Oletko psykologin kanssa saannut edes "sinnepäin" kartoitettua noita masennuksesi taustoja? Työmuisti voi varmaan olla yksilöllisestikin toki huono, mutta masennuksen klassinen oire.
Ensimmäisessä lauseessani haettuja taustoja kaivamalla ja niitä "pureksimalla" ja hyväksymällä voisi olla työmuistia parantava vaikutus.
Parempi toki näin huonoksi sen tunnustaa, kuin se "suomalainen sisu"-malli, että "mitään ei ole hätänä" - kävellevä pommi työympäristössä. Toisia ylläpitää kasassa sellainen seikka, kuin toimeliaisuus vaatimuksen täyttäminen, ansio ja katkeamaton ura mahdolliseen vanhainkotiin kertomaan. Tämä tapahtuu silloin helposti kolleegoiden työturvan kustannuksella.
Jälkeenmainittua antisosiaalista käytöstä pidetään nykytiedon mukaan myös yleensä masennus-pohjaisena ilmiönä. Silloin on vain ego ollut periksiantamaton.
2014 oli siis eka työkykyarvio. 2016 toka työkykyarvio. Kolmatta työkykyarviota ei ole ehditty vielä tekemään, kun se peruttiin sähköhoidon takia.
2014 oli yksi psykologin käyntikerta yövuoron jälkeen aikaisin aamulla. Kotona olin 6.30 ja aika oli joskus 8.00, niin en ehtinyt nukkua ollenkaan. Mutta olihan siinä toki muitakin käyntikertoja.
Vastasin tuolloin kaikkiin kysymyksiin ylipositiivisesti ja psykologi kertoi, että ei tällaista ihmistä ole olemassakaan, eli ei niillä tuloksilla ollut sitten siltäosin mitään arvoa.
2016 psykologilla huomasin, että mullahan taitaakin olla paniikkihäiriö. Kai se sitten olikin, mutta helpotti heti, kun sen tiesi. Psykologin mukaan vanha työpaikka ei käy, eikä yövuoro. Mutta jossain vaiheessa olisin valmis opiskelemaan, tai uusiin töihin.
Omasta mielestä ei kyllä käy iltavuorokaan, vaan täytyisi olla ehdottomasti yhdessä vuorossa. Eli siis niin että unirytmi pysyy täisin samana.
Toisessa testissä oli, että älykkyys oli vähän keskimääräistä parempi. Mutta puoliero, eli yleissivistävät kysymykset oli keskimääräistä vaikeampia. Ja jotkut matemaattiset keskimääräistä helpompia.
Testithän pitäisi mennä niin, että ei ole samoja testeja kahdesti tai useammin.
---
Missään terapiassa en ole ollut, niin ei ole oikein keskusteltu kai? Ei ole löytynyt mitään syytä?
Tuolla toisella psykologilla oli myös se kova ahdistus aluksi, mutta se varmaan katsottiin siksi paniikkihäiriöksi. Venlafaxin tai Escitalopram auttoivat, että ei tullut niin pahoja oireita.
Vähän myöhemmin verikokeissa mitattiin B12 vitamiini ja se oli vähän alle rajan. Ei kumminkaan auttanut, vaikka sai arvon hyväksi, kun syön B12 vitamiinia.
Jalat ja kädet tahtoo olla kipeat. Mitään syytä eivät ole kertoneet, paitsi että pään MRI-kuvaus (magneettikuvaus) otetaan, jos ei ala parantumaan muuten. En oikein tiedä ms-taudista, mutta kai siinä sitten saattaa olla samankaltaisia oireita, vaikea sanoa.
Jalkojen oireet kumminkin oli ensin ja sitten vasta tuli masennus. Myös unettomuutta oli, mutta ei kumminkaan enää, kun on lääkkeitä. Lisäksi näkö oli huono ja ruokahalua ei ollut ollenkaan. Näkö tuli hyväksi esim Venlafaxinilla ja samoin ruokahalu.
Toki Venlafaxin saattaisi auttaa tuohon kipuun.
Niin ja pelkonahan oli joutua töissä toiseen työpisteeseen ja se sitten toteutuikin. Toki lisäsi sitä masennusta ja tuskaista oloa. Joka viikko kävin työterveydessä hakemassa sairauslomaa, kun ei aivan jaksanutkaan töissä.
Kai sekin on pelkona, että pitäisi saada lisää kuntoutustukea tammikuun jälkeen. Jos ei sitten oikein hyvin parane, että pääsisi taas töihin. Taisi olla siellä sähköhoidossa, että olisi masennuksen lisäksi joku psykoottinen työkyvyn alentuma. Eli pelkkä masennus ei olisi sairausloman syy.
Eka psykologi sanoi että ei ole masennusta (eikä muutakaan). Toka psykologi sanoi että ei ole psykoottisuutta. Myös muut lääkärit ovat melkein aina sanoneet, että ei ole psykoottisuutta. Paitsi muistaakseni kerran avauduin ekalle psykiatrille ja silloin määräsi juuri risperidonin ja korotti keskivaikean masennuksen vaikeaksi masennukseksi. Lisäksi joku persoonallisuushäiriö juttu, jonka toka psykiatri otti sitten pois.
Siinä varmaan enimmät, mitä muistin jotenkin.
Mirtazapinia ja Ketipinoriakin pitäisi kai popsia, mutta nekin ovat nyt jääneet. Olo ei ole häävi
.
