Masennus

[Rankki]

Jep. Omastakin mielestä masennus saattaa pahentua, jos sitä ei hoida mitenkään.
Lievä masennus (töissä pystyy käydä)
Keskivaikea masennus (töissä pystyy käydä?)
Vaikea masennus
Psykoottinen masennus

Toistuva masennus

Ainakin nuo neljä ekaa tasoa taitaa olla, vaikka en asiasta sen kummemmin mitään tiedä. Paitsi että nuo kaikki on kokeiltu. Tuossa lievässä masennuksessa on jo aika hyvä kunto, eikä silloin vielä saa sairaslomaakaan, koska se ei ole tarpeen. Mutta asiaan täytyisi kumminkin puuttua ajoissa?

Joku syy sillekin varmaan on että tehdään itsemurhia ja yksi syy voisi olla, että ei ole hoidettu tai ei ole hoidettu riittävän hyvin. Kumminkin lääkärien määräkin on rajallista ja joskus voi käydä niin, että ei huomata masennusta? Itse en ole ollut koskaan itsetuhoinen, mutta onneksi hoitoa on silti saanut. Mutta vaati kumminkin tuon pahimman tason omalla kohdalla.
Masennus – Wikipedia


Itse vedin roolia itsellenikin, että minussa ei mitään vikaa ole. Mutta en sen kummemmin filmannut. Kyllä kaikki näki, että jotain on vialla. Työkin alkaa tuntua aivan orjatyöltä ja vaikeaa, kun ei saa nukuttua ja alkaa tuntua vaan pirun raskaalta. Lisäksi alkaa tulla muitakin kipuja ja voimat alkaa olla hukassa. Lääkäri ja psykologi tuon jostain syystä uskoi, eikä määränneet sairaslomaa masennuksen takia, koska filmasin että masennusta ei ole. Nehän on vain kysymyksiä jolla masennus todetaan. Lisäksi sitä psykoottisuuttakin saattaa olla joskus vaikea huomata. Ja jos psykoottisuutta on, niin se olisi sitten heti suoraan vaikea psykoottinen masennus. Silloin ei enää ole työkunnossa.


Itse nostin eilen aamulla Venlafaxin masennuslääkettä 75->150mg. Illalla: Mirtazapin 7.5mg ja Ketipinor 50mg. Risperidon psykoosilääkettä muutin. Ennen 0.5mg kahdesti päivässä ja nyt 1mg pelkästään illalla. Jostain syystä jalat ei tunnu niin kipeiltä kuin yleensä. Kai se olisi kumminkin vain tuo masennuslääke joka auttaisi. ECT:tä on vielä vähän myöhemmin 4 kertaa ja se ainakin auttoi, kun masennus laski aika paljon. Vaikutus vaan ei pysynyt kovin kauaa. Täytyy varmaan psykiatrilta oikein kysyä, että miksi jalat on kipeät.


Omalla kohdalla jopa työterveyslääkäri huomasi tuon, että minulla on tuo somaattinen oireyhtymä. Vaikka parempi lääkäri ei ollut sitä laittanut silloin aikoinaan. Ihan mielenkiinnosta piti tuokin kohta lukea. Toisaalta en ole aivan varma, että tiesikö työterveyslääkäri mitä tuo somaattinen tarkoittaa. Ilmeisesti tiesi, koska puhe oli niistä kivuista.
Masennus – Wikipedia


Tuossa taitaa olla siitä.
Psykosomatiikka – Wikipedia


Mullahan masennus ja ahdistus sekä varmaan psykoottisuuskin vaikuttaa jalkoihin, käsiin ja oikeastaan koko ruumiiseen. Mutta esim lenkillä ollessa ei niin haittaa, kun kävelee vain rauhassa. Toinen jalka ei oikein muutenkaan kestä juoksua, kun siinä on ihan oikeakin pienehkö vamma kaatumisesta johtuen. Tarkennuksena että psykoottisuus aiheuttaisi niitä kipuja ja väärää ajattelua kai. Oikeita psykoottisia oireita ei ole vielä ollut. Lisäksi psykoosilääkettä voidaan käyttää ahdistukseen, kuten itsellä (Risperidon ja Ketipinor).

Minulla roolin ylläpito oli ainoa keino selvitä eteenpäin. Oli niin vaikea myöntää ,että ehkä voisin jutella pidemmässä hoitosuhteessa jollekkin. Lääkkeitä ei ole käytössä.

Huomaa vaan sen tarpeen kun ei meinaa tunti riittää siihen puhumiseen ja nyt pahimmilleen tauko kesälomien vuoksi. (Alkoi vasta keskustelut.)

Kipuja on. Ihan oikeita. Mutta niille ei mitään tehtävissä, kun myöhässä hoito. Ja syy oli se että kaikki oireilu laitettiin masennuksen syyksi. Tämän asian saisi terveydenhuolto laittaa kuntoon. Kaikki ei ole aina masennusta.

 

[jm82]

Minulla roolin ylläpito oli ainoa keino selvitä eteenpäin. Oli niin vaikea myöntää ,että ehkä voisin jutella pidemmässä hoitosuhteessa jollekkin. Lääkkeitä ei ole käytössä.

Huomaa vaan sen tarpeen kun ei meinaa tunti riittää siihen puhumiseen ja nyt pahimmilleen tauko kesälomien vuoksi. (Alkoi vasta keskustelut.)

Kipuja on. Ihan oikeita. Mutta niille ei mitään tehtävissä, kun myöhässä hoito. Ja syy oli se että kaikki oireilu laitettiin masennuksen syyksi. Tämän asian saisi terveydenhuolto laittaa kuntoon. Kaikki ei ole aina masennusta.

Mulla kanssa lääkäri ja 1/4 ect kahden viikon päästä. Silloin on jo varmaan osan kesälomatkin ohi. Eka hoitajan aika on reilun kuukauden päästä, mutta se aika on kai lähinnä lääkkeiden tehon arviontiin. Myös psykologin tutkimukset tulee kun vaan ehtii. Samoin taitaa olla pään magneettikuvaus.

Olisin kanssa paremmassa kunnossa, jos olisin käynyt itse ostamassa tukipohjalliset. Mutta lääkärin mukaan niitä ei kumminkaan tarvitse ja joutuisi pitämään jatkuvasti ja ortopedin mukaan liian nuori vielä, eikä tarvitse. Vasen nilkka siis on kaatumisesta vähän löysä ja loppuvaiheessa fysioterapeutin mukaan selkärankakin oli vähän mutkalla, koska jalka ei kantanut kunnolla. Lääkärin ja ortopedin mukaan treeniä vain ja lihasten vahvistamista. Se vaan ei tainnut sitten kunnolla onnistua. Työ oli sellaista, joka rasitti jalkoja paljon ja täytyi olla raskaat työkengät. Lääkärin mukaan syynä oli myös raha, kun ne tukipohjalliset maksaa. Pohjalliset siis saa, mutta se on vähän hankalaa ja fiksumpaa olisi ollut ostaa ne itse. Lähellä vain ei ollut paikkoja, missä niitä olisi tehty, mutta se olisi ollut pieni ongelma.

Tuli siis pahempia jalka ja polvikipuja ja ne toi sitten myöhemmin mukanaan sen masennuksen ja ahdistuksen ja paniikkihäiriön sekä myös "lievästi" psykoottisen käyttäytymisen, mutta sitäkään ei kukaan oikeasti kunnolla huomannut ja ei sanonut asiasta. Masennus toi taas mukanaan uudenlaisen jalkakivun ja käsien kivun, mutta ihan aina ei ole kumminkaan juurikaan kipeät.

Liikkua kai kannattaisi omien voimavarojen mukaan ja huomioiden ne kivut. Itse pystyn kävelemään ihan normaalisti, kun vaan saa kävellä normaalisti. Mikään sellainen työ ei onnistu, koska siinä rasittuisi liikaa ja tulisi taas enemmän kipeäksi. Eläkettä onkin vielä tammikuu ja saa nähdä mitä esim se psykologi on mieltä. Edellinen psykologi oli sitä mieltä että vanha työ ei käy, eikä käy yövuoro enää. Itse olen sitä mieltä että mikään vuorotyö ei käy. Eikä mielellään mikään muukaan työ, koska ei pahemmin kiinnosta vieläkään. ECT:llä oli kumminkin jotain positiivisia vaikutuksia.

Toisaalta opiskelu voisi kiinnostaa, mutta valitettavasti muisti ei toimi ihan kunnolla. Siksi voi tulla se pään magneettikuvaus.

Tosiaan se tunti puhumiseen ei aina riitä. On saattanutkin olla yli tunnin psykiatrin kerta ainakin joskus. Psykologin kerrat olikin kaikki kahden tunnin mittaisia ja ei ollut liian pitkiä. Voisi tehdä vaikka jonkun lapun, jossa olisi tärkeimmät jutut, niin muistaisi paremmin?


Itse oon tuon nilkan ajatellut niin, että sille ei ole tehtävissä mitään. Mutta se kipu estää työnteon, eli pakko saada lisää kuntoutustukea (määräaikaista sairaseläkettä), jos kaikkia asioita ei laiteta ensin kuntoon. Toki tuo jatkuva molempien jalkojen jalkakipu on voimakkaampi kipu ja se haittaa myös. Samoin käsien kipu, mutta se ei ole aivan niin pahaa tai huomattavaa. Periaatteessa tuo molempien jalkojen kipu voisi helpottaa jollain lääkkeillä. Myös ECT auttoi, mutta siinähän laitetaan nukutusainetta ja lihasrelaksanttia. Olo on siis pirun hyvä ihan hetikin sähkön jälkeen. Tuota lihasrelaksanttia en muistanutkaan, mutta se sanottiin tuossa videolla.

Venlafaxin pitäisi auttaa hyvin neuropaattiseen kipuun. En tiedä mitä se kipu sitten mahtaa olla.
Venlafaksiini – Wikipedia

Millaisia kipuja sulla on?

 

[Rankki]

Mulla kanssa lääkäri ja 1/4 ect kahden viikon päästä. Silloin on jo varmaan osan kesälomatkin ohi. Eka hoitajan aika on reilun kuukauden päästä, mutta se aika on kai lähinnä lääkkeiden tehon arviontiin. Myös psykologin tutkimukset tulee kun vaan ehtii. Samoin taitaa olla pään magneettikuvaus.

Olisin kanssa paremmassa kunnossa, jos olisin käynyt itse ostamassa tukipohjalliset. Mutta lääkärin mukaan niitä ei kumminkaan tarvitse ja joutuisi pitämään jatkuvasti ja ortopedin mukaan liian nuori vielä, eikä tarvitse. Vasen nilkka siis on kaatumisesta vähän löysä ja loppuvaiheessa fysioterapeutin mukaan selkärankakin oli vähän mutkalla, koska jalka ei kantanut kunnolla. Lääkärin ja ortopedin mukaan treeniä vain ja lihasten vahvistamista. Se vaan ei tainnut sitten kunnolla onnistua. Työ oli sellaista, joka rasitti jalkoja paljon ja täytyi olla raskaat työkengät. Lääkärin mukaan syynä oli myös raha, kun ne tukipohjalliset maksaa. Pohjalliset siis saa, mutta se on vähän hankalaa ja fiksumpaa olisi ollut ostaa ne itse. Lähellä vain ei ollut paikkoja, missä niitä olisi tehty, mutta se olisi ollut pieni ongelma.

Tuli siis pahempia jalka ja polvikipuja ja ne toi sitten myöhemmin mukanaan sen masennuksen ja ahdistuksen ja paniikkihäiriön sekä myös "lievästi" psykoottisen käyttäytymisen, mutta sitäkään ei kukaan oikeasti kunnolla huomannut ja ei sanonut asiasta. Masennus toi taas mukanaan uudenlaisen jalkakivun ja käsien kivun, mutta ihan aina ei ole kumminkaan juurikaan kipeät.

Liikkua kai kannattaisi omien voimavarojen mukaan ja huomioiden ne kivut. Itse pystyn kävelemään ihan normaalisti, kun vaan saa kävellä normaalisti. Mikään sellainen työ ei onnistu, koska siinä rasittuisi liikaa ja tulisi taas enemmän kipeäksi. Eläkettä onkin vielä tammikuu ja saa nähdä mitä esim se psykologi on mieltä. Edellinen psykologi oli sitä mieltä että vanha työ ei käy, eikä käy yövuoro enää. Itse olen sitä mieltä että mikään vuorotyö ei käy. Eikä mielellään mikään muukaan työ, koska ei pahemmin kiinnosta vieläkään. ECT:llä oli kumminkin jotain positiivisia vaikutuksia.

Toisaalta opiskelu voisi kiinnostaa, mutta valitettavasti muisti ei toimi ihan kunnolla. Siksi voi tulla se pään magneettikuvaus.

Tosiaan se tunti puhumiseen ei aina riitä. On saattanutkin olla yli tunnin psykiatrin kerta ainakin joskus. Psykologin kerrat olikin kaikki kahden tunnin mittaisia ja ei ollut liian pitkiä. Voisi tehdä vaikka jonkun lapun, jossa olisi tärkeimmät jutut, niin muistaisi paremmin?


Itse oon tuon nilkan ajatellut niin, että sille ei ole tehtävissä mitään. Mutta se kipu estää työnteon, eli pakko saada lisää kuntoutustukea (määräaikaista sairaseläkettä), jos kaikkia asioita ei laiteta ensin kuntoon. Toki tuo jatkuva molempien jalkojen jalkakipu on voimakkaampi kipu ja se haittaa myös. Samoin käsien kipu, mutta se ei ole aivan niin pahaa tai huomattavaa. Periaatteessa tuo molempien jalkojen kipu voisi helpottaa jollain lääkkeillä. Myös ECT auttoi, mutta siinähän laitetaan nukutusainetta ja lihasrelaksanttia. Olo on siis pirun hyvä ihan hetikin sähkön jälkeen. Tuota lihasrelaksanttia en muistanutkaan, mutta se sanottiin tuossa videolla.

Venlafaxin pitäisi auttaa hyvin neuropaattiseen kipuun. En tiedä mitä se kipu sitten mahtaa olla.
Venlafaksiini – Wikipedia

Millaisia kipuja sulla on?

Minulla just parit magneettikuvat otettiin viime viikolla. Kaularanka ja selkä. Selän hoito viivästyny kohta vuoden tai voiko niin sanoa edes. Lääkitty burana/panadol kuurilla. Kunnes ei meinaa jalat kantaa,kipuilu leviää varpaisiin jne. Lääkärin soitto olisi ens viikolla. Tämän vuoksi keskeytyi koulu tauolle. Vähän epäilen että joudun aloitusta siirtämään elokuusta. Liikaa kaikkea.

Muisti on mennyt mullaki huonommaksi. Epäilen kyllä kipulääkettäni siihen syylliseksi kun muillakin samaa.

Mulla ei muistilaput auta pahemmin kun niin paljon kaikkea. Tosin ne suurimmat lienee kerrottu pohjaksi.

Opiskeluun voi saada koulunkin puolelta tukea asiaan? Minulla vain ala,että käsien olisi toimittava jotta voisin jatkaa.

 

[jm82]

Minulla just parit magneettikuvat otettiin viime viikolla. Kaularanka ja selkä. Selän hoito viivästyny kohta vuoden tai voiko niin sanoa edes. Lääkitty burana/panadol kuurilla. Kunnes ei meinaa jalat kantaa,kipuilu leviää varpaisiin jne. Lääkärin soitto olisi ens viikolla. Tämän vuoksi keskeytyi koulu tauolle. Vähän epäilen että joudun aloitusta siirtämään elokuusta. Liikaa kaikkea.

Muisti on mennyt mullaki huonommaksi. Epäilen kyllä kipulääkettäni siihen syylliseksi kun muillakin samaa.

Mulla ei muistilaput auta pahemmin kun niin paljon kaikkea. Tosin ne suurimmat lienee kerrottu pohjaksi.

Opiskeluun voi saada koulunkin puolelta tukea asiaan? Minulla vain ala,että käsien olisi toimittava jotta voisin jatkaa.

Eri juttu kun sulla, mutta toisella vanhemmalla oli joku hermorata tutkimus ja selän magneettikuvaus. Vähän myöhemmin pään magneettikuvaus kait pari kertaa. Sitten muutaman vuoden jälkeen ne löysi syyksi ms-taudin ja pääsi eläkkeelle. Magneettikuvauksesta selviäisi myös aivoinfarkti, mutta pitää olla hyvä työntekijä, joka oikeasti ymmärtää niiden kuvien päälle. Koska piti käydä useamman kerran ja sitten vasta ne löysi niistä kuvista jotain vikaa. Ilmeisesti parikin vikaa. Selkäydinneste myös tutkittiin ja siitäkin kai löytyi vikaa. Eka vaan tuntui siltä, että ei mitään vikaa ei löytynyt yhtään mistään. Piti olla jotain viikko sairaalan osastolla seurannassa, niin sitten vasta alkoivat hoitamaan ja tutkimaan kunnolla. Ilmeisesti jalkoihin tuli jotain pikku vikaa, joka sitten kyllä korjaantui.

Mulla muisti oli jo huono ennen mitään lääkkeitä, kun oli eka työkykyarvio. Toisessa työkykyarviossa muisti oli korjaantunut ja oli jotain lääkkeitä ja olin myös nukkunut kunnolla. Eikä tarvinnut olla töissä, joka oli liian rasittavaa. Joskus tulevassa kolmannessa työkykyarviossa sitten selviää varmaan lisää.

Minulla roolin ylläpito oli ainoa keino selvitä eteenpäin. Oli niin vaikea myöntää ,että ehkä voisin jutella pidemmässä hoitosuhteessa jollekkin. Lääkkeitä ei ole käytössä.

Huomaa vaan sen tarpeen kun ei meinaa tunti riittää siihen puhumiseen ja nyt pahimmilleen tauko kesälomien vuoksi. (Alkoi vasta keskustelut.)

Kipuja on. Ihan oikeita. Mutta niille ei mitään tehtävissä, kun myöhässä hoito. Ja syy oli se että kaikki oireilu laitettiin masennuksen syyksi. Tämän asian saisi terveydenhuolto laittaa kuntoon. Kaikki ei ole aina masennusta.

Itse kanssa pelkäsin, että siirtävät minut töissä johonkin muuhun työtehtävään, koska ei oikein työt suju. Pääsin vuodeksi vuorotteluvapaalle, eli oli sitten lomaa. Jotain 6kk meni ihan hyvin, mutta siten alkoi masentaa tosi paljon. Ei oikein enää jaksanut herätä, eikä jaksanut oikein mitään tehdä. Selvä ero edelliseen. Kun työt piti alkaa, niin oli entistä vaikeampaa. Sain kumminkin pitää eka pitämättömän kesäloman, joka vähän auttoi. No töissä olivat siirtäneet minut eri työtehtävään, kuten pelkäsinkin. 2kk jaksoin olla töissä ja sitten oli pakko päästä sairauslomalle. Tuli ainakin nukkumisen kanssa ongelmaa, että en saanut nukuttua ollenkaan. Ja myös syömisen kanssa, kun ei ollut ollenkaan nälkä koko päivänä. Pomokin vaan vittuili, että töihin pitää tulla, vaikka ei olisi saanutkaan nukuttua. Jee No, en ole menossa sinne, kun sain sitä kuntoutustukea. Toki lääkärin määräämä sairausloma olisi käynyt, mutta en ollut tajunnut hakea sitä. Ja olin vaan omalla ilmoituksella kotona nukkumassa yhden päivän. Tuntui myös että työterveydessäkään ei ymmärretty tai jotain, kun työkaverikin oli sairauslomalla, mutta sillä oli kuulemma lapset syynä ja siksi ei ollut nukkunut. Eikös se pitäisi olla vaan pahempi, jos ei ole lapsia, eikä silti saa nukuttua. Työterveyteen olisi saanut mennä juttelemaan, mutta en halunnut mennä sinne. Koska niin huonoa palvelua olin sieltä saanut. 2kk olin töissä ja joka viikko olin aina vähän saikulla. Silti eivät oikein osanneet auttaa mitenkään.

Jonkinlaista roolia siis meni. Ja minähän en tiennyt mikä se masennuskaan edes on, kun kukaan ei ollut koskaan puhunut siitä. Psykologin tutkimukset meni tosiaan niin, että laitoin kaikki positiivisen puolelle. Siksi psykologikaan ei sitä masennusta huomannut. Oli vain se huono muisti. Jos olisi vaikka joku tunnin masennuksen oppitunti edes, niin tietäisi luultavasti jo jotain siitä. Koska kellään tutullakaan ei ollut masennusta, tai eivät ole kertoneet mulle. Myöhemmin kuulin että masennusta oli mummulla, mutta sekin oli jo kerennyt kuolemaan.

Lääkärille siis valitin tuota nilkkaa, jossa olisi ihan oikeakin vamma. Mutta sitten kun työt alkoi, niin ihmettelin että miksi molemmat jalat on ihan kipeät. Hierojallakin kun olin, niin jalat oli aivan jumissa ja kovat ja otti kipeää, kun hieroja yritti niitä varovasti hieroa. Se ihmettelikin, että miten nämä näin jumissa on. Ilmeisesti siitä masennuksesta ja ahdistuksesta johtuu tuo jalkojen jumi. Ja jos vaikka juoksee, niin nilkka ja vasen jalkapohja kipeytyy. Röntkenissä näkyi että oli jotain kulumaa jossain jalkapohjan luussa.

Tulee näköjään aina välillä mietittyä tuota, että miten kaikki meni. Ja toisessa psykologin arviossa käytiinkin koko elämä kertauksena nopeasti läpi. Aloittaen jostain pikkupojasta ja siitä aina vanhemmaksi. Minusta noista oli jotain hyötyäkin. Niitä en yhtään muista minä vuonna tapahtui mitäkin. Täytyisi joltain kysyä.

 

[Rankki]

Minulla on otettu monenlaisia kuvia vaan vastaus on aina ollut ettei kuvissa näkyvät muutokset vaikuta elämääni mitenkään. Eli ei hirveän isoa luottoa ole nyt tulevalle puhelulle löytykö jotain.

Tuo saikutus kuullostaa samalle kuin itselläni. Mielenkiintoa oli,tykkään alasta mitä opiskelin jne mutta ei. Fyysiset ongelmat iski ja lopulta muut kun ei enää kai jaksanut.

Nukkuminen on yhtä helvettiä. Viime yönä 3 aikaan kipulääkkeitä vetelin naamariin ja vitutus oli jostain syystä luokkaa maximit. Uni tulee ja aamulla ylös. 30minsaa niin saatan olla jo niin väsynyt että nukahdan siihen missä olen.

Suvussani ei tiettävästi ole masennusta ja yleinen mielipide on,että ovat hulluja ei siis tule avauduttua.

Onhan tässä monenlaista nyt päällä,en vain oikeasti viitsi tähän kirjoitella vain kaikkea.

Ja mitä siihen tulee ettei lasten vuoksi saa nukuttua on kyllä aika normaalia ja siinä pitäisi vanhempien kyllä vuorotella esimerkiksi. Jos muuten lapsiperheessä kaikki ok (ei synnytyksen jälkeistä masennusta jne).

 

[Memory]

Tämä olikin tiedossa. Siitä syystä käytänkin vain tarvittaessa, mutta kiitos muistutuksesta

Pitäisi päästä oikean lääkärin pakeille, kun tuo venäläinen ryhävalas ei oikein tuottanut tulosta. Suomi-venäjä-suomi-sanakirja jäi kotiin sillä kertaa.

Tämä, mulle annettiin opamoxia heti ea:ssa kun äiskä kuoli ja sanoin että tarvin jotain rauhoittavaa, nyt sitä on sitten 2kpl tarvittaessa uneen. tää kieliongelma on erittäin paha!
mulla venakko yritti söpertää että lyricaa ei saa ottaa vain tarvittaessa, sitten se soitti suomi-ylilääkärille joka sanoi että sitä saa ottaa myöskin VAIN tarvittaessa, sitten suostu uusimaan reseptin, ihme touhua, luuleeko ne että mä ja myö huvikseen syödään lääkkeitä?
nehän tuosta vaan kumoaa 20vuoden psykiatrin kanssa ajetun lääkkeen poies, ihan koska niistä vaan tuntuu siltä!!
sitten ollaankin taas lähtötilanteessa, ei kivaa yhtään...

 

[jm82]

Tämä, mulle annettiin opamoxia heti ea:ssa kun äiskä kuoli ja sanoin että tarvin jotain rauhoittavaa, nyt sitä on sitten 2kpl tarvittaessa uneen. tää kieliongelma on erittäin paha!
mulla venakko yritti söpertää että lyricaa ei saa ottaa vain tarvittaessa, sitten se soitti suomi-ylilääkärille joka sanoi että sitä saa ottaa myöskin VAIN tarvittaessa, sitten suostu uusimaan reseptin, ihme touhua, luuleeko ne että mä ja myö huvikseen syödään lääkkeitä?
nehän tuosta vaan kumoaa 20vuoden psykiatrin kanssa ajetun lääkkeen poies, ihan koska niistä vaan tuntuu siltä!!
sitten ollaankin taas lähtötilanteessa, ei kivaa yhtään...

Itse sain kanssa purkin Opamoxia, kun valitin ahdistusta. Jäi vaan tuohon yhteen purkkiin, kun enempää ei saanut. 25mg Lyricaa kyllä sitten sai ja alkuunhan se tuntui ihan tehokkaalta, kun "meni päähän". Lääkkeeseen tottui vaan niin äkkiä ja olisi pitänyt ottaa enemmän, lisäksi aika kallis lääke.

Ehkä lääkärit on yleensä vähän osaamattomia? Mulla lääkäri teki sellaiset paperit, että olisin joutunut takaisin töihin, vaikka en ollut vielä yhtään parantunut. Jätin menemättä kerran koko lääkärille, kun "otti niin päähän", enkä jaksanut mennä. Sairaanhoitajalle kumminkin menin ja se sitten sanoi, että se lääkäri onkin jäänyt nyt eläkkeelle. Uusi psykiatri osasikin jo tehdä sellaiset paperit, että kuntoutustuki hyväksyttiin. Eli vuoden sairausloman jälkeen alkava määräaikainen sairaseläke.

Jollain se masennus tai jonkunlainen psykoottisuus (psykoottinen masennus) ei välttämättä niin ulospäin kauhean hyvin näy? Mulla oli kai niissä aika uusissa tiedoissa jotain, että psykoottis tasoinen työkyvyn alenema. Eli jotain pystyn tekemään, mutta jotkut vähän raskaammat jutut on liian raskaita. Alkaa niin ahdistamaan ja tulee yleensä fyysisiä kipuja.

Nyt nostin Risperidonin 0.5mg -> 2mg mutta ei siitä tainnut olla juurikaan hyötyä. Ehkä ekaksi olo tuntui vähän paremmalta. Nostin toki aina 0.5mg kerrallaan. Venlafaxin on nyt 150mg. Risperidonin lisäksi illalla Ketipinor 50mg, Mirtazapin 7.5mg. Aamulla myös Ketipinor 25mg, mutta sen voisi varmaan jo jättää pois.

Eilen käytin koiraa pihalla joskus 18.30 ja lääkettä otin noin 19.00. 20.00 aikaan sitten jo nukkumaan. Heräsin kyllä jo 00.00 aikaan, mutta sain nukuttua sitten 5.30 asti. Oli ihan virkeä olo, eikä pääkipuakaan ollut enää yhtään. Toissa yönä nukahdin luultavasti joskus 23.00-23.30 välillä, eli turhan myöhään oon mennytkin nukkumaan. Askelmittari taitaa kertoa, että viimeistään 22.00 aikaan pitäisi mielellään nukkua, eli lääkettä pitäisi ottaa viimeistään 21.00 aikaan. Koska mulla kestää se tasan tunti ja sitten alkaa jo väsyttämään.


En itsekään käyttänyt Lyricaa säännöllisesti, mutta ne olikin niitä 25mg kokoisia, niin ne oli aika turhia muutenkin. 17. päivä pitäisi olla yhdeksäs sähköhoito. En enää muista milloin se kahdeksas mahtoi olla, kun siitä on jo aikaa. Sähkö kyllä auttoi, mutta nyt tuntuu, että ei siitä ole enää juuri mitään apua jäljellä. Enemmän saattaisi auttaa tuo Risperidon ja en osaa sanoa Venlafaxinin tehosta vielä mitään.

Lääkäriltä aion kysyä, että voisiko Risperidonin vaihtaakin Abilifyyn. Abilifyä käytin kyllä vuosi sitten 5mg annoksella kuukauden verran. Luin vaan jotain tuosta Abilifystä ja epäilen että lääkkeen annos olisi ollut liian pieni? Koska en oikein saanut lääkkeestä mitään apua muistaakseni. Normaali annos taisi olla 15mg ja maksimi 30mg. Abilifyn vaikutus saattaisi olla vähän erilainen, ei pitäisi lihottaa ja saattaisi kai virkistää oloa. Mutta vasta kokeilemalla se kai selviäisi.

 

[Memory]

Miulla kanssa unirytmi muuta kuin järkevä, mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle sopiva.
telkkaa katsomaan atk:lta n.22-23 sitten koisimaan 01-03, sitten dogi tahtoo ulos kakille 04-05. sitten takaisin nukkumaan ja herätys n.11-12
jos oikein jaksaa niin otan torkun 18-> muutaman tunnin.

Kyllä jos tarvii kuten lääkärille meno 09:ksi niin herään kauniisti [kattia kanssa] 07-08
olen tosi väsynyt, sitten lekurin jälkeen usein takaisin nukkumaan pariksi tunniksi.

Mäkin tykkään lyricasta kun se relaa ja nimenomaan käy päähän ja tulee "hieno-rento"-fiilis.

 

[jm82]

Miulla kanssa unirytmi muuta kuin järkevä, mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle sopiva.
telkkaa katsomaan atk:lta n.22-23 sitten koisimaan 01-03, sitten dogi tahtoo ulos kakille 04-05. sitten takaisin nukkumaan ja herätys n.11-12
jos oikein jaksaa niin otan torkun 18-> muutaman tunnin.

Kyllä jos tarvii kuten lääkärille meno 09:ksi niin herään kauniisti [kattia kanssa] 07-08
olen tosi väsynyt, sitten lekurin jälkeen usein takaisin nukkumaan pariksi tunniksi.

Mäkin tykkään lyricasta kun se relaa ja nimenomaan käy päähän ja tulee "hieno-rento"-fiilis.

Mulla ei ole telkkaria ollenkaan, niin ei tule sitä sitten katseltua. Sen puoleen siis ihan sama koska menee nukkumaan ja herää. Tuo 20.00-5.30 oli ihan hyvä, vaikka vähän olinkin puoliunessa. Eli 9h30min. Mutta koska tuli levottomasti nukuttua, niin nukuin vähän lisää ennen keskipäivää. Koiraa vein vasta joskus 12.00 maissa pihalle. Pari kertaa päivässä tulee tehtyä pieni lenkki lähistöllä ja tänään kävin saunassa. Aamusta koira pyyti päästä sohvalle nukkumaan, kun olin puoliunessa ja tietysti annoin sitten luvan. Vähän oli viileämpää ehkä yöllä, kun nuo kaksi isoa tuuletusikkunaa pidän yöllä kokonaan auki. Kylmimmillään oli vaan +3C.

Itse tulee aamuisin keitettyä kahvit ja syötyä vähän leipää. Kummasti virkistyy siinä.
Noilla mun lääkkeillä on kyllä tosi helppo ja nopea vaihtaa unirytmiä. Se edellinen unirytmi olikin liian myöhään selvästi. Koska kaikki asiat pystyn hoitamaan sitten aamustakin. Jotenkin ei ole niin väsynytkään aamulla, kun herää tosi aikaisin. Paitsi silti nukuin ne päikkärit, mutta niistä ei ollut onneksi mitään haittaa. Mukava nukkua lyhyesti, jos kerta oikeasti vähän väsyttää.

Mulla on ahdistukseen vaan Risperidon ja Ketipinor psykoosilääkettä ja masennuslääke.

 

[jm82]

Tuli jotain uutta tietoa, että olisi masennus ja fibromyalgia (ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kai kanssa). Sain jonkun lyhyehkön ohjeenkin tuohon liittyen. Melko monta kipupistettä kumminkin löytyi ja aina ne tuntuu olevan jotenkin symmetrisesti. Ihan normaali kipua se niinkuin tuntuu olevan, mutta sille kivulle ei vaan ole yhtään mitään syytä, paitsi ehkä ahdistus ja muu mieliala? Jos esim kiusataan, niin siitä tulee tietysti huonompi mieli.

Tuossa oli jotain juttua, mutta aika pihalla vielä olen, että millainen tuo sitten on. Kumminkin kävely auttaa ja joku muu kevyt liikunta. Liian raskasta pitää olla ilmeisesti tekemättä.

Fibromyalgiapotilailla esiintyy laaja-alaista, neuropaattista kipua muistuttavaa kroonista kipua[6]. Fibromyalgiakipua esiintyy lihaksissa, jänteissä ja nivelissä[7]. Fibromyalgiapotilaiden uni on yleensä virkistämätöntä, minkä vuoksi he kärsivät jo herätessä alkavasta uupumuksesta. FM-potilailla todetaankin usein non-REM-unen aikana alfa-deltapoikkeavuutta aivosähkökäyrässä.[8] Muita yleisiä oireita ovat kognitiiviset eli henkisen suorituskyvyn ongelmat, kuten keskittymiskyvyttömyys, uuden oppimisen vaikeus ja muistin huononeminen, meluyliherkkyys, puutuminen, turvotuksen tunne ja masentuneisuus tai ahdistuneisuus, joka korreloi kivun voimakkuuden kanssa[9][10].

Normaalit tuntoärsykkeet saattavat aiheuttaa FM-potilaalle sietämätöntä kipua (ns. allodynia). Potilaat kokevat lisäksi keskimäärin jo 65 desibelin melun sietämättömäksi rajan ollessa terveillä henkilöillä 100 desibeliä.[11] Fibromyalgian oireet muistuttavat Kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.

Fibromyalgia – Wikipedia

Mulla siis Venla 150mg ja Voxra 300mg. Muuta mielialalääkettä en syö. Opamoxilla minäkin aloitin. En käyttänyt kuin arkisin. Vkl alkon vuoksi en.

Eilen nostin Venlafaxinin 225 -> 300mg, eli maksimiin. Heräsin vähän turhan aikaisin ja en tiedä täytyykö palata vielä hetkeksi 225mg. Isompi annos tuntuu auttavan ainakin vähäsen, kun pienemmästä ei mulle kauheasti hyötyä ollut.

Jotain luin Triptyl lääkkeestä, mutta en tiedä saisiko sitä ottaa ollenkaan tuon toisen lääkkeen kanssa.

Suunniteltiin että vähän myöhemmin vaihdettaisiin Risperidon Abilify lääkkeeseen. Risperidonkin on kyllä suht hyvä rauhoittamaan mieltä, että ei olisi niin ahdistunut. Abilifyä kokeiltiin joskus aikaisemmin 5mg, mutta pieni epäilys, että se olisi ollut liian vähän.

 

[jm82]

Jostain syystä tänään tuntuu, että lääke menisi jo vähän "päähän". Venlafaxinin aloitin 29.6. Nyt maksimi annos on mennyt kolmena päivänä, 300mg (75x4).

1.7. nostin Risperidonin 1.5mg illalla. Tänään suunnitelmissa ottaa 2mg, joka saattaa vähän väsyttää, tai sitten vaatii totuttelua.

Muuten menee illalla 7.5mg Mirtazapin ja 50mg Ketipinor. Joku lääke siis ehkä alkaa vaikuttaa, tai sitten on vaan jotain hetkellistä.


Lääkäriltä aikomus kysyä joskus vielä Voxra lääkkeestä, että saisiko sitäkin. Epäilen kyllä että ei saa. Mutta tuolle Triptyl lääkkeelle ei kyllä mitään käyttöä taitaisi olla. ECT jatkuu myös, mutta ei tuo yhdeksäs kerta isommin vaikuttanut.

Ilmeisesti tuo Venlafaxin auttaisi johonkin kipuun. "Venlafaksiinia käytetään masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä neuropaattisen kivun hoitoon."
Venlafaksiini – Wikipedia
Cymbalta lääke taitaa olla toinen vähän vastaava snri.


edit:
Tuolla jollain on käytössä ainakin Voxra, Abilify ja Triptyl. Triptyl saattaisikin sopia unilääkkeeksi. Voxra masennukseen.
Lääkkeet – Ruuhkavuosipsykoosi | Terve.fi

Abilify ja voxra aktivoi tosi hyvin... ja Klotriptyl mite auttaa mua nukkumaan aamuun asti.

 

[Memory]

Käväsin hakemassa eilen apteekista lisää supriumia sekä antihistamiinia. Suprium on kaksimielisyyslääke, kun seronilin mukana tuli että olin kahdessa paikassa samaan aikaan tunnelma todella veikeä ja samalla hallitsemattoman karmea.
Tänään masensi, mieliala vaihtelee pahasti, otin 2*75mg Lyricaa, menee n.6h että vaikuttaa, saa unohtamaan kaiken kakan poies.
Rivatril on tapissa ja tullut jo tottumus niin ovat enää oikeastaan 30vuoden jälkeen lumeena mutta mitäs sitten.
Lyricat ovat välillä pahoja, tulee valtavat ilmavaivat ja adrenaliini nousee, mutta on minulle selvästi enemmän hyötyä kuin mitä haittaa.
Siunattua alkavaa vikkoa kaikille, koittakaa jaksaa, nämä ovat sanoja vain mutta täynnä tunnetta.
Toinen masentunut kyllä tuntee toisen fiilikset

 

[jm82]

Käväsin hakemassa eilen apteekista lisää supriumia sekä antihistamiinia. Suprium on kaksimielisyyslääke, kun seronilin mukana tuli että olin kahdessa paikassa samaan aikaan tunnelma todella veikeä ja samalla hallitsemattoman karmea.
Tänään masensi, mieliala vaihtelee pahasti, otin 2*75mg Lyricaa, menee n.6h että vaikuttaa, saa unohtamaan kaiken kakan poies.
Rivatril on tapissa ja tullut jo tottumus niin ovat enää oikeastaan 30vuoden jälkeen lumeena mutta mitäs sitten.
Lyricat ovat välillä pahoja, tulee valtavat ilmavaivat ja adrenaliini nousee, mutta on minulle selvästi enemmän hyötyä kuin mitä haittaa.
Siunattua alkavaa vikkoa kaikille, koittakaa jaksaa, nämä ovat sanoja vain mutta täynnä tunnetta.
Toinen masentunut kyllä tuntee toisen fiilikset

Mullakin on 1.5mg Risperidon psykoosilääkettä, joka vähän poistaa ahdistavaa oloa. Masennukseen 300mg Venlafaxin, mutta ei se tahdo oikein auttaa. Haluaisin kokeilla Voxra lääkettä, mutta ei mitään tietoa voisiko sitä saada.

Sähköä on neljä kertaa ja aina kolmen viikon välein. Auttaa kyllä hyvin sinä päivänä kuin sähköä saa, mutta viimeksi seuraavana päivänä oli taas aika normaali olo. Keskiviikkona meen käymään. Ehkä lievästi turhalta alkaa tuntua, mutta ei nyt viitsi silti perua.

Kivuille kai tuli joku syy, jos se johtuu fibromyalgiasta. Mutta eipä tuo tieto oikein mitään muuttanut. Venlafaxin ei juuri tunnu auttavan siihen. Täytyy kyllä taas valittaa, että ei ole juuri mikään muuttunut. Eli aika kehnoa on. Se kävi kanssa mielessä, että stressaan varmaan uutta kuntoutustukea, koska pakko saada lisää sairauslomaa huonon voinnin takia. Jos olisi vaikka vuosi kuntoutustukea, niin ei tarvitsisi asiaa taas ihan hetkeen miettiä. Myös työkykyarvio tulee, mutta se nyt on varmaan aivan sama. Enemmän vaan se saikku kiinnostaa.

 

[Memory]

Aikas isoja 300mg :o mulle riittää kunnon tehokas lyrica 75mg rentouttamaan, on todella mukavaa mennä nukkumaan kun "leijuu" vuoteen päällä, tarvitseeko ihmisen kärsiä pahasta olosta? toiset sanoo että älä valita se kuuluu elämään, en tiedä.

Luojalle kiitos mä pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ei tarvi aina täytellä työtön työtön lappuja

 

[Rokkijani]

@jm82

Sinulla vaikuttaa olevan aika paljon tuota lääkevaihtelua. Oletko varma ettei ole jäänyt päälle tavallaan koukku vaihdella ja siten ei pääse mikään rauhassa kunnolla vaikuttamaan? Tosin lääkärinhän nämä pitäisi huolehtia, mutta kunhan tuossa ajattelin.

 

[jm82]

@jm82

Sinulla vaikuttaa olevan aika paljon tuota lääkevaihtelua. Oletko varma ettei ole jäänyt päälle tavallaan koukku vaihdella ja siten ei pääse mikään rauhassa kunnolla vaikuttamaan? Tosin lääkärinhän nämä pitäisi huolehtia, mutta kunhan tuossa ajattelin.

On mulla varmaan joku koukku jäänyt. Syynä voi olla sekin että keksin itselleni jotain tekemistä. Lisäksi nyt on taas ollut lääkärin/psykiatrin käyntejä noin kuukauden välein. Hoito pitäisi siis olla mahdollisimman hyvää, koska myöhemmin syksyllä tulee työkykyarvio.

Pyysin itse Escitalopramin vaihtoa Venlafaxiniin ja Voxraan ja lääkärin mukaan molemmat on hyviä. Valitsin sitten Venlafaxinin, koska se pitäisi olla tehokkaampi kuin tuo vanha lääke. Ehkä vaan vähän liian vahvaa, koska vie tunteita pois ja nukkuminen on myös aavistuksen haasteellisempaa, vaikka lääkkeet siihenkin on.

Kysyin myös että voisiko 0.5mg Risperidonia nostaa. 1.5mg on parempi, koska poistaa jotain hajanaisia ajatuksia. 2mg tuntui taas vähäsen liian vahvalta.

Risperidonin vaihto Abilifyyn sopii, koska Abilify pitäisi olla siedetympi lääke. Lisäksi saattaa olla aktivoiva, mitä jostain luin. Saa nähdä mitä tuosta lääkkeen vaihdosta sitten tulee, kunhan Risperidon ensin loppuu. Lääkkeitä saan kerralla kolmeksi kuukaudeksi ostettua, koska on se kelan lääkekorvaus.

Itse ehkä haluaisin että Venlafaxin 300mg laskettaisiin vaikka 150mg ja rinnalle sitten Voxra. Voxra 150mg oli myös ihan hyvä lääke, mutta voisi kokeilla myös maksimia 300mg, jos se vaan muuten sopii. Nämä kokeiluthan ei mulle paljoa maksa, koska yksi lääke kolmeksi kuukaudeksi maksaa omavastuun joka taisi olla 4.5€. Psykoottinen masennus, niin siihen hyväksyttiin tuo korvaus, mutta taisi olla vain vuodeksi.

Venlafaxin on ollut tosiaan aika lyhyen aikaa. Jotenkin vaan se edellinen tilanne tuntuisi paremmalta, kun oli normaaleita tunteita enemmän olemassa. Eli siis nyt Venlafaxin olisi luultavasti liian isolla annoksella. Isommasta annoksesta ei mielestäni tullut juurikaan hyötyä. Voxra voisi myös parantaa ajatuksia. Edellinen psykiatri ei antanut Venlafaxin + Voxra komboa, mutta nyt on toinen lääkäri, eikä pitäisi minusta olla mitään estettä saada noita molempia yhtäaikaa. Se edellinen psykiatri pelkäsi ilmeisesti maniaa, jota minulla ei ole ollut.

 

[jm82]

Aikas isoja 300mg mulle riittää kunnon tehokas lyrica 75mg rentouttamaan, on todella mukavaa mennä nukkumaan kun "leijuu" vuoteen päällä, tarvitseeko ihmisen kärsiä pahasta olosta? toiset sanoo että älä valita se kuuluu elämään, en tiedä.

Luojalle kiitos mä pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ei tarvi aina täytellä työtön työtön lappuja

Venlafaxinin maksimi on 375mg. Tuohon 300mg on jo tottunut, eikä se tunnu enää yhtään vahvalta. Silti mieluusti laskisin tuota vaikka 75-150mg annokseen ja rinnalle 300mg Voxra. Venlafaxin on hyvä, koska se kirkastaa näkökyvyn erittäin hyväksi. Ilman masennuslääkettä näkö olisi vähän sumeaa ja esim autolla tai moottoripyörällä ajaminen tuntui pelottavalta ja en tykännyt siitä yhtään. Enkä syytäkään tiennyt vielä silloin.

Tuo että ei ole liikaa stressiä, koska olet työkyvyttömyyseläkkeellä on kyllä kiva juttu. Koska stressi voi lisätä sitä masentunutta ja ehkä ahdistunuttakin oloa. Sitten voi vaikka vapaasti keksiä omaa ehkä mielekästäkin tekemistä ja ihan omien voimavarojen mukaan. Yöllä tuli mieleen, että täytyy perua torstain sairaanhoitajan aika, joka on kaikenlisäksi aikaisin. Keskiviikkona on sähköhoito, jonne joudun menemään sähköpyörällä ja muutenkin on hyvä pitää vielä torstainakin lepopäivä. Torstaina saisin jo ajaa autolla, mutta ei kyllä nyt tohdi ja täytyy varalta levätäkin.

 

[Rokkijani]

On mulla varmaan joku koukku jäänyt. Syynä voi olla sekin että keksin itselleni jotain tekemistä.

Taitaa kullakin se oma mieli olla se pahin vihollinen. Tuli vaan myös mieleen, että ehkä etsit tuolla vaihtelulla loputtomasti sitä täydellistä lääkekomboa, jota ei välttämättä ole edes olemassa tai odotat liikoja liian nopeasti. En tiedä olisiko hyvä malttaa ihan useamman kuukauden pitää tasan samaa lääkitystä, jolla olo on edes siedettävä? Voisi tasottaa tilannetta.

Itsekin siis olen kokenut vaikeaa masennusta niin en vähättele mitenkään ettet niin luule. Hankalia asioita.

 

[jm82]

Kierrokset vähän nousi kun selvittelin tuota aika vähäpätöistäkin asiaa. Kävin siis ECT:ssä 8 kertaa ja lähdin sieltä sitten heti pois kun pääsi. Siitä 22.5€ x 8 = 180€ lasku. Mutta nyt tuli uusi lasku kahdesta kerrasta. Ilmeisesti siitä, kun oon käynyt siellä vain pelkästään lääkärillä. Tuollaisista laskuista ei ole kyllä erikseen sovittu. Oli vaan niin huonoa palvelua, kun ei millään voinut tulla vastaan. Kertoi vaan että mene lääkärille valittamaan asiasta ja se sitten täytyykin tehdä. Ajattelisi vaan että lääkärillä olisi jotain muutakin tekemistä. No saipahan jotain muuta mietittävää hetkeksi ja luultavasti pakko vaan maksaa. Toisaalta tuo ECT hoitokin on ilmeisesti tosi kallista, kun porukkaa on aika paljon töissä.

Taitaa kullakin se oma mieli olla se pahin vihollinen. Tuli vaan myös mieleen, että ehkä etsit tuolla vaihtelulla loputtomasti sitä täydellistä lääkekomboa, jota ei välttämättä ole edes olemassa tai odotat liikoja liian nopeasti. En tiedä olisiko hyvä malttaa ihan useamman kuukauden pitää tasan samaa lääkitystä, jolla olo on edes siedettävä? Voisi tasottaa tilannetta.

Itsekin siis olen kokenut vaikeaa masennusta niin en vähättele mitenkään ettet niin luule. Hankalia asioita.

Abilify psykoosilääkkeestä vaan on muutamia hyviäkin kertomuksia, mitä lueskelin. Mulla Abilify oli yhden paketin verran, mutta 5mg vain. Ei viitsisi mennä taas perumaan tuota vaihtoa, kun kerittiin jo lääkärin kanssa sopia asiasta. Uskoisin että tuokin lääke kyllä toimii myös, kunhan annos on sopivan iso.

Myös Escitalopram 20mg + Voxra 150mg oli ihan hyvä. Parempi olisi ollut luultavasti 300mg. Tuotakin söin vain yhden purkin verran. Ilmeisesti Voxra voisi parantaa vähän mielen toimintaa ja parantaa tarkkaavaisuutta.

Bupropionia käytetään masennuksen ja nikotiiniriippuvuuden lisäksi myös tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöiden oireiden lääkitsemiseen.

Bupropioni – Wikipedia

Jos pitäisi itse maksaa noin kalliita lääkkeitä ja noin paljon, niin tulisi varmaan valittua eri lääkkeitä. Nyt siis olisi hyvä kokeilla enemmän vaihtoehtoja ja etsiä sopivaa. Yhtään ainutta lääkettä ei ole kumminkaan mennyt roskiin, että kaikki on tullut silti syötyä.


Se on vähän pelkona, että jos pidän Venlafaxinia noin korkealla, niin tyttöystävän kanssa voisi tulla ongelmia. Haluaisin siksi laskea Venlafaxinia jollekin järkevämmälle tasolle, mutta myös se Voxra saattaisi parantaa mielen toimintaa. Esim se Escitalopram 20mg (maksimi) oli niin mietoa, että olo oli toisaalta kivempi ja enemmän normaali. Venlafaxinia ja Voxraa taidetaan pitää tehokkaimpina. Se että ne pitäisi olla parhaat, niin pitäisi vähän rauhoittaa mieltä.

Myös Venlafaxinin ohjeessa lukee, että kannattaa käyttää matalimmalla toimivalla annoksella. Varmaan sitten tulee isommista annoksista niitä haittavaikutuksia. Juuri se että mitään tunteita ei enää ole.

Lääkärihan nuo kaikki sitten onneksi päättää. Jos Voxra ei käy, niin ei se mitään. Venlafaxin on nyt 225-300mg ja tuota maksimia oon käyttänyt reilu kolme viikkoa. Lääkäri ei varmaan helpolla enää tiputa tuota annosta.

Aikamoista sekoilua siis lääkekombojen kanssa tosiaan. Eikä saisi tehdä useita muutoksia kerralla, vaan yksi muutos tai ei muutosta ollenkaan. Uskoisin kumminkin että Abilify totuttelun jälkeen sopisi. Voi tulla kyllä hankalaakin. Jos vaikka tulee ongelmia nukkumisen kanssa.

Lääkitys varmaan saisi olla riittävän iso, mutta ei niin iso että tulee haittavaikutuksia. Lisäksi masennuslääke + psykoosilääke on ollut aika hyvä. Sellaisena sen pitää pitääkin ja lääkkeet saattaa tehostaa toistensa vaikutusta ja siis parantaa masennusta mahdollisimman tehokkaasti.

 

[Rokkijani]

@jm82

Onko sinulle vielä ehdoteltu erilaisia työhönpaluumahdollisuuksia?

Hyviä mahdollisuuksia on kyllä tehdä tai kokeilla paluuta hyvin kevennetysti ja paineettomasti jopa ihan sinne omiin hommiin, jos työnantaja vain on suostuvainen. Yksilöitä ollaan, mutta itse opin, että työhönpaluu vaikeutuu todella paljon koko ajan. Toki on vaiheita, jolloin ei voi edes ajatella sitä eikä tarvitsekaan, mutta tarpeeksi kauan, kun on poissa niin mieli turtuu ja alkaa ihan vastustamaan paluuta. Sitä tottuu ja ajattelee, että näinhän tämä elämä nyt sitten vain kulkee tässä ja onhan se terveenäkin oleminen välillä niin vaivalloista, kun pitää olla töissä ja velvollisuuksia on ja kaikkea sellaista. Sitä ei edes välttämättä täysin huomaa, että voisikin olla edes pieni sauma tarttua kokeilemaan.

Pirullisia kierteitä kyllä voi syntyä. Pystyt kuitenkin esim. ajattelemaan ettei tyttöystävän kanssa tulisi ongelmia, tuotat hyvin tekstiä sekä pohdiskelet ja pääset ilmeisesti sängystäkin ulos niin et ihan toivoton tapaus ole.

 

[Memory]

Terve, mä sammuin kuin saunalyhty 23:n maissa huh, näin kivoja unia ja heräsin viemään turren ulos ovipisulle 03, sitten takaisin konttasin nukkumaan ja heräsin 10:ltä.

Työhän oli kivaa vaihtelua, mäkin hain toimistoduuniin, yleismieheksi mutta ei ollut paikkoja ja sihteeri-kopioija-kahvinkeittäjä paikat menee naisille
mä olen saanut kax kertaa potkut duunista sen takia että olen liian innokas tekee duunia ja nautin siitä, on se väärin mutta meitä kateellisia on siellä jotka ovat olleet koko ikänsä ja nyt sitten ovatkin katsomassa että ei ole kivaa kun joku peräti nauttii työn teosta

 

[Rokkijani]

Se on sääli ettei kaikkea mahdollista mielekästä työtä pääse tekemään. Minä olisin varmaan maailman onnellisin ihminen, jos saisin kerätä ympäri vuoden roskia pitkin maita ja mantuja. Ei vaan kukaan siitä maksa mitään.

Jatkan vielä omaa kokemusta masennuksen ikävistä kierteistä. Joku luulisi, että ensimmäisen kerran, kun masentunut huomaa vähän valon pilkahdusta, että se tarkoittaa ajatusta töihin paluusta jne. Näinhän se ei välttämättä todellakaan ole. Mieli on siitä kummallinen, että se saattaa alkaa vastustamaan, kun johonkin on sopivasti tottunut, vaikka se tottumuksen tila ei hirveän hyvä välttämättä olisikaan. Sitä alkaakin näkemään taas negatiivisesti ja syyllistämään itseään - sen uuden toivon ja tahdon heittää samantien pois ettei tarvitse alkaa taas ponnistamaan ja pärjäämään, mitä arjen rullaaminen kuitenkin vaatii.

Tietysti on niitä, jotka ovat ''ansaitusti'' sairaseläkkeellä jaettujen korttien ollessa vain niin huonot, mutta olen aika vakuuttunut, että moni on myös tipahtanut tuollaiseen oman mielen ansaan. Varsinkin, jos ei ole lapsia elätettävänä niin ei herää mitään kautta vanha kunnon selviytymisvaisto, vaan tuudittautuu vähitellen siihen, että tässä tämä menee hengissä kuitenkin apaattisesti eteenpäin, mutta ei nälkäkuolemakaan iske. Tällä en syyllistä ketään, kun tiedän itsekin, miten petollisesta tilasta on kyse.

 

[jm82]

@jm82

Onko sinulle vielä ehdoteltu erilaisia työhönpaluumahdollisuuksia?

Hyviä mahdollisuuksia on kyllä tehdä tai kokeilla paluuta hyvin kevennetysti ja paineettomasti jopa ihan sinne omiin hommiin, jos työnantaja vain on suostuvainen. Yksilöitä ollaan, mutta itse opin, että työhönpaluu vaikeutuu todella paljon koko ajan. Toki on vaiheita, jolloin ei voi edes ajatella sitä eikä tarvitsekaan, mutta tarpeeksi kauan, kun on poissa niin mieli turtuu ja alkaa ihan vastustamaan paluuta. Sitä tottuu ja ajattelee, että näinhän tämä elämä nyt sitten vain kulkee tässä ja onhan se terveenäkin oleminen välillä niin vaivalloista, kun pitää olla töissä ja velvollisuuksia on ja kaikkea sellaista. Sitä ei edes välttämättä täysin huomaa, että voisikin olla edes pieni sauma tarttua kokeilemaan.

Pirullisia kierteitä kyllä voi syntyä. Pystyt kuitenkin esim. ajattelemaan ettei tyttöystävän kanssa tulisi ongelmia, tuotat hyvin tekstiä sekä pohdiskelet ja pääset ilmeisesti sängystäkin ulos niin et ihan toivoton tapaus ole.

Se on sääli ettei kaikkea mahdollista mielekästä työtä pääse tekemään. Minä olisin varmaan maailman onnellisin ihminen, jos saisin kerätä ympäri vuoden roskia pitkin maita ja mantuja. Ei vaan kukaan siitä maksa mitään.

Jatkan vielä omaa kokemusta masennuksen ikävistä kierteistä. Joku luulisi, että ensimmäisen kerran, kun masentunut huomaa vähän valon pilkahdusta, että se tarkoittaa ajatusta töihin paluusta jne. Näinhän se ei välttämättä todellakaan ole. Mieli on siitä kummallinen, että se saattaa alkaa vastustamaan, kun johonkin on sopivasti tottunut, vaikka se tottumuksen tila ei hirveän hyvä välttämättä olisikaan. Sitä alkaakin näkemään taas negatiivisesti ja syyllistämään itseään - sen uuden toivon ja tahdon heittää samantien pois ettei tarvitse alkaa taas ponnistamaan ja pärjäämään, mitä arjen rullaaminen kuitenkin vaatii.

Tietysti on niitä, jotka ovat ''ansaitusti'' sairaseläkkeellä jaettujen korttien ollessa vain niin huonot, mutta olen aika vakuuttunut, että moni on myös tipahtanut tuollaiseen oman mielen ansaan. Varsinkin, jos ei ole lapsia elätettävänä niin ei herää mitään kautta vanha kunnon selviytymisvaisto, vaan tuudittautuu vähitellen siihen, että tässä tämä menee hengissä kuitenkin apaattisesti eteenpäin, mutta ei nälkäkuolemakaan iske. Tällä en syyllistä ketään, kun tiedän itsekin, miten petollisesta tilasta on kyse.

Vakuutusyhtiöhän maksaa ihan kohtalaisesti kuntoutustukea, kun tuo eläke laskettiin 5 vuoden tuloista jollain kaavalla. Pikkasen vähensi se että olin vuoden vuorotteluvapaalla ja siinähän palkka on vähän pienempi.

Soittelin ja uusi sairaanhoitaja soitti takaisin. Vaikutti fiksulta, kun se kyseli kaikki lääkeasiat läpi. Siirsin sitä käyntiaikaa vähän myöhemmälle. Taisi kertoa ainakin, että Venlafaxinia pitäisi vähän laskea, niin sitten siihen rinnalle voisi harkita Voxraa. Ja sanoi että illalla on vähän kaikenlaisia lääkkeitä, mutta ei oikein mahda mitään, kun muuten en saa nukuttua. 1.5mg Risperidon, 7.5mg Mirtazapin ja 50mg Ketipinor. Ketipinoria voisi riittää myös 25mg.


Mulla on ollut aiemmin kaksi työkykyarviota ja keväällä olisi ollut kolmas. Noita arvioita voidaan tehdä 2 vuoden välein tai vähän harvemmin. Kolmatta arviota siirrettiin, kun pääsin uudelle lääkärille ja sähköhoito alkoi. Nyt ei ihan vielä tehdä arviota, kun hoito on vielä kesken. Ei ole ehdotettu mitään työhönpaluumahdollisuuksia. Ensin vakuutusyhtiö hyväksyi työkokeilun, mutta en siihen ollenkaan pystynyt ja sitten eka psykiatri kirjoitti uudet paremmat paperit, kun ensimmäiset paperit teki joku lääkäri. Toisessa työkykyarviossa psykologi kirjoitti, että vanha työ ei käy, eikä yövuoro. Omasta mielestä ei käy kyllä yhtään mikään vuorotyö, koska nukkua pystyn pelkästään lääkkeiden avulla. Enkä yhtään tykkää esim iltavuorosta tai vaihtuvista vuoroista, ne on aivan hulluja minusta. Ne kumminkin on syy sille miksi olen sairas + jotkut muut syyt myös.

Se myös haittaa että väsyn nopeammin kuin pitäisi väsyä. Kai se sitten johtuu siitä fibromyalfiasta ilmeisesti. Tuo oli kanssa aika outoa, kun ennen jaksoin ja sitten yhtäkkiä en jaksanut. Fibromyalgia ei ole kumminkaan mikään sairausloman syy. Mutta esim masennus tai psykoottinen masennus onneksi on. Myös migreeni vähän häiritsi sillä ilman korvatulppia ääniherkkyys sai pääkipua aikaiseksi. Kun töissä ei enää käytetty kuulosuojaimia.

Pitäisi saada mielellään nämä kivut pois ja lisäksi vasemmassa jalassa on joku vamma ja siksi siinä tuntuu kipua. Tuosta jalan kivusta nuo kaikki ongelmat oikeastaan alkoi. Vähän myöhemmin tuli sitten sitä fibromyalgia kipua lisäksi. Siitä taas vähän myöhemmin psykoottista masennusta, mutta tuo psykoottisuus nyt ei ole paha, koska lääkehän siihen tehoaa hyvin.

Lääkkeillä saa aika hyvin säädettyä unirytmiä aikaisemalle. Eilen illalla en muistanut, mutta täytyy tänään mennä vähän aikaisemmin nukkumaan. Kumminkin pyöräillä sitten keskiviikkona sinne sähköhoitoon. Jo toisessa työkykyarviossa työmuisti oli parantunut. En tiedä sitten huomataanko jotain vikaa muistissa. Lääkkeillä on saatu parannettua jonkun verran ja sillä että ei ole tarvinnut mennä nukkumattomana sinne työkykyarvioihin. Sängystä on vähän vaikea nousta, kun jalkakivut vähän haittaa. Mutta kävelyä kumminkin kestää ja on jo kestänyt varmaan vuosia. Toisella vanhemmalla on vähän samanlaisia ongelmia, mutta pääsi onneksi niiden takia eläkkeelle. Kai sitten ms-tauti ainakin lääkäreiden mukaan ja hänen mukaan. ms-taudin takia pääsee eläkkeelle, mutta koska fibromyalgiassa ei ole mitään vikaa, niin ei eläkkeellekään pääse. Paitsi ilmeisesti kuvaukset on olemassa, mutta vakuutusyhtiö ei maksa, koska kuvaus magneettikuvauksessa on liian kallis. Eli tosiaan jostain muusta syystä täytyy olla eläkkeellä.

Toisaalta Venlafaxin pitäisi auttaa kipuun, mutta ei kyllä auta yhtään. Kyllä omasta mielestä vielä seuraavat 2 vuotta täytyisi katsella, että paranisiko vointi. Ei kannata liian nopeasti hötkyillä, kun se vaan pahentaa tilannetta. Masennuskin on vähän sellainen juttu, että ei sitä sillälailla huomaa. Ei voi tietää kenellä on masennus ja kenellä ei. Edes lääkäritkään ei sitä kaikki tajua, jos koulutus on jäänyt vajaaksi. Yksi lääkäri kehotti menemään takaisin töihin, mutta ajattelin että pitääkö hypätä jostain, vai mitä tässä pitäisikään tehdä Ja lääkärit tekee paperit joiden mukaan sitten vakuutusyhtiö käsittelee, että tuleeko eläkettä vai ei. Aina on mahdollista, että kuntoutustukea ei enää tule. Eli sitten täytyisi mennä sinne työkkäriin ja olla sairauslomalla samalla. Joka minusta olisi aika hullua.

 

[joku]

Herkästi Venlasta tulee semmoinen hällä väliä fiilis. Ei jaksa stressata oikeen mistään, vaikka on syytäkin.

 

[jm82]

Herkästi Venlasta tulee semmoinen hällä väliä fiilis. Ei jaksa stressata oikeen mistään, vaikka on syytäkin.

Täytyy tarkkailla tilannetta.

Osaatko kuvailla miten vaikka Voxra 300mg vaikuttaa? Koitin vaan 150mg yhden purkin ja minusta muisti toimi vähän paremmin, jos nyt oikein enää muistan. Ilmeisesti kiinnostaisi kokeilla sitä isompaakin annosta.

 

[joku]

Muisti ja näköaisti ainakin parani Venlalla. Osaa nähdä yksityiskohtia eri tavalla, kuin aiemmin oli ikäänkuin sumussa.

 

[jm82]

Muisti ja näköaisti ainakin parani Venlalla. Osaa nähdä yksityiskohtia eri tavalla, kuin aiemmin oli ikäänkuin sumussa.

Samat huomiot. Varsinkin tuota näön parantumista ihasteli ainakin aluksi. Tosi tarkasti näkyy kauaksikin.

 

[Memory]

Lähden kuukauden lomalle, forumi on perseetä

 

[jm82]

Lähden kuukauden lomalle, forumi on perseetä

Hyvää lomaa!

 

[ttjm]

Suosittelen liikuntaterapiasta kiinnostuneille tällaista kirjaa:
Scott Douglas, Juoksu on parasta terapiaa.
(Running Is My Therapy. Relieve Stress and Anxiety, Fight Depression, Ditch Bad Habits, and Live Longer)

Ei välttämättä ihan kaikkien juttu, eikä varmasti ainakaan yksinään ole mikään ihmelääke, mutta olen nyt ainakin saanut juoksemalla huomattavasti parempia tuloksia aikaan, kuin aikanaan sain lääkityksellä. Juoksemista parempi saattaisi olla joku ryhmäliikunta, niin tulisi sitten oltua vähän useammin myös ihmisten ilmoilla.
Juostessa tulee jotenkin mietittyä asioita jotenkin eri tavalla. Toisaalta välillä tulee juostua aivan nollat taulussa ajattelematta mitään, joka tuntuu myös jotenkin hyvältä.

Ehkä pahin kynnys tämän kanssa on se, jos on paska kunto ennen aloittamista. Sain itse toisella yrittämällä tsempattua itseni sen pahimman yli, niin nyt tuntuu tästä olevan jo jotain apuakin.

Tosiaan ei varmasti sovi kaikille, mutta mikäli tällainen itsehoito kiinnostaa, niin pari kappaletta lukeneena voin suositella.

 

[Jeesbox]

Mä oon miettinyt, et onkohan tää masennusta, kun oon koko ikäni opiskellut IT-alaa ja tykännyt siitä, ni nyt, ku oon valmistunut ja ollut vähän aikaa töissä, ni se ei enää kiinnostakkaan. Jotenkin ei jaksa enää innostua.

 

[kntkvtknt]

Mä oon miettinyt, et onkohan tää masennusta, kun oon koko ikäni opiskellut IT-alaa ja tykännyt siitä, ni nyt, ku oon valmistunut ja ollut vähän aikaa töissä, ni se ei enää kiinnostakkaan. Jotenkin ei jaksa enää innostua.

Tuskin on masennusta, sinun vaan pitää vaihtaa alaa. Onko kiinnostus lopahtanut laajasti muihinkin asioihin, kuten lukeminen, pyöräily, kävely, ruoanlaitto, ihmissuhteet & seksi. Kaverini oli masentunut niin, ettei jaksanut kotoa poistua. Jos sinua monikin asia kiinnostaa, et ole masentunut. Korkeintaan et pidä enää asiasta.

Masennuksen kliiniset ydinoireet

• Masentunut mieliala
• Kiinnostuksen tai mielihyvän kokemisen väheneminen
• Pessimistisyys
• Väsyneisyys, voimattomuus
• Unettomuus tai liiallinen nukkuminen
• Vähentynyt tai lisääntynyt ruokahalu
• Keskittymiskyvyn heikkeneminen, päättämättömyys
• Psykomotorinen kiihtyneisyys tai estyneisyys
• Arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet
• Kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset

Psykoottisen masennuksen tunnuspiirteitä

• Harhaluulot ja hallusinaatiot
• Epärealistinen syyllisyydentunto
• Psykomotoriset häiriöt
• Heikentynyt kognitiivinen suoriutuminen
• Ei päivittäistä mielialanvaihtelua
• Lähisuvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä
• Somaattisen sairauden pelko
• Toivottomuus, ahdistus ja unihäiriöt

Itse en enää pidä yhteyttä masentuneeseen kaveriini. Rajatilapersoonallisuus/epävakaa, masentunut, ahdistunut, lopetti terapian ja joi vahvaa viinaa ajoittain. Muuttui sietämättömäksi rakkauspommivaiheen jälkeen. Kaikesta valitti, mistään ei pitänyt, haukkui joka välissä. Suoranaista kiusaamista. Pettyi kun en käyttänyt enää rahaa siihen, kun tajusin, ettei mikään rahamäärä miellyttänyt häntä. Koskaan ei ollut hänessä mitään vikaa, minussa, sossussa ja hänen ädissään kylläkin.

Halusi aina enemmän... ja tuhlasi vähätkin shoppailuun... oli 10000+ veloissa.

Valitti yksinäisyyttä ja kavereiden puutetta, olin ainoa ystävä, tämänkin eteen hän teki kaikkensa etten vuoden jälkeen jaksanut enää olla. Jatkuvaa haukkumista, rakkaus hävinnyt, ei mitään mitä aiemmin tehtiin (suutelu, halailu ja vähän muutakin). Jatkuvasti sai antaa, ilmainen terapeutti minusta, rahaa annoin laskuihin yms. Ruoat maksoin joskus kun olin hänen luona, vein joskus Viroon laivalla tai kerran kunnollakin ulkomaille. Ei mitään kiitosta, jatkuvasti vain haukkui, ja blokkasi hän usein.

Välillä ei vastannut viesteihin 30 päivään. Soittaa ei voinut, vaikka olisi linja auki, ei vastannut. Kun itse tarvitsi jotain, oletti että mun on vastattava heti vaikka olisin vessassa. Niin yksipuolista, että enempiä en jaksanut. Kuitenkin soitti edessäni "tukihenkilölleen", vaikka edellispäivänä en saanut häntä ruokakaupasta kiinni, onko kotona juustoa hänellä. Hän jotenkin nautti siitä, siksi luulen, että hän on varmuudella myös narsisti. Jatkuvasti palvelin häntä, silti en ollut täydellinen hänelle.

Herra se vain nukkui kun siivosin perusteellisesti hänen likaiseksi tullutta vuokrakämppää, niin herättyään valitti että yhteen nurkkaan jäi pölyä ??

Kun muutti tammikuussa sinne, valitti ettei ollut siistiä, oli yksi tahra jossain lattiassa. Itse kun asuu puoli vuotta, on niitä kymmeniä, ellei satoja - ei ymmärrä??

Ovatko masentuneet, ahdistuneet ja epävakaat (lääkärinlausunnot kaikista) todellakin myös narsisteja?

Miksi he tekevät kaikkensa, että se viimeinenkin ystävä/rakas lähtee heidän luota? Minulla kesti tajuta jonkun aikaa, että se mitä rakastin, oli tässä henkilössä hyvää näyttelemistä. Hän oli kuin klovni, mutta todellisuus paljastui kun aikaa meni ja aloimme nähdä enemmän - jopa viikko putkeen hänen uudessa kämpässä.

Siellä vasta selvisi minkälainen hän on, ei ulospäinsuuntautunut, jatkuvasti mieli maassa... kun oli mulla 2 päivää "hyvän vaiheen aikana", hän oli ulospäinsuuntautunut, iloinen, meni jatkuvasti paikkoihin kanssani... Varokaa, jos teillä on suhde masentuneeseen ja ahdistuneeseen, jolla etenkin BPD/rajatilapersoonallisuus.

Muistakaa, että lähtekää heti, kun saatte tietää noista. Eivät ne muutu ajossa.

 

[bonekuukkeli]

On tärkeä erottaa eri sairaudet toisistaan. Yllä mainitussa ongelma on ollut epävakaa persoonallisuus, ei masennus tai ahdistus.

 

[jm82]

Mä oon miettinyt, et onkohan tää masennusta, kun oon koko ikäni opiskellut IT-alaa ja tykännyt siitä, ni nyt, ku oon valmistunut ja ollut vähän aikaa töissä, ni se ei enää kiinnostakkaan. Jotenkin ei jaksa enää innostua.

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt masentuneena 36 vuotiaana. Miten nukkuminen sujuu, saatko vielä hyvin nukuttua?

työkin voi olla vähän sellainen juttu, että voi toistaa itseään ja voi alkaa tuntumaan vähän tylsältä. Onko mitään kipuja missään? Jos ei ole mitään, niin ei kai sitten mitään kovin vakavaa vielä ole. Ehkä sulle oli opiskelu kiinnostavampaa, kuin itse työnteko? Opitko kumminkin työssäsi kokoajan uusi asioita? Itse aloitin työt reilu 16 vuotta sitten. Toimiiko muisti vielä hyvin?

Itse en ole ollut IT-alalla, niin siitä en taas tiedä yhtään mitään.

 

[jm82]

Tuskin on masennusta, sinun vaan pitää vaihtaa alaa. Onko kiinnostus lopahtanut laajasti muihinkin asioihin, kuten lukeminen, pyöräily, kävely, ruoanlaitto, ihmissuhteet & seksi. Kaverini oli masentunut niin, ettei jaksanut kotoa poistua. Jos sinua monikin asia kiinnostaa, et ole masentunut. Korkeintaan et pidä enää asiasta.

Masennuksen kliiniset ydinoireet

• Masentunut mieliala
• Kiinnostuksen tai mielihyvän kokemisen väheneminen
• Pessimistisyys
• Väsyneisyys, voimattomuus
• Unettomuus tai liiallinen nukkuminen
• Vähentynyt tai lisääntynyt ruokahalu
• Keskittymiskyvyn heikkeneminen, päättämättömyys
• Psykomotorinen kiihtyneisyys tai estyneisyys
• Arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet
• Kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset

Psykoottisen masennuksen tunnuspiirteitä

• Harhaluulot ja hallusinaatiot
• Epärealistinen syyllisyydentunto
• Psykomotoriset häiriöt
• Heikentynyt kognitiivinen suoriutuminen
• Ei päivittäistä mielialanvaihtelua
• Lähisuvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä
• Somaattisen sairauden pelko
• Toivottomuus, ahdistus ja unihäiriöt

Itse en enää pidä yhteyttä masentuneeseen kaveriini. Rajatilapersoonallisuus/epävakaa, masentunut, ahdistunut, lopetti terapian ja joi vahvaa viinaa ajoittain. Muuttui sietämättömäksi rakkauspommivaiheen jälkeen. Kaikesta valitti, mistään ei pitänyt, haukkui joka välissä. Suoranaista kiusaamista. Pettyi kun en käyttänyt enää rahaa siihen, kun tajusin, ettei mikään rahamäärä miellyttänyt häntä. Koskaan ei ollut hänessä mitään vikaa, minussa, sossussa ja hänen ädissään kylläkin.

Halusi aina enemmän... ja tuhlasi vähätkin shoppailuun... oli 10000+ veloissa.

Valitti yksinäisyyttä ja kavereiden puutetta, olin ainoa ystävä, tämänkin eteen hän teki kaikkensa etten vuoden jälkeen jaksanut enää olla. Jatkuvaa haukkumista, rakkaus hävinnyt, ei mitään mitä aiemmin tehtiin (suutelu, halailu ja vähän muutakin). Jatkuvasti sai antaa, ilmainen terapeutti minusta, rahaa annoin laskuihin yms. Ruoat maksoin joskus kun olin hänen luona, vein joskus Viroon laivalla tai kerran kunnollakin ulkomaille. Ei mitään kiitosta, jatkuvasti vain haukkui, ja blokkasi hän usein.

Välillä ei vastannut viesteihin 30 päivään. Soittaa ei voinut, vaikka olisi linja auki, ei vastannut. Kun itse tarvitsi jotain, oletti että mun on vastattava heti vaikka olisin vessassa. Niin yksipuolista, että enempiä en jaksanut. Kuitenkin soitti edessäni "tukihenkilölleen", vaikka edellispäivänä en saanut häntä ruokakaupasta kiinni, onko kotona juustoa hänellä. Hän jotenkin nautti siitä, siksi luulen, että hän on varmuudella myös narsisti. Jatkuvasti palvelin häntä, silti en ollut täydellinen hänelle.

Herra se vain nukkui kun siivosin perusteellisesti hänen likaiseksi tullutta vuokrakämppää, niin herättyään valitti että yhteen nurkkaan jäi pölyä ??

Kun muutti tammikuussa sinne, valitti ettei ollut siistiä, oli yksi tahra jossain lattiassa. Itse kun asuu puoli vuotta, on niitä kymmeniä, ellei satoja - ei ymmärrä??

Ovatko masentuneet, ahdistuneet ja epävakaat (lääkärinlausunnot kaikista) todellakin myös narsisteja?

Miksi he tekevät kaikkensa, että se viimeinenkin ystävä/rakas lähtee heidän luota? Minulla kesti tajuta jonkun aikaa, että se mitä rakastin, oli tässä henkilössä hyvää näyttelemistä. Hän oli kuin klovni, mutta todellisuus paljastui kun aikaa meni ja aloimme nähdä enemmän - jopa viikko putkeen hänen uudessa kämpässä.

Siellä vasta selvisi minkälainen hän on, ei ulospäinsuuntautunut, jatkuvasti mieli maassa... kun oli mulla 2 päivää "hyvän vaiheen aikana", hän oli ulospäinsuuntautunut, iloinen, meni jatkuvasti paikkoihin kanssani... Varokaa, jos teillä on suhde masentuneeseen ja ahdistuneeseen, jolla etenkin BPD/rajatilapersoonallisuus.

Muistakaa, että lähtekää heti, kun saatte tietää noista. Eivät ne muutu ajossa.

Ymmärsin jostain (ehkä lääkäriltä?) että persoonallisuushäiriötä ei saa korjattua esim ECT sähköhoidolla tai ei tietenkään masennuslääkkeilläkään, koska ei ole masennus. Ymmärsin jotenkin, että persoonallisuushäiriötä ei voi korjata oikein millään, koska on osa sen ihmisen persoonallisutta? Tai sitten vain pitää opetella olemaan erilainen?

F60.3:
" vakava persoonallisuushäiriö.[1]"
Epävakaa persoonallisuus – Wikipedia

"Epävakaasta persoonallisuudesta kärsii koko väestöstä arviolta 0,6 %[2]."


Itsellä on ainakin lääkärin mukaan keskivaikea masennus ja fibromyalgia. Mutta esim päätä ei ole vielä kuvattu, eli lähes kaikki tutkimukset on vielä pahasti kesken. Tänään kävin just ekaa kertaa jonkun henkilön luona. Kertoi laittavansa lähetettä johonkin eteenpäin tai ainakin lääkärille menee juttua. Jäi käsitys, että hän olisi ollut psykologi.


Psykoottinen masennus taas ilmeisesti on vaikean masennuksen kaikkein hankalin luokka. Johon onneksi sähköhoito, masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet pitäisi jollain lailla auttaa tai ainakin vähän parantaa oloa. Nuo eri persoonallisuushäiriöt ei tosiaan liity yhtään mitenkään vaan ovat eri juttuja. Ja koska en tunne ketään, niin eipä niistä oikein tiedäkään tarkemmin.

 

[kntkvtknt]

Ymmärsin jostain (ehkä lääkäriltä?) että persoonallisuushäiriötä ei saa korjattua esim ECT sähköhoidolla tai ei tietenkään masennuslääkkeilläkään, koska ei ole masennus. Ymmärsin jotenkin, että persoonallisuushäiriötä ei voi korjata oikein millään, koska on osa sen ihmisen persoonallisutta? Tai sitten vain pitää opetella olemaan erilainen?

F60.3:
" vakava persoonallisuushäiriö.[1]"
Epävakaa persoonallisuus – Wikipedia

"Epävakaasta persoonallisuudesta kärsii koko väestöstä arviolta 0,6 %[2]."


Itsellä on ainakin lääkärin mukaan keskivaikea masennus ja fibromyalgia. Mutta esim päätä ei ole vielä kuvattu, eli lähes kaikki tutkimukset on vielä pahasti kesken. Tänään kävin just ekaa kertaa jonkun henkilön luona. Kertoi laittavansa lähetettä johonkin eteenpäin tai ainakin lääkärille menee juttua. Jäi käsitys, että hän olisi ollut psykologi.


Psykoottinen masennus taas ilmeisesti on vaikean masennuksen kaikkein hankalin luokka. Johon onneksi sähköhoito, masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet pitäisi jollain lailla auttaa tai ainakin vähän parantaa oloa. Nuo eri persoonallisuushäiriöt ei tosiaan liity yhtään mitenkään vaan ovat eri juttuja. Ja koska en tunne ketään, niin eipä niistä oikein tiedäkään tarkemmin.

Ei saa kyllä persoonallisuushäiriötä kuntoon lääkkeillä.

Masennukseen ja ahdistukseen hän kyllä söi lääkkeitä. Oli myös sivuvaikutuksia. Yksi oli että väsyi niin helposti niistä.

Rajatilapersoonallisuus on sellainen että sitäkään ei paranneta täysin - mutta intensiivinen psykoterapia voi auttaa. Tähän tämä "mieheni" ei suostunut, kävi vain toimintaterapiaa, minkä lopetti. Patistelin psykoterapiaan, sanoi vain että kaikki ajallaan... Ja tosiaan yksi syy miksi kyllästyin häneen, rakkaus hävisi. Minä miehenä jaksan tehdä kaikkea ja se oli uuvuttavaa kun halusi tehdä jotain yhteistä, niin toisella ei sytyttänyt. Ei ollut laiska, kuten jotkut sanoi, vaan masentunut.

En tiedä oliko tuo BPD viimeinen niitti, kun oli viime aikoina niin paljon turhaa riitaa, että pelkäsin itsekin vähintään masentuvani.

Aina sai pelätä mitä se seuraavaksi keksii, kerran uhkasi jopa tappaa, kun jostain pienestä ärsytin häntä. Ja musta se oli ihan normaalia sanoa hänelle ennen nukkumaanmenoa "Hyvää yötä" ja antaa pieni hali/suukko. Aiemmin ainakin otti vastaan. Mutta kyllä ne on totta kaksi eri asiaa, mutta hyvin usein masentuneella voi olla ahdistus ja jokin persoonallisuushäiriö. Käy sinäkin kunnon psykiatrilla, niin tiedät varmasti oletko masentunut. Minä en ole, koska nautin kaikista asioista kuten ennenkin.

Nyt olen ilman tätä ystävää, jota rakastin, mutta ei kai minun ole pakko häntä kestää ?

Toivottavasti kaikki käy hyvin tilanteessasi. Lääkkeistä sanon sen verran, että voivat pahentaa tilannetta -- kun katsonut tätä mieheni elämää yhdessä muutaman vuoden.

Lääkkeillä korvataan psykiatriassa todella helposti terapiaa.

Lopulta mulla meni tosi paljon rahaa hänen, enkä saanut juuri mitään takaisin. Toki en odottanut kaikkea, vaan tajusin että oli masentunut, mutta jos edes kiitosta ei heru kun siivoaa 2h sotkuista kämppää missä astiat, syömätön ruoka, päivän mainoslehdet ovat pitkin ja poikin kämppää ja limainen lattia ... niin ei ihan 30 minuutissa hoideta ja vielä iso kaksio oli...

 

[Jeesbox]

Tuskin on masennusta, sinun vaan pitää vaihtaa alaa. Onko kiinnostus lopahtanut laajasti muihinkin asioihin, kuten lukeminen, pyöräily, kävely, ruoanlaitto, ihmissuhteet & seksi. Kaverini oli masentunut niin, ettei jaksanut kotoa poistua. Jos sinua monikin asia kiinnostaa, et ole masentunut. Korkeintaan et pidä enää asiasta.

Masennuksen kliiniset ydinoireet

• Masentunut mieliala
• Kiinnostuksen tai mielihyvän kokemisen väheneminen
• Pessimistisyys
• Väsyneisyys, voimattomuus
• Unettomuus tai liiallinen nukkuminen
• Vähentynyt tai lisääntynyt ruokahalu
• Keskittymiskyvyn heikkeneminen, päättämättömyys
• Psykomotorinen kiihtyneisyys tai estyneisyys
• Arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet
• Kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset

Psykoottisen masennuksen tunnuspiirteitä

• Harhaluulot ja hallusinaatiot
• Epärealistinen syyllisyydentunto
• Psykomotoriset häiriöt
• Heikentynyt kognitiivinen suoriutuminen
• Ei päivittäistä mielialanvaihtelua
• Lähisuvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä
• Somaattisen sairauden pelko
• Toivottomuus, ahdistus ja unihäiriöt

Kyl mä tykkään lukea, pelata säbää ja soitella saksofonia. Ehkä mun pitäis sit vaihtaa alaa. Se on vaan tehty niin hankalaksi, ku ei ole enää opintotukia, eikä mitään jäljellä, eikä mikään amistutkinto oikein nappais. Kerran voisin vielä ehkä kokeilla jossain uudessa firmassa koodaustakin, mut ne kyl pruukaa nähdä sen innostuksen puutteen jo haastatteluissakin, eikä sit ota töihin. Mihinhän tässäkin vielä päätyy... Olen aika toivoton.

Noista oireista ajattelen joskus kyl itsemurhaa, enkä osaa oikein tehdä päätöksiä. Olen myös aika pessimistinen ja nukun liikaa. Kerran myös olin jo hoidossa psykoottisen masennuksen/psykoosin takia, mut nyt olen jo paremmassa kunnossa.

 

[Jeesbox]

Minkä ikäinen olet? Itse olen nyt masentuneena 36 vuotiaana. Miten nukkuminen sujuu, saatko vielä hyvin nukuttua?

työkin voi olla vähän sellainen juttu, että voi toistaa itseään ja voi alkaa tuntumaan vähän tylsältä. Onko mitään kipuja missään? Jos ei ole mitään, niin ei kai sitten mitään kovin vakavaa vielä ole. Ehkä sulle oli opiskelu kiinnostavampaa, kuin itse työnteko? Opitko kumminkin työssäsi kokoajan uusi asioita? Itse aloitin työt reilu 16 vuotta sitten. Toimiiko muisti vielä hyvin?

Itse en ole ollut IT-alalla, niin siitä en taas tiedä yhtään mitään.

Mäkin oon 36v. Nuku mielestäni joskus vähän liiankin hyvin. Ei aina pääse oikein aamuisin ylös sängystä.

Opiskelu oli kyl mun mielestä hyvin kiinnostavaa. Ehkä mä kaipaan sitä aikaa hieman. Mitään kipuja mul ei kuitenkaan ole, mitä nyt polvi joskus vähän naksuu, ku ajan pyörällä. Pelkään vähän sen puolesta, et näinköhän hajoaa jossain vaiheesa.

Sen aikaa, mitä olin töissä, ni opin kyl uusia asioita. Kusin sit hommani päissäni firman juhlissa ja sain potkut. Toi rajoittaa vähän uuden duunin etsimistä, kun on hankala selittää potkuja hyvästä firmasta, joka yleensä pitää kiinni työntekijöistään. Muistissani en ole huomannut ongelmia.

 

[jm82]

Sen aikaa, mitä olin töissä, ni opin kyl uusia asioita. Kusin sit hommani päissäni firman juhlissa ja sain potkut. Toi rajoittaa vähän uuden duunin etsimistä, kun on hankala selittää potkuja hyvästä firmasta, joka yleensä pitää kiinni työntekijöistään. Muistissani en ole huomannut ongelmia.

Itse olin kanssa yksissä firman juhlissa, mutta vähän niiden juhlien jälkeen alkoi mennä huonommin. Ei ollut vielä yhtään mitään lääkkeitä käytössä. Juhlissa oli kumminkin niin kova musiikki ja sitten alkoholikaan ei kauheasti sovi, kun tulee huono olo myöhemmin. Lisäksi liian pitkä päivä, kun eka töissä ja sitten juhlat myöhään iltaan asti. Ei olisi kannattanut mennä sinne juhliin ollenkaan, mutta ekasta parista tunnista sanottiin, että olisi ollut peraatteessa pakollista ja sai palkan. Ei siellä kumminkaan kaikki olleet.

 

[Rokkijani]

Ovatko masentuneet, ahdistuneet ja epävakaat (lääkärinlausunnot kaikista) todellakin myös narsisteja?

Kaverisi epävakaus persoonallisuushäiriöineen taisi olla tuossa se päätekijä, että kohtelu sinua kohtaan oli kurjaa.

Masennus ja ahdistus voi olla kovaa, mutta jos joku on apuna siivoamassa ja ruokaa laittamassa niin kyllä siitä yleensä pitäisi olla apua ainakin pidemmällä aikavälillä, vaikka ei heti osaisikaan kiittää. Masennuksessa, kun syntyy ilkeitä kierteitä helposti: koti alkaa tulemaan kaatopaikaksi ja ruokaa syö ihan miten sun sattuu, jos lainkaan. Joka päivä herää kaatopaikasta huonosti syöneenä niin ei siinä mieli kyllä pääse vahingossakaan virkistymään. Siivousapu ja ruoanlaitto masentuneelle on hieno teko. Yhdessä pääsee helpommin uloskin kokeilemaan, että miltä siellä tuntuu.

Toki sinun tilanteesi vaikutti siellä olevan niin paha, että itsehän tuollaisesta joutuu pois jättäytymään ennen kuin sairastuu itsekin.

 

[kntkvtknt]

Kaverisi epävakaus persoonallisuushäiriöineen taisi olla tuossa se päätekijä, että kohtelu sinua kohtaan oli kurjaa.

Masennus ja ahdistus voi olla kovaa, mutta jos joku on apuna siivoamassa ja ruokaa laittamassa niin kyllä siitä yleensä pitäisi olla apua ainakin pidemmällä aikavälillä, vaikka ei heti osaisikaan kiittää. Masennuksessa, kun syntyy ilkeitä kierteitä helposti: koti alkaa tulemaan kaatopaikaksi ja ruokaa syö ihan miten sun sattuu, jos lainkaan. Joka päivä herää kaatopaikasta huonosti syöneenä niin ei siinä mieli kyllä pääse vahingossakaan virkistymään. Siivousapu ja ruoanlaitto masentuneelle on hieno teko. Yhdessä pääsee helpommin uloskin kokeilemaan, että miltä siellä tuntuu.

Toki sinun tilanteesi vaikutti siellä olevan niin paha, että itsehän tuollaisesta joutuu pois jättäytymään ennen kuin sairastuu itsekin.

Nimenomaan, se BPD oli se suurin juttu, että yksinkertaisesti ei enää ole jaksanut...

Voin paljon paremmin kun en ole ollut tekemisissä hänen kanssa... Ei hän syönyt juuri, ei jaksanut edes kaupassa käydä, eikä ollut rahaa kun velkoja oli ja laskuja... Autoin mielelläni, mutta hän vaati liikaa, en koskaan ollut riittävä hänelle. Vaati enemmän rahaa, enemmän jotain. Jos sanoinkin kyllä mitä halusi, halusi vähän ajan päästä lisää. Suuttui kun sanoin ei, kun mulla ei ollut yhtenä kuuna varaa ostaa ylimääräistä. Ei ymmärtänyt, että en voi alkaa tuhlailemaan säästötilejäni.

Ei se kiitos ole se tärkein, kun tiedän ettei se oikein osannut montaa muutakaan asiaa vielä, mutta olisi edes haukkumatta koko ajan idiootiksi, sairaaksi, läskiksi (en ole), narsistiksi, ja vaatimatta liikoja... Siinä vaiheessa kun kuulin että tappaa mut, kun olin sen äidin luona ja hän makasi musiikkia kuunnellen ennen nukkumaan menoa niin mä vaan annoin suukon ja sanoin hyvää yötä - niin tästä uhkasi tappaa. Oli niin voimakkaasti sanottu että olin lähdössä pois motelliin kunnes sen äiti rauhoitteli sitä.

Masennuskin oli toki vaikeaa, ei hän jaksanut tehdä mitään, ei edes ulos lähteä niin vaikeaahan siinä on mitään ystävyyttä pitää kun toista koko ajan ei huvita...

Jatkuvasti viime aikoina sanoi että älä tule luokseni tai teen lähestymiskiellon...

Mietin ihan hetken että mitä? Sellainen joka ei yksin pärjää, tekisi lähestymiskiellon siitä, että käy kiireisen työelämän ohella ja pyhittää joka toinen viikonloppu kokonaan sille (matkat 3h/suunta). Niin sekö on tyhmää ja narsistista, kuten väitti? Enemmänkin kun haukkui, kertoi itsestään, vaikka osoitti muille.

Esim. kun sanoi "Olet sairas narsisti", halusi sanoa "Olen itse sairas narsisti".

 

[Jeesbox]

Nyt on sit Voxra toisena lääkkeenä. Mietin, et kun syön myös Supriumia ja se vähentää dopamiinia aivoissa ja Voxra lisää, että mitähän tämä on. Voikohan näin olla, vai tekikö lääkäri virheen? Pitäisköhän tää ottaa vielä puheeksi, kun jotenkin ahdistaa tämä ajatus?

 

[jm82]

Nyt on sit Voxra toisena lääkkeenä. Mietin, et kun syön myös Supriumia ja se vähentää dopamiinia aivoissa ja Voxra lisää, että mitähän tämä on. Voikohan näin olla, vai tekikö lääkäri virheen? Pitäisköhän tää ottaa vielä puheeksi, kun jotenkin ahdistaa tämä ajatus?

Kyllä noita kai voi syödä molempia. Ei ainakaan lukenut Supriumin ohjeessa etteikö voisi. Voihan sitä toki vielä lääkäriltä varmistaa, jos mietityttää.

Paljonko sulla on tuo Suprium annos? Käytetään ihan masennukseenkin.

Suprium-valmistetta käytetään lievissä ja keskivaikeissa lääkehoitoa vaativissa masennustiloissa.
Suurempia annoksia käytetään sekä akuuttien että kroonisten psykoosien hoidossa.

Mulla tarkoitus vaihtaa Risperidon 2mg johonkin toiseen ja voisi lääkäriltä kysyä myös tuota Supriumia yhdeksi vaihtoehdoksi, koska voisi kai auttaa masennukseen. Lisäksi on tarkoitus kysyä juuri tuota Voxraa kanssa. Nyt menee Venlafaxin 300mg. Niin ja sähköhoito myös menee, vielä kaksi kertaa. Lääkäri on maanantaina ja tosiaan sitä Risperidonia ei kovin paljoa enää ole jäljellä.

Masennuslääkettä ja psykoosilääkettä voi siis syödä samaan aikaan.

 

[Jeesbox]

Kyllä noita kai voi syödä molempia. Ei ainakaan lukenut Supriumin ohjeessa etteikö voisi. Voihan sitä toki vielä lääkäriltä varmistaa, jos mietityttää.

Mjoh, ehkä mä kysäsen ens viikolla, ku mul on aika silloin. Aloitin kuitenkin sen lääkkeen jo.

Paljonko sulla on tuo Suprium annos? Käytetään ihan masennukseenkin.

Mul toi Suprium on enemmän psykoottisiin oireisiin. Niihin toiminut ainakin ihan hyvin, ku ei ole ollut mitään moneen vuoteen. Syön 300mg päivässä.

Mulla tarkoitus vaihtaa Risperidon 2mg johonkin toiseen ja voisi lääkäriltä kysyä myös tuota Supriumia yhdeksi vaihtoehdoksi, koska voisi kai auttaa masennukseen.

Suprium on aika harvinainen lääke. Joskus joku lääkäri on ihmetellyt sitä. Kaikki ei välttis siis tunne sitä ja mullekkin ton määräs yks lääketieteen tohtori, joka oli psykiatrin virassa.

 

[Alceste]

Nyt on sit Voxra toisena lääkkeenä. Mietin, et kun syön myös Supriumia ja se vähentää dopamiinia aivoissa ja Voxra lisää, että mitähän tämä on. Voikohan näin olla, vai tekikö lääkäri virheen? Pitäisköhän tää ottaa vielä puheeksi, kun jotenkin ahdistaa tämä ajatus?

Totta kai otat puheeksi jos ahistaa. Mutta lievitän ahdistustasi vähän kertomalla että lääkäreillä on käytössä ohjelma joka kertoo että hei A ja B ei sovi yhteen. Mulla psykiatri muistaakseni vertaili just Voxraa olisko ollu Brintellixiin.

 

[jm82]

Mjoh, ehkä mä kysäsen ens viikolla, ku mul on aika silloin. Aloitin kuitenkin sen lääkkeen jo.


Mul toi Suprium on enemmän psykoottisiin oireisiin. Niihin toiminut ainakin ihan hyvin, ku ei ole ollut mitään moneen vuoteen. Syön 300mg päivässä.


Suprium on aika harvinainen lääke. Joskus joku lääkäri on ihmetellyt sitä. Kaikki ei välttis siis tunne sitä ja mullekkin ton määräs yks lääketieteen tohtori, joka oli psykiatrin virassa.

Tosiaan kysäse vain lääkäriltä, että miksi juuri Suprium ja Voxra sopivat yhteen. Toivottavasti osaa jotain kertoa niistä.


Mun täytyy kyllä valittaa lääkärille, kun ei näistä nykyisistä lääkkeistä oikein mitään tule. Tuntuu että edelliset 20mg Escitalopram ja 0.5mg Risperidon olisi olleet paremmat. Nyt on paljon vahvemmat lääkkeet 300mg Venlafaxin ja 2mg Risperidon ja mitään tunteita ei ole. Ihan perseestä. Itse pyysin vaihtoa tuohon Venlafaxiniin ja myös pyysin, että voiko kokeilla Risperidonia isompaa annosta. Oli puhetta Venlafaxin tai Voxra ja valitsin Venlafaxinin. Venlafaxin on 225-300mg, mutta ei sillä ole paljon eroa ja 300mg on mennyt, kun olo on paska. Sähköhoito auttaa, mutta vaikutus ei kestä mitenkään kauhean pitkään.

Tuossa oli kerrottu Supriumista jotain.

Minulla on kokeiltu cipramil, fevarin, efexor, aurorix, cipralex ja viimeisimpänä cymbalta. ssri ryhmä vei tunteet ja pahensi ahdistuneisuutta ja muut lääkkeet auttoivat jonkinverran, mutta en voisi sanoa että voisin mitenkään hyvin.Kärsin myös erittäin rajuista pms oireista, n. viikko enen kuuakutisia. Agressiivisuus on silloin ihan kamalaa! Lääkäri määräsi nyt tätä supriumia 50mg aamuisin ja cymbalta pois. Olen nyt kolme päivää ottanut supriumia ja ehkä pientä piristymistä havainnut, mutta kädet sen sijaan tärisee häiritsevästi. Ja välillä suu on jännittyneen oloinen. Tuntuu myös että minulla on noita poissa olo hetkiä, mistä joku mainitsikin. Sosiaalisissa tilanteissa huomaan etten ole kuullut keskusteluista mitään, vaan tipahdan ihan omiin ajatuksiin "jonnekin"... Toivottavasti käsien tärinä ei ole pysyvä haitta.

Suprium - Hoitonetti

Vähän sama kokemus kuin tuossa, että masennuslääkkeet vie tunteet aivan täydellisesti pois ja olo tuntuu vain huonommalta. Ajatus että saisi vaikka tuon Risperidonin vaihdettua Supriumiin ja Venlafaxinin laskettua jonnekin 75-150mg. Korkeintaan 225mg, joka sekin on liikaa. Lisäksi Voxraa voisi kokeilla.

Mun lääkkeillä ei ole onneksi tuota käsien tärinää ollut yhtään.

 

[Rokkijani]

Minä kokeilin alkuun masennukseen Venlavaxinia, mutta siitä tuli niin järkyttävät oireet, että en kestänyt jatkaa pitempään. Taisin viikon syödä. Sen jälkeen Sertralin 50mg, joka nousi parissa kuukaudessa 150mg. Se auttoi vähitellen kyllä tai ainakin oli osatekijä. Pientä valoa, kun alkoi pääsemään esille niin sain heti tartuttua niihin ja pyrittyä itse eteenpäin. Keskusteluapu oli myös hyvä.

Sen opin, että masennus ei juokse vain lääkkeillä pois (tai ainakaan minulta). Siinä piti itsekin ottautua aina, kun vain vähänkään pystyi.

 

[jm82]

Kun Venlafaxinin aloitti hitaasti sillä 75mg, niin ei tullut oikein mitään haittavaikutuksia. Mutta se tunteettomuus on paha ongelmaa 300mg annoksella. Mulle on tulossa pidempiaikaista aktivointia eli, että arkipäivisin 5.5h + matkat ohjelmaa. Aamulla täytyy käyttää vielä koiraa ulkona. Ilmeisesti masennusta koitetaan saada vähän parantumaan.

Keskusteluapu sopivien ihmisten kanssa varmaan auttaa. Lääkärikin on ollut ihan hyvä, mutta saa nähdä mitä se seuraavalla kerralla sanoo.

Myös se auttaa vähän masennukseen, kun syö jotain. Mutta ei tietysti kannata aivan liikaa syödä.

 

[ttjm]

Oon nyt jotenkin huomannut, että tietyt pakotetut rutiinit auttaa ainakin lievän/keskivaikean masennuksen kanssa. Jotain ihan pikkujuttujakin kannattaa vaan tehdä päivittäin. Mulla on esim. joka päivä viideltä verenpaineen mittaus Nyt on oikeastaan vaan viikonloppuisin tyhjää, mutta silloinkin tulee yleensä aina jotain tekemistä.

Tässä oon nyt myö vähän yli kuukauden jaksanut liikkua säännöllisesti, niin sekin tuntuu jollain tavalla auttavan. Ihan jo sekin että elämä menee edes jotenkin eteenpäin on mulle aika helpottava ajatus, kun tässä olin oikeastaan viis suotta samassa tilanteessa jumissa.

Ehkä se pahin kynnys tässä vielä on keskeytyneen koulun hoitaminen loppuun. Aika toiveikas oon kyllä senkin suhteen, kun puuttuu enää opinnäytetyö.

Toivottavasti löytyy kaikille joku keino millä tämän paskan kanssa pärjää paremmin

 

[erihyva]

BBC News - 'Staying awake all night helped treat my depression'
https://www.bbc.co.uk/news/stories-49413215