Masennus

[Jeesbox]

Oiskohan toi: Suihkeella irti masennuksesta ketamiinihoito toimivaa? Kalliilta se ainakin vaikuttaa.

 

[?..]

Oiskohan toi: Suihkeella irti masennuksesta ketamiinihoito toimivaa? Kalliilta se ainakin vaikuttaa.

No kyseessä on nimenomaan tieteellisesti todistetusti auttava lääke vakavaan masennukseen, siksi pääsi markkinoille.

Vaikuttavana aineena esketamiini: Esketamine - Wikipedia

 

[jm82]

Oiskohan toi: Suihkeella irti masennuksesta ketamiinihoito toimivaa? Kalliilta se ainakin vaikuttaa.

Kyllä se ilmeisesti tehokasta on.

Suonensisäisesti annosteltu ketamiini on suurin piirtein yhtä tehokasta kuin masennuksen sähköhoito. Nenäsuihke on osoittautunut tutkimuksissa lähes yhtä tehokkaaksi kuin infuusio ja kaksi kertaa niin tehokkaaksi kuin tavanomaiset masennuslääkkeet.

 

[Zerrod]

Aikaisemmin ollu turinaa että kannattaisi tehdä sitä mitä haluaisi. Hankalaa vain kun ei ole mitään. Päivät pitkät koneella notkun mutta ei mulla mitenkään hauskaa ole ja koneitten kanssa muutenkaan halua värkätä kuin pakosta, automekaanikon hommia olen ajatellu mutta sekin on enimmäkseen sellaista hommaa joka ei juuri inspiroi mutta toisaalta sais olla autojen parissa.
Musiikkikin kiinnostaa mutta paskaakaan en osaa soittaa, johtuen joko olemattomista "taidoista" taikka motivaation puutteesta.
Ja no yleensäkkään ei ole mitään taiteellisia lahjoja.

Sosiaalista ahdistusta potevana ja introverttina ihmisten kanssa jutustelukaan ei nappaa.

Onneksi en ole alkomahooliin taipuvainen, varmaan ois henki lähteny jo aikaa sitten.

 

[Memory]

Aikaisemmin ollu turinaa että kannattaisi tehdä sitä mitä haluaisi. Hankalaa vain kun ei ole mitään. Päivät pitkät koneella notkun mutta ei mulla mitenkään hauskaa ole ja koneitten kanssa muutenkaan halua värkätä kuin pakosta, automekaanikon hommia olen ajatellu mutta sekin on enimmäkseen sellaista hommaa joka ei juuri inspiroi mutta toisaalta sais olla autojen parissa.
Musiikkikin kiinnostaa mutta paskaakaan en osaa soittaa, johtuen joko olemattomista "taidoista" taikka motivaation puutteesta.
Ja no yleensäkkään ei ole mitään taiteellisia lahjoja.

Sosiaalista ahdistusta potevana ja introverttina ihmisten kanssa jutustelukaan ei nappaa.

Onneksi en ole alkomahooliin taipuvainen, varmaan ois henki lähteny jo aikaa sitten.

Moro, mä vaihdoin atk:n autohommiin, näkee sentään mitä käsillään tekee ja se riemuvoitto kun löytää vian ja saakin auton käyntiin!
Toista on joku ziljoonannin kerran wintöötin asennus, ei enää shamppanjaa korkata, tylsää paskaa.

mua masentaa kanssa, ensin piti lähteä ruottiin risteilee, sitten tuli paha masis "en tykkää, en ikinä" sitten se vaihtui Tallinnaan menoksi ja samaa juttua taas piti perua matka, olisi ollut 05.05.

Suututtaa kun ottaa päähän, nukkuminen auttaa, kuka jaksaa viittii nukkua 24/7, masisen kanssa kyllä mutta mitä järkeä tossa on.
Minäkin turhan usein tipahdan tonne en-mitään monttuun, se on paska olotila.
Usein tahtoo vaan kuulla jonkun äänen että pärjää jotenkin, ei mulle oikein kesäkään mitään merkkaa
"ai jaah lehtiä tulee paikkoihin, kivaa, tulee vähäsen vihreää" siinä se sitten olikin, "kohta taas syksy ja talvi, soronoo"

 

[jm82]

Itseä ottaa päähän pääkipu. Eilen heräsin 4.00 aikaan ja tänään vasta 6.00 aikaan. Tuli siis nukuttua 2 tuntia pidempään, josta seurasi tätä pääkipua. Joskus kestää koko päivän ja helpottaa vasta sitten kun saa yöllä nukuttua.

Sama vika oli aikaisemmin aamuvuoron jälkeen viikonloppuna. Saattoi olla jotain migreeniä la ja su, niin siinä ei pahemmin pystynyt lepäilemään rennosti.

Ehkä jotkun lääkkeet auttoi pääkipuun, mutta nää nykyiset ei auta yhtään. Jotenkin lisää sitten ahdistusta ja masennusta kun pää on kipeä. Pihalla olokaan ei pahemmin auta. Täytyy varmaan huvikseen keittää teetä, vaikka ei sekään yleensä tehoa.

 

[Mendel]

Hitto että alkaa ärsyttään tää masennus. Välillä aina tulee sellaisia hetkellisiä jaksoja, jolloin jaksaa tehdä jotain. Rupesin jopa jatkamaan viime vuonna aloittamaani tyhmää peliprojektia ja sen koodailua ja jonkin aikaa tuntui että siitä saattaisi vaikka tullakin jotain. Samaan aikaan sain myös tietää että saan opiskelupaikan syksyksi ja se tuntui jotenkin positiiviselta asialta. Nyt sitte taas oikeastaan kaikki usko omaan tekemiseen on mennyt. Ymmärsin peliprojektini olevan pelkkää paskaa joka ei kiinnosta ketään ja kouluun menokin tuntuu lähinnä hävettävältä ja nöyryyttävältä ajatukselta näin 15 vuotta opiskelujen keskeytyksen jälkeen. Luulen että saatan jaksaa sitäkin ehkä just sen viikon verran, jonka jälkeen ei sitten vain tule enää mentyä paikalle.

Tunnistan itsessäni edelleen myös eräänlaisen perfektionismin piirteitä sikäli että haluaisin että kaikki menee täsmälleen niinkuin pitää ja en pysty käsittelemään kunnolla sitä että jossain olisi jotain vikaa ja että sellaisen voisi hyväksyä. Sitten kun oikeasti juuri mitään ei saa tehtyä täydellisesti niin sitten yksinkertaisesti vain se tekeminen jää kokonaan tekemättä. Ja oikeastaan kaikki ahdistaa niin ettei mitään haluakaan tehdä. Voi kun voisi vain nukkua.

ps. Onko kukaan muu koskaan opiskellut jonkin vakuutusyhtiön kuntoutustuella? Mitä jos sellaisen tuen saa ja ei sitten onnistukaan se opiskelu, joutuuko ne rahat maksamaan takaisin? Ja mitä jos ne rahat on jo käytetty?


edit:

Jossain vaiheessa oli puhetta opiskelusta, mutta koska sairautena on masennus, niin vakuutusyhtiö ei tule hyväksymään uudelleenkoulutusta (muistaakseni +30% kuntoutustuki). Ymmärsin että täytyisi ensin parantua ja sitten vasta koulutuksesta olisi hyötyä. Olisin koulutuksesta huolimatta työkyvytön.

No niin, tämäpä kuulostaa huolestuttavalta kun itse olen hakenut tosiaan tuollaista kuntoutustuella koulutusjuttua ja sairautena keskivaikea masennus. En siis tule yllättymään jos päätös on kielteinen.

Kohta olen 9kk ollut lomalla ja sairaslomalla. Käsittääkseni työnantaja saa laillisesti antaa sairaalle potkut sitten kun tulee vuosi täyteen että en ole ollut käytettävissä töihin. Ja samaan aikaan loppuu sairaspäiväraha-päivät. Sitten kaiketi eletään vähän aikaa ansiosidonnaisella. Ja sen jälkeen työkyvyttömyys-eläke? Ääh, ei tää hyvältä kuulosta mitenkään päin.

Ahdistaa sekin kun olen ilmeisesti jonkinlainen shoppailuholisti ja nyt ei tosiaankaan ole varaa ostella mitään kivaa, josta saisi edes hetkellistä virikettä johonkin.

 

[jm82]

ps. Onko kukaan muu koskaan opiskellut jonkin vakuutusyhtiön kuntoutustuella? Mitä jos sellaisen tuen saa ja ei sitten onnistukaan se opiskelu, joutuuko ne rahat maksamaan takaisin? Ja mitä jos ne rahat on jo käytetty?


edit:

No niin, tämäpä kuulostaa huolestuttavalta kun itse olen hakenut tosiaan tuollaista kuntoutustuella koulutusjuttua ja sairautena keskivaikea masennus. En siis tule yllättymään jos päätös on kielteinen.

Kohta olen 9kk ollut lomalla ja sairaslomalla. Käsittääkseni työnantaja saa laillisesti antaa sairaalle potkut sitten kun tulee vuosi täyteen että en ole ollut käytettävissä töihin. Ja samaan aikaan loppuu sairaspäiväraha-päivät. Sitten kaiketi eletään vähän aikaa ansiosidonnaisella. Ja sen jälkeen työkyvyttömyys-eläke? Ääh, ei tää hyvältä kuulosta mitenkään päin.

Ahdistaa sekin kun olen ilmeisesti jonkinlainen shoppailuholisti ja nyt ei tosiaankaan ole varaa ostella mitään kivaa, josta saisi edes hetkellistä virikettä johonkin.

Ilmeisesti kuntoutustuelle (määräaikainen sairaseläke) on vaikea päästä. Tuotahan voi hakea, kun sairauslomaa on kestänyt se noin vuosi. Itsellä tuo ensin hylättiin, mutta hyväksyttiin se aktiivinen kuntoutus. Eli periaatteessa voisi opiskella +30% kuntoutustuella, tai mennä töihin vanhaan työpaikkaan tuolla samalla +30% kuntoutustuella, jolloin työpaikan ei tarvitse maksaa palkkaa. Tai mennä jonnekin muualle töihin tuolla kuntoutustuella.

Itse kumminkin sain sitten läpi sen kuntoutustuen, eli määräaikaisen eläkkeen. Tuota sai jotain 6kk pätkissä. Tuota ei kumminkaan välttämättä saa, jos on liian hyvässä kunnossa, mutta aktiivisen kuntoutuksen saattaa saada.

Vakuutusyhtiö varmaan päättää siitä opiskelun maksamisesta, mutta siitä en itse oikein tiedä.

En tiedä sitten miten se aktiivinen kuntoutus maksetaan. Itse sain ekaksi sairausloman jälkeen ansiosidonnaista, mutta ansiosidonnainen palautettiin ja tilalle eläkevakuuttaja maksoi kuntoutustukea, eli määräaikaista eläkettä.

Aktiivinen kuntoutus maksettaisiin varmaan kuukausittain ja jos keskeyttää, niin rahan tilitys varmaan lopetetaan. En tiedä sitten pitääkö palauttaa rahat niiltä päiviltä, jolloin ei ole ollutkaan aktiivisessa kuntoutuksessa.

Toivottavasti pääset vaikka siihen aktiiviseen kuntoutukseen.

En tiedä missävaiheessa työpaikka voi lopettaa työsuhteen. Joku lääkäri siitä puhui, mutta itse en ole vielä saanut potkuja. Tietysti sairaslomalaput täytyy viedä tai postittaa töihin, kuten normaalistikin.

 

[Mendel]

Joo okei eli mulla on menny varmaan kuntoutus ja aktiivinen kuntoutus jotenkin keskenään iloisesti sekaisin. Saapas näkee.

 

[Memory]

Kevättä ilmassa ja siitepölyä ja katupölyä nenässä, vähäsen piristyy kun aamulla 06 aurinko nousee, huoh, se on kesää taas,
masentaa

 

[Mendel]

Onko Voxra muilla aiheuttanu painon pudotusta?
Mulla lähteny 8 kiloa parissa kuukaudessa joskin oon kyllä samalla lopettanu myös coca colan juonnin

 

[Memory]

Tänään taas 2*75mg Lyricaa ja olen niin yksin mutta onnellinen.
kukaan ei keskustelu minun kanssani, pitää varmaankin laittaa puhelin pöytälaatikkoon
kaikki keksii jotain "sairasta"; "heikki soittaa pitää lopettaa nyt tämä puhelu" pöh..

Valitettavasti olen keskustelunarkomaani ja puhelin on tärkeä että saan keskustella toisten tuttujen kanssa, turhaan.

@Mendel mulla paino vaihtelee syövän jälkeen 85-91kg:n välillä.

 

[ttjm]

Onko Voxra muilla aiheuttanu painon pudotusta?
Mulla lähteny 8 kiloa parissa kuukaudessa joskin oon kyllä samalla lopettanu myös coca colan juonnin

En tuosta lääkkeestä osaa sanoa, kun ei ole ollut itsellä käytössä, mutta limujen vaihto veteen pudotti itseltä aika nopeasti useamman kilon.

 

[Jauho_81]

Onko Voxra muilla aiheuttanu painon pudotusta?
Mulla lähteny 8 kiloa parissa kuukaudessa joskin oon kyllä samalla lopettanu myös coca colan juonnin

Muutama kilo putosi joo. Mutta sit taas muut lääkkeet turvotti niin lopputulos aika +/- 0. Ei välillä oikein maistunut mikään ruoka Voxran kanssa.

 

[Ifhcetoi]

Miten löytää elämänilo takaisin? Kaikki kokeiltu: lääkkeet, työkokeilut, sähköhoidot, osastohoidot jne. Masennusta ollut koko 2000-luvun ajan kausittain. Välillä olen ollut muutaman vuoden työelämässä kunnes taas sairaus vienyt työkyvyn ja välillä sen elämänhalunkin ihan kokonaan.
Tällä hetkellä ei ole työpaikkaa, eikä oikein mitään muutakaan. Kuntoutustuki hylättiin taas talvella ja siitä asti olen käytännössä maannut sängyn pohjalla. En saanut edes tehtyä ajoissa valitusta. Nyt eletään toimeentulotuella. Muutenkin menee päin helvettiä. Vanhimman lapseni kanssa en ole väleissä. Toivottavasti liittyy vain jonkinlaiseen myöhäisteini-iän irtautusmisprosessiin. Vaimon kanssa menee huonosti, sillä sehän nyt on ihan ilmiselvää, että kun ei itseäkään jaksa niin tuskin kukaan muukaan. Jonkin sortin ns. ystäviä on näennäisesti, mutta suurin osa on käytännössä yhteyksissä vain jos olen hyvässä kunnossa ja jaksan itsekin olla aktiivinen. Nyt en ole nähnyt ketään taas viikkoihin, kun ei jaksa välttämättä edes sängystä nousta ja huono itsetunto estää ottamasta yhteyttä kavereihin: onhan niillä parempaakin seuraa ilmiselvästi, joten en jaksa kerjätä huomiota ja ystävyyttä.
Kuolemantoiveet ja kaikenlainen toivottomuus on läsnä päivittäin. Ero masentuneen minän ja ei-masentuneen minän välillä on suuri. Minut paremman jakson aikana tavanneet ei varmasti edes usko, että voisin masentua, kun perusolemukseni on silloin energinen ja jannekatajamainen huonoine vitseineen ja varmaan se kontrasti aiheuttaa hämmennystä kavereissakin, jotka ei sitten enää tätä paskaa minää halua nähdä. Nyt tätä "enemmän tai vähemmän täyspaskaa" masennuskautta on kestänyt jo useamman vuoden putkeen. Itsensä tässä tuntee lähinnä yhteiskunnan kulueräksi, vaikka vapaaehtoistyöllä olenkin yrittänyt välillä kompensoida. Hyvin usein tuntuu siltä, että jos saisi työpaikan niin ehkä sitä alkaisi arvostaa itseäkin enemmän, mutta työpaikan saaminen ei ole mitenkään realistista tällä hetkellä. Nyt oon luisumassa kovaa vauhtia todellista umpikujaa kohti. Talous on menossa kuralle ja terveys reistaa entistäkin enemmän. Pitkän ja helvetillisen talven jälkeen sitä on odottanut vain ja ainoastaan kesän tuloa. Viime kesä nosti minut pinnalle hetkellisesti ja jaksoin yhden sitkeän ystävän avulla. Nyt fyysinen välimatka tähän kaveriin on lisääntynyt ja tää kesä taitaa jäädä mun viimeiseksi. Yksin tätä ei jaksa.

 

[jm82]

Miten löytää elämänilo takaisin? Kaikki kokeiltu: lääkkeet, työkokeilut, sähköhoidot, osastohoidot jne. Masennusta ollut koko 2000-luvun ajan kausittain. Välillä olen ollut muutaman vuoden työelämässä kunnes taas sairaus vienyt työkyvyn ja välillä sen elämänhalunkin ihan kokonaan.
Tällä hetkellä ei ole työpaikkaa, eikä oikein mitään muutakaan. Kuntoutustuki hylättiin taas talvella ja siitä asti olen käytännössä maannut sängyn pohjalla. En saanut edes tehtyä ajoissa valitusta. Nyt eletään toimeentulotuella. Muutenkin menee päin helvettiä. Vanhimman lapseni kanssa en ole väleissä. Toivottavasti liittyy vain jonkinlaiseen myöhäisteini-iän irtautusmisprosessiin. Vaimon kanssa menee huonosti, sillä sehän nyt on ihan ilmiselvää, että kun ei itseäkään jaksa niin tuskin kukaan muukaan. Jonkin sortin ns. ystäviä on näennäisesti, mutta suurin osa on käytännössä yhteyksissä vain jos olen hyvässä kunnossa ja jaksan itsekin olla aktiivinen. Nyt en ole nähnyt ketään taas viikkoihin, kun ei jaksa välttämättä edes sängystä nousta ja huono itsetunto estää ottamasta yhteyttä kavereihin: onhan niillä parempaakin seuraa ilmiselvästi, joten en jaksa kerjätä huomiota ja ystävyyttä.
Kuolemantoiveet ja kaikenlainen toivottomuus on läsnä päivittäin. Ero masentuneen minän ja ei-masentuneen minän välillä on suuri. Minut paremman jakson aikana tavanneet ei varmasti edes usko, että voisin masentua, kun perusolemukseni on silloin energinen ja jannekatajamainen huonoine vitseineen ja varmaan se kontrasti aiheuttaa hämmennystä kavereissakin, jotka ei sitten enää tätä paskaa minää halua nähdä. Nyt tätä "enemmän tai vähemmän täyspaskaa" masennuskautta on kestänyt jo useamman vuoden putkeen. Itsensä tässä tuntee lähinnä yhteiskunnan kulueräksi, vaikka vapaaehtoistyöllä olenkin yrittänyt välillä kompensoida. Hyvin usein tuntuu siltä, että jos saisi työpaikan niin ehkä sitä alkaisi arvostaa itseäkin enemmän, mutta työpaikan saaminen ei ole mitenkään realistista tällä hetkellä. Nyt oon luisumassa kovaa vauhtia todellista umpikujaa kohti. Talous on menossa kuralle ja terveys reistaa entistäkin enemmän. Pitkän ja helvetillisen talven jälkeen sitä on odottanut vain ja ainoastaan kesän tuloa. Viime kesä nosti minut pinnalle hetkellisesti ja jaksoin yhden sitkeän ystävän avulla. Nyt fyysinen välimatka tähän kaveriin on lisääntynyt ja tää kesä taitaa jäädä mun viimeiseksi. Yksin tätä ei jaksa.

Mulla on siltäosin parempi, että mitään hyviä jaksoja ei ole edes ollut, vaan olo on ollut ihan samanlaista jatkuvasti. Ei tule siis mitään halua parempaan, kun ei sellaista ole vuosiin ollut. Ketään en halua nähdä muutenkaan, kun niistä tulisi niitä paskamaisia muistoja mieleen ja olo jostain syystä hyvin usein huonontuisi. Tää juttu on siis erilainen kuin sulla.

Lääkkeitä on pakko käyttää, kun muuten näkäkyky, ahdistus ja paniikki olisi ihan toista luokkaa. Itse oon sitten noita lääkkeitä säätänyt ja löytänyt suht halvat vaihtoehdot. 20mg Escitalopram aamulla (muut illalla), 0.5mg Risperidon (neljäsosa 2mg), 7.5mg Mirtazapin (neljäsosa 30mg), 50mg Ketipinor (neljäsosa 200mg). Esim tuo Mirtazapin on itselle erittäin hyvää ahdistukseen, vaikka tuo on tosi pieni annos. Ketipinorin pitäisi lopettaa, mutta saa nähdä miten sitten nukuttaa. Ketipinoria pystyisi ottaa päivälläkin ja se rauhoittaisi aika hyvin, ei vaan ole tarvetta itsellä. Risperidon rauhoittaa hyvin, eikä haittavaikutuksia ole. Joku tuollainen tai vaikka vähän kovempi lääkitys voisi olla ihan hyvä, jos harkitsee itsemurhaa. Itse en ole kumminkaan sitä miettinyt. Lähinnä on ollut vain vihaa, ja sitten sitä että jatkuvasti pyörii väärät ajatukset mielessä. Masennus ei minun mielestä kovin paljon näy. Lapsia ei ole, että eivät ole sitten haitanneetkaan.

Tulevan sähköhoidon takia pitää mennä maanantaina osastolle. Järkkäsin niin että olen siellä vain maanantain tuon koiran takia. Saa nyt sitten nähdä tuleeko sieltä jotain suuria ongelmia. Eli osastolla pitäisi pyytää heti aikaa lääkärille.

Ylilääkäri oli järkännyt niin, että olisin osastolla ma-to ja torstaina annettaisiin sähköä jossain paikassa. Tuo ei sitten onnistu, kun oon sopinut vain maanantaista. Se on myös ongelma että miten menen ja tuun pois sieltä sähköstä, kun autolla ei saa ajaa. Lisäksi täytyisi olla saattaja ja sitäkään ei ole.

 

[jm82]

Onko Voxra muilla aiheuttanu painon pudotusta?
Mulla lähteny 8 kiloa parissa kuukaudessa joskin oon kyllä samalla lopettanu myös coca colan juonnin

Kyllä Voxra kuulemma huonontaa ruokahalua ja paino pitäisi yleensä laskea. Eli vaikutus on juuri päinvastainen muihin lääkkeisiin verrattuna. Itse söin vain yhden purkin 150mg Voxraa ja siitä on jo hetki aikaa, niin en osaa sanoa ihan varmaksi. Lääkkeestä voi siis olla masennuksen lisäksi myös laihdutukseen?

Aika vähän haittavaikutuksia ja lääke on myös helppo tarvittaessa lopettaa. Itse kumminkin lopetin, kun ei ollut juuri hyötyä itselle.

 

[?..]

Miten löytää elämänilo takaisin? Kaikki kokeiltu: lääkkeet, työkokeilut, sähköhoidot, osastohoidot jne. Masennusta ollut koko 2000-luvun ajan kausittain. Välillä olen ollut muutaman vuoden työelämässä kunnes taas sairaus vienyt työkyvyn ja välillä sen elämänhalunkin ihan kokonaan.
Tällä hetkellä ei ole työpaikkaa, eikä oikein mitään muutakaan. Kuntoutustuki hylättiin taas talvella ja siitä asti olen käytännössä maannut sängyn pohjalla. En saanut edes tehtyä ajoissa valitusta. Nyt eletään toimeentulotuella. Muutenkin menee päin helvettiä. Vanhimman lapseni kanssa en ole väleissä. Toivottavasti liittyy vain jonkinlaiseen myöhäisteini-iän irtautusmisprosessiin. Vaimon kanssa menee huonosti, sillä sehän nyt on ihan ilmiselvää, että kun ei itseäkään jaksa niin tuskin kukaan muukaan. Jonkin sortin ns. ystäviä on näennäisesti, mutta suurin osa on käytännössä yhteyksissä vain jos olen hyvässä kunnossa ja jaksan itsekin olla aktiivinen. Nyt en ole nähnyt ketään taas viikkoihin, kun ei jaksa välttämättä edes sängystä nousta ja huono itsetunto estää ottamasta yhteyttä kavereihin: onhan niillä parempaakin seuraa ilmiselvästi, joten en jaksa kerjätä huomiota ja ystävyyttä.
Kuolemantoiveet ja kaikenlainen toivottomuus on läsnä päivittäin. Ero masentuneen minän ja ei-masentuneen minän välillä on suuri. Minut paremman jakson aikana tavanneet ei varmasti edes usko, että voisin masentua, kun perusolemukseni on silloin energinen ja jannekatajamainen huonoine vitseineen ja varmaan se kontrasti aiheuttaa hämmennystä kavereissakin, jotka ei sitten enää tätä paskaa minää halua nähdä. Nyt tätä "enemmän tai vähemmän täyspaskaa" masennuskautta on kestänyt jo useamman vuoden putkeen. Itsensä tässä tuntee lähinnä yhteiskunnan kulueräksi, vaikka vapaaehtoistyöllä olenkin yrittänyt välillä kompensoida. Hyvin usein tuntuu siltä, että jos saisi työpaikan niin ehkä sitä alkaisi arvostaa itseäkin enemmän, mutta työpaikan saaminen ei ole mitenkään realistista tällä hetkellä. Nyt oon luisumassa kovaa vauhtia todellista umpikujaa kohti. Talous on menossa kuralle ja terveys reistaa entistäkin enemmän. Pitkän ja helvetillisen talven jälkeen sitä on odottanut vain ja ainoastaan kesän tuloa. Viime kesä nosti minut pinnalle hetkellisesti ja jaksoin yhden sitkeän ystävän avulla. Nyt fyysinen välimatka tähän kaveriin on lisääntynyt ja tää kesä taitaa jäädä mun viimeiseksi. Yksin tätä ei jaksa.

Kuten täälläkin ollut puhe, mene ketamiinihoitoon, auttaa vakavaan masennukseen.

Ketamiinista puheenollen, kannattaa myös testata ilokaasua. Ilokaasun on todettu auttavan vakavaan masennukseen ja vaikuttavan osin samoja reittejä putkin kuin ketamiinin:

Treatment-Resistant Major Depression: Rationale for NMDA Receptors as Targets and Nitrous Oxide as Therapy
Treatment-Resistant Major Depression: Rationale for NMDA Receptors as Targets and Nitrous Oxide as Therapy

 

[Alceste]

Kuten täälläkin ollut puhe, mene ketamiinihoitoon, auttaa vakavaan masennukseen.

Joo, ainakin meikäläiselle. BDI-21 -pisteet on pudonnut kahdessa kuukaudessa (infuusio kerran viikossa) yli kahdestakymmenestä kuuteen. Kuuteen. Jumalauta mä en ole voinut näin hyvin pariinkymmeneen vuoteen

 

[Jauho_81]

Kuten täälläkin ollut puhe, mene ketamiinihoitoon, auttaa vakavaan masennukseen.

Vakavaa masennustakin voi olla eri syistä johtuvaa. Jos esimerkiksi elämässä on kaikki mennyt viimeisen 20 vuoden aikana niin perseelleen, että vakava masennus on enemmänkin realistisen todellisuuden tajuamista eikä varsinaisesti sairaustila.

Itse sain 3 kertaa ketamiinia Peijaksen sairaalassa ja kolmen kerran jälkeen lääkärin mielestä ei ollut aihetta jatkaa, kun masennuspisteet eivät olleet laskeneet tarpeeksi.

Joo, ainakin meikäläiselle. BDI-21 -pisteet on pudonnut kahdessa kuukaudessa (infuusio kerran viikossa) yli kahdestakymmenestä kuuteen. Kuuteen. Jumalauta mä en ole voinut näin hyvin pariinkymmeneen vuoteen

Ketamiinihoitoon ei kai helposti pääse noin matalilla BDI-21 pisteillä. 30 pistettä on vakavan masennuksen raja ja vasta silloin ketamiinihoito tulee kyseeseen. 20 BDI-pistettä on "vasta" keskivaikea masennus, mihin ketamiini ei liene ensisijainen hoitomuoto.

Itsellä oli siis viime vuoden keväällä BDI-21 pisteet noin 42 (vakava masennus) ja kolmen ketamiini-infuusion jälkeen BDI-21 pisteet olivat noin 30 eli pisteet putosivat hieman yli kymmennellä. Lääkäri sanoi, että BDI-21 pisteet eivät pudonneet tarpeeksi ja hoitoa ei jatkettu kolmen infuusiokerran jälkeen. Itse olisin mielellään jatkanut hoitoa pitkäänkin, koska ei siitä haittaakaan ole.

 

[jm82]

Itse en oikein tiedä noista pisteistä. Mutta kuulemma ketamiinikin olisi vaihtoehto. Nyt kun tein testin, niin tuli 50 pistettä.
Mielenterveystalo: Masennuskysely


Jostain luin että Ketamiinia tai sähköä pitäisi antaa "jatkuvasti" tai silloin tällöin, että vaikutus pysyy päällä. Mutta enpä tiedä niistä vielä mitään.

Tuon masennuksen lisäksi tuli uutena myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Siitäkin taisin lukea jotain, että huonontaisi vähän hoitovastetta pelkkään masennukseen verrattuna.

Niin ja minusta tuo 30 pistettäkin kuulostaisi jo aika vähältä. Jos vastaa kaikkiin niin 63 on maksimi. Mulle laitettiin viimeksi se vaikea psykoottinen masennustila f32.3.


Lääkärin kanssa oli tuosta puhetta, että tiedostan kyllä pääosin ainakin. Mutta onhan se vittumaista, kun kokoajan pyörii väärät asiat mielessä ja olo on siksi kipea ja ahdistunut. Puhekin saattaa olla hajanaista, mutta eipä sitä hirveästi jaksakaan puhua. Eikä toki ole kelle puhuakkaan, koska eihän niistä kukaan mitään selkoa saisi. Kerran vaan olo helpottui psykiatrin käynnillä, kun sai avautua. Mutta tuo olo oli vain hetkellistä ja meni sitten samana päivänä pian ohi.

Kapeimmillaan psykoottisuus määritellään selvien harhaluulojen tai aistiharhojen esiintymiseksi ilman, että henkilö tiedostaa niiden mielenterveydenhäiriöistä luonnetta. Joskus psykoottisuus havaitaan myös karkeasti poikkeavan käyttäytymisen tai hajanaisen puheen perusteella.

Psykoosiopas

Tosiaan sähköhoitoa pyysin puhelimessa 2018 alussa, mutta psykiatrin mukaan olisi vaikeammille tapauksille ja täytyisi kai olla osastollakin, jossa en ole ollut. Mutta saa nyt nähdä mitä ne keksii tehdä.


Sain noihin nykyisiin lääkkeisiin paremman erityiskorvattavuuden. On vaan niin halvat lääkkeet nyt, että vasta 30€ on tainnut mennä ja 50€ on omavastuu vuodessa. Silti ihan hyvä, kun koskee masennus ja psykoosilääkkeitä. Esim Escitalopram, Venlafaxin ja Voxra on korvattavia. Mitkään ahdistuslääkkeet ei ole korvattavia, mutta niitä ei ole käytössäkään. Taitaa saada 3kk lääkkeet kerralla ja ne maksaisi sitten 3x4.5€ = 13.5€.

Korvauksen määrä: 100 prosenttia valmisteen korvaus-perusteesta lääkekohtaisen 4,50 euron omavastuun ylittävältä osalta. voimassa 31.03.2021

Oikeus lääkkeiden erityiskorvaukseen voidaan sairausvakuutus-
lain mukaan myöntää, kun sairaus on vaikea ja pitkäaikainen ja
täyttää asetetut edellytykset.
Korvausoikeus on myönnetty kahden vuoden ajaksi, koska
lääkehoidon pysyvää tarvetta ei voida tässä vaiheessa arvioida.

 

[scowl]

Kaksisuuntaista sairastaessa ja masennuskausia lukuisia kärsineenä tuo masennuskysely on käynyt melko tutuksi vuosien varrella. Tein testin juuri ja vakavan masennuksen puolelle kääntyi taas.

Oma tilanne on nyt sellainen että vuoden alusta minut irtisanottiin yli 5 vuotta kestäneestä työsuhteesta ja kymmeniä työhakemuksia lähettäneenä alkoi jo tilanne tuntua melko tuskaannuttavalta kun mistään ei tahtonut töitä irrota. Viime viikolla sattui kuitenkin mukavasti ja suoraan työhaastattelun jälkeen allekirjoitin työsopimuksen. Työt alkavat tulevana maanantaina.

Ongelma on vain nyt siinä kun mieliala on ollut jo pidempään alhaalla ja ajatuskin töihin lähdöstä ahdistaa ihan helvetisti. Koko ajan tunne että kusen koko homman kuitenkin. Parisuhdekin on tällä hetkellä sellaisessa jamassa että sitä murehtii melkein taukoamatta. Yritä tässä sitten skarpata itseään uusiin haasteisiin kun mieli tekisi luovuttaa jo ennen kuin on alkanutkaan...

 

[Memory]

Huoh, hirveästi masentaa sekä pelottaa huominen Tallinnan matka.
Eilen nukuin 22-05 ja sitten nukkumaan vaan 2h sitten karmea mania, tosi hauskaa oli hih..
lauleskelin tuttavalle lauluja sikin sokin tosi powerinen olo, sitten illalla takaisin onnellisena nukkumaan.
kyllä se matka helpottaa kun pääsen laivaan ja bussiin matkan tunnelmaan, matkalle lähtö on karmean vaikeeta minulle tulee oikein ilkeän paha olo..
Lyricaa pitää vähentää kun siitä pitkään käytettynä tulee jo huono olo, ennen vain hyvä fiilis.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Kaksisuuntaista sairastaessa ja masennuskausia lukuisia kärsineenä tuo masennuskysely on käynyt melko tutuksi vuosien varrella. Tein testin juuri ja vakavan masennuksen puolelle kääntyi taas.

Oma tilanne on nyt sellainen että vuoden alusta minut irtisanottiin yli 5 vuotta kestäneestä työsuhteesta ja kymmeniä työhakemuksia lähettäneenä alkoi jo tilanne tuntua melko tuskaannuttavalta kun mistään ei tahtonut töitä irrota. Viime viikolla sattui kuitenkin mukavasti ja suoraan työhaastattelun jälkeen allekirjoitin työsopimuksen. Työt alkavat tulevana maanantaina.

Ongelma on vain nyt siinä kun mieliala on ollut jo pidempään alhaalla ja ajatuskin töihin lähdöstä ahdistaa ihan helvetisti. Koko ajan tunne että kusen koko homman kuitenkin. Parisuhdekin on tällä hetkellä sellaisessa jamassa että sitä murehtii melkein taukoamatta. Yritä tässä sitten skarpata itseään uusiin haasteisiin kun mieli tekisi luovuttaa jo ennen kuin on alkanutkaan...

Minusta tuon duunin aloittaminen olisi tärkeää että "antautuu" siihen niin kokonaan että unohtaa koko masennuksen, näin minä olen asian kokenut, ensin fittumainen karmea masennus-kuolemanpelko sitten kun on aktiivista uutta tekemistä jossain duunissa niin tulee heti että "hei, tämä on kivaa, eikä edes ole aikaa mihinkään pahaan oloon taikka masennukseen".
Tsemppiä Sinulle, onnea että sait töitä, toivottavasti on sellainen duuni mitä tykkäät tehdä ettei ole sitten "pitää perkele väkisin tehdä, en halua, en jaksa, onko minun pakko mennä taas sinne"

 

[jm82]

Kaksisuuntaista sairastaessa ja masennuskausia lukuisia kärsineenä tuo masennuskysely on käynyt melko tutuksi vuosien varrella. Tein testin juuri ja vakavan masennuksen puolelle kääntyi taas.

Oma tilanne on nyt sellainen että vuoden alusta minut irtisanottiin yli 5 vuotta kestäneestä työsuhteesta ja kymmeniä työhakemuksia lähettäneenä alkoi jo tilanne tuntua melko tuskaannuttavalta kun mistään ei tahtonut töitä irrota. Viime viikolla sattui kuitenkin mukavasti ja suoraan työhaastattelun jälkeen allekirjoitin työsopimuksen. Työt alkavat tulevana maanantaina.

Ongelma on vain nyt siinä kun mieliala on ollut jo pidempään alhaalla ja ajatuskin töihin lähdöstä ahdistaa ihan helvetisti. Koko ajan tunne että kusen koko homman kuitenkin. Parisuhdekin on tällä hetkellä sellaisessa jamassa että sitä murehtii melkein taukoamatta. Yritä tässä sitten skarpata itseään uusiin haasteisiin kun mieli tekisi luovuttaa jo ennen kuin on alkanutkaan...

Mikä lääke sulla muuten on tuohon kaksisuuntaiseen? Itsellä ei ole sellaista ja joskus pyysin psykiatrilta litiumia, mutta sanoi, että sitä et ainakaan saa.

Itsellä on sen verran paha vakava masennus, että en ole työkykyinen. Eläkettä jatkuu vielä tammikuu. Ehkä joku opiskelu menisi, mutta työ ei oikein.

Voxra 150mg voisi olla aika hyvä, kun parantaa keskittymiskykyä, mutta kaksisuuntaisesta johtuen se ei varmaan käy sinulle ollenkaan. Jotkut lääkkeet kun kai saattaa nostaa mielialaa liian korkealle.

Kyllä se pahin ahdistus varmaan hellittää, kun pääset huomenna sinne töihin. Itselläkin on huomenna menoa ja täytyy järjestää jotain asioita jollain lailla huomenna.

 

[scowl]

Mikä lääke sulla muuten on tuohon kaksisuuntaiseen? Itsellä ei ole sellaista ja joskus pyysin psykiatrilta litiumia, mutta sanoi, että sitä et ainakaan saa.

Itsellä on sen verran paha vakava masennus, että en ole työkykyinen. Eläkettä jatkuu vielä tammikuu. Ehkä joku opiskelu menisi, mutta työ ei oikein.

Voxra 150mg voisi olla aika hyvä, kun parantaa keskittymiskykyä, mutta kaksisuuntaisesta johtuen se ei varmaan käy sinulle ollenkaan. Jotkut lääkkeet kun kai saattaa nostaa mielialaa liian korkealle.

Kyllä se pahin ahdistus varmaan hellittää, kun pääset huomenna sinne töihin. Itselläkin on huomenna menoa ja täytyy järjestää jotain asioita jollain lailla huomenna.

Vuosia mennyt aamuisin 10-20mg (sen hetkisestä voinnista riippuen) escitalopramia pitämään masennus kurissa ja iltaisin 900mg absenoria tasaamaan toista ääripäätä.
Vuosikymmenen alussa kun tauti diagnosoitiin niin pari ensimmäistä vuotta kokeiltiin monenlaisia lääkkeitä masennukseen, unettomuuteen, ahdistukseen jne. enemmän tai vähemmän huonoin tuloksin.
Osastohoidosta päästyäni olin muistaakseni pari vuotta sairauskyvyttömyyseläkkeellä.
Escitalopram + absenor kombo toi kuitenkin jonkinlaisen tasapainon elämään ja pääsinkin pikkuhiljaa takaisin työelämäänkin.
Huominen jännittää edelleen, mutta jos saan ensimmäisen työviikon kunnialla suoritettua niin toivoisin että mielialakin alkaisi nousemaan ja toivottavasti sen ja töiden myötä parisuhdekin saisi uutta kipinää...

 

[perato]

Onko kukaan lisännyt tai juonut jo aikaisemmin alkoholia ennen masennusta? Voisiko alkoholi olla syynä masennukseen, tai alkoholin käytön seurauksena tullut masennus, kun alkoholin käytön on jättänyt pois.

"Samanaikaista päihderiippuvuutta tai päihteiden – useimmiten alkoholin – väärinkäyttöä, esiintyy noin 10–30 %:lla depressiopotilaista 24, 26. Naisilla depressio saattaa edeltää päihdehäiriötä useammin kuin miehillä 33. Yleisesti ottaen alkoholin käyttö kuitenkin useammin edeltää kuin seuraa depressiota 34."

 

[jm82]

Nyt pääsin jo lääkäriltä pois. Huomenna täytyy käydä vielä verikokeissa ja ekg:ssä. Sähköhoitosarja 8kpl alkaisi torstaina ja loppuu 3.6. Ja sieltä saisi kävellä kotiin joskus iltapäivällä.

Propral 10mg lääke tuli uutena (1-2kpl x3), mutta en tiedä sitten haenko sitä ollenkaan.

 

[perato]

Sähköhoitosarja 8kpl alkaisi torstaina ja loppuu 3.6. Ja sieltä saisi kävellä kotiin joskus iltapäivällä.

? Miksi vasta iltapäivällä? Kyllä nuo täällä lähtee yleensä 1-2h annon jälkeen jo poies. Vai oliko kyse jostain muusta ku ECT:stä? tDCS tai rTMS?

 

[jm82]

? Miksi vasta iltapäivällä? Kyllä nuo täällä lähtee yleensä 1-2h annon jälkeen jo poies. Vai oliko kyse jostain muusta ku ECT:stä? tDCS tai rTMS?

Muistin varmaan väärin ja soitin eilen. Keskipäivällä pitäisi päästä pois. On ect. Alkaa klo 9.30 ja kestää 30 min, niin siitä tuleekin juuri tuo 2 tuntia.

Toisaalta lääkäri sanoi varmaan ihan oikein iltapäivä, koska sekin näyttää olevan klo 12-18. Täytyy kumminkin käydä eka lääkärillä ja sitten vasta pääsee pois.

 

[Alceste]

Ketamiinihoitoon ei kai helposti pääse noin matalilla BDI-21 pisteillä. 30 pistettä on vakavan masennuksen raja ja vasta silloin ketamiinihoito tulee kyseeseen. 20 BDI-pistettä on "vasta" keskivaikea masennus, mihin ketamiini ei liene ensisijainen hoitomuoto.

Ei se ihan helppoa ollut, mutta kun olen lääkeresistantti niin ettei ahdistus kadonnut maksimiannoksella Lyricaa jne. Tulin TYKSin psykiatrin ja työterveyslääkärin yhteistyöllä alas vakavasta masennuksesta, mutta jäin sitten jumiin siihen keskivaikeaan itsetuhoisilla ajatuksilla niin pääsin neuromodulaatioon.

Itse asiassa huomasin just viikonloppuna etten ole ajatellut kuolemista pariin viikkoon

 

[Pekste]

Itse asiassa huomasin just viikonloppuna etten ole ajatellut kuolemista pariin viikkoon

Hieno homma.

Itse tein taas vaihteeksi BDI-21-testin. Pisteet 63

 

[jm82]

Lääkäriltä kysyin tuosta Ketamiinista ja hän meinasi, että vaikutus saattaa olla lyhytaikainen. En tiedä sitten miten yleensä menee.


Propral lääkettä otin eilien 20mg + 10mg. Vaikea sanoa varmaksi, että oliko siitä jotain hyötyä. Lääke kumminkin alentaa vähän sydämmen sykettä. Ei siis paranna ahdistusta, vaan ahdistuksen oireita.

Lääkäri mainitsi myös fibromyalgian, mutta lisäsi että ei sellaista diagnoosia kirjoita. Täytyy kumminkin lukea, että mitä siitä kerrotaan.
Fibromyalgia | Reumaliitto

Tuossa oli kerrottu Ketamiinista:

Ketamiini-infuusio
Ketamiini-infuusio on käypää hoitoa akuutissa masennuksen hoidossa esimerkiksi silloin, kun potilas on aikeissa tehdä itsemurhan. Pitkäaikaishoidossa se on vielä kokeellista hoitoa.

Ketamiini tehoaa jopa muutamassa tunnissa, ja vaikutus kestää muutamia päiviä.

– Ongelma on se, että pitkäaikaisen käytön turvallisuutta ei tunneta riittävästi. Näillä näkymin siihen ei liity riskejä. Enemmän ehkä kysymys on, säilyttääkö hoito tehonsa, osastonylilääkäri Tero Taiminen kertoo.

TYKS aloitti infuusioiden käytön pitkäaikaishoidossa viisi vuotta sitten, ja nyt niitä käytetään 6–7 sairaalassa.

Taimisen mukaan ketamiini-infuusion tekninen toteutus on yksinkertainen. Tarvitaan infuusiopumppu ja laskimokanyyli.

– Käyttö voisi helposti laajeta psykiatrisille poliklinikoille ja jopa terveyskeskuksiin, hän sanoo.

Masennuksen hoidon seuraavat trendit

 

[jm82]

Just oli eka sähköhoito. Ei tuntunut yhtään ja muistikin toimii ihan normaalisti. Kuulemma oli jotain pahoinvointia, mutta en itse tiedä siitä mitään.

 

[jm82]

Hieno homma.

Itse tein taas vaihteeksi BDI-21-testin. Pisteet 63

On kyllä aika kurjaa. En itse saanut aivan noin paljon pisteitä, mutta psykiatri kirjoitti kumminkin vaikea psykoottinen masennus, sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Minusta jo ensimmäinen sähköhoitokerta auttoi melko hyvin. Joku lääkäri sanoi, että yleensä kolmannen kerran jälkeen alkaa nähdä hyötyä ja että yleensä sähköä annetaan 8 kertaa, mutta se on varmaan tapauskohtaista. Lisäksi psykiatri sanoi, että sähköä voidaan antaa "jatkuvastikin", mutta harvoin, ylläpitohoitona.

Menin osastolle ekaa kertaa maanantaina klo 10 ja soittelin jo etukäteen, että voiko sähköhoitoa antaa kotoapäin ja se onnistui (en ole ollut ennen osastolla). Jotkut pääsee osastolta myös kotilomille. Osastolla olin sen aikaa että pääsin lääkärille. Ehdin syödä siellä myös yhden ruoan. Osastolla voi vaikka katsoa telkkaria olohuoneessa. Omassa huoneessa on kaksi henkilöä.

Tänään torstaina piti olla syömättä ja ottamatta lääkkeitä. Lääkkeet ja syöminen on vasta ECT:n jälkeen. Menin osastolle 7.30 ja kyyti sähköhoitoon lähti 8.15. Toinen kaveri lähti myös samalla kyydillä ja sänkyjä ja potilaita oli yhteensä 4. Heti sähköhoidon jälkeen pystyi jo kävelemään. Syödä olisi voinut aika hetikin, mutta odotin ruokaa, joka oli klo 11.00. Vähän myöhemmin pääsin myös vielä kahville. Muilla asukkailla oli myös aamupala, mutta sinne ei tietenkään saanut mennä.

Oli ihan lievästi pää kipeä hetken, niin siihen sain Panagodia 1mg ja siihen tehtiin myös resepti. Sain myös dosetin, jossa on lääkkeet to-ma ja uudet lääkkeet sitten tiistaina, kun on toinen sähköhoito. Tiistaina ei tarvitse käydä ollenkaan lääkärillä, vaan sitten viikonpäästä torstaina, kun on kolmas sähköhoito.

Siellä osastolla oli myös ihan viihtyisää ja asukkaat kivoja. Hoitajiakin oli ihan sopiva määrä. Siellä osastolla olisi voinut olla pidempäänkin, mutta kotoapäin aamuisin on parempi koiran takia.

Tuntuu että nyt ei ole sitä jatkuvaa puristavaa ahdistusta jatkuvasti päällä. Eikä jalat ja kädet ole kipeät. Vasemmassa jalkapohjassa on joku "oikea" vamma ja se kipu tavallaan tuntuu nyt vähän enemmän. Se ei kumminkaan paljon haittaa. Tuosta vammasta johtuen ja raskaasta vyysisestä työstä johtuen tuota ahdistusta, masennusta ja psykoottisuutta alkoi alunperinkin tulla. Yhdet hyvät tukipohjalliset ostin joku vuosi sitten ja ehkä nyt voisi ostaa uudet. Ne vähän hillitsee tuota jalan kipua. Tänään ei saa ajaa autolla.

Onko sulle suositeltu osastoihoitoa ja/tai sähköhoitoa tai esim Ketamiinia? Luin että Ketamiinikin tehoaa erittäin nopeasti.


Jos joku harkitsee menevänsä sähköhoitoon, niin kannustan kyllä menemään, koska tuo eka kerta oli kumminkin miellyttävä. Pieneen masennukseen ei varmasti niin kannata mennä? Just psykoottiseen masennukseen tuo ECT pitäisikin olla tehokas. Vaikkapa silmien laserleikkaus oli epämiellyttävämpi itselle.

Myös kävelyä kannattaa harrastaa, se pitäisi auttaa masennukseen.

 

[perato]

On kyllä aika kurjaa. En itse saanut aivan noin paljon pisteitä,

Eikä oo kyl kovin tavallista, että tuosta kukaan 'vain' masentunut saa (täydet) 63 pistettä.

Minusta jo ensimmäinen sähköhoitokerta auttoi melko hyvin. Joku lääkäri sanoi, että yleensä kolmannen kerran jälkeen alkaa nähdä hyötyä ja että yleensä sähköä annetaan 8 kertaa, mutta se on varmaan tapauskohtaista. Lisäksi psykiatri sanoi, että sähköä voidaan antaa "jatkuvastikin", mutta harvoin, ylläpitohoitona.

Jännä tuo 8 kertaa, täällä annetaan lähtökohtasesti 12 kertaa. Tosiaan alkuun voi tulla jonkinlainen boosti, mutta joskus tämän jälkeen tulee sit ahdistukset ja voinnin heikkeneminen ennen ku sähkö todella purasee. Meillä lähtökohtasesti puhutaan, että 8 kerran jälkeen alkaa ehkä tulla ne ekat kerrat ku potilaskin huomaa, omaiset joskus pari kertaa ennen kuin potilas huomaa mitää.

 

[Dzeeta]

Hieno homma.

Itse tein taas vaihteeksi BDI-21-testin. Pisteet 63

Mitenkään vähättelemättä masennustasi, mutta 63 on täydet pisteet. Käytännössä tuo tarkoittaisi jo, että olisit miltei kuollut. Yli 40p BDI:stä kielii enemmän persoonallisuushäiriöstä, kuin masennuksesta itsestään.

 

[Pekste]

Eipä mitään sittenkään

 

[Pekste]

Mitenkään vähättelemättä masennustasi, mutta 63 on täydet pisteet. Käytännössä tuo tarkoittaisi jo, että olisit miltei kuollut. Yli 40p BDI:stä kielii enemmän persoonallisuushäiriöstä, kuin masennuksesta itsestään.

Ihan oikeassa olet, miltei kuolluthan tässä ollaan. En vitsaile, mä en koskaan vitsaile

 

[Dzeeta]

Ihan oikeassa olet, miltei kuolluthan tässä ollaan. En vitsaile, mä en koskaan vitsaile

Tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitus ei tosiaan ole/ollut loukata millään tavalla, lähinnä pohdin BDI:n toimivuutta itsekseni masennuksen seulonnassa näin epäsuorasti.

 

[Mendel]

Tänään ollut taas semmonen päivä että mikään ei kiinnosta. Jotenkin outoa kun mun pitäisi olla hirmusen innostunut siitä että olen saanut opiskelupaikan mutta kun sekään vaan ei kiinnosta tippaakaan. On jotenkin hirveän katkera ja kateellinen olo kaikkia sellaisia kohtaan jotka ovat menestyneet elämässä kun itsellä tuntuu että olen epäonnistunut elämässä. Sain voxran rinnalle Mirtazapin reseptin ja tuntuu että se on vain pahentanut oloa ainakin näin alkuun. Keskiviikkona olisi terapia. Saapa nähdä.

Toisaalta olen alkanut ajattelemaan että kuinka luotettavia nuo masennustestit oikein on. Nehän on vain rastia ruutuun juttuja. En minä ainakaan ole varma siitä olenko oikeasti masentunut vai olenko vain laiska, tyhmä, saamaton ja vailla mitään erityisiä lahjoja, joita tarvittaisiin siihen että olisi hyvä jossain tai vailla mielikuvitusta että keksisi jotain sellaista, joka olisi kiinnostavaa ja josta itse pystyisi suoriutumaan.

Opiskelemaankin menin vain oikeastaan kun en muutakaan vaihtoehtoa keksinyt ja työterveys-lääkäri suositteli kuntoutusta ja kuntoutusohjaaja suositteli opiskelua. Mulla on ihan pallo hukassa.

Mietin että pitäisikö pyytää luottamusmiestä järjestämään mulle potkut mahd pian. Ainakin jos alkaisin saamaan irtisanomisajan palkkaa samalla kun olen vielä kuntoutuksessa niin saisin enemmän rahaa. Sitten jos en edisty opiskelussa ja jään työttömäksi niin se palkka syö sitä työttömyyspäivärahaa.

 

[BOT]

Masennus on aivojen tila, missä ihmiseltä puuttuu innokkuutta ja muita tarpeellisia asioita kemiallisella tasolla, jolloin hän ei kykene suoriutumaan ainakaan mitenkään siedettävästi arjen kaikista haasteista. Miten tähän aivojen alennustilaan sitten päädytään?

Monesti taustalla on tyypillisiä terveydellisiä asioita kuten päihteily, vähäinen uni, epäterveellinen tai liian vähäinen ruokailu, yms. Yksi yleinen seikka on myös haasteiden kohotessa iän karttuessa, ettei entiset toimintamallit enää toimi. Millä ennen pärjäsi ala- tai yläkoulussa, kun sai hommansa aina jollakin tavalla hoidettua, ei enää riitä kun yhä itsenäisempi elämä alkaa häämöttää. Toimintamallit, joiden avulla suoritetaan asioita ja käsitellään paineita, eivät enää toimi myöhemmällä iällä, jolloin vääjäämättä romahtaa jossain vaiheessa, useimmiten lipuen hitaasti masennuksen tilaan. Tosin on syytä muistaa että pahimmillaan jo lapsikin voi olla masentunut.

Masennus on aivojen viesti laittaa asiat hollille ja alkaa kehittämään parempia toimintatapoja. Masennus on oivallinen tilaisuus alkaa kehittämään itseään sisäisesti ja käytännössä, tehdäkseen elämän haasteista ja ikävistä asioista helpommin käsiteltäviä. Jokainen ihminen kärsii huonoista toimintamalleista, mutta toisella niitä voi olla huomattavan paljon tai häneltä on jäänyt tajuamatta jokin pahasti puutteellinen tapa ajatella tai toimia elämänsä varrella. Tämän kohtaaminen on usein masentavaa, kun omatunto tai ympäröivät puitteet eivät salli enää tällä tavalla toimimista.

Masennus on monesti todella ikävä ja piinallinen tila, mutta se antaa mahdollisuuden pysähtyä ihan yhteiskunnan hyväksynnälläkin, jolloin aika kannattaa käyttää asioiden pohtimiseen, ei tulevaisuudesta stressaamiseen. Tulevaisuudesta liiallinen murehtiminen on yksi syy siihen miksi masentunut ei pärjää arjen haasteissa, kun se joka pärjää ei murehdi nimeksikään yhtä paljon jos ollenkaan. Masentunut ei aina ymmärrä miten erilainen hänen ajatusmallinsa voi tavanomaisesti pärjäävään olla.

Parantuakseen masennuksesta, ensisijasesti oman hyvinvointinsa puolesta, on ensin hylättävä ajatus siitä että on tehtävä ja suoritettava pian tai muuten on yhteiskunnalle taakka. Yksikään ihminen ei valitse omaa syntymäänsä eikä varmastikaan suunnittele ja pyri masentumaan. Masennus on monesti niin ikävä olotila ettei sitä halua yksikään kärsiä. Kärsiminen kuitenkin kasvattaa tunnetusti luonnetta ja opettaa paljon. Kun kerran masentumaan ei kukaan ole halunnut ryhtyä vaan päin vastoin elämään yhteiskunnassa normien mukaisesti, ei ole syytä syyllistää itseään tai muita mielenterveysongelmaisia siitä miten he ovat.

Voi olla suuri paine jonkin suunnitelman tai työn keskellä valua masennukseen, mutta missäpä muussa tilanteessa romahduksen kohtaisi kuin kesken toimimisen? Jos masentumisen voisi ennakoida, sen vuoksi olisi pysähtynyt ja hakenut tukea jo paljon aikaisemmin elämässä. Toinen ihminen voi helposti huomata käyttäytyvänsä tai ajattelevansa poikkeuksellisesti, tehden tarvittavat toimenpiteet ennen kuin pahasti masentuu, mutta masentumiselle tyypillinen ihminen on monesti itseään kohtaan vaativa sinnittelijä, kuka ei halua rasittaa muita omilla ongelmillaan. Valitettavasti tämäkin ajattelutapa on nurin kurinen siinä mielessä, että masentuessaan sitä lopulta nimen omaan on tuen tarpeessa monellakin tapaa.

Se että on tuen tarpeessa ei sekään ole koskaan ollut pyrkimys. Sopii olla kiitollinen siitä että ymmärtämättömyyttään kun on masentunut, on täysi oikeus ainakin näin Suomen kansalaisena potea myös masennustaan, mikä on määritelty syystäkin sairaudeksi sen merkittävän lamauttavuutensa takia. Ei ole syytä siis hävetä ja ryvetä, vaan pohtia kaikessa rauhassa ja hakea neuvoja siihen miten saisi elämästään mielekästä. Tätä voi itsenäisesti tutkia, kysyä ystäviltään, hoitavalta taholta ja periaattessa keneltä vain. Avoimuudesta ei ole haittaa ja ajatusten jakaminen tuo usein yllättäviä ja valaisevia vastauksia takaisin. Masennus tuntuu tietyn tyyppiseltä retkeltä, jolla kannetaan raskasta taakkaa, mitä puretaan pala palalta, kunnes mieli kirkastuu jossakin vaiheessa.

Älä pidä turhaan kiirettä masennuksesi kanssa, yhteiskunta kyllä pyörii ja on pyörinyt tähänkin päivään asti sinun avullasi tai ilmankin. Sinusta voi olla apua potiessasi muulla tavalla muille, ei niin että se olisi velvollisuus, vaan vääjäämättä sitä tapaa muita masentuneita ja monenlaisia ihmisiä ketkä oppivat hekin kohtaamisessa jotakin. Kiirehtimällä et nopeuta yleensä parantumistasi vaan hidastat omaa kärsimystäsi entisestään. Masennus on monen väärinkäsityksen ja vajaavaisen itsensä ymmärtämisen lopputulos, joten ei kannata siitäkään yllättyä jos itsensä hoitamisessa kompastelee siinäkin, yleensä tajuten kompastuksensa vasta jälestä päin. Ankaruus itseään kohtaan on turhaa, minkä toivottavasti tämän ketjun lukijat ovat jo ymmärtäneet, mutta siitäkään ei ole mutkatona eikä nopeaa päästä eroon.

Vielä haluan muistuttaa että monet pärjäävätkin ihmiset kantavat piilevästi haitallisia ajatusmalleja ja masentuvat vasta sitten kun eivät pystykään, vaikkapa ruumillisen vamman tai työttömyyden takia, enää suoriutumaan normin mukaisesti yhteiskunnassa. Tällöin voi ensi kertaa elämässään romahtaa, kun tuntee arvottomuuden tunnetta. Myös eläkeläiset voivat masentua ja heitä onkin masentuneita, juuri siksi että alkavat vasta tuossa ikävaiheessa tarkemmin käsittelemään arvottomuuden tunnetta, mikä tulee siitä ettei ikään kuin palvele yhteiskuntaa, yleensä palkkatyön muodossa. Oli masentunut kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa, nämä käsitykset itsestä ja yhteiskunnasta ovat vääriä, jotka pitää oikaista niin itselleen kuin muillekin kanssaeläjille. Ensiksi on ymmärrettävä asiat toki itse.

Tsemppiä siis mutkien oikomiseen tänne! Sinä joka olet masentunut tiedät olevasi suossasi ja on lopulta itsestäsi kiinni että pääset sieltä ylös, mutta älä turhaan kiirehdi, äläkä jarrutakaan vointiasi päihteillä tai muulla typerällä. Me emme tiedä kauanko elämme, joten jokaisesta päivästä kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman tyydyttävä, mutta vain pitkällä tähtäimellä kestävälle pohjalle. Älä rasita omatuntoasi vaan palvele sitä parhaasi mukaan, että olisit itsenäsi sellainen kun olet aina toivonut olevasi. Sinun paras panoksesi yhteiskunnalle on nyt keskittyä parantumiseen ja välttää sellaisia asioita mitkä haittaavat parantumistasi.

 

[zepi]

Ei ole yhtä tautia nimeltä masennus. On useita erilaisia aivotoiminnan poikkeavuustiloja, joita kutsutaan ”masennus” -nimellä, eikä kaikkiin niistä tehoa sama hoito.

Terapia voi vaikuttaa joissain tapauksissa aivojen rakenteeseen ja toimintaan, joten se on parhaimmillaan samalla tavalla fyysisesti aivojen toimintaa korjaava hoitomuoto kuin lääkkeet tai muut pelottavammat hoitomuodot (sähköhoitoja, psykedeelejä ja ties mitä).

 

[jm82]

Tänään ollut taas semmonen päivä että mikään ei kiinnosta. Jotenkin outoa kun mun pitäisi olla hirmusen innostunut siitä että olen saanut opiskelupaikan mutta kun sekään vaan ei kiinnosta tippaakaan. On jotenkin hirveän katkera ja kateellinen olo kaikkia sellaisia kohtaan jotka ovat menestyneet elämässä kun itsellä tuntuu että olen epäonnistunut elämässä. Sain voxran rinnalle Mirtazapin reseptin ja tuntuu että se on vain pahentanut oloa ainakin näin alkuun. Keskiviikkona olisi terapia. Saapa nähdä.

Toisaalta olen alkanut ajattelemaan että kuinka luotettavia nuo masennustestit oikein on. Nehän on vain rastia ruutuun juttuja. En minä ainakaan ole varma siitä olenko oikeasti masentunut vai olenko vain laiska, tyhmä, saamaton ja vailla mitään erityisiä lahjoja, joita tarvittaisiin siihen että olisi hyvä jossain tai vailla mielikuvitusta että keksisi jotain sellaista, joka olisi kiinnostavaa ja josta itse pystyisi suoriutumaan.

Opiskelemaankin menin vain oikeastaan kun en muutakaan vaihtoehtoa keksinyt ja työterveys-lääkäri suositteli kuntoutusta ja kuntoutusohjaaja suositteli opiskelua. Mulla on ihan pallo hukassa.

Mietin että pitäisikö pyytää luottamusmiestä järjestämään mulle potkut mahd pian. Ainakin jos alkaisin saamaan irtisanomisajan palkkaa samalla kun olen vielä kuntoutuksessa niin saisin enemmän rahaa. Sitten jos en edisty opiskelussa ja jään työttömäksi niin se palkka syö sitä työttömyyspäivärahaa.

Mulla on ollut nuo samat, 7.5mg Mirtazapin ja 150mg Voxra. Mulla tuo mirtazapin auttaa selvästi ahdistukseen. Lisäksi 10-20mg Escitalopram, jota oon ottanut tuon maksimin. Lääke on halpa ja aika mieto. Noita kolmea masennuslääkettä saa käyttää samaan aikaan. Sitähän ei yhtään tiedä miten sinulla sitten vaikuttaisi.

Tuossa joskus 8 jälkeen tulee toinen sähköhoito (ect). Eka meni ihan hyvin.

 

[Mendel]

Mulla oli ensiksi tuo escitalopram mutta siitä luovuttiin sivuvaikutusten vuoksi. Oikeastaan minkään näistä lääkkeistä en ole huomannut vaikuttavan varsinaisesti mielialaani. Lähinnä Voxra tosiaan vei ruokahalua ja Mirtazapin taas on lisännyt sitä. Escitalopram taas vei kaikella tavalla huonompaan suuntaan eli muutuin sen kanssa lähinnä zombiksi joka tuijotteli tyhjää tv ruutua tai makoili sängyssä tekemässä ei mitään.

 

[jm82]

Mulla oli ensiksi tuo escitalopram mutta siitä luovuttiin sivuvaikutusten vuoksi. Oikeastaan minkään näistä lääkkeistä en ole huomannut vaikuttavan varsinaisesti mielialaani. Lähinnä Voxra tosiaan vei ruokahalua ja Mirtazapin taas on lisännyt sitä. Escitalopram taas vei kaikella tavalla huonompaan suuntaan eli muutuin sen kanssa lähinnä zombiksi joka tuijotteli tyhjää tv ruutua tai makoili sängyssä tekemässä ei mitään.

Itselle tuo Escitalopram sopi, kun se paransi näkökyvyn normaaliksi ja paransi paniikkihäiriön. Tuota tehokkaampi masennuslääke olisi kumminkin Venlafaxin 75, 150 tai 225mg. Se on vähän kalliimpi, mutta se tuskin haittaa.

Itsellä pelkkä Mirtazapin ei oikein riitä, vaan tarvitsi ssri tai snri lääkkeen siihen rinnalle. Jollain tutulla tuo Venlafaxin 75mg on tainnut auttaa. Ilmeisesti sitä pidetään tehoikkaampana masennuslääkkeenä. Ja Voxran itse lopetin, kun ei siitä tuntunut saavan hyötyä.

Voihan sekin olla mahdollista että sun nykyiset lääkkeet ei kunnolla tehoa ja pitäisi vaihtaa taas tehokkaampaan? Saattaa olla fiksua vaihtaa lääkitystä, jos nykyiset ei vielä tehoa tai niistä on jotain haittaa. Mirtazapin on ihan hyvä uneen, mutta jos unen kanssa ei ole ongelmaa, niin tarve voi olla aika vähäinen.


Toinen ect meni ihan hyvin. Jotain aivan lievää pääkipua vaan.

 

[Alceste]

Jollain tutulla tuo Venlafaxin 75mg on tainnut auttaa. Ilmeisesti sitä pidetään tehoikkaampana masennuslääkkeenä.

Venla kyllä toimii, mutta mulla se tarkoitti jatkuvaa sumussa elämää - minkä tietysti on vasta näin jälkikäteen tajunnut. Pystyi just ja just tekemään duunia kun nollasi viinalla viikonloput.

 

[Mendel]

Mulla toi Mirtazapin kyllä on todellakin vaikuttanut uneen. Tai siis ei se auta nukahtamaan juurikaan. Taas valvoin kahteen... Mutta sitten kun on nukahtanut niin mikään määrä unta ei riitä. Edellisen postauksen jälkeen menin takaisin nukkumaan ja heräsin nyt. Aamulla olin hereillä vain että laitan tenavat kouluun ja pikanen netin vilkaisu ja sitten takas nukkuun. Edelleen tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan, mutta pakko tehdä tenaville ruokaa kun ne tuli koulusta. Energiaa ei ole enää yhtään. Lenkille lähtö tuntuu mahdottomalta. Painokin on alkanut taas nousta (no ylläri kun en taas tee enää mitään ja syön enemmän)

 

[jm82]

Mulla toi Mirtazapin kyllä on todellakin vaikuttanut uneen. Tai siis ei se auta nukahtamaan juurikaan. Taas valvoin kahteen... Mutta sitten kun on nukahtanut niin mikään määrä unta ei riitä. Edellisen postauksen jälkeen menin takaisin nukkumaan ja heräsin nyt. Aamulla olin hereillä vain että laitan tenavat kouluun ja pikanen netin vilkaisu ja sitten takas nukkuun. Edelleen tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan, mutta pakko tehdä tenaville ruokaa kun ne tuli koulusta. Energiaa ei ole enää yhtään. Lenkille lähtö tuntuu mahdottomalta. Painokin on alkanut taas nousta (no ylläri kun en taas tee enää mitään ja syön enemmän)

Mulla vaihdettiin Mirtazapin Venlafaxiniin ja siitä oli silloin itselle selvä hyöty. Tosin nyt on taas Mirtazapin käytössä ja 1-2 tuntia kestää, että jotain lievää väsyttävää vaikutusta alkaa.

Tulee nukuttuakin vähän liian kauan, noin 10 tuntia Mi Fit:in mukaan. Paitsi yhtenä yönä heräsin vähän aikaisemmin ja nukuin 7h 40min.

Venla kyllä toimii, mutta mulla se tarkoitti jatkuvaa sumussa elämää - minkä tietysti on vasta näin jälkikäteen tajunnut. Pystyi just ja just tekemään duunia kun nollasi viinalla viikonloput.

Totta joo, että mitä enemmän lääkkeitä syö, niin sitä "sumuisempaa". Nyt taas ect:n jälkeen on minusta virkeämpi olo. Ja joskus on saattanut jäädä masennuslääke ottamatta, mutta en ole huomannut mitään, että olisin ollut virkeämpi. Nyt ect:n jälkeen vasemmassa jalkapohjassa tuntuu enemmän kipua, kun siinä jalassa on joku vamma. Muuten ei tunnu yhtään ahdistavalta, eikä jaloissa ja käsissä tunnu kipua, eli tosi tehokasta minusta tuo sähköhoito. Nyt on sovittuna yhteensä 8 kpl sähköhoitokertaa.

Itsellä nyt Escitalopram 20mg (maksimi) ja jos koittaa laskea 15 tai 10mg, niin olo alkaa tuntua aika kurjalta. Oli myös Escitalopram pitoisuusmittaus ja jos ymmärsin numeroita oikein, niin max annoksesta huolimatta lääkkeen pitoisuus oli vähän normaalia alempana. Ehkä saisi siis olla vähän tehokkaampaa lääkettä mulle.

 

[Memory]

Nyt menee paljon paremmin kun kaveri keksii tekemistä atk:n sekä autojen obd-nollausten kanssa, ihan kiva että on jotain tähdellistä tekemistä
muuten menee päivät nukkuessa, ja sitten tulee hirveän hermotunut olo, pitää ottaa suuhun jotain, karkkia taikka rauhoittavaa, lyricaa menee välillä 1 -2 vrk:ssa välillä ei ollenkaan, muut eivät auta ollenkaan.
Nukkunut olen loistavasti 01-11 ihan kauniisit koirakin on antanut mennä nukkumisen noin pitkälle eikä tahdo ulos 06 kuten tavallisesti.
matkustaminen on jälleen hauskaa, tallinnan reissua ennen oli ihan että "PLÄÄÄÄHHH" ei kiinnosta, ei jaksa, nyt olen taas saanut kärpäsen pureman, onneksi budjetti on liian tiukka hih. mulla on pahana että ennen matkaa on kiva suunnitella vaikka toisille ja laskea kaikkea ja tarkistella saatavuutta jne. mutta itse on tosi karmea olo ennen lähtö, mutta sitten laivalla onkin että "hei tämähän onkin kauniin kivaa ja mukavaa, jippiii"

Ihminen on omituinen otus

mites muiden matkustamiset? tuleeko paniikkia suuressa ihmisjoukossa? mulle ei enää onneksi, huh..

 

[drealz]

Veikkaan että aika moni täälläkin pärjäisi paljon paremmin kun jättäisi päihteet (ja päihdyttävät lääkkeet) kokonaan pois, harrastaisi säännöllistä liikuntaa ja söisi terveellisesti. Itse söin kaikkia mahdollisia lääkkeitä (siis oikeasti ihan kaikkea kokeiltu) vuosikaudet, mutta kun lopetti päihteet kokonaan, alkoi liikkumaan ja syömään terveellisesti niin aika pian sai jättää kaikki mieliala/masennuslääkkeet pois. Enää ei mene kuin 25mg ketipinoria iltaisin, helpottaa nukahtamista niin hyvin että en ole jaksanut sitä vielä lopettaa.