- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 619
Nii päivässä testasit?
Masennus
- Keskustelun aloittaja oestrus taurus
- Aloitettu
-
- Avainsanat
- apatia itsemurha masennus melankolia mielenterveys raivo suru viha ylimielisyys
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 7 010
Ainakin jonkun escitalopramin kanssa vaikutus näkyy vasta usean päivän jälkeen.
En oikein noista muista lääkkeistä tiedä, mutta en usko että ihan päivässä mitään eroa vielä näkee oikein minkään kanssa.
Lekurilta kannattaa myös noista kysellä mieluummin, kun aina on mahdollisuus että tekee tilannetta vaan huonommaksi säätämällä itse
En oikein noista muista lääkkeistä tiedä, mutta en usko että ihan päivässä mitään eroa vielä näkee oikein minkään kanssa.
Lekurilta kannattaa myös noista kysellä mieluummin, kun aina on mahdollisuus että tekee tilannetta vaan huonommaksi säätämällä itse
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 619
Varsin yleistä on, että mielialalääkkeillä saa huonot sivuvaikutukset väistymään 2-3 viikossa ja positiiviset vaikutukset näkymään 2-5 viikossa. Päivän kokeiluilla ei saa siis yleensä ku huonoja vaikutuksia ja placeboa aikaseks.
Ja ne ohjeet annosnostoista, maksimiannoksista yms. on olemassa pääasiassa siksi, että suurimmassa osassa liian nopeat laskut/nostot ja yliannokset aiheuttavat vain huonoja vaikutuksia.
Ja ne ohjeet annosnostoista, maksimiannoksista yms. on olemassa pääasiassa siksi, että suurimmassa osassa liian nopeat laskut/nostot ja yliannokset aiheuttavat vain huonoja vaikutuksia.
Viimeksi muokattu:
Niin ja itse tässä lähipäivinä keksin, että ne usein tulevat negatiiviset ajatukset saisi huonon ja kipeän olon aikaiseksi. En ole hoksannut lääkärillekään vielä kertoa. Ja tuo Risperidon (tai mahdollisesti Ketipinor myös) saisi nuo "ajatukset" pois kokonaan.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 03.03.2018
- Viestejä
- 1 207
Suosittelen lääkärin kanssa keskustelemaan, jos meinaa lääkemuutoksia tehdä. Älytöntä tuollainen jatkuva vaihtelu ja värkkääminen, kun tasapainon ja todellisen vaikutuksen näkeminen oikeasti saattaa viedä yli kuukaudenkin.
Ja lopulta ptapahtuu ihan muilla tavoin, kuin lääkityksellä. Eli tärkeämpää olisi keskittyä sen ahdistuksen kohtaamisen harjoitteluun/siedättämiseen ja ahdistuksenhallintakeinojen opetteluun. Lääke on tuossa vain apukeino ja niiden nopealla vaihtelulla ei ainakaan itseään auta ollenkaan, kun focus on selvästikin väärässä paikkaa (voinnin tulkinnassa, eikä sen siedättämisessä). Ja lääketasapainolle se on äärimmäisen haitallista. Samalla se vie pohjaa myös lääkärin ja muiden ammattilaisten työskentelyltä, kun suunnitelmissa ei ole pysytty ja on vaikeaa/mahdotonta arvioida esim. jonkun hoitomuodon tehokkuutta, jos samalla on lääkityksen kanssa tehty muutoksia taustalla.
Ja lopulta ptapahtuu ihan muilla tavoin, kuin lääkityksellä. Eli tärkeämpää olisi keskittyä sen ahdistuksen kohtaamisen harjoitteluun/siedättämiseen ja ahdistuksenhallintakeinojen opetteluun. Lääke on tuossa vain apukeino ja niiden nopealla vaihtelulla ei ainakaan itseään auta ollenkaan, kun focus on selvästikin väärässä paikkaa (voinnin tulkinnassa, eikä sen siedättämisessä). Ja lääketasapainolle se on äärimmäisen haitallista. Samalla se vie pohjaa myös lääkärin ja muiden ammattilaisten työskentelyltä, kun suunnitelmissa ei ole pysytty ja on vaikeaa/mahdotonta arvioida esim. jonkun hoitomuodon tehokkuutta, jos samalla on lääkityksen kanssa tehty muutoksia taustalla.
Kyllä sähköhoidolla myös sai ihan hyvää vaikutusta aikaiseksi. Mutta se kai pitäisikin olla aika tehokas.
Se saattaakin olla sitten pikkasen haasteellisempaa, jos ajattelu sattuu tosiaan olemaan jotenkin psykoottista. Mutta aivan totta, että omalla toipumisella pitäisi yrittää parantua, mutta täytyy myöntää, että lääkitys on kyllä aika pakollinen. Ei kumminkaan kaikille.
Olinkin jollain ahdistuksen hallintakurssilla. En osaa sanoa oliko siitä mitään hyötyä, vaikka yhtä lukuunottamatta olin kaikilla kerroilla ja yritin tehdä harjoituksia kotona.
Mutta jos ajattelu on sitä, että en halua tehdä orjatyötä ja muuta outoa, niin siitä on vaikea vähän siedättyä. En ainakaan halua tehdä vuorotyötä, ja tällä voinillä vähän kaikki työ saattaa olla vähän liian raskasta tai vaarallista. Psykologihan nuo haastattelut sitten tekee.
Se kanssa että pitäisi päästä pään MRI-kuvaukseen. Toisella vanhemmalla kumminkin löytyi jotain kuvauksessa. Ehkä pääsenkin siihen jossain vaiheessa, tai sitten ei. Riippuen löytyykö joku muu selitys. Lisäksi lääkkeet kyllä oli ihan oikein, eli ei johdu siitä. Ja jopa lääkärit jo miettivät vihdoin kuvausta, vaikka olisivat saaneet kuvata jo vuosia sitten.
Ja ECT ei olisi pitänyt vaikuttaa muistiin, mutta itsellä kyllä vaikutti. Paitsi psykologin mukaan muistissa oli jo valmiiksi vikaa. Viimeksi olin psykologilla muistaakseni 2016. Ja sitä ennen ekan kerran 2014. Sillon ei vielä masennusta löydetty, eikä juuri mitään muutakaan. Mutta en ollut työkykyinen. Laitettiin vaan vuoden vuorotteluvapaalle ja mitään lääkkeitä tai hoitoa ei ollut.
Muistan että ensimmäisen psykologin raportissa oli, että ei mihinkään kouluun, eikä mihinkään uuteen työhön, koska työmuisti oli erittäin huono. Olin tietysti allapäin tuollaisesta raportista, joka kerrottiin samalla kaikille pomoille ja lääkärille.
Tuossa on joku selitys työmuistista.
Työmuisti – Wikipedia
Se saattaakin olla sitten pikkasen haasteellisempaa, jos ajattelu sattuu tosiaan olemaan jotenkin psykoottista. Mutta aivan totta, että omalla toipumisella pitäisi yrittää parantua, mutta täytyy myöntää, että lääkitys on kyllä aika pakollinen. Ei kumminkaan kaikille.
Olinkin jollain ahdistuksen hallintakurssilla. En osaa sanoa oliko siitä mitään hyötyä, vaikka yhtä lukuunottamatta olin kaikilla kerroilla ja yritin tehdä harjoituksia kotona.
Tuo väärä ajattelu ei itsellä lisää ahdistusta, mutta onhan se focus ihan väärä tosiaan.
Mutta jos ajattelu on sitä, että en halua tehdä orjatyötä ja muuta outoa, niin siitä on vaikea vähän siedättyä. En ainakaan halua tehdä vuorotyötä, ja tällä voinillä vähän kaikki työ saattaa olla vähän liian raskasta tai vaarallista. Psykologihan nuo haastattelut sitten tekee.
Se kanssa että pitäisi päästä pään MRI-kuvaukseen. Toisella vanhemmalla kumminkin löytyi jotain kuvauksessa. Ehkä pääsenkin siihen jossain vaiheessa, tai sitten ei. Riippuen löytyykö joku muu selitys. Lisäksi lääkkeet kyllä oli ihan oikein, eli ei johdu siitä. Ja jopa lääkärit jo miettivät vihdoin kuvausta, vaikka olisivat saaneet kuvata jo vuosia sitten.
Ja ECT ei olisi pitänyt vaikuttaa muistiin, mutta itsellä kyllä vaikutti. Paitsi psykologin mukaan muistissa oli jo valmiiksi vikaa. Viimeksi olin psykologilla muistaakseni 2016. Ja sitä ennen ekan kerran 2014. Sillon ei vielä masennusta löydetty, eikä juuri mitään muutakaan. Mutta en ollut työkykyinen. Laitettiin vaan vuoden vuorotteluvapaalle ja mitään lääkkeitä tai hoitoa ei ollut.
Muistan että ensimmäisen psykologin raportissa oli, että ei mihinkään kouluun, eikä mihinkään uuteen työhön, koska työmuisti oli erittäin huono. Olin tietysti allapäin tuollaisesta raportista, joka kerrottiin samalla kaikille pomoille ja lääkärille.
Tuossa on joku selitys työmuistista.
Työmuisti – Wikipedia
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 799
Muistan että ensimmäisen psykologin raportissa oli, että ei mihinkään kouluun, eikä mihinkään uuteen työhön, koska työmuisti oli erittäin huono. Olin tietysti allapäin tuollaisesta raportista, joka kerrottiin samalla kaikille pomoille ja lääkärille.
Oletko psykologin kanssa saannut edes "sinnepäin" kartoitettua noita masennuksesi taustoja? Työmuisti voi varmaan olla yksilöllisestikin toki huono, mutta masennuksen klassinen oire.
Ensimmäisessä lauseessani haettuja taustoja kaivamalla ja niitä "pureksimalla" ja hyväksymällä voisi olla työmuistia parantava vaikutus.
Parempi toki näin huonoksi sen tunnustaa, kuin se "suomalainen sisu"-malli, että "mitään ei ole hätänä" - kävellevä pommi työympäristössä. Toisia ylläpitää kasassa sellainen seikka, kuin toimeliaisuus vaatimuksen täyttäminen, ansio ja katkeamaton ura mahdolliseen vanhainkotiin kertomaan. Tämä tapahtuu silloin helposti kolleegoiden työturvan kustannuksella.
Jälkeenmainittua antisosiaalista käytöstä pidetään nykytiedon mukaan myös yleensä masennus-pohjaisena ilmiönä. Silloin on vain ego ollut periksiantamaton.
2014 oli siis eka työkykyarvio. 2016 toka työkykyarvio. Kolmatta työkykyarviota ei ole ehditty vielä tekemään, kun se peruttiin sähköhoidon takia.
2014 oli yksi psykologin käyntikerta yövuoron jälkeen aikaisin aamulla. Kotona olin 6.30 ja aika oli joskus 8.00, niin en ehtinyt nukkua ollenkaan. Mutta olihan siinä toki muitakin käyntikertoja.
Vastasin tuolloin kaikkiin kysymyksiin ylipositiivisesti ja psykologi kertoi, että ei tällaista ihmistä ole olemassakaan, eli ei niillä tuloksilla ollut sitten siltäosin mitään arvoa.
2016 psykologilla huomasin, että mullahan taitaakin olla paniikkihäiriö. Kai se sitten olikin, mutta helpotti heti, kun sen tiesi. Psykologin mukaan vanha työpaikka ei käy, eikä yövuoro. Mutta jossain vaiheessa olisin valmis opiskelemaan, tai uusiin töihin.
Omasta mielestä ei kyllä käy iltavuorokaan, vaan täytyisi olla ehdottomasti yhdessä vuorossa. Eli siis niin että unirytmi pysyy täisin samana.
Toisessa testissä oli, että älykkyys oli vähän keskimääräistä parempi. Mutta puoliero, eli yleissivistävät kysymykset oli keskimääräistä vaikeampia. Ja jotkut matemaattiset keskimääräistä helpompia.
Testithän pitäisi mennä niin, että ei ole samoja testeja kahdesti tai useammin.
---
Missään terapiassa en ole ollut, niin ei ole oikein keskusteltu kai? Ei ole löytynyt mitään syytä?
Tuolla toisella psykologilla oli myös se kova ahdistus aluksi, mutta se varmaan katsottiin siksi paniikkihäiriöksi. Venlafaxin tai Escitalopram auttoivat, että ei tullut niin pahoja oireita.
Vähän myöhemmin verikokeissa mitattiin B12 vitamiini ja se oli vähän alle rajan. Ei kumminkaan auttanut, vaikka sai arvon hyväksi, kun syön B12 vitamiinia.
Jalat ja kädet tahtoo olla kipeat. Mitään syytä eivät ole kertoneet, paitsi että pään MRI-kuvaus (magneettikuvaus) otetaan, jos ei ala parantumaan muuten. En oikein tiedä ms-taudista, mutta kai siinä sitten saattaa olla samankaltaisia oireita, vaikea sanoa.
Jalkojen oireet kumminkin oli ensin ja sitten vasta tuli masennus. Myös unettomuutta oli, mutta ei kumminkaan enää, kun on lääkkeitä. Lisäksi näkö oli huono ja ruokahalua ei ollut ollenkaan. Näkö tuli hyväksi esim Venlafaxinilla ja samoin ruokahalu.
Toki Venlafaxin saattaisi auttaa tuohon kipuun.
Niin ja pelkonahan oli joutua töissä toiseen työpisteeseen ja se sitten toteutuikin. Toki lisäsi sitä masennusta ja tuskaista oloa. Joka viikko kävin työterveydessä hakemassa sairauslomaa, kun ei aivan jaksanutkaan töissä.
Kai sekin on pelkona, että pitäisi saada lisää kuntoutustukea tammikuun jälkeen. Jos ei sitten oikein hyvin parane, että pääsisi taas töihin. Taisi olla siellä sähköhoidossa, että olisi masennuksen lisäksi joku psykoottinen työkyvyn alentuma. Eli pelkkä masennus ei olisi sairausloman syy.
Eka psykologi sanoi että ei ole masennusta (eikä muutakaan). Toka psykologi sanoi että ei ole psykoottisuutta. Myös muut lääkärit ovat melkein aina sanoneet, että ei ole psykoottisuutta. Paitsi muistaakseni kerran avauduin ekalle psykiatrille ja silloin määräsi juuri risperidonin ja korotti keskivaikean masennuksen vaikeaksi masennukseksi. Lisäksi joku persoonallisuushäiriö juttu, jonka toka psykiatri otti sitten pois.
Siinä varmaan enimmät, mitä muistin jotenkin.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 799
Tämä on harmi, sillä puhumalla nämä ratkeavat (Jollet jaksa tekstinkäsittely tiedostella mielikuvituslukijoille rustaamaan minuutesi analyysiä tai sanoittamaan musiikkia kuulijoille (jälkimmäinen esimerkki, ei kuulu omaan selviytymistaktiikkaan)). Se psykologi taisi olla samaa sarjaa, kuin sisareni nappi-psykologi, jolta kävi äiskän kuoleman jälkeen hakemassa lohtua.
Voi olla myös niin, ettei minulla ole käytännön psykologeista riittävää kokemusta, vain oletukseni. Kävin joskus 2006 pari kertaa sellaisella, mutta lopetin sen parissa kerrassa jo siksi, etten halunut tulla nähdyksy kys. odotusjonossa. Jäi jälkeen typerryttävä fiilis, olisi voinnut katsoa senkin kortin kunnolla loppuun. Oletukseni psykologeista nojaa sekä käytännössä hänneen että psykologian teoriaan ja siihen, ettei psykologi määrää lääkkeitä vaan on jonkinlainen "hengen sisar". Siitäkään en tiedä, voiko hän jakaa niitä psykiatrin määräämiä pillereitä.
Vähän rupesikin näin ajatellen mietityttämään, olikohan se sisaren psykologin vain joku hoitsu...
Olen kumminkin edelleen sitä mieltä, että yritä hankkiutua traumoista tai muista menneisyyden kipupisteistä eroon. Voi vähentyä lääkityksen tarve, paniikkihäiriöt ja varsinki pelko paniikkihäiriö kohtauksen iskemisestä, joka sekin saattaa olla omiaan aiheuttamaan kohtauksen puhkeamista.
Lääkäri määrää jonkun reseptin ja apteekista sitten vaan ostamaan. Apteekistakin saa myös käyttöohjeet suullisestikin. Toki sairaanhoitajakin voi keksiä, että nyt joku lääke tarvitaan, mutta lääkäri pitää tulla käymään, että saa sen reseptin.
Ilmeisesti psykologi voi tehdä tarkennuksia niihin diagnooseihin. Mulla kai f32.3 ja f41.1. Kai psykologi sitten voisi miettiä että näähän on ihan väärät tai muuten korjata. Olis sitten seuraavaksi kolmas psykologi, että onhan niissäkin varmasti jotain eroja, että miten ne osaa.
Hoitaja varmaan tekee ohjeiden mukaan ja seuraa, että miten lääkkeiden vaikutus on tehnyt muutoksia. Voiko vielä nostaa annosta ja toki välillä taitaa olla lääkärille myös aikoja.
Tuossa esim miten Venlafaxinia pitää käyttää masennuksen hoidossa. Kai muissakin lääkkeissä on pakkausselosteessa tuollaiset samantyyliset ohjeet.
Ilmeisesti psykiatrit on aika fiksuja lääkäreitä. Tietävät niistä asioista, mistä niiden kuuluukin tietää.
Ei nyt isommin ole mitään traumoja, eikä ahdistusta. Mutta taisi olla se joku psykoottistasoinen työkyvyn alentuma (masennuksen lisäksi), jos oikein muistan. Toki siitäkin pitäisi päästä jotenkin pois. Vointi voisi siis vaikka huonontua vähän, jos painostettaisiin liikaa. Tuo esimerkkinä.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 799
Älä nyt yleistä. Psykologiassakin on oppisuuntauksia ja Päivi Räsänenkin on lääkäri. Suurin mielipidejakaus lienee terapian vs. lääkehoidon suhteen.
Jos ei traumoja, niin hyvä. Monella niitä on ja he eivät osaa, tiedä tai kykene (vaikkapa jääräpäisyyttään) hakemaan apua. Myös nykymaailma on jatketta vanhalle mallille, jossa normit ratkaisevat psykoottisuuden ja sen laadun, myös silloin, jos ajatteletkin omin päin.
Lääkäri halusikin passittaa mut takaisin työterveyslääkärille (ja töihin?), kun sen lääkärin tekemä hakemus kuntoutustuesta hylättiin. Sitten tää lääkäri jäi onneksi eläkkeelle ja pääsin psykiatrille. Nyt on sitten toinen psykiatri, joka on aika nuori. Siinä välissä oli kaksi lääkäriä, jotka oli ihan hyviä. Niistä on kyllä jostain syystä muista oikein mitään?
Tuo psykiatri pitäisi olla hyvin paljon fiksumpi?
Psykiatri – Wikipedia
Psykiatri tai lääkäri saa myös "erottaa" toistä, jos ei kykene töihin.
Ilmeisesti se käräytys ei ole mikään kovin paha, mutta nukutus vaatii vähän tarkempaa seurantaa. Jos oikein muistan. Nukutuskin on ilmeisesti hyvin lyhyt. Tuossa oli juttu, että aika suuri osa hyötyisi. 180€ maksoi 8 sähköhoitokertaa. Joka sisälsi ruoan ja kahvit, tai olisi voinut olla koko päivän.
Psykoottinen masennus – Wikipedia
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 1 360
Kuntouttava työtoiminta menossa ja saan tehdä melkein mitä huvittaa siellä. Lukea tenttiin, tehdä nettisvuja yms.
Muuten hyvä mut juuri MITÄÄN EI MAKSETA!
Mua kanssa käskettiin tai pyydettiin harjoitteluun, mutta jotenkin onnistuin kieltäytymään. Syyksi taisi kelvata se, että en olisi jaksanut pyöräillä sinne jonnekin töihin. Itsellä ainakin tuntuu ihan hirveän raskaalta polkea normaali pyörällä ja siitä yleensä väsyy ja masentuu entistä enemmän.
10 000 askelta saisi kävellä päivässä, tai se olisi joku suositus. 30 päivän keskiarvo on 5881, että sattui nyt olemaan aika korkea. Vähintään 2000 askelta kävelen päivässä ja taas aivan paskasti, kun on 2226.
Rauhallinen kävely siis onnistuu paremmin kuin pyöräily. Sähköpyörällä ajoin vähän, mutta ei ole nyt taas tullut. Ja kun koiraa täytyy kumminkin lenkittää. Mun sähköpyörässä on niin sileät renkaat, että ei pysty talvella käyttämään, tai en ole kokeillutkaan.
Ei ole siis kokemuksia siitä työnteosta masentuneena. Paitsi tietysti töissä ollessa, mutta siellä tuli lähinnä vain työtapaturmia ja työvirheitä. Kerran onnistuin telomaan sormeni ja täytyi käydä tarkistuttamassa ambulanssissa ja sai vähän kipulääkettä. Lisäksi saikutettua tuli ihan pirusti, mutta ei vielä masennuksen takia (en tiennyt olevani masentunut). Kahteen eri otteeseen jouduin johonkin palaveriin, koska oli niin paljon eri saikutuksia. Siis ennen vuorotteluvapaata ja vuorotteluvapaan jälkeen.
Aika monimutkainen järjestelmä tuo pois töistä jääminen ja oikein kukaan ei tiennyt, että miten se menee. Eka töissä, sitten saa vuoden sairauslomaa (pakko olla yhtäjaksoisesti). Sitten saa sen maksimimäärän ansiosidonnaista päivärahaa liitosta. Sen jälkeen varmaan jotain tavallista työttömyyskorvausta, mutta itsellä ei ole siitä tietoa.
Itse sain siis sairausloman jälkeen sairauslomaa tietenkin, mutta raha tuli liitosta. Paitsi lääkäri teki sitten hakemuksen kuntoutustuesta ja se meni läpi. "Liiton" rahat palautettiin ja jälleen liitto alkoi maksamaan kuntoutustukea. Eli määräaikaista sairaseläkettä. Jos menee jonnekin töihin, niin saa tuon saman rahan edelleen, mutta pienen korotuksen kanssa. Ainut vaan, että en voi minnekään tietysti mennä, koska ei pysty. Kuntoutustuen summa laskettiin joltain viimeiseltä viideltä vuodelta, mutta sairastumisvuotta ei otettu laskuihin mukaan.
Toki se on ihan hyvä varmaan, jos masennus ei olisi kauhean paha. Mutta hankalaa varmasti, jos ei rahat meinaa riittää ja olokin on aika huono. Mullakaan tuo kuntoutustuki ei ole pysyvä, vaan sitä pitää aina lääkäri hakea lisää. Lisää aina masennusta ja ahdistusta, kun joutuu jännittämään, että hyväksytäänkö kuntoutustuki. Jos ei hyväksytä, niin sitten ehkä saisin "liitolta" ansiosidonnaista päivärahaa, koska en ole sitä vielä käyttänyt. Mutta tästä en ole tietenkään varma.
Sain kumminkin lääkekorvauksen, eli se hyväksyttiin heti ekalla kerralla. Eka psykiatrilta myös pyysin invalätkää, mutta ei vastannut siihen mitenkään. Enkä onneksi tarvitse sitä, vaikka kipeältä tuntuukin jalat, sekä myös kädetkin. Eli jotain vikaa on kumminkin jossain. MRI-kuvauksiin en ole päässyt ja lähiaikoina en ole muistanut edes kysyä. Tietävät kyllä jo itsekin, että jotain tarttis tehdä.
Syötkö muuten jotain lääkkettä ja onko ne varmasti riittävän tehokkaat? Oon huomannut että niissä on eroja. Cymbalta taisi tuntua aika vahvalle (oli liian vahvaa) ja paremmin sopi Venlafaxin.
Löysin aika hyvän listan tuohon liittyen. Kyllä se työmuisti on ollut parempi, kun pomo sanoi, että ensin työt sujui ja sitten myöhemmin ei sujunut. Kumminkin oon 2003 lähtien ollut töissä, eikä vaikeuksia ollut alkuun. Ainut että mitään ääniharhoja ei ole ollut. Eikä siis ole tuota, vaan psykoottinen masennus kaiketi.
Skitsofrenian tavanomaisia piirteitä kootusti:
Tuossa onkin juttuja ja kohtia, joita voisi koittaa parantaa ja harjoitella. Eli olla vaan mahdollisimman normaalisti ja noudattaa annettuja ohjeita. Osa vaan on sellaisia kohtia (jos niitä on), että hankala korjata kokonaan. Esim taantuminen aiemmalta toimintatasolta. Hankala pärjätä elämässä tai töissä, jos kaikki on vähän tai paljon normaalia raskaampaa. Ja ei voi olla että sosiaalisesti ei pärjää aivan riittävän hyvin. Sekä voi olla vaikka jonkinlaista hidastumista? Masennus kuuluu tuohonkin. "tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat". "tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat". Mielialan vaihtelua.
Onneksi itsellä ei ole ollut juurikaan mitään itsetuhoisuutta. Kumminkin tuo kuntoutustuki tuo pientä turvaa. Sekä se, että lääkärit ja hoitajat on ollut ihan hyviä. Osastollakaan ei ole tarvinnut olla ollenkaan, paitsi silloin kävin 8 kertaa, kun olin sähköhoidossa. En kumminkaan yötä ollut. Vaikutti kumminkin oikein viihtyisältä paikalta ja kaikki oli tosi kivoja. Niin työntekijät ja muutkin.
Itsellä auttaa aamusta, kun ottaa lääkkeet ja syö. Joskus tulee juotua myös kahvia. Sitten olo onkin jo vähän siedettävämpi, vaikka jalat onkin kipeät. Voi kuunnella myös jotain musiikkia, sekin auttaa ehkä vähän. Lukeminenkin myös auttaa, jos pystyy riittävästi keskittymään.
Joo. Itse kanssa sain ahdistukseen purkin Opamoxia joskus, mutta en saanut sitten enää lisää.
Jos jotain lääkettä pitäisi ottaa, niin joudun ottaa psykoosilääkettä. 25-50mg Ketipinoria tai 0.5mg Risperidonia. Nekin kyllä rauhoittaa, mutta onneksi ei tarvitse niitä käyttää. Tai nyt otin illasta ja aamusta 0.5mg Risperidonia ja illasta 25mg Ketipinoria. Lisäksi masennuslääkettä nukkumiseen, eli 7.5mg Mirtazapinia, joka minusta on hirmu hyvä lääke (koska ei ole psykoosilääke).
Masennuslääkettä menee taas yliannostuksella, mutta onneksi se kohta loppuu ja vaihtuu tehokkaampaan Venlafaxiniin oikealla annoksella. Kyllä tuo masennuslääke auttaa siihen masennukseen ihan hyvin, mutta ei se silti kauhean sopiva lääke tunnu olevan. Eikä tietysti pidäkään, koska annos on liian vahva.
Ssri/snri masennuslääke auttaa kyllä paniikkihäiriöön kanssa.
Valitettavasti melkein pakko syödä..niinhän ne vaativat meille ja määrävät meitä!
Totta joo. Muuten voivat kieltää maksamasta tukia. Eka psykiatri määräsi Risperidonia 2mg, mutta sehän lisäsi painoa aika paljon. Vaikka taisin syödä sitä vain 1mg. Myöhemmin laskin 0.5mg. Samapa tuo onko se 0.5 vai 1mg. Ketipinorin saisi jättää kokonaan pois, mutta 25mg ehkä auttaa uneen. Myös Mirtazapinin saisi jättää pois. Eli pakollisia on masennuslääke ja psykoosilääke mulla. Toki jos ei ole psykoosia, niin ei psykoosilääke pitäisi olla pakollinen?
Nykyinen psykiatri on erittäin mukava, jonka oon tavannut kaksi kertaa. Se on vasta opiskelija. Samoin melkein kaikki muutkin on olleet vasta opiskelioita, tai jotain kandeja muistaakseni.
Niitä Opamoxia ja muita taitaa olla niin vaikea saada, että en ole edes yrittänyt. Koska noihin muihinkin on jo tottunut, kun vaan annokset on kohtuu kokoisia.
Välillä elämä on aika tuskasta tässä hoidossa..
Mitä niille pitää selittää ym..??
Aina vaan samat asiat vuodesta toiseen..
Kidutusta??
Mulle postissa on tullut joku kooste siitä keskustelusta ja en tiedä onko jossain terveystiedoissa tai netpostissa ne samat keskustelut tallessa. Niitä ehkä kannattaisi lukea ja miettiä, että mitä siinä sanotaan?
Itse en ole jaksanut kauheasti mitään selittää, koska niillähän on ne kaikki tiedot jo. Jos siis kyseessä on vaikka lääkäri tai psykiatri. Niiltä voi toki kysellä jotain, mitä on siinä ehtinyt tulla mieleen. Vastaavat sitten jotain. Lisäksi ne kyllä kyselee jotain kysymyksiä, ilmeisesti ne pisteet masennuksesta.
Toki voihan niille vain selittää, mutta eihän sitä aina jaksa samoja asioita kerrata. Tylsää. Jos kerran itse muistaa, että tuo asia on jo aiemmin kerrottu jollekin. Enemmän minusta auttaa, jos kyselee niiltä jotain mieltä painavia kysymyksiä. Kirjoittaa vaikka ylös, jos meinaa unohtua. Itse en ole kumminkaan mitään kirjoittanut ylös, vaikka jotkut tiedot saattaisi olla hyödyllisiäkin.
Itsekin joutuu jännittää, että milloin tulee ne psykologin käynnit ja kolmas työkykyarvio, mutta kai sitä on turha liikaa jännittää. Niillä on ainakin erilaisia ja jänniä tehtäviä. Kun niihin tehtäviin keskittyy, niin olo saattaa vähän parantuakin jopa. Sama se on muissakin tehtävissä, että jos pystyy keskittymään, niin olo ainakin saattaa vähän helpottua ja olla vähän vähemmän ahdistavaa.
Mulle taas määrättiin Opamoxia ns. säkkitolkulla. Eipä ole kyllä tullut käytettyä, koska alko. Venlafaxin tuntuu tällä hetkellä lähinnä kidutukselta. Joko lääke on väärä tai sitten annostus on pielessä
Mirtazapinia ja Ketipinoriakin pitäisi kai popsia, mutta nekin ovat nyt jääneet. Olo ei ole hääviTekisi mieli vaan mennä ikuiseen uneen
Viimeksi muokattu:
Itse sain eka masennuslääkeeksi Cymbaltan, mutta siitä seurasi laukeamisongelma ja piti vaihtaa toiseen. Edes 50mg yliannostuksella Escitalopramilla ei ole laukeamisongelmaa, vaikka lääkkeen teho onkin ihan hyvä (lääkkeen maksimi 20mg).Mulle taas määrättiin Opamoxia ns. säkkitolkulla. Eipä ole kyllä tullut käytettyä, koska alko. Venlafaxin tuntuu tällä hetkellä lähinnä kidutukselta. Joko lääke on väärä tai sitten annostus on pielessä
Cymbalta kyllä muuten tuntui aika tehokkaalta, mutta jotain sähköiskuja siitä tuli, eli senkin puolesta oli aika huono. Tuon lääkkeen jälkeen tuli Brintellix, mutta sen halusin vaihtaa pois, koska en huomannut siitä mitään hyötyä.
Sitten tuli Venlafaxin, jota käytin lähes kokoajan 75mg. Parantaa näkökyvyn normaaliksi ja tuo ruokahalun takaisin, sekä poistaa paniikkihäiriön. Eli kaikilta osin sopiva lääke.
Jos Escitalopramia ei ole sulla vielä kokeiltu, niin sitä voisi ehkä koittaa. Mulle vaihdettiin se, koska sen rinnalle oli mahdollista laittaa Voxra. Jotain sellaista eka psykiatri puhui. Voxraa käytin 150mg, mutta sitä saa myös 300mg. Escitalopram olen käyttänyt 10mg, 15mg tai 20mg. Ja enempää ei saa käyttää. Venlafaxin pitäisi olla kumminkin vahvempaa, kun siinä lääkkeen maksimi on 375mg (150+150+75). En tiedä saako Venlafaxinin rinnalle Voxraa. Eka psykiatrin mielestä saattaisi tulla maniaa, mutta ei kai sitä välttämättä kumminkaan tulisi.
Sekin on mahdollista, että poistaa masennuslääkkeen kokonaan ja tilalle tuo toinen masennuslääke, eli Voxra.
Mulla Mirtazapin 7.5mg ja Ketipinor 25-75mg ei ole pakollisia, koska ne on määrätty nukahtamisvaikeuteen. Jos saan nukuttua ilman, niin ei tarvitse ottaa ollenkaan.
Mulla uusi psykiatri on määrännyt Risperidonin. Se oli 0.5mg, mutta pyysin nostamaan 1mg. Se on ahdistusta ja ajatteluvaikeutta lievittämään. Voi ottaa joko 1mg illalla tai 0.5mg illalla ja aamulla. Tuo psykoosilääke ei väsytä niin paljon kuin Ketipinor. Silti se parantaa kyllä unta, jos on unen kanssa jotain ongelmaa.
Niin ja Mirtazapinissa pienin 7.5mg annos nukuttaa parhaiten. Jos ottaa enemmän, niin nukuttava teho on huonompi.
En tietysti tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta Ketipinorin vaikutusaika on ainakin melko lyhyt ja se väsyttää vähän. 0.5mg Risperidonissa vaikutusaika on pidempi ja saattaa vaikuttaa lähes 24h. Mulle lääkkeestä on ollut vähäsen hyötyä, jos ajattelu tai olo on oikein tosi huono.
Lääkkeitä olisi ilmeisesti hyvä syödä säännöllisesti. Jos jättää joskus pois, niin siitä ei kyllä taida seurata mitään hyvää. Lisäksi minusta annokset saisi olla sen verran pieniä, että lääkkeen käyttäminen olisi mahdollisimman miellyttävää. Ehkä myös turhat lääkkeet voisi jättää pois, mutta se on tietysti vähän vaikea tietää, että mikä on turha.
Mulla katsottiin yhden lääkärin määrämä Propral 10mg beettasalpaaja aivan turhaksi. Mutta oon sitäkin syönyt yhden aamusta. Ei siitä kyllä mitään vaikutusta taida olla.
edit:
Ja Opamoxia kannattikin syödä vain epäsäännöllisesti.
Tämä olikin tiedossa. Siitä syystä käytänkin vain tarvittaessa, mutta kiitos muistutuksesta
Pitäisi päästä oikean lääkärin pakeille, kun tuo venäläinen ryhävalas ei oikein tuottanut tulosta. Suomi-venäjä-suomi-sanakirja jäi kotiin sillä kertaa.
Niin ja tuo kannattaa kyllä huomioida. Itse olin sähköhoidon aikana osastolla sillätavalla, että menin aamulla sinne ja ei saanut syödä, eikä ottaa lääkkeitä. Vaatteiden vaihto ja sitten mentiin neljästään sinne sähköön. Sitten sielä takaisin ja odottelian ruoan ja sitten vielä seuraavat kahvit. Autolla ei saanut ajaa, eikä pyörälläkään olisi saanut, muutakuin taluttamalla. Mutta ajoin silti.
Ainakin tuo osasto vaikutti miellyttävältä paikalta. Jos siis olo ei ole häävi, niin tuota normaali osastoakin voisi pitää vaihtoehtona? Ja ehkä katsoa lääkkeet sellaisiksi, että niitä viitsisi käyttää. Koska ilman lääkkeitä se olo on kyllä melko varmasti hyvin heikko. Mullakin se psykoottinen masennus, niin ei kyllä ilman lääkkeitä pystyisi kovin hyvin olemaan, koska nukkuminenkaan ei oikein hyvin ehkä onnistuisi ja huonon näkökyvyn takia ei oikein tohtisi ajaa autolla tai moottoripyörällä.
Joo. Jos lääkäri vaikuttaa aika kehnolta, niin jollain konstilla voisi yrittää pyytää lääkärin vaihtoa. Ainakin siellä osastolla oli sitten niiden omat lääkärit. Mutta mulla ei tehty mitään muutoksia, koska ei taidettu keksiä mitään. No itse laskin Ketipinorin 50mg->25mg, kun sain pienempiä tabletteja.Tämä olikin tiedossa. Siitä syystä käytänkin vain tarvittaessa, mutta kiitos muistutuksesta
Pitäisi päästä oikean lääkärin pakeille, kun tuo venäläinen ryhävalas ei oikein tuottanut tulosta. Suomi-venäjä-suomi-sanakirja jäi kotiin sillä kertaa.
e:
Itse olin kanssa jollain ulkomaalaisella perus lääkärillä. Tutki ihan hyvin ja kertoi, että mitään ms-tautiin viittaavaa ei ole. Ja kai se sitten pitäisi vihdoin myös uskoa.
Jostain vain johtuu kumminkin jalkojen ja ehkä myös käsienkin kipu. Se lääkäri taas syytti Risperidon lääkettä. Ei kumminkaan auta mitään, vaikka lääkkeen jättäisi kokonaankin pois, eli väärässä taisi olla. Lisäksi samat ongelmat oli jo ennen lääkkeen määräämistä. Mutta tätähän hän ei uskonut. Yritin siis päästä MRI-kuvaukseen, mutta ei mitään toivoa. Käski vaan tulla uudestaan, mutta minähän en jaksa useasti rampata turhantakia ja vielä maksaa siitä.
Viimeksi muokattu:
Ei pitäisi itse keksiä noita typeriä juttuja aina vaan lisää ja lisää. Vaan yrittää vaikka keskittyä johonkin positiivisiin asioihin.
Tänään ainakin näin todella tarkasti kun kävin pihalla ja oli pienellä korjauksella olevat aurinkolasit päässä. Ja tuosta hyvästä näkökyvystä itse huomaan sen, että masennuslääkkeessä tai jossain lääkkeessä olisi riittävästi tehoa. Tai että masennus ei olisi sillähetkellä kovin paha. Ikkunastakin kun katsoo pihalle, niin näkee erittäin tarkasti. Mulla toisessa silmässä on 0 korjaus ja toisessa +0.5 ja 0.5 hajataittoa, että kovin suurta muutosta ei saa laseilla. Kumminkin silmiä saa lepuutettua, jos pitää silmälasit tai aurinkolasit vahvuudella päässä.
Sekin voi kanssa auttaa, kun tuli nukuttua erittäin hyvin tai ainakin aika pitkään.
Jos on hyvä mieli, niin sitten olokin on ihan kohtuullisen hyvä.
"Psykoottisesta masennuksesta kärsivä potilas voi tuntea niin syvää epätoivoa, huonommuuden tunnetta tai epärealistista syyllisyydentuntoa, että niitä voidaan pitää harhaluuloina. Maaninen potilas sen sijaan kokee, että hänellä on ylimaallisia kykyjä."
Psykoosin arviointi, Duodecim-lehti
Tänään ainakin näin todella tarkasti kun kävin pihalla ja oli pienellä korjauksella olevat aurinkolasit päässä. Ja tuosta hyvästä näkökyvystä itse huomaan sen, että masennuslääkkeessä tai jossain lääkkeessä olisi riittävästi tehoa. Tai että masennus ei olisi sillähetkellä kovin paha. Ikkunastakin kun katsoo pihalle, niin näkee erittäin tarkasti. Mulla toisessa silmässä on 0 korjaus ja toisessa +0.5 ja 0.5 hajataittoa, että kovin suurta muutosta ei saa laseilla. Kumminkin silmiä saa lepuutettua, jos pitää silmälasit tai aurinkolasit vahvuudella päässä.
Sekin voi kanssa auttaa, kun tuli nukuttua erittäin hyvin tai ainakin aika pitkään.
Jos on hyvä mieli, niin sitten olokin on ihan kohtuullisen hyvä.
"Psykoottisesta masennuksesta kärsivä potilas voi tuntea niin syvää epätoivoa, huonommuuden tunnetta tai epärealistista syyllisyydentuntoa, että niitä voidaan pitää harhaluuloina. Maaninen potilas sen sijaan kokee, että hänellä on ylimaallisia kykyjä."
Psykoosin arviointi, Duodecim-lehti
Hmph. Kuulostaa liian tutulta
Toivottavasti psykoosi ei nyt iske uudestaan, vaikka psykiatrinen sairaala olisi kyllä oikea paikka tällä hetkellä. On paha pelko, että satutan joko itseäni tai muita. On tääkin nyt taival.Itsellä ei ole sen tarkempaa kokemusta tuosta, kun olo on ollut aika tasaista. Eli voisin kuvitella, että psykoosista johtuvaa kipua jaloissa ja sitten muuten jonkun verran sekoilevaa oloa. Jos siis ei löydy mitään muuta syytä kivuille. Se Venlafaxin pitäisi kai joihinkin kipuihin myös auttaa. Mutta vaikea noista on mitään järkevää sanoa.Hmph. Kuulostaa liian tutulta
Mulla ehkä korkeintaan vahingossa olisi tullut jotain työtapaturmia. Että olisi jotain satuttanut, joko itseä tai muita. Mutta muuten en ole keksinyt ainakaan vielä mitään satuttamista. Mutta eihän sitä koskaan tiedä ihan varmaksi. Nythän en onneksi mihinkään töihin pysty, niin virheiden tekemisen mahdollisuus on vähän pienempi.
Ja täytyy toivoa, että sitä oikeaa psykoosia ei tulisi, että ei siihen pisteeseen asti menisi. Mulla siis taisi olla joku psykoottistasoinen työkyvyn alenema. Mutta tuo onkin sitten pysyvämpi juttu, tai siis että se sähköhoito ei vielä tehonnut pysyvästi.
Siihen varmaan olisi kanssa hyvä uskoa, että hoito olisi hyvää. Osassa paikoista vaan ei taida olla psykiatria, niin sitten saattaa olla vähemmän kouluttautunut lääkäri. Voihan niitäkin kai hyviä olla, mutta ei niillä ole niin hyvää kokemusta.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 1 360
Tuon on ihan tuttua. Mirta ja Ketipinor ilmeisesti iltalääkkeenä? Niitäkin söin, mutta oon luopunut. Paljonko käytät Venlaa? Mulla siis Venla 150mg ja Voxra 300mg. Muuta mielialalääkettä en syö.opamoxilla minäkin aloitin. En käyttänyt kuin arkisin. Vkl alkon vuoksi en.Mulle taas määrättiin Opamoxia ns. säkkitolkulla. Eipä ole kyllä tullut käytettyä, koska alko. Venlafaxin tuntuu tällä hetkellä lähinnä kidutukselta. Joko lääke on väärä tai sitten annostus on pielessä
Tekisi mieli vaan mennä ikuiseen uneen
Mä sain aivan eka lääkkeenä Ketipinorin 25-200mg, joka taitaa olla se aika tavallinen annos. Tavallinen ketipinor on vaan lyhytvaikutteista, että se taitaa vaikuttaa jotain 8 tuntia. Siitä on myös depot, eli pitkävaikutteinen lääke, mutta siitä en oikein mitään tiedä.
Jos olo on ihan karmea, niin 0.5-1mg Risperidon ainakin saattaisi olla Ketipinoria tehokkaampi. Ainakin itsellä tuo Risperidon vähän rauhoittaa oloa ja vaikutus ei lopu aivan heti.
Googlasin jotain lukuja.
Risperidon
Puoliintumisaika 3–20 tuntia
Ketipinor
Puoliintumisaika 6 h
Ja mee vaan osastolle, jos siltä tuntuu. Ei kannata jäädä kotiin, jos siltä tuntuu.
Jos olo on ihan karmea, niin 0.5-1mg Risperidon ainakin saattaisi olla Ketipinoria tehokkaampi. Ainakin itsellä tuo Risperidon vähän rauhoittaa oloa ja vaikutus ei lopu aivan heti.
Googlasin jotain lukuja.
Risperidon
Puoliintumisaika 3–20 tuntia
Ketipinor
Puoliintumisaika 6 h
Ja mee vaan osastolle, jos siltä tuntuu. Ei kannata jäädä kotiin, jos siltä tuntuu.
Tuli tänään kirjeitä postissa. Kliinisesti toistuvan masennuksen keskivaikea jakso. Olin siellä ECT-hoidossa 8 kertaa ja nyt tuli 4 keraa lisää ylläpitohoitona. Viimeinen kerta 18.9. Olisi siis yhteensä 12 kertaa.
Suositeltu myöhemmin psykologista arviota ja pään MRI:tä.
Lääkäri on vielä vähän ennen ensimmäisen ECT:n alkamista.
Suositeltu myöhemmin psykologista arviota ja pään MRI:tä.
Lääkäri on vielä vähän ennen ensimmäisen ECT:n alkamista.
Mullakin alkaa Venlafaxin 75mg torstaina. Tavoitetaso 225-300mg (etsitään tehokkain siedetty vahvuus). Annosta nostetaan kahden viikon välein.
Juu, iltalääkkeenä. Ne vaan eivät toimi, kun en ole niitä käyttänyt vähään aikaan. Yli puolentoista vuoden lääkkeet tuossa olisi.
Venlaa määrättiin vain 37,5 mg per päivä. Tuohon tullee muutos piakkoin, sillä nyt on niistä tulee vain sivuvaikutukset. Nyt kun juhannuspyhät on ohi, niin pääsen taas lääkärin ja hoitsun kanssa keskustelemaan noista. Ehkä mahdollisesti katsotaan muutenkin lääkitystä, mutta se selvinnee parin päivän päästä.
Hyvä idea
Mulla aloitettiin Venlafaxin 75mg, niin siitä oli selvä hyöty heti ekana päivänä. Koska näkö jotenkin kirkastui, ja ahdistuskin taisi vähentyä. Eihän se niin nopeasti pitäisi vaikuttaa, mutta jollain kai voi silti vaikuttaa. Tuo 37.5mg taitaa olla niin pieni, että ei auta masennukseen ollenkaan?
Taisi siinä kyllä olla edellinen masennuslääke Mirtazapin myös niinkuin pohjalla.
Ja ilmeisesti tuo teho voi jollain myös laskea, kun tottuu lääkkeeseen. Jos nyt oikein muistan. Aika hitaastihan tuota annosta saa nostaa. Ohjeissa oli, että vähintään 4 päivää täytyy olla väliä nostoissa. Ja toisissa ohjeissa taas puhutaan pelkästään kahdesta viikosta.
Hyvä siis että säädätät reseptejä. Ne turhat reseptit kannattaa perua, niin ei tarvitse hakea turhia lääkkeitä pyörimään.
edit:
Eikä ne siitä suutu vaikka sanoisitkin, että et ole käyttänyt näitä lääkkeitä ollenkaan (koska ei auta mitään?).
Taisi siinä kyllä olla edellinen masennuslääke Mirtazapin myös niinkuin pohjalla.
Ja ilmeisesti tuo teho voi jollain myös laskea, kun tottuu lääkkeeseen. Jos nyt oikein muistan. Aika hitaastihan tuota annosta saa nostaa. Ohjeissa oli, että vähintään 4 päivää täytyy olla väliä nostoissa. Ja toisissa ohjeissa taas puhutaan pelkästään kahdesta viikosta.
Hyvä siis että säädätät reseptejä. Ne turhat reseptit kannattaa perua, niin ei tarvitse hakea turhia lääkkeitä pyörimään.
edit:
Eikä ne siitä suutu vaikka sanoisitkin, että et ole käyttänyt näitä lääkkeitä ollenkaan (koska ei auta mitään?).
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 1 360
Venlafaxiinissa se lopettaminen pitää tehdä vielä hitaammin. Ainakin isoista annoksista.
Itse nostin aikaisemmin Venlafaxin 225mg -> 375mg (kokeilu) noin viikoksi ja sitten vaihdoin Escitalopram 20mg. Se meni ainakin täysin ok, vaikka ei varmasti olekaan suositeltavaa. Jossain välissä käytin Escitalopram 10mg muistaakseni, mutta se ei oikein riittänyt.
Se saattaa sitten olla tosiaan hankalampaa, jos täytyy jättää lääke kokonaan pois.
Escitalopram lääkkeen kanssa sain käyttää myös Voxra 150mg. Ehkä Voxrasta oli lääkärin mukaan jotain hyötyä, mutta itse en oikein huomannut. Voxra 300mg ei ollut reseptiä, niin siitä en sitten tiedä. Ehkä lääke lisäsi vähän tarkkaavaisuutta?
- Liittynyt
- 26.12.2016
- Viestejä
- 260
Näin sivustaseuraajana ihmetyttää miksi annatte sairauden määrätä elämäänne?
Jos itselläni olisi masennus, fibromyalgia, väsymysoireyhtymä tai vastaava muu ns. "korvien väli" (psykosomaattinen/somatisaatio lienee lääketieteellinen termi) sairaus, kävisin ihan normaalisti kokopäiväisessä työssä ja harrasteissa, vaikka pakottaisin itseni tekemään niin, enkä söisi mitään lääkkeitä. Voisiko kyse olla ainakin osittain vain jonkinlaisesta motivaatio-ongelmasta? Miksi ette käy terapeutin kanssa juttelemassa? He ovat juuri näitä tapauksia varten.
En mitenkään pahalla tarkoita, mutta varmasti myös moni muu sivustaseuraaja voi yhtyä kommenttiini.
Jos itselläni olisi masennus, fibromyalgia, väsymysoireyhtymä tai vastaava muu ns. "korvien väli" (psykosomaattinen/somatisaatio lienee lääketieteellinen termi) sairaus, kävisin ihan normaalisti kokopäiväisessä työssä ja harrasteissa, vaikka pakottaisin itseni tekemään niin, enkä söisi mitään lääkkeitä. Voisiko kyse olla ainakin osittain vain jonkinlaisesta motivaatio-ongelmasta? Miksi ette käy terapeutin kanssa juttelemassa? He ovat juuri näitä tapauksia varten.
En mitenkään pahalla tarkoita, mutta varmasti myös moni muu sivustaseuraaja voi yhtyä kommenttiini.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 7 010
Oletan ettei tämä ole vittuilua, joten pyrin vastaamaan asiallisesti.
Masennuksesta kärsivät ei vaan yksinkertaisesti aina pysty pakottamaan itseään tekemään noita juttuja, vaikka järjellä tajuaa niistä olevan usein apua. Kun aivokemiat on päin helvettiä, niin ajatukset ja tunnetilat ei aina toimi kovin loogisesti. Vaikka kaikilla mittareilla elämän pitäis olla hyvää, niin masentuneesta voi silti tuntua kuin kaikki olisi pelkkää paskaa. Itse olen pahimpaan aikaan avautunut psykologille juuri siitä, kun pystyn järjellä päättelemään mitä mun pitäisi tehdä, mutta sitten sen toteuttaminen on vaan jotenkin niin helvetin mahdotonta. Mulla lääkkeillä ei tosiaan ollut oikein mitään positiivista vaikutusta, mutta toisille ne tuntuu toimivan. Liikunnan avulla sain sitten lopulta vähän hommaa taas toimimaan, mutta sen aloittaminen kesti yli vuoden
.Ehkä voisin sanoa näin yleisesti, että jos tunnet jonkun masennusta sairastavan, niin kannattaa olla aika varovainen mitä niille sanoo. Muistan kun itselle tuli sukulaiset ja tutut ihan hyvää tarkoittaen kannustamaan ja se oli kaikkein pahinta. Suora vittuilu parilta kaveriltakin oli helpommin kestettävissä, kun siitä ei jäänyt yhtä syyllinen olo, tai olo kuin olisit muille taakkana. Eli ei ainakaan mitään "ota itsees niskasta kiinni" -tyylisiä kommentteja, vaikka niillä tarkoittaisikin hyvää
Ei terapeutille niin vaan pääse ja aina siitä ei taida olla hyötyä.
Itse kyllä yritin olla töissä, enkä syönyt lääkkeitä. Että kyllä yritetty on tuotakin tapaa. On myös erilaisia ammatteja, jos et sattunut sitä tietämään ja erilaisia työaikoja.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 567
No sinulla taitaa olla tietopohja aika heikolla tasolla.
Osalla ihmisistä puuttuu kyky asettaa itsensä mielessään toisen asemaan. Sekin on merkki toisenlaisesta häiriöstä
- Liittynyt
- 18.11.2017
- Viestejä
- 118
Sairauksista puheen ollen:
Suosittelen terapeutin kanssa juttelemista, celeb. He ovat juuri näitä tapauksia varten.
- Liittynyt
- 26.12.2016
- Viestejä
- 260
Kuten varmasti huomasit, viesteissäni on paljon peukutuksia. Nykyään tuntuu että vapaus mielipiteen ilmaisuun on vain vihervasemmiston ja vähemmistöjen edustajilla. Mutta tämä menee off-topiciksi.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 39
Se on hyvä sivusta sivustaseuraajana sanoa juuri noin. Voit toki mennä töihin,hymyillä aamusta iltaan ja harrastaa. Se ei tarkoita etteikö ihmisellä voi ja ole sairauksia tai masennusta.
Ja tarpeeksi kauan kun vedät ”roolia” niin hiipuminen alkaa ja pian olet sielä psykiatrille juttelemassa,lääkkeet kourassa ja ehkä just töihin jaksat vielä raahautua.
Jep. Omastakin mielestä masennus saattaa pahentua, jos sitä ei hoida mitenkään.
Lievä masennus (töissä pystyy käydä)
Keskivaikea masennus (töissä pystyy käydä?)
Vaikea masennus
Psykoottinen masennus
Toistuva masennus
Ainakin nuo neljä ekaa tasoa taitaa olla, vaikka en asiasta sen kummemmin mitään tiedä. Paitsi että nuo kaikki on kokeiltu. Tuossa lievässä masennuksessa on jo aika hyvä kunto, eikä silloin vielä saa sairaslomaakaan, koska se ei ole tarpeen. Mutta asiaan täytyisi kumminkin puuttua ajoissa?
Joku syy sillekin varmaan on että tehdään itsemurhia ja yksi syy voisi olla, että ei ole hoidettu tai ei ole hoidettu riittävän hyvin. Kumminkin lääkärien määräkin on rajallista ja joskus voi käydä niin, että ei huomata masennusta? Itse en ole ollut koskaan itsetuhoinen, mutta onneksi hoitoa on silti saanut. Mutta vaati kumminkin tuon pahimman tason omalla kohdalla.
Masennus – Wikipedia
Itse nostin eilen aamulla Venlafaxin masennuslääkettä 75->150mg. Illalla: Mirtazapin 7.5mg ja Ketipinor 50mg. Risperidon psykoosilääkettä muutin. Ennen 0.5mg kahdesti päivässä ja nyt 1mg pelkästään illalla. Jostain syystä jalat ei tunnu niin kipeiltä kuin yleensä. Kai se olisi kumminkin vain tuo masennuslääke joka auttaisi. ECT:tä on vielä vähän myöhemmin 4 kertaa ja se ainakin auttoi, kun masennus laski aika paljon. Vaikutus vaan ei pysynyt kovin kauaa. Täytyy varmaan psykiatrilta oikein kysyä, että miksi jalat on kipeät.
Omalla kohdalla jopa työterveyslääkäri huomasi tuon, että minulla on tuo somaattinen oireyhtymä. Vaikka parempi lääkäri ei ollut sitä laittanut silloin aikoinaan. Ihan mielenkiinnosta piti tuokin kohta lukea. Toisaalta en ole aivan varma, että tiesikö työterveyslääkäri mitä tuo somaattinen tarkoittaa. Ilmeisesti tiesi, koska puhe oli niistä kivuista.
Masennus – Wikipedia
Psykosomatiikka – Wikipedia
Lievä masennus (töissä pystyy käydä)
Keskivaikea masennus (töissä pystyy käydä?)
Vaikea masennus
Psykoottinen masennus
Toistuva masennus
Ainakin nuo neljä ekaa tasoa taitaa olla, vaikka en asiasta sen kummemmin mitään tiedä. Paitsi että nuo kaikki on kokeiltu. Tuossa lievässä masennuksessa on jo aika hyvä kunto, eikä silloin vielä saa sairaslomaakaan, koska se ei ole tarpeen. Mutta asiaan täytyisi kumminkin puuttua ajoissa?
Joku syy sillekin varmaan on että tehdään itsemurhia ja yksi syy voisi olla, että ei ole hoidettu tai ei ole hoidettu riittävän hyvin. Kumminkin lääkärien määräkin on rajallista ja joskus voi käydä niin, että ei huomata masennusta? Itse en ole ollut koskaan itsetuhoinen, mutta onneksi hoitoa on silti saanut. Mutta vaati kumminkin tuon pahimman tason omalla kohdalla.
Masennus – Wikipedia
Itse vedin roolia itsellenikin, että minussa ei mitään vikaa ole. Mutta en sen kummemmin filmannut. Kyllä kaikki näki, että jotain on vialla. Työkin alkaa tuntua aivan orjatyöltä ja vaikeaa, kun ei saa nukuttua ja alkaa tuntua vaan pirun raskaalta. Lisäksi alkaa tulla muitakin kipuja ja voimat alkaa olla hukassa. Lääkäri ja psykologi tuon jostain syystä uskoi, eikä määränneet sairaslomaa masennuksen takia, koska filmasin että masennusta ei ole. Nehän on vain kysymyksiä jolla masennus todetaan. Lisäksi sitä psykoottisuuttakin saattaa olla joskus vaikea huomata. Ja jos psykoottisuutta on, niin se olisi sitten heti suoraan vaikea psykoottinen masennus. Silloin ei enää ole työkunnossa.
Itse nostin eilen aamulla Venlafaxin masennuslääkettä 75->150mg. Illalla: Mirtazapin 7.5mg ja Ketipinor 50mg. Risperidon psykoosilääkettä muutin. Ennen 0.5mg kahdesti päivässä ja nyt 1mg pelkästään illalla. Jostain syystä jalat ei tunnu niin kipeiltä kuin yleensä. Kai se olisi kumminkin vain tuo masennuslääke joka auttaisi. ECT:tä on vielä vähän myöhemmin 4 kertaa ja se ainakin auttoi, kun masennus laski aika paljon. Vaikutus vaan ei pysynyt kovin kauaa. Täytyy varmaan psykiatrilta oikein kysyä, että miksi jalat on kipeät.
Omalla kohdalla jopa työterveyslääkäri huomasi tuon, että minulla on tuo somaattinen oireyhtymä. Vaikka parempi lääkäri ei ollut sitä laittanut silloin aikoinaan. Ihan mielenkiinnosta piti tuokin kohta lukea. Toisaalta en ole aivan varma, että tiesikö työterveyslääkäri mitä tuo somaattinen tarkoittaa. Ilmeisesti tiesi, koska puhe oli niistä kivuista.
Masennus – Wikipedia
Tuossa taitaa olla siitä.
Psykosomatiikka – Wikipedia
Mullahan masennus ja ahdistus sekä varmaan psykoottisuuskin vaikuttaa jalkoihin, käsiin ja oikeastaan koko ruumiiseen. Mutta esim lenkillä ollessa ei niin haittaa, kun kävelee vain rauhassa. Toinen jalka ei oikein muutenkaan kestä juoksua, kun siinä on ihan oikeakin pienehkö vamma kaatumisesta johtuen. Tarkennuksena että psykoottisuus aiheuttaisi niitä kipuja ja väärää ajattelua kai. Oikeita psykoottisia oireita ei ole vielä ollut. Lisäksi psykoosilääkettä voidaan käyttää ahdistukseen, kuten itsellä (Risperidon ja Ketipinor).
Viimeksi muokattu:
Tuon yhden jutun mukaan kannattaisi syödä lääkettä/lääkkeitä ja käydä terapeutilla.
Selitetään myös miksi masennuslääke alkaa auttaa niin hitaasti, vaikka periaatteessa pitäisi vaikuttaa jo vähän nopeammin.
Masennus – Wikipedia
------
Löytyi video sähköhoidosta.
Viimeksi muokattu:
Uutiset
-
EKWB julkaisi lausunnon talousvaikeuksiinsa ja muihin ongelmiin liittyen
24.4.2024 12:08
-
Samsung julkaisi 9. sukupolven TLC V-NAND-piirit
24.4.2024 06:23
-
Uusi artikkeli: Kokeilussa OnePlus Pad Go -taulutietokone
23.4.2024 17:10
-
OnePlus esitteli alemman keskiluokan Pad Go -taulutietokoneen ja Watch 2 -kellon uuden väriversion
23.4.2024 17:00
-
Meta julkisti Meta Horizon OS -käyttöjärjestelmän virtuaalilaseille
23.4.2024 08:01
