- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 152
Et ole vieläkään tainnut vastata, että miten sen tuntee?.. Jumalan rakkauden ja lempeyden, jolla minua on siunattu..
Et ole vieläkään tainnut vastata, että miten sen tuntee?.. Jumalan rakkauden ja lempeyden, jolla minua on siunattu..
Et ole vieläkään tainnut vastata, että miten sen tuntee?
En usko Jumalaan, mutta humalaan kylläkin. Monesti olen sen todistanut.
Anna esimerkkejä hengellisestä viisaudesta.En oo varma kirjotinko jo tänne, mutta mun mielestä hengellisyys ja uskonnollisuus pitäisi aina erottaa tieteestä. Ei ole mielekästä mielestäni vastakkainasetella näitä. Tietysti on kaikenmaailman kreationistejä ja raamattua kirjaimellisesti tulkitsevia hörhöjä mutta henkilökohtaisessa mielessä hengellisyys ja tiede on mielestäni täysin eri asioita eikä toinen pois sulje toista. Mun mielestä uskoa ei tarvitse(eikä pystykään) todistella tiedettä vastaan, se on vähän niinkuin sanoisi että todista mitä on rakkaus, viha, tunteet jne. jollakin datalla kuten tiede tekee. Joo nyt joku saivartelee että aivokemiaa jne. mutta ei se todista sitä konkrettista tunnetta mitenkään. Vaikka tiede pystyisi selittämään todella pitkällekin aivokemiallisella tasolla miten tunteet syntyvät, ei siltikään pysty ikinä selittämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu esimerkiksi viha, rakkaus, värit, maut, hajut, jne.
Oliko joku tässä langassa joka kirjoitti kirjavertauksen joka mielestäni on hyvä, eli kirjan sivut, materia jne. ovat tieteellä aina selitettävissä, purettavissa, koottavissa, mutta se ei ota sen kirjalliseen sisältöön kantaa. Maailmassa on nykyään liian vähän hengellistä viisautta. Enkä tarkoita tässä nyt mitään paasaavia Jehovantodistajia tai Sharialakia levittäviä muslimeja.
Hengellinen oli ehkä huono ilmaus, olisiko filosofinen parempi? Viisaus on muutenkin käsitteenä melkoisen abstrakti.Anna esimerkkejä hengellisestä viisaudesta.
Voisin kutsua omaa mennyttä elämääni pitkään kestäneeksi krooniseksi masennukseksi, mutta se ei antaisi täysin oikeaa kuvaa. Nimittäin minun tapauksessani elämääni kuului pahimmillaan kyllä mustan synkkää masennussumua, jonka lävitse ei näkynyt perhosten lepattelua eikä kuulunut lintusten viserrystä, mutta tuosta jatkuvasta passiivisesta turruttavasta pilvestä siirryttiin välistä hyvin aktiiviseen elävään painajaiseen, jossa ei ollut välistä hetkenkään lepoa. Jatkuvat ahdistuskohtaukset vyöryivät lävitse.
Joko siis oli masennustila päällä tai sitten puhdas kauhu täytti elämän.
Kuvittelin mokanneeni kaikki asiat elämässäni, mukaan lukien välit Jumalan kanssa. Olin nimittäin ollut joskus 13-vuotiaassa uskossa, mutta eksyin tuosta pois. Eli edes uskonto ei voinut minua auttaa. Tuossa "masennuksessa" oli erilaisia kausia, kaikkein vakavin katkaisi yliopisto-opintoni. En kertakaikkisesti pystynyt opiskelemaan enää, jopa sanomalehden lukeminen oli työlästä. Tuon vuoden kohdalla en muista mitä söin ja koska nukuin. Painajainen ei loppunut unen saapuessa, vaan hirvittävät kauhut pääsivät silloin suodattamattomana kimppuun.
Kun vartuin aikuiseksi mukaan tulivat keinotekoiset turruttajat. Koin, että minulla ei ollut välistä muuta mahdollisuutta, kuin tukahduttaa päihteillä esiintulevia ajatuksia. Kun vuosien aikana "masennus" hellitti pystyin myös urheilemaan. Yhdistin usein molemmat: sekä urheilun, että päihteet. Saatoin juosta ja muutenkin urheilla tuntikausia päivän aikana, aloitin oluen juomisen tuon jälkeen. Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että sen viikon putken jälkeen kauhut eivät suinkaan olleet poistuneet vaan palasivat absurdeissa mittasuhteissa. Näin jälkikäteen täytyy ihmetellä, kuinka sydämeni kesti kuolemanpelon täytteiset liskojen yöt. Kun tuosta krapulasta olin selvinnyt, sama rumba alkoi uudestaan, koska minulla oli haavoja, jotka olivat täysin parantumattomia. Oli mahdotonta elää normaalia elämää selvin päin, eivätkä päihteet tuoneet tuohon kuin väliakaisen helpotuksen. Olin peruuttamattomassa umpikujassa.
Sitten, noin 7 kuukautta sitten, ylä-asteiästä kokemani kauhu ja masennus väistyivät pysyvästi. Olin nähnyt aiemmin unen, jossa olin vajoamassa väistämättömästi pimeyteen, sitten Jeesus tuli ja ojensi kätensä minulle. Tartuin siihen ja hän nosti minut pimeydestä valoon. Tuosta unesta huolimatta sekoiluni kesti vielä jonkisen aikaa. Sitten erään pitkän putken jälkeen mietin krapulassa Jeesuksen hyvyyttä. Kiitin häntä siitä, että hän auttaa monia ihmisiä, jotka voivat saada vielä apua. Kuvittelin itse olevani täysin avun ulottumattomissa.
Vähän aikaa tuon jälkeen, kun olin pyöräillyt kotiini, Jumala puhui minulle. Hän halusi ottaa minut takaisin. Itkin holtittomasti ja tunsin Pyhän hengen taas sisälläni. Se Jumalan rakkauden henki, jonka luulin jo menettäneeni ikuisiksi ajoiksi, palasi takaisin. Elämäni palasi kertaheitolla takaisin oikealle radalle. Ei enää kuolemanpelkoa, kauhua, masennusta, painajaisia, tunteettomuutta, vihaa, häpeää. Tilalle tuli lempeys, rauha ja rakkaus. Tätä on jatkunut jo 7 kuukautta ja päivä päivältä elämäni tuntuu muuttuvan vain paremmaksi, koska varmuus tämän kaiken positiivisen pysyvyydestä kasvaa. Koskaan tätä ei tulla minulta ottamaan pois, jos en itse halua kävellä Jeesuksen luota muualle.
Älkää hetkenkään vertaa kuvitelko enää, että olette toivottomia tapauksia, joita ei voi kukaan auttaa. Ulospääsyreitti on olemassa. Olette jo loppuun saakka murrettuja, joten älkää nyt piinatko enää yhtään enempää itseänne ylpeytenne vuoksi. Suostukaa ottamaan vastaan Jeesuksen armo. Hän haluaa poistaa masennuksenne ja tehdä teistä täysin ehjiä, niin, että saatte vihdoin rauhan minun laillani.
"Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan....Joh. 6:34
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh 14:27
Tämä ei ole mitään satua, vaan totisinta totta. Jos rukoilette Jeesusta, hänen rakkautensa parantaa teidät satavarmasti. Antakaa Jeesuksen tulla elämäänne. Voitte rukoilla vaikka näin:
Rakas Jeesus, en kestä enää tätä ahdistusta, joka minua vaivaa. Koen, että minulla ei ole minkäänlaista toivoa enää tässä elämässä. Tule Jeesus elämääni, anna syntini anteksi ja tee minusta ehjä ihminen. Minä uskon, että sinä olet Jumalan poika ja voit tämän tehdä. Amen.
Jos tuon rukouksen rukoilet kaikesta sydämestäsi, kaikki kauhusi, ahdistuksen tunteesi ja mustat ajatuksesi väistyvät ja bonuksena olet matkalla taivaaseen. Saat sydämeesi Pyhän hengen, joka kertoo sinulle, että olet elävän Jumalan lapsi.
Masennus
Hyvin kirjoitettu. Tuli vaan mieleen, että voisiko tuo masennus/mikälie liittyä siihen, että on aikaisemmin ollut uskossa (peloteltu helvetillä jne.) kun sitten onkin "luopunut", niin on alkanut ahdistaa helvettiin joutuminen ja näinollen ollut pakko kääntyä taas. Tämä menee samaan kategoriaan jopa perheenjäsenten kanssa välien poikki laittamiseen, mikäli poistut ko. piireistä. Näinollen pelko läheisten menettämisestä pitää sinua otteessa. Joillakin tuo uskosta luopuminen aiheuttaa juurikin mielenterveysongelmia ja pahimmassa tapauksessa itsemurhan.Echi on antanut tänään näkyvän pohjauksen sille, mitä olettaisin sen "hengellisen viisauden" tarkoittavan. On "autistista" kysyä häneltä tietynkaltaisia tenttauskysymyksiä, jotka itsessään ovat aiheellisia ja "varsinaisille hihhuleille" hyvin esitettäväksi kelpaavia.
Siteeraanpa hänen viestinsä tähän spoileriin, niin ei teidän tarvitse alkaa kaivamaan.
En aio ottaa spekulaatiota, mikä on mahdollinen laatu tulevaisuudesta. Kaipa niissäkin osasta tulee asiallisia tapauksia.
Tässä tapauksessa käsityksen repeytyminen tai tuhoutuminen tuo ahdistukset palautumaan. Niitä kun ei ole käsitelty, tai sitten ovat jotain neurologista poikkeamaa, ilman kokemuslukkoa.
En usko itsekkään tällaisen olevan "Pentti Oinosena menemässä koiran kanssa naimisiin" tai vaikkapa tuomitsemassa lapsien kastamattomuutta. Sisältö kun on tosiaan "henkinen herääminen", uskon tällaisen tietävän kokemuksensakin kautta, ettei se ole itseisarvo yksilöissä, joissa pakollisuus auttaa.
No mummollani on toki lapsuuden kodissa tietynkaltaista uskovaisuutta. Ja sanojensa mukaan tuli varsinaiseen uskoon vasta +50 vuotiaana, koska tuli avioerot, lapsen sairastumiset ja kaikki, josta sitten itsetuhoisuus ja kääntyminen ulkopuolisen avustuksella.Hyvin kirjoitettu. Tuli vaan mieleen, että voisiko tuo masennus/mikälie liittyä siihen, että on aikaisemmin ollut uskossa (peloteltu helvetillä jne.) kun sitten onkin "luopunut", niin on alkanut ahdistaa helvettiin joutuminen ja näinollen ollut pakko kääntyä taas. Tämä menee samaan kategoriaan jopa perheenjäsenten kanssa välien poikki laittamiseen, mikäli poistut ko. piireistä. Näinollen pelko läheisten menettämisestä pitää sinua otteessa. Joillakin tuo uskosta luopuminen aiheuttaa juurikin mielenterveysongelmia ja pahimmassa tapauksessa itsemurhan.
Viittasin tuohon Echin tapaukseen enemmänkin. Mielestäni ketään ei pitäisi haitata jonkun uskovaisuus, niin kauan kuin se "pysyy hallinnassa". Ts. ei turhaa saarnaamista, käännytystä yms. Mummosi kuulostaa juuri tällaiselta. Mikäli joku saa omaan elämäänsä suunnan/pystyy elämään parempaa elämää uskovaisena, niin hyvä juttu hänelle.No mummollani on toki lapsuuden kodissa tietynkaltaista uskovaisuutta. Ja sanojensa mukaan tuli varsinaiseen uskoon vasta +50 vuotiaana, koska tuli avioerot, lapsen sairastumiset ja kaikki, josta sitten itsetuhoisuus ja kääntyminen ulkopuolisen avustuksella.
Hän ei ole sellainen uskovainen, joka ripittäisi eikä osaisi 99% ajasta puhua aivan arkisia ja mm.poliittisia kantoja, ilman näkyviä raamatusta.
Peruin aiemmasta lopun, koska hän oli kumminkin puhunut tuomitsevaan sävyyn lapsenlapsensa kastamattomuudesta. Onhan sellaistakin näkyvissä, muttei hylkää eikä sillä tavalla tuputa ideologiaansa. Se pitää kuulemma "itse kokea".
Edit: Eli se on lähinnä jonkinlaista "petaamista" uskonpohjalle, tyyliin "puolestasi on rukoiltu", "tulet sitten kun sinulle herra puhuu" jne.
Ei siis mikään pedagogialla ja perhekasvatuksen kurilla "uskovaiseksi" kasvattamista.
Näin nämä voisi erottaa kätevämmin toisistaan.
Itse olen samaa mieltä.En oo varma kirjotinko jo tänne, mutta mun mielestä hengellisyys ja uskonnollisuus pitäisi aina erottaa tieteestä. Ei ole mielekästä mielestäni vastakkainasetella näitä. Tietysti on kaikenmaailman kreationistejä ja raamattua kirjaimellisesti tulkitsevia hörhöjä mutta henkilökohtaisessa mielessä hengellisyys ja tiede on mielestäni täysin eri asioita eikä toinen pois sulje toista. Mun mielestä uskoa ei tarvitse(eikä pystykään) todistella tiedettä vastaan, se on vähän niinkuin sanoisi että todista mitä on rakkaus, viha, tunteet jne. jollakin datalla kuten tiede tekee. Joo nyt joku saivartelee että aivokemiaa jne. mutta ei se todista sitä konkrettista tunnetta mitenkään. Vaikka tiede pystyisi selittämään todella pitkällekin aivokemiallisella tasolla miten tunteet syntyvät, ei siltikään pysty ikinä selittämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu esimerkiksi viha, rakkaus, värit, maut, hajut, jne.
Oliko joku tässä langassa joka kirjoitti kirjavertauksen joka mielestäni on hyvä, eli kirjan sivut, materia jne. ovat tieteellä aina selitettävissä, purettavissa, koottavissa, mutta se ei ota sen kirjalliseen sisältöön kantaa. Maailmassa on nykyään liian vähän hengellistä viisautta. Enkä tarkoita tässä nyt mitään paasaavia Jehovantodistajia tai Sharialakia levittäviä muslimeja.
Jos uskoo johonkin (tässä tapauksessa jumalan olemassaoloon) niin miksi uskoa johonkin jos sen uskon kohteen olemassaolosta ei ole mitään todisteita ?Mun mielestä uskoa ei tarvitse(eikä pystykään) todistella tiedettä vastaan
Kyllähän rakkaus viha jne. ilmenee tekoina ja ihan fyysiestikkin (ilmeet, kehon kieli jne.) tukevat väitettä että rakastat jotain / vihaat jotain.se on vähän niinkuin sanoisi että todista mitä on rakkaus, viha, tunteet jne. jollakin datalla kuten tiede tekee. Joo nyt joku saivartelee että aivokemiaa jne. mutta ei se todista sitä konkrettista tunnetta mitenkään.
Valitettavasti asia ei hyvin usein ole näin yksinkertaista. Tiede nojaa siihen että on todisteita ja voidaan testata jne., hengellisyys on lähinnä sitä "miltä musta tuntuu".mutta henkilökohtaisessa mielessä hengellisyys ja tiede on mielestäni täysin eri asioita eikä toinen pois sulje toista.
Olen jo kirjoittanut jo aiemmin, että Jumala kunnioittaa kaikesta huolimatta vapaata tahtoasi. Hän antaa sinun tehdä valinnan niin, että voit hypätä sinne veteen jos haluat välttämättä kapinoida. Jos tuo vertauksesi olisi todellinen tuskin yksikään noista 500:sta miettisi kahta kertaa, he rukoilisivat välittömästi pelastusta ja olisivat kiitollisia miehistölle. Mitä tämä kertoo sinusta?Clear as mud kuten sanonta kuuluu.Jos nyt ymmarsin oikein, niin uskosi mukaan seuraava skenaario on OK:
500 afrikkalaista nuortamiesta on seilaamassa kaarnalaivalla Libyasta Italiaan.
Ilokseen nuoret miehet nakevat "Laakarit ilman rationaalista ajattelua" jarjeston pelastuslaivan. Kyseinen jarjesto koostuu ihmisista, jotka haluavat kaikkien pelastuvan ja paasevan paremman elaman pariin.
Laivan tullessa kaarnalaivan viereen, kannella oleva pelastusmiehisto vaatii jokaista kaarnalaivan nuortamiesta rukoilemaan paastakseen kyytiin.
Ne jotka eivat suostu rukoilemaan heitetaan mereen ja ne jotka loitsuvat merkityksettoman rukouksen paastetaan laivaan.
Mereen heitetyille huudetaan peraan etta "Tahdoimme pelastaa sinut, mutta kieltaydyit koska et suostunut rukoilemaan"
Valaisetko hieman miten pelastusmiehisto osoittaa rakkautta ja lempeytta vaatimalla kaarnalaivalaisia anomaan pelastusta?
Kuulostaa perinteiselta ahdingossa olevien hyvaksikaytolta ja valta-aseman vaarinkaytolta pelottelun avulla.
Tiedätkö, tämä on hyvä asia että olet saannut "henkisen viisautesi" kokemasi kautta.Olen jo kirjoittanut jo aiemmin, että Jumala kunnioittaa kaikesta huolimatta vapaata tahtoasi. Hän antaa sinun tehdä valinnan niin, että voit hypätä sinne veteen jos haluat välttämättä kapinoida. Jos tuo vertauksesi olisi todellinen tuskin yksikään noista 500:sta miettisi kahta kertaa, he rukoilisivat välittömästi pelastusta ja olisivat kiitollisia miehistölle. Mitä tämä kertoo sinusta?
Aina kannattaa toivoa.Lisää luonnontieteitä vaan kouluihin niin päästään ennen pitkään uskonnollisuudessa vähemmällä.
Vanhaa testamenttia on haastava ymmärtää, tarvitset Pyhän hengen ja Jumalan rakkauden, jotta pystyt näkemään sen kokonaiskuvan. Muussa tapauksessa et löydä sieltä muuta kuin ankaruutta ja julmuutta.Tottakai jumala tekee noin, koska olisi narsistinen hullu kiten aikasemmin sanoin. Mutta nyt puhuinkin älykkäistä, en viisaista ihmisistä.
Jumala on myös käskenyt hävittää kehitysvammaisia, jumala hyväksyi orjuutta, jumala tappoi kokonaisia kyliä yhden synnik vuoksi, jumala kiihoittaa kanaanrthmää vastaan, jumala oli tyytyväinen kun Mooses silpoi lapsensa ja hinkkasi veristä lihapalaa jalkaansa. Hyi helevetti te palvoatte sairaita olentoja. Ja se tapa miten muutatte tekstiä "omaksi" on melko spedeilyä? Mikä antaa ihmiselle oikeuden muuttaa Jumalan ihniselle kerrottua tekstiä? Millä oikeudella ihminen muokkaa "pyhää tekstiä" että se soveltuisi nykyharrastajien käyttöön? Tekopyhää, sanon minä. Valehtelua, manipuloivaa skeidaa.
Ja hivenen psykologiaa, jotta he oppivat tietämään "aikuisten" valheet ja hyväksymään itsensä. Monesti se vain jälkipolvi sittenkin paranee.Lisää luonnontieteitä vaan kouluihin niin päästään ennen pitkään uskonnollisuudessa vähemmällä.
Tässä ei ole mitään tolkkua.Vanhaa testamenttia on haastava ymmärtää, tarvitset Pyhän hengen ja Jumalan rakkauden, jotta pystyt näkemään sen kokonaiskuvan. Muussa tapauksessa et löydä sieltä muuta kuin ankaruutta ja julmuutta.
Yksikään ihminen ei voinut toteuttaa vanhan testamentin lakia, kukaan eikä ollut riittävän puhdas Jumalan edessä. Jumala tiesi tämän varsin hyvin, mutta antoi tämän kaiken silti toteutua. Miksi? Monet ihmiset ovat ymmärtäneet väärin vanhan testamentin ja uuden testamentin välisen suhteen. Vanha testamentti oli varjoa tulevasta ja ennusti uutta liittoa, sen käskyt ja määräykset toteutuivat kaikki Jeesuksessa, joka tuli täyttämään lain. Ei kristityillä ole lupa muunnella omaksi tekstikseen mitään vaan kaikki tapahtuu täysin Raamatun mukaisesti.
Jesaja kirjoitti 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää vanhassa testamentissa:
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Jesaja 53:4
Jeesus paransi sairaat kehitysvammaiset sekä aterioi julkisesti syntisten prostituoitujen kanssa, jotka olisi pitänyt kivittää vanhan testamentin lain mukaisesti. Vanha testamentti toi lait, Jeesus toi armon, joka vapautti ihmiset tästä lain ikeestä. Jeesus toteutti sen Jumalan kaavaileman uuden liiton, jossa hänen rakkautensa tuli ihmiskunnan keskuuteen. Jeesus kantoi joka ikisen sairauden ja kivun, kaikki rangaistukset, jotka me olimme ansainneet. Kaikki vanhan testamentin rangaistukset pantiin toimeen Jeesuksen kohdalla, hän joutui maksamaan meidän syntimme.
No sen verran korjaan, että ilmeisesti suoraan ei mainita, että Jeesus söi prostituoitujen kanssa, mutta Jeesus kylläkin kohtasi varsin monta prostituoitua tai muuten aviorikoksen tehnyttä naista, joille hän antoi anteeksi.Ensimmäistä kertaa tuosta kuulen. Mistä sen tietää että on aterioinut prostituoitujen kanssa?
Hän tuntuu ratkovan "menneitä pulmia" ja lukee nämä uudet sitten vasta myöhemmin.Tässä ei ole mitään tolkkua.
Jumala loi sulle logiikan KÄYTÄ SITÄ.
Miksi niille piti antaa anteeksi? Eikö tullut onnellista loppua?..Jeesus kylläkin kohtasi varsin monta prostituoitua tai muuten aviorikoksen tehnyttä naista, joille hän antoi anteeksi..
Samaa vois sanoa sulle. Tuolle juttelu on sama, kuin opettaisi tapetille astrofysiikkaa.Tässä ei ole mitään tolkkua.
Jumala loi sulle logiikan KÄYTÄ SITÄ.
Miten minä liityn tähän?Samaa vois sanoa sulle. Tuolle juttelu on sama, kuin opettaisi tapetille astrofysiikkaa.
Miten minä liityn tähän?
MasennusMiksi niille piti antaa anteeksi? Eikö tullut onnellista loppua?
Niin miten en käytä logiikkaa? Vai mitä en tajuu?
Ahas. Taisinpa keksiä yhden mahdollisen syyn; jos olenkin "novoiperkelen" estolistalla, tästä tuleekin sellainen näkemys että oletkin yllyttänyt Echi:n saarnaamaan.Niin miten en käytä logiikkaa? Vai mitä en tajuu?
Kyllä tämä ainakin selvästi kertoo, että minun moraaliset arvoni ja kyky tuntea empatiaa ovat ylivertaiset sinun jumalaasi nähden.Olen jo kirjoittanut jo aiemmin, että Jumala kunnioittaa kaikesta huolimatta vapaata tahtoasi. Hän antaa sinun tehdä valinnan niin, että voit hypätä sinne veteen jos haluat välttämättä kapinoida. Jos tuo vertauksesi olisi todellinen tuskin yksikään noista 500:sta miettisi kahta kertaa, he rukoilisivat välittömästi pelastusta ja olisivat kiitollisia miehistölle. Mitä tämä kertoo sinusta?
Jos se rukous on tosiaankin niin merkityksetön, niin miksi et suostu sitä tekemään? Sinä olet yksi noista 500:sta matkustajasta tällä hetkellä. Ja et ylpeydessäsi viitsi nöyrtyä sen vertaa, että rukoilisit yhden rukouksen koko maailmankaikkeuden Luojalle. Ei Jumala ole velkaa sinulle yhtikäs mitään. Hän on kuitenkin kaikessa rakkaudessaan antanut sinulle mahdollisuuden iänkaikkiseen onneen. Mutta syljet hänen naamalleen ja kiroat oman luojasi. Tulet tajuamaan tämän äärettömän armon olemassaolon liian myöhään, jos et tee parannusta kun vielä on aikaa.
Miten rakkauden nyt ylipäätään tuntee? Et halua olla sekunttiakaan erossa rakastamastasi Henkilöstä, koko elämäsi pyörii Hänen ympärillään ja haluat palvoa Häntä ikuisuuden. Koko sielun täyttää lämmin, ylitsevuotavainen tunne, joka häivyttää kaiken pahan elämästäsi. Tuo kaikki kuuluu ensirakkauteen, kun Jeesus pääsee tulemaan elämääsi. Jos me pysymme Jeesuksen yhteydessä, tuo ensirakkaus uusiutuu aina välistä Pyhän hengen täyteyden kautta.Et ole vieläkään tainnut vastata, että miten sen tuntee?
Toisin sanoen kysyt, miksi Jumala ei voi vain antaa ihmiselle pelastusta suoraan käteen.Kyllä tämä ainakin selvästi kertoo, että minun moraaliset arvoni ja kyky tuntea empatiaa ovat ylivertaiset sinun jumalaasi nähden.
Totta helvetissä jokainen heittäisi sen merkityksettömän rukouksen hukkumisen sijaan. Sinulta vain näkyy menevän ohi se avainkysymys, että miksi niin armollinen, rakastava ja hyvä olento edes vaatisi moista elettä, varsinkin tietäen että ahdingossa rukous olisi kuin isämeidän koulussa. Lausujalleen merkityksetön loru, jonka sanat piti muistaa ulkoa.
Joten kun rukous on 100% merkityksetön rukoilijalle ja rukoilun kohde tietää sen, niin ainoa syy sen vaatimiseen kadotuksen uhalla on alistaminen ja kontrollointi. Viimeinen lauseesi lainauksessa alleviivaa tätä ajatusmalia täydellisesti; uskosi perustuu uhkailulle, ei armolle.
Palan ennemmin kiitos siellä helvetissä. "ei saa perustua tunne-elämän huipentumiin, muuten emme kestä koettelemuksia.".Muistutan kuitenkin siitä, että uskonelämä ei saa perustua tunne-elämän huipentumiin, muuten emme kestä koettelemuksia. Nuo hengellä täyttymiset vain muistuttavat välistä, kuinka ihana palkinto meille on luvattu.
Oletko kristitty ja uskossa? Jos et, niin silloin tuo kohta ei ole suunnattu sinulle. Me kristittyinä saamme kokea yliluonnollisia taivaallisia kokemuksia, mutta pilvessä leijuminen ei ole jatkuvaa, koska joudumme osallistumaan myös Kristuksen kärsimyksiin, jotka jalostavat meitä. Jos usko perustuu vain hyvän päivän kokemuksiin, on vaikeaa säilyttää se vaikeina päivinä. Toki kaiken kärsimyksen läpi paistaa ikuinen toivo, mutta se ei ole aina yhtä pinnassa.Palan ennemmin kiitos siellä helvetissä. "ei saa perustua tunne-elämän huipentumiin, muuten emme kestä koettelemuksia.".
Olen itse reinkarnaatio-ihmisiä, vailla karmaa. Elän, mietin, mitä jälkeen jää kun kuolen ja minkälaiseen maailmaan haluaisin syntyä. Kuolen, jos kaikki menikin pieleen, todennäköisesti siellä alkaa samainen tyhjyys kuin ennen syntymääni. Todennäköisesti maailma pyörii silti radallaan.
Elämäni on vain yksi katsomus. Se romahtaa viimein kuin henki lähtee, tai viimeinen jälkeni serveri on muisteineen sammunut.
Minusta ei tarvitse toki ottaa mallia, jos paremmalta tämä omaasi tuntuu. Emme elä ikuisesti. En tule jakamaan kanssasi taivasta.
"Muistutan kuitenkin siitä, että uskonelämä ei saa perustua tunne-elämän huipentumiin, muuten emme kestä koettelemuksia. Nuo hengellä täyttymiset vain muistuttavat välistä, kuinka ihana palkinto meille on luvattu."Oletko kristitty ja uskossa? Jos et, niin silloin tuo kohta ei ole suunnattu sinulle.
Itse näen sen että sillä ei ole yhtään mitään väliä, todistaako sitä vai ei. Hengellisyys on henkilökohtainen juttu ja "tunne". Näin minä sen näen. Uskon että monia uskovaisia ei kiinnosta pätkän vertaa pystyykö Jumalolentoa (mihin ikinä uskookaan, sillä ei ole väliä tässä kontekstissa)koskaan todistamaan. Kuten sanottua mielestäni hengellisyys on oma juttunsa ja se pitäisi aina erottaa faktapohjaisesta tieteestä.Jos uskoo johonkin (tässä tapauksessa jumalan olemassaoloon) niin miksi uskoa johonkin jos sen uskon kohteen olemassaolosta ei ole mitään todisteita ?
Uskolla voi perustella ihan minkä tahansa asian jota ei tue todisteet, se on täysin hyödytön asia kun pyritään etsimään oikeita vastauksia.
Kyllä, viha, rakkaus jne. ilmenee tekoina, mutta et siltikään tiedä miltä minun vihani, raukkauteni, jne. minusta tuntuu, se on ihan mahdoton mitenkään selittää. Toisekseen jos perustaa oman elämän filosofiansa pelkästään tieteeseen ja tosiasioihin, sitä kyynistyy helposti. Minäkään en ole uskovainen ja pyrin aina siihen että kaikelle on looginen selitys mutta arvostan myös sitä että joku saa tarkoitusta hengellisyydestä. Esimerkiksi buddhalaisuudessa on jotakin kiehtovaa. Erotellaan tässä taas lahkot jne. pakkoaivopesujutut, jotka ovat ihan perseestä.Kyllähän rakkaus viha jne. ilmenee tekoina ja ihan fyysiestikkin (ilmeet, kehon kieli jne.) tukevat väitettä että rakastat jotain / vihaat jotain.
Toki tämä ei ole mitään samanlaista tiedettä kuin vaikkapa tähtitiede, mutta me voimme tarkastella kuitenkin muutakin kuin vain kertojan sanaa siitä että hän rakastaa/vihaa jotain toista henkilöä.
Filosofinen viisaus on ihan kivaa ajatuksilla leikkimistä ja sen avulla voi saada aikaan ihan hyviä keskusteluita jne. , mutta uuden tiedon hankkimiseen ja ennenkaikkea sen varmentamiseen on tällä hetkellä vain ja ainoastaan yksi tapa, tiede.
Tämä on just se pointti hengellisyydessä. Toki tää on vaan mun mielipide, monet uskovaisethan lukevat ja tulkitsevat raamattua valitettavasti kuten tiedekirjaa.Valitettavasti asia ei hyvin usein ole näin yksinkertaista. Tiede nojaa siihen että on todisteita ja voidaan testata jne., hengellisyys on lähinnä sitä "miltä musta tuntuu".
Jos pitää hengellisyyden omana juttunansa, ristiriitaa ei tule. Tiede antaa ilmiöille ja todellisuuden tutkimiselle riittävät työkalut kyllä.Ja mitä tehdään silloin kun uskonto/hengellisyys ovat ristiriidassa ?
Silloinhan on varmaa että vain toisen antama vastaus voi olla oikea, tällaisissa tapauksissa toinen satavarmasti poissulkee toisen (olettaen että oikea vastaus löytyy jommasta kummasta).
Oletko oikeasti avoin totuuden edessä? Niin, että pidät alkutilanteessa ns. kaikki vaihtoehdot esillä ja tutkit asiaa rauhassa ilman ennakko-oletuksia. Tällainen mielentila ei varmasti ole väärin. Jos olet oikeasti avoin ja rehellinen, sinun täytyy ottaa mukaan se erittäin potentiaalinen vaihtoehto, että täydellistä Jumalaa on mahdotonta löytää pelkästään vajavaisen ihmisviisauden avulla. Mitäkö tästä seuraa? Se, että tieteellisiä todisteita sinä et tule saamaan. Koskaan. Jumalan olemassaolo ei kuulu tieteen piiriin. Jumala on myös itse sanassa sanonut, että ei tule tuomaan itseään esille ihmisviisauden avulla.Ja jonkun muun uskonnon edustaja kertoo tismalleen vastaavat jutut, on täyttynyt jumalasta ja kuulee jumalan jonka kanssa voi keskustella jne. jne.
Hänkin vaan tietää koska se nyt vaan on niin kun munaskuissa tuntee sen että näin on.
Ihan samat höpinät. Mikä on se metodi jolla voimme saada selville kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä vai ovatko kenties molemmat väärässä.
Jep, todisteet, joita kummallakin on yhtä paljon, tasan nolla. On joku vanha kirja jossa sanotaan että näin on, sitten on omakohtaiset kokemukset ja niihin perustuvat väitteet.
Siksi ei puhuta todisteista, vaan saarnataan ja se vituttaa aina, ei kiinnosta saarnat, todisteet kylläkin.
Mielenkiintoistahan noita on lukea kun Echin jutut avaavat vähän kiihkouskovaisen sielunmaisemaa.Lisää saarnaa. Hauskaahan tässä on se, että aina ensin korostetaan kuinka olet paska ja vajaa etkä voi mitenkään ymmärtää suurta jumalaa, ei aivot ja tiede riitä millään.
Sitten heti samaan hengenvetoon kerrotaan pitkät tarinat siitä millainen jumala on,mitä hän haluaa,miksi hän haluaa ja millainen hän on, yllättävän eksaktia tietoa siitä mitä ei pitänyt ymmärtää ollenkaan.
Kuten sanoin, ei kiinnosta lässytys, todisteet kiinnostaa.
Tätä juuri tarkoitin, kun aiemmi puhuin ahdistuksen lievittämisestä. Onhan se tietyllä tavalla helpompaa tehdä henkiolennosta "syntipukki" niin hyvässä kuin pahassa. Esim. vakavampi onnettomuus lienee helpompi hyväksyä, kun mieltää tapahtuneen "Jumalan tahdoksi", kaivaa pari osuvaa lainausta raamatusta ja käsittelee asiaa muiden samanmielisten kanssa(sosiaalinen hyväksyntä). Toinen vaihtoehto olisi ajatella, että "näin nyt vain voi tapahtua". Jälkimmäinen monille raskaampaa struktuurien puuttuessa, ei osata/haluta käydä asiaa läpi loogisesti jäsennellen.Mielenkiintoistahan noita on lukea kun Echin jutut avaavat vähän kiihkouskovaisen sielunmaisemaa.
Tähän mennessä tulkitsen nuo jutut niin, että usko auttaa hyväksymään omat puutteet ja ongelmat. Sysäämään syyn jumalan asettamien koetuksien syyksi, joille ei mahda mitään, sen sijaa että pyrkisi itse niitä analysoimaan, ymmärtämään tai ratkaisemaan.
Tämä diagnoosi siltä pohjalta, että Echi korostaa paljon miten välillä pitää kärsiä kuin Jeesus, että ymmärtää mitä kristittynä olo tarkoittaa. En tunne yhtäkään uskovaista, jolla olisi yhtä negatiivinen ja kärsimystä korostava ajatusmaailma kuin Echillä. Tutut eivät tosin ole luterilaisen kirkon piiristä, liekö sillä puolella meno vähän synkistelevämpää kuin muissa kristinuskon versioissa?
En ole missään nimessä kirjoittanut, ettemmekö voisi mitään ymmärtää Jumalasta. Hän on meidän kristittyjen isä, Raamatussa puhutaan vieläpä abbasta, joka voidaan kääntää "isiksi". Kuinka voisimme luottaa Isään, josta emme mitään tiedä? Kun luottamussuhde Jumalaan kasvaa, ymmärrät hänestä aina vain enemmän. Alussa voi olla pelokkuutta ja saatat välistä pitää häntä julmana niiden koettelemusten vuoksi, joihin kristitty joutuu, mutta kun aikaa kuluu, ymmärrät hänen suunnitelmansa, joka koitui lopulta omaksi parhaaksesi. Ei Jumala ole mielivaltainen, vaikka et aluksi hänen tekojaan ymmärtäisi. Jumala on mahdollista oppia tuntemaan.Lisää saarnaa. Hauskaahan tässä on se, että aina ensin korostetaan kuinka olet paska ja vajaa etkä voi mitenkään ymmärtää suurta jumalaa, ei aivot ja tiede riitä millään.
Sitten heti samaan hengenvetoon kerrotaan pitkät tarinat siitä millainen jumala on,mitä hän haluaa,miksi hän haluaa ja millainen hän on, yllättävän eksaktia tietoa siitä mitä ei pitänyt ymmärtää ollenkaan.
Kuten sanoin, ei kiinnosta lässytys, todisteet kiinnostaa.
Ainoastaan kristinuskon Jumalaan. Toki on olemassa eksyttäviä henkivaltoja, mutta nämä eivät ole jumalia. Ja vielä täsmennyksen vuoksi korostan, että ainoastaan Jeesuksen nimessä on pelastus, muiden uskontojen kautta ihminen ei voi päästä taivaaseen.@Echi, suora kysymys, uskotko ainoastaan kristinuskon jumalaan, vai uskotko myös muihin erilaisissa kirjoituksissa mainittuihin jumaliin? Miten esim. Zeus, uskotko häneen? Jatkoa seuraa kunhan vastaat tähän.
Kun tää viimonen tuomio tulee, niin se lopullinen päätös taivaspaikasta tulee sielt vähä ylempää. Niin kuka ihminen voi sanoa, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei? Eikös se ole vähän ylpeyttä, jos kuvittelee istuvansa jossain kaapin päällä, josta voi sitten julistaa, että minä pääsen taivaaseen ja tuo ja tuo, mut noi ei.Ainoastaan kristinuskon Jumalaan. Toki on olemassa eksyttäviä henkivaltoja, mutta nämä eivät ole jumalia. Ja vielä täsmennyksen vuoksi korostan, että ainoastaan Jeesuksen nimessä on pelastus, muiden uskontojen kautta ihminen ei voi päästä taivaaseen.
Echi on tuolla masennuspalstalla rohkeasti perustellut kantansa. Oma näkemykseni niiden pohjalta "uskominen ei ole välttämättä totuuden tietämistä. Riittää kunhan vain uskoo".Kun tää viimonen tuomio tulee, niin se lopullinen päätös taivaspaikasta tulee sielt vähä ylempää. Niin kuka ihminen voi sanoa, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei? Eikös se ole vähän ylpeyttä, jos kuvittelee istuvansa jossain kaapin päällä, josta voi sitten julistaa, että minä pääsen taivaaseen ja tuo ja tuo, mut noi ei.