Voisin kutsua omaa mennyttä elämääni pitkään kestäneeksi krooniseksi masennukseksi, mutta se ei antaisi täysin oikeaa kuvaa. Nimittäin minun tapauksessani elämääni kuului pahimmillaan kyllä mustan synkkää masennussumua, jonka lävitse ei näkynyt perhosten lepattelua eikä kuulunut lintusten viserrystä, mutta tuosta jatkuvasta passiivisesta turruttavasta pilvestä siirryttiin välistä hyvin aktiiviseen elävään painajaiseen, jossa ei ollut välistä hetkenkään lepoa. Jatkuvat ahdistuskohtaukset vyöryivät lävitse.
Joko siis oli masennustila päällä tai sitten puhdas kauhu täytti elämän.
Kuvittelin mokanneeni kaikki asiat elämässäni, mukaan lukien välit Jumalan kanssa. Olin nimittäin ollut joskus 13-vuotiaassa uskossa, mutta eksyin tuosta pois. Eli edes uskonto ei voinut minua auttaa. Tuossa "masennuksessa" oli erilaisia kausia, kaikkein vakavin katkaisi yliopisto-opintoni. En kertakaikkisesti pystynyt opiskelemaan enää, jopa sanomalehden lukeminen oli työlästä. Tuon vuoden kohdalla en muista mitä söin ja koska nukuin. Painajainen ei loppunut unen saapuessa, vaan hirvittävät kauhut pääsivät silloin suodattamattomana kimppuun.
Kun vartuin aikuiseksi mukaan tulivat keinotekoiset turruttajat. Koin, että minulla ei ollut välistä muuta mahdollisuutta, kuin tukahduttaa päihteillä esiintulevia ajatuksia. Kun vuosien aikana "masennus" hellitti pystyin myös urheilemaan. Yhdistin usein molemmat: sekä urheilun, että päihteet. Saatoin juosta ja muutenkin urheilla tuntikausia päivän aikana, aloitin oluen juomisen tuon jälkeen. Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että sen viikon putken jälkeen kauhut eivät suinkaan olleet poistuneet vaan palasivat absurdeissa mittasuhteissa. Näin jälkikäteen täytyy ihmetellä, kuinka sydämeni kesti kuolemanpelon täytteiset liskojen yöt. Kun tuosta krapulasta olin selvinnyt, sama rumba alkoi uudestaan, koska minulla oli haavoja, jotka olivat täysin parantumattomia. Oli mahdotonta elää normaalia elämää selvin päin, eivätkä päihteet tuoneet tuohon kuin väliakaisen helpotuksen. Olin peruuttamattomassa umpikujassa.
Sitten, noin 7 kuukautta sitten, ylä-asteiästä kokemani kauhu ja masennus väistyivät pysyvästi. Olin nähnyt aiemmin unen, jossa olin vajoamassa väistämättömästi pimeyteen, sitten Jeesus tuli ja ojensi kätensä minulle. Tartuin siihen ja hän nosti minut pimeydestä valoon. Tuosta unesta huolimatta sekoiluni kesti vielä jonkisen aikaa. Sitten erään pitkän putken jälkeen mietin krapulassa Jeesuksen hyvyyttä. Kiitin häntä siitä, että hän auttaa monia ihmisiä, jotka voivat saada vielä apua. Kuvittelin itse olevani täysin avun ulottumattomissa.
Vähän aikaa tuon jälkeen, kun olin pyöräillyt kotiini, Jumala puhui minulle. Hän halusi ottaa minut takaisin. Itkin holtittomasti ja tunsin Pyhän hengen taas sisälläni. Se Jumalan rakkauden henki, jonka luulin jo menettäneeni ikuisiksi ajoiksi, palasi takaisin. Elämäni palasi kertaheitolla takaisin oikealle radalle. Ei enää kuolemanpelkoa, kauhua, masennusta, painajaisia, tunteettomuutta, vihaa, häpeää. Tilalle tuli lempeys, rauha ja rakkaus. Tätä on jatkunut jo 7 kuukautta ja päivä päivältä elämäni tuntuu muuttuvan vain paremmaksi, koska varmuus tämän kaiken positiivisen pysyvyydestä kasvaa. Koskaan tätä ei tulla minulta ottamaan pois, jos en itse halua kävellä Jeesuksen luota muualle.
Älkää hetkenkään vertaa kuvitelko enää, että olette toivottomia tapauksia, joita ei voi kukaan auttaa. Ulospääsyreitti on olemassa. Olette jo loppuun saakka murrettuja, joten älkää nyt piinatko enää yhtään enempää itseänne ylpeytenne vuoksi. Suostukaa ottamaan vastaan Jeesuksen armo. Hän haluaa poistaa masennuksenne ja tehdä teistä täysin ehjiä, niin, että saatte vihdoin rauhan minun laillani.
"Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan....Joh. 6:34
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh 14:27
Tämä ei ole mitään satua, vaan totisinta totta. Jos rukoilette Jeesusta, hänen rakkautensa parantaa teidät satavarmasti. Antakaa Jeesuksen tulla elämäänne. Voitte rukoilla vaikka näin:
Rakas Jeesus, en kestä enää tätä ahdistusta, joka minua vaivaa. Koen, että minulla ei ole minkäänlaista toivoa enää tässä elämässä. Tule Jeesus elämääni, anna syntini anteeksi ja tee minusta ehjä ihminen. Haluan myös tehdä parannuksen, jotta en enää synteihini palaa. Minä uskon, että sinä olet Jumalan poika ja voit tämän tehdä. Amen.
Jos tuon rukouksen rukoilet kaikesta sydämestäsi, kaikki kauhusi, ahdistuksen tunteesi ja mustat ajatuksesi väistyvät ja bonuksena olet matkalla taivaaseen. Saat sydämeesi Pyhän hengen, joka kertoo sinulle, että olet elävän Jumalan lapsi.
(tietty vaikeahan sitä on sanoa, jos on kuuri vasta alussa), yleensähän nuo lääkkeet vaikuttavat juuri päinvastaisesti, koskee siis ihan ssri mömmöjäkin.
prkl ku huomanutkaa..
