Kysymys on enemmänkin eron tekemisen selvästi poliittisen/ideologisen pamfletin ja tutkimusraportin välille. Mutta jos nyt katsotaan sitten raporttia noin yleisellä tasolla, niin periaatteessa se tunnustaa velkaantumisen ja velkaantumisvauhdin 2008 finanssikriisistä lähtien olevan ongelma. Tuo on asia mistä luultavasti kaikki voivat olla hyvinkin yksimielisiä. Se väittää että kaikki kulujen leikkaaminen johtaa automaattisesti talouden supistumiseen paitsi lyhyellä (mikä nyt yleensä on kohtuu selvää), myös pitkällä aikavälillä (mikä ei välttämättä yksiselitteisesti pidä paikkaansa).
Ratkaisuehdotuksissa pyöritellään ensinnäkin laskentatavan muutoksia, ts. jos numerot eivät miellytä niin lasketaan eri tavalla (tämä näkyy melko yleisenä linjana läpi dokumentin) - onko se perusteltua ja onko se ylipäätään mahdollista on sitten oma lukunsa. Toisena ratkaisuehdotuksena esitetään julkisia investointeja velaksi ja niiden investointien jättämistä velkasääntörajojen ulkopuolelle. Mikäli ongelma on kuitenkin se, että julkinen velka on liian iso ja kasvaa liian kovaa vauhtia, onko realistista olettaa että sen kaltaista velkavipua olisi mahdollista käyttää ilman, että se vaikuttaa esim. luottoluokitukseen ja sitä kautta korkokustannuksiin ja voidaanko olettaa, että nimenomaan julkiset investoinnit pystyvät sysäämään talouden nousu-uralle, varsinkin kun huomioidaan että niistä investinneista päättävät usein poliitikot omista ideologisista, aluepoliittisista jne lähtökohdistaan? Oma lukunsa on se, mitä luetaan investoinniksi - vasemmistolla on ollut tapana laskea niihin vähän sellaistakin, mikä yleensä on laskettu kuluksi. Silloin kyse on nähdäkseni enemmän laskentatavoilla kikkailusta kuin siitä, että oikeasti yritettäisiin alentaa kuluja. Ja noista elvytysohjelmista yleisemminkin, periaatteessa Suomessa on elvytetty vuosikausia - miten pitkään sitä nyt pitäisi jatkaa, ennen kuin positiivisia tuloksia alkaisi näkymään? Ja miten pitkään sitä pitää odottaa ennen kun voidaan todeta, ettei se ole toiminut?
Ja toki siellä on ne pakolliset veronkorotushaaveet. Maassa missä on jo nyt yksi maailman korkeimmista veroasteista ja pulaa pääomasta. Se sopii kyllä ideologiaan, mutta voi olla kyseenalaista miten paljon veroruuvia enää kannattaa kiristää. Asioita mitä jää kokonaan käsittelemättä on julkisrahoitteisten lakisääteisten tehtävien jyrkkä lisääntyminen, esim. niiden piorisointia ja karsimista ei käsitellä millään tavalla, vaikka sen luulisi olevan menojen karsimisessa ja toisaalta muiden palvelujen rahoituksen varmistelussa aikalailla listan kärkipäässä olevia asioita. Nyt vain oletetaan, että kaikki mitä lihavimpina Nokia-vuosina keksittiin suinkin kuvitella pitää olla ja rahoittaa riippumatta siitä kestetäänkö sitä.
On dokumentissa toki ansionsakin, esim. velka-ankkuriin liittyvä kritiikki on sinänsä ihan perusteltu, toki se riippuu vähän siitä minkälainen sääntö siitä tehtäisiin. Kokonaisuutena dokumentti ei sisältänyt hirveästi mitään sellaista, mitä julkaisijatahon ideologisesta painotuksesta ei olisi voinut etukäteen päätellä.
