Kansakunnan onnellisuuteen tarvitaan rikkauden jakautumista kaikille. Pohjoismaat ovat pärjänneet tuossa hyvin, joten sosiaalidemokratia toimii. Neuvostoliiton kaltainen sosialismi taikka puhdas kapitalismi ei onnellisuuden suhteen.
Tuloerojen pienuus on kuitenkin vain yksi syy. Luottamus vallanpitäjiin ja muihin ihmisiin on pohjoismaissa korkealla. Mahdollisuuksien tasa-arvosta huolehtii ilmainen koulutus ja terveydenhoito, ja harvemmin Suomessa ei voi opiskella rahan puutteen takia sosiaaliturvan takia.
Täyttä tasa-arvoa ei saa, koska rikkaat voivat käydä valmennuskursseja esimerkiksi lääkistä varten. Yritystoiminnan aloitus taikka sijoittajana rikastuminenkin on helpompaa perityllä rahalla. Suomessa tilanne on kuitenkin hyvä. Mahdollisuuksien tasa-arvo varmasti vaikuttaa onnellisuuteen.
Sitä en kuitenkaan osaa sanoa, miksi Suomi voittaa muut pohjoismaat. Talouden puolesta täällä menee huonommin. Norjassa jopa tuloerot ovat pienemmät, lähellä Suomea toki. Ruotsissa tuloerot ovat isompia ja maa rikkaampi. Erot onnellisuudessa eivät tosin ole suuria noihin verrattuna. Jos vertaamme Yhdysvaltoihin tai Britanniaan, ero on taas selvä. Eikä talousveturi Saksakaan pärjää hyvin. Suomen yhtenäisyyskin on rakoillut, silti juuri viimevuodina olemme olleet ykkösinä.
En kuitenkaan olisi itse huolissani tuloeroista, jos muut asiat ovat kunnossa. Liberaalien paketti otti hyvin eri asiat huomioon, karkealla tasolla tosin. Suomen ongelma on, että valtaouolueet ovat lyhytkatseisia ha tekevät muutoksia lähinnä parantamaan omien äänestäjiensä etua. Liberaalipuolueella ei ole moista ongelmaa, kun ei ole äänestäjiä taikka eturyhmiä. Heillä on vain tiukka ideologia.
Hatun nosto heitä äänestäneille, minulle kynnys äänestää sellaista jolla on huonot mahfollisuudet päästä läpi on erittäin suuri. RKP on ainoa liberaalioikeistolainen eduskuntapuolue, mutta kielikysymyksen takia huono sellainen.