Laitaoikeisto kasvaa kohisten Saksassa, mutta hallitukseen puolue ei pääse –
tutkija nimeää kaksi syytä, miksi pääsy pitäisi estää kaikkialla
Laitaoikeistolaisen puolueen kannatus on Saksassa ennätyskorkeaa. Yhteistyön välttelystä on tulossa yhä vaikeampaa etenkin Itä-Saksassa.
AFD:n kannatus on erityisen suurta Itä-Saksassa Thüringenissä, missä se voitti ensimmäistä kertaa paikalliset pormestarivaalit kesäkuussa.
Leonard Wilhelmus
5:20•Päivitetty 6:05
Miten pysäyttää laitaoikeiston kannatuksen kasvu? Tähän kysymykseen Saksan suuret puolueet etsivät vimmatusti vastausta.
Keskustaoikeistolaisen kristillisdemokraattipuolueen (CDU) uusi puheenjohtaja
Friedrich Merz vakuutti löytäneensä keinot. Kun Merz valittiin puolueen johtoon vajaa kaksi vuotta sitten, hän lupasi puolittaa Vaihtoehto Saksalle (AFD) -puolueen kannatuksen.
Äänestäjiä oli määrä voittaa takaisin konservatiivisemmilla kannoilla ja tiukemmilla maahanmuuttolinjauksilla.
Toisin kävi. AFD:n kannatus on lähes kaksinkertaistunut Merzin puheenjohtajakauden aikana.
Tuoreimmissa mielipidemittauksissa puolue on yltänyt ensimmäistä kertaa 20 prosentin kannatuslukemiin ja ohittanut jo liittokansleripuolue SPD:n.
AFD:n toinen puheenjohtaja Alice Weidel puhui Saksan liittopäivillä heinäkuussa. Weidelin johdolla puolueen kannatus on kasvanut huimaa vauhtia. Kuva: Christoph Hardt / AOP
Kesäkuussa AFD onnistui myös ensimmäistä kertaa voittamaan pormestarivaalit, Sonnebergin kunnassa Thüringenissä. Seuraavissa valtakunnallisissa vaaleissa puolue aikoo asettaa oman liittokansleriehdokkaansa.
Millainen puolue AFD oikein on ja miksi se saa niin suurta kannatusta juuri nyt?
Äärioikeiston temmellyskenttä
Joukko yliopistoväkeä perusti AFD:n vuonna 2013. Alkuun puolue keskittyi yhteisvaluutta euron kritisoimiseen, mutta vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikana maahanmuuton vastustaminen nousi puolueen ykkösteemaksi.
Samalla AFD muuttui selkeästi oikeistolaisemmaksi.
Linja on samankaltainen kuin muillakin laitaoikeiston puolueilla. Maahanmuuttoa ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä vastustetaan. Konservatiiviset ja kansallismieliset arvot ovat keskeisiä.
Virallisesti AFD on tehnyt jonkinlaista pesäeroa äärioikeistoon. Puolue esimerkiksi lakkautti sen sisällä toimineen
Björn Höcken johtaman äärisiiven, kun Saksan korkein oikeus oli määritellyt siiven äärioikeistolaiseksi vuonna 2020.
AFD:n liittopäiväedustaja Beatrix von Storch osoitti maaliskuussa mieltään pakolaisten majoituspaikkaa vastaan Berliinissä Weddingissä. Kuva: K M Krause / AOP
Käytännössä äärisiipeen kuuluneet henkilöt ovat kuitenkin jatkaneet toimintaansa puolueessa ja jopa kasvattaneet vaikutusvaltaansa.
Radikalisoitumista mittaavalla asteikolla AFD on siirtynyt melko nopeasti seitsemästä yhdeksikköön skaalalla 1–10, Saksan politiikkaan erikoistunut Turun yliopiston erikoistutkija
Kimmo Elo kertoo Ylelle.
Elo painottaa, että Saksassa äärioikeistokenttä on huomattavasti Suomea suurempi, ja sen kentän AFD on sulauttanut itseensä.
– AFD on 80–90 prosenttisesti perustuslaillisen järjestyksen sisäpuolella toimiva puolue, mutta sitten se antaa tällaisille äärioikeistosiiville tilaa reunoilla.
Historiallisten syiden vuoksi äärikytköksiin suhtaudutaan Saksassa tiukasti.
Palomuuri halkeilee
Kun Saksan liittotasavalta perustettiin, suuret puolueet sopivat, että ääriliikkeiden nousu liittopäiville estetään.
Sosiaalidemokraattinen puolue SPD huolehtisi vasemmasta laidasta ja kristilliset oikeasta. Pitkään se toimi, kun puolueiden kannatus liikkui 40 prosentin tuntumassa. Nyt puoluekannatus on pirstaloitunut.
Puolueet ovat silti pitäneet kiinni niin sanotusta ”demokraattisesta palomuurista”. Sen tarkoitus on sulkea ääripuolueet hallitusyhteistyön ulkopuolelle.
AFD:n vahvimmalla kannatusalueella Itä-Saksassa tilanne on kuitenkin muuttumassa vaikeaksi. Puolueen ennustetaan voittavan useita kunnallis- ja osavaltiovaaleja.
CDU:n puheenjohtaja Merz meni jo sunnuntaina sanomaan, että kuntatasolla yhteistyön välttäminen asiakysymyksissä ei ehkä olekaan mielekästä.
Merzin viesti oli herkkua AFD:lle, jonka strategia on murtaa palomuuri nimenomaan paikallistasolla, Freie Universität Berlin -yliopiston poliittisen sosiologian tutkija
Julia Reuschenbach arvioi Ylelle.
– Kunta-, osavaltio- ja liittovaltiotasoa ei voi pitää toisistaan erillään, Reuschenbach painottaa.
Helmikuussa Kölnin karnevaaleilla pilkattiin Italian äärioikeistolaista pääministeriä Giorgia Melonia ja AFD:n puheenjohtajaa Alice Weidelia. Kuva: Ying Tang / AOP
Kimmo Elo näkee asiassa paljon yhteistä CDU:n sisarpuolueeseen kokoomukseen, joka on liudentanut suhtautumistaan perussuomalaisiin.
Kokoomuskin on todennut, että asiakysymyksissä, kuten talouden tasapainottamisessa, on voitava tehdä yhteistyötä.
– Mihin se raja sitten vedetään? Mikä on asiakysymys ja mikä ei? Politiikassa kaikki ratkaisut ja päätökset ovat lopulta arvokysymyksiä, Elo sanoo.
Merz perui nopeasti puheensa, kun hän oli saanut kovaa kritiikkiä sekä omiltaan että muista puolueista.
Saksassa palomuuri pysyy siis toistaiseksi pystyssä. Mutta toimiiko AFD:n sulkeminen ulkopuolelle?
Hallitusvastuu ei laskisi kannatusta
AFD:n näkemykset saavat yhä enemmän kannatusta. Puolueuskollisten osuus Saksan väestöstä on noin 10–15 prosenttia, Elo arvioi.
– Heidän ääniensä voittaminen takaisin alkaa olla aika mahdotonta, koska heidän näkemyksensä ovat liian kaukana muista puolueista.
Merkittävä osa AFD:n kannattajista ei kuitenkaan usko puolueen ratkovan ongelmia eikä välttämättä edes allekirjoita puolueen arvoja. He ovat siis protestiäänestäjiä.
Nyt protestimielialaa ovat ruokkineet inflaatio ja etenkin demarivetoisen hallituksen ilmastopolitiikka.
Erityisen epäsuosittu on ollut hallituksen valmistelema talojen lämmitystä koskeva laki. Sen kustannukset uhkaavat valua asuntojen omistajien harteille.
Hallituksen viestintä ja kanta koko lakiin on ollut sekavaa, ja se on satanut AFD:n laariin. Oppositiosta käsin puolue pystyy kritisoimaan hallitusta ilman, että sen tarvitsee esittää realistista ratkaisua ongelmiin.
Olisiko siis hallitusvastuun antaminen kuitenkin tehokkaampi keino viedä AFD:n äänet? Perussuomalaisiltahan kannatus puolittui, kun puolue oli hallituksessa ensimmäisen kerran vuosina 2015–2017.
Tutkijat tyrmäävät ehdotuksen.
– Tämä ajatus on kumottu useissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa. Näitä puolueita ei äänestetä, jotta ne ratkoisivat ongelmia, ja siksi puolueita ei myöskään rangaista [seuraavissa vaaleissa], Reuschenbach sanoo.
Reuschenbachin mukaan laitaoikeiston hallitusvastuu on pikemminkin rokottanut keskustaoikeistolaisia puolueita. Niin on käynyt esimerkiksi Italiassa, missä keskustaoikeisto on käytännössä kadonnut poliittiselta kartalta.
Toisekseen laitaoikeiston näkemyksistä tulee salonkikelpoisia.
– Ulossulkeminen ja etäällä pitäminen valta-asemista sekä ihmisiä koskettavasta politiikasta on paras strategia laitaoikeistoa vastaan, saksalaistutkija toteaa.
Muiden puolueiden pitäisi nyt Reuschenbachin mukaan laatia strategia, miten AFD pidetään Itä-Saksan kunnissa ja osavaltioissa pois päättävistä asemista.
Kimmo Elo palaa esimerkkiin perussuomalaisten hallitusvastuusta. Hänen mukaansa puolueen suosion kutistuminen hallitusvastuun jälkeen vuonna 2017 ei todista mitään. Kannatus palautui nopeasti ennalleen.
– Meillä ei ole yhtä ainutta esimerkkiä siitä, että oikeistopopulistien kannatus laskisi, kun heidät päästetään hallitukseen. He putoavat aina jaloilleen.
Vastalääkkeenä rehellinen politiikka
Elon mielestä huomio pitäisi kääntää rehelliseen viestintään ja suurten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ratkaisemiseen.
– Perinteiset puolueet tiedostavat, että ongelmien ratkaisu vaatii aikaa, rahaa ja uhrauksia, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen, koska pelätään, että se kostautuu seuraavissa vaaleissa.
Tämä syö Elon mukaan koko politiikan uskottavuutta ja hyödyttää äärilaitoja.
Reuschenbach on samoilla linjoilla.
Saksan nykyinen hallitus saa tutkijalta moitteita ennen kaikkea huonosta viestinnästä ja oppositiopuolue kristillisdemokraatit taas AFD:n puhetapojen matkimisesta.
– Saksan perinteisten isojen puolueiden tulisi lopettaa molemminpuolinen syyttely ja jatkuva puhe AFD:stä. Sen sijaan olisi tehtävä yhteistyötä aikamme suurten ongelmien ratkaisemiseksi. Kovaa asiaa, kamppailua sisällöistä, mutta yhtenäisellä sävyllä, Reuschenbach kiteyttää.
