Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.Omat luutut ja rigi tällä hetkellä (vaihtuvuus on laantunut viimeisen parin vuoden aikana).
Jaskat on kyllä useimmiten helkkarin hienoja, mutta ei vain sovi omille ulokkeille. RR mulla oli joskus, mutta ei ole ollut superstrat malleja. On niitä tullut kyllä koitettua.Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.
Onks noissa jaskoissa keskimikin paikka joku omansa vai johtuuko vaan kuvasta? Ainakin tuossa alemmassa näyttäs, että keskimikki ois lähempänä tallamikkiä perinteiseen HSS -superstratoon verrattuna. Mikä sit vähän voi vaikuttaa soundiin.Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.
Ei kai nauhojen lukumäärän pitäs keskimikin paikkaan vaikuttaa.. tuossa 22-nauhaisessa keskimikki näyttää siltä, kuin ois kolmas kela tallamikille
Missä ei varmaan siinäkään mitään vikaa ainakaan Morsen mielestä, mutta tosiaan (kakkos-, kolmos- ja nelospositioiden) soundi voi olla vähän erilainen kuin keskimikissä, joka on sillai perinteisesti keskellä.
en ole henkkoht kiinnittänyt juurikaan huomiota, toki vaikuttaa varmasti ettei mulla ole HSS mikityksellä oikein kitaroita ollut ennen. Charvel 650XL ja Model 6 oli joskus.
Ei oo mikitetty tuo nyt kotona oleva.
Hyvin tuolla akkari tarttuu. Siihen kaulan loppuosaan tähtäilee. Kompuraa ja reverbiä vähän mausteeksi.
Joo, niin minäkin noista luin, että pitäs ihan ok toimia yksinäänkin. Ymmärtääkseni, jos parempaa jälkeä haluais, niin tarvis ottaa kaverina jollain suuntaavammalla haulikkomikrofonilla tai mitä nää tuubit onkaan nimeltään (ja kattoa noiden paikat kondikseen), mutta ei viiti alkaa tuollaisia säätään, jos ny vähän haluaa jotain akkarikomppia vaan omien kötöstelyjensä taustalle.
Ihan avaruustiedettä mulle. Jotain minor skaaloja soitellut backing trackkiin ja sitte kirjaimet fretboardilta (toki en hyvin ulkoa ku soitan monessa eri vireessä niin ei oo jaksanut opetella). Tablatuureja ossoon jo vääntää ja sitte tahtilajit ymmärrän, mut nää ei nyt auta musan teoriaan noin muuten.Pienenä poikana tämmönen kuin Suuri kitarakirja oli kovaa valuuttaa. Nettisivustoista ei oo hajua, mutta luulis olevan kaikenlaista tarjolla. Ketjun aktiivit varmasti tietää.Mulla alkaa omat "rytmikitaran" taidot olemaan sitä luokkaa, että tekis oikeesti mieli alkaa paneutuu enemmän toho musiikin teoriaan niin tajuaisi jostain jotain.
Mä en oo vieläkää tähä päivään mennessä löytänyt lähdettä mistä mä tajuaisin asioita kunnolla
En oo ihan varma mitä tarkoitat ja miksi juuri A-mollia, mutta jos meinaat sitä, että käy läpi, että miten koko- ja puolisävelaskelet toistuu molliasteikossa, niin kai tuollaikin voi lähteä liikkeelle.
Kun sen sekvenssin sisäistää, niin on helppoa siirtää se eri pohjasävelille, eli sävelasteikoille. Lisäksi, sekvenssi toistuu samanlaisena joka oktaaville (määritelmän mukaisesti). Joten jos aloitatkin soittamaan tätä A-mollia sävelen c kohdilta, jatkaen seuraavan oktaavin c:hen, niin mitä juuri soititkaan?
Köhöm, rinnakkaissävellaji, ei rinnakkaismolli. Täällä on opiskelijoita paikalla
Ihan käypä termi on minusta rinnakkaismollikin ja esiintyy myös oppiteksteissä. Voinet tsekata itsekin.
On rinnakkaisduurejakin (niille molleille). Mutta ne on molemmat rinnakkaissävellajeja.
No juu, oot varmaan oikeassa, luin nyt silmät auki viestini ja ehkä se tuossa kontekstissa oli vähän harhaanjohtava. Duuri ja molli on keskenään rinnakkaissävellajeja, jos niillä on sama etumerkki, ja hyvä toki pitää tuo käsitepuoli selkeänä, mutta sitä esiintyy minusta teksteissä tai jutuissa, että sanotaan, että jollain duurilla on jokin rinnakkaismolli.
Paul Davidsiltä just tullut video noihin aloittelevan kitaristin soittotekniikka asioihin. Ja videossa näytetään mielestäni varsin pätevä tapa miten plektraa pidetään. Eli ei paineta peukalolla vastaan, vaan vain etusormella painetaan pleku peukaloa vasten.
Joo. Pianolla ne täysin samoja "muotoja" koko ajan. Kitaralla vaihtoehtoja paljon enemmän ja b kieli suhteessa muihin ei auta asiaani ollenkaan.
Oletan, että puhut nk. barré-soinnuista, joissa etusormi painaa yhdeltä nauhalta useamman kielen ja on vähän niinku lappeellaan ja muut sormet pitäs saada sit mukaan pystymmäksi ottamaan se loppu sointuote. Nuo on vaan ikäviä alkuun. Vaatii näppivoimia, joita ei alussa oikein ole ja muutenkin tota sormiakrobatiaa, että jos lohduttaa, niin kaikki niiden kanssa kompastelee alkuun.
Juurikin noi barre -soinnut kyseessä. On tässä kyllä tekemistä, mutta ihan kivaa puuhaa. Aivot tietää mitä pitäisi tehdä, mutta sormet ei vaan tottele. Aina enemmän vaikeuksia tuottaa, mitä enemmän nauhoja välissä, eli sormien välinen etäisyys kun kasvaa, niin vaikeutuu huomattavasti. No, toistoja ja hieromista. Onneksi on kärsivällisyyttä ja ymmärrys siitä, ettei se kehity kuin kovalla harjoittelulla.
Kiitosta. Mitä tämä demppaaminen tarkoittaa? Tässä on se "hyvä" puoli, kun aloittelee, niin mielellään oppisi mahdollisimman hyvän tavan soittaa heti, ettei sitten tarvitse opetella väärästä/huonosta tekniikasta ulos.
Kyllä. Tunne yhden joka "tiesi aina paremmin", jos vähänkin koitti neuvoa. Vieläkään ei käännä yhtäkään sormea satulan suuntaan, barrejen kanssa koska aikoinaan päätti, että niin ei kuulu tehdä. Lopputuloksena A,D & G soi ja loput "soi" kuolleina. Kuulostaa just tasan niin "hyvältä", kuin voi arvata.
A-molli on siitä hyvä että se on kvinttiympyrän ensimmäinen aste (Siis C-duuri eli A-molli). Eli pianossa pelkät valkoiset koskettimet. Eli ei sisällä yhtään sharppia eikä flättiä vaan kaikki on kokosäveliä (A,B/H,C,D,E,F,G)
Joo, olen toki tietoinen tästä, mutta konteksti tuolla edellä lähinnä se, että A-molli vapaalta kieleltä ei ole minusta kitarassa sen havainnollistavampi kuin E-, D, G- tai H-mollikaan. Jos siis opettelee vaan hahmottamaan kitaran otelautaa ja koskettimia ei ole saatavilla, niin kuin kaikilla ei varmasti olekaan. Ei varmastikaan ole haittaa soitella sitä A-mollia vapaalta, mutta minusta tuo sama pitäs tehdä yhtä lailla muiltakin kieliltä ja opetella muistamaan, mitkä nuotit asuu missäkin nauhavälissä, että tässä suhteessa tuo A-kieli tai A-molli ei ole minusta missään erityisasemassa.
A-mollissa niin kuin kaikissa muissakin molliasteikoissa osuu puolisävelaskel tiettyihin paikkoihin ja duuriasteikoissa tiettyihin paikkoihin ja kokosävelasteikkohan olis taas ihan oma juttunsa. Hauskan kuuloinen kyllä sekin sopivassa kontekstissa.
Tässä asiayhteydessä kielten soimisen eli värähtelyn estämistä. On myös soimisen lopettaminen, mutta siinä kieli siis saa alkuun värähdellä ja vaikka soidakin kunnolla.
Juu en tiedä suomeksi noita termejä edes kun olen opetellut lähes kaiken englannin kielisistä lähteistä.Joo, olen toki tietoinen tästä, mutta konteksti tuolla edellä lähinnä se, että A-molli vapaalta kieleltä ei ole minusta kitarassa sen havainnollistavampi kuin E-, D, G- tai H-mollikaan. Jos siis opettelee vaan hahmottamaan kitaran otelautaa ja koskettimia ei ole saatavilla, niin kuin kaikilla ei varmasti olekaan. Ei varmastikaan ole haittaa soitella sitä A-mollia vapaalta, mutta minusta tuo sama pitäs tehdä yhtä lailla muiltakin kieliltä ja opetella muistamaan, mitkä nuotit asuu missäkin nauhavälissä, että tässä suhteessa tuo A-kieli tai A-molli ei ole minusta missään erityisasemassa.
Kun tästä terminologiasta ollaan oltu tarkkoja, niin mua häiritti tuo "kaikki on kokosäveliä"
Noi soinnut kannattaa opetella kaikista asemista, eli just toi em. CAGED-systeemi. Eli sama A-molli soitetaan kaikista eri asemista ympäri otelautaa, mukaillen avosointujen otteita(CAGED). Sit ku lntervallit vielä lihasmuistiin niin sulla on äkkiä aikalailla koko otelauta käytettävissä jos vaan tiedät mikä sävellaji on kyseessä(ensimmäinen asia mikä pitäisi selvittää).CAGEDit ja nää sointuasteet menee minusta ihan aloittelijan kanssa vähän pitkälle, mutta muuten kyllä ihan validia.Juu en tiedä suomeksi noita termejä edes kun olen opetellut lähes kaiken englannin kielisistä lähteistä.
Aika usein materiaaleissa myös puhutaan vain soinnuista I-VII. Eli ei sinänsä suoraan sanota mikä sointu vaan aluksi sanotaan vaikka että "kappale on C-duurissa". Sitten voidaan vaikka sanoa että kappaleen verse menee soinnuilla I-V-II. Eli toisinsanoen C, G(7), D. Sitten kun mennään moodeihin ja/tai erikoisimpiin skaaloihin(ja lainasointuihin) niin aletaan puhua myös vaikkapa II-flat tai II-sharp soinnuista.
Mä muistan eka kitaratunnilla joskus kun opettaja nakkasi vaan sointuaste paperit naaman eteen. Olin hieman pihalla että mitähän helkuttia nämä meinaa?
Ilmeisesti oletti että tiesin teoriaa jo etukäteen.
Tässä on väärä oletus, että ne muut kielet joissa sormia ei pidetä dempattaisiin. Ne kuuluu/saa soida vaikka olisi väärä sointukin. Idea on että otelautakäden sormien hermot oppii käskyttämään niitä sormien lihaksia oikein ja sormet menevät oikeaan kohtaan kielten päälle. Oma virhe oli aikoinaan kovalla voimalla ankkuroida joku sormi otelaudalle ja sitten voimalla vääntää muut sormet soinnun vaatimiin kohtiin. Ei näin vaan sormet kevyesti painamaan haluttuja kieliä oikeista kohdista ja sitten vasta lisätään voimaa.
Epäselvää oli, että mitä tää sun alempi tarkoittaa? Ei niitä sointuja voi vaihdella, ennen kuin osaa pitää sormensa pystyssä ja ylipäätään muistaa noi eri otteet. En siis ymmärrä, miten tosta voi lähteä liikkeelle osaamatta niitä aitoja sointuotteita tai osaamatta pitää sormiaan riittävän pystyssä, että vois lopulta jonkun soinnun oikeaoppisesti soittaa..
|a-bc-d-ef-g-|a-bc-d-ef-g-| < - A molli
|x-xx-x-xx-x-|x-xx-x-xx-x-|
x Sävel
- väli (puolisävelaskel, yksi nauhanväli)
| oktaavin raja, lähinnä selvennykseksi
|x-xx-x-xx-x-|x-xx-x-xx-x-|
|c-d-ef-g- a-bc| < - C duuri
|x-xx-x-xx -x-|x-xx-x-xx-x-|
|f-g-aa# c- d-ef| < - F duuriNäin pitänee lähteä sitten sointujen kimppuun. Juurikin muutamia tässä välillä yrittänyt väkisin vääntää.
Unohtui vielä tärkeä esitaito eli otelautakädellä täytyy onnistua Star Trek tervehdys.. Tähän ei tartte kitaraa ollenkaanNäin pitänee lähteä sitten sointujen kimppuun. Juurikin muutamia tässä välillä yrittänyt väkisin vääntää.
Itse opein vasta noin 15 vuotta sitten. Eka kitara hommattu vuonna 1995 eli on vähän hukkaan menneitä vuosia takana. Mutta eka Trekki tervehdys ja siitä sitten parantamaan noita käden hermotuksia ja rikkomaan sitä syntymän jälkeen kehittynyttä automatiikkaa.
