Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.Omat luutut ja rigi tällä hetkellä (vaihtuvuus on laantunut viimeisen parin vuoden aikana).
Jaskat on kyllä useimmiten helkkarin hienoja, mutta ei vain sovi omille ulokkeille. RR mulla oli joskus, mutta ei ole ollut superstrat malleja. On niitä tullut kyllä koitettua.Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.
Onks noissa jaskoissa keskimikin paikka joku omansa vai johtuuko vaan kuvasta? Ainakin tuossa alemmassa näyttäs, että keskimikki ois lähempänä tallamikkiä perinteiseen HSS -superstratoon verrattuna. Mikä sit vähän voi vaikuttaa soundiin.Välipornot: Charvel lähti pari viikkoa sitten uudelle omistajalle ja tilalle tuli 1999 Jackson USA SL1 Ghost Flame.
Ei kai nauhojen lukumäärän pitäs keskimikin paikkaan vaikuttaa.. tuossa 22-nauhaisessa keskimikki näyttää siltä, kuin ois kolmas kela tallamikille
Missä ei varmaan siinäkään mitään vikaa ainakaan Morsen mielestä, mutta tosiaan (kakkos-, kolmos- ja nelospositioiden) soundi voi olla vähän erilainen kuin keskimikissä, joka on sillai perinteisesti keskellä.
en ole henkkoht kiinnittänyt juurikaan huomiota, toki vaikuttaa varmasti ettei mulla ole HSS mikityksellä oikein kitaroita ollut ennen. Charvel 650XL ja Model 6 oli joskus.
Ei oo mikitetty tuo nyt kotona oleva.
Hyvin tuolla akkari tarttuu. Siihen kaulan loppuosaan tähtäilee. Kompuraa ja reverbiä vähän mausteeksi.
Joo, niin minäkin noista luin, että pitäs ihan ok toimia yksinäänkin. Ymmärtääkseni, jos parempaa jälkeä haluais, niin tarvis ottaa kaverina jollain suuntaavammalla haulikkomikrofonilla tai mitä nää tuubit onkaan nimeltään (ja kattoa noiden paikat kondikseen), mutta ei viiti alkaa tuollaisia säätään, jos ny vähän haluaa jotain akkarikomppia vaan omien kötöstelyjensä taustalle.
Ihan avaruustiedettä mulle. Jotain minor skaaloja soitellut backing trackkiin ja sitte kirjaimet fretboardilta (toki en hyvin ulkoa ku soitan monessa eri vireessä niin ei oo jaksanut opetella). Tablatuureja ossoon jo vääntää ja sitte tahtilajit ymmärrän, mut nää ei nyt auta musan teoriaan noin muuten.Pienenä poikana tämmönen kuin Suuri kitarakirja oli kovaa valuuttaa. Nettisivustoista ei oo hajua, mutta luulis olevan kaikenlaista tarjolla. Ketjun aktiivit varmasti tietää.Mulla alkaa omat "rytmikitaran" taidot olemaan sitä luokkaa, että tekis oikeesti mieli alkaa paneutuu enemmän toho musiikin teoriaan niin tajuaisi jostain jotain.
Mä en oo vieläkää tähä päivään mennessä löytänyt lähdettä mistä mä tajuaisin asioita kunnolla
En oo ihan varma mitä tarkoitat ja miksi juuri A-mollia, mutta jos meinaat sitä, että käy läpi, että miten koko- ja puolisävelaskelet toistuu molliasteikossa, niin kai tuollaikin voi lähteä liikkeelle.
Kun sen sekvenssin sisäistää, niin on helppoa siirtää se eri pohjasävelille, eli sävelasteikoille. Lisäksi, sekvenssi toistuu samanlaisena joka oktaaville (määritelmän mukaisesti). Joten jos aloitatkin soittamaan tätä A-mollia sävelen c kohdilta, jatkaen seuraavan oktaavin c:hen, niin mitä juuri soititkaan?
Köhöm, rinnakkaissävellaji, ei rinnakkaismolli. Täällä on opiskelijoita paikalla
Ihan käypä termi on minusta rinnakkaismollikin ja esiintyy myös oppiteksteissä. Voinet tsekata itsekin.
On rinnakkaisduurejakin (niille molleille). Mutta ne on molemmat rinnakkaissävellajeja.
No juu, oot varmaan oikeassa, luin nyt silmät auki viestini ja ehkä se tuossa kontekstissa oli vähän harhaanjohtava. Duuri ja molli on keskenään rinnakkaissävellajeja, jos niillä on sama etumerkki, ja hyvä toki pitää tuo käsitepuoli selkeänä, mutta sitä esiintyy minusta teksteissä tai jutuissa, että sanotaan, että jollain duurilla on jokin rinnakkaismolli.
