Minulle autoa vaihtaessa ohjaus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä, toinen istuin ja kolmas melu. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Oikeastaan kaikki tässä ketjussa mainitut sähkikset ajoin, toisissa homma ratkesi jo ensi istumalla (huono istuin), toisia piti ajaakin.
Jos joku ei hahmota, mitä tarkoittaa auton suuntavakaus ja ohjauksen tunnokkuus, ei ehkä huomaa noissa erojakaan autojen välillä.
Omat kilometrini kertyvät valtaosin pitkiltä siivuilta ja sellaisten ajaminen kiemurtelevalla autolla ja tunnottomalla ohjauksella on ihan helvettiä. Nurkkapyörityksessä nuo eivät niin haittaa.
Sitten yksi iso väärinkäsitys, joka elää sitkeästi. Jos keskimääräinen päivittäinen ajomatka on x kilometriä, se ei tarkoita, että vuotuiset ajot koostuvat x kertaa 365 matkoilla. Oma autoni seisoo tai liikkuua arkipäivinä yleensä vain lyhyitä matkoja, kilometrit kertyvät pitkiltä matkoilta. Keskimääräinen päiväajo on minun tapauksessani täysin nollainformaatiota. Ja mökkiliikenteen ruuhkissa ainakin tuntuu siltä, etten taivalla pitkiä matkoja ihan yksin.
Sitten joku kysyi latausteni keskitehoa. Sekin on aika nollainfoa minun tapauksessani, koska jatkan pikalatauksessa selvästi optimitason yläpuolelle, jotta selviän yhdellä latauspysähdyksellä. Tuo leikkaa tuntuvasti keskitehoa. Mutta niiden tehoalueiden parempi latausteho lyhentää lataukseen kuluvaa kokonaisaikaa. Jos lataus alkaa 200 kWn teholla, auto ehtii nopeammin 90 pinnan varaukseen. 80-90 väli menee omassani vielä säädyllisellä mutta tietysti paljon huippua pienemmällä teholla.
Latauskäyrät toki vaihtelevat. Yksi aloittaa suurella teholla joka hiipuu nopeasti, toisessa lähtöteho on pienempi mutta käyrä on lähes tasainen. Molemmat voivat johtaa samaan kokonaisaikaan.
