Hyvät jutut arviot. Lisäksi erittäin hyvä muistutus itselle, että miksi ei noita aasian pelejä juuri ole tullut jaksaneeksi edes yrittää ff7 ja ensimmäistä metal gear solidia (molemmat ps1 ja erittäin hyviä pelejä) lukuunottamatta.Gacha eli japanilainen lootbox on yksi vihamielisimmistä mikromaksumekaniikoista. Loottilootista putoilee pelissä käytettäviä hahmoja (yleensä söpöjä animetyttöjä), jotka kannustavat availemaan lisää laatikoita emotionaalisen manipuloinnin ja ihan vaan paljaan pinnan avulla. Mahdollisuudet hyvään voittoon ovat joitakin prosentteja ja mikromaksut yhtä riistohintaisia kuin mobiilipeleissä aina. Pelit ovat ilmaisia, mutta yrittävät viedä käyttäjän rahat viekkaudella ja vääryydellä.
Weebukaverini kuitenkin jankuttivat, että näistä peleistä löytyy ihan oikeaa sisältöä, hyviä tarinoita ja kiinnostavia pelimekaniikkoja. Otin siis projektiksi kokeilla muutamaa kehutuinta gachaa eri maista - Fate on japanilainen, Nikke korealainen ja Star Rail kiinalainen. Kokeilu on nyt jatkunut reilun vuoden ja jokaiseen kolmeen peliin on upotettu satoja tunteja. Rahaa en laittanut yhteenkään.
Fate: Grand Order
Aikapoliisien päämajassa räjähtää. Jonkin sortin aikaterroristit ovat sabotoineet historiaa muuttamalla sen kulkua kriittisissä kohdissa, ja poliisien päämajan pommittaminen viimeistelee juonen. Pelaaja ja pari muuta eloonjäänyttä koettavat siivota sotkun. He matkustavat ajassa taaksepäin historian käännekohtiin ja tapaavat merkkimiehiä, jotka ovat monissa tapauksissa muuttuneet tytöiksi. Kullakin aikakaudella edessä on kaoottinen seikkailu, jossa tapellaan vastapuolen velhoja ja hirviöitä vastaan. Luulitko tätä scifiksi?
Pelaaminen on simppeliä toimintakorttien lätkimistä - jos joku on pelannut Steamworld Questia, perusidea on sama. Kortteja voi kombottaa ja erikoistaidoilla tehdä temppuja. Homma ei räjäytä tajuntaa, mutta toimii ihan tarpeeksi hyvin.
Tarinassa ei ole kehumista. Taikuuden kyllästämä aikamatkailu ja sadat hahmot (pitäähän sitä gachaa myydä) tekevät kokonaisuudesta todella sekavan ja kaoottisen. Juoni ja hahmot ovat animemittapuullakin ala-arvoisia. Pelaajalle tarjotaan välillä “valintoja”, jotka eivät usein vaikuta edes seuraavaan repliikkiin. Vaihtoehdot A ja B johtavat lopputulokseen A.
Peliä ei kiinnosta vähääkään, mitä dialogissa valitsit. Miksi minun pitäisi kiinnostua sen tarinasta?
Päätarina on pelkästään huono, mutta kausitapahtumien (joulu, pääsiäinen jne.) juonikuviot tuhoavat aivosoluja. Jos pelaatte niitä, skipatkaa välinäytökset oman mielenterveytenne vuoksi.
Kampanjassa nousee lopulta grindimuuri vastaan. Viides tai kuudes trippi historiaan lyö vastaan todella epäreilun bossen, joka on monta kertaluokkaa siihenastisia vihollisia kovempi. Vaikeuspiikistä ei pääse yli millään muulla kuin pitkällä, tuskallisella grindaamisella. Se on hyvä paikka lopettaa peli. FGO:n tarina päättyy siihen että Gawain tappaa koko seurueen ja maailma on tuhoon tuomittu.
En suosittele peliä. Sen parhaatkin osa-alueet eli taistelu ja musiikki ovat keskinkertaisia. Fate: Grand Orderissa ei yksinkertaisesti ole mitään, minkä vuoksi sitä kannattaisi pelata.
Nikke: Goddess of Victory
Avaruudesta tai mistä lie tulleet robottivalloittajat, Rapturet, ovat tuhonneet lähes koko ihmiskunnan ja hallitsevat raunioitunutta Maapalloa. Ihmisten viimeinen turvapaikka, maanalainen kaupunki Arkki, kehittää ensimmäisen konehirviöitä vastaan toimivan puolustuskeinon. Kyberneettiset Nikke-sotilaat pystyvät mekaanisine ruumiineen käsittelemään tarpeeksi järeitä aseita, jotta taistelu Raptureita vastaan on mahdollista. Näillä eväillä lähdetään sitten valloittamaan maanpintaa takaisin.
Ensimmäisenä Nikessä pistää silmään sen seksuaalisuus. Kaikki niket ovat naisia ja perusteellisesti animoituja. Pelkässä hengitysanimaatiossa molemmat tissit heiluvat erikseen uhmaten fysiikan ja hyvän maun lakeja. Suurin osa waifuboteista lähtee tetsaamaan todellisessa härövarustuksessa.
Mistään pornopelistä ei ole kuitenkaan kyse. Niken ikäraja on 12+ kuten muillakin näistä peleistä. On vaikuttavaa - ja todella koomista - miten paljon peli ottaa ikärajastaan irti ja kokeilee sen rajoja. Normipelaajan odotukset putoavat tässä vaiheessa pohjamutiin…
Punahilkka on vahvin ja asiallisimmin pukeutunut soturini.
…ja sitten ne ylittyvät reilusti. Niken tarina onkin hyvä, kunhan hahmojen ulkoasusta pääsee yli. Pelin dystooppisella tulevaisuudella on tarjota yllättävän riipaisevia ja pysäyttäviä hetkiä, jotka vetävät vertoja “oikeille” tarinapeleille. Päätarina on kiinnostava, raadollinen scifiseikkailu. Kausitapahtumien ja sivutehtävien taso heittelee laidasta laitaan, välillä tiedossa on animeperseilyä ja välillä erittäin laadukasta tarinaa, joka ylittää pääjuonenkin tason. Dialogivalinnat vaikuttavat sentään vähän keskusteluiden kulkuun, mutta pelaajaa railroadataan tekemään ilmiselvän typeriä asioita.
Pelillisesti Nikke on suojaräiskintää. Ryhmän jäsenet kökkivät poteroissaan, ampuvat ja heittelevät erikoistaitoja. Sihtaamisen ja taitojen käytön voi joko tehdä itse tai laittaa automaatille, jolloin peli pelaa itseään. Bottaaminen kuulostaa typerältä, mutta peli toistaa itseään ja siinä on paljon grindaamista. Jokaista rähinää ei todellakaan jaksa sotia itse. Manuaaliohjauksen voi säästää hankalampiin tappeluihin.
Lopulta Nikkekin vaikeutuu niin että se vaatii kohtuuttoman määrän grindaamista. Eteen ei nouse oikeastaan seinää, vaan jyrkkä ylämäki. Seuraavan taistelun pääsee nippanappa läpi, sitten pitää grindata vähän, sitten rahkeet taas riittävät juuri ja juuri seuraavan askeleen ottamiseen. Sitten pelaaja kyllästyy.
Nikkeä voi jo varovasti suositella, sen parhaat tarinat ovat oikeasti kokemisen arvoisia. Sillä varauksella että tätä ei kehtaa pelata samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa.
Honkai: Star Rail
Pelaaja herää futuristisella avaruusasemalla vailla muistikuvia. Asema on sekasorron vallassa, koska sinne hyökkää jonkinlainen avaruusolioiden armeija. Pölyn laskeuduttua vastaan tulee ryhmä ihmisiä, jotka matkustavat avaruusjunalla kuolleen jumalan jalanjäljissä. Pelaajalla ei ole muutakaan paikkaa jonne mennä, joten hän hyppää pyhiinvaeltajien matkaan. Reissua hankaloittavat sivilisaatioita tuhoavat Stellaron-artefaktit, jotka tuntuvat kylvävän kaaosta jokaisella planeetalla jolle juna sattuu pysähtymään. Yksi tällainen tuhoväline on pelaajan mahassa.
Seikkailulla ei ole päämäärää. Tavoitteena on vain tutkia avaruutta ja tutustua erilaisiin sivilisaatioihin ja kulttuureihin. Junan väki kutsuu itseään “tienraivaajiksi”, mutta käytännössä kyse on turistimatkasta. Loputon junareissu on selvä tekosyy tehdä peliin aina vain lisää kontsaa ja esitellä tekijöiden luomaa universumia, joka on kieltämättä upea. FGO:n tapaan Star Rail on olevinaan scifiä mutta osoittautuu käytännössä fantasiaksi. Hyvän maailmanrakennuksen ansiosta se ei kuitenkaan haittaa. Teknologia on vain niin kehittynyttä, ettei sitä enää erota taikuudesta.
Tarina lienee samaa tasoa kuin Nikessä, mutta niitä on vaikea vertailla, koska pelien tyylit eivät voisi olla kauempana toisistaan. Star Railin universumi on optimistinen utopia täynnä seikkailuja, ja koomisia hetkiä on paljon enemmän kuin traagisia. Dialogivalintaa on kymmenen kertaa enemmän kuin edellisissä peleissä yhteensä, ja peli jopa kunnioittaa tehtyjä valintoja! Tämähän on roolipeli! Star Rail, missä sinä olit kaiken sen ajan kun kidutin itseäni FGO:lla?
Pelaaminen on puoliavoimen maailman tutkimista, pulmanratkontaa ja JRPG-taistelua. Minä vihaan JRPG-taistelua. Olen jättänyt monta hyvääkin peliä kesken, esim. Persona 4:n, koska en voi sietää loputonta rivissä pönöttämistä ja valikoiden pläräämistä.
Star Rail on ainoa koskaan pelaamani peli, joka on onnistunut tekemään JRPG-taistelusta hauskaa.
Ystävyyden voima kukistaa sinut!
Taistelun aikana ei tarvitse avata yhden yhtä valikkoa. Hahmoilla on vain kolme temppua joista valita ja niille pikanäppäimet. Tärkeimmät päätökset (oikeat soturit, mahdolliset esineet) tehdään ennen taistelun alkua. Tämä kaikki tekee tappelusta todella nopeatempoista ja sulavaa. Tylsää tulee vain jos vastapuolen hiparipalkki on kilometrien pituinen - sitäkin kyllä tapahtuu, mutta harvemmin.
Star Railissa on valtava määrä sivukontenttia ja ylimääräistä puuhaa. Pelkästään eri pulmatyyppejä on kymmeniä ja isommat minipelit esittelevät kokonaisia pelimekaniikkoja, joilla ei välttämättä ole taistelun kanssa mitään tekemistä. Suurin osa niistä on laatuviihdettä.
Pelkäsin grindimuuria, mutta sitä ei ollut. Pääsin tällä kertaa koko tarinan läpi - tai “läpi”, koska viimeisen tehtävän jälkeen ruudulle lävähti “jatkuu ensi päivityksessä” -ilmoitus. Ei tämä tarina tule koskaan loppumaan, mutta olen mielelläni mukana niin kauan kuin kyyti kestää. Grindiä riittää kyllä sitä kaipaaville ja hahmojen kehittäminen käy lopulta todella hitaaksi ja kalliiksi, mutta tappiin nostetut hahmot on pakollisia vain valinnaisissa lisähaasteissa. Kaikki tarinatehtävät saa läpi grindaamatta.
Star Rail on aidosti hyvä peli, eikä pelkästään verrattuna muihin gachoihin. Myrkylliset mikromaksut jäävät pelin isoimmaksi varjopuoleksi, mutta niitäkään ei ole tuunattu optimaalisen ahneiksi, ja ilmaisessa pelissä pieni ruinaus on ymmärrettävää. Aion jatkaa Star Railin pelaamista ainakin niin kauan kuin se on maksamatta hauskaa.
ublockorigin.com
Jep, huomasin itsekin tuon tarjouksen eilen ja tuli latailtua. Pelasin tämän PS4:lla julkaisun aikaan läpi, tai oikeastaan Hearts of Stone DLC jäi kesken (sammakkoon). Sen koommin unohtui sitten koko juttu.
Erinnäkösissä äpeissä tulee näitä ja työpaikan selaimissa. Käyn joskus huvikseen katselemassa mitä ihmiset kirjottaa arvosteluksi, melkeen aina "fake ad". Ilmeisesti ne feikit kuitenkin toimii kun tätä kuuklettelin. Yleensähän näissä on se valtava FAIL teksti kaverina ja joskus jotain sarjakuvariettautta.
Lähinnä hain sitä että näkevätkö muutkin juuri näitä samoja pelimainoksia, vai satunko minä yhtenä vain olemaan niiden huomion kohteena, jo varmaan parin vuoden ajan? Noista fake-pelimainoksista on toki useita variaatioita, joskus oli niitä mitkä mainostivat olevansa yksinkertaisia pulmapelejä missä piti keksiä missä järjestyksessä poistaa pinnejä jne.Autossa tulee käyttää turvavyötä, pyöräillessä kypärää, ja netissä adblokkeria.uBlock Origin - Free, open-source ad content blocker.
uBlock Origin is not just an “ad blocker“, it's a wide-spectrum content blocker with CPU and memory efficiency as a primary feature. Developed by Raymond Hill.
Jos Google tietää sinun tykkäävän pelaamisesta niin se antaa pelimainoksia. Sitä ei kiinnosta millaisista peleistä pidät, pelit ylipäätään on riittävän kapea kategoria mainostajille. Mainokset on niiltä peleiltä jotka maksavat eniten, joten kyllä, samat herowarsit pyörii jokaisen pelaajan ruudulla. Pelit itsessään on lähes poikkeuksetta paskaa.
Varmaan noin, mutta en katso pääsääntöisesti pelivideoita Youtubesta tms., aika paljon kuitenkin.
Tästä saa vielä moninverroin paremman PC:llä kun iskee realism, grafiikka yms. modit päälle. Ei tarvitse enää uusia ostaa kun rosteritkin päivittyy.
Kiitos tästä
Ei helvetti kuinka yksinkertainen voi joskus vaan koukuttaa... Eilen ku luin tän viestin niin ostin ja illalla pelasin varmaan 3h muutaman oluen säestyksellä.
Kiitos tästä
Mutta osaatko sanoa missä olis jotain tarkempaa dataa mitkä tuotteet on liian kalliita? Nythän se päivän päätteeksi vaan ilmottaa määrän kuinka monen mielestä tuote on kallis, enkä mie nyt ala mitään kirjaa kyllä ite pitämään tuotteiden hinnoista
Jaa... Mie olen laittanu suoraan pari euroa tuon päälle
Ehkä samasta syystä en olekaan k-kauppias 
Just sun hinnoittelupolitiikan mukaan olet, kuin K-kauppiasJaa... Mie olen laittanu suoraan pari euroa tuon päälle
Hauska huomio muuten, en varmaan kertaakaan ole noiden pukumiesten nähny valittavan hinnoista, mutta aina ku tulee se neitokainen "tramp stampillä" valittaa kaikesta ja ostaa pullon vettä
E; eka bugi tuli vastaan:
Nämä oli kaupan ekat asiakkaat ja tuossa ne on nyt pyöriny kokoajan
29.3 tullut pienoinen päivitys peliin. Poisti levitoivat laatikot, nyt laatikot tukevasti lattialla.
Just sun hinnoittelupolitiikan mukaan olet, kuin K-kauppias
Tee vaan, jos jaksat.
Uskaltaisko tälle perustaa ihan oman ketjunsa ettei paskota tätä ketjua?
Tähän on saatavilla Steamissa betapäivitys 1.0.1
Juu, tuon viestin kirjoituksen aikaan oli jokin käsittämätön huonon RNG:n päivä... Eilen pelasin taas monta tuntia ja aloitin aina heti uuden kun edellinen epäonnistui tai meni läpi, eli peli on ihan toimiva kun sille päälle sattuu.Tähän on saatavilla Steamissa betapäivitys 1.0.1
Balatro 1.0.1 Patch Notes - Balatro Guide - IGN
The first major update for Balatro, 1.0.1, is available for public testers on Steam, and will debut publicly within the coming weeks. The update brings changeswww.ign.com
Tuo pelihän ei ole vielä varsinaisesti läpi, jos kerran voittaa. Jokaisen voiton jälkeen saa lisähaasteen uudella aloituspakalla tai korkeammalla panoksella. Päivitys korjaa juuri näitä korkeimpia panoksia, jotka alunperin olivat turhauttavan epäreilua tahkoamista. Pientä viilausta myös moniin jokereihin.
Satunnaisuus mielestäni kuuluu korttipeleihin. Huonolla kädellä ei voi voittaa, mutta erinomaisella kädellä voitonhuuma on sitäkin suurempi.
Hyvää settiä! Muistuttaa minua erinomaisesti miksi inhoan ja vihaan ihan v*tusti lähes kaikkea aasiasta tulevia pelejä. Oli sitten FF, Personat, DBZ pelit, jne. on näissä aina itselleni täysin luotaantyötävä graafinen ulkoasu ja immersio omalla kohdalla on täysin pakkasen puolella. Tuntuu että länsi RPG peleissä parhaimillaan "elät" siellä maailmassa tehden melko aidon oloisia asioita ja nautit olostasi... näissä peleissä taas tuntuu että se kartta on joku paskan näköinen miljöö missä on joki, pieni kylä missä seisoo staattisesti pari vendoria ja muutama NPC kävelee sekä jotain random peltoja. Unohtamatta että samaan karttaan on ahdettu metrin välein (jopa kylän viereen tai jopa tyyliin pellolle) jotain isoja vihollisen hahmoja joiden lähelle menet, lyöt tyyliin kerran miekalla ja taistelu menee johonkin paskan näköiseen vuoropohja moodiin eri karttaan. Mitään immersiota ei ole, vaan joku kivalta kuulostava kalastusaktiviteettikin on tyyliin pahimmillaan X painikkeen painamista joen vieressä niin inventarioon ilmestyy joku helvetin river salmon, vs. länkkäripelit niinkuin vaikka RDR2 jossa kyseinen aktiviteetti on oikeasti rentouttavaa, aidon oloista ja suhteellisen mukavaa ajanvietettä. Eikä unohdeta sitä kanssakäymistä näissä joissa Äxää rämpyttäen käyt jotain Pokemon Silver tason teksiruutua läpi ja saat questin tai et.
Noniin, tämä tuli juuri läpäistyä NG+ ja yllättäen se ei ollut enää niin paha, apureitakaan en tarvinnut vaikka siihen olin jo henkisesti varautunut. Verenpainetta nostattanut pomomatsikin meni tällä kertaa ekalla. Vihonviimeinen oli pahin, siihen meni taas melkein tunti. Varusteetkin oli parempia niin sekin toki vaikutti. Nyt jotain simppelimpää vaihteeksi sit.Lies of P (PC)
Tätä eteläkorealaista Souls-likea on pidetty genrensä parhaimpana sekä vaikeimpanana ja kyllähän se osuva kuvaus on.
Klassisen sadun Pinokkio-nukke herää Krat-kaupungin junalaiturilta. Orjatyövoimana toimivat nuket ovat saaneet raivokohtauksen ja pistäneet kaupungin ja asukkaat päreiksi. Pitää siis löytää Geppetto-isä ja selvittää, mitä hittoa oikein on tapahtunut. Idea on sen verran nerokas, etten ymmärrä, miksei tätä ole keksitty aiemmin. (Tai ehkä juuri siksi, koska se vaatisi kekseliäisyyttä pelintekijöiltä...) Vanhat sadut kun ovat vapaassa käytössä niin ei tule tekijänoikeuskiistojakaan. Varsinaista juonta pelissä ei genren tyyliin ole, etetään paikasta toiseen ja selvitetään, mitä on tapahtunut.
Graafisesti peli tuo kovasti mieleen Bloodbornen, varsinkin alussa. Peli on suht. kevyt, pyöri koneellani maksimiasetuksilla telkkarin kautta oikealla 4K:lla sellaiset 70 FPS, vain yhdessä kohdassa muistan olleen isomman pudotuksen. Äänimaailma oli ihan jees, joskin musiikki oli aika mitäänsanomatonta ja jäi mieleen lähinnä runsaasti toistettuna. Mistä päästäänkin aasinsillan kautta bosseihin.
Peliä on siis pidetty vaikeana ja voin allekirjoittaa sen täysin. Alkupuoliskolla vaikeustaso oli minulle about täydellinen, bossit kaatuivat säädyllisessä ajassa mutteivät olleet läpihuutojuttuja. Puolivälistä sitten alkoi haaste ja muutamaa sai hakata monta tuntia ennen kuin osasin riittävästi & tuuri kävi ja bossi kaatui. Pahin oli loppupuolella sillalla ollut vastus, johon taisi mennä yli 7 h. Apureita en käyttänyt näin ekalla kierroksella. Isompaa turhautumista ei kuitenkaan tullut kuten Elden Ringin tapauksessa, yksi bossimatsi tosin nosti kummasti verenpainetta (peliä pelanneet arvanevat, mikä se oli). Sekin lopulta kaatui kun jaksoi tyynesti yrittää uudelleen ja uudelleen. Jos hermostuu niin alkaa rämpytys ja se ei toimi, jos haluaa jatkuvasti hakata niin pitää löytää siihenkin oikea rytmi. Pelintekijät ovat muutenkin kuunnelleet "Soulsit ovat rytmipelejä"-meemiä, sillä tämä on todellakin sitä. Pelimekaniikan koukku on oikeaan ajoitukseen perustuva torjunta, jolloin P ei ota damagea ja jopa hiukan parantaa jos on ottanut osumaa kuten Bloodbornessa. Parannusta saa myös hyökätessään ja torjuttuaan osittain osumien jälkeen, mutta vihollista ei pidä päästää osumaan puhtaasti. On siis parempi torjua liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun saa tarpeeksi torjuttua ja lyötyä viholliset menevät horjuvaan tilaan, jolloin osunut ladattu hyökkäys saa ne seisahduksiin ja pääsee antamaan vaparisarjan. Bosseissa sain parhaimmillani pari tällaista vaparia, hyvät torjujat saanevat enemmän. Itse olen aina ollut huono parryissä mutta tässä onnistuin lopulta kohtuullisesti, pääsinhän pelin läpi. Siltikin ajoitus tuntui tiukemmalta kuin Sekirossa, joka on pelimekaniikaltaan hyvin lähellä tätä.
Jotkut tykkäävät pelata nämä Soulsit täysin pimennossa, itse kurkin vain oleellisimmat eli mitkä kerättävät tavarat jäävät "lukkojen taakse" sekä minimaalisesti mitä eri loppuihin vaaditaan. Kaikkea ei ekalla kierroksella ole edes mahdollista saada, sillä osa on jemmattu NG+ taakse. Sitä voisi vielä koittaa, tällä kerralla kyllä apurit käyttöön heti kun näyttää pahalta. Muutenkin jatkossa täytyy miettiä, alanko ottamaan apuja vaan käyttöön. Vaikka tämä ei siis varsinaisesti vituttanutkaan kun monta tuntia yritin tiettyjä bosseja, niin kyllä siinä vähän mietti, että olisin voinut pelata tämän jo lävitse ja jatkaa seuraavaan peliin. Ja kun ei vaikean bossin voittaminenkaan enää tunnu kovinkaan erikoiselta niin ehkä vaan parempi optimoida ajankäyttö. Tämä jääköön siis (ainakin näillä tiedoilla) omaksi pelaamisen saavutuksekseni, kun pääsin sen ilman apuja läpi.
Tämä on myös Xbox Gamepassissa jos haluaa kokeilla halvalla. Denuvokin poistettiin helmikuussa pätsillä, joskaan minulla ei sen kanssa ole koskaan ollut kuin korkeintaan periaatteellisia ongelmia.
