- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 451
Warhammer 40,000: Space Marine II (PC)
Keisarin nimeen! Parviälyiset tyranid-muukalaiset hyökkäävät taktisesti tärkeälle planeetalle, mutta onneksi paikalle saapuu Adeptus Astartesin ultramariini-osasto vetämään xenos-saastaa turpaan. Tämä on jatkoa edeltäjälleen ja lyhyesti tätä voisi kuvailla "Kuin ykkönen, mutta parempi ja örkit on vaihdettu tyranideihin." Käytännössä tämä on kuitenkin vähän enemmän.
Peli on räiskintää meleellä. Uutuutena ykköseen on parry, joka on itse asiassa aika isossa osassa. Nimen mukaisesti sillä torjutaan vihollisten meleeiskuja, varsinkin sinisenä hohtavat kannattaa yrittää torjua. Oranssien kohdalla kannattaa sitten vain väistää tai tulee damagea. En ole koskaan ollut kovin kummoinen parryn kanssa esim. Soulseissa, mutta tässä se onnistui enimmäkseen ihan hyvin. Hieman hämäävästi joka parry ei aiheuta vihollisen horjahtamista, vaan kuten Elden Ringissä niin parryjä voi vaadita useampi tai sitten lisää damagea. Keskityin pääosin meleeseen, räiskintä lonkalta on nimensä mukaista ja tähtäyksessä liikkuminen on hidasta ja näkökenttäkin kapenee, mikä varsinkin lopputaistelussa ärsytti. Pelasin kuitenkin Veteran-vaikeustasolla (mikä pelin mukaan on oletus) ja se meni pääosin suht helposti. Yksi alkupuolen aikarajoitteinen tehtävä vaan oli liikaa ja siinä piti laskea hetkeksi normaalille. Myös lopputaistelu oli vähän hanurista, varsinkin yksi hyökkäys, mistä mulla ei oikeastaan ollut mitään hajua, kuinka siitä voisi realistisesti selvitä ottamatta damagea. Väistelin vaan ympäriinsä ja välillä selvisin vähemmällä damagella, välillä tuli enemmän. Muutenkin lopputaistelu meni ehkä vähän turhan kikkailuksi.
Mutta se, mikä on toteutetu erinomaisesti niin on 40k-maailma. Kaikki huokuu sotaisan universumin henkeä, jossa pelkkä lojaalius jumalkeisarille merkitsee. Etenkin ultramariinien sotisovat näyttävät kuin hienoilta itse maalatuilta figuureilta. Peli ottaa myös itsensä riittävän vakavasti, eikä sorru mihinkään marvelmaiseen "hei mitä jos me ollaankin videopelissä höhö eiks oo tyhmiä nää isot haarniskat"-meininkiin. Monesti olinkin suu typerässä virneessä, kun meininkiä huokuu. Tällaiset tuntuvat tätä nykyä enemmän olevan poikkeus kuin sääntö. Juonikin on hyvä, ei kovinkaan syvällinen mutta välillä on hyvä tehdä yksinkertainen perusjuoni kunnolla kuin yrittää liikaa. Ei ravintola-annoksiinkaan sotketa kaikkea mahdollista, mitä jääkaapista löytyy.
Tälle Keisari suosittelee -leima pienistä ärsytyksistä huolimatta. Ja mainittakoon vielä, että tämän koodi tuli mulle AMD:n pelibundlessa, jos se joillekin merkkaa jotakin.
Keisarin nimeen! Parviälyiset tyranid-muukalaiset hyökkäävät taktisesti tärkeälle planeetalle, mutta onneksi paikalle saapuu Adeptus Astartesin ultramariini-osasto vetämään xenos-saastaa turpaan. Tämä on jatkoa edeltäjälleen ja lyhyesti tätä voisi kuvailla "Kuin ykkönen, mutta parempi ja örkit on vaihdettu tyranideihin." Käytännössä tämä on kuitenkin vähän enemmän.
Peli on räiskintää meleellä. Uutuutena ykköseen on parry, joka on itse asiassa aika isossa osassa. Nimen mukaisesti sillä torjutaan vihollisten meleeiskuja, varsinkin sinisenä hohtavat kannattaa yrittää torjua. Oranssien kohdalla kannattaa sitten vain väistää tai tulee damagea. En ole koskaan ollut kovin kummoinen parryn kanssa esim. Soulseissa, mutta tässä se onnistui enimmäkseen ihan hyvin. Hieman hämäävästi joka parry ei aiheuta vihollisen horjahtamista, vaan kuten Elden Ringissä niin parryjä voi vaadita useampi tai sitten lisää damagea. Keskityin pääosin meleeseen, räiskintä lonkalta on nimensä mukaista ja tähtäyksessä liikkuminen on hidasta ja näkökenttäkin kapenee, mikä varsinkin lopputaistelussa ärsytti. Pelasin kuitenkin Veteran-vaikeustasolla (mikä pelin mukaan on oletus) ja se meni pääosin suht helposti. Yksi alkupuolen aikarajoitteinen tehtävä vaan oli liikaa ja siinä piti laskea hetkeksi normaalille. Myös lopputaistelu oli vähän hanurista, varsinkin yksi hyökkäys, mistä mulla ei oikeastaan ollut mitään hajua, kuinka siitä voisi realistisesti selvitä ottamatta damagea. Väistelin vaan ympäriinsä ja välillä selvisin vähemmällä damagella, välillä tuli enemmän. Muutenkin lopputaistelu meni ehkä vähän turhan kikkailuksi.
Mutta se, mikä on toteutetu erinomaisesti niin on 40k-maailma. Kaikki huokuu sotaisan universumin henkeä, jossa pelkkä lojaalius jumalkeisarille merkitsee. Etenkin ultramariinien sotisovat näyttävät kuin hienoilta itse maalatuilta figuureilta. Peli ottaa myös itsensä riittävän vakavasti, eikä sorru mihinkään marvelmaiseen "hei mitä jos me ollaankin videopelissä höhö eiks oo tyhmiä nää isot haarniskat"-meininkiin. Monesti olinkin suu typerässä virneessä, kun meininkiä huokuu. Tällaiset tuntuvat tätä nykyä enemmän olevan poikkeus kuin sääntö. Juonikin on hyvä, ei kovinkaan syvällinen mutta välillä on hyvä tehdä yksinkertainen perusjuoni kunnolla kuin yrittää liikaa. Ei ravintola-annoksiinkaan sotketa kaikkea mahdollista, mitä jääkaapista löytyy.
Tälle Keisari suosittelee -leima pienistä ärsytyksistä huolimatta. Ja mainittakoon vielä, että tämän koodi tuli mulle AMD:n pelibundlessa, jos se joillekin merkkaa jotakin.