Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[JerryKannu]

The Witcher 3: Wild Hunt (PC)
...
Ne ovat vieläpä nyt tarjouksessa GOG.comissa 4.4. asti, esimerkiksi tämän pelin Complete Edition, jossa mukana lisärit (jotka myös backlogissani muttei nyt heti perään jaksa) lähtee alle 13 €.

Jep, huomasin itsekin tuon tarjouksen eilen ja tuli latailtua. Pelasin tämän PS4:lla julkaisun aikaan läpi, tai oikeastaan Hearts of Stone DLC jäi kesken (sammakkoon). Sen koommin unohtui sitten koko juttu.

Kun on aikaa niin "napit kaakossa" PC:llä uudelleen

 

[perato]

duppeli

 

[perato]

Tuleeko muillekin Youtubessa jatkuvalla syötöllä niitä mainoksia Hero Wars, Evony (vai mikä lienee) pelimainoksia? Tuntuu että yli puolet näkemistäni Youtube-mainoksista on noita häröpelejä, ja tätä on jatkunut varmaan toista vuotta.

Erinnäkösissä äpeissä tulee näitä ja työpaikan selaimissa. Käyn joskus huvikseen katselemassa mitä ihmiset kirjottaa arvosteluksi, melkeen aina "fake ad". Ilmeisesti ne feikit kuitenkin toimii kun tätä kuuklettelin. Yleensähän näissä on se valtava FAIL teksti kaverina ja joskus jotain sarjakuvariettautta.

 

[timppeli]

uBlock Origin - Free, open-source ad content blocker.

uBlock Origin is not just an “ad blocker“, it's a wide-spectrum content blocker with CPU and memory efficiency as a primary feature. Developed by Raymond Hill.

ublockorigin.com

Autossa tulee käyttää turvavyötä, pyöräillessä kypärää, ja netissä adblokkeria.

Lähinnä hain sitä että näkevätkö muutkin juuri näitä samoja pelimainoksia, vai satunko minä yhtenä vain olemaan niiden huomion kohteena, jo varmaan parin vuoden ajan? Noista fake-pelimainoksista on toki useita variaatioita, joskus oli niitä mitkä mainostivat olevansa yksinkertaisia pulmapelejä missä piti keksiä missä järjestyksessä poistaa pinnejä jne.

 

[Refloni]

Lähinnä hain sitä että näkevätkö muutkin juuri näitä samoja pelimainoksia, vai satunko minä yhtenä vain olemaan niiden huomion kohteena, jo varmaan parin vuoden ajan? Noista fake-pelimainoksista on toki useita variaatioita, joskus oli niitä mitkä mainostivat olevansa yksinkertaisia pulmapelejä missä piti keksiä missä järjestyksessä poistaa pinnejä jne.

Jos Google tietää sinun tykkäävän pelaamisesta niin se antaa pelimainoksia. Sitä ei kiinnosta millaisista peleistä pidät, pelit ylipäätään on riittävän kapea kategoria mainostajille. Mainokset on niiltä peleiltä jotka maksavat eniten, joten kyllä, samat herowarsit pyörii jokaisen pelaajan ruudulla. Pelit itsessään on lähes poikkeuksetta paskaa.

Aiheesta tuli hyvä video hetki sitten:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[timppeli]

Jos Google tietää sinun tykkäävän pelaamisesta niin se antaa pelimainoksia.

Varmaan noin, mutta en katso pääsääntöisesti pelivideoita Youtubesta tms., aika paljon kuitenkin.

Paljon enemmän seuraan esim. maailmanpolitiikan videoita (esim. Gazan tilannetta ja väittelyvideoita woke-ilmiöstä) tai hauskoja kissakoiravideoita ja huumoripläjäyksiä, mutta silti tulee lähinnä noita yksiä ja samoja paskapelimainoksia. Kai niitä sitten tuupataan niin paljon ilmoille...

 

[Pallohallimaha]

Assassin's Creed. (2007)

Tämä pelisarja on mulla jäänyt kesken noin Black Flag:n julkaisun aikoihin. Nyt aloin saagan alusta asti ajatuksella että vihdoin pelaan niitä niin pitkälle kun olen niitä ostanut, tämän ensimmäisen olen pelannut läpi pari kertaa aiemmin, viimeksi n. kymmenen vuotta sitten.

Paljon olin unohtanut mutta melkein yhtä paljon muistin, tarina vetää mukanaan hienosti kunnes tehtävät alkaa toistaa itseään ja myös tarina alkaa tuntua väkisin venytetyltä.
Kontrollit (näppis ja hiiri) toimii hyvin kunnes alkaa edistyneempiä "aseita" ja kontrolleja aukeamaan jolloin (niin kuin muistin) kontrollit alkaa tahmaamaan pahasti viiveen ollessa pahimmillaan aivan järjetön, hatusta heittäen vähintään toista sekuntia, jolloin saapi ihan vapaasti klikkailla mitä haluaa mutta mitään ei tapahdu vaikka jopa framerate oli vakaa 9.0ms (rajoitettu 110FPS koska ainakin alkuvaiheessa korkeampi FPS kaatoi pelin) RTSS:n mukaan koko ajan.

Lisäksi peli tykkäsi kaatuilla usein. Aloin GoG:n versiolla, kokeilin Steamin:n versiota (sama tulos) mutta vasta luuhattuversio toimi moitteetta. Ehkä W11 + Ubersh.. Sori, Ubisoft ongelma?

Grafiikka on ajaltaan mutta silti paikoin mielestäni jopa näyttävää, eikä RTX 3080 juurikaan nostanut kelloja muuten kuin haukotellessaan
Ääninäyttely on välillä aika gringeä, välillä hyvää mutta lienee kohtuullista ottaa huomioon pelin ikä tässä.

On tässä silti edelleen ne elementit jotka mut tähän pelisarjaan koukutti aikanaan. Voidaan vaikka ottaa esimerkiksi katolta vihollisen niskaan hyppääminen, käyttäen tätä pehmusteena sekä itsellesi että terällesi

 

[Rockbear]

FIFA 23 (PS5)

+ Silmiä hivelevä grafiikka
+ Todella hyvä grafiikka moottori
+ Ympäristö, on kun pelaisi oikealla jalkapallo areenalla TV:n välityksellä
+ Selostus on kuin oikeasta pelistä.
+ Tässä pelissä Playstation 5 grafiikkaa pyörittävän raudan laskentateho pääsee oikeisiin oikeuksiinsa.
+ Ohjain pääsee oikeisiin oikeuksiinsa

 

[JerryKannu]

FIFA 23 (PS5)

+ Silmiä hivelevä grafiikka
+ Todella hyvä grafiikka moottori
+ Ympäristö, on kun pelaisi oikealla jalkapallo areenalla TV:n välityksellä
+ Selostus on kuin oikeasta pelistä.
+ Tässä pelissä Playstation 5 grafiikkaa pyörittävän raudan laskentateho pääsee oikeisiin oikeuksiinsa.
+ Ohjain pääsee oikeisiin oikeuksiinsa

Tästä saa vielä moninverroin paremman PC:llä kun iskee realism, grafiikka yms. modit päälle. Ei tarvitse enää uusia ostaa kun rosteritkin päivittyy.

 

[Heseman]

Halo 4 - The Master Chief Collection (PC)

Ja sitten kokoelman viimeinen, jonka pelasin aikonaan Äkspöks 360:lla kuten kolmosenkin. Silloin kolmonen innosti ja tämä ei, tällä kertaa kävin toisinpäin ja tämä toimi paremmin. Mietin vähän mistä se mahtoi johtua ja päädyin siihen, että kiinnostukseni korreloi kenttiin piilotetujen terminaalien löytymisen suhteen. Nyt en löytänyt niitä kolmosesta yhtään kun tästä melkein kaikki. Terminaalit siis valottavat pelin maailmaa välivideoilla, eli ovat ns. loredumppeja. Itse pelin tarina on vähän kaksijakoinen, pahis on aika daa (vaikka tälle terminaalien kautta taustaa saatiinkin) mutta liian kauan käytössä olleen Cortana-tekoälyn hajoilu oli ihan mielenkiintoista. Ja miksi sitä Covenantia oli pakko tähän raahata mukaan, ihan turhia olivat. Itse präiskyttelykin on ihan jees, samoin kuin uudet aseet. Vähän harmi, että tästä eteenpäin kaikki ilmeisesti kustiin lahjakkaasti. Vitosta ei kokoelmaan laitettu eikä sitä ole PC:llä nähty, mikä kertonee studion itsensäkin luotosta siihen...

Halo: The Master Chief Collection - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Tohelo]

Supermarket Simulator (early access), Steam, 12,99€.

Olen katsonut viimepäivinä tämän pelaamista YouTubessa ja Twitchissä niin paljon, että olisi luullut tulevan mielenkiinto tukahdutettua.
Mutta eilen, lauantaina, innostuin ostamaan itsellekkin ja samantien pelasin noin 6 tuntia. Vielä piisaa intoa ja pelissä pelaamista, täytyy jatkaa kunhan kerkeän.
On mielenkiintoista suht yksinkirtaista hiiren naksuttelua, mutta jotenkin niin koukuttavaa.
Grafiikoiltaan toisaalta vähän kökköä, mutta ihan riittävä tämänkaltaiseen peliin. Värimaailmaltaan grafiikat ovat mukavan piristäviä, eikä mitään Gas Station Simulatorin kaltaista ankeutta.
Vaikka onkin early access, niin yhtään bugia ei ole tullut vastaan.
Kaikenlaisia päivityksiä on peliin lupailta, mutta tälläisenäänkin on ollut itselleni sijoitetun rahan väärti.

Kiitos tästä Ei helvetti kuinka yksinkertainen voi joskus vaan koukuttaa... Eilen ku luin tän viestin niin ostin ja illalla pelasin varmaan 3h muutaman oluen säestyksellä.

Mutta osaatko sanoa missä olis jotain tarkempaa dataa mitkä tuotteet on liian kalliita? Nythän se päivän päätteeksi vaan ilmottaa määrän kuinka monen mielestä tuote on kallis, enkä mie nyt ala mitään kirjaa kyllä ite pitämään tuotteiden hinnoista

 

[Anss1]

Kiitos tästä Ei helvetti kuinka yksinkertainen voi joskus vaan koukuttaa... Eilen ku luin tän viestin niin ostin ja illalla pelasin varmaan 3h muutaman oluen säestyksellä.

Mutta osaatko sanoa missä olis jotain tarkempaa dataa mitkä tuotteet on liian kalliita? Nythän se päivän päätteeksi vaan ilmottaa määrän kuinka monen mielestä tuote on kallis, enkä mie nyt ala mitään kirjaa kyllä ite pitämään tuotteiden hinnoista

Noin 10-20c yli "market pricen" on ok hinta, harvoin valittavat.
Nyt on jokunen kymmenen tuntia pelaamista (tai ainakin pelin käynnissäoloa) takana ja vieläkin kiinnostaa pelata.

 

[Tohelo]

Noin 10-20c yli "market pricen" on ok hinta, harvoin valittavat.
Nyt on jokunen kymmenen tuntia pelaamista (tai ainakin pelin käynnissäoloa) takana ja vieläkin kiinnostaa pelata.

Jaa... Mie olen laittanu suoraan pari euroa tuon päälle Ehkä samasta syystä en olekaan k-kauppias

Hauska huomio muuten, en varmaan kertaakaan ole noiden pukumiesten nähny valittavan hinnoista, mutta aina ku tulee se neitokainen "tramp stampillä" valittaa kaikesta ja ostaa pullon vettä

E; eka bugi tuli vastaan:

Nämä oli kaupan ekat asiakkaat ja tuossa ne on nyt pyöriny kokoajan

 

[AMH69]

Jaa... Mie olen laittanu suoraan pari euroa tuon päälle Ehkä samasta syystä en olekaan k-kauppias

Hauska huomio muuten, en varmaan kertaakaan ole noiden pukumiesten nähny valittavan hinnoista, mutta aina ku tulee se neitokainen "tramp stampillä" valittaa kaikesta ja ostaa pullon vettä

E; eka bugi tuli vastaan:

Nämä oli kaupan ekat asiakkaat ja tuossa ne on nyt pyöriny kokoajan

Just sun hinnoittelupolitiikan mukaan olet, kuin K-kauppias 29.3 tullut pienoinen päivitys peliin. Poisti levitoivat laatikot, nyt laatikot tukevasti lattialla.

 

[Tohelo]

Just sun hinnoittelupolitiikan mukaan olet, kuin K-kauppias 29.3 tullut pienoinen päivitys peliin. Poisti levitoivat laatikot, nyt laatikot tukevasti lattialla.

Uskaltaisko tälle perustaa ihan oman ketjunsa ettei paskota tätä ketjua?

 

[AMH69]

Uskaltaisko tälle perustaa ihan oman ketjunsa ettei paskota tätä ketjua?

Tee vaan, jos jaksat.

 

[Tohelo]

Otetaas sitten wanna-be kauppiaat jatkossa Supermarket simulaattorista juttelut tänne:

Supermarket Simulator (early access)

Tehdääs tälle ketju ettei mene tuo toinen ketju solmuun tästä pelistä :tup: Erään nimeltä mainitsemattoman ansiosta ostin tän pelin ja on kyllä koukuttava. Hauska kauppiaan simulaattori ja mukava "tappaa aikaa" tän parissa. Pari bugia tullu vastaan joista olikin kuvakaappaus tuolla Viimeksi...

bbs.io-tech.fi

 

[reginaphalange]

Tekken 8, 300+ tuntia. Tykkäsin muuten kovasti, mutta jotenkin aivan käsittämätöntä, ettei kilpailullisen pelin ranked moodissa ole vuonna 2024 mitään automatisoitua järjestelmää esim. rage quittaajien varalle. Twitterissä uhotaan, kuinka exceliin kerätään nimiä ja bannia seuraa, mikäli lakihommat on ok, että bannit voidaan antaa. Ööh..

Tympii myös, että Tekken Shop jätettiin julkkarista pois parempien arvostelujen vuoksi jne.

 

[Nathorr]

God of War (2018) (PC)

Vähän kaksijakoset fiilikset. Olin tätä peliä odottanut kovasti, mutta alku oli vähän kankea. Liikkuminen tuntui esimerkiksi Assassin's Creedeihin tottuneena todella tönköltä ja pelaaminen tosi putkimaiselta, jota se tietysti onkin. Vaikka tässä jonkinlainen avoin maailma on, niin pelin kentät on varsin suoraviivaisia ja etenevät kaikki samalla kaavalla: puzzlea ja mätkintää. Kyllä se siitä sitten lopulta rupesi maistumaan, kun sai lisää skillejä ja uuden aseen. Pelin rope-elementit ovat maltilliset ja alun lämmittelyn jälkeen eivät liikaa kiusaa ajoittain vahvoja RPG-elementtejä vierauksuvaa pelaajaa.

Pelin vahvuus on ehdottomasti tarinassa, joka on selvästi keskiössä ja jota on kiva seurata. Pelin kuvaus on lähes elokuvamainen. Mielestäni kamera ei leikannut kertaakaan koko pelin aikana, vaan jatkoi aina sulavasti välivideoihin ja niistä takaisin pelattavaan osuuteen. Todella siistiä. Mielettömän kaunis, mutta toisaalta FOV on ihan liian lähellä. Flawless Widescreen -ohjelmalla sitä sai vähän parannettua. FPS oli koko pelin ajan yli 120, joka on maininnan arvoinen suoritus, kun liian usein näitä pelejä julkaistaan rikkinäisenä. Näyttiksenä RTX 4080, resona 3440x1440, kaikki asetukset tapissa.

Hahmot ovat hauskoja ja kahden mytologian sekottaminen on kivaa twistiä. Mietin vähän, että mahtaako tulla skandijumalista ähky, kun juuri upotti sen melkein 100 tuntia AC Valhallaan, mutta ei onneksi. Odotin Steamin Overwhelmingly Positive -arvostelusta helppoa 5/5-peliä, kun genre on juuri se joka itselleni uppoaa parhaiten, mutta pakko rokottaa yksi piste, kun pelattavuus oli omaan makuun vähän kankeaa. 4/5, jatko-osa tulee varmasti pelattua sen tullessa PC:lle.

 

[Jumi]

Balatro
Ihan hauskoja pelejä nämä deckbuilderit. En tälle sentään 10/10 tai Overhelmingly Positivea antais mitä Steami väittää. Pohjimmiltaan peli on pokeria erilaisilla kertoimilla ja ties millä hauskoilla lisäjutuilla.
[EDIT2: Ylläolevan rivin ja sen jälkeen kirjoitetun välillä on tunti tai pari tuntia väliä. Viesti tunnelma muuttui tyystin! lol]
En tiiä voiko tätä edes sanoa hyväksi peliksi, sillä tässä on kaksi isoa vikaa. Ensimmäinen on että että vaadittavat pisteet kasvavat eksponentiaalisesti. Se tarkoittaa että omaan pakkaan pitäisi saada kokoajan hyviä kortteja tai muita bonuksia. Yleensä se onnistuu kunhan peli kulkee edes jotenkin, ja tätä ei monestikaan välttämättä edes huomaa.

Sitten on se vakavampi vika, liiallinen satunnaisuus. Viimeiset 4 peliä ovat olleet nopeasti ohi erilaisia syistä... Viime pelissä ainoa mitä peli tarjosi oli keskittyä keräämään herttaa(bonusta jokaisesta pelatusta hertasta), ja peli alkoikin sujumaan, mutta sitten "pomotaistelussa" yhdestäkään hertasta ei saanut pisteitä. Ei mitään mahdollisuuksia voittaa.

En ymmärrä miten pelaajille näyttää menevän läpi epäreilu häviäminen? Tuntuuko sellaisen jälkeen pienikin onnistuminen hyvältä? Näen tämän surkean RNG:n läpi! Tämä on niinku FTL jossa voi heittää noppaa alussa ja sitten peli onkin läpi.

Pääsin muuten pelin läpi 5 tunnissa, kun satuin saamaan hyvän pelin. Ehkä peli nyt lyö jarrua ja tarjoaa epärealistisen huonon tuurin.
Kaikesta huolimatta nautinnollinen peli.

EDIT: No nyt ei anna elintärkeitä jokereita ollenkaan! Pari tuntia hävinny putkeen, riittää.

 

[terotin]

Balatro

Tähän on saatavilla Steamissa betapäivitys 1.0.1

Balatro 1.0.1 Patch Notes - Balatro Guide - IGN

The first major update for Balatro, 1.0.1, is available for public testers on Steam, and will debut publicly within the coming weeks. The update brings changes

www.ign.com

Tuo pelihän ei ole vielä varsinaisesti läpi, jos kerran voittaa. Jokaisen voiton jälkeen saa lisähaasteen uudella aloituspakalla tai korkeammalla panoksella. Päivitys korjaa juuri näitä korkeimpia panoksia, jotka alunperin olivat turhauttavan epäreilua tahkoamista. Pientä viilausta myös moniin jokereihin.

Satunnaisuus mielestäni kuuluu korttipeleihin. Huonolla kädellä ei voi voittaa, mutta erinomaisella kädellä voitonhuuma on sitäkin suurempi.

 

[Jumi]

Tähän on saatavilla Steamissa betapäivitys 1.0.1

Balatro 1.0.1 Patch Notes - Balatro Guide - IGN

The first major update for Balatro, 1.0.1, is available for public testers on Steam, and will debut publicly within the coming weeks. The update brings changes

www.ign.com

Tuo pelihän ei ole vielä varsinaisesti läpi, jos kerran voittaa. Jokaisen voiton jälkeen saa lisähaasteen uudella aloituspakalla tai korkeammalla panoksella. Päivitys korjaa juuri näitä korkeimpia panoksia, jotka alunperin olivat turhauttavan epäreilua tahkoamista. Pientä viilausta myös moniin jokereihin.

Satunnaisuus mielestäni kuuluu korttipeleihin. Huonolla kädellä ei voi voittaa, mutta erinomaisella kädellä voitonhuuma on sitäkin suurempi.

Juu, tuon viestin kirjoituksen aikaan oli jokin käsittämätön huonon RNG:n päivä... Eilen pelasin taas monta tuntia ja aloitin aina heti uuden kun edellinen epäonnistui tai meni läpi, eli peli on ihan toimiva kun sille päälle sattuu.

 

[masax]

Assassin´s Creed Odyssey (pc)

Tuli joskus aikoja sitten jostain alennuskorista hankittua, enkä koskaan edes aloittanut, mutta nyt sitten. Onhan aika tuskainen tapaus, jos vielä pitäisi kymmeniä tunteja jaksaa. Samaa ubisoftia heti alusta alkaen, joka niin nähty. Juostaan edestakaisin tehtävämerkkien perässä, eikä oikein tiedä edes miksi. Ja voi miksi on pitänyt kaikki ääninäyttely tehdä siten että ärrää sorretaan. Aivan kamalan kuuloista. Ja miksi ensimmäiset varusteet auringonpaisteisessa kreikassa on joku talviturkki? Ehkä tätä pelaa tunnin silloin ja toisen tällöin, mutta ei kyllä paljon enempää. Jos vuoteen 2028 mennessä saisi loppuun. Siinä tavoitetta.

 

[Maikkeli01]

Gacha eli japanilainen lootbox on yksi vihamielisimmistä mikromaksumekaniikoista. Loottilootista putoilee pelissä käytettäviä hahmoja (yleensä söpöjä animetyttöjä), jotka kannustavat availemaan lisää laatikoita emotionaalisen manipuloinnin ja ihan vaan paljaan pinnan avulla. Mahdollisuudet hyvään voittoon ovat joitakin prosentteja ja mikromaksut yhtä riistohintaisia kuin mobiilipeleissä aina. Pelit ovat ilmaisia, mutta yrittävät viedä käyttäjän rahat viekkaudella ja vääryydellä...

Hyvää settiä! Muistuttaa minua erinomaisesti miksi inhoan ja vihaan ihan v*tusti lähes kaikkea aasiasta tulevia pelejä. Oli sitten FF, Personat, DBZ pelit, jne. on näissä aina itselleni täysin luotaantyötävä graafinen ulkoasu ja immersio omalla kohdalla on täysin pakkasen puolella. Tuntuu että länsi RPG peleissä parhaimillaan "elät" siellä maailmassa tehden melko aidon oloisia asioita ja nautit olostasi... näissä peleissä taas tuntuu että se kartta on joku paskan näköinen miljöö missä on joki, pieni kylä missä seisoo staattisesti pari vendoria ja muutama NPC kävelee sekä jotain random peltoja. Unohtamatta että samaan karttaan on ahdettu metrin välein (jopa kylän viereen tai jopa tyyliin pellolle) jotain isoja vihollisen hahmoja joiden lähelle menet, lyöt tyyliin kerran miekalla ja taistelu menee johonkin paskan näköiseen vuoropohja moodiin eri karttaan. Mitään immersiota ei ole, vaan joku kivalta kuulostava kalastusaktiviteettikin on tyyliin pahimmillaan X painikkeen painamista joen vieressä niin inventarioon ilmestyy joku helvetin river salmon, vs. länkkäripelit niinkuin vaikka RDR2 jossa kyseinen aktiviteetti on oikeasti rentouttavaa, aidon oloista ja suhteellisen mukavaa ajanvietettä. Eikä unohdeta sitä kanssakäymistä näissä joissa Äxää rämpyttäen käyt jotain Pokemon Silver tason teksiruutua läpi ja saat questin tai et.

Noh päätetääs tämä asian ohi menevä ränttäys ennenkuin joku pahoittaa mielensä (minä pahoitin kun päätin tälläisen avautumisen kirjoittaa).

 

[Heseman]

Lies of P (PC)

Tätä eteläkorealaista Souls-likea on pidetty genrensä parhaimpana sekä vaikeimpanana ja kyllähän se osuva kuvaus on.

Klassisen sadun Pinokkio-nukke herää Krat-kaupungin junalaiturilta. Orjatyövoimana toimivat nuket ovat saaneet raivokohtauksen ja pistäneet kaupungin ja asukkaat päreiksi. Pitää siis löytää Geppetto-isä ja selvittää, mitä hittoa oikein on tapahtunut. Idea on sen verran nerokas, etten ymmärrä, miksei tätä ole keksitty aiemmin. (Tai ehkä juuri siksi, koska se vaatisi kekseliäisyyttä pelintekijöiltä...) Vanhat sadut kun ovat vapaassa käytössä niin ei tule tekijänoikeuskiistojakaan. Varsinaista juonta pelissä ei genren tyyliin ole, etetään paikasta toiseen ja selvitetään, mitä on tapahtunut.

Graafisesti peli tuo kovasti mieleen Bloodbornen, varsinkin alussa. Peli on suht. kevyt, pyöri koneellani maksimiasetuksilla telkkarin kautta oikealla 4K:lla sellaiset 70 FPS, vain yhdessä kohdassa muistan olleen isomman pudotuksen. Äänimaailma oli ihan jees, joskin musiikki oli aika mitäänsanomatonta ja jäi mieleen lähinnä runsaasti toistettuna. Mistä päästäänkin aasinsillan kautta bosseihin.

Peliä on siis pidetty vaikeana ja voin allekirjoittaa sen täysin. Alkupuoliskolla vaikeustaso oli minulle about täydellinen, bossit kaatuivat säädyllisessä ajassa mutteivät olleet läpihuutojuttuja. Puolivälistä sitten alkoi haaste ja muutamaa sai hakata monta tuntia ennen kuin osasin riittävästi & tuuri kävi ja bossi kaatui. Pahin oli loppupuolella sillalla ollut vastus, johon taisi mennä yli 7 h. Apureita en käyttänyt näin ekalla kierroksella. Isompaa turhautumista ei kuitenkaan tullut kuten Elden Ringin tapauksessa, yksi bossimatsi tosin nosti kummasti verenpainetta (peliä pelanneet arvanevat, mikä se oli). Sekin lopulta kaatui kun jaksoi tyynesti yrittää uudelleen ja uudelleen. Jos hermostuu niin alkaa rämpytys ja se ei toimi, jos haluaa jatkuvasti hakata niin pitää löytää siihenkin oikea rytmi. Pelintekijät ovat muutenkin kuunnelleet "Soulsit ovat rytmipelejä"-meemiä, sillä tämä on todellakin sitä. Pelimekaniikan koukku on oikeaan ajoitukseen perustuva torjunta, jolloin P ei ota damagea ja jopa hiukan parantaa jos on ottanut osumaa kuten Bloodbornessa. Parannusta saa myös hyökätessään ja torjuttuaan osittain osumien jälkeen, mutta vihollista ei pidä päästää osumaan puhtaasti. On siis parempi torjua liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun saa tarpeeksi torjuttua ja lyötyä viholliset menevät horjuvaan tilaan, jolloin osunut ladattu hyökkäys saa ne seisahduksiin ja pääsee antamaan vaparisarjan. Bosseissa sain parhaimmillani pari tällaista vaparia, hyvät torjujat saanevat enemmän. Itse olen aina ollut huono parryissä mutta tässä onnistuin lopulta kohtuullisesti, pääsinhän pelin läpi. Siltikin ajoitus tuntui tiukemmalta kuin Sekirossa, joka on pelimekaniikaltaan hyvin lähellä tätä.

Jotkut tykkäävät pelata nämä Soulsit täysin pimennossa, itse kurkin vain oleellisimmat eli mitkä kerättävät tavarat jäävät "lukkojen taakse" sekä minimaalisesti mitä eri loppuihin vaaditaan. Kaikkea ei ekalla kierroksella ole edes mahdollista saada, sillä osa on jemmattu NG+ taakse. Sitä voisi vielä koittaa, tällä kerralla kyllä apurit käyttöön heti kun näyttää pahalta. Muutenkin jatkossa täytyy miettiä, alanko ottamaan apuja vaan käyttöön. Vaikka tämä ei siis varsinaisesti vituttanutkaan kun monta tuntia yritin tiettyjä bosseja, niin kyllä siinä vähän mietti, että olisin voinut pelata tämän jo lävitse ja jatkaa seuraavaan peliin. Ja kun ei vaikean bossin voittaminenkaan enää tunnu kovinkaan erikoiselta niin ehkä vaan parempi optimoida ajankäyttö. Tämä jääköön siis (ainakin näillä tiedoilla) omaksi pelaamisen saavutuksekseni, kun pääsin sen ilman apuja läpi.

Tämä on myös Xbox Gamepassissa jos haluaa kokeilla halvalla. Denuvokin poistettiin helmikuussa pätsillä, joskaan minulla ei sen kanssa ole koskaan ollut kuin korkeintaan periaatteellisia ongelmia.

Lies of P - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 39.

The Dungeon of Naheulbeuk: The Amulet of Chaos

Lievästi XCOMista ja vahvasti D&D:stä inspiroitunut vuoropohjainen luolaryynäys. Hahmoja on kerrallaan käytössä enemmän kuin tämmöisissä peleissä yleensä, jopa kahdeksan. Taistelusysteemi on periaatteessa monimutkainen ja täynnä numeroitten laskentaa ja nopanheittoa, mutta yksittäinen hahmo ei osaa kovin montaa temppua, joten päätöksenteko on helpompaa kuin stattiruutujen ja koplan koon perusteella luulisi.

Kontrollit ja käyttöliittymä ovat vähän kömpelöitä ja vapaa liikkuminen tuntuu kankeammalta kuin pitäisi. Nopat ovat armottomat ja vaikkapa 70% osumistodennäköisyyttä kannattaa ajatella lähes varmana hutina. RNG:tä tasapainotetaan kyvyillä, jotka latautuvat huonosta tuurista. Mitä kehnompi mäihä käy, sitä nopeammin saa käyttöönsä temppuja, joilla voi kääntää taistelun suunnan. Hyvä idea.

Häröpallossa on tunnelmaa.

Naheulbeuk on huumoripeli. Stereotyyppiset hahmot eivät käyttäydy kuin tilanteessa oikeasti olevat ihmiset, vaan sanailu on aivan kuin keskimääräisestä D&D-sessiosta. Juuri tällaista läpänheittoa olen kuullut omassakin peliporukassani. Suunsoitto ja sekasortoiset tappelut, joista usein selvitään vain nippa nappa, luovat lähes autenttisen D&D-kokemuksen. Huumorin taso... No sanotaan vaikka, että jos annat täysin tumpelolle tikanheittäjälle 500 tikkaa, muutama niistä osuu kyllä napakymppiin.

Islets

Näppärä pikku metroidvania. Leijuvien saarten valtakunta oli aikoinaan yksi möntti, kunnes jokin hajotti saaret erillisiksi kimpaleiksi. Pelaajan tehtävä on yhdistää saaret taas - siis kirjaimellisesti. Jokainen saari on oma kenttänsä, ja kun niitä liimaillaan yhteen tarinan aikana, paljastuu uusia alueita. Hauska idea, mutta siitä olisi voinut ottaa enemmänkin irti. Entä jos pelaaja voisi kontrolloida mikä saari liitetään mihin?

Peli on helpohko. Sellaiset pelit kuin Guacamelee ja Hollow Knight totuttivat siihen että metroidvaniassa kuuluu olla kunnolla haastetta, mutta Isletsin rennompi asenne on ihan tervetullutta vaihtelua. Pomoviholliset on mallia bullet hell, mikä kannattaa ehkä tietää ennen aloittamista. En itse juurikaan pidä luotisateista, mutta löysä vaikeustaso teki niistä siedettäviä. Jos Undertale meni niin tämäkin menee.

Thief 2014

Voi Garrett-parkaa. Kaupungin paras varas palaa eläkkeeltä kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen ja huomaa iän saaneen hänet kiinni. Hänen jalkoihinsa on pultattu apupyörät ja kadot aidattu näkymättömillä seinillä, ettei vanha voro vain putoaisi. Miesparka ei osaa enää edes hypätä!

Pelisuunnittelija luulee tekevänsä elokuvaa, eikä elokuvissakaan kukaan hypi yhtäkkiä paikoillaan ilman syytä. Miksi sen pitäisi olla peleissä sallittua? Kiipeily, hyppiminen ja muut akrobaattitemput onnistuvat vain pelin erikseen merkitsemissä kohdissa, jos peli siis tajuaa mitä pelaaja yrittää. Yhdessä kohdassa tarvittiin kymmeniä yrityksiä, ennenkuin peli hoksasi että yritin saada Garrettin hyppäämään roikkumaan köydestä enkä pudottautumaan kuiluun kuolemaansa. Toisessa kohtaa taas jäin pulmaan jumiin pitkäksi aikaa, kunnes tajusin että piti pudottautua kielekkeeltä pyöriville portaille. Kolmen metrin päässä vasemmalla oli toinen täysin samanlainen kohta, joka oli tukittu näkymättömällä seinällä.

Mukana on myös Tomb Raider 2013:sta varastettuja spektaakkelijuoksukohtia, jotka olivat huonoin osa myös sitä peliä. Pääasia että näyttää hyvältä trailerissa, eikö?

Apua, jättiläinen!! Eikun sori, z-järjestys vain bugailee.

Kyllähän minä tiesin, mihin rupesin. Ensimmäiset Thiefit ovat parhaan peligenren, immersiivisen simulaation, rakastettuja kantaisiä. Thief 2014 on vain tyhmä, putkimainen ja elokuvamainen hiippailu. Peli lytättiin joka taholta ja sillä on ansaittu maine sarjansa mustana lampaana. Thiefille tehtiin sama kuin Falloutille, mutta pahemmin. Bethesdan mutanttiräiskinnät löysivät kuitenkin oman yleisönsä. Thiefin uudesta suunnasta taas ei tykännyt kukaan, ja sarja kuoli siihen.

Latausruutujen pilkkomat kentät ovat todella ahtaita. Ne tuntuvat pienemmiltä kuin edellisosa Deadly Shadowsissa, jossa ongelma oli jo paha. Latausruutuja on aivan uskomaton määrä, varsinkin tehtävien välisessä kaupungissa, jossa joutuu viettämään paljon aikaa jos tekee sivutehtäviä. Deadly Shadowsiin on modi, joka poistaa enimmät lataustauot ja tekee kentistä yhtenäisiä. Kukaan ei välittänyt 2014:sta tarpeeksi tehdäkseen samaa.

Äänimiksaus on harvinaisen surkeaa. On täysin arpapeliä, miten kovaa hahmojen äänet kuuluvat. Aivan vieressä saattaa keskustella kaksi vartijaa, joista toisen ääni kuuluu selvästi ja toisen on kaukaista mutinaa. Tarinasta missaisi puolet ilman tekstityksiä. Aikoinaan tätä pelisarjaa pelattiin yhtä paljon korvilla kuin silmillä...

En minä tätä sydämeni pohjasta vihannut. Hyviä kohtia on jonkun verran, kaamea kummitustalo ja eräs hulvattoman hauska varjostustehtävä nousevat mieleen pelin huippuhetkinä. Thief 2014 on yhä aito hiippailupeli eikä ruvennut Dishonored-tyyliseksi voimafantasiaksi. Kiusaus oli varmasti kova. Peli ei ole totaalinen paske, eli se on teknisesti ottaen mainettaan parempi, ja sytytti ainakin kipinän mennä pelaamaan niitä hyviä Thiefejä uudestaan.

 

[Eman Resu]

Classified: France '44



29 tehtävää. 5/5 tähteä kaikista muista paitsi yhdestä 4/5 (vaikka tein myös siinä kaiken mitä piti...) . = "46% - You lost!". ?!?!. Olisi ehkä ollut "ihan vaan vähän" selkeämpää, jos jossain olisi selitetty, että mitkä tehtävät kannattaa tehdä ja mitkä ei. Ja että mikä on lopputuloksen kannalta tärkeää ja mikä ei.

Ja myös, että miksi ihmeessä se "unaware" (= salamurha-) mittari on muka pakollinen - kunnes välillä ei olekkaan sitä.

Ei näin. Ei todellakaan näin. (Googletus kertoo että en ole ainoa, joka on ihmetellyt "miten ja miksi hävisin pelin, vaikka voitin kaikki tehtävät kirkkaasti?")

 

[Nathorr]

Detroit: Become Human (PC)

Juonivetoista leffapeliä Quantic Dreamilta, voi juma. Heavy Rainin pelasin läpi viime marraskuussa ja ymmärsin sen hienouden, mutta kokonasuudessaan en voi sanoa olevani fani. Studion uusin sen sijaan ihastutti todella. Pelattavuus on sinänsä hyvin samanlaista, mutta hiotumpaa. Hahmot ovat mielenkiintoisempia, animaatiot parempia, ääninäyttely hyvää ja aihekkin oli koskettava. Nälkä kasvoi syödessään ja ilta illalta pelisessiot pitenivät ja pitenivät. Kaikin puolin tosi kiva kokemus, eikä ollut liian pitkäkään, kuten nämä "epäpelit" eivät mielestäni saakkaan olla, että mielenkiinto pysyy loppuun asti. Ihan lopussa ehkä omaan makuun hypittiin vähän turhan paljon pelattavien hahmojen välillä, mutta muuten tosi jees. Iso plussa myös siitä, että chapterien lopussa näkyi flowchartit, josta ymmärsi, miten mikäkin päätös lopulta vaikutti mihin. Miinus siitä, että ultrawideä ei tuettu ilman lisäohjelmia. Genre huomioonottaen tyylipuhdas suoritus, 5/5.

 

[Heseman]

Lies of P (PC)

Tätä eteläkorealaista Souls-likea on pidetty genrensä parhaimpana sekä vaikeimpanana ja kyllähän se osuva kuvaus on.

Klassisen sadun Pinokkio-nukke herää Krat-kaupungin junalaiturilta. Orjatyövoimana toimivat nuket ovat saaneet raivokohtauksen ja pistäneet kaupungin ja asukkaat päreiksi. Pitää siis löytää Geppetto-isä ja selvittää, mitä hittoa oikein on tapahtunut. Idea on sen verran nerokas, etten ymmärrä, miksei tätä ole keksitty aiemmin. (Tai ehkä juuri siksi, koska se vaatisi kekseliäisyyttä pelintekijöiltä...) Vanhat sadut kun ovat vapaassa käytössä niin ei tule tekijänoikeuskiistojakaan. Varsinaista juonta pelissä ei genren tyyliin ole, etetään paikasta toiseen ja selvitetään, mitä on tapahtunut.

Graafisesti peli tuo kovasti mieleen Bloodbornen, varsinkin alussa. Peli on suht. kevyt, pyöri koneellani maksimiasetuksilla telkkarin kautta oikealla 4K:lla sellaiset 70 FPS, vain yhdessä kohdassa muistan olleen isomman pudotuksen. Äänimaailma oli ihan jees, joskin musiikki oli aika mitäänsanomatonta ja jäi mieleen lähinnä runsaasti toistettuna. Mistä päästäänkin aasinsillan kautta bosseihin.

Peliä on siis pidetty vaikeana ja voin allekirjoittaa sen täysin. Alkupuoliskolla vaikeustaso oli minulle about täydellinen, bossit kaatuivat säädyllisessä ajassa mutteivät olleet läpihuutojuttuja. Puolivälistä sitten alkoi haaste ja muutamaa sai hakata monta tuntia ennen kuin osasin riittävästi & tuuri kävi ja bossi kaatui. Pahin oli loppupuolella sillalla ollut vastus, johon taisi mennä yli 7 h. Apureita en käyttänyt näin ekalla kierroksella. Isompaa turhautumista ei kuitenkaan tullut kuten Elden Ringin tapauksessa, yksi bossimatsi tosin nosti kummasti verenpainetta (peliä pelanneet arvanevat, mikä se oli). Sekin lopulta kaatui kun jaksoi tyynesti yrittää uudelleen ja uudelleen. Jos hermostuu niin alkaa rämpytys ja se ei toimi, jos haluaa jatkuvasti hakata niin pitää löytää siihenkin oikea rytmi. Pelintekijät ovat muutenkin kuunnelleet "Soulsit ovat rytmipelejä"-meemiä, sillä tämä on todellakin sitä. Pelimekaniikan koukku on oikeaan ajoitukseen perustuva torjunta, jolloin P ei ota damagea ja jopa hiukan parantaa jos on ottanut osumaa kuten Bloodbornessa. Parannusta saa myös hyökätessään ja torjuttuaan osittain osumien jälkeen, mutta vihollista ei pidä päästää osumaan puhtaasti. On siis parempi torjua liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun saa tarpeeksi torjuttua ja lyötyä viholliset menevät horjuvaan tilaan, jolloin osunut ladattu hyökkäys saa ne seisahduksiin ja pääsee antamaan vaparisarjan. Bosseissa sain parhaimmillani pari tällaista vaparia, hyvät torjujat saanevat enemmän. Itse olen aina ollut huono parryissä mutta tässä onnistuin lopulta kohtuullisesti, pääsinhän pelin läpi. Siltikin ajoitus tuntui tiukemmalta kuin Sekirossa, joka on pelimekaniikaltaan hyvin lähellä tätä.

Jotkut tykkäävät pelata nämä Soulsit täysin pimennossa, itse kurkin vain oleellisimmat eli mitkä kerättävät tavarat jäävät "lukkojen taakse" sekä minimaalisesti mitä eri loppuihin vaaditaan. Kaikkea ei ekalla kierroksella ole edes mahdollista saada, sillä osa on jemmattu NG+ taakse. Sitä voisi vielä koittaa, tällä kerralla kyllä apurit käyttöön heti kun näyttää pahalta. Muutenkin jatkossa täytyy miettiä, alanko ottamaan apuja vaan käyttöön. Vaikka tämä ei siis varsinaisesti vituttanutkaan kun monta tuntia yritin tiettyjä bosseja, niin kyllä siinä vähän mietti, että olisin voinut pelata tämän jo lävitse ja jatkaa seuraavaan peliin. Ja kun ei vaikean bossin voittaminenkaan enää tunnu kovinkaan erikoiselta niin ehkä vaan parempi optimoida ajankäyttö. Tämä jääköön siis (ainakin näillä tiedoilla) omaksi pelaamisen saavutuksekseni, kun pääsin sen ilman apuja läpi.

Tämä on myös Xbox Gamepassissa jos haluaa kokeilla halvalla. Denuvokin poistettiin helmikuussa pätsillä, joskaan minulla ei sen kanssa ole koskaan ollut kuin korkeintaan periaatteellisia ongelmia.

Lies of P - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

Noniin, tämä tuli juuri läpäistyä NG+ ja yllättäen se ei ollut enää niin paha, apureitakaan en tarvinnut vaikka siihen olin jo henkisesti varautunut. Verenpainetta nostattanut pomomatsikin meni tällä kertaa ekalla. Vihonviimeinen oli pahin, siihen meni taas melkein tunti. Varusteetkin oli parempia niin sekin toki vaikutti. Nyt jotain simppelimpää vaihteeksi sit.

 

[Nathorr]

Disco Elysium (PC)

Taas yksi aikanaan kesken jäänyt peli läpäisty. Alottelin tätä ensimmäisen kerran syksyllä 2022, mutta se jäi silloin 5 tunnin jälkeen kesken. En ihan tarkkaan muista, mutta taisi olla, etten vaan jotenkin innostunut tai päässyt siihen sisälle. Aloitin nyt uuden tallennuksen ja samaa vaivaa jälleen. Pelissä on hidas alku ja eikä oikein tiedä, että miten tätä pitäisi pelata. Tekstiä tulee todella paljon ja välillä on raskasta pysyä mukana. Ehkä n. 8 tunnin kohdalla, pelin sisäisen 2. päivän lopussa, vihdoin joku loksahti ja peli alkoi maistumaan. Sen jälkeen se pyörikin päässä koko ajan ja kaikki ylimääräinen aika tänä viikonloppuna tuli tarinaa seurattua eteenpäin.

Peli on siis isometrinen roolipeli, jossa pelaat muistinsa menettänyttä ja pahoin alkoholisoitunutta poliisia, jonka tehtävä on selvittää murha. Samalla selvitetään omaa menneisyyttä, kaupungissa olevaa luokkasotaa ja sivuhahmojen pienempiä ongelmia. Pelissä ei peliteknisesti hirveästi muuta olekkaan. Juostaan ympäriinsä, jutellaan ihmisille ja selvitetään skillcheckkejä. Tai ollaan selvittämättä. Tämä ei ole ihan perinteinen roolipeli. Joskus onnistunut skillcheck saa aikaan huonoja asioita ja epäonnistuminen on parempi vaihtoehto.

Murhan selvittelyn lisäksi löytyy paljon sivujuonia. Mielenkiintoisten hahmojen ja maailman lisäksi oli tosi hyvä, että pelialue ei ole mielettömän laaja ja se tuntuu hallittavalta. Pelin sisäinen kello kuitenkin pakotti vähän miettimään, mitä teki milloinkin, jos halusi selvittää vähän kaikkea, mitä peli tarjoaa. Peli teki myös taitavasti sen, että juuri kun tuntuu siltä, että ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, niin jokin keskustelu ohjaa seuraavan johtolangan jäljelle. Lopulta yllättävätkin asiat vaikuttivat isosti juonen kulkuun. Parhaan kokemuksen saa, kun ei lueskele pelistä juuri mitään etukäteen, vaan tutkii vaan paikkoja ja juttelee ihmisille. Siitä se sitten rupee avautumaan.

Tämä peli varmaan on aika erilainen, jos larppaisi erilaista kyttää. Otin tarkoituksella monien suositteleman "sekonpään" (inland empire + shivers), jonka käsitys todellisuudesta horjuu jatkuvasti. Mutta pelaa ihan kuten haluat, ei varmaan ole oikeaa tai väärää.

Tosi kiva peli, joka imaisi mukaansa. Valitettavan hidas alku ja ajoittain tekstiä oli liikaa. Surutta skippasin jotain vähemmän mielenkiintoisia keskusteluita. Ei ihan jokaiselle, jos maailma ja juoni ei iske. Combattia ei ole ollenkaan. 4/5.

 

[masax]

Xcom 2 Long War of the Chosen. Kyllä se vaan on kova.

Tactical Legacy Pack Intercept musiikeilla tottakai.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[terotin]

Disco Elysium (PC)

Taas yksi aikanaan kesken jäänyt peli läpäisty. Alottelin tätä ensimmäisen kerran syksyllä 2022, mutta se jäi silloin 5 tunnin jälkeen kesken. En ihan tarkkaan muista, mutta taisi olla, etten vaan jotenkin innostunut tai päässyt siihen sisälle. Aloitin nyt uuden tallennuksen ja samaa vaivaa jälleen. Pelissä on hidas alku ja eikä oikein tiedä, että miten tätä pitäisi pelata. Tekstiä tulee todella paljon ja välillä on raskasta pysyä mukana. Ehkä n. 8 tunnin kohdalla, pelin sisäisen 2. päivän lopussa, vihdoin joku loksahti ja peli alkoi maistumaan. Sen jälkeen se pyörikin päässä koko ajan ja kaikki ylimääräinen aika tänä viikonloppuna tuli tarinaa seurattua eteenpäin.

Peli on siis isometrinen roolipeli, jossa pelaat muistinsa menettänyttä ja pahoin alkoholisoitunutta poliisia, jonka tehtävä on selvittää murha. Samalla selvitetään omaa menneisyyttä, kaupungissa olevaa luokkasotaa ja sivuhahmojen pienempiä ongelmia. Pelissä ei peliteknisesti hirveästi muuta olekkaan. Juostaan ympäriinsä, jutellaan ihmisille ja selvitetään skillcheckkejä. Tai ollaan selvittämättä. Tämä ei ole ihan perinteinen roolipeli. Joskus onnistunut skillcheck saa aikaan huonoja asioita ja epäonnistuminen on parempi vaihtoehto.

Murhan selvittelyn lisäksi löytyy paljon sivujuonia. Mielenkiintoisten hahmojen ja maailman lisäksi oli tosi hyvä, että pelialue ei ole mielettömän laaja ja se tuntuu hallittavalta. Pelin sisäinen kello kuitenkin pakotti vähän miettimään, mitä teki milloinkin, jos halusi selvittää vähän kaikkea, mitä peli tarjoaa. Peli teki myös taitavasti sen, että juuri kun tuntuu siltä, että ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, niin jokin keskustelu ohjaa seuraavan johtolangan jäljelle. Lopulta yllättävätkin asiat vaikuttivat isosti juonen kulkuun. Parhaan kokemuksen saa, kun ei lueskele pelistä juuri mitään etukäteen, vaan tutkii vaan paikkoja ja juttelee ihmisille. Siitä se sitten rupee avautumaan.

Tämä peli varmaan on aika erilainen, jos larppaisi erilaista kyttää. Otin tarkoituksella monien suositteleman "sekonpään" (inland empire + shivers), jonka käsitys todellisuudesta on horjuu jatkuvasti. Mutta pelaa ihan kuten haluat, ei varmaan ole oikeaa tai väärää.

Tosi kiva peli, joka imaisi mukaansa. Valitettavan hidas alku ja ajoittain tekstiä oli liikaa. Surutta skippasin jotain vähemmän mielenkiintoisia keskusteluita. Ei ihan jokaiselle, jos maailma ja juoni ei iske. Combattia ei ole ollenkaan. 4/5.

Vähän saman mielteet tuosta, mutta vielä en ole päässyt kynnyksen yli. Ensimmäinen pelikerta meni vihkoon kun oletin enemmän fallout/wasteland tyyliä, mutta tämä onkin enemmän interaktiivinen tarina. Toisella kertaa stressasi edelleen liikaa kykypisteitä ja aikarajoja, mutta pääsin toisen päivän puolelle. Josko kolmas vapaamielisempi kerta toden sanoisi, koska paperilla peli tuntuu edelleen erittäin houkuttelevalta.

 

[Heseman]

Aviary Attorney (PC)

Aviary attorney on 1800-luvun Pariisiin sijoittuva etsivä-lakimiespeli. Kuten nimestä saattaa arvella, pelihahmot ovat antropomorfisia eli eläinhahmoisia ihmisiä. Jayjay Falcon ja tämän avustaja Sparrowson saavat aluksi tutkiakseen paikallisen porvaristosammakon murhan. Jos eläinhahmojen vuoksi kääntää tästä katseensa tekee kyllä pahan virheen. En tiennyt tarkalleen mitä tältä odottaa, mutta ehkä juuri siksi se iskikin kovaa. Jo esteettisesti peli on hieno, mutta juoni ja hahmot veivät minut mukanaan. Myös huumori iski ja huomasin monesti nauraneeni ääneen, etenkin Varpuspojan tyhmät jutut huvittivat. Nappasin tämän Steamin alesta alle neljällä eurolla ja vaikka se kestikin vajaat kuusi tuntia, olisin voinut maksaa tästä jopa hiukan enemmän näin jälkeenpäin ajateltuna. Tälle suositus.

Aviary Attorney - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

Dark Forces 2 Unreal Engine Remake (PC)

Takavuosina DF2: Jedi Knight oli yksi suosikkipeleistäni ja se on tullut läpäistyä aikanaan useita kertoja, viimeksi jokunen vuosi sitten. Ykkösestä tuttu palkkasoturi Kyle Katarn sotkeutuu Pimeiden Jedien juoneen. Tämä remake on vissiin yhden jampan tekele ja siihen nähden varsin vakuuttavaa tekoa. Se on myös hyvin uskollinen, sen mitä vanhasta versiosta muistan. Samat musiikit, ääniefektit, repliikit, juustoisia FMV-välivideoita unohtamatta. Grafiikat vain ovat uudet ja nekin on tehty uskollisesti mutta päivittäen nykyaikaan. Ensimmäisessä kentässä isoin ero oli napin painalluksessa oleva kädelläpainoanimaatio, mikä luo mielestäni turhan sekunnin viiveen. Tämän kentän jälkeen olin huikeassa retrofiiliksessä ja olisin voinut pelata tätä paljon pidemmällekin. Toinen kenttä taas... Se hyppää juonessa eteenpäin ollen pelin eka jeditaistelu valomiekalla ja voi pojat kun se on perseestä. Ne olivat jo aikanaan tönkköjä mutta silloin sain ne pelattua, myös viimeksi alkuperäistä pelatessani. Tässä en vaan enää pystynyt. Toki olen jo iäkkäämpi ja huonompi, mutta silti... En vaan saanut kunnolla osuttua vastustajaan vaikka kuinka tunnin verran yritin. Mielestäni sillä oli uusia liikkeitä, joita en muista vanhasta, toki siitä on hieman aikaa. Mutta ainakaan uutta potku-maassamakaaminenliikettä ei vanhassa ollut. Se oli todella ärsyttävä. Myöskään kentässä ei ole parannustavaroita eikä edes alustavia jedivoimia, joita siinä kohtaa kyllä oli jo saatavilla. Koitin sitten vanhoja huijauskoodeja ja peli vissiin rekisteröi ne, mutta tekijä vaan vittuili mulle, "etkö tätä nyt muka ilman koodeja pääse, phyh". No en, kiitos vaan. Se jätti vähän paskan maun suuhun muuten hyvästä remakesta. Tämä on siis vielä kehitysvaiheessa ja sisältää nuo kaksi kenttää, sen voi ladata allaolevasta linkistä.

https://www.patreon.com/posts/dark-forces-2-v1-78228910

 

[Nathorr]

Impostor Factory (PC)

Pelisarjan ensimmäinen osa, To The Moon, on yksi kaikkien aikojen lempipelejäni ja pidän sitä ehkä parhaana videopelitarinana, jonka olen kokenut. Ensimmäinen peli, joka sai tipan linssiin. Toinen osa, Finding Paradise, on myös erinomainen. Tämä kolmas on kuitenkin vähän pettymys. Koska pelissä ei tietysti ole hirveästi muuta kuin tarina, en voi sitä hirveän syvällisesti analysoida mitään spoilaamatta. Tässä siis spoilerissa tiiviisti oma mielipide: ihan kiva, mutta aika korkealentoinen. Tuntui lopulta, että tämä peli oli vain sitä varten, että seuraava voidaan tehdä. 2/5.

 

[Captain J]

Persona 3 RELOAD, Xbox Series X (game pass)

Persona 5 Royal sytytti minussa fanin pelisarjaa kohtaan, ja kun Persona 3:n remake tuli game passiin tarjolle varastin konsolin emännältä parempaan käyttöön.

Monella tapaa samankaltainen (ylläri) kuin Persona 5, mielestäni vain joka suhteessa napsun vaatimattomampi etenkin silloin kun ei olla mättämässä shadoweja turpaan. Varsinkin tiimin jäseniin ei muodostunut yhtä vahvaa sidettä kuin Persona 5:ssa, mikä osaltaan ehkä johtuu siitä että iso osa soul linkeistä on ns. ulkopuolisia tyyppejä sen sijaan että kuuluisivat persona-käyttäjien eliittiryhmään. Mielenkiintoista nähdä millainen syksyllä tuleva DLC on, ja miten se vaikuttaa peliin. Sanoisin että 8-/10 arvoinen peli.

 

[Nathorr]

Tacoma (PC)

Tacoma on tyhjään avaruusasemaan sijoittuva kävelysimulaatori, jossa tutkitaan AR-videotallenteiden kautta aseman miehistön kohtaloa. Läpäisin tämän pari tuntia kestävän pikkupelin edeltäjän, Gone Homen, kesällä 2014. Tämä ei pääse edeltäjänsä tasolle, vaikka tarinaa on taas mielenkiintoista seurata. Tutkittavaa on riittävästi ja luettavaa ei ole liikaa, vaan suurin osa tarinasta tulee juuri näiden videotallenteiden kautta. Niiden lisäksi etsitään helposti löytyviä numerosarjoja ja avaimia. Ei maata mullistava kokemus, mutta kyllä tästä euron tai kaksi maksoi mielellään. 3/5.

 

[Jumi]

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Indika (PC, Xbox, PS5)

Nunnan elämää luostarissa. Pituus pari tuntia. Hinta 25€.

En jaksa kiinnostua ollenkaan tälläisistä "peleistä" joissa mennään kokoajan raitella kohti seuraavaa skriptattua juttua, joten menin katsomaan kun striimaaja pelasi tämän läpi parissa tunnissa. Se oli virhe, sillä olisin varmasti viihtynyt! Ihan rehellisesti sanottuna on tunne, että jäin jostain paitsi... Ääninäyttely on 10/10.

 

[Jumi]

Backpack Battles (PC, Linux)

Roguelite-deckbuilder-autobattler jossa ostellaan ja järjestellään tavaraa inventaarioon. Demo on ilmainen ja siinä on kaksi hahmoluokkaa, eli puolet tämän hetken early access pelistä. Hahmojen grafiikat on aivan täyttä paskaa, mutta muuten ne miellyttää silmää. Valittamista on oikeastaan aika paljon, varsinkin käyttöliittymästä, mutta hyvin tämän seurassa viihtyy. Pelaaminen on epäsuoraa PvP:tä jossa vastaan tulee vain jonkun toisen pelaajan hahmo, epäilen että peli loihtii sopivan vastustajan lennosta ja lyö sille vain jonkun pelaajan nimen.

Tarkoitus olisi ostella tavaroita jotka tukevat toisiaan ja lopulta tehdä erilaisia buildeja, mutta se on hankalaa sillä käyttöliittymä ei oikein taivu siihen. Tavarat ovat epäselviä niin kauan kunnes ne muistaa ulkoa, koska esim. infotekstit ovat välissä väärässä paikassa, siellä alueella missä lukee efektit. On mahdotonta aluksi ymmärtää, että jouskari tekee piikkejä, mutta ei pysty itse käyttämään niitä.

Myös itse taistelu on uskomattoman epäselvää, eikä siitä pysy millään kärryillä. Hillitön virhe missata koko autobattlereiden jännityselementti, vaikka se yleistä onkin! Myös taisteluloki on surkeudessaan nähtävyys. Tekisin itse niiiiin paljon paremman!

Peliä kannatteleekin uusien tavaroiden hommaus, että löytyykö sieltä sitä tiettyä haarniskaa tai miekkaa. Erittäin harmillisesti yksi kierros on erittäin lyhyt ja erittäin helppo. Early accesshan tämä vielä on, mutta vaikuttaa etteivät tekijät oikein hahmota peliään. Suositukset silti, kyllä tätä varmaan vielä jonku päivän jaksaa.

 

[Jumi]

Backpack Battles (PC, Linux)

Roguelite-deckbuilder-autobattler jossa ostellaan ja järjestellään tavaraa inventaarioon. Demo on ilmainen ja siinä on kaksi hahmoluokkaa, eli puolet tämän hetken early access pelistä. Hahmojen grafiikat on aivan täyttä paskaa, mutta muuten ne miellyttää silmää. Valittamista on oikeastaan aika paljon, varsinkin käyttöliittymästä, mutta hyvin tämän seurassa viihtyy. Pelaaminen on epäsuoraa PvP:tä jossa vastaan tulee vain jonkun toisen pelaajan hahmo, epäilen että peli loihtii sopivan vastustajan lennosta ja lyö sille vain jonkun pelaajan nimen.

Tarkoitus olisi ostella tavaroita jotka tukevat toisiaan ja lopulta tehdä erilaisia buildeja, mutta se on hankalaa sillä käyttöliittymä ei oikein taivu siihen. Tavarat ovat epäselviä niin kauan kunnes ne muistaa ulkoa, koska esim. infotekstit ovat välissä väärässä paikassa, siellä alueella missä lukee efektit. On mahdotonta aluksi ymmärtää, että jouskari tekee piikkejä, mutta ei pysty itse käyttämään niitä.

Myös itse taistelu on uskomattoman epäselvää, eikä siitä pysy millään kärryillä. Hillitön virhe missata koko autobattlereiden jännityselementti, vaikka se yleistä onkin! Myös taisteluloki on surkeudessaan nähtävyys. Tekisin itse niiiiin paljon paremman!

Peliä kannatteleekin uusien tavaroiden hommaus, että löytyykö sieltä sitä tiettyä haarniskaa tai miekkaa. Erittäin harmillisesti yksi kierros on erittäin lyhyt ja erittäin helppo. Early accesshan tämä vielä on, mutta vaikuttaa etteivät tekijät oikein hahmota peliään. Suositukset silti, kyllä tätä varmaan vielä jonku päivän jaksaa.

Jahas... Sanoin aiemmin pelin olevan todella helppo, ei ole enää. Nousin parin päivän pelaamisella pronssilta hopealle ja jossain vaiheessa alkoi tulemaan pelkkää häviötä, sillä nyt vastustajat tietävät mitä tekevät, ja on hankala hahmottaa miksi hävisin. Kyllä ne vastustajat taitavat olla ihan oikeiden pelaajien tekemiä.

Tavaroita ja synergioita on lähes mahdoton tietää ilman netin valmiiden buildioppaiden lukua! Eli nyt ei enää voi voittaa kokeilemalla erilaisia juttuja, vaan pitäisi pelata jotain buildia. Vähän harmi kun pidin pelin rennosta otteesta, mutta näinhän sitä käy kyllä vähän kaikissa pvp-pelissä ja esim. Hearthstonessakin jossain rank 20-17 paikkeilla, ettei enää pärjää jos ei pelaa mahdollisimman tehokkaasti. HS:ssä rank5 pelanneena tiedän että kyllä buildin pelaamisessakin on oma viehätyksensä. Se on ehkä jopa hauskempaa kuin opetteluvaihe, harmi vain että pelin sisältä haluttujen tavaroiden selaaminen on tuskaa tai mahdotonta ja wikiä on pakko käyttää.

 

[kaarlos]

Tavaroita ja synergioita on lähes mahdoton tietää ilman netin valmiiden buildioppaiden lukua! Eli nyt ei enää voi voittaa kokeilemalla erilaisia juttuja, vaan pitäisi pelata jotain buildia. Vähän harmi kun pidin pelin rennosta otteesta, mutta näinhän sitä käy kyllä vähän kaikissa pvp-pelissä ja esim. Hearthstonessakin jossain rank 20-17 paikkeilla, ettei enää pärjää jos ei pelaa mahdollisimman tehokkaasti. HS:ssä rank5 pelanneena tiedän että kyllä buildin pelaamisessakin on oma viehätyksensä. Se on ehkä jopa hauskempaa kuin opetteluvaihe, harmi vain että pelin sisältä haluttujen tavaroiden selaaminen on tuskaa tai mahdotonta ja wikiä on pakko käyttää.

Itse en ihan allekirjoita tätä, joku noin 50 tuntia on kellossa tässä pelissä ja olen 70+ platinumissa kaikilla hahmoilla, rangerin sain diamondiin tuossa muutama päivä sitten - enkä ole vaivautunut noita guideja lukemaan. Kyllä tossa löytyy aika luonnollisesti hyviä komboja kunhan vaan pelaa.

 

[moukula]

Pitkästä aikaa paluuta nuoruusvuosiin ja Fallout 2:ta kehiin.

Jonkin verran vaatii säätöä saada asetukset kohdalleen, mutta peli palkitsee kyllä sisällöllään. Restoration patch kannattaa tietenkin asentaa, että saa pahimmat bugit korjattua ja keskeneräiseksi jääneet sisällöt peliin mukaan. Tulee hyvä mieli kun pläjäyttää rosvoa pulssikiväärillä silmään ja korsto muuttuu savuavaksi tuhkakasaksi. Dialogit sun muut edelleen huikeita, ja uudelleenpeluuarvo on hyvä kun vaan tekee erilaisen hahmon niin tehtävien ratkaisut ja palkinnot muuttuvat.

 

[Eqilo]

Pitkästä aikaa paluuta nuoruusvuosiin ja Fallout 2:ta kehiin.

Täällä vähän sama meininki, mutta kohteeksi valikoitunut Outlaws ja Settlers 2: 10th anniversary. Näissä huomaa miten ennen tehtiin tietyt asiat paremmin (tai sitten se on GOG-versiosta) - Settlersin ku lyöt tulille niin 5 sekuntia ja oot nopeimmillaan jo pelissä. Ei tarvi vatkata montaa minuuttia että pääsee edes introista, videoista ja menuista ym. läpi.

Samalla toisella kädellä selaan myyntipalstaa ja etsin tehokkaampaa näyttistä siitä huolimatta, että nämä pyöris vaikka leivänpaahtimella

 

[leffo]

Far Cry 3: ihan jees.

Aika yksinkertainen, vähän seikkailupainoitteinen FPS räiskintä jossa oli pieni määrä craftaamista(lähinnä erilaiset boostit joilla sai niin healattua kuin avustusta taistelun eri aspekteihin) Lisäksi pelissä oli craftaamisen kautta asia mitä muissa peleissä olisi joko hahmonkehitystä tai researchia, eli sai lisättyä ammusten maksimimäärää eri aseihin sekä myös lisättyä aseiden maksimimäärää neljään.

Koska olin ekaksi pelannut FC6:n demoversion niin selvästi tuo uudempi peli oli monella tapaa parempi. Tässä vanhassa pelissä esim. hitsaustyökalu jolla pystyi korjaamaan ajoneuvoja, oli itsessään ase eli se vei yhden noista maksimi 4:sta aseslotista, joten en kertaakaan käyttänyt sitä koska vaikka noita aseita voi kyllä vaihtaa aina siellä täällä, mutta ei kesken kaiken. Jolloin mikä idea olla tuollainen juttu jos kovin helpolla pelaaja ei halua sitä käyttää. Samoin monet muut erikoisaseet kuten jouset tai liekinheitin. Selvästi tuo FC6 hoiti noi hieman paremmin, kuten se korjaustyökalu oli oma juttunsa joka ei vienyt aseslottia.

FC6 tuntui myös respawnaavan vihollisia useimmin tai ylipäätään, tästä pelistä en ole varma, suurin osa vihollisista oli paikallisia, ja jos ne tappoi niin lisää ei tullut. Lisäksi oli jonkin verran ehkä kierteleviä vihollisia mutta en tiedä oliko ne staattisia eli jos ne olisi kaikki teurastanut pois, olisiko ne loppuneet, vai ei? Noiden vihollisten osalta kumpikin systeemi oli ihan jees. FC6 tuli paljon enemmän vihollisia vastaan, mutta niiltä sai tarpeeksi ammuksia ja healattua sai helpolla niin sillä ei juuri merkitystä.

Samoin erona puhtaisiin FPS räiskintöihin, tässä oli hahmonkehitystä, sai skill pointseilla enemmän healttia, nopeampaa healaamista, nopeampaa lataamista, parempaa osumatarkkuutta yms., ja sitten aika suuri määrä erikoisia tappoja sillä selvästi pelisarjan leimallisella viidakkoveitsellä. Peli ihan pakottaa erilaisissa pikkutehtävissä tappamaan tietyt viholliset ninjailemalla ja tuikkaamalla sillä viidakkoveitsellä rintakehän läpi.

Tässä pelissä oli olevinaan jotain diippiä tarinallista systeemiä siitä kuinka se pelihahmo pelaamisen myötä koko ajan tottuu siihen kylvämäänsä väkivaltaan ja siitä kehittyy sellainen tribaalisoturi. Mä en itse henkilökohtaisesti sitä niin suurena elementtinä näe, kuitenkin peli on varsin lineaarinen, aktiivisesti pelaten tuo meni kolmessa viikossa tehden suuren osan pienistä sivutehtävistä.

Pelin lopussa oli hieno, ilmeisesti ainoa valinta minkä pelaaja pystyi tekemään pelin kuluessa(en ainakaan muista muita). Se oli tosi hieno ja mua nauratti jo etukäteen kun näin sen. Pelaaja pystyi tekemään valinnan joka on ns. normaali, tai sitten hyvin radikaalin valinnan millaisia ei juuri peleissä tarjota, ainakaan noin groteskisti.


Kuten tuolla FC6 ketjussa oli juttua, näiden kahden perusteella koko pelisarja on "jaksosta" toiseen hyvin samanlainen. Lähes kaikki samantyyliset aseet, ja melko lailla samanlaiset mekaniikat, vain nimellinen tarina vaihtuu. Mutta toisaalta kun peli on kohtalaisen nopea pelata läpi, ei näe tuolla mitään suurempaa ongelmaa.

 

[JouBqa]

Morrowind. Bethesdan paras peli oli (pelattuna Oblivion, Skyrim, F3, F4. Starfield jäänyt kesken)
I heart Vanilla modlistillä

Arvostelu

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Hienosti on Morrowindistä otettu inspistä
Dread Delusion PC RPG * Morrowindin jalanjäljissä

 

[Nathorr]

Days Gone (PC)

Tuntematon virus leviää ihmisissä, kaikista tulee zombeja. Muutamat jäljelle jääneet yrittävät selviytyä tuhoutuneessa maailmassa. Days Gone on kolmannen persoonan toimintapeli avoimessa maailmassa. Noudatellaan hyvin pitkälti mm. Assassin's Creedeistä tuttua kaavaa, ainoana erona se, että hevosen sijaan kuljetaan prätkällä ja aseina toimii pääasiassa pyssyt.

Peliä on tosi kiva pelata. Maailmaa ei pysty liiaksi tutkimaan, sillä siellä liikkuminen on aika vaarallista. Lootataan paikat tyhjäksi ja äkkiä karkuun. Moottoripyörästä loppuu välillä bensa ja fast travel ei onnistu, ennen kuin örvelöitä on lahdattu tarpeeksi pois teiltä. Sinänsä tehtävät ovat usein samankaltaisia: otetaan pahiksia kiinni, tapetaan "friikkejä", pelastetaan muita, lootataan, ammutaan, ajellaan. Juoni ja epätoivo ovat kantavia voimia ja nopeasti peli imaiseekin mukaansa.

Grafiikat ovat mielestäni tosi kivat, peli pyörii PC:llä todella hyvin ja kontrollit toimivat mukavasti. Juoni on kiva ja siinä on vähän kaikenlaista. On myös virkistävää, että avointa maailmaa ei tarvitse liiaksi koluta, vaan kaikki tehtävät tulee radion kautta automaattisesti. Sivutehtävät ovat perinteistä filleriä, joku tykkää ja joku ei. Juoni on ennalta-arvattava, mutta silti nätisti kuvattu. Hahmot varmasti jakavat mielipiteitä, mutta mielestäni ne pysyivät rooleilleen uskollisina ja olivat paikoin ihan sympaattisiakin.

Pelin heikkous on sen pituus. Päätarinassa ja muutamissa sivutehtävissä mulla meni 30 tuntia, josta olisi juonen puolesta voinut leikata 10 tuntia pois. Joskus pelin puolivälin jälkeen pelaaja siirtyy väliaikaisesti uudelle alueelle, joka on selvästi ensimmäistä tylsempi. Onneksi pelatessa oli ihan kivaa, mutta kokonaisuus olisi ollut tiiviimpänä parempi.

Lopputekstien jälkeinen "salainen loppu" jätti jatko-osalle oven auki, mutta tuskinpa sellaista on tulossa, kun myyntiluvut eivät Sonya kai miellyttäneet. Pelille miellyttävä 4/5.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 40.

Deliver Us Mars

Ilmastonmuutoksen runtelema Maapallo on totaalisen tuhon partaalla. Sarjan ensimmäisessä pelissä, Deliver Us the Moonissa, Kuusta Marsiin karanneet luopiotiedemiehet veivät mukanaan ihmeteknologiaa jolla planeetta voitaisiin pelastaa. Koko tarinan ajan on hillittömän tärkeää, että juuri fyysiset laitteet saadaan veivattua takaisin Maahan. Siis... kai nyt olennainen juttu on laitteiden piirustukset ja toimintaperiaatteet, jotka voisi lähettää vaikka radiolla? Kohta ilmenee että juonessa on enemmän aukkoa kuin ainetta. En ole koskaan nähnyt näin reikäistä scifitarinaa.

Jo ensivaikutelma on kehno. Pelaajahahmo Kathyn tarina aloitetaan varhaislapsuudesta asti, jolloin hän on tyypillinen lapsihahmo peleissä eli todella rasittava ja vähä-älyinen riippakivi. Eikä intro edes riitä, vaan kakara-Kathya saa sietää takaumissa koko pelin keston ajan. Tarinan scifimysteeri on kiinnostava, mutta ihmissuhdekuviot, joille varataan todella paljon aikaa, ovat enimmäkseen myötähävettävää roskaa. Dialogi on aivan kamalaa ja lähes joka toisessa repliikissä on jonkinlainen juoniaukko tai epäloogisuus. Jep, en minäkään uskoisi, ellen olisi nähnyt.

BOJOING! Kuten hyvin tiedetään, Maapallolla vallitsee sama painovoima kuin Marsissa. Ehkä Kathyn olisi pitänyt ruveta astronautin sijaan korkeushyppääjäksi.

Välinäytösten katselemisen lisäksi pelissä on tuskallisen hidasta ja tylsää kiipeilyä ja laserpuzzleja. Jälkimmäinen on sentään ihan kivaa.

Kinemaattiseksi tarinapeliksi Deliver Us Mars on järkyttävän viimeistelemätön. Ympäristöt ovat ajoittain todella karuja ja pökkelöt animaatiot tahattoman koomisia. Ehkä eniten rassasivat hitaasti latautuvat tekstuurit. Avaruusaluksen hämärät käytävät välkkyvät kuin diskossa, kun päätä vähän kääntää. Peli on ilmiselvästi pukattu ulos kesken kehityksen, mutta se ei olisi kovin kaksinen edes valmiina. Hyvän juomapelin siitä kyllä saisi.

Industria

Half-Life 2 maistuu aina, vaikka sitten Pirkka-versiona. Tällä kertaa tieteellinen koe menee pieleen Itä-Saksassa ja passittaa pelaajan erittäin viktorantonovilaiseen rauniokaupunkiin, joka on täynnä raivohulluja robotteja. Karun prologin jälkeen peli on varsin nätti. Valven peleistä oltaisiin voitu pihistää myös mykkä päähenkilö, sillä pelaajahahmo puhuu paljon mutta sanoo harvoin mitään kiinnostavaa.

Tervetuloa kaupunkiin 18.

Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja ottako kovempaa vaikeusastetta. Hardcore-moodissa peli pihtaa ammuksia, hiilua ja mikä pahinta tallennuspisteitä. Kirjoituskoneita joilla pelinsä voi tallentaa on vähän, ja usein juuri ennen point-of-no-returnia joilla siirrytään pelin seuraavaan osaan. Tämä tarkoittaa että seuraavaa aluetta ei voi siivota osittain ja palata tallentamaan. Point-of-no-return on yleensä tavallinen ovi, eikä pelaajalle kerrota mitään syytä miksei sitä muka voi avata uudelleen.

Peli ei ole varsinaisesti vaikea lukuunottamatta lopun hissinpuolustustappelua ja yhtä tiettyä vihollista. Pieni ja kovaa vauhtia vipeltävä itsemurhapommittaja tappaa kerrasta ja ilmestyy yleensä nurkan takaa. 90% kuolemistani johtui pelkästään näistä pikkuriiviöistä. Antakaa mieluummin vaikka HL2:n myrkkyrapu.

Räiskintä ja paikkojen tutkiminen on ihan perushauskaa halflifea, vaikka budjetin koko näkyy. Mukaan laitetut seikkailupelipulmat eivät sovi kokonaisuuteen mutta ovat sinänsä viihdyttäviä.

Tarina päättyy täysin kesken. Mitään ei ratkaista ja vastausten sijaan annetaan kymmenen uutta kysymystä. Jatko-osan mainosjuliste ilkkuu pelaajalle päävalikossa kuin kehittäjien kohotettu keskisormi.

KID A MNESIA EXHIBITION

Virtuaalinen taidenäyttely. Peliksi tätä voi sanoa siinä kuin muitakin epäinteraktiivisia kävelysimulaattoreita. Taiteilijan tyyli on psykedeelinen ja vähän karmiva. Galleriassa on taulujen lisäksi tosielämässä mahdottomia tilataideteoksia ja ylipitkiä musiikkivideoita, joista tulee lähinnä mieleen Windows Media Playerin visualisoinnit.

Näyttelyn teokset käy pintapuolisesti läpi tunnissa, tarkemmin syventymällä aikaa saisi varmasti kulumaan enemmän. Taiteellisesta arvosta en osaa sanoa mitään mutta kokemus oli ainakin erikoinen.

 

[Nathorr]

Deliver Us Mars

Nappasin tämän Epicin ilmaispelinä ja lisäsin ns. pelattavien pelien backlogille, mutta mitä enemmän tästä luen, sitä enemmän tuntuu siltä, ettei ehkä kannata tähän aikaa haaskata niin kauan, kun on muitakin vaihtoehtoja. Pois listalta ja arvioidaan sitten uudelleen, jos pelattava loppuu kesken.

 

[xarot]

Outcast: A New Beginning (PC)

Outcastin jatko-osaa on odotettu varmaan vuodesta 1999 ja tässä sitä nyt on. Itselläni on alkuperäiseen peliin hieman ristiriitaiset tunnelmat, vaikka pelillä ilmeisesti aika vankkumaton fanijoukko onkin. Se alkuperäinen oli varmaan tavallaan aikaansa edellä mutta 512x384 ripuliresoluutio vokseleineen tappoi kaiken peli-ilon kun mistään ei saanut kunnolla selvää samalla kun pelattiin viimeisimpiä räiskintöjä tuoreimmilla grafiikoilla. Peli tuli pelattua läpi vasta Outcast: Second Contactin myötä joskus 2018.

No tämä jatko-osa alkaa lupaavasti: erittäin hienot grafiikat ja maastot, arkkitehtuuri ja vähän loreakin. Peli on tavallaan toiminta-RPG jossa keskustellaan paljon mutta enimmäksen kurmotetaan robotteja ja muutamia välibossejakin löytyy. Mutta peli on valitettavasti sekä DHL-simulaattori missä koko ajan juostaan jonkin roinan perässä kaupunkien välillä ja toisaalta itseään toistavaa räiskintää rivirobotteja vastaan vihollisbaseissa. Vihollistyyppejäkin on vain muutamia. Peliin tuo kuitenkin vähän lisämaustetta kahteen aseeseen pultattavat modit joilla saa pelaamiseen vähän lisää ytyä sekä rakettireppu jonka kanssa temppuilu on tehty hyvin ja pysyy hauskana ja toimivana konseptina. Viimeisessä kentässä sorrutaan perisyntiin eli kerättyjä aseita ei voi käyttää vaan takataskusta vedetään ihan eri mutka esiin. Päähenkilö heittää huulta tuon tuosta ja keskustelut on tehty aika kieli poskessa muutenkin.

Peli pyörii välillä kohtalaisen kehnosti ja tuntuu olevan aika prosessoririippuvainen. Suurempia ongelmia ei tullut vastaan, mutta välillä äänet katosivat kokonaan mutta musiikki jäi soimaan. Aivan kaikkia tehtäviä en jaksanut suorittaa mutta toisaalta suurin osa sivutehtävistä oli ilmeisesti pakko suorittaa jotta pääsee eteenpäin. Lopussa iski täydellinen kyllästyminen räiskintään ja nyt 37 tunnin Steam-kellon jälkeen peli on vihdoin paketissa. Vain äärimmäisille Outcast-faneille ja sekin kun löytyy alennuksesta.

Seuraavaksi saatan kaivaa naftaliinista kauhupelien esi-isän, eli ensimmäisen Alone in the Darkin, jota ei kersana kerta kaikkiaan uskaltanut oikein pelata.

 

[perato]

Assassin's Creed (PC)
Kyllä, se ensimmäinen.

Assassin's Creed 2 (PC)
Tämä kyllä nyt yllätti miten paljon viimeistellymmältä tämä tuntui verrattuna tuohon ykköseen.

Assassin's Creed: Brotherhood (PC)
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muistin, mutta erityisesti nyt huomaa kuinka paljon hiotumpi idealtaan tämä on kuin kaksi edellistä.

Sarjan neljäs osa
Assassin's Creed: Revelations (PC)
Kaiken kaikkiaan aika vähän uutta tässä kuitenkaan on, "sitä samaa vähän hiotumpana".

Assassin's Creed III (PC)
Desmondin tarinan päätös. Edelliseen osaan verrattuna tässä on jo merkittävästi uudistuksia mutta toisaalta sitten paljon bugisempana. Tähän mennessä ongelmallisin peli ollut pelata.

Assassin's Creed IV: Black Flag (PC)
Ykkösen jälkeen se omaan makuun huonoin AC. Millään tavalla ei vie tuota itse AC:n perusmekaniikkaa eteen päin, kaikki on nähty edellisistä peleistä. Jopa laivastotaistelu oli mielekkäämpää kolmosessa kuin tässä. Kaikessa kuitenkin paistaa 'leikkaa ja liimaa' ja muutenkin fiilis, että tämä on halvalla tehty spin-off eikä täysverinen jatko-osa.

Assassin's Creed: Rogue (PC)
Kokonaisuutena kuitenkin jotenkin mieluisampi itelle kuin tuo Black Flag, ehkä juurikin sen takia, että laivastotaistelu on jouhevampaa, tekeminen vähän monipuolisempaa ja paikat on karvan verran parempia kuin satunnaiset saaret Black Flagissa.

Assassin's Creed: Unity (PC)
Sarjan kahdeksas osa ja paluu juurille. Tällä kertaa paikkana Pariisi ja miten upea se onkaan. Kaikkien noiden puskissa juoksenteluiden ja merien jälkeen on mukava palata takaisin hyvin tehtyyn mielenkiintoiseen kaupunkiin ja onhan tämä selkeä upgrade monin puolin. Pelillisesti otetaan monia harppauksia eteen päin ja muutama taaksepäinkin.

Assassin's Creed: Syndicate (PC)
Tämän tyylin viimeinen AC peli ennen tulevaa Miragea. Ehkä hieman kyllästyminen iski taas tässä vaiheessa, eikä sinällään yllätänyt. En jotenki odottanut tän pelin pelaamista kovinkaan hirveästi.

Pelillisestihän tämä on kuitenkin ehkä se mukavin pelattava.

Assassin's Creed: Origins (PC)
Olipa vain edelleen hyvä peli.
Mutta on se Egypti tässä vaan nii upea kulkea. Harvat open worldit onnistuu tässä massiivisen maailman teossa näin hyvin ja mielenkiintoisesti ilman että on keinotekoinen tunne rajatusta alueesta ja yllättäen vaihtuvista biomeista.

Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.

 

[Charun]

Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.

Näistä uudemmista AC Mirage on selvästi eniten alkuperäisen tyylinen ja vaikka mm. avoimen maailman tutkailu siitäkin löytyy, on se silti ainakin itseltäni suosituksen arvoinen, mikäli Desmond-trilogiaa pitää "aitona oikeana" Assassin's Creedinä.