Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[leffo]

Far Cry 3: ihan jees.

Aika yksinkertainen, vähän seikkailupainoitteinen FPS räiskintä jossa oli pieni määrä craftaamista(lähinnä erilaiset boostit joilla sai niin healattua kuin avustusta taistelun eri aspekteihin) Lisäksi pelissä oli craftaamisen kautta asia mitä muissa peleissä olisi joko hahmonkehitystä tai researchia, eli sai lisättyä ammusten maksimimäärää eri aseihin sekä myös lisättyä aseiden maksimimäärää neljään.

Koska olin ekaksi pelannut FC6:n demoversion niin selvästi tuo uudempi peli oli monella tapaa parempi. Tässä vanhassa pelissä esim. hitsaustyökalu jolla pystyi korjaamaan ajoneuvoja, oli itsessään ase eli se vei yhden noista maksimi 4:sta aseslotista, joten en kertaakaan käyttänyt sitä koska vaikka noita aseita voi kyllä vaihtaa aina siellä täällä, mutta ei kesken kaiken. Jolloin mikä idea olla tuollainen juttu jos kovin helpolla pelaaja ei halua sitä käyttää. Samoin monet muut erikoisaseet kuten jouset tai liekinheitin. Selvästi tuo FC6 hoiti noi hieman paremmin, kuten se korjaustyökalu oli oma juttunsa joka ei vienyt aseslottia.

FC6 tuntui myös respawnaavan vihollisia useimmin tai ylipäätään, tästä pelistä en ole varma, suurin osa vihollisista oli paikallisia, ja jos ne tappoi niin lisää ei tullut. Lisäksi oli jonkin verran ehkä kierteleviä vihollisia mutta en tiedä oliko ne staattisia eli jos ne olisi kaikki teurastanut pois, olisiko ne loppuneet, vai ei? Noiden vihollisten osalta kumpikin systeemi oli ihan jees. FC6 tuli paljon enemmän vihollisia vastaan, mutta niiltä sai tarpeeksi ammuksia ja healattua sai helpolla niin sillä ei juuri merkitystä.

Samoin erona puhtaisiin FPS räiskintöihin, tässä oli hahmonkehitystä, sai skill pointseilla enemmän healttia, nopeampaa healaamista, nopeampaa lataamista, parempaa osumatarkkuutta yms., ja sitten aika suuri määrä erikoisia tappoja sillä selvästi pelisarjan leimallisella viidakkoveitsellä. Peli ihan pakottaa erilaisissa pikkutehtävissä tappamaan tietyt viholliset ninjailemalla ja tuikkaamalla sillä viidakkoveitsellä rintakehän läpi.

Tässä pelissä oli olevinaan jotain diippiä tarinallista systeemiä siitä kuinka se pelihahmo pelaamisen myötä koko ajan tottuu siihen kylvämäänsä väkivaltaan ja siitä kehittyy sellainen tribaalisoturi. Mä en itse henkilökohtaisesti sitä niin suurena elementtinä näe, kuitenkin peli on varsin lineaarinen, aktiivisesti pelaten tuo meni kolmessa viikossa tehden suuren osan pienistä sivutehtävistä.

Pelin lopussa oli hieno, ilmeisesti ainoa valinta minkä pelaaja pystyi tekemään pelin kuluessa(en ainakaan muista muita). Se oli tosi hieno ja mua nauratti jo etukäteen kun näin sen. Pelaaja pystyi tekemään valinnan joka on ns. normaali, tai sitten hyvin radikaalin valinnan millaisia ei juuri peleissä tarjota, ainakaan noin groteskisti.


Kuten tuolla FC6 ketjussa oli juttua, näiden kahden perusteella koko pelisarja on "jaksosta" toiseen hyvin samanlainen. Lähes kaikki samantyyliset aseet, ja melko lailla samanlaiset mekaniikat, vain nimellinen tarina vaihtuu. Mutta toisaalta kun peli on kohtalaisen nopea pelata läpi, ei näe tuolla mitään suurempaa ongelmaa.

 

[JouBqa]

Morrowind. Bethesdan paras peli oli (pelattuna Oblivion, Skyrim, F3, F4. Starfield jäänyt kesken)
I heart Vanilla modlistillä

Arvostelu


Hienosti on Morrowindistä otettu inspistä
Dread Delusion PC RPG * Morrowindin jalanjäljissä

 

[Nathorr]

Days Gone (PC)

Tuntematon virus leviää ihmisissä, kaikista tulee zombeja. Muutamat jäljelle jääneet yrittävät selviytyä tuhoutuneessa maailmassa. Days Gone on kolmannen persoonan toimintapeli avoimessa maailmassa. Noudatellaan hyvin pitkälti mm. Assassin's Creedeistä tuttua kaavaa, ainoana erona se, että hevosen sijaan kuljetaan prätkällä ja aseina toimii pääasiassa pyssyt.

Peliä on tosi kiva pelata. Maailmaa ei pysty liiaksi tutkimaan, sillä siellä liikkuminen on aika vaarallista. Lootataan paikat tyhjäksi ja äkkiä karkuun. Moottoripyörästä loppuu välillä bensa ja fast travel ei onnistu, ennen kuin örvelöitä on lahdattu tarpeeksi pois teiltä. Sinänsä tehtävät ovat usein samankaltaisia: otetaan pahiksia kiinni, tapetaan "friikkejä", pelastetaan muita, lootataan, ammutaan, ajellaan. Juoni ja epätoivo ovat kantavia voimia ja nopeasti peli imaiseekin mukaansa.

Grafiikat ovat mielestäni tosi kivat, peli pyörii PC:llä todella hyvin ja kontrollit toimivat mukavasti. Juoni on kiva ja siinä on vähän kaikenlaista. On myös virkistävää, että avointa maailmaa ei tarvitse liiaksi koluta, vaan kaikki tehtävät tulee radion kautta automaattisesti. Sivutehtävät ovat perinteistä filleriä, joku tykkää ja joku ei. Juoni on ennalta-arvattava, mutta silti nätisti kuvattu. Hahmot varmasti jakavat mielipiteitä, mutta mielestäni ne pysyivät rooleilleen uskollisina ja olivat paikoin ihan sympaattisiakin.

Pelin heikkous on sen pituus. Päätarinassa ja muutamissa sivutehtävissä mulla meni 30 tuntia, josta olisi juonen puolesta voinut leikata 10 tuntia pois. Joskus pelin puolivälin jälkeen pelaaja siirtyy väliaikaisesti uudelle alueelle, joka on selvästi ensimmäistä tylsempi. Onneksi pelatessa oli ihan kivaa, mutta kokonaisuus olisi ollut tiiviimpänä parempi.

Lopputekstien jälkeinen "salainen loppu" jätti jatko-osalle oven auki, mutta tuskinpa sellaista on tulossa, kun myyntiluvut eivät Sonya kai miellyttäneet. Pelille miellyttävä 4/5.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 40.

Deliver Us Mars

Ilmastonmuutoksen runtelema Maapallo on totaalisen tuhon partaalla. Sarjan ensimmäisessä pelissä, Deliver Us the Moonissa, Kuusta Marsiin karanneet luopiotiedemiehet veivät mukanaan ihmeteknologiaa jolla planeetta voitaisiin pelastaa. Koko tarinan ajan on hillittömän tärkeää, että juuri fyysiset laitteet saadaan veivattua takaisin Maahan. Siis... kai nyt olennainen juttu on laitteiden piirustukset ja toimintaperiaatteet, jotka voisi lähettää vaikka radiolla? Kohta ilmenee että juonessa on enemmän aukkoa kuin ainetta. En ole koskaan nähnyt näin reikäistä scifitarinaa.

Jo ensivaikutelma on kehno. Pelaajahahmo Kathyn tarina aloitetaan varhaislapsuudesta asti, jolloin hän on tyypillinen lapsihahmo peleissä eli todella rasittava ja vähä-älyinen riippakivi. Eikä intro edes riitä, vaan kakara-Kathya saa sietää takaumissa koko pelin keston ajan. Tarinan scifimysteeri on kiinnostava, mutta ihmissuhdekuviot, joille varataan todella paljon aikaa, ovat enimmäkseen myötähävettävää roskaa. Dialogi on aivan kamalaa ja lähes joka toisessa repliikissä on jonkinlainen juoniaukko tai epäloogisuus. Jep, en minäkään uskoisi, ellen olisi nähnyt.

BOJOING! Kuten hyvin tiedetään, Maapallolla vallitsee sama painovoima kuin Marsissa. Ehkä Kathyn olisi pitänyt ruveta astronautin sijaan korkeushyppääjäksi.

Välinäytösten katselemisen lisäksi pelissä on tuskallisen hidasta ja tylsää kiipeilyä ja laserpuzzleja. Jälkimmäinen on sentään ihan kivaa.

Kinemaattiseksi tarinapeliksi Deliver Us Mars on järkyttävän viimeistelemätön. Ympäristöt ovat ajoittain todella karuja ja pökkelöt animaatiot tahattoman koomisia. Ehkä eniten rassasivat hitaasti latautuvat tekstuurit. Avaruusaluksen hämärät käytävät välkkyvät kuin diskossa, kun päätä vähän kääntää. Peli on ilmiselvästi pukattu ulos kesken kehityksen, mutta se ei olisi kovin kaksinen edes valmiina. Hyvän juomapelin siitä kyllä saisi.

Industria

Half-Life 2 maistuu aina, vaikka sitten Pirkka-versiona. Tällä kertaa tieteellinen koe menee pieleen Itä-Saksassa ja passittaa pelaajan erittäin viktorantonovilaiseen rauniokaupunkiin, joka on täynnä raivohulluja robotteja. Karun prologin jälkeen peli on varsin nätti. Valven peleistä oltaisiin voitu pihistää myös mykkä päähenkilö, sillä pelaajahahmo puhuu paljon mutta sanoo harvoin mitään kiinnostavaa.

Tervetuloa kaupunkiin 18.

Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja ottako kovempaa vaikeusastetta. Hardcore-moodissa peli pihtaa ammuksia, hiilua ja mikä pahinta tallennuspisteitä. Kirjoituskoneita joilla pelinsä voi tallentaa on vähän, ja usein juuri ennen point-of-no-returnia joilla siirrytään pelin seuraavaan osaan. Tämä tarkoittaa että seuraavaa aluetta ei voi siivota osittain ja palata tallentamaan. Point-of-no-return on yleensä tavallinen ovi, eikä pelaajalle kerrota mitään syytä miksei sitä muka voi avata uudelleen.

Peli ei ole varsinaisesti vaikea lukuunottamatta lopun hissinpuolustustappelua ja yhtä tiettyä vihollista. Pieni ja kovaa vauhtia vipeltävä itsemurhapommittaja tappaa kerrasta ja ilmestyy yleensä nurkan takaa. 90% kuolemistani johtui pelkästään näistä pikkuriiviöistä. Antakaa mieluummin vaikka HL2:n myrkkyrapu.

Räiskintä ja paikkojen tutkiminen on ihan perushauskaa halflifea, vaikka budjetin koko näkyy. Mukaan laitetut seikkailupelipulmat eivät sovi kokonaisuuteen mutta ovat sinänsä viihdyttäviä.

Tarina päättyy täysin kesken. Mitään ei ratkaista ja vastausten sijaan annetaan kymmenen uutta kysymystä. Jatko-osan mainosjuliste ilkkuu pelaajalle päävalikossa kuin kehittäjien kohotettu keskisormi.

KID A MNESIA EXHIBITION

Virtuaalinen taidenäyttely. Peliksi tätä voi sanoa siinä kuin muitakin epäinteraktiivisia kävelysimulaattoreita. Taiteilijan tyyli on psykedeelinen ja vähän karmiva. Galleriassa on taulujen lisäksi tosielämässä mahdottomia tilataideteoksia ja ylipitkiä musiikkivideoita, joista tulee lähinnä mieleen Windows Media Playerin visualisoinnit.

Näyttelyn teokset käy pintapuolisesti läpi tunnissa, tarkemmin syventymällä aikaa saisi varmasti kulumaan enemmän. Taiteellisesta arvosta en osaa sanoa mitään mutta kokemus oli ainakin erikoinen.

 

[Nathorr]

Deliver Us Mars

Nappasin tämän Epicin ilmaispelinä ja lisäsin ns. pelattavien pelien backlogille, mutta mitä enemmän tästä luen, sitä enemmän tuntuu siltä, ettei ehkä kannata tähän aikaa haaskata niin kauan, kun on muitakin vaihtoehtoja. Pois listalta ja arvioidaan sitten uudelleen, jos pelattava loppuu kesken.

 

[xarot]

Outcast: A New Beginning (PC)

Outcastin jatko-osaa on odotettu varmaan vuodesta 1999 ja tässä sitä nyt on. Itselläni on alkuperäiseen peliin hieman ristiriitaiset tunnelmat, vaikka pelillä ilmeisesti aika vankkumaton fanijoukko onkin. Se alkuperäinen oli varmaan tavallaan aikaansa edellä mutta 512x384 ripuliresoluutio vokseleineen tappoi kaiken peli-ilon kun mistään ei saanut kunnolla selvää samalla kun pelattiin viimeisimpiä räiskintöjä tuoreimmilla grafiikoilla. Peli tuli pelattua läpi vasta Outcast: Second Contactin myötä joskus 2018.

No tämä jatko-osa alkaa lupaavasti: erittäin hienot grafiikat ja maastot, arkkitehtuuri ja vähän loreakin. Peli on tavallaan toiminta-RPG jossa keskustellaan paljon mutta enimmäksen kurmotetaan robotteja ja muutamia välibossejakin löytyy. Mutta peli on valitettavasti sekä DHL-simulaattori missä koko ajan juostaan jonkin roinan perässä kaupunkien välillä ja toisaalta itseään toistavaa räiskintää rivirobotteja vastaan vihollisbaseissa. Vihollistyyppejäkin on vain muutamia. Peliin tuo kuitenkin vähän lisämaustetta kahteen aseeseen pultattavat modit joilla saa pelaamiseen vähän lisää ytyä sekä rakettireppu jonka kanssa temppuilu on tehty hyvin ja pysyy hauskana ja toimivana konseptina. Viimeisessä kentässä sorrutaan perisyntiin eli kerättyjä aseita ei voi käyttää vaan takataskusta vedetään ihan eri mutka esiin. Päähenkilö heittää huulta tuon tuosta ja keskustelut on tehty aika kieli poskessa muutenkin.

Peli pyörii välillä kohtalaisen kehnosti ja tuntuu olevan aika prosessoririippuvainen. Suurempia ongelmia ei tullut vastaan, mutta välillä äänet katosivat kokonaan mutta musiikki jäi soimaan. Aivan kaikkia tehtäviä en jaksanut suorittaa mutta toisaalta suurin osa sivutehtävistä oli ilmeisesti pakko suorittaa jotta pääsee eteenpäin. Lopussa iski täydellinen kyllästyminen räiskintään ja nyt 37 tunnin Steam-kellon jälkeen peli on vihdoin paketissa. Vain äärimmäisille Outcast-faneille ja sekin kun löytyy alennuksesta.

Seuraavaksi saatan kaivaa naftaliinista kauhupelien esi-isän, eli ensimmäisen Alone in the Darkin, jota ei kersana kerta kaikkiaan uskaltanut oikein pelata.

 

[perato]

Assassin's Creed (PC)
Kyllä, se ensimmäinen.

Assassin's Creed 2 (PC)
Tämä kyllä nyt yllätti miten paljon viimeistellymmältä tämä tuntui verrattuna tuohon ykköseen.

Assassin's Creed: Brotherhood (PC)
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muistin, mutta erityisesti nyt huomaa kuinka paljon hiotumpi idealtaan tämä on kuin kaksi edellistä.

Sarjan neljäs osa
Assassin's Creed: Revelations (PC)
Kaiken kaikkiaan aika vähän uutta tässä kuitenkaan on, "sitä samaa vähän hiotumpana".

Assassin's Creed III (PC)
Desmondin tarinan päätös. Edelliseen osaan verrattuna tässä on jo merkittävästi uudistuksia mutta toisaalta sitten paljon bugisempana. Tähän mennessä ongelmallisin peli ollut pelata.

Assassin's Creed IV: Black Flag (PC)
Ykkösen jälkeen se omaan makuun huonoin AC. Millään tavalla ei vie tuota itse AC:n perusmekaniikkaa eteen päin, kaikki on nähty edellisistä peleistä. Jopa laivastotaistelu oli mielekkäämpää kolmosessa kuin tässä. Kaikessa kuitenkin paistaa 'leikkaa ja liimaa' ja muutenkin fiilis, että tämä on halvalla tehty spin-off eikä täysverinen jatko-osa.

Assassin's Creed: Rogue (PC)
Kokonaisuutena kuitenkin jotenkin mieluisampi itelle kuin tuo Black Flag, ehkä juurikin sen takia, että laivastotaistelu on jouhevampaa, tekeminen vähän monipuolisempaa ja paikat on karvan verran parempia kuin satunnaiset saaret Black Flagissa.

Assassin's Creed: Unity (PC)
Sarjan kahdeksas osa ja paluu juurille. Tällä kertaa paikkana Pariisi ja miten upea se onkaan. Kaikkien noiden puskissa juoksenteluiden ja merien jälkeen on mukava palata takaisin hyvin tehtyyn mielenkiintoiseen kaupunkiin ja onhan tämä selkeä upgrade monin puolin. Pelillisesti otetaan monia harppauksia eteen päin ja muutama taaksepäinkin.

Assassin's Creed: Syndicate (PC)
Tämän tyylin viimeinen AC peli ennen tulevaa Miragea. Ehkä hieman kyllästyminen iski taas tässä vaiheessa, eikä sinällään yllätänyt. En jotenki odottanut tän pelin pelaamista kovinkaan hirveästi.

Pelillisestihän tämä on kuitenkin ehkä se mukavin pelattava.

Assassin's Creed: Origins (PC)
Olipa vain edelleen hyvä peli.
Mutta on se Egypti tässä vaan nii upea kulkea. Harvat open worldit onnistuu tässä massiivisen maailman teossa näin hyvin ja mielenkiintoisesti ilman että on keinotekoinen tunne rajatusta alueesta ja yllättäen vaihtuvista biomeista.

Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.

 

[Charun]

Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.

Näistä uudemmista AC Mirage on selvästi eniten alkuperäisen tyylinen ja vaikka mm. avoimen maailman tutkailu siitäkin löytyy, on se silti ainakin itseltäni suosituksen arvoinen, mikäli Desmond-trilogiaa pitää "aitona oikeana" Assassin's Creedinä.

 

[Jumi]

EA Sports WRC

Tämähän julkaistiin jo puolivuotta sitten. Kuulin alkuviikosta että VR-tuki (beta) on tullut joten vihdoin uskaltauduin ostamaan...

Oli kyllä lähellä että oisin refundannu, koska tässä on kaikenlaista pientä vikaa. Pelin sain käyntiin VR:nä vain suoraan Steamistä käynnistämällä, Steam VR:n kautta ei suostu käynnistymään niinkuin kaikki muut pelit. Joskus erikoiskoe ei vain lataudu ja pitää alt+f4. Joskus valikoissa on pohjassa alas+vasen, eikä voi navigoida!? Asia korjaantuu kun käynnistää Meta Quest 2:n vasemman ohjaimen!?
EDIT: Peli olikin määrittänyt automaattisesti Quest 2:n ohjaimet myös peliohjaimiksi, mutta kun nehän sammuu kun ajaa ratilla, niin se ohjaimien herätys aiheutti sekoilua. Asetuksista vain bindaa kaikki pois.

Grafiikat pitää laittaa suhteettoman alas jotta ois täysin sulava frame rate VR:nä ja silloin valehtelematta näyttää PS2 peliltä! Nostamalla grafiikat kohtuulliseksi pystyy vielä pelaamaan, mutta silloin ei pääse Dirt Rally 2:n sulavuuteen tai edes tarkkuutteen! Tässä on muuten sama nykimisongelma mikä Cyberpunk2077 VR-modissa, eli objekteja voi olla näytöllä vaikka kuinka ja ympärilleen voi katsella huoletta, mutta jos erehtyy kääntymään ohjaimella/autolla pelimaailmassa niin silloin droppaa framet lujasti. Tässä pelissä droppailee samaantapaan jyrkissä mutkissa. Miten tekninen puoli on kustu näin pahasti kun pitäisi olla samat tekijät kuin Dirt Rally 2:lla?
EDIT: HETKONEN! Pääsin eroon nykimisestä kun nostin reilusti grafiikka-asetuksia. Pidin heijastukset ja peräpeilit minimissään, mutta nostin esim. tekstuurit, tien ja puut maksimiin. Yhtäkkiä pikku nykimiset on tipotiessään!?

Itse peli on ihan jees enkä lopulta refundannut kuten meinasin. Ajokoulu oli aivan loistava lisä tälläiselle sunnuntaisimuilijalle ja se avasi mukavasti ralliautoilun saloja. Esim. höllää mutkaan kaasua tai napauta jarrua niin paino siirtyy auton etuosaan ja eturenkaat pureutuvat tiehen paremmin, näin se jyrkkämutka minkä on aina vetänyt pitkäksi on mahdollista mennä nopeasti. Radat tuntuvat myös hyviltä! Uramoodi oli aluksi erittäin sekava, mutta ei siitä lopulta ollutkaan niin montaa liikkuvaa osaa. Uramoodissa yritetään simuloida myös tallin toimintaa, yksittäisiä ihmisiä ja ajan kulumista, niin miksi siinä ei käytetä yksinkertaisesti kalenteria näyttämään mitä on mahdollista tehdä mikäkin viikkona? Varsinkin ensimmäisten tuntien aikana tuntuu pöljältä selata karkkigrafiikkakortteja ja miettiä mitä mikäkin tekee tai voiko niitä edes tehdä. Varmaan tuohon tottuu silti nopeasti, kuten huonoihin grafiikoihinkin...

Ei tämä todellakaan ole pakko-ostos vielä, mutta nyt kun sen ostin niin tulee kyllä päivittäin ajeltua.

Ps. Mitähän se Bugbear puuhaa nykyään? Rallipelien suhteen ei näytä olevan ollenkaan kilpailua, ja joku "autopelien dark souls" olisi varmasti myyntimenestys nyt kun VR alkaa olla yleinen. Samaan tapaan kuin Cities Skylines vei ykköspaikan mikromaksuihin siirtyneeltä Sim Cityltä.

 

[Heseman]

The Witcher 3 - Hearts of Stone & Blood and Wine (PC)

Pienen tauon jälkeen sain nämä lisärit pelattua läpi. Ensimmäisen juoni käynnistyy, kun Geralt ottaa vastaan aatelismiehen suht normaalilta vaikuttavan hirviötehtävän. Matkan aikana hän kuitenkin saa huomata, että jotkin toiveet kannattaisi jättää toivomatta... Tapahtumapaikkana on Velenin reunama-alueet ja ne alkoi olla jo totaalisen nähty jo emopelin aikana. Muistan jo aiemmalla pelikerralla miettineeni, että ilman hyvää kässäriä tämä ei olisi kovinkaan erikoinen tapaus. Se kuitenkin pelastaa tämän, sisältäen yhden parhaista pahiksista mitä on peleissä vastaan tullut.

Toinen lisäri sitten sijoittuu kokonaan uudelle alueelle, eteläiseen Toussaintin maakuntaan. Se on saanut vaikutteensa Etelä-Euroopasta, ainakin Italia ja Ranska tuli mieleen viineineen ja aksentteineen. Geraltin vanha tuttu, herttuatar Anna Henrietta kutsuu tämän auttamaan epätavallisen pedon surmaamisessa. Mutta Witcher-maailman tyyliin kaikki ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. Siinä missä ensimmäinen oli vähän hohhoijaa, oli tämä jo parempi. Maisemanvaihdos piristi kummasti, Toussaintin värikkäät alueet herättivät innostuksen uudelleen. Tosin kyllä tämäkin alkoi vähän väsyttää kun kaiken sisällön kahlasi läpi, mutta tässäkin kässäri on hyvä ja tarina vedetään sujuvasti päätökseen.

Nyt on viime kesänä aloitettu urakka siis valmis. Neljäs pelihän on sarjaan tulossa, saas nähdä mitä siitä aikanaan tulee ja onko Geralt vielä päähenkilö. Sitä odotellessa jos tämä on vielä kokematta niin kuin sattuman kautta GOG.comissa on jälleen ale, Complete Edition lähtee alle 13€. Tarjous on voimassa ainakin vielä ensi tiistain.

The Witcher 3: Wild Hunt - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[WalluWaan]

EA Sports WRC

Tämähän julkaistiin jo puolivuotta sitten. Kuulin alkuviikosta että VR-tuki (beta) on tullut joten vihdoin uskaltauduin ostamaan...

Oli kyllä lähellä että oisin refundannu, koska tässä on kaikenlaista pientä vikaa. Pelin sain käyntiin VR:nä vain suoraan Steamistä käynnistämällä, Steam VR:n kautta ei suostu käynnistymään niinkuin kaikki muut pelit. Joskus erikoiskoe ei vain lataudu ja pitää alt+f4. Joskus valikoissa on pohjassa alas+vasen, eikä voi navigoida!? Asia korjaantuu kun käynnistää Meta Quest 2:n vasemman ohjaimen!?
EDIT: Peli olikin määrittänyt automaattisesti Quest 2:n ohjaimet myös peliohjaimiksi, mutta kun nehän sammuu kun ajaa ratilla, niin se ohjaimien herätys aiheutti sekoilua. Asetuksista vain bindaa kaikki pois.

Grafiikat pitää laittaa suhteettoman alas jotta ois täysin sulava frame rate VR:nä ja silloin valehtelematta näyttää PS2 peliltä! Nostamalla grafiikat kohtuulliseksi pystyy vielä pelaamaan, mutta silloin ei pääse Dirt Rally 2:n sulavuuteen tai edes tarkkuutteen! Tässä on muuten sama nykimisongelma mikä Cyberpunk2077 VR-modissa, eli objekteja voi olla näytöllä vaikka kuinka ja ympärilleen voi katsella huoletta, mutta jos erehtyy kääntymään ohjaimella/autolla pelimaailmassa niin silloin droppaa framet lujasti. Tässä pelissä droppailee samaantapaan jyrkissä mutkissa. Miten tekninen puoli on kustu näin pahasti kun pitäisi olla samat tekijät kuin Dirt Rally 2:lla?
EDIT: HETKONEN! Pääsin eroon nykimisestä kun nostin reilusti grafiikka-asetuksia. Pidin heijastukset ja peräpeilit minimissään, mutta nostin esim. tekstuurit, tien ja puut maksimiin. Yhtäkkiä pikku nykimiset on tipotiessään!?

Itse peli on ihan jees enkä lopulta refundannut kuten meinasin. Ajokoulu oli aivan loistava lisä tälläiselle sunnuntaisimuilijalle ja se avasi mukavasti ralliautoilun saloja. Esim. höllää mutkaan kaasua tai napauta jarrua niin paino siirtyy auton etuosaan ja eturenkaat pureutuvat tiehen paremmin, näin se jyrkkämutka minkä on aina vetänyt pitkäksi on mahdollista mennä nopeasti. Radat tuntuvat myös hyviltä! Uramoodi oli aluksi erittäin sekava, mutta ei siitä lopulta ollutkaan niin montaa liikkuvaa osaa. Uramoodissa yritetään simuloida myös tallin toimintaa, yksittäisiä ihmisiä ja ajan kulumista, niin miksi siinä ei käytetä yksinkertaisesti kalenteria näyttämään mitä on mahdollista tehdä mikäkin viikkona? Varsinkin ensimmäisten tuntien aikana tuntuu pöljältä selata karkkigrafiikkakortteja ja miettiä mitä mikäkin tekee tai voiko niitä edes tehdä. Varmaan tuohon tottuu silti nopeasti, kuten huonoihin grafiikoihinkin...

Ei tämä todellakaan ole pakko-ostos vielä, mutta nyt kun sen ostin niin tulee kyllä päivittäin ajeltua.

Ps. Mitähän se Bugbear puuhaa nykyään? Rallipelien suhteen ei näytä olevan ollenkaan kilpailua, ja joku "autopelien dark souls" olisi varmasti myyntimenestys nyt kun VR alkaa olla yleinen. Samaan tapaan kuin Cities Skylines vei ykköspaikan mikromaksuihin siirtyneeltä Sim Cityltä.

Tää on mulle kaikkien aikojen ajopeli, joka tosiaan toimii vähän turhan huonosti vielä. VR on kyllä beta vaiheessa, että pitäis vaan kärsivällisesti jaksaa odottaa....

 

[miksu8]

Witcher 3 lisäreitä tullut täälläkin pelattua. Yritin kiinnostua dialogista mutta kääntyi aika nopeasti grindaamiseen jotta sai Feline-sarjan viimeisimmät varusteet. Niillä sitten lahtaamaan ykköstason susia.

 

[J.K]

Aavistuksen verran jälkijunassa tullut tutustuttua Arma 3:een. Onhan tuossa aika paljon jankkia ja hiomatonta särmää, erityisesti huvitti se sama ongelma kuin Operation Flashpointissa reilut 20 vuotta sitten, että ajoneuvot hyytyvät pieneenkin ylämäkeen

Vaan eipä tuo menoa tunnu haittaavan, 120 tuntia jo kellossa. Yksinpelinä vetelen 100% ja nyt on peruspelin East Wind -kampanja, Flashpointin ja Resistancen kampanjat pelailtu, plus kokeiltu monia muita Steam Workshopin tekeleitä ja modeja. Nyt täytynee vähän pitää taukoa DLC-aleja odotellessa.

 

[Refloni]

Steamissa pyörii vielä muutaman päivän ajan pulmapeliale, jota lajityypin ystävien kannattaa ehkä vilkaista. Nappasin nipun halpoja pähkinöitä.

Linelith on Steam

Solve puzzles embedded in rocks and crystals as you explore a colorful, serene alien asteroid. Discover a few clever twists as you progress in this short and sweet puzzle experience.

store.steampowered.com

The Witness -tyylinen viivanvetopeli ympäristöpulmineen kaikkineen. Oli hauska yllätys että pelimaailman jokainen näkyvä osa kuuluu periaatteessa johonkin puzzleen. Sataprosenttinen läpäisy vei 40 minuuttia.

Ouros on Steam

Ouros is a calming puzzle game about forming beautiful curves in a serene space. Find your flow as you nudge, bend, and stretch curves into pleasing shapes, and discover the inherent mathematical beauty of Ouros.

store.steampowered.com

Bezier-viivojen vääntelyä toivottuun asentoon. Ostin lähinnä nukahtamispeliksi. Sekä peli että Steam Deckin kosketusnäyttö tukevat useampaa samanaikaista painallusta, joten viivoja voi veivata tarttumalla monesta kahvasta yhtäaikaa. Ominaisuus on luultavasti syntynyt vahingossa, mutta se on paljon tehokkaampaa ja intuitiivisempaa kuin yhdellä kursorilla ähellys.

The Pedestrian on Steam

I can see the signs in my sleep now, always guiding me closer. Will this really work? Have we almost achieved the impossible?

store.steampowered.com

Tikku-ukon seikkailu läpi liikennemerkkien ja opaskylttien. Peli on visuaalisesti näyttävä, mutta kärsii siitä että varsinainen peli tapahtuu niissä kylteissä. Hienot taustat ovat pelimekaanisesti merkityksettömiä ja voivat jäädä huomaamatta, kun pelaaja keskittyy graafisesti hyvin simppeleihin kyltteihin.

Kylteistä toiseen hyppelyn lisäksi pelissä ei ole mitään maata mullistavia mekaniikkoja. The Pedestrian on oikeastaan vain glorifioitu labyrintti. Pelaaminen on hivenen tympeää ja tuntuu jo siltä kuin hyvä idea olisi mennyt hukkaan...

...viimeiseen alueeseen asti. Se loksauttaa leuat monta kertaa peräjälkeen. Finaali hipoo neroutta, mutta käyttämätön potentiaali ärsyttää sitäkin enemmän. Miksei tätä ideaa käytetty myös muussa pelissä?!

Lightmatter on Steam

A first-person puzzler where shadows kill you. Watch your step or be swallowed by the darkness.

store.steampowered.com

Portalista inspiroitunut (ja sitä kiusallisen paljon fanittava) pulmapeli. Tiedehärvelin karattua käsistä varjot ovat muuttuneet tappaviksi. Pelaaminen on valonlähteiden manipulointia niin, että pako-ovelle aukeaa valaistu reitti. Älypähkinöiden lisäksi mukana on ajoitusta vaativaa tasohyppelyä, koska peli on luonteeltaan "lattiaan ei saa koskea" -leikkiä. Toimintakohdat eivät onneksi ole kovin vaikeita.

Lightmatter on nipun pisin peli (4h) ja ainoa joka sisältää kelvollisen tarinan.

Tobla - Divine Path on Steam

In Tobla - Divine Path, creative puzzle gameplay, a story inspired by classics like Portal™, and impressive 3D graphics come together. Step into the role of Mort and tackle the challenging puzzles and cynical comments of the cunning goddess Tobla to find your way home.

store.steampowered.com

Laatikkoa napin päälle. Keskeisin pulmamekaniikka on tavaroiden vaihtaminen teleporttaamalla, ja kerrallaan käytössä on yleensä vain yksi boksi jota voi siirtää käsin. Tämä meinaa että kun pitää siirtää isompi kuorma kerralla pisteeseen B, pelaaja saa juoksennella pitkään edestakaisin. Hauskaa kuin Hanoin tornit. Mukana on myös fysiikkapohjaisia kuularatoja ja muita kauhistuksia, hyvät pulmat ovat vähemmistössä.

Lisäksi pelissä on ärsyttävin kertoja miesmuistiin. Skippaan välinäytöksiä äärimmäisen harvoin, mutta nyt juoksin suoraan seuraavalle ovelle pysähtymättä kuuntelemaan tyypin juttuja loppuun. En varmasti missannut mitään pelikokemusta parantavaa.

 

[Heseman]

Star Wars: Republic Commando (PC)

Tämä tuli alessa vastaan ja kun olin juuri saanut The Clone Wars -sarjan päätökseen niin ajattelin, että perhana. Vieläpä kun tämän tarinaa oli kehuttu. Vaan kuinkas kävikään? Tylsä putkijuoksu PS2-aikakaudelta eikä siitä hienosta juonesta tietoakaan. Tiimikavereiden ohjaaminen sentään oli ihan hauskaa ja ne tekivät pelaamisesta siedettävää, mutta toisessa kampanjassa kolmesta ihan vittuillakseen eksytetään tiimistä sooloilemaan. Jaksoin tätä ehkä johonkin vähän alle puoleenväliin ja sitten riitti, en jaksanut enää pätkääkään.

Star Wars: Republic Commando - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[perato]

Star Wars: Republic Commando (PC)

Tämä tuli alessa vastaan ja kun olin juuri saanut The Clone Wars -sarjan päätökseen niin ajattelin, että perhana. Vieläpä kun tämän tarinaa oli kehuttu. Vaan kuinkas kävikään? Tylsä putkijuoksu PS2-aikakaudelta eikä siitä hienosta juonesta tietoakaan. Tiimikavereiden ohjaaminen sentään oli ihan hauskaa ja ne tekivät pelaamisesta siedettävää, mutta toisessa kampanjassa kolmesta ihan vittuillakseen eksytetään tiimistä sooloilemaan. Jaksoin tätä ehkä johonkin vähän alle puoleenväliin ja sitten riitti, en jaksanut enää pätkääkään.

Star Wars: Republic Commando - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

Aika hyvin kertoo pelistä ettei jaksa puolta väliä pitemmälle, ja tää on joku tyyliin 4h kestävä peli. Oli tosiaan aikanaan ihan jepa, mutta kestänyt huonosti aikaa ja siten aika unohdettava tekele. Tuntui keskeneräiseltä demolta viime peluukerralla. Musiikki on ainoa asia mitä tästä jää varmaan käteen nykyään.

 

[Nathorr]

Assassin's Creed Mirage (PC)

Paluu juurille. Tiivimmässä paketissa perinteistä AC-hiippailua. Sijaintina Bagdad, hahmona Valhallasta tuttu Basim. Tosi kiva, kun tässä pääsi larppaamaan taas oikeaa salamurhaajaa. Peli itsessään on juuri sitä, mitä uskaltaa odottaakin, eikä sinänsä yllätä. On kuitenkin kiva, kun AC Unitystä tuttu tehtävämalli on tehnyt paluun. Valitettavasti peli kuitenkin tuntuu keskeneräiseltä tai lisäosamaiselta, eikä kokonaan omalta peliltä. Bagdad ei ole kovinkaan kiinnostava, sivuhahmot eivät nekään säväytä ja tarinaa on osittain jopa vaikeaa seurata, kun tarttumapintaa ei löydy. Mukava tätä kuitenkin oli pelailla, mutta kannattaa ehdottomasti odottaa alehintoja. Ubisoftin kaupasta 15 € taisin tästä maksaa.

Lyhyt, vähän tylsä, jopa keskeneräisen tuntuinen. Toisaalta tuttua ja mukavaa tekemistä, josta ei pahoillaankaan voi olla. 3/5.

 

[Refloni]

Hautarosvousta ja kiipeilyä kahden pelin voimin.

Tomb Raider Anniversary

Olin pelannut Tomb Raidereista aikaisemmin vain rebootit eli "Survivor-trilogian". Anniversary on sarjan ensimmäisen pelin ensimmäinen remake, ja kuuluu rebootit väsänneen Crystal Dynamicsin vanhaan tuotantoon. Nopean Youtube-visiitin perusteella alkuperäisen pelin kentät on siirretty melko uskollisesti Anniversaryyn. Modernisoinnin myötä pelissä on checkpointteja parinkymmenen metrin välein ja tallennus vapaata (erittäin hyvä), mutta toisaalta välinäytöksiin on ympätty QTE:itä, joita alkuteoksessa ei taatusti ollut (oliko pakko?). Anniversary lienee silti ihan kelpo tapa kokea yksi pelihistorian klassikoista.

Leijonanosa pelistä on kiipeilyä puzzletyrmissä. Ne ovat ihan hyviä ja jopa melko haastavia verrattuna nykyisiin pullamössöpeleihin, joissa kompassinuolet ja etsivänäöt näyttävät tien eteenpäin ja sidekickit spoilaavat puzzlet. Pään käyttäminen on plussaa, mutta mukana on myös verenpainetta kohottavia kiipeilykohtia, joissa viiden minuutin parkourin jälkeen pudotaan takaisin alkuun ja toistetaan sama 5-10 kertaa. Bennett Foddyssako nyt ollaan? Joissain pulmissa on muutenkin liikaa edestakaisin ramppaamista eikä taistelussa ole mitään mielenkiintoista.

Tahditus on nykynäkökulmasta vähän huono. Kiipeilyä on niin paljon että siihen tylsistyy, kun välinäytökset ja taistelukohdat ovat harvassa. Totesin Anniversaryn hyväksi podcast-peliksi, mutta sitä rajoittaa se ettei alt-tabaaminen onnistu.

Kuvassa noin 70% pelin sisällöstä.

En tiennyt pelin tarinasta etukäteen mitään, mutta olin kiinnostunut. Survivor-trilogia tuotti pettymyksen, mutta ehkä näin vanhassa pelissä ei ole juonta lainkaan? Tai ehkä tarina onkin helmi kultaiselta 90-luvulta, jolloin pelitarinoiden legendaarisimmat klassikot kynäiltiin.

Vastaus on että tarina on tarkalleen yhtä typerää jöötiä kuin rebooteissa. Ei enempää eikä vähempää. Crystal Dynamics olikin vain uskollinen lähdemateriaalille hahmotellessaan Survivorin juonikuvioita. Firman kardinaalimunaus oli tehdä trilogiastaan vakava draama, sillä Anniversaryn pöljää tarinaa on paljon hauskempi seurata. Välinäytökset ovat täynnä päätöntä kohellusta ja vanha Lara on virkistävän naurettava sarjakuvahahmo. Juuri tätä olisi kaivattu myös uudemmissa peleissä.

Assassin's Creed Origins

Monet on tästä kirjoitelleet, mutta yritän välttää toistoa.

Assassin's Creed Syndicaten jälkeen Ubisoft piti välivuoden pelisarjansa kanssa. Tauko teki hyvää, sillä Origins on parasta Asscreediä aikoihin. Muinainen Egypti on värikäs ja mielenkiintoinen paikka, jossa kuuluisat maamerkit on palautettu entiseen loistoonsa (sfinksilläkin on nenänsä, vaikka Obelix rikkoi sen kaksi vuotta ennen pelin tapahtumia). Mikrotekemistä on karsittu: joo, pelissä on ne sata samanlaista rosvoleiriä, mutta eipähän ole enää tuhatta arkkua ja animus-sirpaletta. Peli vaikuttaa kunnioittavan pelaajan aikaa enemmän kuin ennen.

Pelaajahahmo Bayek Siwalainen on medjay eli jotain sheriffin ja noiturin väliltä. Toisin sanoen hän on nakkikone jolle kansalaiset sälyttävät väkivaltaa vaativat ongelmansa. Assassiineja ei ole vielä keksittykään, mutta Bayek osaa kaiken heiltä vaadittavan. Hän painelee vaivattomasti ylös kallioseinämiä, joita sijoitetaan yleensä pelimaailman ulkorajoille kulkuesteeksi. Miehellä on myös kova kunniantunto. Villieläinten hävittäminen ja hautojen ryöstäminen on ehdottoman väärin ja syyllisiä tulee rangaista, paitsi silloin kun Bayek itse tekee sitä.

"Ei niitä mikromaksuja tarvi ostaa ja ne on kosmeettisia!" Hieno juttu. Lyödäänpä peliin vähän MAINOKSIA että ne vapaaehtoiset ja kosmeettiset mikromaksut menee kaupaksi.

Rikkinäisiä mekaniikkoja on ja tasojärjestelmä käytännössä kieltää tuleville alueille menon liian aikaisin vaikka ne ovat muka auki alusta asti. Kokeilujeni perusteella pelaajan ottama vahinko kymmenkertaistetaan ja tekemä vahinko tiputetaan kymmenesosaan, jos menee kukkoilemaan isommilleen. Minikartan poistaminen ja alueiden tiedustelu dronella on hyvä idea, samoin tulella leikkiminen.

Tarina on Asscreedien mittapuulla hyvä. Periaatteessa tarjolla on saman tappolistan siivoamista kuin muissakin peleissä, mutta poliittinen juonittelu on kiinnostavaa ja meno yllättävän brutaalia. Lapsiakin tapetaan. Origins, kuten muutkin sarjan pelit, on pohjimmiltaan varoittava tarina radikalisoitumisesta. Yhteiskunnan epäreiluus ja elämän päämäärättömyys kasvattaa vihaa, joka lopulta tekee ihmisestä terroristin vapaustaistelijan assassiinin.

Origins nostaa normaalia enemmän esille sarjan oudompia puolia, eli avaruusolioita, salaliittoteorioita ja pseudotiedettä. Itse tykkään tämäntyylisestä hassuttelusta, vaikka se onkin pois sarjan isoimmasta vahvuudesta eli oikean historian esittelystä. (Sitä varten on nyt muuten erillinen pelitila.) Varsinkin Faaraon kirous -laajennuksessa homma menee ihan reilusti fantasian puolelle. Toisaalta se on pelin viimeinen alue ja kaavan rikkominen tervetullutta. Oma pelikelloni kävi jo 70+ tuntia ja koin muumioiden heräämisen piristysruiskeena, jota peli kaipasikin.

Musta samurai?! Ei käy, eihän se olisi realistista.

Origins on helposti lempipelini sarjassa, mutta kaikkia ubi-hiekkalaatikkoja riivaava puuduttavuus alkoi loppupuolella käydä kunnon päälle. Jatkan sarjaa varmaan aikaisintaan parin vuoden päästä.

 

[masax]

Far cry new dawn (pc)

Tuon toisen topicin innoittamana laitoin new dawnin tulille, että miltä tuntuu pitkän ajan jälkeen uudestaan. Ja kyllä se vaan on parempia far cry:ita.

Tiiviimpänä pakettina ilo pelata paljon suoraviivaisempaa peliä kuin täyttä ubisoft open world ähkyilyä. Paljon enemmän mieltäkin kun tarvii edes jotain kehitellä pelin edetessä kuin vain mennä aloitussetillä loppuun asti niinkuin 6:ssa. Vaikka sitäkään ei paljon tarvi, 2 tierin kivääri, jonka jälkeen 3 tierin kivääri ja jouskari, niin muuta ei tarvi, mutta edes jotain. Kaiken kaikkiaan oikein kiva välipala uudelleen pelattunakin, joka ei jätä kuin yhden kysymyksen. Sen, että koira näyttää koiralta, sika sialta ja mies mieheltä, mutta miksi naisten täytyy näyttää niiden kaikkien risteytyksiltä?

 

[perato]

Vähän meinasi kriisitellä kun ei oikeen pelitunteja kerry, niin otin sit useamman lyhyen pelin peluuseen, että saa etes jotain pelattua

Firewatch (PC)
Ihan en nyt ymmärrä hypeä. Walking sim peli joka jäi omalta osalta vähän tussahdukseksi, oikeen mitään ei ehitty tuossa ajassa rakentaa ja tuntui, että pelin loppu oli jotenki todella vesitetty. Ei montaa euroa maksanut, mutta mysteeriksi jäi miten tämä nyt kaikista näistä kävelysimuista eroaa erityisesti.

Yoku's Island Express (PC)
Lainaan vanhaa arvosteluani koska se pitää edelleen kutinsa. Hyvä peli toisellakin peluukerralla.

Mukavan positiivinen ylläri. Tulee yleensä paketista scoutattua pelit, jotka etäisesti mielenkiintoisia, mutta ei tuu hirveesti katottua et mitä ne oikeastaan on. Tämä tuli käynnistettyä ihan vaan metascoren ja sen pohjalta, että oli ohjaimella pelattava.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde näihin metroidvania-tyyppisiin peleihin. Tämä ei kuitenkaan herättänyt mitään negatiivisia tuntemuksia mitä niihin yleensä liittyy vaan pelkästään positiivisia fiiliksiä. Kyseessä on siis hauska flipperin ja metroidvanian sekoitus, kyllä flipperin. Sen sijaan, että hahmo osais hypätä, kaikki ylöspäin tapahtuvat liikkeet tapahtuu flipperin "lapoja" läiskimällä. Mitään varsinaisia flipperitasoja tässä ei ole, vaan ne flipperiä enitenkin muistuttavat osat sopii saumattomasti tasoon. Pelimekaniikaltaan tämä oli hauska lähestymistapa, koska se moneen metroidvaniaan liittyvä millintarkka hyppiminen yms. jää kokonaan pois ja peli on näin todella anteeksiantava.

The Swapper (PC)
Toinen uudelleenpeluu, kotimainen pelituotos joka aikanaan jäi mukavasti mieleen. Nyt toisella pelikerralla ei enää samalla tavalla innostanut, vaikka puzzlet oli ihan kivoja, oli ne pitkälti aika helppoja ja nopeita. Toiseksi viimeiseen päädyin katsomaan ratkaisun kun alko koko peli jo vähän leipäännyttään, vaikka pelikellossa oli 5h. Graafisesti vähän rujo, tarinan tynkää tässä on ehkä tavallista pikkupeliä enemmän, vähän samaa kategoriaa teemallisesti kuin Soma tai vaikka elokuva Prestige.

The Stanley Parable (PC)
Pari tuntia tätä riitti tällä kertaa. Muistan tykänneeni viimeksi, mutta nyt oli vähän meh kokemus, ehkä tää on näitä yhden pelikerran pelejä, joita ei etes pitäisi toista kertaa yrittää kokea, koska se kaikki yllätyksellisyys on syöty. Ei huvittanut eikä hauskuuttanut enää. Yli 5v edelliskerrasta, jonka saavutus niin kivasti ilmoitti(ole pelaamatta 5 vuotta).

The Last Campfire
Puoli tuntia tätä taisi riittää, en ole varma jatkanko. Lapsellinen lässyttäjä tarinoitsija alko ottaan kuupaan jo tässä ajassa ja pelin uudelleenkäynnistäminen ei houkuttele yhtään. Pelillisesti ei ihmeelliseltä vaikuttanut, perus puzzlea jossa liikutellaan asioita järjestyksessä, ei mitään jännää siltä osin. Pelin ideasta jää vaikutelma, että "tehdään söpö peli joiden hahmoista voi tehdä pehmoleluja ja deviantart piirroksia".

 

[miksu8]

Firewatch oli ok kun ei ollut juuri ennakko-odotuksia, vaikka loppu oli joo hieman outo.

 

[Cereal killah]

Wildermyth (PC)
Tätä en ole pelannut puoleen vuoteen, mutta pistän ulkomuistista jotain ajatuksia ylös kun peli on jollain tasolla taas ajankohtainen.
Eli tämä on hyvin omalaatuinen, taiteellisessa mielessä tekee paljon asioita eri tavalla kuin muut vuoropohjaiset rpg-naksuttelut. Perus taistelukuvio on sinänsä aika tyypillinen tällaisille peleille, eli roolitukset hahmoilla ja AP- systeemit ja damagen tuotto jne. Esteettisesti hahmot on kaksiulotteisia "paperihahmoja" piirretyssä 3D- maisemassa, joka oikeastaan toimii paremmin kuin miltä näyttää. Kesti jonkin aikaa ostaa peli kun oli tiettyjä ennakkoluuloja. Vihollisia on muutamaa eri rotua/tyyppiä ja niissä on mukavasti monipuolisuutta.

Pelissä on tiettyjä erittäin omantakeisia piirteitä. Pelin "tarina" on yhdistelmä käsikirjoitettuja (?) tapahtumia arvottuna proseduraalisiin tarinankerronnallisiin tekstifragmentteihin ja sarjakuviin. Tästä poikii semisti satunnaisia tarinoita joista jotkut tykkää tosi paljon. Aina välillä pelin foorumeilla jne. joku alkoi pohtimaan että onko näissä edes oikeasti ihmisen tekemää käsikirjoitusta mukana muuten kuin lätkimässä jotain ylätason teemoja tapahtumille. Tarinat on juuri sellaista mitä tekoälyltä voisi odottaa (ja ne on enimmäkseen tehty pari vuotta ennen mainstream AI- hypetystä), mutta on niihin laitettu myös ihan nimen kanssa tekijätiimin käsikirjoittaja. En ole ihan varma mitä mieltä itse olen, mutta veikkaan että siinä on joku vähän autistinen tai muuten outo ihminen joka onnistuu kuulostamaan tekoälyltä ihan sellaisenaan ilman noita proseduraalisia elementtejä. Huumoria dialogeissa on paljon ja sekin kuulostaa siltä kuin AI:lle olisi syötetty 15 kautta Putousta ja Joonas Nordman show'ta ja annettu huumoriparametriksi 88 asteikolla 1-100. Mielenvikaista läpändeerosta...

Eniten ehkä tykkäsin kampanjoiden itemisaatiosta, hahmonkehityksen stat pointseista ja legacy hero- konseptista jolla hahmot tulevat tärkeiksi itselle. Itemisaatio on periaatteessa yksinkertainen (noukkii vaikka uuden aseen ja valitsee että kuka sen saa ja sitä ei voi jälkikäteen vaihdella muuten kuin hankkimalla jotain sen tilalle). Mutta tykkään että on roolipelejä jotka tekee näin, eikä vaan sitä että kaikki säkit on täynnä yhdentekevää roinaa ja pelistä puolet menee inventoryn säätämiseen, terveisiä Pathfinder-peleille jne.). Lisäksi on mainiosti toteutettu transformaatiosysteemi, jossa hahmo esim. pikkuhiljaa muuttuu korpiksi tai sudeksi tai spesiaalimaagiksi, ja saa uusia senmukaisia kykyjä ja stat-pointseja. Pitkän kampanjan aikana hahmot vanhentuvat parikymppisestä vanhuuden kynnykselle ja joutuvat paikoin eläköitymään ennen loppukahinoita, tämä tuo myös oman strategisen elementtinsä mukaan. Voi myös draftata "vanhoja staroja" edellisistä kampanjoista pelastamaan tilanne.

Kampanjat on joka tapauksessa aika hyviä kokonaisuuksia, joskin tein niistä itselleni hieman liiankin vaikeita pelaamalla ironman- tyylisesti ("carved in stone") ja toiseksi vaikeimmalla tasolla. Tämä toi minulle eeppisiä onnistumisen kokomuksia, mutta toisaalta myös päinvastaista missä joku 15 tunnin tarkkaan hiottu peli meni hukkaan johonkin suht epäreiluun yksittäiseen taisteluun jossa kaikki vyöryy päälle yhtä aikaa. Mutta tuota alempi vaikeustaso sattuu olemaan liian helppo, ja ilman ironmania pelin huonot puolet korostuu liikaa. Siten minulla on edelleen 3-4 kampanjaa pelaamatta vaikka pelasin tätä yli 60 tuntia talvella (voi myös olla että tuli kyllästymispiste tuohon tarinankerrontaan). Meni hermot, mutta ei nöyryys riitä että pelaisin helpommalla tavalla... mutta mutta, tästä on tullut DLC joka on pakotetusti ironman ja vaikeustasoa ei voi säätää. Kuulostaa minulle sopivalta, ja tuo voisi olla tapa tehdä comeback tähän peliin.

Pari huonoa puolta lisää: overland kartta ja sen mekaniikat on aika huonoja. Lisäksi pelissä on todella paska musiikki, tai teoriassa ihan ok koneellisesti tehtyä viulunvingutusta mutta se toimii lähinnä lyhyisiin sessioihin, ei kukaan halua sellaista kuunnella tuntikausia jos pelaa pitempään. Oikeastaan pelistä on helppo listata huonoja puolia, mutta siinä on silti tavoitettu jotain poikkeuksellista ja immersiivistä, en minä keskinkertaisia pelejä pelaa yli 60 tuntia.

Pelintekijät ilmoittivat että tämä oli tässä, joten lisäsisältöä ei tule ja jatko-osaa lienee turha odottaa (potentiaali sellaiselle olisi kylläkin valtaisa).

 

[Heseman]

Diablo II: Resurrected (PC)

Örkkimättö-loottifesti jatkuu. Tämä tuli viime vuonna hommaamani Diablo III -bundlen mukana ja pääsin heti seuraavana vuonna tämän remasterin pariin. Alkuperäinen on tullut pelattua pari kertaa läpi paladiinina kauan sitten, tällä kertaa päätin kokeilla jotain uutta ja otin nekromanserin. Siinä missä paladiini on lähitaistelija, tämä hahmo manaa vihollisten ruhoista luurankoja taistelemaan puolestaan ja kiroaa vihollisia ottamaan enemmän vahinkoa jne. Ymmärtääkseni tämä on aika suosittu hahmoluokka eikä sinänsä ihme, taistelu on sillä lähes triviaalia. Alkupelin lähinnä keräsin skeletooripossea ja sitten katsoin sivusta kun nämä pätkivät viholliset, välillä piti manata uusia kun joku kuoli mutta ei yleensä sen kummempaa. Bossit olivat kuitenkin poikkeus. Siinä missä normipelissä vihollisia kuolee jatkuvasti ja täten uutta taistelijamateriaalia on toistuvasti saatavilla, bossit ovat yleensä roskamobeista erillään ja kun skeletoorit kaatuvat bossien hyökkäyksiin kuin heinä viikatteeseen niin ei paljon naurata. Ne olivatkin hidasta kituuttamista, kun koitin palkkasoturikaverini ja golemini kanssa pikku hiljaa nakertaa pomojen terveysmittaria kuolema toisensa jälkeen. Todennäköisesti tein jotain väärin, mutta brute force toimi ja pääsin pelin läpi, vaikka välillä kyllä vähän jännittikin, että tähänkö jäädään. Varsinkin kakkoskappaleen bossi on ensimmäinen kunnon vastus, sitä kirosin aikanaan paladiineillanikin. Ja toki niilläkin meno oli hidasta nakerrusta, mutta paladiini sentään pärjää yksinkin toisin kuin nekromanserini, joka vasta lopussa uskalsi käydä vihollisten kimppuunkin.

Teknisesti remaster toimii hyvin. Resoluutiot ovat tätä päivää ja ruutukin päivittyy enemmän kuin alkuperäisen 25 kertaa sekunnissa. Vanhaan versioon ja takaisin pääsee nappia painamalla kuten vaikkapa Monkey Islandien remastereissa, jolloin voi muistella millaista silloin oli tai kauhistella, kuinka me vanhukset ollaan tuollaista voitu joskus pelata. Ja onhan tämä muutenkin edelleen hyvä, jos loottifesti maistuu. Staminamittaria en muistanut ja se on alussa vähän ärsyttävä, kun vähän väliä joutuu hidastamaan mutta kun tasot nousee niin nousee staminakin. Ja kun odottaa skeletoorien mätön loppumista ehtii hyvin hengähtää. Musiikista eritysimaininta, se on tunnelmallista varsinkin kolmosen totaalisen yhdentekevän jälkeen. Lisäksi tämä remaster toimii myös offlinessa toisin kuin kolmonen ja nelonen, mutta vähintään kerran kuussa pitää käydä netissä. Toki jos vanhat levyt löytyy nurkista niin se pitäisi ilmeisesti pystyä modaamaan siedettäväksi nykyversioksi. Pelinä tämä kakkonen lienee näistä se paras, nelosta en ole vielä pelannut mutta tuskin se tätä voittaa. Ykkösen tunnelman ehkä kuitekin nostaisin sarjan parhaaksi.

Diablo II: Resurrected - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Puhelinkoppi]

Tietyt pelit tulee pelattua aina uudelleen, kun vain on aikaa kulunut riittävästi. Omat suosikit ovat Dead Space trilogia, ja FEAR ja sen pari lisäosaa. Jälkimmäinen julkaistiin jo 2005, ja se yksi ahdistavimmista peleistä mitä olen pelannut. Siinä on mielestäni hyvä juoni, joka etenee hyvin pelin edetessä. Mutta se tunnelma. Se on saatu todella toimimaan vaikka sen aikainen grafiikka ei niin huippua olekaan. Pimeys, varjot, niukka valon käyttö, yllättäen eteen ilmestyvä Alma saavat aivan spontaanin pelkoreaktion aikaan. Säikyttelyyn käytetään onnistuneesti samoja tehokeinoja kuin kauhuleffoissa. Ehdottomasti ansaitsisi remaken.
Dead Space on taas perinteisempää örkkimättöä, mutta vihulaiset tunkevat silmille hillittömällä raivolla. DS remake on onnistunut ja siihen on lisätty lisää pelattavaa. En tiedä mikä tuossa pelissä vetää, mutta sekin ja lisäosat on tullut pelattua moneen kertaan. Dead Space pelisarja on yllättävän onnistunut, mutta asiaan kuuluvasti 3. osan jatko-osa on tietysti ryssitty idioottimaisella lopulla.

 

[Nathorr]

Avatar: Frontiers of Pandora (PC)

Peli tuli prossun mukana AMD Rewardina viime vuoden lopulla. Panttasin koodia siihen asti, kunnes arvostelut julkaistiin. Monet sanoi 7/10-peliksi, jota haukuttiin Far Cry -kopioksi. Päätin kuitenkin pitää pelin, sillä en ole Far Cryitä pelannut sitten kakkososan ja Pandora kiinnosti maailmana. Kyllä kannatti.

Maailma on tajuttoman kaunis. Digital Foundry valitsi pelin top-3-listalleen parhaiden grafiikoiden puolesta yhdessä Cyberpunk 2077:n ja Alan Wake 2:n. Noita kahta en ole vielä pelannut ja tämä oli minulle tähänastisista pelimaailmoista kaikista upein. Kerta toisensa jälkeen maailmaa jäi ihmettelemään. Pelattavuus on myös yllättävän sujuvaa ja nopeatempoista, vaikkakin hiiviskelyyn kannustetaan. Asevaihtoehtoina on perinteinen rynkky ja haulikko, mutta myös Na'Vien jousipyssyt. Tehtävien pelimekaniikat eivät sinänsä yllätä: hiiviskellään, hakkeroidaan laitteita, tuhotaan vihollisia jne. Ubisoft-tyyliin maailmassa on jos jonkinlaista etsittävää ja keräiltävää, mutta nämä voi melko surutta skipata. Juoni ei ole mitenkään erikoinen, mutta sitä jaksaa seurata. Sivutehtävät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika tylsiä, mutta mahtui sinne pari pidempää ja mielenkiintoisempaakin mukaan.

Jouduin kesken pelin lukemaan, että mikä tässä nyt oikeastaan on vialla, kun viihdyin pelin parissa todella hyvin. Maailma on melko tyhjä eikä siellä hirveästi tapahdu. Myös kyläyhteisöt ovat tylsiä verrattuna vaikka RDR2:een. Jostain syystä tämä ei häirinnyt, kun olin niin Pandoran lumoissa. Ymmärrän, että tämä on varmasti turhan tuttua, jos kaikki Far Cryt on pelattu läpi, mutta mulle onneksi maistui.

Peli toimi pääpiireittäin erinomaisesti. Sivuttaisliikkeessä on joskus pientä stutteria. DLSS:ssä oli ghostingia, mutta siihen auttoi tämä postaus. Kerran pelin aikana tekstuurit rupesi välkkymään ja FPS droppasi mielettömästi, mutta pelin uudelleenkäynnistys auttoi. Asetuksista löytyi valmis näppäinprofiili vasurille, mutta valitettavasti kaikki nappulat eivät toimineet oikein. Kaikesta kuitenkin selvittiin vähän konffaamalla.

Helpot suosittelut, jos immersiivinen seikkailu Pandorassa kiinnostaa. Jos olet jo korviasi myöten täynnä Ubisoftin tekeleitä, niin älä pelaa tätäkään. Multa helppo 4/5. Saa nähdä, tuleeko DLC:itä joskus ostettua.

 

[Heseman]

Star Trek: Voyager - Elite Force (PC)

Tässä Raven Softwaren tekemässä räiskintäpelissä ollaan osana deltakvadranttiin eksyneen Voyagerin uutta erikoisjoukkoa, Hazard Teamia. Ajallisesti se sijoittuu sarjan loppukausille ja on varsin uskollisesti tehty, havaitsin pikku juttuja jotka huomaa jos sarjan paremmin tuntee. Mukana on myös sarjan päänäyttelijöitä äänirooleissa, oli hieno kuulla Janeway, Chakotay, Tuvok, Seven of Nine, B'Elanna, Tohtori ja muut oikeilla äänillään. Mitä tuuletinpalveluun tulee niin siinä tämä peli loistaa. Entä itse se peli? No, se on vähän keskinkertaista. Räiskintä on simppeliä ja viholliset höökivät tyhmänä päälle. Kentät ovat varsin suoraviivaisia, välillä on joitakin valinnaisia osuuksia mutta pääosin paahdetaan vaan eteenpäin. Tiimiläiset kuitenkin rupattelevat vähän väliä ja se luo hahmoista vähän pahvinukkeja syvempiä sekä vähentää muun pelin monotonisuutta. Pituutta ei ollut kuin kuutisen tuntia mutta toisaalta itse en puhtaita räiskintöjä kauheasti sitä pitempää jaksaisikaan. Jos Voyager ja räiskinnät kiinnostaa niin kannattaa tsekata.

Star Trek: Voyager - Elite Force - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[xarot]

Still Wakes the Deep (PC)

The Chinese Roomin tekemä öljynporauslautalla tapahtuva noin kuuden tunnin kauhuseikkailu ja kävelysimulaattori. Jokin näissä tietyissä kävelysimuissa vetää puoleensa, ehkä siksi ettei näiden pelaaminen vaadi paljoa tekemistä ja menee mukavasti välipalana isompien eeposten välissä. Tässä oli kiinnostava teema, kerrankin hyvä päähahmo, pelissä käytetään itselle vierasta skottikieltä ja jos on nähnyt elokuvan

Spoileri

The Thing vuodelta 1982

niin tämä aivan varmasti uppoaa. Pelimekaniikoiden osalta pelissä on aika paljon kiipeilyä, QTE:tä, satunnaista vihollisten jallittamista ja välttelyä sekä paljon ahtaissa paikoissa ryömimistä että ohuilla kielekkeillä taiteilua. Peli on nätti kuin mikä graafisesti. Ehdottomasti suosittelen jos reilu pari kymppiä kuuden tunnin pelistä ei ole esteenä tai nappaa myöhemmin aleista.

 

[leffo]

The Outer Worlds: No tästä kirjoitin sen omaan ketjuun. Sain noi pari lisäosaa vihdoin pelattua hiljattain, yllättävän paljon uutta pelaamista noissa. Suurella innolla odotan jatko-osaa.



Wasteland 3. Paljon tuttua JA hieman vierasta Fallout faneille, erityisen paljon samaa F1-F2:n kanssa. Taktinen, vuoropohjainen taistelu on pelissä pääosassa. Alussa ja hieman keskivaiheilla kohtalaisen haastavakin, lopussa teami oli voittamaton. Harmi että ilmeisesti nelososaa ei olla tekemässä. Ainakaan siis missään suunnitelmissakaan ei ole, kehittäjät tekevät muuta tällä hetkellä.

Joskus jotain kautta sai ilmaiseksi ainakin Wasteland 1:n. Kyseinen sarjan eka peli on siis vuodelta -88, ja kokeilin sitä muutaman tunnin pelata, ja luovutin koska se oli tyypillinen sen ajan peli, enkä yhtään ymmärtänyt miten sitä pelataan. Erityisesti, en osannut healata sitä teamia ja täten taistelu taistelulta ne tyypit heikentyivät, enkä voinut enää edetä. Enkä myöskään niin vanhan pelin takia ollut kiinnostunut opiskelemaan miten kyseistä peliä pelataan.
Sen sijaan WL2 ja tämä WL3 ovat "moderneja" pelejä, jotka avautuvat pitkälti itsestään. Niitä voi siis helposti oppia pelaamaan pelaamaalla, vaikkakin hieman nykytyyliä haastavemmin, koska peli on kuitenkin melko uskollinen alkuperäiselle. WL2 olisi hauska saada jostain ilmaiseksi ja koettaa saada se pelattua nopeasti mutta kovemmalla vaikeustasolla, kerta videoiden perusteella WL3 on hieman pehmoisampi kokemus. Toisaalta noi ei näytä niin dramaattisen erilaisilta.

Tuossa WL3 on siis nimellisesti juoni/tarina, ja siinä on liuta päätehtäviä jotka lopulta tavalla tai toisella suorittaa sen tehtävän. Siinä on liuta erilaisia sivutehtäviä jotka pitkälti avautuvat sitä päätehtävää tehdessä. Pelissä on nimellisesti iso ulkoalueen kartta, mutta se on paitsi aika pieni, ensin myöskin hemmetin rajoittunut, koska siinä ei voi ajeskella kovin vapaasti ympäriinsä, koska monet paikat ovat säteilyllä saatuneita ja siinä ajetaan sellaisella kuorma-auton nupista tehtyä lumitraktoria, johon sitten saa päivitettyä mm. paremman säteilysuojauksen. Ilman sitä koko porukka kuolee siihen säteilyyn hyvin nopeasti.

Siis korostan, vaikka tässä pelissä on kaikkea pientä muutakin, se ei ole varsinainen seikkailupeli(ARGP tms) jossa on kovin paljon mielekästä tutkittavaa ja löydettävää siitä pelimaailmasta. Vaan merkittävin osa pelistä on niitä taktisesti hoidettavia taisteluita. Pelissä on myös pieniä valintoja joita voi tehdä silloin tällöin tehtävien suorituksen suhteen, mutta aika kevyitä ja minusta merkityksettömiä.

Ehkä myöhemmin voisi päivittää tähän sellaisen hienon kuvaavan esimerkin noista taisteluista muutamalla kuvankaappauksella, koska muistaakseni otin yhdestä ekasta kohtaamisesta todella sitkeitä vihollisia(nää oli jotain mutantti sammakoita) vastaan. Ja sellainen pelaaja joka osaa pelata tän pelin systeemillä tehokkaasti, pystyy kuittamaan sen taistelun todella helposti. Itselläni meni sen parissa varmaan pari tuntia yritystä yrityksen jälkeen, ennenkuin tajusin miten helposti sen saa kuitattua.
Hauskana yksityioskohtana ne sammakot olivat eräässä bunkkerissa jossain sivuhaarassa, jonkun ison tuuletuskanavan perällä, eikä siinä sivuhaarassa niiden sammakoiden jälkeen ollut mitään tärkeää, korkeintaan hieman jotain loottia. Sen bunkkerin pääpointti oli muualla "pääkäytävän" varrella/perällä, ja ne sammakot olisi voinut jättää sinne mätänemään, tai hoidettavaksi myöhemmin paremmin kehitetyillä hahmoilla ja tehokkaammilla aseilla, mutta koska ne tulivat vastaan, halusin grindata ne sen taistelun haasteellisuuden takia.

Ehkä tulevaisuudessa voisin kokeilla tuota WL1:sta uudestaan, nyt kun ymmärrän systeemin paremmin. Mutta ilmeisesti se saattaa silti olla hyvin pitkä peli, ja se mulla jossain oleva ilmainen versio on alkuperäinen dos versio toki W32 käännettynä, eli siinä on aika hemmetin vaatimattomat lähes tekstitilaa muistuttavat grafiikat. En tiedä viihdyttäisikö se riittävästi. Sen sijaan mitä tätä kirjoittaessa katsoin tuosta WL2:sta, siinä voi olla enemmän haastetta ja samalla enemmän palkintoa pelaajalle joka osaa pelata systeemillä.

 

[itarumaa]

Injustice 2, Playstation Plus kuukausittainen peli. Just tämän takia maksan tätä plussaa, niin löytyy aina välillä kivoja pelejä. Tarjontaa on nykyään aivan liikaa, että jaksaisi edes seuloa läpi kaikki nuo pelit, joten onneksi Playstation tekee sen mun puolesta.

Injustice 2 on tappelupeli, jossa pelataan aika monellakin supersankarilla. Yksinpelin juoni on mielenkiintoinen ja sitten juonen keskeyttää aina sivulta päin kuvattu tappelu, vähän kuin joku Mortal Kombat. Oikein hyvä kesäpeli, mukavan rentoa menoa.

 

[AsiJu]

Juuri menossa Quake 2 remaster läpipeluu kaikkine lisäosineen, syystä tai toisesta maistuu oilein hyvin!
N64 versio, pääpeli ja The Reckoning lisäosa jo pelattu, Ground Zero menossa ja sitten vielä Call of the Machine joka on kai MachineGamesin tekemä ihan uusi lisäosa, samaan tyyliin kuin oli Quake remasterille.

 

[Nathorr]

Life is Strange: True Colors (PC)

Tarinapelit jatkuu Life is Strangen viimeisimmällä osalla. Sarjan edeltävistä osista alkuperäisen läpäisin joulukuussa 2015, Before the Stormin syyskuussa 2018, Captain Spritin toukokuussa 2020, kakkosen lokakuussa 2023 ja Tell Me Whyn, jos sen samaan sarjaa saa laskea, joulukuussa 2023.

True Colors noudattaa samoja askelmerkkejä sarjan edellisten pelien kanssa. Päähahmolla on yliluonnollinen voima, tällä kertaa muiden tunteiden lukeminen, jota hän käyttää selvitellessään heti ensimmäisessä episodessa tapahtunutta tragediaa. Pelimekaniikat on tuttuja: kävellään ympäriinsä, ihmetellään esineitä ja jutellaan ihmisille. Välillä tehdään vaikeita valintoja kahden tai kolmen vaihtoehdon väliltä.

Peli on siis jaettu viiteen episodeen, joissa laatutaso heittelee aika paljonkin. Ensimmäinen on erinomainen, mutta kakkonen menee lähinnä ensimmäisestä "toipumiseen". Kolmonen on taas ihan hyvä, muttei yllä ensimmäisen tasolle. Nelonen on kolmostakin parempi, mutta valitettavan lyhyt. Vitosesta en oikein pitänyt, paitsi ehkä ihan lopusta.

Graafisesti peli on uusimpana tietysti myös nätein, hyödyntäen jopa säteenseurantaa. Peli toimii hyvin ilman mitään suorituskykyongelmia tai kaatuiluja.

Oli ihan kiva, että tätä ei oltu venytetty turhan pitkäksi. Toisaalta harmittaa, että alku oli sarjan vahvin osa, eikä koskaan saavutettu samaa. Loppu tavallaan lässähti, sillä tehdyillä valinnoilla ei lopputuloksen kannalta ollut juuri merkitystä. Enivei, viihdyin pelin parissa, mutta lopusta rokotan yhden pisteen: 4/5.

 

[AsiJu]

Juuri menossa Quake 2 remaster läpipeluu kaikkine lisäosineen, syystä tai toisesta maistuu oilein hyvin!
N64 versio, pääpeli ja The Reckoning lisäosa jo pelattu, Ground Zero menossa ja sitten vielä Call of the Machine joka on kai MachineGamesin tekemä ihan uusi lisäosa, samaan tyyliin kuin oli Quake remasterille.

Jatkoa tähän: Call of the Machine on ylivoimaisesti parasta Quake kakkosta mitä paketista löytyy.

Hubista valitaan mission, joista jokainen koostuu useammasta kentästä ja valtaosassa edetään lineaarisesti eli peruspelistä tuttu eestaas meno kenttien välillä on jätetty pois melkein kokonaan.
Useassa missionissa on myös salainen kenttä ja ne on tähän asti nähdyn perusteella aivan priimaa.

Kenttäsuunnittelu on ihan eri tasolla - ei sinänsä yllätä kun reilu pari vuosikymmentä evoluutiota välissä - ja kentät on paljon mielenkiintoisempia ja taistelut monipuolisempia.

Aseet saa nopeammin ja ammuksia paremmin ja tätä myöten vihulaisia tulee vastaan enemmän, toiminta on paljon hektisempää olematta liikaa ja selvästi ajatusta on käytetty taisteluihin, joissain tarvitsee vähän jo taktiikkaakin, herra varjele.

Vaikka Quake 2 sinänsä ei olisi alunperin kiinnostanutkaan suositan koittamaan tätä. Jos tämä olisi ollut Q2 kampanja aikanaan, peliä muisteltaisiin mestariteoksena vieläkin, lol

E: täsmennetty tietoja

E2: nyt on läpäistynä myös COTM. Sortuu hieman samoihin temppuihin kuin perus Q2 lopulta, mutta ei vähennä sen laatua tai hauskuutta!

Spoileri

Lopussa on myös aika siisti viittaus, kenties Strogg liittyy sittenkin alkuperäiseen Quakeen...

 

[Taneli-]

Hankin, kun nyt on -80% tarjous, Forza Horizon 4 Ultimate paketin (sekä pelin, mukaan tulee 50 lisäosaa ja ilmaiseksi saa vielä lisättyä yhden eli yhteensä 51) ja kyllä tuo sinänsä oikein hyvä peli on. Varsinkin jos ottaa kaikki avusteet pois ja laittaa päälle vahingon ja renkaiden kulumisen. Muuten ns. perusasetuksilla todella arkade tyyppinen mikä tietysti lisää pelaajien määrää.

Avoimen maailman edelleen todella kauniilla grafiikoilla oleva ajopeli missä moottori on kuitenkin Gran Turismo / Forza Motorsport (mistä moottori otettu) luokkaa. Toki se että "lähes kaikesta" voi mennä lävitse ja on tuhoutumaton helpoimmilla asetuksilla antaa myös "ei simulaattori" pelaajille hauskaa pelailtavaa.

Peli ei vaadi ihan järkyttävän paljoa koneelta (julkaistu 2018) ja 1440p 144Hz/144FPS suurimman osan aikaa saa täysillä karkeilla 6700XT (hieman viritelty profiili) sekä 5900X prosessorilla.

Toki normaalilla hinnalla (99,99€) en tuota voisi oikein suositella, ellei sitten oikeasti pidä juuri tämäntyyppisistä peleistä. Mutta hieman alle 20€ hintaan paketti on oikein hyvä ja se kannattaa napata Steamin alennuksista jos tämän tyyppisistä peleistä pitää.

 

[xarot]

Spider-man 2 (PS5)

Tämä ollut peluussa monta kuukautta ja monta peliä tullut väliin joita on pitänyt päästä pelaamaan. Kertoo ehkä siitä ettei tätä ole kovin usein jaksanut pelata, mikä on ihme kun tykkäsin ekasta sekä Miles Moralesista paljon enemmän. Tässä pelataan vuorotellen jommalla kummalla Spidermanilla ja välillä tietokone ohjaa toista myö samaan aikaan. Juoni on aika peruskauraa ja alussa rönsyilee turhan pahasti mutta loppua kohden tiivistyy mutta sitä venytetään ja venytetään aivan liikaa. Kartta ja grafiikat ovat upeita ja itse kaupungissa matkustaminen on toteutettu edelleen hienosti. Taistelun osalta en tiedä osasinko pelata oikein ja suurin osa komboistakin oli varmaan aina unohtunut mutta tuntui että oli aika kaavamaista toistoa uudelleen ja uudelleen. Hahmojen osalta tuntui että Milesistä oli tehty paljon tehokkaampi erikoisliikkeineen ja Peterillä tuli otettua paljon helpommin turpaan. Muutenkin tuntui että Peteristä oltiin tehty pelissä aikamoinen vässykkä ja varmaan tietoinen valinta kun lopussa vähän vihjaillaankin kumpi tulee jatkossa jatkamaan hommia.

Pelissä on paljon pomotaisteluita pääjuonessa loppupäässä uuvuttavaan toistoon asti. Tätä pahentaa se että pahimmillaan pomolla on 4 eri osuutta taistelussa ja aina uusi energiamittari vaikkei pomon taktiikka vaihtuisi juuri mitenkään. Lisäksi loppupuolella taistellaan ensin yhdellä bossilla toista bossia vastaan, toisella Spidermanilla tämmöistä bossia vastaan ja sitten vielä toisella. Viitsiikö edes mainita että kaveruksetkin mäiskivät tätä ennen toisiaan. Pelissä on open world -tyylisesti paljon päälleliimattua sivutekemistä jolla ei ole käytännössä hirveästi mitään merkitystä muuten kuin hommata lisää kamoja itselleen. No vihollisten salaa nappailu ympäri vihollisasemia huomaamatta on sentään kohtalaisen tyydyttävää.

Pienehkö pettymys ja aivan turhan pitkäksi venytetty pääjuoni. Minulla taisi itse asiassa kulua enemmän aikaa läpäistä ykkönen ja se tuntui paljon tiiviimmältä paketilta.

 

[Nathorr]

The Outer Worlds: Spacer's Choice Edition (PC)

Ensimmäinen Epic Launcherin kautta ilmaiseksi saatu ja myöskin pelattu peli. Obsidianin tekemä tarinavetoinen roolipeli, josta tykkäsin kyllä tosi paljon. Roolipeleissä olen aina aika nirso. Fantasiahommat ei oikein tahdo toimia, ellei se ole ns. dark fantasyä, jossa maailma on rujo, kuten vaikka Witchereissä. Post-apokalyptinen menee paljon paremmin, mutta parhaiten iskee kuitenkin avaruus- ja scifi-teemaiset pelit. The Outer Worlds on vähän kuin sekoitus uusimpia Falloutteja, Mass Effectejä ja BioShockkeja. Mulla oli tähän aika isot ennakko-odotukset, sillä tästä ei aina netissä puhuta kovinkaan ruusuisesti, mutta annoin silti mahdollisuuden, kun ilmaiseksi sai.

Tarinaa on, kuten usein, kiva seurata. Tällä kertaa se on niin yli vedetty, että oksat pois. Överiä satiiria ajatuksesta, tai ehkä todellisuudesta, jossa yritykset hallitsevat maailmaa ja valtioilla ei ole arvoa. Tarina ja sen kerronta kuitenkin toimii, mutta ymmärrän, että kaikkiin tämä ei iske. Meno myös pahenee tunti tunnilta. Pelin ydin onkin hahmoissa. Ropettaminen ja räiskintä on vähän kuin pakollista pahaa, kun lähinnä tulee juostua paikasta toiseen keskustelemaan ihmisten kanssa. Ymmärrän, että se on joidenkin mielestä myös suuri heikkous: peli on aivan liian helppo. Käytännössä lyöt sopivan aseen NPC-kamuille käteen ja ne lahtaavat jokaisen vihollisen edestä pois.

Peli on omaan silmään kaunis ja ulkonäöllisestikkin se on vedetty överiksi, kuten teemaan sopii. Julkaisussa tämä oli kai aika rikki, mutta ongelmat näyttää olevan korjattu. Peli ei kaatunut tai stutteroinut kertaakaan. Pelattavuus on myös kivaa, kun omat ampuilun ja ajanhidastusvoiman lisäksi voi parilla napilla ohjailla NPC-hahmoja. Helppouden lisäksi yksi pelin iso ongelma on myös lootin määrä: sitä on aivan liikaa ja se on aika yksitoikkoista.

Ongelmat eivät mua kuitenkaan haitanneet. Ahmin peliä tämän viikon aikana useammassa yli 5 tunnin pelisessiossa. Älyttömyys, upeat maisemat ja sulavuus saivat himoamaan aina vielä yhtä keskustelua. Oliko peli maailmaamullistava kokemus? Ei ollut. Onko se Fallout New Vegas 2? Ei ehkä. Mutta tätä oli tosi kiva pelata. Ja useista muista RPG:istä poiketen tämä ei kestänytkään kuin alle 30 tuntia. Kyllä tätä mielellään suosittelen: 5/5.

DLC:itä oli paketissa pari mukana ja ne oli molemmat tosi hyviä. Vähän erilaista kulmaa tarinankerrontaan, etenkin jälkimmäisessä, jossa pelaajan tulee selvittää murha. Vaan muista pelata ne ennen viimeistä tehtävää, kuten peli varoittaa.

 

[Heseman]

Elden Ring: Shadow of the Erdtree DLC (PC)

Meinasin aluksi pelata tämän myöhemmin mutta kiinnostus heräsi ja kun lomaakin tässä oli niin perhana, hellettä ja sateita pakoon Erd-puun varjoon vaan. Lyhyesti tämä on lisää sitä samaa mutta vaikeampana. Vaikeutta tasapainottamassa on uudet siunaukset pelihahmolle ja aputuhkille, joita saa keräämällä pelimaailmasta löytyviä esineitä. Siunaukset vaikuttavat vain lisärissä, eli peruspelin tasapaino ei siitä järky. Tämä on erinomainen keksintö. Hahmoni oli muutenkin jo jossain 240-tasolla eli aika korkealla, mutta silti osa bosseista tuotti kohtuullisesti haastetta. Ihan kaikkia en vielä itse löytänyt, pelasin tämän normaalista poiketen lähes täysin pimennossa, olin katsonut vain jonkun trailerin kuukausia sitten, josta muistin pari bossia. Mistä puheen ollen, yhteen niistä meni kuutisen tuntia ja yhteen kolme, mutta muut löytämäni meni alle tunnissa. Paitsi viimeinen, joka mursi minut. Olen jo useamman Soulsin pelannut siten, että olen päässyt joka bossin vähintään kerran ilman apuja, mutta tämän loppari oli minulle liikaa. Kun en tunnissa ollut saanut kuin ehkä kahdeksasosan hipareista, usein vain yhden tai kaksi osumaa ennen kuolemaa niin oli aika nöyrtyä ja ottaa miimikko apuun. Paitsi ettei siitäkään ollut apua, ihmisapurit kehiin. Heidän avullaan sain sen kaadettua muutaman yrityksen jälkeen. Lopetin pelin eilen siihen kun saimme sen kaadettua ja tänään kun jatkoin siitä niin... Ei mitään? Yksi muisto vaan (jonka katselin itse asiassa jo eilen) ja kun nyt tsekkasin netistä niin se oli vissiin siinä sit. Ei loppuvideota eikä oikein muutakaan. Vähän hämmentynyt olo ja mitä nopeasti kommentteja tsekkasin niin ei muutkaan kauhean iloisia olleet. Muutenkin loppu oli... Onko "mielenkiintoinen" sopiva sana tähän kohtaan?

Entä se pelimaailma? Se on parasta tässä, kuten oli jo emopelissä. Nämä todistavat, että kartan ei tarvitse olla täynnä arkkuja ja huutomerkeillä varustettuja NPC:itä ollakseen kiinnostava. Kartta on emopeliä pienempi (d'uh) mutta mielestäni jopa parempi. Risteäviä reittejä löytyy paremmin ja hauska huomata, että kun yritti mennä tiettyyn paikkaan niin sinne ei päästykään sieltä, mistä alunperin luuli. Ennakkotilasin tämän täyteen hintaan (takaa kuuluu buu, kuulin kyllä) ja kun siihen kului about 54 h niin koin saaneeni rahoilleni vastinetta. Enkä siis edes löytänyt vielä kaikkia alueita ja bosseja, valtaosan kylläkin. Voisinkin nyt mennä tutkimaan loput alueet ennen kuin siirryn seuraavan peliin.

 

[perato]

Last Campfire lähti pois, en jaksanut käynnistää toista kertaa.

Uudelleen peluuseen sit takavuosien indiehittejä, pelejä joita on pitänyt "replay" listalla melko pitkään, mutta nyt uutta konetta haaveillessa ottanut niitä peluuseen pikkuhiljaa.

Steamworld: Heist (PC)
Tämä oli yks yllättäjä aikanaan, en tykännyt ensimmäisestä Steamworld Digistä, mutta tämä iski nopeasti. 2D XCOMia sivusuunnassa; valitse tiimi, raidaa vihollisaluksen aarteet, pakene aluksesta. Tarinan tynkää on, soundtracki vaihteleva(Steampowered Giraffe laulaa lauluja, mutta näitä soi harvoin, muuten aika yksitoikkoista paukutusta). Hahmoja on n. kymmenisen ja ovat sopivan erilaisia ja kuitenkin samanlaisia, että paljosta ei jää paitsi jos menee samalla tiimillä loppuun asti. Tehtäviä voi uudelleen pelata monta kertaa ja valita vaikeustason, tiimin ja tavarat joka kerralle erikseen, joten varsinaista painetta onnistua ei ole. Jos kuolema koittaa, niin vaikeusasteen mukaan lähtee osa pelissä käytettävästä rahasta, mutta sitä saa nopeasti lisää tekemällä helpompia tehtäviä, hahmoja tai tavaroita ei menetä. Pelimekaniikka on vuoropohjoista "liiku ja ammu" tyyppistä, jossa valitun hahmon pyssyä ohjataan hiirellä ampumaan yleensä "sinne päin", koska robojen kädet eivät ole kovin vakaita ja ainoastaan "tarkka-ampujan" pyssyistä lähtee lasersäde pitemmälle kuin nenän päähän asti. Hauskaa, huoletonta menoa, jota mielelään grindailis pitempäänkin jos ei olis ajasta puutetta. Pädillekkin tämä ilmeisesti on, että jos sellaisen omistais niin varmaan sillä sit enemmänkin tulis pelattua. Ainakin jos Deckin hankin nii siihen semmoseksi taukopeliksi. DLC:n hankin, joka oli ihan kiva, uus hahmo oli mukava, ei mitenkään ylivoimainen mutta ihan hauska ja sopivan erilainen kyky muihin verrattuna. Tästä kakkososa tulossa, joka kyl kiinnostaa kovasti.

Orcs Must Die (PC)
Tämä oli aikanaan myös vähän yllätyshaku itseltä, jostain alennusmyynnistä tämän aikanaan ostin kolmella eurolla ja kyllähän siitä hupia riitti nyt toisenkin pelikerran verran. 3rd person tower defence, jossa ovista puskee örkkejä ja näitä pitää tappaa joko hahmon aseilla tai ansoilla joita ostetaan örkkien tappamisesta saadulla 'rahalla'. Vauhdikasta menoa, joskin pikapikaa löytyy taktiikka jälleen, jolla monet tasot selvittää ilman ongelmia. En jaksanut kuitenkaan alkaa hioa viimeistä tasoa viidelle tähdelle, tarkoitus kun oli pelata myös OMD2 ja nyt ilmaiseksi Epicistä tarjottu OMD3.
OMD2 ostin lisärit mutta sen jälkeen peli ei käynnistynytkään enää, joten jäi sit sille tielle. Ehkä tuon kolmosen voisi kuitenkin uutena tuttavuutena pelata.

Mark of the Ninja (PC)
2D-hiippailua ninjana modernissa ympäristössä. Mukavasti soljuu, aluksi vaikea jotenkin saada kontrolleista otetta hiiri näppiksellä, mutta pian se sit lähteeki sujumaan. Paljolti rauhassa saa pelata, vähän mitään kiiretasoja ja vihuja voi listiä monella eri tapaa(tai jättää listimättä). Pistin päälle developer commentaryt niin niitäkin ollut mukava lukea ihan näin pelintekemisen ummikkona, mitä kaikkea on jouduttu miettimään ja tekemään peliä tehdessä. Päivitetyn version tästäkin ostin, ei maksanut päivitys montaa euroa. Kieltämättä hyvin tehty peli, että tähän voisi jopa kolmannen kerran joskus 10v päästä taas palata, jos on liikaa aikaa ja tarttee raskaampien/pitempien pelien ohelle jotain kevyempää.

 

[masax]

A Plague Tale: Requiem (pc)

Tämä jäänyt aikaisemmin välistä, mutta kun halvalla sai. Ekasta osasta (Innocence) tykkäsin tosi paljon, niin odotukset korkealla. Mutta mutta....

Ei tää kyllä ainakaan alkuun ekan osan tunnelmaan pääse. Vaikka Innocencen tarina ei kaikkein paksuimpia ja loppua kohti menee ihan överiksi, niin parempi se kuitenkin kuin tämän että ei käytännössä oikein tarinaa ollenkaan. Supernopea kertaus pelimekaniikoista, ja rotat tottakai, ja sitten eikun putkijuoksua. Hugo on kipeä, etsi lääkäri, etsi kukka, etsi vene, juokse putkessa. Naurettavan yksinkertaisia ja itsestäänselviä "puzzleja" ja poissa on kaikki Innocencen tarinankerronta hahmojen keskinäisistä suhteista, joka sai sen loistamaan. Npc ai ei ollut ennenkään mitään kengännumeroa suurempaa, mutta tässä ne tuntuvat jotenkin vielä pöljemmiltä. Huomata kyllä osaavat milloin mistäkin ja kuolema korjaa jatkuvasti, ja pelin tyyli tuntuu sitä olevan. Ei puutu kuin ak47 ritsan tilalle. Poissaolollaan loistaa myös kaikki inhimillisyys, kuten Amician järkytykset siitä, että joutuu tappamaan vihuja, ym. Ehkä tässä on haluttu vähentää vähän kävelyusimulaattorimaisuutta ensimmäiseen osaan nähden, mutta aika lailla metsään on menty.

Joku ehkä kolmannes peliä takana, ja ehkä se siitä vielä aukeaa ja muuttuu mielenkiintoiseksi, mutta jaksaako sinne saakka koskaan. Nyt on että varttitunnin jaksaa kerralla, mutta ei juuri enempää. Taidan yrittää pelata Cyberpunkin loppuun, vaikka se jäi siiten hiton Odaan.

Päivitys, että kyllä se tarina sieltä lähti lopulta avautumaan. Puolessa välissä kai, kun pääsi saarella vähän etenemään. Että kokonaisuudessaan peliä ei voi siltä osin tyrmätä. Se kuitenkin v*tuttaa edelleen, että puskee shootertyyliä siihen tarkoitukseen aivan vajailla pelimekaaniikoilla. Ja ne rotat. Jotenkin olisi odottanut hienovaraisempaa ja hiljaa kehittyvää tarinaa niiden osalta, eikä talonkorkuisia tsunameja joita juostaan karkuun.

 

[arcane]

En jaksanut kuitenkaan alkaa hioa viimeistä tasoa viidelle tähdelle, tarkoitus kun oli pelata myös OMD2 ja nyt ilmaiseksi Epicistä tarjottu OMD3.
OMD2 ostin lisärit mutta sen jälkeen peli ei käynnistynytkään enää, joten jäi sit sille tielle. Ehkä tuon kolmosen voisi kuitenkin uutena tuttavuutena pelata.

Nämähän kannattaa sitten pelata kaksinpelinä, kun sellainen kerta tarjotaan. En ole yksin näitä pelannutkaan, mutta useimmat tasot tuntuu olevan suunniteltu kahdelle pelaajalle, joista molemmat puolustaa omaa käytäväänsä, ja käyvät sitten auttelemassa toisiaan tai joskus multitaskaavat kolmannen/neljännen reitin kanssa. Yksin saa toki multitaskata runsaasti enemmän, mutta moninpelissä on tietysti oma hauskuutensa vaikka yhteistyöelementtejä ei ole mitenkään huomattavan paljoa.

 

[Jumi]

Nämähän kannattaa sitten pelata kaksinpelinä, kun sellainen kerta tarjotaan. En ole yksin näitä pelannutkaan, mutta useimmat tasot tuntuu olevan suunniteltu kahdelle pelaajalle, joista molemmat puolustaa omaa käytäväänsä, ja käyvät sitten auttelemassa toisiaan tai joskus multitaskaavat kolmannen/neljännen reitin kanssa. Yksin saa toki multitaskata runsaasti enemmän, mutta moninpelissä on tietysti oma hauskuutensa vaikka yhteistyöelementtejä ei ole mitenkään huomattavan paljoa.

Juuri tuon takia jäänyt pelaamatta nämä "uudet" Orcs Must Diet. Raivostuttavaa että örkkejä tulee kahdesta paikasta, ois mukavaa keskittyä varustamaan vain yhtä reittiä. Sitä ensimmäistä pidin ihan hyvänä pelinä ja taisin mennä läpikin aikoinaan, mutta jatko-osia ei jaksa.

 

[Tiihokatti]

The First Descendant (PC)
50h lasissa ja peli pelattu tarinan puolesta läpi. Enää olisi jäljellä Hanged Man bossin kaataminen ja loputon buildien optimointi/grindaaminen Warframe tyyliin.
Peli on käytännössä röyhkeä kopio Destinyä (30%) ja Warframea (70%), void interception taitaa olla aikalailla ainoa First Descendantin pelimekaniikka mitä ei kahdesta edellämainitusta pelistä löydy.
Peli on ollut kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys, menin pelonsekaisin tuntein peliin sisään kun tiesin että julkaisijana on Nexon minkä tekeleet on aina ollut aika kauheaa tuubaa monetisaation puolesta.
Kaikki warframet descendantit voi avata ilman kukkaronnyörin löysäämistä aivan kuten se on toteutettu Warframessa, ainoa asia mikä todella pännii on ettei warframejen descendanttien värikuosia voi muuttaa ilman että ostat fashion-asusteen cash-shopista mitä sitten voi alkaa värjäämään mieleisekseen. Betassa ilmeisesti pystyi aloituskamppeitakin värjäämään mutta poistivat sen julkaisussa. Perus Nexonia, Fashionframe on Warframen yksi kantavista voimista niin en tajua että miksi pitää alkaa rahaa kiskomaan noin typerästä paikasta kun niistä eri väreistä pitää kuitenkin maksaa erikseen (kuten Warframessa).

+ Graafisesti hyvä, 7900XTX ei oikein pysy perässä 4K ja RT päällä.
+ Pelimekaniikaltaan Warframe meets Destiny 2, avoimet Destiny tyyliset pelialueet ja Warframe tyyliset build-mekaniikat.
+ Void Interception hauska pelimuoto
- Monetisaatio, cash shop perus Nexon shaibaa hinnoittelultaan (15€ yhdestä perustason descendant-lukitusta asusteesta).
- Ei mahdollisuutta värjätä aloituskamppeita.
- Grindin määrä jos haluat avata kaikki descendantit ilman visa-kortista löytyvää huijauskoodia.
- Ei trade-toimintoa. Eli et voi käydä vaihtokauppaa warframe descendanttien avaamiseen tarvittavista materiaaleista.

 

[perato]

Juuri tuon takia jäänyt pelaamatta nämä "uudet" Orcs Must Diet. Raivostuttavaa että örkkejä tulee kahdesta paikasta, ois mukavaa keskittyä varustamaan vain yhtä reittiä. Sitä ensimmäistä pidin ihan hyvänä pelinä ja taisin mennä läpikin aikoinaan, mutta jatko-osia ei jaksa.

Mie kyl ton kakkosen pelasin muistaakseni ihan ongelmitta yksinkin, toki siinä olis kaksinpeli ollut hauskempaa varmasti.

 

[Nathorr]

Crash Bandicoot 4: It's About Time (PC)

Kesällä maistuu vähän kevyempi pelaaminen. En ole pleikkaria koskaan omistanut, mutta pelisarja on kyllä tuttu, kun kavereilla tuli junnuna pelattua Crasheistä ainakin ykköstä ja kakkosta, ehkä myös kolmosta. Myös vähän CTR:ää sekä rutkasti Crash Bashia. Läpäisin N. Sane Trilogyn PC:llä lokakuussa 2019 ja pidin niistä todella paljon. Crash 4 päätyi ostoslistalle heti sen ilmestyttyä Steamiin ja nyt kesäalesta sen lopulta ostin. Vinkkinä muuten, että pelillä on hintaa vajaa 17 €, jos Steamistä löytyy ennestään tuo N. Sane Trilogy sekä Spyro remake. Mulle ne tuli joskus Humblesta.

Peli on erinomainen ja ehkä paras Crash-pelisarjan peleistä. Taattua laatua uusilla twisteillä. Kaikki toimii tosi sulavasti ja, kuten tämmöseen tasoloikkaan usein kuuluu, hermot meinaa mennä lähes jokaisella pelikerralla. Uudet maskit tuovat lisäkykyjä ja oli virkistävää päästä pelaamaan myös muilla pelisarjan hahmoilla. Tasoja on reilu 30 ja yhden läpäisyyn menee yleensä 10-20 minuuttia. Loppua kohden tasot vaikeutuvat, mutta pelin läpäisy onnistuu varmasti kaikilta. Sadan prosentin hinkuttaminen on ilmeisesti työn ja tuskan takana, joten mulle 10 tuntia tätä riitti hyvin.

Emmä tiiä oikeastaan, että miten tätä voisi edes parantaa, kun teknisestikin kaikki toimi moitteitta. Jos olet 3D-tasohyppelyiden fani, niin tämä lienee paras genren peli niistä, joiden nimestä ei löydy sanaa "Mario". 5/5.

 

[Hellsinki]

Half life

En koskaan päässyt nauttimaan pelistä aikanaan, kun oli silloin niin hidas tietokone. No nyt huomasin että olin ilmaisena steamistä joskus ottanut talteen.
Tunnelma on loistava , grafiikat hyvät. Kaiken kaikkiaan miellyttävää viihdettä vuonna 2024 vaikka peli tulikin jo 1998 lopussa.

 

[tjkoo]

Half life

En koskaan päässyt nauttimaan pelistä aikanaan, kun oli silloin niin hidas tietokone. No nyt huomasin että olin ilmaisena steamistä joskus ottanut talteen.
Tunnelma on loistava , grafiikat hyvät. Kaiken kaikkiaan miellyttävää viihdettä vuonna 2024 vaikka peli tulikin jo 1998 lopussa.

Mä yritin tätä mökillä jouluna läppärillä, kun piti löytää jotain vaatimattomia pelejä mitkä pyörisi. En vaan oikeen millään saanut kiinni, en tosin jaksanut
yrittääkään kuin jonkun tunnin.

Vähän sama Heroines Questin kanssa, olin aikoinaan hiton kova Quest For Glory (Heros Quest) fani, ja huomasin tässä samoja elementtejä, mutta ei vaan motivaatio riitä.. Ehkä joskus..

 

[AsiJu]

Half life

En koskaan päässyt nauttimaan pelistä aikanaan, kun oli silloin niin hidas tietokone. No nyt huomasin että olin ilmaisena steamistä joskus ottanut talteen.
Tunnelma on loistava , grafiikat hyvät. Kaiken kaikkiaan miellyttävää viihdettä vuonna 2024 vaikka peli tulikin jo 1998 lopussa.

Half Life päivittyi Anniversary versioon viime vuonna ja sai siinä samalla pientä viilausta graafisesti ynnä muuta.
Samalla se korvasi erilliset Half-Life ja Half-Life Source versiot Steamissa.

Pelasin itse uudestaan läpi viime vuonna ja toimii edelleen, taidan pelata tänä kesänä tuas.

Half-Life 2 on muuten päivittynyt ajan saatossa myös ja on nykyään tuoreemmalla Source moottorin versiolla. Tätä myöten HL2 on hyvinkin graafisesti vielä näyttävä ja mikäli HL2 on kokematta niin lämmin suositus.

 

[Heseman]

Dredge - The Pale Reach DLC (PC)

Lovecraftiaanisilla kauhuelementeillä maustettu kalastelupeli sai pienen lisärin, joka sijoittuu uudelle jäiselle alueelle. Periaatteessa lisää sitä samaa, kestoa 1-2 tuntia pääjuonelle ja vähän lisää jos kalastelee kaikki kalat ja tekee sivutehtävät. Minulle maistui vielä ja täytynee tsekata syksyllä julkaistava toinen lisärikin aikanaan.

Dredge - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[CaseAce]

Half life

En koskaan päässyt nauttimaan pelistä aikanaan, kun oli silloin niin hidas tietokone. No nyt huomasin että olin ilmaisena steamistä joskus ottanut talteen.
Tunnelma on loistava , grafiikat hyvät. Kaiken kaikkiaan miellyttävää viihdettä vuonna 2024 vaikka peli tulikin jo 1998 lopussa.

Itse myös pelasin tuon alkuvuodesta ensimmäistä kertaa. Silloin muinoin en muuta saanut aikaiseksi kuin polttaa tuon CD:lle. Ei riittänyt tehot kunnolla pelaamiseen. Tuo ykkönen oli tosiaan joskus ilmaiseksi jaossa ja sille kaveriksi hommasin Opposing Force ja Blue Shift jatko-osat ja nekin meni samassa putkessa. Edelleen ihan pelattavia, vaikka muutama kohta vähän ärsytti. Niin ja jos nykypeleistä valitetaan että ovat bugisia niin on ne nuokin. Monesti hissit oli sellaisia paikkoja että peli tilttasi. Ja youtubesta löytyi ikivanhoja klippejä joissa oli ratkaisuja noihin kohtiin, yleensä niistä selvisi hyppäämällä ilmaan juuri oikeassa kohdassa kun seuraava taso latautuu. Mutta sinänsä mielenkiintoista että samat bugit on edelleen jotka oli silloin vuosituhannen taitteessakin. Niin ja spawnaavat viholliset, se kuuluu tähän peliin että sen toki ymmärtää, mutta vähän tuntui epäreilulta meiningiltä jos olet pitkän käytävän keskellä ja vihut spawnaa yhtäaikaa sekä eteen että taakse. Vähän haastetta jos meinaa selvitä ilman osumia.

Mutta ei cut-scenejä (paitsi se yksi), eikä lataustaukoja tasojen välillä jos pientä nykähdystä ei lasketa. Edistyksellinen peli aikanaan.

Half Life 2 ja sille Episode One ja Two pitää myös pelata. Nekin on jo kirjastossa odottelemassa.

 

[masax]

Final fantasy XIII (pc)

Onks tää edelleen niin huono kuin kaikki sanoo? Ei ole. Itseasiassa todella hyvä putkijuoksu. Jokseenkin jopa raikas tuulahdus menneisyydestä verrattuna kaikkiin ubisoft open worldeihin. Hahmot, niiden kehitys tarinaan, täyttä kultaa. Lightning

 

[perato]

Starcraft 2 Wings of Liberty (PC)

Tuli yhtäkkiä himo jotain reaalinaksua pelata ja tähän tuli tartuttua, ei edes himottanut muuta ku tää terran kampanja vaikka tämä jo kolmas läpipeluu siitä ja edellisestäkin vain neljä vuotta aikaa. Nyt kliksuttelin kaikki välivideot yms. pois ja pelasin vaan. Ihan kivahan tämä oli, vaikkakin ehkä viimisissä tehtävissä alko oleen vähän kiirehtimisen makua omalta osalta ja rushaili vaan sen suurempia miettimättä, ehkä korkeampi vaikeusaste olis muuttanut pelitapaa, mutta en jaksa ressata näitä pelejä kun ei enää oikeen klikkausvauhti ole ku jotain muutamaa per minuutti. Ehkä vähän nyt alko paistaa silmiin se, miten tämä kampanja on välillä vaan yhtä "tämä tehtävä ja tähän sopii tämä yksikkö" tyyppistä esittelyä, missä monessa tehtävässä se yksi uusi yksikkötyyppi loistaa, mutta muuten sillä yksiköllä ei sit hirveesti tule käyttöjä. Toki osa yksiköistä jäi silloinkin käyttämättä, en esim. tuota Vulturea käyttänyt kertaakaan, vähän kun en ykkösessäkään.

Muistikuvat on kahdelta pelikerralta että Zerg kampanjan laatu ei ole lähellekkään samaa(ja pääasiassa hydralisk ajaa joka tehtävässä asian) ja Protoss on jo vähän pitkästyttävä, joten en näihin lähtenyt ollenkaan. Ehkä periaatteessa vois vetää SC1 remasterista Terranit läpi, mutta eipä nyt ole aikaa peleille jotka "ehkä" kiinnostaa.

Seuraavaksi otetaan Tomb Raider(2013, Shadow of the ja Rise of the) työn alle.