Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Nathorr]

Pelasit ilmeisesti path tracing päällä? Itse valitsin 4080 kanssa 4k dlaa + fg, jolloin fps on pääosin 100-120 fps. En huomannut lagia koska pelasin ohjaimella.

Sanoisin että peli pyörii hyvin siihen nähden miltä se näyttää.

Erinomainen peli kyllä ja oma juttunsa, eikä vain tomb raider kopio. Vaikka toki nää uudet tomb raideritkin on hyviä.

Joo, PT päällä. Alotin ilman sitä ja se toimi tietysti huomattavasti paremmin, mutta kattelin joitain vertailukuvia PT:llä ja ilman ja on se vaan niin näyttävä teknologia, että pakko oli kärvistellä vähän matalammalla FPS:llä.

 

[temex]

Detroit: Become Human

3 androidin tarinaa joiden kerrontaan vaikutat tekemilläsi päätöksillä.

9/10

Tää iski yllättävän kovaa. Harvoin pelaan tälläisiä leffapelejä mutta kun useampi ylipitkä roolipeli takana niin täyty jotain uutta koittaa kun PS Plussasta joskus saanut ilmaiseksi. Kaikki päätökset vaikuttaa kaikkeen ja vasta yksi tarinalinja takana mutta tärkein tuli siitä että tämän pelin tarinat jää todella mieleen ja pistää miettimään oikeasti.

 

[Bigfoot007]

Paholainen voi itkeä - lopullinen edition vuodelta 2015 (Bill Box ykkönen)
Legendaarisen pelisarjan turha emotus rebootti, jossa yriteltiin tavoitella tyhmiä massoja. Taistelu, kenttäsuunnittelu ja pelimekaniikka on yksinkertaistettu, ja pomotaistelut ovat täysin scriptattuja. Kenttäsuunnittelu on kohtalaisen ensimmäisen tehtävän jälkeen täyttä oksennusta: Putkijuoksua, hyppelyä tasolta toiselta, joka välissä välivideo ja aivan helvetisti turhia quicktime eventtejä. Kerättävää löytyy edellisosia enemmän, mutta nämä ovat kätketty taustoihin, joita on ajoittain vaikea erottaa pelialueesta, jonka seurauksena tulee törmäiltyä näkymättömiin seiniin tai pudottua lattiasta läpi. Lisäksi tasoihin pitää palata uudelleen, koska osa esineistä ja bonushuoneista vaatii myöhemmin saatavia aseita. Välinäytökset ovat melko laadukkaita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta näitä ei pysty skippaamaan edes uudelleen peluusessioissa, koska samaan aikaan pyörivät lataustauot, ja näitä riittää kyllästymiseen asti. Huonoimmillaan 90 % kentästä on haahuilua putkessa, jossa juoni etenee ja toiminta on pelkkää quicktime event roskaa. Ulkoasultaan peli on todella näyttävä vielä tänäkin päivänä, hahmoanimaatiot ovat toteutettu aidon liikemallinnuksen voimin ja taustamusiikkina pauhaa ajoittain tunnelmaan sopivaa emorokkia. Vaihtelu todellisen maailman ja kieroutuneen limbon maailma toimii, mutta tämä on menetetty potentiaali kelvottomasta tasosuunnittelusta johtuen.
Taistelu on visuaalisesti näyttävää ja hetkellisesti myös ihan koukuttavaa, mutta loppupeleissä hyvin simppeliä ja kokeneemmalla pelaajalle haasteetonta. Perusmonsut ovat persoonattomia punkhenkisiä prötöjä, joiden tekoäly on kelvotonta: Pitkän kantaman aseisiin tai ilmataisteluihin monsut eivät osaa vastata juuri mitenkään, joten taisteluista selviää naarmuitta exploittaamalla tekoälyä. Ainot iskut saattavat tulla tekoälyn sooloillessa, eli tehdessä jotain täysin satunnaista tai pelimoottorin bugitellessa mm. 3 metriä ohimennyt moottorisahan terä osuu ilmassa leijaillessa. Tekoäly myös sekoaa säännöllisesti, jolloin 10 monsua jää seisoskelemaan kädet taskussa, kun hakkaat yhtä monsua kappaleiksi. Pahimmillaan monsut jäävät jumiin seiniin tai putoavat lattian alle, jonka seurauksena joutuu aloittamaan tehtävän uudelleen tai tekemällä harakirin. Kaikista pahin ongelma on aivan onneton kamera, jossa hienot lähikuvat menevät pelattavuuden edelle, jolloin kamera zoomailee parhaimmillaan seinää tai Danten naamataulua, samalla kun iskua tulee ruudun ulkopuolelta.
Tehtävät on puskettu läpi kuudessa tunnissa, patoutunut keräilijä tuhlaa niihin tuplasti. Vaikeustasoja löytyy tarinan läpäisyn jälkeen joka lähtöön, mutta yksikään niistä ei korjaa taistelun ongelmia, joten kuolema koittaa lähinnä quicktime eventeistä tai loppupuolen haistapaska -tasoisista tasoloikka kohtauksista. Mukana tulee myös lyhyt kampanja nuorennetun Vergilin saappaissa, jota vaivaa pitkälti päätarinan ongelmat, vaikka tasoloikka kohtaukset ovat järkevämpiä, välivideot (ja lataustauot) ovat minimissään mutta vastapainona maisemat ovat yksipuoleisempia ja kesto on supistunut pariin tuntiin. Lopputulemana kyseessä on semisti kehno taisteluseikkailu, turha rebootti ja pelisarjan ylivoimaisesti surkein julkaisu, jopa aikoinaan parjattu kakkososa tuntuu mestariteokselta tähän kalkkunaan nähden.

 

[Bigfoot007]

Paholainen voi itkeä - lopullinen edition vuodelta 2015 (Bill Box ykkönen)

Nostetaan vielä konkreettinen esimerkki paskasta suunnittelusta kokeilemalla Dante Must Die vaikeustasoa, joka on ollut edeltäjissä varsin hubaa kokeneemmalla miekanheiluttajalle, mutta tässä osassa täyttä kuraa. 1) Joka vitun monsu on suunnilleen "värikoodattua", joten niihin tehoaa vain tietty ase, joka rajoittaa liikevalikoimaa ja tyylipisteitä merkittävästi 2) Vihollisille lisätty Devil triggerit, joka rajaa entisestään liikevalikoimaa mm. ilmataistelut, pyssyt ja vihollisen tainnutus ovat poissuljettuja 3) Viholliset kestävät aivan helvetisti osumaa, joka tekee jokaisesta taistelukohtauksesta puuduttavan maratonin edellisten seikkojen ohella 4) Umpipaska kamera pääsee aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun lentäviä pikkupaskoja jousipyssyineen spawnaa kamerakulman ulkopuolelle, josta tulee halpoja osumia, ja tähtäys ei toimi näihin kuin tuurilla 5) Pomotaistelu on yhtä helppo kuin aikaisemmin, mutta edellisestä kohdasta johtuen kestää liian pitkään, ja kaiken huippuna taistelun lopussa tulevat Quick time eventit tappavat jo kahdesta hudista, kun ne aikaisemmin vähän kutittivat, ja sen jälkeen takaisin kentän alkuun. Voi VITTU MITÄ PASKAA!

 

[Heseman]

The Invincible (PC)

Välillä isoin yllätys tulee kun sitä vähiten odottaa.

Peli perustuu Stanisław Lemin samanimiseen scifikirjaan (suomeksi Voittamaton), jossa Allianssin samanniminen avaruusalus saapuu tutkimaan, mitä sisaralus Kondorille on tapahtunut. Peli ei kuitenkaan kerro samaa tarinaa uudestaan vaan vähän sivusta. Kilpailevan ryhmittymän tutkimusalus Dragonfly saapuu tutkimaan Regis III -planeettaa ja miehistön astrobiologi Yasna herää keskeltä planeetan pintaa muistinsa menettäneenä. Pitää aluksi löytää leiriin ja selvittää, mitä hittoa on tapahtunut.

Peli vaikuttaa alussa hyvin paljon kävelysimulaattorilta ja ensimmäiset fiilikset olikin, että voi hitto, taas tätä. Mutta kun päästiin leiriin niin juoni alkaa päästä käyntiin ja vaikka pääpiirteissään pelissä pääosin simuloidaankin kävelyä, niin siinä on myös paljon keskustelua vähän Firewatchin tapaan ja pieniä puzzleja. Myöskin vaikka peli onkin putki, niin se on paikoitellen hyvin lavea ja sisältää useamman mahdollisen reitin, joten syntyy illuusio avoimemmasta maailmasta. Jo Deus Ex tajusi tämän aikanaan. Se mikä minut nappasi kuitenkin mukanaan on tunnelma. Planeetalla talsiessa tuntee olevansa vieraalla taivaankappaleella ja maisemat ovat upeita. Minimalistinen musiikki vain vahvistaa sitä. Tykkäsin myös todella paljon 60-luvun scifiestetiikasta, kaikki on pyöreää ja värikästä. Juoni on hyvä ja vaikka kirjan olenkin lukenut niin silti se piti otteessaan. Dialogikaan ei nolottanut vaikka filosofiseksi paikoitellen menikin, mikä on hyvä merkki.

Kuten ehkä saattoikin päätellä, pidin tästä paljon. Negatiiviset jutut ovat aika pieniä ja lähinnä teknisiä. Tekstuurit välillä pomppivat ja eräs minipeli jäi jumiin, onneksi tallennuspiste oli lähellä. Fiilistäni ei lannistanut edes yksi T-poseeraus, lähinnä nauratti. Kun tätä nykyä on tullut kyyniseksi ja kyllästyneeksi niin tällainen positiivinen fiilis on harvinaista herkkua. Tekijät selvästi arvostavat lähtöteosta eivätkä ole lähteneet "parantamaan" sitä vaan keskittyneet tekemään hyvän, kirjalle uskollisen pelin. Kunpa tämä menestyisi hyvin.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/The_Invincible

 

[Bigfoot007]

Dirt Rally 2.0 vuoden peli edition (Persoonallinen Tietokone).

Jos muinainen Colin Mcrae rally on tuttu, tähän peliin pääsee sisällä melko nopeasti. Minä pelailen padilla, joten ratti + polkimet yhdistelmät jäi kokematta. Ajotuntuma on melko samanlainen kuin vuosituhannen vaihteessa mutta simulaatiota ja vaikeustasoa on lisätty huomattavasti. Auton hallinta on suorastaan aloittelijavihamielinen ensimmäiset 5 - 10 tuntia, kunnes ajotuntuma alkaa tuntua jo selkäytimessä. Mitään harjoittelu tai sen sellaista tilaa ei ole saatavilla, mutta uratila aloitetaan onneksi hitailla, etuvetoisilla museoautoilla. Ajoapuja saa säädettyä ihan kiitettävästi, ja itse pidin ainoastaan rengaiden lukituksen pois päältä ja vaikeustaso oli ruuvattu ripauksen verran helpohkon puolelle. Penaltyjä ja auton vaurioitumista ei saa pois kirveelläkään, joten kokemattoman kuskin kannattaa säästellä kaasua, sillä samalla romulla pitää selvitä useampi erikoiskoe putkeen ja uudelleenyrityksiä on tarjolla vain rajoitetusti. Parhaimmillaan auto tuli raahattua maaliin runko rytyssä ja takarengas tyhjänä. Penaltyt toimivat joskus kryptisesti, jolloin rotkosta nostamisesta rangaistaan parilla sekunnilla mutta pari metriä pellon kautta oikaisusta rokotetaan jopa minuutteja.
Erilaisia autoja ja ratoja löytyy kiitettävästi, ja sorateiden ohella pääsee kaahaamaan Rallicrossin puolella, johon löytyy virallinen lisenssi. Normaalit ralliradat ovat mielikuvituksen tuotetta, ja kohtalaisen armottomia, jolloin pienestäkin arviointivirheestä voi auto päätyä katolleen tai ottaa kriittistä iskua kallioseinämää tai puuta vasten. Itse tulin hyvin juttuun etuvetoisten ja jopa modernien nelivetoisten ralliautojen kanssa, mutta takavetoiset ja erityisesti B-ryhmän menopelit tuottivat lähinnä tuskanhikeä ja toistuvia keskeytyksiä. Pelattavaa löytyy kymmeniksi tunneiksi eri tasoisista mestaruuskisoista aina yksittäisiin pikataipaleisiin. Lisäksi mukana on muutama DLC haastetila, jotka ovat toistaiseksi jääneet kokematta. Onhan tämä koukuttavaa pelaamista sitten kun on päässyt vauhtiin ja peltilehmä selviää radalla pidempään kuin kaksi minuuttia putkeen. Jos kaipaa arcademaisempaa rallykaahailua, kannattaa mieluummin pelata Wreckfestiä tai vaikka ikivanhaa Sega Rallyä.

 

[perato]

The Witness (epicin ilmaistarjonta osa VI, toisen kerran)

The Witness (PC) (epicin ilmaistarjonta osa 6.

Tässäpä vasta oikea pulmapeli. Eipä tule mieleen mitään muuta toistaiseksi vastaavaa peliä kuin Antichamber ja Braid, joissa olen oikeasti jäänyt pähkimään pulmia pitemmäksikkin aikaa. Ei tämä noille kahdelle vedä vertoja, mutta jos pulmapelit napostelee niin tässäpä niille oiva ympäristö. Pelihän on edelleen nätti ku karkki, äänimaailma on köyhä syystä tai toisesta. Peliin upposi joku 15h kaikkinensa, joskin suurin osa noista "ympäristön" pulmista jäi tekemättä, kaikki Laserit aktivoin. Jonkin verran alussa ja lopussa jouduin käyttämään vihjeitä/ratkaisuja netistä, josta päästäänkin tämän pelin suurimpiin ongelmiin.

Siinä missä Braid ja Antichamber jossain määrin opettivat pelaajaa ratkomaan pulmia, tämä peli heittää avoimelle alueelle ja ei anna oikeastaan mitään vihjeitä miten paikkaa pitäisi lähtä tutkimaan. Saari on kohtalaisen kokoinen ja mitään karttaa ei ole kuin veneessä(eikä sitäkään kerrota, vaan asia pitää huomata itse). Ongelma muodostuu avoimesta alueesta, varsinaisia pulmien ratkaisuun tarkoitettuja opastusalueita on pelissä, mutta ne eivät etene järjestelmällisesti, joten pelaaja löytää itsensä nopeasti pulmien edestä, joista ei voi olla varma pystyykö tätä vielä ratkaisemaan. Olisi ollut edes lohdullista tietää, että kaikki pulmat voi ratkaista vaikka heti, sen sijaan, että sitä jäi arvuuttelemaan, puuttuuko joku kyky/taito tms. Tällainen informaatio vaikka pelin alussa ei olisi rikkonut minusta mitään immersiota. Toisaalta olisin kyllä kaivannut edes jonkin kartan näkyvälle paikalle alkuun, koska siinä kartassa oli se informaatio, mistä minkäkin pulman säännöt oppii.

Tämä kuitenkin osoittautui omalla kohdalla vähän huonoksi, yksi viimeisimmistä alueista joita ratkaisin oli alue, jossa opetettiin perusmekaniikkoja. Toisaalta osa pulmista oli niin haastavia, etten olisi niitä ratkonut edes ajan kanssa, jotkut ääniin ja valoihin perustuvat pulmat olivat kaikista vaikeimpia itselleni, piti esimerkiksi yrittää miettiä minkä värinen kuutio muodostuu jos huoneen vihreä valo vaihdetaan siniseen valoon tai millä äänenkorkeudella joku linnunlaulu on kun siihen päälle soitetaan häiriöääniä.

Pitkälti samoja fiiliksiä myös nyt, ehkä puolet pelattuna. Yhteen pulmaan vasta katsonut ratkaisun kun ei vaan jaksa miettiä noita väri/valojuttuja. Pitänee puoliskolta pyytää apua noihin äänentaajuusjuttuihin. EDIT (Eipä sekää musiikkikoulut käyneenä niitä ratkonu nii en syytä itteä siitä etten kykene). Sen verran netistä tällä kertaa oon kattonut, että tiiä varmasti joka puzzlen säännöt ennen ku yritän sitä turhaan ratkoa. Katotaan missä vaiheessa leikkaa sit kiinni tän kanssa. Osa pulmista on jo jäänyt kesken ja lähtenyt toiselle alueelle niin voi olla vaikea kohta muistaa missä on mitäkin vielä ratkomatta. Toisaalta olen huomannut, että iskee aika nopeasti semmonen "väsymys" pulmapeleissä, jaksaa ehkä muutaman pulman, oli ne sit helppoja tai vaikeita ja sit kohta tekee mieli vaihtaa peliä.

 

[AsiJu]

Star Wars Jedi Knight Dark Forces 2 (PC, Steam)

Sattui Steamissa silmiin tovi sitten bundle ale, jossa DF, JKDF2, Jedi Outcast ja Jedi Academy, ostoon lähti siltä istumalta.

Ensin pelasin JKDF2, koska en ollut pelannut sitä sitten 90-luvun lopun.
Sain aikanaan sen joululahjaksi vuonna 97 ja 90-luvun loppu oli myös 3D kiihdytyksen tuloaikaa PC:lle eli pelillä on tavallaan tuplanostalgia-arvo.
Tämä taisi olla myös eka peli, jossa sai pelata jedinä valomiekan ja voimakykyjen kanssa, aseiden lisäksi.

Nostalgiat kuitenkin sikseen, miltä peli tuntuu nyt 2025?

Toimii jopa Win 11 suoraan, mutta ajettava software rendering tilassa, 3d acceleration aktivointi kaataa pelin (tähän palataan*).
Grafiikat on siis oikein rouheat, koska JK ei ollut mikään visuaalinen mestariteos edes vuonna 97.
Stormtrooperit näyttääkin pyramidipäiltä, valomiekka suurelta väriliidulta ja kenttien geometria on kovin simppeliä, mutta Star Wars viba on silti vahva.

Pelattavuus on edelleen erinomainen, hahmo liikkuu rivakasti ja sulavasti, meno on ehtaa 90s shooteria.
Perusviholliset lakoaa parista osumasta yleensä ja niitä on lähes aina useampi vastassa kerralla, mikä myös antaa pelille tempoa.
Luonnollisesti jediviholliset on sitten täysin eri asia, niitä voi vahingoittaa vain valomiekalla ja eivät ihan hipaisusta kuole. Taistelut vaatiikin usein fiksua valomiekan ja voimakykyjen käyttöä, vaikka ne mekaanisesti suht simppeleitä onkin.

Pääpahis on tosin lähes raivostuttava ja vaatii lisäksi yhden gimmikin hoksaamista, eli ehtaa 90-luvun halpaa vaikeuttakin löytyy!

Liikkuvuus sekä voimakyvyt mahdollistaa laajat ja paljon vertikaalisuutta käyttävät kentät, jotka on täynnä salapaikkoja löydettäväksi. Peli osaakin kääntää simppelin geometrian tavallaan eduksi. Teemat on ehtaa Star Warsia vaikka yleisilme onkin jokseenkin harmaa.
Fiilistä täydentää John Williamsin aidot musiikit.

Peli on siitä uniikki, että sitä voi pelata 1st ja 3rd person moodissa vapaasti. 3rd person on periaatteessa ajateltu valomiekkailuun ja asetuksista voi laittaa kameran vaihtumaan automatik riippuen siitä onko käsissä tussari vai sapeli, mutta niin ammuskelu 3rd person kuin valomiekkailu 1st person moodissa toimii.
Sanomattakin selvää, että immersio valomiekan kanssa 1st person moodissa on huomattava!

Pelissä on myös "karmasysteemi", joka aktivoituu valomiekan saannin jälkeen ja tietyssä kohden kampanjaa pelaaja aikanaan valikoituu joko valon tai pimeän puolen jediksi teoistaan riippuen.
Pelissä on neutraaleja sekä valon ja pimeän puolen ominaisia voimia. En kerro kuitenkaan enempää, loppu jääköön kullekin koettavaksi itse

*Palataas nyt siihen grafiikka asiaan:
Pelin lähdekoodia ei ole koskaan julkaistu, mutta OpenJKDF2 on käytännössä source port, jonka tekijä on ilmeisesti reverse engineerannut pelin ja luonut sen funktio funktiolta uudelleen.

Itse pelaankin nyt tätä käyttäen:

Jedi Knight Remastered mod

Hello Welcome to the page! This mod seeks to create an installer for Star Wars Jedi Knight: Dark Forces II JKGFXMOD or OpenJKDF2, the Jedi Knight Neural Upscale Texture Pack and the Enhancement Mod for JkGfxMod. The mods are meant to be used all to together...

www.moddb.com

Perustuu OpenJKDF2 moottoriin versiosta 3.3 alkaen ja sisältää high-poly mallit sekä AI upskaalatut tekstuurit, widescreen resoluutiot ynnä muut modernit optiot.
Helppo asentaakin installerin avulla.

Modi on oikeasti mielestäni melkein virallisen remasterin tasoinen eikä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta koske pelattavuuteen mitenkään.
Tuo yksi poikkeuskin on lähes objektiivinen parannus.
OpenJKDF2 myös korjaa jotain originaalin fysiikkabugeja, mutta nämäkin saa halutessaan pois päältä jos autentisuutta kaipaa (minä en kyllä huomannut mitään eroa).

Summana ehdoton suositus pelille ja modille! Oli sitten Star Wars fani ja pelannut tätä ennen, tai ei.
Tämäkin on LucasArtsin klassikko ja omalla tavallaan kovin uniikki.

Ei maksakaan juuri mitään.

 

[timppeli]

Star Wars Jedi Knight Dark Forces 2 (PC, Steam)

Sattui Steamissa silmiin tovi sitten bundle ale, jossa DF, JKDF2, Jedi Outcast ja Jedi Academy, ostoon lähti siltä istumalta.

Ensin pelasin JKDF2, koska en ollut pelannut sitä sitten 90-luvun lopun.
Sain aikanaan sen joululahjaksi vuonna 97 ja 90-luvun loppu oli myös 3D kiihdytyksen tuloaikaa PC:lle eli pelillä on tavallaan tuplanostalgia-arvo.
Tämä taisi olla myös eka peli, jossa sai pelata jedinä valomiekan ja voimakykyjen kanssa, aseiden lisäksi.

Nostalgiat kuitenkin sikseen, miltä peli tuntuu nyt 2025?

Toimii jopa Win 11 suoraan, mutta ajettava software rendering tilassa, 3d acceleration aktivointi kaataa pelin (tähän palataan*).
Grafiikat on siis oikein rouheat, koska JK ei ollut mikään visuaalinen mestariteos edes vuonna 97.
Stormtrooperit näyttääkin pyramidipäiltä, valomiekka suurelta väriliidulta ja kenttien geometria on kovin simppeliä, mutta Star Wars viba on silti vahva.

Pelattavuus on edelleen erinomainen, hahmo liikkuu rivakasti ja sulavasti, meno on ehtaa 90s shooteria.
Perusviholliset lakoaa parista osumasta yleensä ja niitä on lähes aina useampi vastassa kerralla, mikä myös antaa pelille tempoa.
Luonnollisesti jediviholliset on sitten täysin eri asia, niitä voi vahingoittaa vain valomiekalla ja eivät ihan hipaisusta kuole. Taistelut vaatiikin usein fiksua valomiekan ja voimakykyjen käyttöä, vaikka ne mekaanisesti suht simppeleitä onkin.

Pääpahis on tosin lähes raivostuttava ja vaatii lisäksi yhden gimmikin hoksaamista, eli ehtaa 90-luvun halpaa vaikeuttakin löytyy!

Liikkuvuus sekä voimakyvyt mahdollistaa laajat ja paljon vertikaalisuutta käyttävät kentät, jotka on täynnä salapaikkoja löydettäväksi. Peli osaakin kääntää simppelin geometrian tavallaan eduksi. Teemat on ehtaa Star Warsia vaikka yleisilme onkin jokseenkin harmaa.
Fiilistä täydentää John Williamsin aidot musiikit.

Peli on siitä uniikki, että sitä voi pelata 1st ja 3rd person moodissa vapaasti. 3rd person on periaatteessa ajateltu valomiekkailuun ja asetuksista voi laittaa kameran vaihtumaan automatik riippuen siitä onko käsissä tussari vai sapeli, mutta niin ammuskelu 3rd person kuin valomiekkailu 1st person moodissa toimii.
Sanomattakin selvää, että immersio valomiekan kanssa 1st person moodissa on huomattava!

Pelissä on myös "karmasysteemi", joka aktivoituu valomiekan saannin jälkeen ja tietyssä kohden kampanjaa pelaaja aikanaan valikoituu joko valon tai pimeän puolen jediksi teoistaan riippuen.
Pelissä on neutraaleja sekä valon ja pimeän puolen ominaisia voimia. En kerro kuitenkaan enempää, loppu jääköön kullekin koettavaksi itse

*Palataas nyt siihen grafiikka asiaan:
Pelin lähdekoodia ei ole koskaan julkaistu, mutta OpenJKDF2 on käytännössä source port, jonka tekijä on ilmeisesti reverse engineerannut pelin ja luonut sen funktio funktiolta uudelleen.

Itse pelaankin nyt tätä käyttäen:

Jedi Knight Remastered mod

Hello Welcome to the page! This mod seeks to create an installer for Star Wars Jedi Knight: Dark Forces II JKGFXMOD or OpenJKDF2, the Jedi Knight Neural Upscale Texture Pack and the Enhancement Mod for JkGfxMod. The mods are meant to be used all to together...

www.moddb.com

Perustuu OpenJKDF2 moottoriin ja sisältää high-poly mallit sekä AI upskaalatut tekstuurit, widescreen resoluutiot ynnä muut modernit optiot.
Helppo asentaakin installerin avulla.

Modi on oikeasti mielestäni melkein virallisen remasterin tasoinen eikä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta koske pelattavuuteen mitenkään.
Tuo yksi poikkeuskin on lähes objektiivinen parannus.
OpenJKDF2 myös korjaa jotain originaalin fysiikkabugeja, mutta nämäkin saa halutessaan pois päältä jos autentisuutta kaipaa (minä en kyllä huomannut mitään eroa).

Summana ehdoton suositus pelille ja modille! Oli sitten Star Wars fani ja pelannut tätä ennen, tai ei.
Tämäkin on LucasArtsin klassikko ja omalla tavallaan kovin uniikki.

Ei maksakaan juuri mitään.

Pelasin tuon viime vuonna läpi + Sith lisäosa, se oli GOG.com versio ja siinä kyllä sain 3D-kiihdyttelyt käyttöön, mutta taisin käyttää apuna dgVoodo2:sta. Saattoi olla että 3D-kiihdytys toimi GOG-versiossa ilmankin dgVoodoo2:sta (tai sitten ei), mutta kyllä dgVoodoo2 jotain lisäarvoa sen toimivuuteen taisi tuoda, saiko pelin alkuperäiseen 4:3 formaattiin ilman venytyksiä, ja/tai ohjaus ei nykinyt enää kummallisesti hiirellä, tai tai tai... No oli se ainakin ihan pelattava.

PCGamingWiki toki tarjoaa paljon tietoa pelin optimoinnista nykykoneille:

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Star_Wars:_Jedi_Knight_-_Dark_Forces_II

Valomiekkailuja välibosseja ja muita jedejä vastaan en koskaan täysin tajunnut, miten sitä oli tarkoitus pelata kuolematta jatkuvasti (pelasin vaikeimmalla vaikeustasolla). Yleensä toimivimmaksi ratkaisuksi keksin että juokset täyttä vauhtia ympäriinsä, juokset välibossia kohti täyttä laukkaa ohittaen hänet hiuksenhienosti sivulta, ja samalla heilautat miekkaa, joko normaaliheilautus tai joskus vaihteen vuoksi se isompi heilautus. Joskus se sitten osuu bossia kylkeen, joskus ei, tärkeintä ettei hän yleensä ehdi silloin osumaan sinuun.

Ehkä joillakin helpommilla bosseilla riitti että juoksit pientä ympyrää sivuttain (strafe) heidän ympärillään, ja sait silloin välillä osuttua heidän kylkeensä ilman että sait itseesi osumia.

Ainakaan mikään suora miekkataistelu head-to-head ei minulla koskaan onnistunut, en tiedä eikö sen ollutkaan edes tarkoitus onnistua. Bossit pystyivät yleensä blokkaamaan edestä tekemäni iskut, ja parista heidän osumastaan minä puolestaan kuolin oitis. Olisin ehkä toivonut vähän jotenkin selkeämpää miekkataistelua, esim. että sinun pitää vain pystyä ajoittamaan jonkinlaiset blokit ja iskut sopivasti. Nyt se oli sellaista kummallista kikkailua ohijuoksemisineen miekka viuhuen, aika koomisen ja typerän oloista.

Tai sitten en vain osannut. No, pääsin sentään pelin ja lisäosan loppuun asti, vaikeimmalla tasolla. Jäi ehkä vähän meh-olo suuhun koko pelistä mutta ei se varsinaisesti surkea ollut.

 

[AsiJu]

Pelasin tuon viime vuonna läpi + Sith lisäosa, se oli GOG.com versio ja siinä kyllä sain 3D-kiihdyttelyt käyttöön, mutta taisin käyttää apuna dgVoodo2:sta. Saattoi olla että 3D-kiihdytys toimi GOG-versiossa ilmankin dgVoodoo2:sta (tai sitten ei), mutta kyllä dgVoodoo2 jotain lisäarvoa sen toimivuuteen taisi tuoda, saiko pelin alkuperäiseen 4:3 formaattiin ilman venytyksiä, ja/tai ohjaus ei nykinyt enää kummallisesti hiirellä, tai tai tai... No oli se ainakin ihan pelattava.

PCGamingWiki toki tarjoaa paljon tietoa pelin optimoinnista nykykoneille:

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Star_Wars:_Jedi_Knight_-_Dark_Forces_II

Valomiekkailuja välibosseja ja muita jedejä vastaan en koskaan täysin tajunnut, miten sitä oli tarkoitus pelata kuolematta jatkuvasti (pelasin vaikeimmalla vaikeustasolla). Yleensä toimivimmaksi ratkaisuksi keksin että juokset täyttä vauhtia ympäriinsä, juokset välibossia kohti täyttä laukkaa ohittaen hänet hiuksenhienosti sivulta, ja samalla heilautat miekkaa, joko normaaliheilautus tai joskus vaihteen vuoksi se isompi heilautus. Joskus se sitten osuu bossia kylkeen, joskus ei, tärkeintä ettei hän yleensä ehdi silloin osumaan sinuun.

Ehkä joillakin helpommilla bosseilla riitti että juoksit pientä ympyrää sivuttain (strafe) heidän ympärillään, ja sait silloin välillä osuttua heidän kylkeensä ilman että sait itseesi osumia.

Ainakaan mikään suora miekkataistelu head-to-head ei minulla koskaan onnistunut, en tiedä eikö sen ollutkaan edes tarkoitus onnistua. Bossit pystyivät yleensä blokkaamaan edestä tekemäni iskut, ja parista heidän osumastaan minä puolestaan kuolin oitis. Olisin ehkä toivonut vähän jotenkin selkeämpää miekkataistelua, esim. että sinun pitää vain pystyä ajoittamaan jonkinlaiset blokit ja iskut sopivasti. Nyt se oli sellaista kummallista kikkailua ohijuoksemisineen miekka viuhuen, aika koomisen ja typerän oloista.

Tai sitten en vain osannut. No, pääsin sentään pelin ja lisäosan loppuun asti, vaikeimmalla tasolla. Jäi ehkä vähän meh-olo suuhun koko pelistä mutta ei se varsinaisesti surkea ollut.

Pääpahis ja se naisjedi varsinkin oli blokkausautomaatteja, liikkeessä kannattaa pysyä kyllä ja yrittää lyödä sivulta (force speed ja force blinding voi auttaa, muista käyttää myös forcea).

Muita vastaan pitäisi toimia sekin, että odota vihollisen lyöntiä, torju, lyö nopeasti takaisin, peräänny. Ajoitus on vaan tarkka eikä peli opeta missään vaiheessa mitään.
Oma torjuminen toimii vain jos oma lyöntianimaatio on kokonaan loppunut, tämä kestää vähän pidempään kuin luulisi.

Torjunta ei koskaan ole mikään tae myöskään tai ainakaan minä en koskaan keksinyt mitään varmaa konstia
Samaten lyöntien perille saaminen ei ole tae eli rng on mukana.

Vaikka liikkeessä kannattaa pysyä niin lyöntiä ei kannata spämmiä, aina kun olet lyöntianimaatiossa niin otat damagea jos vihollinen lyö (ja AI selvästi hyödyntää tuota).
Harkittuja iskuja silloin kun on tilaisuus.

Jeditaistelut on hit and miss kyllä. Jatko-osa Jedi Outcast toteutti ne paremmin ja on muutenkin vähän modernimpi peli.
(Outcastista lisää tarinaa kunhan sen läpipeluu on taas plakkarissa).

 

[timppeli]

Pääpahis ja se naisjedi varsinkin oli blokkausautomaatteja, liikkeessä kannattaa pysyä kyllä ja yrittää lyödä sivulta (force speed ja force blinding voi auttaa, muista käyttää myös forcea).

Muita vastaan pitäisi toimia sekin, että odota vihollisen lyöntiä, torju, lyö nopeasti takaisin, peräänny. Ajoitus on vaan tarkka eikä peli opeta missään vaiheessa mitään.
Oma torjuminen toimii vain jos oma lyöntianimaatio on kokonaan loppunut, tämä kestää vähän pidempään kuin luulisi.

Torjunta ei koskaan ole mikään tae myöskään tai ainakaan minä en koskaan keksinyt mitään varmaa konstia
Samaten lyöntien perille saaminen ei ole tae eli rng on mukana.

Vaikka liikkeessä kannattaa pysyä niin lyöntiä ei kannata spämmiä, aina kun olet lyöntianimaatiossa niin otat damagea jos vihollinen lyö (ja AI selvästi hyödyntää tuota).
Harkittuja iskuja silloin kun on tilaisuus.

Jeditaistelut on hit and miss kyllä. Jatko-osa Jedi Outcast toteutti ne paremmin ja on muutenkin vähän modernimpi peli.
(Outcastista lisää tarinaa kunhan sen läpipeluu on taas plakkarissa).

Joo, mä en vain saanut sitä blokkailua tai muuta kovin järkevää miekkailutapaa jostain syystä tuossa pelissä toimimaan, ainakaan vaikeimmalla vaikeustasolla. Ainoat joilla tunnuin pääsevän niistä läpi oli juuri tuo silmitön juokseminen ympäriinsä maksimivauhdilla (ehkä forcea apuna käyttäen), ja aina kun satuit ohittamaan juostessasi pää-/välipahiksen, huitaiset miekallasi jolloin se välillä jopa osuu hieman pahista kylkeen. Damage se on pienikin damage.

Nopeasti ohi juoksemalla sitten vältät puolestaan sen että hän saisi iskettyä sinua takaisin. Siinä vaiheessa kun hän lyö, olet jo juoksemassa poispäin. Jotkut pääpahikset tuntuivat olevan hieman helpompia ja niissä riitti että esim. kierteli ympyrää niiden ympärillä ja sohi välillä miekalla.

Voi toki olla etten vain ymmärtänyt jotain täysin esim. blokkaukseen liittyen. Joku yksinkertaisempi ja järkeenkäyvämpi miekkailu olisi ollut enemmän mieleen, tulee mieleen vaikka joku ikivanha Ultima Underworld tai System Shock mieleen missä miekkailu melee-taistelussa oli lähinnä ajoittamisesta kiinni, eli peräännyit taaksepäin, ja sitten nopeasti kohti vihulaista ja pisto miekalla, ja taas peräännytään. Ei tarvinnut edes blokkailla mitään miekalla, veikkaan ettei miekkailu oikeasti sitä olekaan että blokkaillaan ja isketään vaan kyllä siinä se oikea etäisyys ja sen vaihtelu taitaa olla pääroolissa. Luulisin?

Joskus japanilaista miekkailua (ei kendo) hieman harjoitellut ja siinäkin pidettiin miekkaa edessä kohti vihollista, ihan etäisyydenhallinnan takia jotta jos vihollinen lähtee rynnimään kohti, hän juoksisi miekkasi terään. Toki varmaan yrittäisi blokata miekkasi eka sivuun pois tieltä rynniessään tms...

 

[Heseman]

Kyllä mullakin tuo "Lyönti ja karkuun" oli aina taktiikkana noissa Dark Forces II:n pomoissa.

 

[lotjapave]

Armored Core 6 - Todella hyvä lähes kaikin puolin

Näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, sopivasti haastetta, paljon vaihtelua miten voi pelata ja rakentaa omaa kalustoaan. Jotkut yksittäiset tehtävät tympivät hieman, kun ei esim. nappaa yhtään joku "suojele tätä paikkaa 5 min ja estä ettei viholliset riko jotain" -tehtävä, mutta onneksi niitä oli harvassa. Hienoa oli myös huomata miten paljon peli muuttuu uusislla läpipeluukerroilla, kun valitset tehtäviä tai suoritat niitä eri tavalla. Kovin pitkähän peli ei ole, mutta meni ekalla kierroksella joku 10-15 h kaiketi.

Yllättävän paljon vaati mietiskelyä tietyt vihut, kun ei voinutkaan hakata yhdellä buildilla koko peliä läpi, vaan joutui aina välillä hieromaan strategiaa uusiksi. Tai ehkä olisi voinut mennä yhdellä buildilla, jos olisi taitoa enemmän.

Jopa tarinaa on helpompi seurata vs. fromsoftin perinteinen tyyli, jossa menee kaikki yli hilseen ennen kuin katsoo youtubesta mitä mikäkin tarkoittaa.

Kolmas läpipeluu menossa ja sen jälkeen laitetaan peli huilimaan. Platinumia tuskin lähden jahtaamaan, mutta kaikki tarinan loput olisi kiva saada.

 

[Jumi]

Armored Core 6 - Todella hyvä lähes kaikin puolin

Näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä, sopivasti haastetta, paljon vaihtelua miten voi pelata ja rakentaa omaa kalustoaan. Jotkut yksittäiset tehtävät tympivät hieman, kun ei esim. nappaa yhtään joku "suojele tätä paikkaa 5 min ja estä ettei viholliset riko jotain" -tehtävä, mutta onneksi niitä oli harvassa. Hienoa oli myös huomata miten paljon peli muuttuu uusislla läpipeluukerroilla, kun valitset tehtäviä tai suoritat niitä eri tavalla. Kovin pitkähän peli ei ole, mutta meni ekalla kierroksella joku 10-15 h kaiketi.

Yllättävän paljon vaati mietiskelyä tietyt vihut, kun ei voinutkaan hakata yhdellä buildilla koko peliä läpi, vaan joutui aina välillä hieromaan strategiaa uusiksi. Tai ehkä olisi voinut mennä yhdellä buildilla, jos olisi taitoa enemmän.

Jopa tarinaa on helpompi seurata vs. fromsoftin perinteinen tyyli, jossa menee kaikki yli hilseen ennen kuin katsoo youtubesta mitä mikäkin tarkoittaa.

Kolmas läpipeluu menossa ja sen jälkeen laitetaan peli huilimaan. Platinumia tuskin lähden jahtaamaan, mutta kaikki tarinan loput olisi kiva saada.

Aivan aluksi en lämminnyt AC6:lle ollenkaan ja olin pettynyt moniin asioihin. Pelasin vain yleisen pelitietämyksen kannalta ja kelailin jopa osan cut-sceneistä! Vasta usean tunnin jälkeen - ehkä puolessa välissä alkoi kiinnostaa. Lopullinen niitti kiinnostukselle tuli viimeisessä pomotaistelussa, ja aloitin heti uuden kierroksen, ja sen jälkeen vielä kolmannen kierroksen.

Pelasin koko pelin suht kevyellä mechillä. Käsissä perusrynkyt joilla ammuin jatkuvalla syötöllä kertalaukauksia, ja olalla oli ne tykit joilla ammuin vain varmoista paikoista.

Kyllä From Software tietää mitä tekee. Jännä vertailla miten mikäkin asia pelissä herättää kiinnostusta, on hienoa grafiikkaa ja luovuutta suosivaa taistelumekaniikkaa, sitten taas on aivan pikkuriikkisiä asioita kuten loistavan ääninäyttelijän yksi lause joka iskee lujasti.

 

[JaySon]

Screw Drivers (PC, Steam)

Hei nyt pitääkin mainita peli mitä oon nyt tässä parina iltana näpytellyt menemään. En ole näin pitkään viihtynyt aikoihin minkään pelin äärellä, varmaan 10 tuntia tullut parin illan aikana, mikä on poikkeuksellista! Peli on siis Screw Drivers (PC, Steam).

Jotenkin tällainen varsin pelkistetty legon kaltasista paloista autojen/kulkineiden rakenteleminen on varsin mukavaa. Fysiikka rakentamisen osalta antaa paljon anteeksi ja hommat "ei ole ihan niin justiinsa". Eli leppoista rakentelua ja skaboja ghost careja vastaan - eli radallakin voi keskittyä ihan omaan ajoon, ghostit kirittää vaan kummasti vaikkei törmäily niihin onnistukaan.

Pelissä saa sopivaa tahtia auki uutta palikkaa jotta hommassa pysyy mielenkiinto, samalla rakentelussa on pientä sellaista ongelmanratkaisu-tyylistä juttua - olematta liian pikkutarkkaa näpertelyä. Esim. olihan se kiva saada eka oma kaara toimimaan johon oli ympännyt sekä polttomoottorin vaihteistolla että sähkömoottorin siihen kaveriksi.

Ihan jees klikkailua.

 

[Heseman]

Dredge - The Iron Rig DLC (PC)

Lovecraft-henkisen rennon(?) kalastelupelin toinen lisäri, jossa autetaan tutkimuslautan väkeä. Lisää sitä samaa, mutta mitä väliä kun maistuu. Vähän pidempi kuin edellinen lisäri. Tämä peli on muuten nyt GOG.comissa alessa ja sieltä löytyy myös Complete Edition, jossa kaikki lisärit mukana jos sattuu kiinnostamaan.

Dredge - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Bigfoot007]

President Paha 1 - Äks laatikko ykkönen

Pahan Sateenvarjoyhtiön yhtiön viirus on päässyt irti, jonka seurauksena Pesukarhu-kaupungin presidentit ovat muuttuneet verenhimoisiksi sombeiksi. Tähtien iskuryhmä ryntää kartanoon selvittämään tilannetta ja siinä sivussa lahtaa presidenttejä ja muita käytävillä hiippailevia tai leijailevia örvelöitä. Virallisesti tämän pitäisi selviytymiskauhua, mutta käytännössä kyseessä on pulmapeli, jossa välillä tartutaan pyssyyn tai puukkoon, jos presidentit tukkivat kulkuväylän tai päädyt lukittuun huoneeseen viisimetrisen pomohirviön kanssa. Visuaalista peli on edelleen varsin nätti, vaikka liiallinen kontrasti tekee näkyvyydestä sotkua pimeimmissä paikoissa. Taustamusiikki ja efektit ovat varsin tunnelmallista, mutta ääninäytellyt kohtaukset ovat melko koomisia kuin jostain B-elokuvasta ja osaavat pilata hetkellisesti hyytävän tunnelman. Suurin osa pulmista on melko simppeleitä, etsi esine X ja vie se paikkaan Y, mutta muutamia epäloogisuuksia löytyy myös, lisäksi osa etenemisen kannalta tärkeistä esineistä tahtoo hukkua taustoihin.
Mitä paremmin kartano, sen lähiympäristöt ja ennen kaikkea presidenttien sijainti ovat tulleet tutuiksi, sitä helpompaa pelaaminen on seuraavilla sessioilla. Pelin pahin ongelma on staattinen kamera, joka heittelehtii minne sattuu, kun pelihahmo siirtyy kuvakulmasta toiseen, tähän päälle yhdistettynä kankea ja epätarkka liikkuminen, jonka seurauksena hahmo juoksee pahimmillaan ympyrää ja navigointi on liikaa erikseen avattavan kartan varassa. Monesti epäloogisesti vaihtuvista kuvakulmista johtuen päätyy turhan monesti presidenttien kainaloon tai pomohirviön tyrmättäväksi. Aika paljon aikaa kuluu myös yleiseen haahuiluun, jos on missannut tärkeän esineen tai joutuu roudaamaan tavaroita laatikoiden välillä, joiden sijainti on monesti kaikkea muuta kuin optimaalinen. Hahmojen taskuihin mahtuu hyvin rajallisesti tavaraa, pahimmillaan 6 + 2, joista kaksi jälkimmäistä paikkaa on varattu puolustaville kertakäyttöesineille ja hahmokohtaiselle esineelle joko sytkärille tai tiirikalle. Avaimet vievät yhtä paljon tilaa kuin kranaatinheitin tai parannasyrit, joten mukana roudattavien tavaroiden optimointi on oleellinen osa vaikeustasoa. Kokeneempi pelaaja juoksee loppuhirviön syliin kolmessa tunnissa, kokemattomampi saattaa haahuille käytäville toistakymmentä tuntia. Ensimmäisen President Paha on kestänyt aikaa melko kehnosti, ja jatko-osasta tuutattu uusintaversio tekee kaiken huomattavasti paremmin.

 

[Corex]

Witcher 3 pelattu läpi. Tai no vielä olisi nuo pari lisäosaa jäljellä loppujäähdyttelyksi. Pelasin toiseksi vaikeimmalla läpi; alku vaikea, loppua kohti helppo. Ainakin kun kun meni 9/12 slottia täynnä pelkkää mage tavaraa. Samaan tyyliin mitä Witcher 2. Alkoi loppua kohti tulemaan melkoinen ähky sivutehtävien kanssa, tekemistä olisi vaikka kuinka paljon mutta menee motivaatio kun saa jonkun 1 exp jostain random tehtävästä ja vain rajallinen määrä kykyjä käytettäväksi kerralla. Melkein parempi keskittyä alun grindaamisen jälkeen vain pääjuoneen.

Erilaisia lopputulemia olisi taas tarjolla ilmeisesti mutta ei kyllä millään jaksa uudestaan tätä tahkota Positiivista että tähän oli tullut tuo next gen päivitys. Ray tracing, paremmat tekstuurit yms. pisti pelin näyttämään todella tuoreelta. 9/10.

Joulun ostin parilla eurolla Battlefront 2. Pelasin vain yksinpelin läpi mutta oli aika hyvin vastinetta parille eurolle. Tämäkin oli grafiikoiltaan yllättävän hyvä vanhaksi peliksi. Hyvä parin euron ostos mutta se siitä.

Seuraavaksi Steam kirjaston pelaamattomista peleistä työn alle Deus Ex Manking Divided. Meni muinoin laariin "ei pyöri tarpeeksi hyvin, odotetaan pari näytönohjainsukupolvea" ja sitten unohtui

 

[Heseman]

Deus Ex: Mankind Divided (PC)

Human Revolution oli hyvä, tämä oli vielä parempi.

Edellisen pelin tapahtumista on kulunut pari vuotta. Adam Jensen työskentelee terrorisminvastaisessa Task Force 29 -yksikössä Euroopassa samalla kun railo augmentoitujen ja tavallisten ihmisten välillä alkaa kasvaa ylittämättömäksi. Edellisten pelien globetrotting on huomattavasti vähentynyt, iso osa pelistä vietetään Prahassa. Vastapainoksi kaupungista on tehty immersiosimulaation hiekkalaatikko. Asuntoja ja hakkeroitavia läppäreitä ja ovia riittää, alussa pomo huutelikin mulle infolinkkiin, että pitääkö alkaa poliisiasemille soittelemaan kun en asuntomurroiltani tukikohtaan ehtinyt Kaikkiin ei pääse heti murtautumaan, mutta sivutehtäviä ja hakkerointeja tekemällä kokemukset kasvoi ja äkkiä olihin hakkerointikyky täysissä.

Juoni ja kässäri on jopa parempaa kuin edellisessä. Valtaosa pää- ja sivuhahmoista on uusia, toiset kiinnostavampia kuin toiset. Osastojohtaja Jim Miller on jees kun taas uusi pilotti Elias "mä juon kahvia" Chikane ei niinkään. Malik takaisin prkl! Juoni on ihan hyvä, mutta tuntuu jäävän kesken ja pääpahis jäi vähän vajaaksi. Paljon kysymyksiä jätettiin selvitettäväksi jatko-osaan, mitä ei koskaan tullut.

Teknisesti peli on näin vuosien jälkeenkin oikein hyvän näköinen ja pyöriikin viimein kunnolla. Hieno katsoa lammikoista heijastuvia näkymiä eikä tarvita edes säteenseurantaa peliä hidastamaan. Huvitti, kun asetuksia kaakkoon laittamalla peli varoitti, että voi vaatia yli neljä gigaa näyttömuistia DirectX 12 jostain syystä ei koskaan toiminut, peli kaatui aina käynnistyksessä. Dx11 onneksi toimi kuin junan vessa. Kaatuilujakin tuli ehkä kourallinen koko pelin aikana ja nekin monesti loputtomista latausjumeista ja yhden päivän aikana. Outoa, mutta sitä nää vehkeet välillä on.

Kun tämä aikanaan ilmestyi, niin en oikein lämmennyt tuolle yhdessä paikassa junnaamiselle. Nyt uudella kierroksella ja kun se oli tiedossa niin tämä toimi huomattavasti paremmin. Sanoisin jopa, että se on sarjan toiseksi paras. Harmi, että näitä tuskin enää koskaan nähdään lisää.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Deus_Ex:_Mankind_Divided

 

[Raxama]

Deus Ex: Mankind Divided (PC)

Human Revolution oli hyvä, tämä oli vielä parempi.

Kohtalaisen valtavirrasta poikkeava mielipide. Mulle Human Revolution oli jokseenkin ensikosketus koko genreen sillon vuonna 2011 ja se on pelinä nyt noin lähtökohtaisesti muutenkin jossain omalla top 3 listalla, ellei jopa päivästä riippuen ihan ykkösenäkin.

Mankind Divided taas noh, ei niinkään. Se ei missään nimessä huono peli ole, mut tarinallisesti tuntuu et se alkaa liian keskeltä siinä mielessä et se ei pahemmin muistaakseni selitelly miten siihen pisteeseen päädyttiin. Jim Miller ja kumppanit käyttäytyy kun oltais pidempiaikaisempiakin tuttuja, mut siihen on vaikea samaistua kun pelaajana sut heitetään kaiken keskelle ja juurikaan mitään ei kerrota. Human Revolution käytännössä tekee saman asian mut en osaa tarkemmin selittää et miks se toimii siinä ja tässä ei. Ehkä sen takia kun tuntuu et suurin osa hahmoista on vaan korvaavia? Miller korvaa Sarifin, Pritchard toki löytyy vielä mut muita tuttuja sitten ei juurikaan. Tohon sitten vielä se että peli käytännössä loppuu kuin seinään ilman minkäänlaista loppuratkaisua, niin mulle jäi tästä kyllä julkasussa kohtalaisen paha maku suuhun. Eikä se oikeastaan lähtenyt pois missään vaiheessa kun selkeni että jatkoa ei muuten ole tulossakaan.

Pelinä toki hyvä, kiva pelata ja mekaanisesti HR:ää parempi vähemmän yllättäen. Alueetkin hyvin suunniteltu, jokseenkin joitain hyödynnetään huomattavasti vähemmän kun olis ollu potentiaalia (Golem City...). Tää jää myös huomattavasti enemmän tunnelmaltaan vajaaks kun mitä HR, en tiedä johtuuko se siitä kun tässä on valosaa suuren osan ajasta ja HR taas sijoittuu pääasiassa (oikeastaan kai kokonaan?) yöhön/iltaan.

Tälle pitäis varmaan antaa rehellinen uus mahollisuus ja pelata ns. puhtain silmin lisäreineen ja kattoa oisko joku muuttunut nyt kun tiedostaa ne suurimmat ongelmat eikä lopussa tarvi yllättyä kun lopputekstit rullaa kun odotuksena oli vielä ainakin pari tehtävää.

 

[tenux]

Lisänä tämä mandkind divided on ollut Epicin ilmaisjakelussa ja huomasin sen epicin launcherista, en ole ostanut peliä ja miettiny kans pitäiskö tämäkin pelata läpi, hyvät arvostelut.
Sitä kolmatta osaahan ei tule, se on peruttu muistaakseni viime vuonna oli jossain peliuutisissa.

Samoin muuten kaikki tomb raiderit ollut jakelussa shadow of tomb raideriin asti, eli se reboot joka alkoi joskus 2013, niitäkin miettinyt pelata, ilmaispelattavaa siis riittäisi kaikkien uusien jakelun rinnalla. Se eka tomb raider tosin oli myös steamissa ilmaisena, sen pelailin läpi jo aikaa sitten ja tähänkin threadiin taisin kirjoitella.

 

[AsiJu]

Deus Ex: Mankind Divided (PC)

Human Revolution oli hyvä, tämä oli vielä parempi.

Edellisen pelin tapahtumista on kulunut pari vuotta. Adam Jensen työskentelee terrorisminvastaisessa Task Force 29 -yksikössä Euroopassa samalla kun railo augmentoitujen ja tavallisten ihmisten välillä alkaa kasvaa ylittämättömäksi. Edellisten pelien globetrotting on huomattavasti vähentynyt, iso osa pelistä vietetään Prahassa. Vastapainoksi kaupungista on tehty immersiosimulaation hiekkalaatikko. Asuntoja ja hakkeroitavia läppäreitä ja ovia riittää, alussa pomo huutelikin mulle infolinkkiin, että pitääkö alkaa poliisiasemille soittelemaan kun en asuntomurroiltani tukikohtaan ehtinyt Kaikkiin ei pääse heti murtautumaan, mutta sivutehtäviä ja hakkerointeja tekemällä kokemukset kasvoi ja äkkiä olihin hakkerointikyky täysissä.

Juoni ja kässäri on jopa parempaa kuin edellisessä. Valtaosa pää- ja sivuhahmoista on uusia, toiset kiinnostavampia kuin toiset. Osastojohtaja Jim Miller on jees kun taas uusi pilotti Elias "mä juon kahvia" Chikane ei niinkään. Malik takaisin prkl! Juoni on ihan hyvä, mutta tuntuu jäävän kesken ja pääpahis jäi vähän vajaaksi. Paljon kysymyksiä jätettiin selvitettäväksi jatko-osaan, mitä ei koskaan tullut.

Teknisesti peli on näin vuosien jälkeenkin oikein hyvän näköinen ja pyöriikin viimein kunnolla. Hieno katsoa lammikoista heijastuvia näkymiä eikä tarvita edes säteenseurantaa peliä hidastamaan. Huvitti, kun asetuksia kaakkoon laittamalla peli varoitti, että voi vaatia yli neljä gigaa näyttömuistia DirectX 12 jostain syystä ei koskaan toiminut, peli kaatui aina käynnistyksessä. Dx11 onneksi toimi kuin junan vessa. Kaatuilujakin tuli ehkä kourallinen koko pelin aikana ja nekin monesti loputtomista latausjumeista ja yhden päivän aikana. Outoa, mutta sitä nää vehkeet välillä on.

Kun tämä aikanaan ilmestyi, niin en oikein lämmennyt tuolle yhdessä paikassa junnaamiselle. Nyt uudella kierroksella ja kun se oli tiedossa niin tämä toimi huomattavasti paremmin. Sanoisin jopa, että se on sarjan toiseksi paras. Harmi, että näitä tuskin enää koskaan nähdään lisää.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Deus_Ex:_Mankind_Divided

Samaa mieltä, MD otti mikä toimi HR:ssa ja teki sen vielä paremmin.

Pitää itsekin pelata tämä uusiksi nykyraudalla piakkoin, muistelen pelin olleen jokseenkin vaativa aikanaan ja tuo DX12 oli tosiaan hit and miss (eikä tainnut tuoda juuri hyötyä toimiessaankaan).

Joo, Eidos Montreal pantiin lihoiksi ja sitä myöten taisi kuolla tämä sarja...

 

[Heseman]

Kohtalaisen valtavirrasta poikkeava mielipide. Mulle Human Revolution oli jokseenkin ensikosketus koko genreen sillon vuonna 2011 ja se on pelinä nyt noin lähtökohtaisesti muutenkin jossain omalla top 3 listalla, ellei jopa päivästä riippuen ihan ykkösenäkin.

Mankind Divided taas noh, ei niinkään. Se ei missään nimessä huono peli ole, mut tarinallisesti tuntuu et se alkaa liian keskeltä siinä mielessä et se ei pahemmin muistaakseni selitelly miten siihen pisteeseen päädyttiin. Jim Miller ja kumppanit käyttäytyy kun oltais pidempiaikaisempiakin tuttuja, mut siihen on vaikea samaistua kun pelaajana sut heitetään kaiken keskelle ja juurikaan mitään ei kerrota. Human Revolution käytännössä tekee saman asian mut en osaa tarkemmin selittää et miks se toimii siinä ja tässä ei. Ehkä sen takia kun tuntuu et suurin osa hahmoista on vaan korvaavia? Miller korvaa Sarifin, Pritchard toki löytyy vielä mut muita tuttuja sitten ei juurikaan. Tohon sitten vielä se että peli käytännössä loppuu kuin seinään ilman minkäänlaista loppuratkaisua, niin mulle jäi tästä kyllä julkasussa kohtalaisen paha maku suuhun. Eikä se oikeastaan lähtenyt pois missään vaiheessa kun selkeni että jatkoa ei muuten ole tulossakaan.

Pelinä toki hyvä, kiva pelata ja mekaanisesti HR:ää parempi vähemmän yllättäen. Alueetkin hyvin suunniteltu, jokseenkin joitain hyödynnetään huomattavasti vähemmän kun olis ollu potentiaalia (Golem City...). Tää jää myös huomattavasti enemmän tunnelmaltaan vajaaks kun mitä HR, en tiedä johtuuko se siitä kun tässä on valosaa suuren osan ajasta ja HR taas sijoittuu pääasiassa (oikeastaan kai kokonaan?) yöhön/iltaan.

Tälle pitäis varmaan antaa rehellinen uus mahollisuus ja pelata ns. puhtain silmin lisäreineen ja kattoa oisko joku muuttunut nyt kun tiedostaa ne suurimmat ongelmat eikä lopussa tarvi yllättyä kun lopputekstit rullaa kun odotuksena oli vielä ainakin pari tehtävää.

Se ei käy ehkä viestistäni kauhean hyvin ilmi, mutta mullakin oli mielipide vähän "plääh" ilmestymisen aikaan. Monesti ekalla kerralla voi olla erilaisia ennakko-odotuksia, jotka ohjaavat fiilistä tavallista huonompaan (tai joskus positiivisempaan) suuntaan. Toisella kerralla saa monesti paremman kuvan, jos on aikaa sellaiseen käyttää. Silloin julkaisussa oli muutenkin ihme härväystä Square Enixiltä, ennakkotilausta pystyi "augmentoimaan" ja myytiinkö tyyliin praxis-kittejä erikseen oikealla rahalla Breach-pelimuotoon. Tässä mun nykyisessä GOG.com-versiossa ei tuota Breachia taida olla enää ollenkaan. Tubessa edesmenneen TB:n (R.I.P.) rantti aiheesta:

 

[perato]

Joo omallakin kohalla mielipide kyl kohosi toisella pelikerralla ton pelin osalta. Tykkäsin viimeksi kovastikin varsinki kenttäsuunnittelu oli hyvää. Keskenhän se jää mutta väitän että niin jää moni muukin kakkososa ilman kolmososaa.

Toki itelle alkuperäinen Deus Ex on edelleen lempipelejä vahvoilla nostalgialaseilla katsottuna.

 

[AsiJu]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!
Kolme ensin mainittua on edelleen pelauksessa itsellä, kertoo jotain sekin.

Jos muuten joku kokeili Divisionia julkaisussa ja oli kiinnostunut, mutta nettikoodi plääh, sisältö plääh ja lootti plääh, kannattaa ehdottomasti hypätä kelkkaan nyt.

Division hierottiin päivityksillä aika timanttiseen kuntoon ja on omia kaikkien aikojen suosikkeja. Enkä edes pahemmin perusta live service peleistä.

Pelin lisärit on myös oikeasti uusia twistejä ja helposti hintansa väärtejä, etenkin Survival on täysin uniikki moodi.

 

[perato]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!
Kolme ensin mainittua on edelleen pelauksessa itsellä, kertoo jotain sekin.

Jos muuten joku kokeili Divisionia julkaisussa ja oli kiinnostunut, mutta nettikoodi plääh, sisältö plääh ja lootti plääh, kannattaa ehdottomasti hypätä kelkkaan nyt.

Division hierottiin päivityksillä aika timanttiseen kuntoon ja on omia kaikkien aikojen suosikkeja. Enkä edes pahemmin perusta live service peleistä.

Pelin lisärit on myös oikeasti uusia twistejä ja helposti hintansa väärtejä, etenkin Survival on täysin uniikki moodi.

Ja silti paras peli ei oo etes tossa listalla. Overcooked =P.

Täsä topicissa voi käydä hieromassa omaa päätään tuskasta jos haluaa lähtä tolle tielle.

Vuoden pelit, vuosi vuodelta

Vuoden pelit, vuosi vuodelta Nyt saaki sit kaivaa nostalgiakakkulat esiin, sillä meikä utelee teiltä jonkinlaista listaa siitä, että mikä on vuoden videopeli kultakin vuodelta, jonka olette olleet elossa. Pakko ei ole listata sieltä saakka, mutta siinä on ehdoton takaraja kullekkin käyttäjälle...

bbs.io-tech.fi

 

[Jumi]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!

On kyllä ollut kova vuosi!
DS3 oli 5/5.
Titanfall 2 oli yllätys hyvä. Yksinpeli veti vertoja Half-Life 2:lle ja sitten vielä hauska ja toimiva moninpeli! Ostin muistaakseni kahdella eurolla ja pelasin niin pitkään, että kokeilin PUBG ja jäi sille tielle.

Muutkin tuosta listasta suosittuja, mutta ei ole tullu pelattua eikä kiinnostanu. Darkest Dungeon oli melkein erinomainen, mutta vihasin että peli perustui "miinusten" jakamiseen, kun normaalisti pelit antavat "plussaa". Mulla on tämä siisti tiimi, mutta kun taistelu alkaa niin kaikki siistit jutut lopettaa toiminnan kun ukot sekoaa jne.

Vuoden 2016 jälkeen on tainnu olla alamäkeä? Tai ei ainakaan muistu mieleen kuin PUBG (2017) ja auto-battlerit Teamfight Tactics & Underlords (2019).

 

[Jumi]

"Palvelin virhe, kokeile myöhemmin uudelleen"

 

[paulball]

Dishonored 2

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

 

[AsiJu]

On kyllä ollut kova vuosi!
DS3 oli 5/5.
Titanfall 2 oli yllätys hyvä. Yksinpeli veti vertoja Half-Life 2:lle ja sitten vielä hauska ja toimiva moninpeli! Ostin muistaakseni kahdella eurolla ja pelasin niin pitkään, että kokeilin PUBG ja jäi sille tielle.

Muutkin tuosta listasta suosittuja, mutta ei ole tullu pelattua eikä kiinnostanu. Darkest Dungeon oli melkein erinomainen, mutta vihasin että peli perustui "miinusten" jakamiseen, kun normaalisti pelit antavat "plussaa". Mulla on tämä siisti tiimi, mutta kun taistelu alkaa niin kaikki siistit jutut lopettaa toiminnan kun ukot sekoaa jne.

Vuoden 2016 jälkeen on tainnu olla alamäkeä? Tai ei ainakaan muistu mieleen kuin PUBG (2017) ja auto-battlerit Teamfight Tactics & Underlords (2019).

On niitä hyviä pelejä tullut tuon jälkeenkin, mutta ei toista yhtä hyvää vuotta kenties vielä.

Kuitenkin onhan tuon jälkeen saatu Prey, Sekiro, Elden Ring, Doom Eternal, Alan Wake 2 esimerkiksi.

Retro shooter puolella varsinkin ollut hyvää kamaa, Dusk, Amid Evil, Prodeus, Ion Fury, Selaco, Turbo Overkill, Cultic, Dread Templar

Jotta pysytään aiheessa niin mietteet noista kaikista voi summata suunnilleen "mikset pelaa niitä jo"

 

[AsiJu]

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

Ja yllä mainitun Preyn. Sekä Redfallin. Sittenpä pantiinkin Arkane Austin kiinni kanssa...

Huvittavaa kun tuli puheeksi, molemmat ImSimien mestarit suljettiin sen jälkeen kun heidät pistettiin tekemään jotain ihan muuta... pitäisköhän näiden taitajien antaa tehdä mitä ne osaa (ja harvat osaa) ihan vaan ajatuksena.

Puhun nyt siis Arkanesta ja Eidos Montrealista.

Tuskin kumpikaan studio Deus Exää tai Preytä tehdessään mietti, että voi vitsi kun saatais tehdä joku sieluton live service floppi... /s

 

[myrskyviitta]

Joo, Eidos Montreal pantiin lihoiksi ja sitä myöten taisi kuolla tämä sarja...

Juu oli harmi, 2017 oli mainintoja tästä miten kolmas osa tuosta reboot trilogiasta peruttiin. Ja nyttemmin ihan hiljattain on laitettu menolippu Eidoksen persuksiin ja tämä on nykyään Embracer groupin alaisuudessa. Toivot Deus Exestä saa kyllä unohtaa joksikin aikaa...
Square Enixiä on mahdoton miellyttää, heillä on aina täysin epärealistiset myyntiodotukset peliensä suhteen.

Mukava nähdä keskustelua noista reboot Jenssenin seikkailuista, nuo saivat silloin itseni innostumaan ko sarjasta ja pelasin ensimmäisen osan noiden innoittamana. MD ja HR olivat varsin hyviä pelejä, se tunne kun kasailet limuautomaatteja ja varastettuja jääkaappeja että pääset kiipeämään joihinkin sivureittiin tai salapaikkaan.

 

[AsiJu]

Juu oli harmi, 2017 oli mainintoja tästä miten kolmas osa tuosta reboot trilogiasta peruttiin. Ja nyttemmin ihan hiljattain on laitettu menolippu Eidoksen persuksiin ja tämä on nykyään Embracer groupin alaisuudessa. Toivot Deus Exestä saa kyllä unohtaa joksikin aikaa...
Square Enixiä on mahdoton miellyttää, heillä on aina täysin epärealistiset myyntiodotukset peliensä suhteen.

Mukava nähdä keskustelua noista reboot Jenssenin seikkailuista, nuo saivat silloin itseni innostumaan ko sarjasta ja pelasin ensimmäisen osan noiden innoittamana. MD ja HR olivat varsin hyviä pelejä, se tunne kun kasailet limuautomaatteja ja varastettuja jääkaappeja että pääset kiipeämään joihinkin sivureittiin tai salapaikkaan.

Human Revolution oli ensimmäinen DX peli minullekin ja myös eka ImSim.

Harvoin on peli kolahtanut yhtä kovaa. Pelimaailma on ovelasti tehty niin että voi oikeasti pelata lähes miten haluaa ja aina tuntuu, että itse keksi jotain nerokasta.

Varsinkin kun keksii jotain boksin ulkopuolelta.
Oli eräs tehtävä, jossa joku rikollispomo piti luovuttaa poliisille, elävänä tai kuolleena.

Elävänä sai poliisilta enemmän rahaa, tämä pomo yritti tietysti myös lahjoa, ja kuolleena taas pystyit loottaamaan ruumiin, taisi saada yhden Praxis pisteen siten.

No, minä tietysti otin lahjuksen vastaan ja taisin kiristää vielä vähän ekstraa, sen jälkeen stun gunilla ukko tajuttomaksi ja praxis taskuun, sitten kertomaan poliisille, että siellä se on taju kankaalla olkaa hyvä.

 

[perato]

Human Revolution oli ensimmäinen DX peli minullekin ja myös eka ImSim.

Harvoin on peli kolahtanut yhtä kovaa. Pelimaailma on ovelasti tehty niin että voi oikeasti pelata lähes miten haluaa ja aina tuntuu, että itse keksi jotain nerokasta.

Varsinkin kun keksii jotain boksin ulkopuolelta.
Oli eräs tehtävä, jossa joku rikollispomo piti luovuttaa poliisille, elävänä tai kuolleena.

Elävänä sai poliisilta enemmän rahaa, tämä pomo yritti tietysti myös lahjoa, ja kuolleena taas pystyit loottaamaan ruumiin, taisi saada yhden Praxis pisteen siten.

No, minä tietysti otin lahjuksen vastaan ja taisin kiristää vielä vähän ekstraa, sen jälkeen stun gunilla ukko tajuttomaksi ja praxis taskuun, sitten kertomaan poliisille, että siellä se on taju kankaalla olkaa hyvä.

Sehän näissä on koukuttanu jo aikansa. Asioita voi oikeasti tehä monella tapaa, eikä ne oo aina dialogivaihtoehtoja. Hrssä oli myös hauska yrittää selvitä ilman tappoja ja huomatuksi tulemista monestakin joukkotaistelusta, mm Malikin kopteri ja se joku hissin odottelu.

 

[Seppo77]

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

Joo tuo Dishonored jännä kun omassa kuplassani en ole koskaan kuullut kenenkän puhuvan siitä. Aikoinaan Game Pass:sta kokeilin eikä ollut mitään tietoa pelistä ja ai että kun oli tunnelmallinen peli etenkin kun pelasin mahdollisimman hiipien pelin läpi. Todella hyvä.

 

[Bigfoot007]

Presidentti Paha kakkonen, uudisversio vuodelta 2019 (Persoonallinen tietokone)
Pahan sateenvarjoyhtiön viirus leviää pitkin pesukarhukaupunkia, joten lähtötilanne on pitkälti sama kuin ykkösessä. Tällä kertaa ympäristöt ovat siirtyneet kaupungin puolella, suurimmaksi osaksi poliisiaseman ympäristöön. Presidenttejä parveilee pitkin käytäviuä, ja näiden lisäksi löytyy koiria ja erinäisiä mutantteja. Ykköseen verrattuna kaikki sulavampaa, ohjaus on kuin missä tahansa modernissa toimintaseikkailussa (hyppiminen on tosin estetty) ja kamerakulma ei ole enään kiinteä ja pyssyllä tähtääminen on vapaampaa. Grafiikat ovat parempia j oikeasti kolmiulotteisia. Tunnelma on pääosin hyvä ja ajoittain pääsee kokomaan ehtaa selviytymiskauhua, kun presidentit osaavat availla ovia tai isompi mutanttii lähtee etsimään pelihahmoa. Tekoäly on edellisosaa huomattavasti parempi, ja presidentit osaavat myös väistellä iskuja laahaavasta liikkumisestaan huolimatta. Pelistä löytyy jonkinverran palapelejä mutta ne ovat usein kohtalaisen simppeleitä tai erinäisiä logiikkatestejä, toisin kuin ykkösosan kryptiset pelinpysäyttäjäkohdat. Kartta on erittäin informatiivinen ja navigointi on pääosin selkeää, eikä samoilla käytävillä ole pakottavaa tarvetta haahuilla liian moneen otteeseen. Sankarien taskut ovat edelleen rajalliset, joten taikalaatikoilla pitää vierailla säännöllisin väliajoin vaihtamassa esineitä ja aseistusta, mutta pelin edeessä myös taskuihin mahtuu entistä enemmän tavaraa. Välivideot ovat tehty pelin omalla koneistolla, ja ne ovat varsin hyvin näyteltyjä toisin kuin ykkösosan töksähtelyt.
Ainoat negatiiviset huomiot voisin antaa yhdestä huonosta pomotaistelusta ja HDRn toimimattomuudesta. Vaikeustaso on myös melko korkea ummikolle, mutta kun on selvinnyt ensimmäiset pari tuntia niin alkaa saamaan jutun juonesta kiinni, ja seuraavat pelisessiot sujuvat kohtalaisen vaivattomasti. Lisöksi vaikeustasoja ja erilaisia haastetiloja löytyy joka lähtöön. Keskiverto pelaaja on päässyt loppuhirviön vastaanotolle noin 10 tunnissa, ja seuraavalla pelisessiossa toisen ankarin saappaissa kuluu ehkä rapiat 6 tuntia. Jatko-osan uudisversio on täysin ylivoimainen kokemus verrattuna ykkösosan uudisversion kökköyteen.

 

[perato]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia
Tämä ollut tossa jonossa jo useamman vuoden, monta kertaa käynyt asennettunakin, mutta en koskaan edes sit käynnistänyt. Nyt alkaa olla tän koneen elinkaari loppusuoralla ja mahdollisesti tulossa oleva uusi näyttökään ei innosta sitten pelailemaan näitä keveitä tekstiseikkailuja vähään aikaan, joten nyt oli varmaan viimeinen sauma tän pelaamiseen ettei taas liikahda 5 vuotta eteenpäin.

Pelissä pelataan alkoholisoituneella etsivällä eräänlaisessa 1800/1900 lukuja sekoittavassa fantasiamaailmassa. Peli alkaa siitä, että hahmo on juonut oman muistinsa pois(huoh), mutta samalla pitäisi ratkaista motellin takana tapahtunut murha. Pelillisesti kyseessä on tekstiseikkailu, juuri mitään muuta keinoa ympäristöön vaikuttamiseen ei ole kuin erilaiset tekstivalinnat. Suurin osa ajasta kuluukin tekstiä lukiessa ja ruudulla ei muuten tapahdu mitään edes animaation tynkää. Peli sanoo olevansa detective RPG ja sitähän se onkin. Pelissä kerätään kokemuspisteitä suorittamalla tehtäviä ja käymällä läpi noita keskusteluita joista niitä satelee, muutamasta muustakin klikkailusta voi XP:tä saada. Kyvyt ovat toisaalta hyvinkin keskiössä sen suhteen millainen peli tulee, mutta semmoisella perusjampalla pelatessa, niitä jäi kuitenkin roppakaupalla ylimääräisiä pelin loppua kohden, joten minmaxaaminen ei ole tarpeellista. Pelin väitetäänkin olevan läpäistävissä kaikilla kykycomboilla, ja veikkaan että joillakin tietyillä kykycomboilla voisi olla jopa hauskempi. Monet checkit on myös uudelleen yritettävissä ja savescummaaminen ei ole mitenkään 'kiellettyä', kun peli tarjoaa quicksavea ja autosavea. Eli jos jotain haluaa läpäistä niin kyllä sen yleensä sit myös jollain tavalla onnistuu läpäisemään, joko kykypisteitä antavia vaatteita vaihtamalla, ottamalla apua lääkkeistä/viinasta tai sit vaan yrittämällä niin kauan että onnistuu.

Noh, jos joku on minun näitä arvosteluja lukenut, on saattanut huomata sen kaavan, että tekstiseinät ei enää hirveesti napostele nykyään ja julmettu maailmanrakennus alkaa olla vähän last season. Vähän se tässäkin kävi harmikseen niin, että tekstiä lapataan eteen sitä vauhtia että n. 25h kohalla iski väsy ja loput viis tuntia meni aikalailla skippaillessa sisältöä. Ei se siihenkään asti minusta nyt mitää hurjan laadukasta ollut, hahmot olivat hyviä, osa kiitos ääninäyttelylle. Ihan pari kohtaa jossa naurahdin, mikä todella harvinaista pelien osalla, mutta muuten vähä väsynyttä omaan makuun. Maailma oli aikalailla historian kierrätystä eri nimillä joten ei sekään innostanut sit siihen hirveesti paneutumaan.

Yksi toistuva loadia vaativaa bugia tuli vastaan tässäkin viimeistellyssä finaalisessa versiossa. Graafisesti ilme on yhdenmukainen, mutta ei nyt mitenkään erityisen hieno omasta mielestä. Tää peli on siinä mielessä vaikeasti kritisoitavissa, että erilainen hahmo saattaisi tuoda aivan erilaisen pelitavan ja sitä myöten esim. paljon vähemmän tota tekstiä luettavaksi. Toisaalta itse juoni ei houkuttele pelaamaan uudestaan, ainoastaan nuo hyvin kirjoitetut NPC:t olisi uudelleenpeluulle hyvä syy. Mutta koska elämässä uudelleen pelattavien pelien backlogi kasvaa tasaisesti, niin vaikea nähdä missä mielentilassa tätä alkaisi naksutteleen uudestaan ja lukemaan tota kaikkea, ehkä yövuorossa joskus.

 

[Partis]

Presidentti Paha kakkonen, uudisversio vuodelta 2019 (Persoonallinen tietokone)
Pahan sateenvarjoyhtiön viirus leviää pitkin pesukarhukaupunkia, joten lähtötilanne on pitkälti sama kuin ykkösessä.

Voisitko oikeasti lopettaa nämä muka hauskat suomennokset. Ei tuollaista kestä lukea ja vitsi kävi vanhaksi jo toisen pelin kohdalla.

 

[Bigfoot007]

Voisitko oikeasti lopettaa nämä muka hauskat suomennokset. Ei tuollaista kestä lukea ja vitsi kävi vanhaksi jo toisen pelin kohdalla.

Voi anteeksi teidän majesteettinne kun pilasin päivänne (Ps. ignore on keksitty )

 

[Bigfoot007]

Donkey Kong Country Returns (Nintendon Switchi)
Elikkäs Donkki Konkki pelin toinen uudisversio, alkuperäinen julkaistiin lähes 15 vuotta takaperin, ja 3DS versiostakin on aikaa lähemmäs 10 vuotta. Graafisesti peli on varsin siistin näköinen, mitä nyt hirviöt ja Änpeeseet näyttävät hieman kulmikkailta. Pelaaminen on simppeliä, kentissä on mukavasti pituutta ja erinäistä kerättävää löytyy joka lähtöön. Vaikeustaso on semisti haastava mutta lisäelämiä jaellaan kaksin käsin, ja peliä saa myös helpotettua valikon tai kaupan kautta. Tasot ja musiikki ovat tismalleen samoja kuin 3DS versiossa, eikä mitään kunnon bonusta ole tarjolla, jos edelliset versiot ovat ennestään tuttuja. Alkuperäisen Wii-version päälleliimatuista liikeohjauksista on onneksi päästy eroon, ja pelaaminen on varsin sujuvaa Joyconeilla tai Poro-controllerilla. Minä pidän enemmän alkuperäisistä Super Nintendon Donkey Kong Countryistä vuosimallia 1994 - 1996, joiden tasolle nämä uuden sukupolven pelit eivät yllä, paitsi kestoltaan. Jos unohdetaan vertailu klassikoihin, kyseessä on kohtalaisen hyvä tasoloikkakokemus.

 

[timppeli]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia
...
Noh, jos joku on minun näitä arvosteluja lukenut, on saattanut huomata sen kaavan, että tekstiseinät ei enää hirveesti napostele nykyään ja julmettu maailmanrakennus alkaa olla vähän last season. Vähän se tässäkin kävi harmikseen niin, että tekstiä lapataan eteen sitä vauhtia että n. 25h kohalla iski väsy ja loput viis tuntia meni aikalailla skippaillessa sisältöä. Ei se siihenkään asti minusta nyt mitää hurjan laadukasta ollut, hahmot olivat hyviä, osa kiitos ääninäyttelylle. Ihan pari kohtaa jossa naurahdin, mikä todella harvinaista pelien osalla, mutta muuten vähä väsynyttä omaan makuun. Maailma oli aikalailla historian kierrätystä eri nimillä joten ei sekään innostanut sit siihen hirveesti paneutumaan.

Mulla vähän samanlainen ongelma Planescape Torment:n kanssa jota tällä hetkellä pelaan (Enhanced Edition).

Luin tuossa netistä esim. viikko sitten käyttäjän arvostelun jossa hehkutetaan miten upeita suunnilleen kaikki hahmot (siis NPC:kin jne.) ovat, ja kuinka huikean korkealaatuista tarinaa PT:ssä on. Muistelen että aikoinaan joku oli jopa kirjoittanut pelin tarinan kirjan muotoon kaikkine dialogeineen yms., sittenhän sen täytyy olla ihan hitsin mahtavaa kun joku pelaaja tuollaisen projektin päättää tehdä?

Jostain syystä minulla tuo on ainakin toistaiseksi jäänyt kokematta. Morten ja minun välinen sarkastinen sanailu on välillä pikkunäppärää... tosin en voi todeta hänelle sarkastisesti takaisin koska silloin en voisi olla Lawful Good, käsitin että Morten piikittely tekee minusta enemmän Chaotic tai Evil tai molempia, en muista mutta sitä en halua koska kuulemma Lawful Good on ko. pelissä jossain mielessä hyvä juttu, joku uber-ase käy vain sille tms.

Tai mitä tulee pelissä tähän mennessä kohtaamiini muihin hahmoihin, ei tule mieleen että toistaiseksi olisin ollut ihan ällistynyt miten niin upea hahmo on voitu peliin luoda. Jotkut horisevat jotain omasta uskonnostaan ja maailmankuvastaan, toistaiseksi ei ole kuulostanut kovin kiinnostavalta. Joku wererat oli tekeytynyt "collectoriksi" (ruumiidenkerääjäksi) ja yritti ilmeisesti saada epäkuolleet hyväksymään kuolema eli kuolemaan lopullisesti jonkinlaiseen "vain täysin kuolemalla olet täysin vapaa"-ideologiaan tai uskontoon verhottuna, kunnes minä menin paljastamaan ja tappamaan kyseisen kulttijohtajan... no joo, ei tuokaan jostain syystä erityisestä säväyttänyt, tapoin jonkun pahiksen, ok?

Onneksi peli noin muuten on tarpeeksi mielenkiintoinen että jaksan pelata eteenpäin, eikä taistelu ole toistaiseksi ole ollut kummoisenkaan vaikeaa edes vaikeimmalla vaikeustasolla. Onhan siinä oma hauskuutensa käydä yksittäisiä dialogeja monta kertaa läpi yrittäen löytää keskustelupoluista se ns. paras, ja saada sen kunniaksi 7500 kokemuspistettä ihan tuosta vaan pojoing!

Jostain syystä Baldur's Gaten lisäosan tai koko Baldur's Gate 2:n jotkut henkilöhahmot ja heidän tarinansa teki minuun suuremman vaikutuksen kuin toistaiseksi mikään Planescape Tormentissa (tarinan ja henkilöiden osalta). Mutta onhan tuota peliä vielä kai aika paljon jäljellä, saavuin juuri vasta Drowned Cityyn vai Nation vai mikä se oli josta löysin juuri esim. sen Bronze Spheren jonka Jharod haluaa...

 

[Raxama]

Ja yllä mainitun Preyn. Sekä Redfallin. Sittenpä pantiinkin Arkane Austin kiinni kanssa...

Huvittavaa kun tuli puheeksi, molemmat ImSimien mestarit suljettiin sen jälkeen kun heidät pistettiin tekemään jotain ihan muuta... pitäisköhän näiden taitajien antaa tehdä mitä ne osaa (ja harvat osaa) ihan vaan ajatuksena.

Puhun nyt siis Arkanesta ja Eidos Montrealista.

Tuskin kumpikaan studio Deus Exää tai Preytä tehdessään mietti, että voi vitsi kun saatais tehdä joku sieluton live service floppi... /s

Eipä tuon Arkane Austinin perään tuu juurikaan itkettyä kun oliks se nyt 70% Preyn tehneestä porukasta lähti kävelemään Redfallin aikana. Ja ihan syystäkin. Zenimax pyysi niiltä sellasen tuotteen mitä kukaan ei halunnut tehdä niin samapa se on nostaa kytkintä siinä vaiheessa. Sit leikitään yllättynyttä kun siitä tuleekin paska ja ketään ei kiinnosta, eikä se myy.

Eidosilla taas surullisempi tarina. Pääs Squaren epärealistisista myyntitavotteista ulos ja Embracerilla näyttikin valosammalta noin kaks sekuntia ja uutta Deus Exiä saatiinkin vissiin käynnistellä hetken aikaa, mut ne pellethän oli lähteny shoppailemaan studioita pätkällä, eli rahalla mitä ei ole. Sitkun tajusivat et arabit ei rahotakkaan tätä shoppailua ja kusessa ollaan niin meni sit siinä rytäkässä about kaikki jäihin ja osa studioista kiinni ja osa myytiin tai mitä tahansa. Ihan vitun typerää touhua ja omissa kirjoissa toi koko firma sietäis saada niskalaukauksen jos ei edes ton vertaa ymmärrystä löydy. Tekivät viime vuonna rapeat 20 miljardia kruunua tappiota joka on aika karkeasti arvioituna karvan alle 2 miljardia euroa. Kannattavaa bisnestä! Edios Montreal nykysin avustaa sen Xboxin uuden Fablen parissa, mut katotaan mitä sen jälkeen sit.

AAA-tason Immersive Simejä on siis varmaan oikeasti turha enää odotella vaan suunnata katseet sit jonnekkin muualle. WolfEye Studiosilta (Arkanen perustajan kyhäämä studio vuoden 2017 lähdön jälkeen) on jossain vaiheessa tulossa ns. oikea FPS imsim, mutta tarkempaa tietoa ei oo. Just saivat julkasudiilin hierottua

Wolfeye Studios retro sci-fi first-person action RPG to be published by NEOWIZ

NEOWIZ will publish Wolfeye Studios’ previously announced upcoming retro science-fiction first-person action RPG for console and PC, the companies announced.

www.gematsu.com

tuosta voi vielä lisää lueskella jos kiinnostaa

Why Raphaël Colantonio's next game is and isn't like Dishonored

Raphaël Colantonio and his team at Wolfeye Studios haven't revealed much about their second game. A few teaser images h…

www.gamesindustry.biz

 

[Refloni]

Mafia (remake)

Kaunis ja klassinen tarina noususta, uhosta ja tuhosta. Vuoteen 1930 sijoittuva rikostrilleri esittelee nätin "San Franciscon", jossa voi periaatteessa temmeltää vapaasti mutta peli ei käytä avointa maailmaansa oikeastaan mihinkään. Sivutehtäviä ei ole ja päätehtävät on rockstarmaisia rännejä, jossa game over -nyrkki alkaa herisemään heti jos yrität olla ovela ja koukata vihollisten selustaan kauempaa. Maailma tarjoilee kuitenkin tarkan oloisen ja uskottavan ajankuvan, joka saa miettimään mitä kehittäjät keksisivät jos joku sarjan peleistä sijoittuisi nykyaikaan. Onhan toisaalta aina Yakuza.

Hei! Molotovin cocktail saa nimensä vasta talvisodassa yhdeksän vuoden päästä.

Ainoa sivutekeminen on kerättävät erikoisesineet, joiden kaikkien etsiminen on koomisen toivoton urakka. Pelissä ei ole mitään keinoa paikantaa niitä, joten esineen löytyminen on vain tuurista ja kärsivällisyydestä kiinni. Onneksi esineet eivät ole mitään identtisiä Riddler-pokaaleja, vaan todella upeita vanhanaikaisia sarjakuvakansia, ja myöhemmissä sarjan peleissä ehtaa pehmopornoa. Tällaisia aarteita keräilee niiden itsensä takia. Myös komeaa maailmaa tutkii ihan tutkimisen ilosta, vaikka alueet joille tarinassa ei tule asiaa ovat yleensä aika karuja.

Autokisalla on huono maine hyvästä syystä. Tarinavetoinen kolmannen persoonan räiskintäpeli vaatii yhtäkkiä erittäin korkeaa taitoa autopeleissä. Muutaman yrityksen jälkeen huijasin suosiolla ja säädin vaikeusastetta. Helpoimmallakin tasolla meni kaksi yritystä vaikka tekoäly hidasteli selvästi tahallaan. Jos vaikeustasoa ei voisi muuttaa kesken kaiken, kisa pilaisi koko pelin.

Tarinan eteen on uhrattu paljon, mutta se kannatti. Mafian juonikuviot on monesti nähty, mutta toteutus loistaa ja hahmoihin kiintyy.

Mafia II

Tämäkin on jonkun sortin remasteri, mutta paljon ykköspeliä vaatimattomampi. Suoraan siitä tullessa graafisen pudotuksen huomaa heti. Olen kuitenkin pelannut myös alkuperäistä Mafia II:ta, ja ainakin värit ovat nyt paljon paremmat kuin alkuteoksessa, joka tehtiin ruskeiden räiskintöjen kultakaudella. Vapaassa maailmassa on hieman ykkösosaa enemmän tekemistä, lähinnä rahaa ja paikkoja joissa käyttää sitä. Ammuskelu on jostain syystä parempaa kuin uusitussa ykkösessä. Kakkosen pyssyt ovat tarkempia, tehokkaampia ja tyydyttävämpiä.

Muistittehan turvavyöt siellä takapenkillä?

50-luvun "New Yorkiin" sijoittuva tarina on taas ennalta-arvattava mutta muuten mainio. Mafiaveljien sanailua ja nokittelua on viihdyttävää seurata, eikä monella pelillä olisi munaa tuhota kaikkea pelaajan keräämää omaisuutta tarinasyistä. Harmi että loppu on kehno ja töksähtävä.

DLC:t ovat niin surkeita että ne vetävät koko peliä lokaan. Älkää pelatko niitä, vaikka pari hyvää set pieceä löytyykin ja pelin kartasta otetaan lopulta kaikki irti.

Mafia III

Toivoin apinankäpälältä, että seuraavassa pelissä sillä avoimella maailmalla oikeasti tehtäisiin jotain. Toive toteutui ja Mafia III on silkka Ubisoft-hiekkalaatikko.

Tervetuloa 60-luvun "New Orleansiin", jossa päähahmollamme on epäonnekseen musta iho. Kakkosluokan kansalainen joutuu etsimään onneaan alamaailmasta, mutta mafiakin tarjoaa kiitokseksi hyvästä työstä vain puukkoa selkään. Koston tielle lähtijän pitää muistaa kaivaa kaksi hautaa, tai ehkä kaksituhatta.

Kostotarina on jälleen geneerinen mutta hyvin kerrottu. Puitteet eivät ole sitä perinteisintä "lierihattu ja Tommy Gun" -kuvastoa, mutta tarina on silti ehtaa Mafiaa. Harmi vain että Ubisoft-maailma laittaa kapuloita rattaisiin ja lässäyttää sen tahdituksen totaalisesti. Syyt oman rikosimperiumin rakentamiseen ovat löperöt, ja vaikka hyviä hetkiä on, niiden välissä on tuntitolkulla Ubi-puuroa. Pelaajahahmo on mafiapomo Bethesdan tyyliin, eli järjestön johtaja joutuu koko ajan juoksemaan alaistensa asioilla. Pikkupomojen uskollisuutta kasvattavat täytetehtävät ovat itseään toistavaa ajanhukkaa, ja vielä bugisia. Luovutin kun peli lähetti minut toistamiseen varastamaan olematonta autoa. En osaa päättää onko pikamatkustuksen puute hyvä vai huono juttu.

Pelissä on viimein keino keräilyesineitten metsästämiseen, mutta ikävä kyllä se muuttaa keräilyn suorittamiseksi. Hienon esineen löytämisestä ei saa enää samanlaista iloa nyt kun se haetaan annetusta paikasta eikä löydetä. En jaksanut edes vilkaista puoliakaan keräämistäni pornolehdistä, mutta tapojeni orjana siivosin silti kartan kokonaan. Ei kannattanut. Saavutusta ei tipu ja peli päätti deletoida koko julistekokoelmani juuri kun sain viimeisen napattua. Mainitaan nyt vaikka tässä kohtaa että peli kaatuilee ja bugittaa paljon.

New Orleans ei ole läheskään niin hohdokas paikka kuin aiempien pelien kaupungit. Matalia taloja sääskisuolla, no jippii. Peli on muutenkin mielestäni ruma jostain vaikeasti määriteltävästä syystä. Ehkä en vain pidä sen värimaailmasta. Mafia III on kuitenkin historiallisesti uskottava ja ympäristöt näyttävät 60-luvulta - ja sama koskee rasismia. Rotuherjat lentelevät pelissä sensuroimattomina, mutta sille on perusteet joista olen samaa mieltä. Mafia III lienee rääväsuisin koskaan tehty ison budjetin peli, ja onhan se jonkinlainen saavutus.

Normipäivä Twitterissä.

Ainakin lisäreissä on viimein kunnolla lihaa. Kolme tarinadelsua ovat oikeastaan pelin paras osuus. Bondahtava vakoojaseikkailu ja kulttikauhuilu jäivät paljon paremmin mieleen kuin kymmenennen samanlaisen mafiapomon niistäminen samalla tavalla.

 

[Nathorr]

Cyberpunk 2077: Ultimate Edition (PC)

Alkuvuoden eepokseksi valikoitui vuosien odottamisen jälkeen Cyberpunk 2077. Seurasin julkaisua tiiviisti ja jäin odottamaan, että peli korjataan. Nyt aika tuntui oikealta. Peli on teemallisesti oikeastaan kaikkea sitä, mitä arvostan videopeleissä. Kurjaa scifiä.

Sanon heti alkuun sen päivän polttavimman: tästä muodostui varmaan mun kaikkien aikojen lempipeli. Se ei ole täydellinen ja jotkut pelit tekevät jotkut asiat paremmin, mutta osat yhteenlaskettuna tämä pieksee mun papereissa kaikki muut.

Peli on ensimmäisen persoonan toimintapeli roolipelielementeillä, mikä sijoittuu Cyberpunk-roolinpelin maailmaan. Cyberpunk edustaa sitä kurjaa scifiä, jossa megakorporaatiot hallitsevat maailmaa, ihmiset muokkaavat kehojaan teknologialla ja kiiltävästä pinnasta huolimatta kaikki on enemmän tai vähemmän persiillään. Pelaaja ohjaa palkkasoturia nimeltä V, jolla iso keikka menee mönkään. Selvitä päällesi langennutta mysteeriä, auta muita, muokkaa kehoa, tapa, rakastu tai vaan dokaa. Welcome to Night City!

Pelattavuus on omaan makuun todella miellyttävää. V liikkuu soljuvasti ja täynnä mahdollisuuksia olevaa kaupunkia tutkii mielellään. Voit ajella ympäriinsä autoilla kuten GTA:ssa tai vai tallailla ympäri katuja. Kaupunki elää. Kaikilla on jotain sanottavaa. Taistelumekaniikkoja on erilaisia ja itse päädyin perinteiseen netrunneriin, eli hakkeriin, joka parhaimmillaan vaan räjäyttelee vihujen teknologialla tärvelemät kehot pois tieltään.

Peli on julmetun kaunis, mutta pyörii myös järkyttävän hyvin, vaikkakin DLSS ja FG ovat apuna. Path tracing pääsee tässä oikeuksiinsa paremmin kuin missään muussa pelissä, kun kiiltävää ikkunapintaa ja vesilätäköitä on kaikkialla. Uskon, että tähän tullaan pelejä vertailemaan vielä pitkään.

Juoni on hyvä ja jatkuvasti läsnä. En halua sitä kuitenkaan avata yhtään sen enempää, selvittäköön jokainen itse. Pidän Witcher 3:n juonta ehkä vielä parempana, mutta muuten tämä peli peittoaa mielestäni pelistudion edeltävän pelin, varmaan hyvin pitkälti siitä syystä, että mulle scifi iskee aina fantasiaa kovempaa. Pelin paras anti on varmasti sivutehtävät. Ne käsittelevät jos jonkinlaista aihetta. Pääset mm. tutkimaan hakkeriryhmää, jotka kirjottavat politiikkojen ajatuksia uusiksi, miettimään itsenäisen AI:n kysymystä ja ristiinnaulitsemaan ihmisen.

Pelissä ei koskaan siirrytä pois ensimmäisestä persoonasta, vaan seksikohtauksista lähtien kaikki tapahtuu suoraan silmiesi edessä. Tästä johtuen jotkut kohtaukset ovat todella voimakkaita. Siinä missä luulit päätyväsi maksullisen henkilön kanssa petipuuhiin, päädytkin tilanteeseen, jossa tämä analysoi syvintä olemustasi. Emmä muista muita pelejä, jossa olisi ollut niin monta vastaavaa hetkeä kuin tässä, jossa vaan miettii, että miten upea kohtaus tämäkin on.

Kuten sanottua, ei tämä täydellinen ole. Jos et jaksa tehdä sivukontenttia, jossa ei ole tarinaa, saatat joutua odottamaan puheluita tekemättä mitään. Alussa mua häiritsi useampi kohtaus, joissa siirtymä animaatioiden välillä oli tönkkö, mutta se kaikki loppui oikeastaan ensimmäisen actin jälkeen. Bugeja kohtasin lopulta aika vähän ja peli taisi kaatua reilu 60 tunnin aikana yhden kerran.

Ainiin, lisärikin tässä on, mutta se on leivottu hienosti osaksi peliä. Se on kuitenkin myös erinomainen. Eli kannattaa se Ultimate Edition ostaa vaan suoraan.

Tää on mun GOTY, aivan varmasti. Kannatti odottaa, että korjasivat. 5/5.

 

[AsiJu]

Cyberpunk 2077: Ultimate Edition (PC)

Alkuvuoden eepokseksi valikoitui vuosien odottamisen jälkeen Cyberpunk 2077. Seurasin julkaisua tiiviisti ja jäin odottamaan, että peli korjataan. Nyt aika tuntui oikealta. Peli on teemallisesti oikeastaan kaikkea sitä, mitä arvostan videopeleissä. Kurjaa scifiä.

Sanon heti alkuun sen päivän polttavimman: tästä muodostui varmaan mun kaikkien aikojen lempipeli. Se ei ole täydellinen ja jotkut pelit tekevät jotkut asiat paremmin, mutta osat yhteenlaskettuna tämä pieksee mun papereissa kaikki muut.

Peli on ensimmäisen persoonan toimintapeli roolipelielementeillä, mikä sijoittuu Cyberpunk-roolinpelin maailmaan. Cyberpunk edustaa sitä kurjaa scifiä, jossa megakorporaatiot hallitsevat maailmaa, ihmiset muokkaavat kehojaan teknologialla ja kiiltävästä pinnasta huolimatta kaikki on enemmän tai vähemmän persiillään. Pelaaja ohjaa palkkasoturia nimeltä V, jolla iso keikka menee mönkään. Selvitä päällesi langennutta mysteeriä, auta muita, muokkaa kehoa, tapa, rakastu tai vaan dokaa. Welcome to Night City!

Pelattavuus on omaan makuun todella miellyttävää. V liikkuu soljuvasti ja täynnä mahdollisuuksia olevaa kaupunkia tutkii mielellään. Voit ajella ympäriinsä autoilla kuten GTA:ssa tai vai tallailla ympäri katuja. Kaupunki elää. Kaikilla on jotain sanottavaa. Taistelumekaniikkoja on erilaisia ja itse päädyin perinteiseen netrunneriin, eli hakkeriin, joka parhaimmillaan vaan räjäyttelee vihujen teknologialla tärvelemät kehot pois tieltään.

Peli on julmetun kaunis, mutta pyörii myös järkyttävän hyvin, vaikkakin DLSS ja FG ovat apuna. Path tracing pääsee tässä oikeuksiinsa paremmin kuin missään muussa pelissä, kun kiiltävää ikkunapintaa ja vesilätäköitä on kaikkialla. Uskon, että tähän tullaan pelejä vertailemaan vielä pitkään.

Juoni on hyvä ja jatkuvasti läsnä. En halua sitä kuitenkaan avata yhtään sen enempää, selvittäköön jokainen itse. Pidän Witcher 3:n juonta ehkä vielä parempana, mutta muuten tämä peli peittoaa mielestäni pelistudion edeltävän pelin, varmaan hyvin pitkälti siitä syystä, että mulle scifi iskee aina fantasiaa kovempaa. Pelin paras anti on varmasti sivutehtävät. Ne käsittelevät jos jonkinlaista aihetta. Pääset mm. tutkimaan hakkeriryhmää, jotka kirjottavat politiikkojen ajatuksia uusiksi, miettimään itsenäisen AI:n kysymystä ja ristiinnaulitsemaan ihmisen.

Pelissä ei koskaan siirrytä pois ensimmäisestä persoonasta, vaan seksikohtauksista lähtien kaikki tapahtuu suoraan silmiesi edessä. Tästä johtuen jotkut kohtaukset ovat todella voimakkaita. Siinä missä luulit päätyväsi maksullisen henkilön kanssa petipuuhiin, päädytkin tilanteeseen, jossa tämä analysoi syvintä olemustasi. Emmä muista muita pelejä, jossa olisi ollut niin monta vastaavaa hetkeä kuin tässä, jossa vaan miettii, että miten upea kohtaus tämäkin on.

Kuten sanottua, ei tämä täydellinen ole. Jos et jaksa tehdä sivukontenttia, jossa ei ole tarinaa, saatat joutua odottamaan puheluita tekemättä mitään. Alussa mua häiritsi useampi kohtaus, joissa siirtymä animaatioiden välillä oli tönkkö, mutta se kaikki loppui oikeastaan ensimmäisen actin jälkeen. Bugeja kohtasin lopulta aika vähän ja peli taisi kaatua reilu 60 tunnin aikana yhden kerran.

Ainiin, lisärikin tässä on, mutta se on leivottu hienosti osaksi peliä. Se on kuitenkin myös erinomainen. Eli kannattaa se Ultimate Edition ostaa vaan suoraan.

Tää on mun GOTY, aivan varmasti. Kannatti odottaa, että korjasivat. 5/5.

Okei okei, pelataan sitten, sheesh...

(Eli otetaan backlogilta työn alle mahdollisesti vuonna 2077...)

 

[xarot]

The Crimson Diamond (PC)
Perinteinen parserivetoinen seikkailupeli Sierra-hengessä. Peli on saanut inspiraation todennäköisesti The Colonel's Bequestista (1989), jota en ole tosin pelannut.

Peli on toteutettu EGA-grafiikkatyylillä ja tosiaan, liikkuminen hoidetaan nuolinäppäimillä ja kaikki toiminnot kirjoitetaan näppäimistöllä. Alkuun tämä tuntui hankalalta kliksutteluun tottuneena ja tietysti ongelmanratkaisukin on aivan eri luokkaa kun mahdollisuuksia on ainakin teoriassa loputtomiin. Onnistumisen tunne on sitä suurempi ja tulee näitä "oho, sehän onnistui" -elämyksiä. Pelin tarina on spoilaamatta mielenkiintoinen ja ruumiiltakaan ei vältytä. Grafiikka on tavallaan nättiä ainakin EGA-grafiikoihin kasarilla jo tottuneelle. Vaikka parseri tuottaa hankaluuksia, peli on onneksi todella looginen ja tässä ei ole täysiä umpikujia kuin vasta viimeisessä kappaleessa. Viimeisessä kappaleessa sitten tuhrautuikin runsaasti aikaa ja varmaan pari-kolme kertaa piti pelata vitoskappaleesta seiskaan kun lopussa puuttui esineitä, joita ilman peliä ei voinut pelata läpi. Sekä lopussa ei voinut saada toivottua lopputulosta kun aivan kalkkiviivoilla puuttui taas esine. Meni pari iltaa tuon etsinnässä vielä lisää. Sierran perisyntejä.

Ihan mukava tekele ja toivoisi että jatkoa tulisi. Nyt täytyy pelata seuraavaksi taas hiirivetoista seikkailupeliä, jos en ota tuota Colonel's Bequestia työn alle (sen verran Sierra-kammo jäänyt, että tuskin).

 

[timppeli]

Okei okei, pelataan sitten, sheesh...

(Eli otetaan backlogilta työn alle mahdollisesti vuonna 2077...)

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

 

[perato]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Oman backlogin tuijottaminen on kyl välillä masentavaa, toisaalta ite karsin sieltä vähän väliä pelejä ja toisaalta lisäilen, että pysyy jotenki mielekkäänä. Eli siis jossain vaiheessa totean, että eipä tuo joku peli enää kiinnosta yhtää vuodelta 2006 vaikka sen on ostanut 2009 nii jääkööt sitten tonne "pelaamattomat" kansioon Steamissa. Sit on erikseen "pelaa uudestaan" ja "jonossa" kansiot, joista sit valitaan seuraavaa pelattavaa. Toki ei näihinkään koskaan pidä jymähtää, jos yhtäkkiä tulee hinku pelata jotain, nii sit pelataan sitä, mutta noista saa aina sen inspiraation jos tuntuu että ei oikeen tiiä mitä pelais.

Viime vuosina oon kyl saanut onneksi ostettujen pelien backlogia karsittua urakalla, paha vaan, että ostamattomien pelien backlogi alkaa olla myös melkonen. Siis niiden pelien jotka haluaa nähdä ja kokea.

 

[Hulikopteri]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Kirjat kannattaa lukea ehdottomasti Witcheristä. Kai sitten sen jälkeen voi melkein hypätä mihin osaan tahansa. Ekasta Witcheristä en tiedä, mutta kakkonen ja kolmonen olivat varsin hyviä pelejä.

 

[timppeli]

Oman backlogin tuijottaminen on kyl välillä masentavaa, toisaalta ite karsin sieltä vähän väliä pelejä ja toisaalta lisäilen, että pysyy jotenki mielekkäänä. Eli siis jossain vaiheessa totean, että eipä tuo joku peli enää kiinnosta yhtää vuodelta 2006 vaikka sen on ostanut 2009 nii jääkööt sitten tonne "pelaamattomat" kansioon Steamissa. Sit on erikseen "pelaa uudestaan" ja "jonossa" kansiot, joista sit valitaan seuraavaa pelattavaa. Toki ei näihinkään koskaan pidä jymähtää, jos yhtäkkiä tulee hinku pelata jotain, nii sit pelataan sitä, mutta noista saa aina sen inspiraation jos tuntuu että ei oikeen tiiä mitä pelais.

Viime vuosina oon kyl saanut onneksi ostettujen pelien backlogia karsittua urakalla, paha vaan, että ostamattomien pelien backlogi alkaa olla myös melkonen. Siis niiden pelien jotka haluaa nähdä ja kokea.

No juu tää on tätä. Koen ison henkilökohtaisen pelibacklogin onneksi enemmän positiivisena "ongelmana", ikäänkuin oma elokuvakirjasto tai vaikka sitten Netflix-tilaus jossa miettii mitäköhän katsoisi tai pelaisi seuraavaksi, oikein hekumoiden ajatuksella kuukausi- ellei vuosikaupalla.

Kun on pikkuskidinä kokenut sen vastakkaisenkin eli ostin (tai siis sain lahjaksi) epähuomiossa kotipelitietokoneen joka ei sitten menestynytkään markkinoilla ja sille ei oikein ilmestynyt mitään uusia pelejä enää, niin pelaili paria sille ostamaansa peliä satoja kertoja läpi... Se ei ollut kiva tunne, pelibacklogin puute.

Pitäisi toisaalta uskaltaa pelailla vaikka lyhyempiä indie-pelejäkin välillä. Liian herkästi tartun seuraavaan 120-tuntiseen roolipeliin jossa minun verkkaisella pelitahdillani kuluu helposti kuukausia. Esim. joku LIMBO tasohyppely joka oli ihan kiva ja jonka pelasin läpi yhdessä vuorokaudessa, tai Portal joka taisi mennä kahdessa päivässä läpi eikä harmittanut, just sopivan pituinen peli ja jäi hyvä maku suuhun, varsinkin loppu oli mahtava.

Jos pelaan jotain vanhaa peliä tuhannetta kertaa läpi (Starcraft, Half-life 1-2, ekat Serious Sam pelit jne...), silloin kyllä tulee vähän morkkis että kunpa olisi senkin ajan uskaltanut käyttää jonkun uuden pelin pelaamiseen. Vähän kuin katselisi lempielokuvansa tai TV-sarjansa tuhat kertaa läpi, sen sijaan että katsoisi jotain uutta.

Ja sitten henkilökohtainen paheeni eli Team Fortress 2, ilmainen online ammuskelu joka on syönyt ihan liikaa muuta peliaikaa, ja syö edelleen. Saman teki kauan sitten jo eka Quake TeamFortress (ja MegaTeamFortress), sekä sitä seurannut Team Fotress Classic.