Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Raxama]

Deus Ex: Mankind Divided (PC)

Human Revolution oli hyvä, tämä oli vielä parempi.

Kohtalaisen valtavirrasta poikkeava mielipide. Mulle Human Revolution oli jokseenkin ensikosketus koko genreen sillon vuonna 2011 ja se on pelinä nyt noin lähtökohtaisesti muutenkin jossain omalla top 3 listalla, ellei jopa päivästä riippuen ihan ykkösenäkin.

Mankind Divided taas noh, ei niinkään. Se ei missään nimessä huono peli ole, mut tarinallisesti tuntuu et se alkaa liian keskeltä siinä mielessä et se ei pahemmin muistaakseni selitelly miten siihen pisteeseen päädyttiin. Jim Miller ja kumppanit käyttäytyy kun oltais pidempiaikaisempiakin tuttuja, mut siihen on vaikea samaistua kun pelaajana sut heitetään kaiken keskelle ja juurikaan mitään ei kerrota. Human Revolution käytännössä tekee saman asian mut en osaa tarkemmin selittää et miks se toimii siinä ja tässä ei. Ehkä sen takia kun tuntuu et suurin osa hahmoista on vaan korvaavia? Miller korvaa Sarifin, Pritchard toki löytyy vielä mut muita tuttuja sitten ei juurikaan. Tohon sitten vielä se että peli käytännössä loppuu kuin seinään ilman minkäänlaista loppuratkaisua, niin mulle jäi tästä kyllä julkasussa kohtalaisen paha maku suuhun. Eikä se oikeastaan lähtenyt pois missään vaiheessa kun selkeni että jatkoa ei muuten ole tulossakaan.

Pelinä toki hyvä, kiva pelata ja mekaanisesti HR:ää parempi vähemmän yllättäen. Alueetkin hyvin suunniteltu, jokseenkin joitain hyödynnetään huomattavasti vähemmän kun olis ollu potentiaalia (Golem City...). Tää jää myös huomattavasti enemmän tunnelmaltaan vajaaks kun mitä HR, en tiedä johtuuko se siitä kun tässä on valosaa suuren osan ajasta ja HR taas sijoittuu pääasiassa (oikeastaan kai kokonaan?) yöhön/iltaan.

Tälle pitäis varmaan antaa rehellinen uus mahollisuus ja pelata ns. puhtain silmin lisäreineen ja kattoa oisko joku muuttunut nyt kun tiedostaa ne suurimmat ongelmat eikä lopussa tarvi yllättyä kun lopputekstit rullaa kun odotuksena oli vielä ainakin pari tehtävää.

 

[tenux]

Lisänä tämä mandkind divided on ollut Epicin ilmaisjakelussa ja huomasin sen epicin launcherista, en ole ostanut peliä ja miettiny kans pitäiskö tämäkin pelata läpi, hyvät arvostelut.
Sitä kolmatta osaahan ei tule, se on peruttu muistaakseni viime vuonna oli jossain peliuutisissa.

Samoin muuten kaikki tomb raiderit ollut jakelussa shadow of tomb raideriin asti, eli se reboot joka alkoi joskus 2013, niitäkin miettinyt pelata, ilmaispelattavaa siis riittäisi kaikkien uusien jakelun rinnalla. Se eka tomb raider tosin oli myös steamissa ilmaisena, sen pelailin läpi jo aikaa sitten ja tähänkin threadiin taisin kirjoitella.

 

[AsiJu]

Deus Ex: Mankind Divided (PC)

Human Revolution oli hyvä, tämä oli vielä parempi.

Edellisen pelin tapahtumista on kulunut pari vuotta. Adam Jensen työskentelee terrorisminvastaisessa Task Force 29 -yksikössä Euroopassa samalla kun railo augmentoitujen ja tavallisten ihmisten välillä alkaa kasvaa ylittämättömäksi. Edellisten pelien globetrotting on huomattavasti vähentynyt, iso osa pelistä vietetään Prahassa. Vastapainoksi kaupungista on tehty immersiosimulaation hiekkalaatikko. Asuntoja ja hakkeroitavia läppäreitä ja ovia riittää, alussa pomo huutelikin mulle infolinkkiin, että pitääkö alkaa poliisiasemille soittelemaan kun en asuntomurroiltani tukikohtaan ehtinyt Kaikkiin ei pääse heti murtautumaan, mutta sivutehtäviä ja hakkerointeja tekemällä kokemukset kasvoi ja äkkiä olihin hakkerointikyky täysissä.

Juoni ja kässäri on jopa parempaa kuin edellisessä. Valtaosa pää- ja sivuhahmoista on uusia, toiset kiinnostavampia kuin toiset. Osastojohtaja Jim Miller on jees kun taas uusi pilotti Elias "mä juon kahvia" Chikane ei niinkään. Malik takaisin prkl! Juoni on ihan hyvä, mutta tuntuu jäävän kesken ja pääpahis jäi vähän vajaaksi. Paljon kysymyksiä jätettiin selvitettäväksi jatko-osaan, mitä ei koskaan tullut.

Teknisesti peli on näin vuosien jälkeenkin oikein hyvän näköinen ja pyöriikin viimein kunnolla. Hieno katsoa lammikoista heijastuvia näkymiä eikä tarvita edes säteenseurantaa peliä hidastamaan. Huvitti, kun asetuksia kaakkoon laittamalla peli varoitti, että voi vaatia yli neljä gigaa näyttömuistia DirectX 12 jostain syystä ei koskaan toiminut, peli kaatui aina käynnistyksessä. Dx11 onneksi toimi kuin junan vessa. Kaatuilujakin tuli ehkä kourallinen koko pelin aikana ja nekin monesti loputtomista latausjumeista ja yhden päivän aikana. Outoa, mutta sitä nää vehkeet välillä on.

Kun tämä aikanaan ilmestyi, niin en oikein lämmennyt tuolle yhdessä paikassa junnaamiselle. Nyt uudella kierroksella ja kun se oli tiedossa niin tämä toimi huomattavasti paremmin. Sanoisin jopa, että se on sarjan toiseksi paras. Harmi, että näitä tuskin enää koskaan nähdään lisää.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Deus_Ex:_Mankind_Divided

Samaa mieltä, MD otti mikä toimi HR:ssa ja teki sen vielä paremmin.

Pitää itsekin pelata tämä uusiksi nykyraudalla piakkoin, muistelen pelin olleen jokseenkin vaativa aikanaan ja tuo DX12 oli tosiaan hit and miss (eikä tainnut tuoda juuri hyötyä toimiessaankaan).

Joo, Eidos Montreal pantiin lihoiksi ja sitä myöten taisi kuolla tämä sarja...

 

[Heseman]

Kohtalaisen valtavirrasta poikkeava mielipide. Mulle Human Revolution oli jokseenkin ensikosketus koko genreen sillon vuonna 2011 ja se on pelinä nyt noin lähtökohtaisesti muutenkin jossain omalla top 3 listalla, ellei jopa päivästä riippuen ihan ykkösenäkin.

Mankind Divided taas noh, ei niinkään. Se ei missään nimessä huono peli ole, mut tarinallisesti tuntuu et se alkaa liian keskeltä siinä mielessä et se ei pahemmin muistaakseni selitelly miten siihen pisteeseen päädyttiin. Jim Miller ja kumppanit käyttäytyy kun oltais pidempiaikaisempiakin tuttuja, mut siihen on vaikea samaistua kun pelaajana sut heitetään kaiken keskelle ja juurikaan mitään ei kerrota. Human Revolution käytännössä tekee saman asian mut en osaa tarkemmin selittää et miks se toimii siinä ja tässä ei. Ehkä sen takia kun tuntuu et suurin osa hahmoista on vaan korvaavia? Miller korvaa Sarifin, Pritchard toki löytyy vielä mut muita tuttuja sitten ei juurikaan. Tohon sitten vielä se että peli käytännössä loppuu kuin seinään ilman minkäänlaista loppuratkaisua, niin mulle jäi tästä kyllä julkasussa kohtalaisen paha maku suuhun. Eikä se oikeastaan lähtenyt pois missään vaiheessa kun selkeni että jatkoa ei muuten ole tulossakaan.

Pelinä toki hyvä, kiva pelata ja mekaanisesti HR:ää parempi vähemmän yllättäen. Alueetkin hyvin suunniteltu, jokseenkin joitain hyödynnetään huomattavasti vähemmän kun olis ollu potentiaalia (Golem City...). Tää jää myös huomattavasti enemmän tunnelmaltaan vajaaks kun mitä HR, en tiedä johtuuko se siitä kun tässä on valosaa suuren osan ajasta ja HR taas sijoittuu pääasiassa (oikeastaan kai kokonaan?) yöhön/iltaan.

Tälle pitäis varmaan antaa rehellinen uus mahollisuus ja pelata ns. puhtain silmin lisäreineen ja kattoa oisko joku muuttunut nyt kun tiedostaa ne suurimmat ongelmat eikä lopussa tarvi yllättyä kun lopputekstit rullaa kun odotuksena oli vielä ainakin pari tehtävää.

Se ei käy ehkä viestistäni kauhean hyvin ilmi, mutta mullakin oli mielipide vähän "plääh" ilmestymisen aikaan. Monesti ekalla kerralla voi olla erilaisia ennakko-odotuksia, jotka ohjaavat fiilistä tavallista huonompaan (tai joskus positiivisempaan) suuntaan. Toisella kerralla saa monesti paremman kuvan, jos on aikaa sellaiseen käyttää. Silloin julkaisussa oli muutenkin ihme härväystä Square Enixiltä, ennakkotilausta pystyi "augmentoimaan" ja myytiinkö tyyliin praxis-kittejä erikseen oikealla rahalla Breach-pelimuotoon. Tässä mun nykyisessä GOG.com-versiossa ei tuota Breachia taida olla enää ollenkaan. Tubessa edesmenneen TB:n (R.I.P.) rantti aiheesta:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[perato]

Joo omallakin kohalla mielipide kyl kohosi toisella pelikerralla ton pelin osalta. Tykkäsin viimeksi kovastikin varsinki kenttäsuunnittelu oli hyvää. Keskenhän se jää mutta väitän että niin jää moni muukin kakkososa ilman kolmososaa.

Toki itelle alkuperäinen Deus Ex on edelleen lempipelejä vahvoilla nostalgialaseilla katsottuna.

 

[AsiJu]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!
Kolme ensin mainittua on edelleen pelauksessa itsellä, kertoo jotain sekin.

Jos muuten joku kokeili Divisionia julkaisussa ja oli kiinnostunut, mutta nettikoodi plääh, sisältö plääh ja lootti plääh, kannattaa ehdottomasti hypätä kelkkaan nyt.

Division hierottiin päivityksillä aika timanttiseen kuntoon ja on omia kaikkien aikojen suosikkeja. Enkä edes pahemmin perusta live service peleistä.

Pelin lisärit on myös oikeasti uusia twistejä ja helposti hintansa väärtejä, etenkin Survival on täysin uniikki moodi.

 

[perato]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!
Kolme ensin mainittua on edelleen pelauksessa itsellä, kertoo jotain sekin.

Jos muuten joku kokeili Divisionia julkaisussa ja oli kiinnostunut, mutta nettikoodi plääh, sisältö plääh ja lootti plääh, kannattaa ehdottomasti hypätä kelkkaan nyt.

Division hierottiin päivityksillä aika timanttiseen kuntoon ja on omia kaikkien aikojen suosikkeja. Enkä edes pahemmin perusta live service peleistä.

Pelin lisärit on myös oikeasti uusia twistejä ja helposti hintansa väärtejä, etenkin Survival on täysin uniikki moodi.

Ja silti paras peli ei oo etes tossa listalla. Overcooked =P.

Täsä topicissa voi käydä hieromassa omaa päätään tuskasta jos haluaa lähtä tolle tielle.

Vuoden pelit, vuosi vuodelta

Vuoden pelit, vuosi vuodelta Nyt saaki sit kaivaa nostalgiakakkulat esiin, sillä meikä utelee teiltä jonkinlaista listaa siitä, että mikä on vuoden videopeli kultakin vuodelta, jonka olette olleet elossa. Pakko ei ole listata sieltä saakka, mutta siinä on ehdoton takaraja kullekkin käyttäjälle...

bbs.io-tech.fi

 

[Jumi]

Rupesin tässä just miettimään vuoden 2016 julkaisuja:

Doom
Dark Souls 3
The Division
Deus Ex Mankind Divided
Darkest Dungeon
Titanfall 2
Overwatch
XCOM 2
Dishonored 2
Hitman
Quantum Break

Ja mitä lie vielä muita. Melkoisen kova vuosi ollut!

On kyllä ollut kova vuosi!
DS3 oli 5/5.
Titanfall 2 oli yllätys hyvä. Yksinpeli veti vertoja Half-Life 2:lle ja sitten vielä hauska ja toimiva moninpeli! Ostin muistaakseni kahdella eurolla ja pelasin niin pitkään, että kokeilin PUBG ja jäi sille tielle.

Muutkin tuosta listasta suosittuja, mutta ei ole tullu pelattua eikä kiinnostanu. Darkest Dungeon oli melkein erinomainen, mutta vihasin että peli perustui "miinusten" jakamiseen, kun normaalisti pelit antavat "plussaa". Mulla on tämä siisti tiimi, mutta kun taistelu alkaa niin kaikki siistit jutut lopettaa toiminnan kun ukot sekoaa jne.

Vuoden 2016 jälkeen on tainnu olla alamäkeä? Tai ei ainakaan muistu mieleen kuin PUBG (2017) ja auto-battlerit Teamfight Tactics & Underlords (2019).

 

[Jumi]

"Palvelin virhe, kokeile myöhemmin uudelleen"

 

[paulball]

Dishonored 2

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

 

[AsiJu]

On kyllä ollut kova vuosi!
DS3 oli 5/5.
Titanfall 2 oli yllätys hyvä. Yksinpeli veti vertoja Half-Life 2:lle ja sitten vielä hauska ja toimiva moninpeli! Ostin muistaakseni kahdella eurolla ja pelasin niin pitkään, että kokeilin PUBG ja jäi sille tielle.

Muutkin tuosta listasta suosittuja, mutta ei ole tullu pelattua eikä kiinnostanu. Darkest Dungeon oli melkein erinomainen, mutta vihasin että peli perustui "miinusten" jakamiseen, kun normaalisti pelit antavat "plussaa". Mulla on tämä siisti tiimi, mutta kun taistelu alkaa niin kaikki siistit jutut lopettaa toiminnan kun ukot sekoaa jne.

Vuoden 2016 jälkeen on tainnu olla alamäkeä? Tai ei ainakaan muistu mieleen kuin PUBG (2017) ja auto-battlerit Teamfight Tactics & Underlords (2019).

On niitä hyviä pelejä tullut tuon jälkeenkin, mutta ei toista yhtä hyvää vuotta kenties vielä.

Kuitenkin onhan tuon jälkeen saatu Prey, Sekiro, Elden Ring, Doom Eternal, Alan Wake 2 esimerkiksi.

Retro shooter puolella varsinkin ollut hyvää kamaa, Dusk, Amid Evil, Prodeus, Ion Fury, Selaco, Turbo Overkill, Cultic, Dread Templar

Jotta pysytään aiheessa niin mietteet noista kaikista voi summata suunnilleen "mikset pelaa niitä jo"

 

[AsiJu]

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

Ja yllä mainitun Preyn. Sekä Redfallin. Sittenpä pantiinkin Arkane Austin kiinni kanssa...

Huvittavaa kun tuli puheeksi, molemmat ImSimien mestarit suljettiin sen jälkeen kun heidät pistettiin tekemään jotain ihan muuta... pitäisköhän näiden taitajien antaa tehdä mitä ne osaa (ja harvat osaa) ihan vaan ajatuksena.

Puhun nyt siis Arkanesta ja Eidos Montrealista.

Tuskin kumpikaan studio Deus Exää tai Preytä tehdessään mietti, että voi vitsi kun saatais tehdä joku sieluton live service floppi... /s

 

[myrskyviitta]

Joo, Eidos Montreal pantiin lihoiksi ja sitä myöten taisi kuolla tämä sarja...

Juu oli harmi, 2017 oli mainintoja tästä miten kolmas osa tuosta reboot trilogiasta peruttiin. Ja nyttemmin ihan hiljattain on laitettu menolippu Eidoksen persuksiin ja tämä on nykyään Embracer groupin alaisuudessa. Toivot Deus Exestä saa kyllä unohtaa joksikin aikaa...
Square Enixiä on mahdoton miellyttää, heillä on aina täysin epärealistiset myyntiodotukset peliensä suhteen.

Mukava nähdä keskustelua noista reboot Jenssenin seikkailuista, nuo saivat silloin itseni innostumaan ko sarjasta ja pelasin ensimmäisen osan noiden innoittamana. MD ja HR olivat varsin hyviä pelejä, se tunne kun kasailet limuautomaatteja ja varastettuja jääkaappeja että pääset kiipeämään joihinkin sivureittiin tai salapaikkaan.

 

[AsiJu]

Juu oli harmi, 2017 oli mainintoja tästä miten kolmas osa tuosta reboot trilogiasta peruttiin. Ja nyttemmin ihan hiljattain on laitettu menolippu Eidoksen persuksiin ja tämä on nykyään Embracer groupin alaisuudessa. Toivot Deus Exestä saa kyllä unohtaa joksikin aikaa...
Square Enixiä on mahdoton miellyttää, heillä on aina täysin epärealistiset myyntiodotukset peliensä suhteen.

Mukava nähdä keskustelua noista reboot Jenssenin seikkailuista, nuo saivat silloin itseni innostumaan ko sarjasta ja pelasin ensimmäisen osan noiden innoittamana. MD ja HR olivat varsin hyviä pelejä, se tunne kun kasailet limuautomaatteja ja varastettuja jääkaappeja että pääset kiipeämään joihinkin sivureittiin tai salapaikkaan.

Human Revolution oli ensimmäinen DX peli minullekin ja myös eka ImSim.

Harvoin on peli kolahtanut yhtä kovaa. Pelimaailma on ovelasti tehty niin että voi oikeasti pelata lähes miten haluaa ja aina tuntuu, että itse keksi jotain nerokasta.

Varsinkin kun keksii jotain boksin ulkopuolelta.
Oli eräs tehtävä, jossa joku rikollispomo piti luovuttaa poliisille, elävänä tai kuolleena.

Elävänä sai poliisilta enemmän rahaa, tämä pomo yritti tietysti myös lahjoa, ja kuolleena taas pystyit loottaamaan ruumiin, taisi saada yhden Praxis pisteen siten.

No, minä tietysti otin lahjuksen vastaan ja taisin kiristää vielä vähän ekstraa, sen jälkeen stun gunilla ukko tajuttomaksi ja praxis taskuun, sitten kertomaan poliisille, että siellä se on taju kankaalla olkaa hyvä.

 

[perato]

Human Revolution oli ensimmäinen DX peli minullekin ja myös eka ImSim.

Harvoin on peli kolahtanut yhtä kovaa. Pelimaailma on ovelasti tehty niin että voi oikeasti pelata lähes miten haluaa ja aina tuntuu, että itse keksi jotain nerokasta.

Varsinkin kun keksii jotain boksin ulkopuolelta.
Oli eräs tehtävä, jossa joku rikollispomo piti luovuttaa poliisille, elävänä tai kuolleena.

Elävänä sai poliisilta enemmän rahaa, tämä pomo yritti tietysti myös lahjoa, ja kuolleena taas pystyit loottaamaan ruumiin, taisi saada yhden Praxis pisteen siten.

No, minä tietysti otin lahjuksen vastaan ja taisin kiristää vielä vähän ekstraa, sen jälkeen stun gunilla ukko tajuttomaksi ja praxis taskuun, sitten kertomaan poliisille, että siellä se on taju kankaalla olkaa hyvä.

Sehän näissä on koukuttanu jo aikansa. Asioita voi oikeasti tehä monella tapaa, eikä ne oo aina dialogivaihtoehtoja. Hrssä oli myös hauska yrittää selvitä ilman tappoja ja huomatuksi tulemista monestakin joukkotaistelusta, mm Malikin kopteri ja se joku hissin odottelu.

 

[Seppo77]

Hemmetin hyvä peli toi, sama pulju tehnyt myös Arx Fataliksen.

Joo tuo Dishonored jännä kun omassa kuplassani en ole koskaan kuullut kenenkän puhuvan siitä. Aikoinaan Game Pass:sta kokeilin eikä ollut mitään tietoa pelistä ja ai että kun oli tunnelmallinen peli etenkin kun pelasin mahdollisimman hiipien pelin läpi. Todella hyvä.

 

[Bigfoot007]

Presidentti Paha kakkonen, uudisversio vuodelta 2019 (Persoonallinen tietokone)
Pahan sateenvarjoyhtiön viirus leviää pitkin pesukarhukaupunkia, joten lähtötilanne on pitkälti sama kuin ykkösessä. Tällä kertaa ympäristöt ovat siirtyneet kaupungin puolella, suurimmaksi osaksi poliisiaseman ympäristöön. Presidenttejä parveilee pitkin käytäviuä, ja näiden lisäksi löytyy koiria ja erinäisiä mutantteja. Ykköseen verrattuna kaikki sulavampaa, ohjaus on kuin missä tahansa modernissa toimintaseikkailussa (hyppiminen on tosin estetty) ja kamerakulma ei ole enään kiinteä ja pyssyllä tähtääminen on vapaampaa. Grafiikat ovat parempia j oikeasti kolmiulotteisia. Tunnelma on pääosin hyvä ja ajoittain pääsee kokomaan ehtaa selviytymiskauhua, kun presidentit osaavat availla ovia tai isompi mutanttii lähtee etsimään pelihahmoa. Tekoäly on edellisosaa huomattavasti parempi, ja presidentit osaavat myös väistellä iskuja laahaavasta liikkumisestaan huolimatta. Pelistä löytyy jonkinverran palapelejä mutta ne ovat usein kohtalaisen simppeleitä tai erinäisiä logiikkatestejä, toisin kuin ykkösosan kryptiset pelinpysäyttäjäkohdat. Kartta on erittäin informatiivinen ja navigointi on pääosin selkeää, eikä samoilla käytävillä ole pakottavaa tarvetta haahuilla liian moneen otteeseen. Sankarien taskut ovat edelleen rajalliset, joten taikalaatikoilla pitää vierailla säännöllisin väliajoin vaihtamassa esineitä ja aseistusta, mutta pelin edeessä myös taskuihin mahtuu entistä enemmän tavaraa. Välivideot ovat tehty pelin omalla koneistolla, ja ne ovat varsin hyvin näyteltyjä toisin kuin ykkösosan töksähtelyt.
Ainoat negatiiviset huomiot voisin antaa yhdestä huonosta pomotaistelusta ja HDRn toimimattomuudesta. Vaikeustaso on myös melko korkea ummikolle, mutta kun on selvinnyt ensimmäiset pari tuntia niin alkaa saamaan jutun juonesta kiinni, ja seuraavat pelisessiot sujuvat kohtalaisen vaivattomasti. Lisöksi vaikeustasoja ja erilaisia haastetiloja löytyy joka lähtöön. Keskiverto pelaaja on päässyt loppuhirviön vastaanotolle noin 10 tunnissa, ja seuraavalla pelisessiossa toisen ankarin saappaissa kuluu ehkä rapiat 6 tuntia. Jatko-osan uudisversio on täysin ylivoimainen kokemus verrattuna ykkösosan uudisversion kökköyteen.

 

[perato]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia
Tämä ollut tossa jonossa jo useamman vuoden, monta kertaa käynyt asennettunakin, mutta en koskaan edes sit käynnistänyt. Nyt alkaa olla tän koneen elinkaari loppusuoralla ja mahdollisesti tulossa oleva uusi näyttökään ei innosta sitten pelailemaan näitä keveitä tekstiseikkailuja vähään aikaan, joten nyt oli varmaan viimeinen sauma tän pelaamiseen ettei taas liikahda 5 vuotta eteenpäin.

Pelissä pelataan alkoholisoituneella etsivällä eräänlaisessa 1800/1900 lukuja sekoittavassa fantasiamaailmassa. Peli alkaa siitä, että hahmo on juonut oman muistinsa pois(huoh), mutta samalla pitäisi ratkaista motellin takana tapahtunut murha. Pelillisesti kyseessä on tekstiseikkailu, juuri mitään muuta keinoa ympäristöön vaikuttamiseen ei ole kuin erilaiset tekstivalinnat. Suurin osa ajasta kuluukin tekstiä lukiessa ja ruudulla ei muuten tapahdu mitään edes animaation tynkää. Peli sanoo olevansa detective RPG ja sitähän se onkin. Pelissä kerätään kokemuspisteitä suorittamalla tehtäviä ja käymällä läpi noita keskusteluita joista niitä satelee, muutamasta muustakin klikkailusta voi XP:tä saada. Kyvyt ovat toisaalta hyvinkin keskiössä sen suhteen millainen peli tulee, mutta semmoisella perusjampalla pelatessa, niitä jäi kuitenkin roppakaupalla ylimääräisiä pelin loppua kohden, joten minmaxaaminen ei ole tarpeellista. Pelin väitetäänkin olevan läpäistävissä kaikilla kykycomboilla, ja veikkaan että joillakin tietyillä kykycomboilla voisi olla jopa hauskempi. Monet checkit on myös uudelleen yritettävissä ja savescummaaminen ei ole mitenkään 'kiellettyä', kun peli tarjoaa quicksavea ja autosavea. Eli jos jotain haluaa läpäistä niin kyllä sen yleensä sit myös jollain tavalla onnistuu läpäisemään, joko kykypisteitä antavia vaatteita vaihtamalla, ottamalla apua lääkkeistä/viinasta tai sit vaan yrittämällä niin kauan että onnistuu.

Noh, jos joku on minun näitä arvosteluja lukenut, on saattanut huomata sen kaavan, että tekstiseinät ei enää hirveesti napostele nykyään ja julmettu maailmanrakennus alkaa olla vähän last season. Vähän se tässäkin kävi harmikseen niin, että tekstiä lapataan eteen sitä vauhtia että n. 25h kohalla iski väsy ja loput viis tuntia meni aikalailla skippaillessa sisältöä. Ei se siihenkään asti minusta nyt mitää hurjan laadukasta ollut, hahmot olivat hyviä, osa kiitos ääninäyttelylle. Ihan pari kohtaa jossa naurahdin, mikä todella harvinaista pelien osalla, mutta muuten vähä väsynyttä omaan makuun. Maailma oli aikalailla historian kierrätystä eri nimillä joten ei sekään innostanut sit siihen hirveesti paneutumaan.

Yksi toistuva loadia vaativaa bugia tuli vastaan tässäkin viimeistellyssä finaalisessa versiossa. Graafisesti ilme on yhdenmukainen, mutta ei nyt mitenkään erityisen hieno omasta mielestä. Tää peli on siinä mielessä vaikeasti kritisoitavissa, että erilainen hahmo saattaisi tuoda aivan erilaisen pelitavan ja sitä myöten esim. paljon vähemmän tota tekstiä luettavaksi. Toisaalta itse juoni ei houkuttele pelaamaan uudestaan, ainoastaan nuo hyvin kirjoitetut NPC:t olisi uudelleenpeluulle hyvä syy. Mutta koska elämässä uudelleen pelattavien pelien backlogi kasvaa tasaisesti, niin vaikea nähdä missä mielentilassa tätä alkaisi naksutteleen uudestaan ja lukemaan tota kaikkea, ehkä yövuorossa joskus.

 

[Partis]

Presidentti Paha kakkonen, uudisversio vuodelta 2019 (Persoonallinen tietokone)
Pahan sateenvarjoyhtiön viirus leviää pitkin pesukarhukaupunkia, joten lähtötilanne on pitkälti sama kuin ykkösessä.

Voisitko oikeasti lopettaa nämä muka hauskat suomennokset. Ei tuollaista kestä lukea ja vitsi kävi vanhaksi jo toisen pelin kohdalla.

 

[Bigfoot007]

Voisitko oikeasti lopettaa nämä muka hauskat suomennokset. Ei tuollaista kestä lukea ja vitsi kävi vanhaksi jo toisen pelin kohdalla.

Voi anteeksi teidän majesteettinne kun pilasin päivänne (Ps. ignore on keksitty )

 

[Bigfoot007]

Donkey Kong Country Returns (Nintendon Switchi)
Elikkäs Donkki Konkki pelin toinen uudisversio, alkuperäinen julkaistiin lähes 15 vuotta takaperin, ja 3DS versiostakin on aikaa lähemmäs 10 vuotta. Graafisesti peli on varsin siistin näköinen, mitä nyt hirviöt ja Änpeeseet näyttävät hieman kulmikkailta. Pelaaminen on simppeliä, kentissä on mukavasti pituutta ja erinäistä kerättävää löytyy joka lähtöön. Vaikeustaso on semisti haastava mutta lisäelämiä jaellaan kaksin käsin, ja peliä saa myös helpotettua valikon tai kaupan kautta. Tasot ja musiikki ovat tismalleen samoja kuin 3DS versiossa, eikä mitään kunnon bonusta ole tarjolla, jos edelliset versiot ovat ennestään tuttuja. Alkuperäisen Wii-version päälleliimatuista liikeohjauksista on onneksi päästy eroon, ja pelaaminen on varsin sujuvaa Joyconeilla tai Poro-controllerilla. Minä pidän enemmän alkuperäisistä Super Nintendon Donkey Kong Countryistä vuosimallia 1994 - 1996, joiden tasolle nämä uuden sukupolven pelit eivät yllä, paitsi kestoltaan. Jos unohdetaan vertailu klassikoihin, kyseessä on kohtalaisen hyvä tasoloikkakokemus.

 

[timppeli]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia
...
Noh, jos joku on minun näitä arvosteluja lukenut, on saattanut huomata sen kaavan, että tekstiseinät ei enää hirveesti napostele nykyään ja julmettu maailmanrakennus alkaa olla vähän last season. Vähän se tässäkin kävi harmikseen niin, että tekstiä lapataan eteen sitä vauhtia että n. 25h kohalla iski väsy ja loput viis tuntia meni aikalailla skippaillessa sisältöä. Ei se siihenkään asti minusta nyt mitää hurjan laadukasta ollut, hahmot olivat hyviä, osa kiitos ääninäyttelylle. Ihan pari kohtaa jossa naurahdin, mikä todella harvinaista pelien osalla, mutta muuten vähä väsynyttä omaan makuun. Maailma oli aikalailla historian kierrätystä eri nimillä joten ei sekään innostanut sit siihen hirveesti paneutumaan.

Mulla vähän samanlainen ongelma Planescape Torment:n kanssa jota tällä hetkellä pelaan (Enhanced Edition).

Luin tuossa netistä esim. viikko sitten käyttäjän arvostelun jossa hehkutetaan miten upeita suunnilleen kaikki hahmot (siis NPC:kin jne.) ovat, ja kuinka huikean korkealaatuista tarinaa PT:ssä on. Muistelen että aikoinaan joku oli jopa kirjoittanut pelin tarinan kirjan muotoon kaikkine dialogeineen yms., sittenhän sen täytyy olla ihan hitsin mahtavaa kun joku pelaaja tuollaisen projektin päättää tehdä?

Jostain syystä minulla tuo on ainakin toistaiseksi jäänyt kokematta. Morten ja minun välinen sarkastinen sanailu on välillä pikkunäppärää... tosin en voi todeta hänelle sarkastisesti takaisin koska silloin en voisi olla Lawful Good, käsitin että Morten piikittely tekee minusta enemmän Chaotic tai Evil tai molempia, en muista mutta sitä en halua koska kuulemma Lawful Good on ko. pelissä jossain mielessä hyvä juttu, joku uber-ase käy vain sille tms.

Tai mitä tulee pelissä tähän mennessä kohtaamiini muihin hahmoihin, ei tule mieleen että toistaiseksi olisin ollut ihan ällistynyt miten niin upea hahmo on voitu peliin luoda. Jotkut horisevat jotain omasta uskonnostaan ja maailmankuvastaan, toistaiseksi ei ole kuulostanut kovin kiinnostavalta. Joku wererat oli tekeytynyt "collectoriksi" (ruumiidenkerääjäksi) ja yritti ilmeisesti saada epäkuolleet hyväksymään kuolema eli kuolemaan lopullisesti jonkinlaiseen "vain täysin kuolemalla olet täysin vapaa"-ideologiaan tai uskontoon verhottuna, kunnes minä menin paljastamaan ja tappamaan kyseisen kulttijohtajan... no joo, ei tuokaan jostain syystä erityisestä säväyttänyt, tapoin jonkun pahiksen, ok?

Onneksi peli noin muuten on tarpeeksi mielenkiintoinen että jaksan pelata eteenpäin, eikä taistelu ole toistaiseksi ole ollut kummoisenkaan vaikeaa edes vaikeimmalla vaikeustasolla. Onhan siinä oma hauskuutensa käydä yksittäisiä dialogeja monta kertaa läpi yrittäen löytää keskustelupoluista se ns. paras, ja saada sen kunniaksi 7500 kokemuspistettä ihan tuosta vaan pojoing!

Jostain syystä Baldur's Gaten lisäosan tai koko Baldur's Gate 2:n jotkut henkilöhahmot ja heidän tarinansa teki minuun suuremman vaikutuksen kuin toistaiseksi mikään Planescape Tormentissa (tarinan ja henkilöiden osalta). Mutta onhan tuota peliä vielä kai aika paljon jäljellä, saavuin juuri vasta Drowned Cityyn vai Nation vai mikä se oli josta löysin juuri esim. sen Bronze Spheren jonka Jharod haluaa...

 

[Raxama]

Ja yllä mainitun Preyn. Sekä Redfallin. Sittenpä pantiinkin Arkane Austin kiinni kanssa...

Huvittavaa kun tuli puheeksi, molemmat ImSimien mestarit suljettiin sen jälkeen kun heidät pistettiin tekemään jotain ihan muuta... pitäisköhän näiden taitajien antaa tehdä mitä ne osaa (ja harvat osaa) ihan vaan ajatuksena.

Puhun nyt siis Arkanesta ja Eidos Montrealista.

Tuskin kumpikaan studio Deus Exää tai Preytä tehdessään mietti, että voi vitsi kun saatais tehdä joku sieluton live service floppi... /s

Eipä tuon Arkane Austinin perään tuu juurikaan itkettyä kun oliks se nyt 70% Preyn tehneestä porukasta lähti kävelemään Redfallin aikana. Ja ihan syystäkin. Zenimax pyysi niiltä sellasen tuotteen mitä kukaan ei halunnut tehdä niin samapa se on nostaa kytkintä siinä vaiheessa. Sit leikitään yllättynyttä kun siitä tuleekin paska ja ketään ei kiinnosta, eikä se myy.

Eidosilla taas surullisempi tarina. Pääs Squaren epärealistisista myyntitavotteista ulos ja Embracerilla näyttikin valosammalta noin kaks sekuntia ja uutta Deus Exiä saatiinkin vissiin käynnistellä hetken aikaa, mut ne pellethän oli lähteny shoppailemaan studioita pätkällä, eli rahalla mitä ei ole. Sitkun tajusivat et arabit ei rahotakkaan tätä shoppailua ja kusessa ollaan niin meni sit siinä rytäkässä about kaikki jäihin ja osa studioista kiinni ja osa myytiin tai mitä tahansa. Ihan vitun typerää touhua ja omissa kirjoissa toi koko firma sietäis saada niskalaukauksen jos ei edes ton vertaa ymmärrystä löydy. Tekivät viime vuonna rapeat 20 miljardia kruunua tappiota joka on aika karkeasti arvioituna karvan alle 2 miljardia euroa. Kannattavaa bisnestä! Edios Montreal nykysin avustaa sen Xboxin uuden Fablen parissa, mut katotaan mitä sen jälkeen sit.

AAA-tason Immersive Simejä on siis varmaan oikeasti turha enää odotella vaan suunnata katseet sit jonnekkin muualle. WolfEye Studiosilta (Arkanen perustajan kyhäämä studio vuoden 2017 lähdön jälkeen) on jossain vaiheessa tulossa ns. oikea FPS imsim, mutta tarkempaa tietoa ei oo. Just saivat julkasudiilin hierottua

Wolfeye Studios retro sci-fi first-person action RPG to be published by NEOWIZ

NEOWIZ will publish Wolfeye Studios’ previously announced upcoming retro science-fiction first-person action RPG for console and PC, the companies announced.

www.gematsu.com

tuosta voi vielä lisää lueskella jos kiinnostaa

Why Raphaël Colantonio's next game is and isn't like Dishonored

Raphaël Colantonio and his team at Wolfeye Studios haven't revealed much about their second game. A few teaser images h…

www.gamesindustry.biz

 

[Refloni]

Mafia (remake)

Kaunis ja klassinen tarina noususta, uhosta ja tuhosta. Vuoteen 1930 sijoittuva rikostrilleri esittelee nätin "San Franciscon", jossa voi periaatteessa temmeltää vapaasti mutta peli ei käytä avointa maailmaansa oikeastaan mihinkään. Sivutehtäviä ei ole ja päätehtävät on rockstarmaisia rännejä, jossa game over -nyrkki alkaa herisemään heti jos yrität olla ovela ja koukata vihollisten selustaan kauempaa. Maailma tarjoilee kuitenkin tarkan oloisen ja uskottavan ajankuvan, joka saa miettimään mitä kehittäjät keksisivät jos joku sarjan peleistä sijoittuisi nykyaikaan. Onhan toisaalta aina Yakuza.

Hei! Molotovin cocktail saa nimensä vasta talvisodassa yhdeksän vuoden päästä.

Ainoa sivutekeminen on kerättävät erikoisesineet, joiden kaikkien etsiminen on koomisen toivoton urakka. Pelissä ei ole mitään keinoa paikantaa niitä, joten esineen löytyminen on vain tuurista ja kärsivällisyydestä kiinni. Onneksi esineet eivät ole mitään identtisiä Riddler-pokaaleja, vaan todella upeita vanhanaikaisia sarjakuvakansia, ja myöhemmissä sarjan peleissä ehtaa pehmopornoa. Tällaisia aarteita keräilee niiden itsensä takia. Myös komeaa maailmaa tutkii ihan tutkimisen ilosta, vaikka alueet joille tarinassa ei tule asiaa ovat yleensä aika karuja.

Autokisalla on huono maine hyvästä syystä. Tarinavetoinen kolmannen persoonan räiskintäpeli vaatii yhtäkkiä erittäin korkeaa taitoa autopeleissä. Muutaman yrityksen jälkeen huijasin suosiolla ja säädin vaikeusastetta. Helpoimmallakin tasolla meni kaksi yritystä vaikka tekoäly hidasteli selvästi tahallaan. Jos vaikeustasoa ei voisi muuttaa kesken kaiken, kisa pilaisi koko pelin.

Tarinan eteen on uhrattu paljon, mutta se kannatti. Mafian juonikuviot on monesti nähty, mutta toteutus loistaa ja hahmoihin kiintyy.

Mafia II

Tämäkin on jonkun sortin remasteri, mutta paljon ykköspeliä vaatimattomampi. Suoraan siitä tullessa graafisen pudotuksen huomaa heti. Olen kuitenkin pelannut myös alkuperäistä Mafia II:ta, ja ainakin värit ovat nyt paljon paremmat kuin alkuteoksessa, joka tehtiin ruskeiden räiskintöjen kultakaudella. Vapaassa maailmassa on hieman ykkösosaa enemmän tekemistä, lähinnä rahaa ja paikkoja joissa käyttää sitä. Ammuskelu on jostain syystä parempaa kuin uusitussa ykkösessä. Kakkosen pyssyt ovat tarkempia, tehokkaampia ja tyydyttävämpiä.

Muistittehan turvavyöt siellä takapenkillä?

50-luvun "New Yorkiin" sijoittuva tarina on taas ennalta-arvattava mutta muuten mainio. Mafiaveljien sanailua ja nokittelua on viihdyttävää seurata, eikä monella pelillä olisi munaa tuhota kaikkea pelaajan keräämää omaisuutta tarinasyistä. Harmi että loppu on kehno ja töksähtävä.

DLC:t ovat niin surkeita että ne vetävät koko peliä lokaan. Älkää pelatko niitä, vaikka pari hyvää set pieceä löytyykin ja pelin kartasta otetaan lopulta kaikki irti.

Mafia III

Toivoin apinankäpälältä, että seuraavassa pelissä sillä avoimella maailmalla oikeasti tehtäisiin jotain. Toive toteutui ja Mafia III on silkka Ubisoft-hiekkalaatikko.

Tervetuloa 60-luvun "New Orleansiin", jossa päähahmollamme on epäonnekseen musta iho. Kakkosluokan kansalainen joutuu etsimään onneaan alamaailmasta, mutta mafiakin tarjoaa kiitokseksi hyvästä työstä vain puukkoa selkään. Koston tielle lähtijän pitää muistaa kaivaa kaksi hautaa, tai ehkä kaksituhatta.

Kostotarina on jälleen geneerinen mutta hyvin kerrottu. Puitteet eivät ole sitä perinteisintä "lierihattu ja Tommy Gun" -kuvastoa, mutta tarina on silti ehtaa Mafiaa. Harmi vain että Ubisoft-maailma laittaa kapuloita rattaisiin ja lässäyttää sen tahdituksen totaalisesti. Syyt oman rikosimperiumin rakentamiseen ovat löperöt, ja vaikka hyviä hetkiä on, niiden välissä on tuntitolkulla Ubi-puuroa. Pelaajahahmo on mafiapomo Bethesdan tyyliin, eli järjestön johtaja joutuu koko ajan juoksemaan alaistensa asioilla. Pikkupomojen uskollisuutta kasvattavat täytetehtävät ovat itseään toistavaa ajanhukkaa, ja vielä bugisia. Luovutin kun peli lähetti minut toistamiseen varastamaan olematonta autoa. En osaa päättää onko pikamatkustuksen puute hyvä vai huono juttu.

Pelissä on viimein keino keräilyesineitten metsästämiseen, mutta ikävä kyllä se muuttaa keräilyn suorittamiseksi. Hienon esineen löytämisestä ei saa enää samanlaista iloa nyt kun se haetaan annetusta paikasta eikä löydetä. En jaksanut edes vilkaista puoliakaan keräämistäni pornolehdistä, mutta tapojeni orjana siivosin silti kartan kokonaan. Ei kannattanut. Saavutusta ei tipu ja peli päätti deletoida koko julistekokoelmani juuri kun sain viimeisen napattua. Mainitaan nyt vaikka tässä kohtaa että peli kaatuilee ja bugittaa paljon.

New Orleans ei ole läheskään niin hohdokas paikka kuin aiempien pelien kaupungit. Matalia taloja sääskisuolla, no jippii. Peli on muutenkin mielestäni ruma jostain vaikeasti määriteltävästä syystä. Ehkä en vain pidä sen värimaailmasta. Mafia III on kuitenkin historiallisesti uskottava ja ympäristöt näyttävät 60-luvulta - ja sama koskee rasismia. Rotuherjat lentelevät pelissä sensuroimattomina, mutta sille on perusteet joista olen samaa mieltä. Mafia III lienee rääväsuisin koskaan tehty ison budjetin peli, ja onhan se jonkinlainen saavutus.

Normipäivä Twitterissä.

Ainakin lisäreissä on viimein kunnolla lihaa. Kolme tarinadelsua ovat oikeastaan pelin paras osuus. Bondahtava vakoojaseikkailu ja kulttikauhuilu jäivät paljon paremmin mieleen kuin kymmenennen samanlaisen mafiapomon niistäminen samalla tavalla.

 

[Nathorr]

Cyberpunk 2077: Ultimate Edition (PC)

Alkuvuoden eepokseksi valikoitui vuosien odottamisen jälkeen Cyberpunk 2077. Seurasin julkaisua tiiviisti ja jäin odottamaan, että peli korjataan. Nyt aika tuntui oikealta. Peli on teemallisesti oikeastaan kaikkea sitä, mitä arvostan videopeleissä. Kurjaa scifiä.

Sanon heti alkuun sen päivän polttavimman: tästä muodostui varmaan mun kaikkien aikojen lempipeli. Se ei ole täydellinen ja jotkut pelit tekevät jotkut asiat paremmin, mutta osat yhteenlaskettuna tämä pieksee mun papereissa kaikki muut.

Peli on ensimmäisen persoonan toimintapeli roolipelielementeillä, mikä sijoittuu Cyberpunk-roolipelin maailmaan. Cyberpunk edustaa sitä kurjaa scifiä, jossa megakorporaatiot hallitsevat maailmaa, ihmiset muokkaavat kehojaan teknologialla ja kiiltävästä pinnasta huolimatta kaikki on enemmän tai vähemmän persiillään. Pelaaja ohjaa palkkasoturia nimeltä V, jolla iso keikka menee mönkään. Selvitä päällesi langennutta mysteeriä, auta muita, muokkaa kehoa, tapa, rakastu tai vaan dokaa. Welcome to Night City!

Pelattavuus on omaan makuun todella miellyttävää. V liikkuu soljuvasti ja täynnä mahdollisuuksia olevaa kaupunkia tutkii mielellään. Voit ajella ympäriinsä autoilla kuten GTA:ssa tai vai tallailla ympäri katuja. Kaupunki elää. Kaikilla on jotain sanottavaa. Taistelumekaniikkoja on erilaisia ja itse päädyin perinteiseen netrunneriin, eli hakkeriin, joka parhaimmillaan vaan räjäyttelee vihujen teknologialla tärvelemät kehot pois tieltään.

Peli on julmetun kaunis, mutta pyörii myös järkyttävän hyvin, vaikkakin DLSS ja FG ovat apuna. Path tracing pääsee tässä oikeuksiinsa paremmin kuin missään muussa pelissä, kun kiiltävää ikkunapintaa ja vesilätäköitä on kaikkialla. Uskon, että tähän tullaan pelejä vertailemaan vielä pitkään.

Juoni on hyvä ja jatkuvasti läsnä. En halua sitä kuitenkaan avata yhtään sen enempää, selvittäköön jokainen itse. Pidän Witcher 3:n juonta ehkä vielä parempana, mutta muuten tämä peli peittoaa mielestäni pelistudion edeltävän pelin, varmaan hyvin pitkälti siitä syystä, että mulle scifi iskee aina fantasiaa kovempaa. Pelin paras anti on varmasti sivutehtävät. Ne käsittelevät jos jonkinlaista aihetta. Pääset mm. tutkimaan hakkeriryhmää, jotka kirjottavat politiikkojen ajatuksia uusiksi, miettimään itsenäisen AI:n kysymystä ja ristiinnaulitsemaan ihmisen.

Pelissä ei koskaan siirrytä pois ensimmäisestä persoonasta, vaan seksikohtauksista lähtien kaikki tapahtuu suoraan silmiesi edessä. Tästä johtuen jotkut kohtaukset ovat todella voimakkaita. Siinä missä luulit päätyväsi maksullisen henkilön kanssa petipuuhiin, päädytkin tilanteeseen, jossa tämä analysoi syvintä olemustasi. Emmä muista muita pelejä, jossa olisi ollut niin monta vastaavaa hetkeä kuin tässä, jossa vaan miettii, että miten upea kohtaus tämäkin on.

Kuten sanottua, ei tämä täydellinen ole. Jos et jaksa tehdä sivukontenttia, jossa ei ole tarinaa, saatat joutua odottamaan puheluita tekemättä mitään. Alussa mua häiritsi useampi kohtaus, joissa siirtymä animaatioiden välillä oli tönkkö, mutta se kaikki loppui oikeastaan ensimmäisen actin jälkeen. Bugeja kohtasin lopulta aika vähän ja peli taisi kaatua reilu 60 tunnin aikana yhden kerran.

Ainiin, lisärikin tässä on, mutta se on leivottu hienosti osaksi peliä. Se on kuitenkin myös erinomainen. Eli kannattaa se Ultimate Edition ostaa vaan suoraan.

Tää on mun GOTY, aivan varmasti. Kannatti odottaa, että korjasivat. 5/5.

 

[AsiJu]

Cyberpunk 2077: Ultimate Edition (PC)

Alkuvuoden eepokseksi valikoitui vuosien odottamisen jälkeen Cyberpunk 2077. Seurasin julkaisua tiiviisti ja jäin odottamaan, että peli korjataan. Nyt aika tuntui oikealta. Peli on teemallisesti oikeastaan kaikkea sitä, mitä arvostan videopeleissä. Kurjaa scifiä.

Sanon heti alkuun sen päivän polttavimman: tästä muodostui varmaan mun kaikkien aikojen lempipeli. Se ei ole täydellinen ja jotkut pelit tekevät jotkut asiat paremmin, mutta osat yhteenlaskettuna tämä pieksee mun papereissa kaikki muut.

Peli on ensimmäisen persoonan toimintapeli roolipelielementeillä, mikä sijoittuu Cyberpunk-roolinpelin maailmaan. Cyberpunk edustaa sitä kurjaa scifiä, jossa megakorporaatiot hallitsevat maailmaa, ihmiset muokkaavat kehojaan teknologialla ja kiiltävästä pinnasta huolimatta kaikki on enemmän tai vähemmän persiillään. Pelaaja ohjaa palkkasoturia nimeltä V, jolla iso keikka menee mönkään. Selvitä päällesi langennutta mysteeriä, auta muita, muokkaa kehoa, tapa, rakastu tai vaan dokaa. Welcome to Night City!

Pelattavuus on omaan makuun todella miellyttävää. V liikkuu soljuvasti ja täynnä mahdollisuuksia olevaa kaupunkia tutkii mielellään. Voit ajella ympäriinsä autoilla kuten GTA:ssa tai vai tallailla ympäri katuja. Kaupunki elää. Kaikilla on jotain sanottavaa. Taistelumekaniikkoja on erilaisia ja itse päädyin perinteiseen netrunneriin, eli hakkeriin, joka parhaimmillaan vaan räjäyttelee vihujen teknologialla tärvelemät kehot pois tieltään.

Peli on julmetun kaunis, mutta pyörii myös järkyttävän hyvin, vaikkakin DLSS ja FG ovat apuna. Path tracing pääsee tässä oikeuksiinsa paremmin kuin missään muussa pelissä, kun kiiltävää ikkunapintaa ja vesilätäköitä on kaikkialla. Uskon, että tähän tullaan pelejä vertailemaan vielä pitkään.

Juoni on hyvä ja jatkuvasti läsnä. En halua sitä kuitenkaan avata yhtään sen enempää, selvittäköön jokainen itse. Pidän Witcher 3:n juonta ehkä vielä parempana, mutta muuten tämä peli peittoaa mielestäni pelistudion edeltävän pelin, varmaan hyvin pitkälti siitä syystä, että mulle scifi iskee aina fantasiaa kovempaa. Pelin paras anti on varmasti sivutehtävät. Ne käsittelevät jos jonkinlaista aihetta. Pääset mm. tutkimaan hakkeriryhmää, jotka kirjottavat politiikkojen ajatuksia uusiksi, miettimään itsenäisen AI:n kysymystä ja ristiinnaulitsemaan ihmisen.

Pelissä ei koskaan siirrytä pois ensimmäisestä persoonasta, vaan seksikohtauksista lähtien kaikki tapahtuu suoraan silmiesi edessä. Tästä johtuen jotkut kohtaukset ovat todella voimakkaita. Siinä missä luulit päätyväsi maksullisen henkilön kanssa petipuuhiin, päädytkin tilanteeseen, jossa tämä analysoi syvintä olemustasi. Emmä muista muita pelejä, jossa olisi ollut niin monta vastaavaa hetkeä kuin tässä, jossa vaan miettii, että miten upea kohtaus tämäkin on.

Kuten sanottua, ei tämä täydellinen ole. Jos et jaksa tehdä sivukontenttia, jossa ei ole tarinaa, saatat joutua odottamaan puheluita tekemättä mitään. Alussa mua häiritsi useampi kohtaus, joissa siirtymä animaatioiden välillä oli tönkkö, mutta se kaikki loppui oikeastaan ensimmäisen actin jälkeen. Bugeja kohtasin lopulta aika vähän ja peli taisi kaatua reilu 60 tunnin aikana yhden kerran.

Ainiin, lisärikin tässä on, mutta se on leivottu hienosti osaksi peliä. Se on kuitenkin myös erinomainen. Eli kannattaa se Ultimate Edition ostaa vaan suoraan.

Tää on mun GOTY, aivan varmasti. Kannatti odottaa, että korjasivat. 5/5.

Okei okei, pelataan sitten, sheesh...

(Eli otetaan backlogilta työn alle mahdollisesti vuonna 2077...)

 

[xarot]

The Crimson Diamond (PC)
Perinteinen parserivetoinen seikkailupeli Sierra-hengessä. Peli on saanut inspiraation todennäköisesti The Colonel's Bequestista (1989), jota en ole tosin pelannut.

Peli on toteutettu EGA-grafiikkatyylillä ja tosiaan, liikkuminen hoidetaan nuolinäppäimillä ja kaikki toiminnot kirjoitetaan näppäimistöllä. Alkuun tämä tuntui hankalalta kliksutteluun tottuneena ja tietysti ongelmanratkaisukin on aivan eri luokkaa kun mahdollisuuksia on ainakin teoriassa loputtomiin. Onnistumisen tunne on sitä suurempi ja tulee näitä "oho, sehän onnistui" -elämyksiä. Pelin tarina on spoilaamatta mielenkiintoinen ja ruumiiltakaan ei vältytä. Grafiikka on tavallaan nättiä ainakin EGA-grafiikoihin kasarilla jo tottuneelle. Vaikka parseri tuottaa hankaluuksia, peli on onneksi todella looginen ja tässä ei ole täysiä umpikujia kuin vasta viimeisessä kappaleessa. Viimeisessä kappaleessa sitten tuhrautuikin runsaasti aikaa ja varmaan pari-kolme kertaa piti pelata vitoskappaleesta seiskaan kun lopussa puuttui esineitä, joita ilman peliä ei voinut pelata läpi. Sekä lopussa ei voinut saada toivottua lopputulosta kun aivan kalkkiviivoilla puuttui taas esine. Meni pari iltaa tuon etsinnässä vielä lisää. Sierran perisyntejä.

Ihan mukava tekele ja toivoisi että jatkoa tulisi. Nyt täytyy pelata seuraavaksi taas hiirivetoista seikkailupeliä, jos en ota tuota Colonel's Bequestia työn alle (sen verran Sierra-kammo jäänyt, että tuskin).

 

[timppeli]

Okei okei, pelataan sitten, sheesh...

(Eli otetaan backlogilta työn alle mahdollisesti vuonna 2077...)

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

 

[perato]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Oman backlogin tuijottaminen on kyl välillä masentavaa, toisaalta ite karsin sieltä vähän väliä pelejä ja toisaalta lisäilen, että pysyy jotenki mielekkäänä. Eli siis jossain vaiheessa totean, että eipä tuo joku peli enää kiinnosta yhtää vuodelta 2006 vaikka sen on ostanut 2009 nii jääkööt sitten tonne "pelaamattomat" kansioon Steamissa. Sit on erikseen "pelaa uudestaan" ja "jonossa" kansiot, joista sit valitaan seuraavaa pelattavaa. Toki ei näihinkään koskaan pidä jymähtää, jos yhtäkkiä tulee hinku pelata jotain, nii sit pelataan sitä, mutta noista saa aina sen inspiraation jos tuntuu että ei oikeen tiiä mitä pelais.

Viime vuosina oon kyl saanut onneksi ostettujen pelien backlogia karsittua urakalla, paha vaan, että ostamattomien pelien backlogi alkaa olla myös melkonen. Siis niiden pelien jotka haluaa nähdä ja kokea.

 

[Hulikopteri]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Kirjat kannattaa lukea ehdottomasti Witcheristä. Kai sitten sen jälkeen voi melkein hypätä mihin osaan tahansa. Ekasta Witcheristä en tiedä, mutta kakkonen ja kolmonen olivat varsin hyviä pelejä.

 

[timppeli]

Oman backlogin tuijottaminen on kyl välillä masentavaa, toisaalta ite karsin sieltä vähän väliä pelejä ja toisaalta lisäilen, että pysyy jotenki mielekkäänä. Eli siis jossain vaiheessa totean, että eipä tuo joku peli enää kiinnosta yhtää vuodelta 2006 vaikka sen on ostanut 2009 nii jääkööt sitten tonne "pelaamattomat" kansioon Steamissa. Sit on erikseen "pelaa uudestaan" ja "jonossa" kansiot, joista sit valitaan seuraavaa pelattavaa. Toki ei näihinkään koskaan pidä jymähtää, jos yhtäkkiä tulee hinku pelata jotain, nii sit pelataan sitä, mutta noista saa aina sen inspiraation jos tuntuu että ei oikeen tiiä mitä pelais.

Viime vuosina oon kyl saanut onneksi ostettujen pelien backlogia karsittua urakalla, paha vaan, että ostamattomien pelien backlogi alkaa olla myös melkonen. Siis niiden pelien jotka haluaa nähdä ja kokea.

No juu tää on tätä. Koen ison henkilökohtaisen pelibacklogin onneksi enemmän positiivisena "ongelmana", ikäänkuin oma elokuvakirjasto tai vaikka sitten Netflix-tilaus jossa miettii mitäköhän katsoisi tai pelaisi seuraavaksi, oikein hekumoiden ajatuksella kuukausi- ellei vuosikaupalla.

Kun on pikkuskidinä kokenut sen vastakkaisenkin eli ostin (tai siis sain lahjaksi) epähuomiossa kotipelitietokoneen joka ei sitten menestynytkään markkinoilla ja sille ei oikein ilmestynyt mitään uusia pelejä enää, niin pelaili paria sille ostamaansa peliä satoja kertoja läpi... Se ei ollut kiva tunne, pelibacklogin puute.

Pitäisi toisaalta uskaltaa pelailla vaikka lyhyempiä indie-pelejäkin välillä. Liian herkästi tartun seuraavaan 120-tuntiseen roolipeliin jossa minun verkkaisella pelitahdillani kuluu helposti kuukausia. Esim. joku LIMBO tasohyppely joka oli ihan kiva ja jonka pelasin läpi yhdessä vuorokaudessa, tai Portal joka taisi mennä kahdessa päivässä läpi eikä harmittanut, just sopivan pituinen peli ja jäi hyvä maku suuhun, varsinkin loppu oli mahtava.

Jos pelaan jotain vanhaa peliä tuhannetta kertaa läpi (Starcraft, Half-life 1-2, ekat Serious Sam pelit jne...), silloin kyllä tulee vähän morkkis että kunpa olisi senkin ajan uskaltanut käyttää jonkun uuden pelin pelaamiseen. Vähän kuin katselisi lempielokuvansa tai TV-sarjansa tuhat kertaa läpi, sen sijaan että katsoisi jotain uutta.

Ja sitten henkilökohtainen paheeni eli Team Fortress 2, ilmainen online ammuskelu joka on syönyt ihan liikaa muuta peliaikaa, ja syö edelleen. Saman teki kauan sitten jo eka Quake TeamFortress (ja MegaTeamFortress), sekä sitä seurannut Team Fotress Classic.

 

[AsiJu]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Aloitin Cyberpunkia pari vuotta sitten, varmaan niitä aikoja kun ensimmäiset päivitykset oli tullut ja se oli pelattavassa kunnossa, ja ei siinä mitään vikaa sinänsä, ei vaan silloin napannut jatkaa syystä tai toisesta.
Peli kuitenkin vaikutti juuri itselle passelilta imsim / rpg hybridiltä ja looter shootereistakin pidän.

Pitäähän se joskus pelata ihan vaan kokemuksen vuoksi!

Tuohon muuhun sanoisin, että jos tuolle linjalle lähdet se on loputon suo
Nappaa kirjastosta se peli mitä haluat pelata ja pelaa, oli edeltäjät hankittuna ja pelattuna tai ei

Mutta joo itsellä on kanssa kirjastossa kaikenlaisia hankintoja, alet on kaikista pahimpia "katopa onpa halvalla, vois olla mielenkiintoinen".
Seuraavaksi muistat sen pelin vuosien päästä kun selaat kirjastoa ja "mikäs se tuo on"

Olen myös tullut siihen tulokseen, että kaikkein pahin backlogin siivouksen pysäyttäjä ei ole uudet pelit vaan kaikki ne vanhat, jotka löytää uudestaan.
Mutta sehän on vaan positiivista, että löytyy hyvää pelattavaa jo valmiiksi.

 

[Migu]

Kirjat kannattaa lukea ehdottomasti Witcheristä. Kai sitten sen jälkeen voi melkein hypätä mihin osaan tahansa. Ekasta Witcheristä en tiedä, mutta kakkonen ja kolmonen olivat varsin hyviä pelejä.

Pelasin jouluna ykkös Witcherin läpi ja mielestäni peliä voi suositella, jos Noiturin maailma muutenkin kiinnostaa. Lähdin ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja yllätyin positivisesti sillä jotenkin pelin tunnelma vain vei mennessään. Toki nexusmodsista tuli ladattua tusinan verran grafiikkaa ja elämänlaatua parantavia modeja.

 

[Refloni]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Poika muuttaa idylliseen tuppukylään keskelle vuoria. Kavereita löytyy nopeasti ja elämä on alkuun seesteistä, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta että kylässä on jotain karmivaa. Synkät salaisuudet ja salaliitot pilkahtelevat ja kaverit alkavat käyttäytyä oudosti. Keneenkään ei kannata luottaa, ei ainakaan silloin kun toisella on terävä esine kourassaan.

Tarina on hidas ja vaatii jonkin verran animensietokykyä, mutta kauhu on ihan toimivaa ja mysteeri on mielenkiintoinen. Tunnelmaa luodaan taitavasti ja hyppysäikkyjä käytetään hyvin säästeliäästi. Taisin kuitenkin bongata lopusta ison juoniaukon. Mikseivät Hanyuu ja Rika vain seuranneet Takanoa Watanagashin iltana? Heillä oli siihen erittäin hyvä syy (Takano kuolee joka silmukassa), täydellinen toteutuskeino (Hanyuu on näkymätön aave) ja loputtomasti mahdollisuuksia (aikasilmukka).

Umineko When They Cry

Kuka pelkää noitia? Hullu pohatta pitää sukukokouksen syrjäisellä saarella. Vieraita kiinnostaa lähinnä perinnöstä neuvottelu, mutta äkkiä ihmisiä alkaa kuolla. Saarella asuva noita on päättänyt tappaa kaikki murharituaalissa, mikä suututtaa päähahmon, joka ei usko taikuuteen. Legenda kertoo myös kätketystä kulta-aarteesta. Tiukasti Japaniin sidotun Higurashin jälkeen Umineko on yllättävän länsimaistyylinen ja on selvästi ottanut inspiraatiota murhamysteerien klassikoista, kuten Agatha Christien tuotannosta. Fanipalvelua sun muuta japanilaisperseilyä on todella vähän, joten Uminekoa kehtaa suositella paljon laajemmalle joukolle kuin Higurashia. Sitä voi myös pelata tietämättä Higurashista mitään, spoilaa lähinnä että yhdessä sen hahmoista on jotain outoa.

Sekä Higurashi että Umineko ovat visuaalisesti todella karun näköisiä, koska kirjailija ei osaa piirtää. Molemmista kirjoista on kuitenkin tehty Playstation 3:lle remaket, jolloin grafiikkaa paranneltiin joka osa-alueella ja niihin lisättiin paljon elämänlaatuparannuksia, kuten ääninäyttely. Nämä parannukset pystyy lisäämään modilla myös PC-versioon. Homma ei toimi täydellisesti: peli kaatuilee skipatessa pitkiä tekstipätkiä ja jotkin konsoliversion ominaisuudet, kuten huulisynkka, jäävät puuttumaan. Modattu kirja on PC:llä ylivoimaisesti perusversiota parempi kokemus, mutta paras tapa kokea nämä on epäilemättä PS3.

Epäluotettava kertoja on murhamysteereissä harvinaisuus hyvästä syystä. Umineko puhuu välillä läpiä päähänsä, mutta noudattaa omia sääntöjään, jotka selitetään alkupuolella. Omaperäinen ratkaisu sallii pelin käyttää kerronnassa kaikenlaista älytöntä ja mysteeri tuntuu silti reilulta. Tarina on yksi parhaita, mitä olen koskaan nähnyt peleissä... eikun siis kirjoissa... no, ylipäätään missään. Myös musiikki on aivan uskomattoman hyvää. Tämä on korkeakulttuuria, jota kuuluu nauttia kädessä lasi punaviiniä tai ainakin Dr. Pepperiä.

Haluaisin suositella Uminekoa jokaiselle kaverille, sukulaiselle ja kadulla vastaan tulijalle. Matkassa on kuitenkin yksi mutka.

Ei keneltäkään voi pyytää tällaista aikainvestointia. Kumpikin "peli" on periaatteessa yli sadan tunnin välinäytös, ja se on todella pitkä aika istua kliksuttamassa seuraavaa repliikkiä. Molempien kirjojen kerronta on hidasta, asioita selitetään pitkästi ja jaaritellaan, eikä käännöskään ole ihan huippuluokkaa. Umineko on mestariteos, mutta siinä on paljon ilmaa joka saattaa tulla lukunautinnon tielle. Higurashi taas... sekin on hyvä, mutta sen kanssa on vielä vaikeampi perustella kirjaan käytettyä aikaa.

No, onko Silent Hill sitten hyvissä käsissä? En tiedä. Ryukishi osaa kirjoittaa pelottavia tilanteita ja rakentaa hyytävää tunnelmaa, ja kirjojen hyppysäikytkin on tehty hyvällä maulla, mutta tarinankerronta pitkän kaavan kautta voi karkottaa pelaajat. Murhamysteerien suhteen mies on nero.

 

[AsiJu]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Poika muuttaa idylliseen tuppukylään keskelle vuoria. Kavereita löytyy nopeasti ja elämä on alkuun seesteistä, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta että kylässä on jotain karmivaa. Synkät salaisuudet ja salaliitot pilkahtelevat ja kaverit alkavat käyttäytyä oudosti. Keneenkään ei kannata luottaa, ei ainakaan silloin kun toisella on terävä esine kourassaan.

Tarina on hidas ja vaatii jonkin verran animensietokykyä, mutta kauhu on ihan toimivaa ja mysteeri on mielenkiintoinen. Tunnelmaa luodaan taitavasti ja hyppysäikkyjä käytetään hyvin säästeliäästi. Taisin kuitenkin bongata lopusta ison juoniaukon. Mikseivät Hanyuu ja Rika vain seuranneet Takanoa Watanagashin iltana? Heillä oli siihen erittäin hyvä syy (Takano kuolee joka silmukassa), täydellinen toteutuskeino (Hanyuu on näkymätön aave) ja loputtomasti mahdollisuuksia (aikasilmukka).

Umineko When They Cry

Kuka pelkää noitia? Hullu pohatta pitää sukukokouksen syrjäisellä saarella. Vieraita kiinnostaa lähinnä perinnöstä neuvottelu, mutta äkkiä ihmisiä alkaa kuolla. Saarella asuva noita on päättänyt tappaa kaikki murharituaalissa, mikä suututtaa päähahmon, joka ei usko taikuuteen. Legenda kertoo myös kätketystä kulta-aarteesta. Tiukasti Japaniin sidotun Higurashin jälkeen Umineko on yllättävän länsimaistyylinen ja on selvästi ottanut inspiraatiota murhamysteerien klassikoista, kuten Agatha Christien tuotannosta. Fanipalvelua sun muuta japanilaisperseilyä on todella vähän, joten Uminekoa kehtaa suositella paljon laajemmalle joukolle kuin Higurashia. Sitä voi myös pelata tietämättä Higurashista mitään, spoilaa lähinnä että yhdessä sen hahmoista on jotain outoa.

Sekä Higurashi että Umineko ovat visuaalisesti todella karun näköisiä, koska kirjailija ei osaa piirtää. Molemmista kirjoista on kuitenkin tehty Playstation 3:lle remaket, jolloin grafiikkaa paranneltiin joka osa-alueella ja niihin lisättiin paljon elämänlaatuparannuksia, kuten ääninäyttely. Nämä parannukset pystyy lisäämään modilla myös PC-versioon. Homma ei toimi täydellisesti: peli kaatuilee skipatessa pitkiä tekstipätkiä ja jotkin konsoliversion ominaisuudet, kuten huulisynkka, jäävät puuttumaan. Modattu kirja on PC:llä ylivoimaisesti perusversiota parempi kokemus, mutta paras tapa kokea nämä on epäilemättä PS3.

Epäluotettava kertoja on murhamysteereissä harvinaisuus hyvästä syystä. Umineko puhuu välillä läpiä päähänsä, mutta noudattaa omia sääntöjään, jotka selitetään alkupuolella. Omaperäinen ratkaisu sallii pelin käyttää kerronnassa kaikenlaista älytöntä ja mysteeri tuntuu silti reilulta. Tarina on yksi parhaita, mitä olen koskaan nähnyt peleissä... eikun siis kirjoissa... no, ylipäätään missään. Myös musiikki on aivan uskomattoman hyvää. Tämä on korkeakulttuuria, jota kuuluu nauttia kädessä lasi punaviiniä tai ainakin Dr. Pepperiä.

Haluaisin suositella Uminekoa jokaiselle kaverille, sukulaiselle ja kadulla vastaan tulijalle. Matkassa on kuitenkin yksi mutka.

Ei keneltäkään voi pyytää tällaista aikainvestointia. Kumpikin "peli" on periaatteessa yli sadan tunnin välinäytös, ja se on todella pitkä aika istua kliksuttamassa seuraavaa repliikkiä. Molempien kirjojen kerronta on hidasta, asioita selitetään pitkästi ja jaaritellaan, eikä käännöskään ole ihan huippuluokkaa. Umineko on mestariteos, mutta siinä on paljon ilmaa joka saattaa tulla lukunautinnon tielle. Higurashi taas... sekin on hyvä, mutta sen kanssa on vielä vaikeampi perustella kirjaan käytettyä aikaa.

No, onko Silent Hill sitten hyvissä käsissä? En tiedä. Ryukishi osaa kirjoittaa pelottavia tilanteita ja rakentaa hyytävää tunnelmaa, ja kirjojen hyppysäikytkin on tehty hyvällä maulla, mutta tarinankerronta pitkän kaavan kautta voi karkottaa pelaajat. Murhamysteerien suhteen mies on nero.

Kuulostaa mielenkiintoiselta, miltä alustalta nämä PC:lle löytyy?

 

[timppeli]

Kuulostaa mielenkiintoiselta, miltä alustalta nämä PC:lle löytyy?

Steam? Ja ainakin myös GOG.com jos haluaa DRM-free offline installerit. Eka chapteri näyttäisi olevan ilmainen.

Best Video games, DRM-free | GOG.COM

Download the best classic and new games on Windows, Mac & Linux. A vast selection of titles, DRM-free, with free goodies and 30-day money-back guarantee.

www.gog.com

 

[Theory]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia

Huh, aikalailla itselläkin ollut backlogissa iäisyyden ja on just sellainen peli, jota kaikki kriitikot rakastavat tai haluavat ainakin indikoida kaikille rakastavansa. Hyvä kuulla jonkun mielipide, jolla ajatukset tuntuu aikalailla yhteneviltä.

Oikeastaan nautin disco elysiumista, mutta oli vähän sellainen olo niin kuin yrittäisi saada tenttikirjaa luettua, joten lopetin kahden tunnin kohdalla (kuten usein tenttikirjatkin). Tuliko lopussa edes sellainen olo, että jäi jotain käteen? Mä tein päähahmosta kaikista kreiseimmän version ja se oli ihan hauska, mutta pelimekaniikka noin muuten tuntui turhan yksinkertaiselta (monkey island roolipelielementeillä) ja tuli jo alussa sellainen olo, etten jaksa ainakaan viittä minuuttia miettiä miten saan sen auton liikkeelle.

 

[perato]

Huh, aikalailla itselläkin ollut backlogissa iäisyyden ja on just sellainen peli, jota kaikki kriitikot rakastavat tai haluavat ainakin indikoida kaikille rakastavansa. Hyvä kuulla jonkun mielipide, jolla ajatukset tuntuu aikalailla yhteneviltä.

Oikeastaan nautin disco elysiumista, mutta oli vähän sellainen olo niin kuin yrittäisi saada tenttikirjaa luettua, joten lopetin kahden tunnin kohdalla (kuten usein tenttikirjatkin). Tuliko lopussa edes sellainen olo, että jäi jotain käteen? Mä tein päähahmosta kaikista kreiseimmän version ja se oli ihan hauska, mutta pelimekaniikka noin muuten tuntui turhan yksinkertaiselta (monkey island roolipelielementeillä) ja tuli jo alussa sellainen olo, etten jaksa ainakaan viittä minuuttia miettiä miten saan sen auton liikkeelle.

Kyllä se ihan mieleenpainuva oli, mutta ehkä 10h liian pitkä lisätehtävineen jotka tuntu turhan irrallisilta itse pääjuoneen nähden. Olis ehkä kaivannut just jonku toisen kepeämmän pelin siihen kaveriksi jolla välillä nollaillaan ja sit välillä keskitytään tähän. Näin vauva-arjessa oli jotenkin raskasta ottaa aina tuo työnalle ja todeta, että päikkäriaika heilahti siinä, että keskustelin tälle ja tolle toiselle hahmolle ja oma hahmo ei liikahtanut montaa metriä sinä aikana.

En mää tuota hirveen helposti suosittelis kenellekkään, pitäs aika hyvin tietää tyypin pelimaku ennen kuin lähtisin tuota suosittelemaan muuten kuin toki "jos Ilmaseksi saa kokeilla". Että siinä mielessä ei oo mikään goty juttu todellakaan omasta mielestä, ne kun lähes aina vaatii vähän sitä, että vois suositella isommalle yleisölle avoimemmin. Tää on meikästä sen verran niche-peli lopulta, että en usko edes kaikkien monkeyisland yms. pelien ystävien tosta tykkäävän.

Mutta toisaalta ite tykkään erilaisia pelejä kokeilla ja nähdä, joten siinä mielessä positiivinen ylläri aina kun jotain "uutta" tulee vastaan tai jotain joka edes kunnolla herättää miettimään, että mikä tässä nyt tökkii tai toimii.

 

[Raxama]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Mä oon Higurashia kliksutellu oisko nyt neljä chapteria läpi ja tuntuu että investoitu aika ei täsmää ns viihde-arvon kanssa. Tai siis noh, mitenkäs tän sanois. Noi tuhlaa aikaa aivan saatanasti ennenkun lähtee kunnolla käyntiin, ja ainakin toistaseks jokasessa chapterissa on ollu sama homma et puolet on sellasta aika jonninjoutavaa paskaa ja ilosta arkielämää ilman huolen häivää ennenkun alkaa tapahtumaan. Sit sen parissa viihtyy aika mukavastikin, eli multa taitaa jokseenkin puuttua toi animensietokyky. Lopputuloksena sit se et kliksuttelen aika raivolla ne alkusetit ja ehkä tipahan vähän kärryiltä siinä samalla jos siinä animepelleilyssä olikin jotain juonentynkää myös tarjolla.

Mut siitä huolimatta toi on sinänsä jääny ihan mukavasti viipyilemään ajatuksiin ja pomppii päähän aika useinkin. Pitäis varmaan jatkaa jossain välissä, mutta realistisesti en kyllä muista edes et mihin chapteriin jäin. Sillonku se homma lähtee käyntiin niin se kyllä toimii, tunnelma on saatu kohdilleen joka ei varsinkaan tolleen kauhu VN:lle mikään itsestäänselvyys ole kun siinä on hieman enemmän rajotuksia sen suhteen mitä ns. oikeissa peleissä. Pelaat pitkälti kuvien ja äänimaailman kanssa, mutta silti se on vaan tekstiä ruudulla. Tolla on myös tapana herättää jatkuvasti lisää kysymyksiä antamatta vastauksia (varmaan seuraavissa chaptereissa jotain valotetaan), mutta jostain syystä mulla ei ollu sinänsä kovinkaan palava kiire saada niitä vastauksia kun kokoajan heräs lisää kysymyksiä.

Noh, katotaan saisko tota rämmittyä pikkasen etiäpäin. Pelaaminen kanssa semityölästä kun vanillana on vähän kankeita versioita, mutta fanien duunaamilla patcheilla saa paikkailtua vähän modernimpaan kuntoon. Plus saa ne kinkkukäsimodelit helvettiin.

 

[akiraxan]

Viimeksi pelaamani peli on Steamista PC:llä Horizon Zero Dawn Remastered. Toinen kierros menossa läpipeluussa nyt kun sillä alkuperäisellä PC-versiolla kolusin kaiken pääpelistä mutta lisäri The Frozen Wilds jäi läpäisemättä.

Tykkäsin ihan himmeästi tästä pelistä tarinan, pelattavuuden ja grafiikan suhteen. Moni sanoo tarinaa keskinkertaiseksi kliseeksi "Tekoäly ottaa vallan"-dystopiaksi. Minusta oli todella hauskaa selvittää miksi aiemmin ystävälliset/neutraalit AI-koneoliot muuttuu vihamielilisiksi ja miksi niitä tulee kokoajan vahvempia.

Toki kysyä voi, miksi justiinsa kovasti dinosauruksen näköisiä koneita? No miksipäs ei. Varsinaiseen jatko-osaan Forbidden Westiin en vielä ole koskenut mutta odotan kovasti kyllä.

 

[perato]

ES: Skyrim (PC) [se normaali edition]
Tuli huomattua että tätä ei ole tullut pelattua nykyisellä koneella win10 aikana ollenkaan. 400h tähän aikanaan laittoi, mutta se näköjään riitti. Tuskin nytkään olis tarttunut pelattavaksi mutta koneen päivitys viivästyy, niin jotain sellaista pelattavaa oli hyvä keksiä mihin ei varmaankaan enää sit pöytäkoneella pelatakkaan. Hyvin kevyesti modattuna, pari QoL modia lähinnä.

Onhan tää ulkonäöllisesti jo aika kulahtanut. Edes ulkoalueet ei näytä enää mitenkään hyvältä ja sisäalueiden karuus ja toistuvuus iskee nyt pahasti silmään. Jo parin luolan, linnotuksen ja kalmiston jälkeen alkaa sylettään tuo paikkojen samanlaisuus. Juonellisesti tää ei koskaan ollut kovin kiinnostava joskin nyt ajattelin pelata sitä pääjuonta ihan reilusti eteenpäin ja tehdä sit lisemmin sivuhommia jos menee liian vaikeaksi. Pökkelöt animaatiot, varsin staattinen maailma ja kierrätettävät ääninäyttelijät vähentää kyl halua keskustella ylimääräsiä. Em syistä johtuen nyt 20h kohalla jo alkaa vähä leikkaan kiinni paikkojen tutkiminen ja yllätyn jos mennään 40h määriin tällä kertaa.

Pelillisesti tää on toki edelleen sitä samaa koska ei vaan osaa pelata erillä tavalla, eli sneak archer. Ehkä vähän vaikeampi jopa ku muistin, tosin nyt tosiaan vähä aggressiivisemmin etenen että voi johtua siitäkin. Sivuskillien levelaus johtaa mosujen levelien nousuun ja omat taistelutaidot on vielä varsin hötöt vaikka lvl 40 lähestyy. Harmi ettei aikanaan tullut tosissaan yritettyä mitään mage runia.

Mainittakoon että taitaa nyt olla 4 pelikerta ja vieläkään en ottanut sitä aivan pakolliseksi sanottua unofficial pätsiä jota ilman ei pärjää metriäkään. Toistaiseksi ainoa bugi on tuo 100fps aiheuttamat lentävät eläimet. Pitäs varmaan capata mut aivansama, tulee jännitystä ku taivaasta iskee hämähäkki eikä lohari.

 

[Nathorr]

Venba (PC)

Viime vuonna Independent Games Festivalin pääpalkinnon voittanut Venba on 1,5 tuntinen visiitti Kanadaan muuttaneen tamilipariskunnan ja heidän poikansa elämään. Värikkäillä grafiikoilla varustettu ruuanlaittopeli pitää sisällään yllättävänkin koskettavan tarinan, jossa käsitellään lapsen kasvatusta uudessa maassa ja kulttuurien yhteensovittamista. Tarinaosuuksien välissä kokkailaan rikkinäisistä resepteistä tamililaisia ruokia. Maailmaa värittää taustalla soiva täkäläinen musiikki.

Kuten sanottua, peli kosketti enemmän kuin osasin odottaa. Pelattavaa ei sinänsä paljoa ole ja vaikka tätä ruuanlaittopelinä voisi mainostaa, on tarina kyllä pelin paras osa. Enkä olisi sinänsä pannut pahakseni, vaikka tarinaa olisi vielä venytettykkin. Toisaalta lyhyestä virsi kaunis. Jos indie-pelit kiinnostaa ja tämän muutamalla eurolla saa ostettua, lämpimät suosittelut. 5/5.

 

[masax]

Xcom Chimera Squad (pc)

Tuosta pelisuositustopiksista jäi mieleen ja nyt kun oli steamissa köyhille sopivaan hintaan, niin eikun pelaamaan.

Ei tämä kyllä ihan onnistunut laitos ole. Ihan kiva peli, mutta taistelutaktiikat aivan liikaa vain seuraavaan siirtoon ajattelua ja millä blokataan vihujen seuraava siirto. Kaikki suurempi taktinen puoli loistaa poissaolollaan, ja xcomien strateginen puoli: sitä ei ole ollenkaan. Vähän, että jos haluaa pelata xcomia, niin pelaa xcomia, älä tätä. 3/5.

 

[Heseman]

Eiköhän tämä riitä DX:MD:sta toistaiseksi. Ei ollut läheskään niin paha, kuin mitä antoi ymmärtää.

Theme Hospital (PC)

Hauska sote-simulaattori.

Katselin livetallennetta Two Point Hospitalista (mikä on tämän henkinen jatko-osa/uusvesio) ja sain idean ruveta pelaamaan tätä vuosien jälkeen uusiksi. Kyseessä on siis kevythekinen sairaalasimulaatio/managerointipeli ysäriltä. Tavoitteena on pitää sairaalan maine hyvänä, kasvattaa sen arvoa, parantaa tarpeeksi potilaita sekä se, mikä viimeisenä yleensä täyttyy eli kerätä tarpeeksi rahaa. Sairaala kerrallaan rakennetaan erilaiset vastaaotto- ja toimenpidehuoneet sekä palkataan henkilökuntaa. Alussa riittää sairaanhoitajat, talonmiehet ja peruslekurit, sitten aletaan tarvita lisäksi psykiatreja, kirurgeja sekä tutkijoita. Lääkäreillä on kolme osaamistasoa ja koko henkilöstön osaaminen heijastuu mm. liikkumisnopeudessa. Kandit raahustavat hitaasti paikasta toiseen kun parhaimmat eli konsultit suorastaan kiitävät. Konsultit voivat myös opettaa muille lääkäreille omia kykyjään sekä osaamista yleisesti. Kolmella erikoiskyvyllä varustettu konsultti saakin koulutettua lisää superosaajia. Tämä kuitenkin pitää yleensä ensin kouluttaa useassa portaassa muutaman eri konsultin avulla.

Jotta homma ei menisi liian helpoksi niin koko ajan tapahtuu. Ensinnäkin sairaalassa on jatkuva kiire ja kuulutuksia tulee sellaista tahtia, että alkavat jäädä asioissa jälkeen. Laitteet kuluvat käytössä ja vähän väliä pitää talkkarin käydä niitä korjaamassa. Välillä ne pitää uusia kokonaan kun jo yhden käytön jälkeen tulee taikasavut pihalle. Peli heittää myös kapuloita rattaisiin erinäisillä onnettomuuksilla: maanjäristyksillä ja tartunnoilla. Järistykset vahingoittavat laitteita ja jos niitä ei pidä kunnossa, voi richtereitten jälkeen huomata monessa huoneessa olevan jäljellä vain romua sekä mahdollisesti työntekijän ja potilaan ruumiit... Tartunnat taas pitää hoitaa joko myöntämällä niiden olemassaolo ja ottamalla pieni sakko, tai koittaa hoitaa tarttuneet salassa ennen kuin totuus tulee julki. Välillä onnistuin peittelyssä, välillä en. Välillä taas sain peiteltyä potkimalla tartunnan saaneet kotiin... Onnettomuudet ovat jokseenkin ärsyttäviä mutta toisaalta ilman niitä ei sairaalassa olisi mitään tekemistä, kun kaikki huoneet on tehty ja odottelee vaan rahasumman kasvua.

Isoin ärsytys on hiiren kursoriin liittyvät bugi. Se välillä jumitti vasempaan reunaan enkä saanut sitä korjattua muuta kuin käynnistämällä pelin uudelleen. Ei kovin hauskaa varsinkaan kesken kiireistä tartunta-aaltoa. Lisäksi välillä tuntui, että rahat oli loppu ja sairaala meni päin hanuria ilman selkeää syytä. Aiemmasta tallennuksesta uudestaan koittamalla hieman eri tavalla kaikki toimi taas kuin unelma. Kai siellä jokin näkymätön algoritmi sitten oli.

Kaiken kaikkiaan tämä oli noista pienistä ärsytyksistä huolimatta hauska kokemus, varsinkin kun en ole tällaisia pelejä aikoihin pelannut. Toki tällä on mulle myös nostalgia-arvoa.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Theme_Hospital

Sid Meier's Civilization VI (PC)

Vielä... Yksi... Vuoro...

Tämä pelisarja tuskin esittelyjä kaipaa. Nyt kun sarjan seitsemäs päänimike ilmestyi niin ajatetlin viimein pelata joskus vuosia sitten Epic Storesta ilmaiseksi nappaamani kutosen. Tosin mulla iski joku flashback, että olen tätä joskus aiemmin kokeillut kauan sitten, ehkä joku Steamin ilmaisviikonloppu. Näitä on tullut kakkosesta asti pelattua erinäisiä määriä. Kolmosta pelasin aikanaan paljon, nelosta en niin kauheasti vaikka moni sitä pitääkin yhtenä parhaista. Vitoseen tykästyin myös, kun sen X-Comin uusversion kylkiäisenä sain. Tässä uutuutena on kaupungeissa eri tehtäviin erikoistuneet kaupunginosat. Kampus keskittyy tieteeseen, mikä on ollut yleisin keskittymissuuntaukseni näissä. Kaupallinen keskittyy nimensä mukaisesti rahantuottoon ja omat alueensa on myös mm. tuotannolle, taiteelle ja uskonnolle.

Pelasin pari peliä, joissa kummassakin otin turpaani. Varsinkin jälkimäinen häviö harmitti, kun olin muutaman vuoron päässä avaruuskilpailuvoitosta ja Pietari Suuri polki hattunsa ja kiiti kulttuurivoitolla ohi. Sen verran sain kuitenkin todettua, että addiktio vielä yhteen vuoroon oli kuitenkin tallella. Isoimmat uudistukset lienee kuitenkin pelisarjaan jo tehty, en sit tiedä, mitä uutta seiskassa on. Tämän syvällisempää analyysia en osaa antaa, kun sarjan muiden pelien pelaamisesta on todella kauan ja muutenkaan tällaiset pelit eivät ole tyypillistä kauraani.

Sid Meier's Civilization VI - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Nathorr]

Metal Gear Solid - Master Collection Version (PC)

Parhaiden tarinapelien metsästys jatkuu palaamalla 90-luvun loppuun. PS1-pelit on mulle siinä mielessä tuntematonta seutua, että en ole pleikkaria koskaan omistanut, mutta nuorempana tuli kymmeniä tunteja tuijoteltua, kun kaverit pelasi niin Digimon-pelejä, Final Fantasyjä kuin Metal Gear Solidiakin. Ostin MGSV:n vuosia sitten, mutta kun tarinaan en ilman recap-videoita päässyt sisälle, lopetin ja päätin, että joskus palaan tähän pelisarjaan kunnolla. Master Collection -kokoelma tarttui joulualesta ja ensimmäinen osa on nyt taputeltu.

Vahvasti tarinavetoinen hiippailupeli oli aikaansa edellä elokuvamaisella otteellaan pitkine välivideoineen ja juonenkäänteineen. Peli oli yllättävänkin tiivis pakkaus, eli siinä on yksi tehtävä, joka suoritetaan yhdellä alueella. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, mutta mulla oli jostain syystä kuva, että peli koostuisi pienistä tehtävistä eri alueilla.

Siinä missä tarina on ehkä silloin 25 vuotta sitten ollut vallankumouksellinen ja pätevä edelleen, on peli muuten pahasti vanhentunut. Pelaaminen on nykypeleihin tottuneelle tosi stressaavaa, kun koko ajan tapahtuu ja virheisiin ei ole varaa. Hiippaillessa huomaa tuijottavansa enemmän yläreunan karttaa kuin itse peliä ja viholliskontaktia välttää viimeiseen asti. Onneksi pelissä on jonkinlainen autosave-systeemi, eli kuolema ei palauta edelliseen tallennukseen, vaan usein kyseisen alueen alkuun.

Graafisesti tämä on rujo. Tämä versiohan on käsittääkseni emuloitu PS1-versio ja paljon paremman lopputuloksen saisi, jos pelaisi kunnollisen emulaattorin kautta graafisilla parannuksilla, mutta päätin taistella "alkuperäisen" version läpi, että tästä jää jokin jälki Steamiin. En sinänsä ole kranttu graffojen suhteen, jos on jotain muuta, joka pelissä viehättää.

Tarina on tosi hyvä, mutta nykymittapuulla siinä on ehkä joitain elementtejä, jotka eivät nykyään välttämättä lentäisi. Nämä pitää kuitenkin aina suhteuttaa julkaisuajankohtaan ja uskonkin, että tämä on taas yksi niistä suunnannäyttäjistä, jonka ideoiden päälle muut pelit edelleen rakentavat omiaan. Siisteintä on kuitenkin päästä tähän maailmaan mukaan ja ehkä lopulta joskus saavuttaa se MGSV:kin.

Hyvä peli, joka oli aikaansa edellä, mutta nykymittapuulla aika raskas kokoemus. Jos nostalgialaseja ei ole, ei ole kiinnostunut pelistä jostain kulttuurillisesta tai historiallisesta syystä, kannattaa ehkä jättää kuitenkin pelaamatta. Emmä tiiä, ikävä dumata aikansa mestariteosta, kun on ite niin huono

Varovainen 4/5.

 

[terotin]

Yliluonnollinen dekkariseikkailusarja Blackwell meni viimein läpi alusta loppuun. Edellisellä kerralla jäi kesken, kun ärsytti miten 2. osa sijoittui menneisyyteen ja päähenkilön kohtalo oli jo tiedossa.

Mutta nyt kokonaisuutena katsoen yllättävän yhtenäinen sarja tuosta takaumasta huolimatta. Pidin erityisesti muistikirjasta, joka toimi sekä dialogivalitsimena että päättelypulmana. Kaksi aihetta valitsemalla päähenkilö mietti olisiko näiden välillä jokin yhteys. Toisaalta ensimmäisessä pelissä perinteisiä inventaariopulmia ei tainnut olla kuin yksi, eikä myöhemminkään esineitä tarvinnut tyrkyttää epäloogisiin paikkoihin. 90% sujui sujuvasti dialogipohjaisesti.

Aiheet oli paikoin varsin synkkiä ja loppua kohden meno meni turhan "eeppiseksi", mutta varsinkin sidekick oli yksi parhaita seikkailupelihahmoja.

 

[AsiJu]

Eiköhän tämä riitä DX:MD:sta toistaiseksi. Ei ollut läheskään niin paha, kuin mitä antoi ymmärtää.

Theme Hospital (PC)

Hauska sote-simulaattori.

Katselin livetallennetta Two Point Hospitalista (mikä on tämän henkinen jatko-osa/uusvesio) ja sain idean ruveta pelaamaan tätä vuosien jälkeen uusiksi. Kyseessä on siis kevythekinen sairaalasimulaatio/managerointipeli ysäriltä. Tavoitteena on pitää sairaalan maine hyvänä, kasvattaa sen arvoa, parantaa tarpeeksi potilaita sekä se, mikä viimeisenä yleensä täyttyy eli kerätä tarpeeksi rahaa. Sairaala kerrallaan rakennetaan erilaiset vastaaotto- ja toimenpidehuoneet sekä palkataan henkilökuntaa. Alussa riittää sairaanhoitajat, talonmiehet ja peruslekurit, sitten aletaan tarvita lisäksi psykiatreja, kirurgeja sekä tutkijoita. Lääkäreillä on kolme osaamistasoa ja koko henkilöstön osaaminen heijastuu mm. liikkumisnopeudessa. Kandit raahustavat hitaasti paikasta toiseen kun parhaimmat eli konsultit suorastaan kiitävät. Konsultit voivat myös opettaa muille lääkäreille omia kykyjään sekä osaamista yleisesti. Kolmella erikoiskyvyllä varustettu konsultti saakin koulutettua lisää superosaajia. Tämä kuitenkin pitää yleensä ensin kouluttaa useassa portaassa muutaman eri konsultin avulla.

Jotta homma ei menisi liian helpoksi niin koko ajan tapahtuu. Ensinnäkin sairaalassa on jatkuva kiire ja kuulutuksia tulee sellaista tahtia, että alkavat jäädä asioissa jälkeen. Laitteet kuluvat käytössä ja vähän väliä pitää talkkarin käydä niitä korjaamassa. Välillä ne pitää uusia kokonaan kun jo yhden käytön jälkeen tulee taikasavut pihalle. Peli heittää myös kapuloita rattaisiin erinäisillä onnettomuuksilla: maanjäristyksillä ja tartunnoilla. Järistykset vahingoittavat laitteita ja jos niitä ei pidä kunnossa, voi richtereitten jälkeen huomata monessa huoneessa olevan jäljellä vain romua sekä mahdollisesti työntekijän ja potilaan ruumiit... Tartunnat taas pitää hoitaa joko myöntämällä niiden olemassaolo ja ottamalla pieni sakko, tai koittaa hoitaa tarttuneet salassa ennen kuin totuus tulee julki. Välillä onnistuin peittelyssä, välillä en. Välillä taas sain peiteltyä potkimalla tartunnan saaneet kotiin... Onnettomuudet ovat jokseenkin ärsyttäviä mutta toisaalta ilman niitä ei sairaalassa olisi mitään tekemistä, kun kaikki huoneet on tehty ja odottelee vaan rahasumman kasvua.

Isoin ärsytys on hiiren kursoriin liittyvät bugi. Se välillä jumitti vasempaan reunaan enkä saanut sitä korjattua muuta kuin käynnistämällä pelin uudelleen. Ei kovin hauskaa varsinkaan kesken kiireistä tartunta-aaltoa. Lisäksi välillä tuntui, että rahat oli loppu ja sairaala meni päin hanuria ilman selkeää syytä. Aiemmasta tallennuksesta uudestaan koittamalla hieman eri tavalla kaikki toimi taas kuin unelma. Kai siellä jokin näkymätön algoritmi sitten oli.

Kaiken kaikkiaan tämä oli noista pienistä ärsytyksistä huolimatta hauska kokemus, varsinkin kun en ole tällaisia pelejä aikoihin pelannut. Toki tällä on mulle myös nostalgia-arvoa.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Theme_Hospital

Sid Meier's Civilization VI (PC)

Vielä... Yksi... Vuoro...

Tämä pelisarja tuskin esittelyjä kaipaa. Nyt kun sarjan seitsemäs päänimike ilmestyi niin ajatetlin viimein pelata joskus vuosia sitten Epic Storesta ilmaiseksi nappaamani kutosen. Tosin mulla iski joku flashback, että olen tätä joskus aiemmin kokeillut kauan sitten, ehkä joku Steamin ilmaisviikonloppu. Näitä on tullut kakkosesta asti pelattua erinäisiä määriä. Kolmosta pelasin aikanaan paljon, nelosta en niin kauheasti vaikka moni sitä pitääkin yhtenä parhaista. Vitoseen tykästyin myös, kun sen X-Comin uusversion kylkiäisenä sain. Tässä uutuutena on kaupungeissa eri tehtäviin erikoistuneet kaupunginosat. Kampus keskittyy tieteeseen, mikä on ollut yleisin keskittymissuuntaukseni näissä. Kaupallinen keskittyy nimensä mukaisesti rahantuottoon ja omat alueensa on myös mm. tuotannolle, taiteelle ja uskonnolle.

Pelasin pari peliä, joissa kummassakin otin turpaani. Varsinkin jälkimäinen häviö harmitti, kun olin muutaman vuoron päässä avaruuskilpailuvoitosta ja Pietari Suuri polki hattunsa ja kiiti kulttuurivoitolla ohi. Sen verran sain kuitenkin todettua, että addiktio vielä yhteen vuoroon oli kuitenkin tallella. Isoimmat uudistukset lienee kuitenkin pelisarjaan jo tehty, en sit tiedä, mitä uutta seiskassa on. Tämän syvällisempää analyysia en osaa antaa, kun sarjan muiden pelien pelaamisesta on todella kauan ja muutenkaan tällaiset pelit eivät ole tyypillistä kauraani.

Sid Meier's Civilization VI - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

Kylläpä tuli nostalgialataus Theme Hospitalista, pitänee hankkia se itsekin tai kenties tuo Two Point Hospital.

Itsellä uusiksipelauksessa Metro Exodus tällä haavaa.
Mahdollisesti johtuen siitä, että jonkin aikaa sitten oli Fallout 4 pelauksessa tuli mieleen, että Exoduksen on lie ajatus ollakin 4A:n Fallout.

Minusta Exodus toteutti hyvin 2033 ja Last Light jälkeen avoimempaan maailmaan siirtymisen, niin pelillisesti kuin tarinallisesti.
Jokaisessa bunkkerissa, viemärissä tai ränsistyneessä mutanttien täyttämässä rakennuksessa on kuitenkin heti tuttu Metro viba, nyt näiden välillä vaan kuljetaan avoimempaa maastoa.
Samalla tutustutaan eri lailla ydinsodan jälkeisessä ajassa selviytyviin heimoihin.

Aseiden modaus antaa mukavan tavan päivittää tussareita ja myös taktisen puolen kun sen voi tehdä kentällä.
Ennen soluttautumista laittaa vaimentimen revolveriin, esimerkiksi.

Aseista puheen ollen gunplay on varsinkin parantunut. Aseet tuntuu nyt aseilta ja laukausäänet varsinkin on makeat.
Kun vaikka tuolla revolverilla pamauttaa mutantin headshotilla tantereeseen ja laukaus kaikuu pitkin aroja, jokin siinä vetoaa.

Laukaus päähän on lähes aina heti tappava ja tarkkuus on valttia, kertalaukaukset on sarjatulta parempi vaihtoehto.
Hitboxit tuntuu myös tarkoilta.

Aseen varusteet oikeasti vaikuttaa.
Yritin eilen esim. käyttää kiikaritähtäintä AK:ssa, jossa oli lyhyt piippu.
Laukaukset meni yleensä ohi kun ei aseen tarkkuus ole riittävä kauempaa ampumiselle.
Tuossa on taas taktinenkin puoli, laita kiikari ensin ja harvenna vihollisia kauempaa, sitten ennen lähestymistä reflex sight kiinni lähempää taistelua varten.

Tuo on lisäksi immersiotekijä, sen tähtäimen voi vaihtaa ilman konepajatasoista työpöytää kyllä.

Tarina toimii käänteineen ja motiiveineen, josta lie iso kiitos lähdekirjalle, jälleen.
Spoilaamatta sen enempää yksi kantava teema on oletus siitä, että maa on täynnä vihollisen valloitusjoukkoja. Todellisuudessa niitä ei ole yhtään.

Tämä lie kirjailijan kannanotto ja tuotu peliin hienosti sekin.

 

[dami]

Shenzhen i/o (pc)
Tälläinen ohjelmointi/logiikka/piirisuunnittelu peli.
Jokaisen tehtävän alussa annetaan kuvaus laitteesta johon piiri tulee, sen käyttötarkoitus, ja sisään ja ulosmeno portit ja -signaalit. Siihen väliin pitää rakentaa toiniva i/o systeemi ja kirjoittaa koodi, ja laitteen pitää läpäistä testit, antaa virheetön ulostulo. Vaikeustaso on kova, ainakin tällaiselle joka ei ole ohjelmointia aiemmin harrastanut. Lopuksi kun testit on läpäisty, ohjelma antaa histogrammi - pisteytyksen virrankulutuksen, piirin yhteishinnan ja koodirivien määrän suhteen. Tarkoitus on motivoida optimoimaan ratkaisua, joka on olennainen osa haastetta ja peliä. Pelissä käytetään assembly - tyylistä ohjelmointikieltä, jossa ei hirveästi käskyjä ole, ja piireissä joita koodataan on monia rajoituksia rekisterien ja i/o pinnien suhteen. Koodi pitää myös mahtua max 14 riviin / mikrokontrolleri. Moni pitää näitä rajoituksia keinotekoisina ja epärealistisina, mutta se motivoi tehostamaan suunnittelua ja tarjoaa haastetta varmasti ammatikseenkin ohjelmoiville.
Pääpelin n. 30 tehtävän jälkeen työ jatkuu toisessa kaupungissa, jossa tehtävät ovat entistä vaikeampia. Matkani tyssäsikin 5. lisätehtävään (kaikkiaan niitä olisi 10), jossa en saanut ratkaisuani koodattua pelin rajoitettuun hiekkalaatikkoon. Ratkaisuni olivat aluksi suurimmaksi osaksi "keskimääräistä" huonompia histogrammin perusteella, mutta loppua kohti aloin päästä keskiarvon paremmalle puolelle. Jätän 5. lisätehtävän hautumaan, jos joskus mieleen pälkähtäisi ratkaisu, ja välillä pelaan muita ohjelmointipelejä.

 

[Refloni]

Tarina toimii käänteineen ja motiiveineen, josta lie iso kiitos lähdekirjalle, jälleen.
Spoilaamatta sen enempää yksi kantava teema on oletus siitä, että maa on täynnä vihollisen valloitusjoukkoja. Todellisuudessa niitä ei ole yhtään.

Tämä lie kirjailijan kannanotto ja tuotu peliin hienosti sekin.

Metro 2035 on tosiaan sarjan kantaaottavin kirja. Juoni on ihan erilainen kuin pelissä, mutta siinä käsitellään mutkan kautta Venäjän vainoharhaisuutta, propagandakoneistoa ja kansan alistumista sen valtaan. Kirjailija Gluhovski osallistui myös pelien tekemiseen.

Mies elää nykyään maanpaossa ja on yksi mun eniten arvostamia venäläisiä.

 

[AsiJu]

Metro 2035 on tosiaan sarjan kantaaottavin kirja. Juoni on ihan erilainen kuin pelissä, mutta siinä käsitellään mutkan kautta Venäjän vainoharhaisuutta, propagandakoneistoa ja kansan alistumista sen valtaan. Kirjailija Gluhovski osallistui myös pelien tekemiseen.

Mies elää nykyään maanpaossa ja on yksi mun eniten arvostamia venäläisiä.

Joo on aivan selkeää minkä metafora näissä on kyseessä.

Pelistä jäi se mainitsematta, että stealth toimii Exoduksessa sarjasta parhaiten ja on oikeasti vaihtoehto avoimelle taistelulle usein ellei aina.
Lisäksi kömpelösti pakotettua hiippailua ei taida olla ollenkaan.

Omat tilanteet meneekin usein hiippaillen alku, sitten jotain menee pieleen ja aseet laulaen loppu.

Takedown animaatiot on myös jotenkin uskottavammat nyt.
Last Lightissä oli hieman immersiotakin rikkova tekijä, että raskaassa sotisovassa olevat vihut Artyom sai tajuttomaksi vain keveyesti pistoolin perällä kopauttamalla eikä vieressä seisseet olleet usein moksiskaan.

2033 taas oli toinen äärilaita kun mitään takedowneja ei ole ja ainut äänetön tapa tappaa oli epäluotettavat heittoveitset ja yhdestäkin havaituksi tulemisesta kaikki vihut tietää missä olet sen jälkeen.
Usea uusiksipeluukerta onkin jäänyt siihen puolipakotettuun hiippailuun ensimmäisen pinnallakäynnin jälkeen kun pelin ongelmat tulee naamalle turhan vahvasti.

Toisaalta tietysti Artyom onkin siinä vasta kloppi, että siinä mielessä realistista.

Tuntuu, että Exoduksessa mekaniikat oli hierottu kouhalleen.
Eihän se mikään maailman paras shooter tai stealth peli ole, mutta ei ole tarkoituskaan.

Vielä tuli mieleen: muistan elävästi 2033 kun ekan kerran pinnalla ollessa ammukset oli lähes loppu, suodattimet loppu eikä tietoakaan miten päästä pois ja lauma mutantteja edessä.

Harvoin on peliä pelatessa tullut yhtä vahvasti se olo, että minä en pääse pois täältä elossa.
Julmaa, mutta tehokasta.

Toki eipä ensipelaaja voi arvata, että edelliseltä kauppapaikalta piti ostaa suodattimia koko rahalla. Myöhemmät pelit on paremmin tasapainossa tämän suhteen.