Puhut eri asiasta. Kysymys oli ihmisarvosta, mikä on kristinuskossa todellakin universaali eikä rajaudu kansakuntien tai ulkoisen aseman perusteella, eikä sen perusteella onko joku kristitty vai ei.
Mikä hemmetin universaali-ihmisarvo se sitten oikein oli, joka kuitenkin salli sen orjuuden sen about 1800 vuoden ajan?
Kerta Jumalan edessä vain kristityt saavat iänkaikkisen elämän ja maan päällä orjuutta vähintään katsotaan sormien läpi, niin missä hemmetissä tuo kristittyjen "universaali ihmisarvo" sitten sijaitsi tuon 1800 vuoden ajan? Siis missä muualla, kuin kristillisessä apologetiikassa?
Se koskee itseasiassa sitä merkittävintä traditionaalista suuntausta, muut ovat ennemmin poikkeuksia.
No siitä huolimatta, kyseessä on suht moderni linja ja se ei ole relevantti sen kanssa, miten he toimivat silloin reilut 2000 vuotta sitten.
Kristinuskossa ihmisarvo on jotain, mikä on annettu ihmisiä ylempää jolloin sen kiistäminen on rikkomus sitä autkoriteettia vastaan. Zarathustalaisuudessa se on periaatteessa riippuvainen ainoastaan ihmisjärkeilystä ja silloin sen kiistämiseen riittää myös ihmisjärkeily. Onko se sitten parempi riippuu varmaan siitä miten joustavan ihmisarvon haluaa.
Itse arvostan enemmän sellaista ihmisarvoa, jonka ihmisten muodostavat omalla järjellä ja päättelyllä, kuin sellaista, jota ihmiset vain noudattavat, kun pelkäävät jotain kosmista auktoriteettia. Mutta joo, makuasioita.
Et selvästikään tiedä lainkaan mistä puhut, tai sitten teet kovin tarkoitushakuisen negatiivisia tulkintoja. Sen jälkeen kun kristinusko laillistettiin Roomassa, kirkon varoja käytettiin jo silloin ostamaan orjia vapaaksi. Kirkkoisä Augustinus sanoi orjuuden olevan Jumalan tahdon vastaista. Vanhin säilynyt teksti aiheesta taitaa olla Gregorius Nyssalaisen saarna vuodelta 380, minkä argumentit siirtyivät aika pitkälti orjuutta myöhemmin vastustaneisiin liikkeisiin. Imperiumin hajottua orjuus väheni Euroopassa sitä mukaa kun kirkon vaikutusvalta kasvoi (esim. Ranskassa orjuus kiellettiin kaikissa muodoissaan 1300-luvulla) ja palasi oikeastaan 1500-luvulla Kanariansaarten valloituksen ja amerikan mantereen löytymisen jälkeen, jolloin alkuperäisväestöä käytettiin orjina siirtomaissa, mitä mm. monet paavit vastustivat jyrkästi - vuoden 1435 bullassa vaadittiin kaikkien Kanariansaarten orjuutettujen alkuperäisasukkaiden vapauttamista ekskommunikoinnin uhalla, mikä oli kirkon suunnilleen vahvin mahdollinen uhkaus mitä työkalupakissa oli. Samaa toistettiin 1537, missä yksinkertaisesti kiellettiin alkuperäiskansojen orjuuttaminen. Ja monia muita saman sisältöisiä sen jälkeenkin. Ja siinä määrin kovasanaisia, että esim. Espanja kielsi niiden jukaisun siirtomaissa ilman erillistä lupaa. Joten väitteesi että kristinusko hyväksyi orjuuden lähes 2000 vuotta on yksiselitteisesti väärä. Ja on erittäin todennäköistä, että ilman sitä kristinuskon ihmiskäsitystä, mistä orjuuden vastustaminen vastoin oman aikansa kaikkein järkevimpänä pidettyjä filosofisia suuntauksia vastaan nousi, ei olisi mitään valistusaatetta eikä erityistä syytä miksi kukaan olisi käynyt orjuutta vastaan.
Ei vaan sä teet tarkoituksenhakuisia positiivisia tulkintoja.
Mä katson kokonaisuutta. Kristillisten kirkkojen tukemat kristillisellä mandaatilla hallitsevat kristilliset kuninkaat ja kristilliset uskonnolliset johtajat pyörittivät yhteiskuntia, joissa heidän kristilliset alaiset (kuten myös nuo johtajat itse) omistivat ja kauppasivat orjia. Tuota tapahtui sieltä ihan kristinuskon alkuajoista sinne 1800-luvulle asti.
Joo, kyllä aina välillä joku kristitty oli kiltti orjille. Aina välillä jopa joku paavikin totesi, että älkää nyt viitsikö orjuuttaa noita tiettyjä tyyppejä. Sitten about samoihin aikoihin toinen paavi totesi, että kristillisten orjien myyminen on ok, kunhan ostajat ovat myös kristittyjä.
Paavit myös omistivat itse orjia eivätkä kieltäneet orjuutta, ainakaan konsistentisti, edes niillä alueilla, joissa heillä oli suora maallinenkin valta.
Orjuus väheni Euroopassa, tai suurelta osin muuttui maaorjuudeksi perinteisesti orjuuden sijaan, mutta ei siksi, että kristinusko jotenkin piti orjuutta kategorisesti pahana, vaan siksi, että kristinusko oli aika penseä kristittyjen orjuuttamista vastaan. Etenkin jos kyse oli aiemmin vapaista kristityistä. Tuon takia siellä Ranskassa, ja muuallakin Euroopassa, orjuus väheni ja halpatyövoima korvattiin maaorjilla ja myöhemmin muilla alempia yhteiskuntaluokkia riistävillä menetelmillä, mutta sitten kun tarvittiinkin sitä työvoimaa niille sokeriplantaaseille, niin se klassinen orjuus alkoi taas nousemaan. Tai tuossa muutoksessa oli taustalla muitakin, ihan uskonnosta riippumattomia tekijöitä, mutta kuitenkin kyse ei ollut mistään kristinuskon universaalista ihmisarvosta.
Että joo, kristinusko kyllä hyväksyi orjuuden lähes 2000 vuotta. Yksittäisten tyyppien sanomiset eivät merkkaa vaan se kokonaisuus merkkaa. Ei sinänsä, etteikö kristittyjen ja kirkon keskuudessa olisi ollut asiasta debaattia, mutta samaan tapaan käytännössä kaikkien muidenkin orjia omistavien yhteiskuntien uskonnoissa, filosofioissa ja muissa vastaavissa on ollut tuota debaattia. Kristinusko ei noilta osin ole mitenkään parempi kuin muut, tosin ei nyt erityisesti huonompikaan.
Oikeastaan heitetään seuraavanlainen vertaus. Vaikka kuinka monien vuosien ajan, tuhannet imaamit ja muut islamin uskonnolliset johtajat ovat yhä uudelleen ja uudelleen tuominneet islamin nimissä tehtävät terrori-iskut ja muun väkivallan. Tarkoittaako tuo, että Islam on rauhan uskonto, vai merkkaako loppukädessä ne muslimien käytännön teot enemmän kuin nuo lausunnot?
Tuo selitys taas ei sovi mitenkään yhteen sen kanssa mitä apostolit opettivat uskovien ja esivallan suhteesta.
Eihän tuo ole sen kanssa ristiriidassa. Esivaltaa voi seurata kunnes Jeesus tulee takas maailmaan. Tosin siinä vaiheessa, kun meillä alkoi olemaan enemmän kirjallisia lähteitä, niin Jeesuksen kuolemasta oli kulunut jo useita kymmeniä vuosia, joten väki ei enää odottanut mitään nopeaa paluuta.
