Työelämäkeskustelu

[chrisekh]

Missä huomaa eron on workshopeissa. Ne ovat teamsin kautta ihan perseestä verrattuna kasvotusten pidettyihin. Ylipäätänsä pienessäkin ryhmässä innovointiin tulee mun mielestä eri tavalla energiaa kasvotusten.

Pahinta on sitten sellainen hybridi kokoustaminen jossa puolet on samassa huoneessa ja loput etayhteydella. Sellaisessa kokouksessa ei sitten innovoi yhtaan mitaan. Se on kuin yrittaisi koodata kannykalla.

 

[juhei]

Esimerkiksi HS:n pari viimeisintä juttua, joissa yritysjohtajat sanovat että etätyöt tappavat luovuuden ja nyt heti kaikki takaisin toimistolle, on sellaisia missä äänessä on ollut Technopoliksen ja Spondan toimitusjohtajat. Sitä voi miettiä, että olisiko jotain muutakin syytä haluta työntekijät takaisin toimistolle, kuin huoli luovuudesta ja tehokkuudesta.

 

[Minttumake]

...mutta aika välipitämätöntä tuntuu touhu olevan ja tunnin ruokatunnit ihan arkipäivää siellä konttorilla...

Poimin viestistäsi yksittäisen havainnon jota olen itsekin monesti pohtinut. Oman työurani aikana kaikissa työpaikoissa on ollut kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan ruokataukoon käytetään 30 min riippumatta siitä kuinka kauan aikaa ruokailemiseen oikeasti kuluu. Eli vaikka ruokatauko venähtäisi niin kotiin lähdetään silti samaan aikaan kuin muutenkin. Keskimääräisesti ruokatauon pituus lienee lähempänä tuntia ja silloin tällöin jopa pari tuntia. Missään työpaikassa ruokatauon pituutta ei ole valvottu vaikka kyseessä olisi ollut suorittavan tason kellokortilla kontrolloitua työtä. Tämän perusteella uskoisin että sama käytäntö on valloillaan useimmissa työpaikoissa ympäri Suomen. Monen moista tehostamistoimenpidettä olen oman urani aikana ehtinyt näkemään, mutta kertaakaan en ole kuullut edes ehdotettavan että ruokataukoon kuluvaa ruvettaisiin suraamaan. Itsehän en työntekjänä pidä pahana tai toivo muutosta nykyiseen vallitsevaa käytäntöön, mutta ole kyllä ihmetellyt lepsua käytäntöä ja sen alkuperää.

 

[asddsa]

En tiedä ovatko muut huomanneet, mutta itse olen viime viikkoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon etätyötä vastustavat ja toimistolle pakottavat ovat saaneet palstatilaa milloin missäkin. On käytetty mitä mielenkiintoisempia perusteluja: ei tuu solmittua ystävyyssuhteita ja yhteisöllisyys katoaa, uuden oppiminen vaikeutuu, työpaikkaruokalat ja työpaikan lähistöllä olevat ruokalat eivät saa tuloja ja innovointi vaikeutuu. Milloin mitäkin. Täälläkin on asiasta keskusteltu enemmän kuin kerran.

Ihan kiva, että asiasta keskustellaan, mutta mun mielestä on turha kuvitella mitään suuria innovointeja ja ideoita, jos ihmiset pakotetaan toimistolle. Tätäkin lankaa kun seuraa, niin ehkä se innovointien ja uusien ideoiden puute kaatuu siihen, että se työn johtaminen on vähän mitä sattuu. Tai sitä ei ole ollenkaan. Erään ison yrityksen "kehittyneestä" etätyökäytännöstä jäi käsitys, että ne työasiat hoidetaan siellä kahvikoneen edessä. Uuden oppimisesta ainakin sen verran, että ainakin itselle uuden oppiminen oli jopa helpompaa etänä. Kun ei ollut sitä vierustoveria siinä vieressä jolta kysyä ratkaisua, niin tuli enemmän kokeiltua erehdys-yritys -menetelmää ja tietääkseni firma ei tähän kaatunut. Työpaikkaruokailuista ja ravintoloista voisi muutaman sanan sanoa, että ihan sama pakotetaanko ne ihmiset sinne toimistolle vai ei, mutta jos se ruokailu maksaa vaikka 10€ ja siitä ylöspäin, niin se tulee aika kalliiksi pidemmällä tähtäimellä ja ihmiset sitten tulevat sinne toimistolle, omin eväin. Nyt on läjä tyytymättömiä työntekijöitä ja edelleenkin ruokalat ja ravintolat ihmettelevät, että missäs kaikki luuraa. Tuleeko seuraavaksi sitten kielto tuoda omat eväät töihin, jotta ihmiset menisivät työpaikkaruokalaan tai läheiseen ravintolaan?

Varmasti sohaisen ampiaispesää tällä kirjoituksella, mutta huomatkaa kellonaika ja se, että on hieman kieli poskessa kirjoitettu. Toisinaan tuntuu, että tuossa etätöiden rajoittamisessa on vaan taustalla tämä surullisen kuuluisa "aina on näin tehty ja aina tullaan näin tekemään" ja muutaman vuoden takaiset etätöiden ylistyspuheet ovat unohtuneet jo kauas menneisyyteen. Toki kaikkia töitä ei vain voi tehdä syystä tai toisesta etänä, mutta ainakin suurimman osan toimihenkilön, asiantuntijan tai ylemmän toimihenkilön töistä pystyy tekemään ihan missä vaan, paikasta riippumatta. Kunhan ne tekee.

Ymmärtäisin itse tuon etätöiden rajoittamisen paremmin, jos ne toimistot edes olisi jollain tavalla järkeviä. Mutta ainakin meillä on avokonttori jossa on sekaisin eri asioita tekeviä ihmisiä, joka ei kyllä ole mikään kovin hyvä ympäristö jos pitäisi saada jotain vähänkään keskittymistä vaativaa aikaan.

Meillä saa tällä hetkellä valita aika vapaasti on kotona vai tuolla, mutta tuntuu tämäkin johtavan välillä kaoottisuuteen. Jotta tämä oikeasti toimisi hyvin, niin pitäisi varmaan miettiä jotain uudenlaisia työskentelytapoja, eikä niin että tieto lähinnä liikkuu jossain random kahvituokioilla.

 

[IT-magistri]

Itselläni on kokemusta avokonttorista. Siellä on vaikea koodata tai tehdä syvää ajatuksellista vaativaa työtä. Jotkut Ad Hoc sähköpostiviestit ja rutiinilla menevät tehtävät voi tehdä. Tämän takia ne koodit jutut tehtiin sitten konttorilla, kun siellä oli hiljaista tai etänä kotona. Joissakin työpaikoissa on sitten ollut luksusta ja on saanut ihan oman työhuoneen. Silloin pystyi hoitamaan ne Teams/Zoom/Google meetings palaverit muita häiritsemättä ja analyyttiset työt saatiin tehtyä rauhassa.

Noita avokonttoreita vastustaa ihan opetusalalla toimivat. Olen kavereiltani saanut kuulla kuinka ahtaassa opettajahuoneessa ei pysty tekemään oman opetukseen liittyviä hommia, kun siellä on hälinää jne. Noita avokonttoreista on tehty tutkimuksia ja se heikentää työntekemistä sekä heikentää työntekijöiden työssä jaksamista [1-5].

Itselläni on vain sellainen tulkinta, että kun ne toimistotilat eivät ole ilmaisia [6], niin sinne halutaan että väki on siellä ja sitten se on joillekin johtajille helpompaa johtaa työntekijöitä, kun ne ovat samassa tilassa. Sitten uskotaan että avoimessa toimistotilassa ne uudet ideat leviävät nopeammin jne [7]. Mutta eipä tämä työssä jaksaminen oikein enää merkitse mitään, kun voidaan vain sanoa: "On niitä muidenkin firmojen haalareita, joita voi sovittaa päälle". Vielä pitäisi jaksaa eläkeikään asti tätä touhua, jossa ei ole selkeää kuka on se "oikea pahis" siellä työelämässä. kun tämä koko työelämä on julma hyvin usealle ihmisille. Osa ongelmaa ovat tuhoisat johtajat [8-9], työpaikalla tapahtuva kiusaaminen (joka on yleensä johtajasi) [10], työturvallisuusrikoksia tekevät yrittäjät [11], työntekijät jotka jäähdyttelevät ja työkuorma kasvaa [12-13], verotus joka pitää huolen että ei kannata tehdä yhtään ylimääräistä kun rahat menevät siihen yhteiseen demarilompakkoon [14-15] jne.

Suomalaisessa työelämässä on lukuisi ongelmia ja keskustelu on hyvin kapeaa, että mitä niille pitäisi tehdä. Mielestäni suurin yhteiskunnallinen ongelma on, että sanotaan koulutuksen kannattavan aina [16-19], kun se hyöty loppuu heti, jos ei ole yrityksiä jotka voivat palkata tai osaamiselle ei ole kysyntää Suomessa tai sitä on muutamalle harvalle valitulle. Tai se kysyntää vähenee/loppuu osaamiselle, kun valmistut koulusta laskukautena. Se on helppo sanoa, että muuta ulkomaille tai ryhdy yrittäjäksi. Tuntuu siltä, että tämä on vain tälläistä jota koetaan läpi ja tässä saa vain odottaa, että milloin se oma onni loppuu kesken.

Viitteet

[1] Sander E (Libby) J, Marques C, Birt J, Stead M, Baumann O. Open-plan office noise is stressful: multimodal stress detection in a simulated work environment. Journal of Management & Organization. 2021;27(6):1021-1037. Open-plan office noise is stressful: multimodal stress detection in a simulated work environment | Journal of Management & Organization | Cambridge Core

[2] Colenberg, S., Jylhä, T., & Arkesteijn, M. (2020). The relationship between interior office space and employee health and well-being – a literature review. Building Research & Information, 49(3), 352–366. https://doi.org/10.1080/09613218.2019.1710098

[3] Why open offices are bad for us

[4] A research roundup to show that your office layout is toxic (and some tips for making it better)

[5] https://www.researchgate.net/public...g_widespread_myths_about_workplace_design#pfa

[6] The High Cost of Empty Offices: Corporate Challenges and Smart Tech Solutions | Accruent

[7] How to Make Sure People Won’t Hate Your New Open Office Plan

[8] Tuhoava johtaminen vastavuoroisena johtamisprosessina - pdf

[9] https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64413/Rautava_Rasmus.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[10] Työsuojeluviranomaiset penkoivat sata kiusaamistapausta: kiusaaja oli useimmiten esimies, ei työkaveri – näin tunnistat ongelmapomon

[11] Paasonen, Jyri – Lindfors, Henriikka. Työturvallisuuslainsäädännön rikkomusten rangaistuskäytännöstä. Defensor Legis 2/2021 s. 390–410. Paasonen, Jyri – Lindfors, Henriikka: Työturvallisuuslainsäädännön rikkomusten rangaistuskäytännöstä

[12] Tekniikan Maailma

[13] Jopa 80 prosenttia rakennustyömailla tehtävästä työstä on tehotonta – jatkuvat keskeytykset vaikuttavat myös turvallisuuteen | Aalto-yliopisto

[14] Lisätuloa 400 euroa, käteen 200 euroa - näin verotus iskee | Verkkouutiset

[15] Palkkasi nousi, mutta käteen ei jäänyt paljon mitään? Verokiila iskee ankarasti jo melko pieniinkin tuloihin - Laskuri näyttää paljonko käteesi jää palkankorotuksesta

[16] Analyysi: Koulutus ei aina kannata, jos haluaa hyvän palkan – mutta yhdessä asiassa tulee iso ero. Analyysi: Koulutus ei aina kannata, jos haluaa hyvän palkan – mutta yhdessä asiassa tulee iso ero

[17] Analyysi: Kannattaako opiskelu? Korkeakoulututkinto tuo miehelle 600 000 euroa enemmän, naiselle 400 000 euroa. Analyysi: Kannattaako opiskelu? Korkeakoulututkinto tuo miehelle 600 000 euroa enemmän, naiselle 400 000 euroa

[18] Olen surullinen esimerkki siitä, että korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa. Lukijan mielipide | Olen surullinen esimerkki siitä, että korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa

[19] Filosofian tohtori Arto tajusi kolmekymppisenä, että 10 vuotta työurasta meni hukkaan – Tohtoritutkinnon suorittaneet avoimina. Filosofian tohtori Arto tajusi kolmekymppisenä, että 10 vuotta työurasta meni hukkaan – Tohtoritutkinnon suorittaneet avoimina

 

[Bigfoot007]

En ole nähnyt tommosta missään, eli ehkä yleistät liikaa. Toki ylemmän johdon (johon kuulun itsekin) täysiä kalentereita olen nähnyt, mutta tuskin niissä tuommoista on.

Käytännössä mun pitää varata lounastauot jos haluan syödä. Samoin jos haluaa keskittyä johonkin yli tunnin putkeen se vaatii varauksen tai siihen tulee jotain turhaa tilalle.

Kerrompa erään tarinan. Olipa kerran yksi weekly palaveri, jossa oli myös herra iso johtaja ja tämän haaremi mukana. Agenda juostiin läpi viidessä minuutissa eikä länsirintamalta ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Koska palaveriaikaa oli vielä 50 pitkää minuuttia, päätti herra iso johtaja kertoa oikein hauskanpuoleisen jutun sikarinhakumatkaltaan Kuubasta sisältäen kaikki mukahauskat sattumukset ja kliseet. Johtajan haaremi ja projektipäälliköt pidättelivät tekoneurua ja heittivät paskaa läppää koko palaverin mielistellen suurta johtajaa. Kellon lyödessä viittä vaille poistuttiin paikalta hierarkian mukaisessa jonossa ja pertti perusdevaaja sammutti valot ja lukitsi oven.
Kyllä se kuulkaas näin on, suomalaisessa työelämässä on paaaaljon tyhjäkäyntiä ja turhia palavereja. Läsnäolotyössä jauhetaan yhdentekevää juorupaskaa naapurin työpisteen vieressä ja vastamelukuulolekkeet on tietenkin kielletty. Lounaita saa venyttää ja kukaan ei uskalla lähteä pois ennen kuin kuin kaikki lähtyevät yhtä aikaa. Siksi otankin melkein aina eväät mukaan ja linnottaudun elämäntapaintiaanien ja syrjäytyneiden kanssa käytävältä kaukaisimpaan lounasmökkiin.

Vielä turhista palavereista. Monet YT-neuvottelut koettu jonka seurauksena välijohtajat ja erilaiset kehityspäälliköt pyrkivät täyttämään kalentereita jonninjoutavilla palavereilla ja pikkuprojekteilla joilla ei ole mitään merkitystä liiketoiminnan kannalta. Pitää näyttää isojen johtajien suuntaa että ollaan kokoajan menossa ja tehdään toooosi tärkeää työtä, eikä heitä voi korvata. Sitten haaskataan vielä muiden työntekijöiden aikaa saarnaamalla joka välissä omasta hienosta tekemisestä ja tosi cooleista sikamakeista projekteista ja uudesta mullistavasta strategiasta. Lopuksi nakitetaan nämä turhat duunit järjestelmäapinoille (kuten minulle) tai suorittavalle portaalle ja muille devaajamuurahaisille. Voin pistää melkeen pääni pantiksi, että seuraavien YT-neuvottelujen päätyttyä samat tyhjäntoimittajat jatkavat leivänsyrjässä kiinni ja lisää puuhastelua kaivetaan taikurin hatusta. Mark my words! Ps. En ole katkera, muuten vaan kyrsii kohtaamani työkulttuuri ja armoton tyhjäkäynti. Päättäjät eivät näe metsää puilta.

 

[3dfx]

Poimin viestistäsi yksittäisen havainnon jota olen itsekin monesti pohtinut. Oman työurani aikana kaikissa työpaikoissa on ollut kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan ruokataukoon käytetään 30 min riippumatta siitä kuinka kauan aikaa ruokailemiseen oikeasti kuluu. Eli vaikka ruokatauko venähtäisi niin kotiin lähdetään silti samaan aikaan kuin muutenkin. Keskimääräisesti ruokatauon pituus lienee lähempänä tuntia ja silloin tällöin jopa pari tuntia. Missään työpaikassa ruokatauon pituutta ei ole valvottu vaikka kyseessä olisi ollut suorittavan tason kellokortilla kontrolloitua työtä. Tämän perusteella uskoisin että sama käytäntö on valloillaan useimmissa työpaikoissa ympäri Suomen. Monen moista tehostamistoimenpidettä olen oman urani aikana ehtinyt näkemään, mutta kertaakaan en ole kuullut edes ehdotettavan että ruokataukoon kuluvaa ruvettaisiin suraamaan. Itsehän en työntekjänä pidä pahana tai toivo muutosta nykyiseen vallitsevaa käytäntöön, mutta ole kyllä ihmetellyt lepsua käytäntöä ja sen alkuperää.

Suorittavassa työssä kun firmalla meni hyvin ei merkitystä kuinka paljon tauot veny. kun meni huonosti niin suunnilleen sekkarilla kyylättiin ettei mene yli kun niin kiire oli tekemään ei mitään. Mitään järkeehän tässäkään ei ollut.

 

[asddsa]

Kyllä se kuulkaas näin on, suomalaisessa työelämässä on paaaaljon tyhjäkäyntiä ja turhia palavereja. Läsnäolotyössä jauhetaan yhdentekevää juorupaskaa naapurin työpisteen vieressä ja vastamelukuulolekkeet on tietenkin kielletty. Lounaita saa venyttää ja kukaan ei uskalla lähteä pois ennen kuin kuin kaikki lähtyevät yhtä aikaa. Siksi otankin melkein aina eväät mukaan ja linnottaudun elämäntapaintiaanien ja syrjäytyneiden kanssa käytävältä kaukaisimpaan lounasmökkiin.

Pahinta tuntuu olevan että ainakin meillä osa tuntuu vetävän nuo keskustelut ihan jatkuvasti politiikkaan. Tuntuu siltä, että olisi ehkä parempi, että työpaikalla ei kauheasti keskusteltaisi politiikasta ja turhaan luotaisi tuollaista politisoitunutta ilmapiiriä.

 

[dropadrop]

Näitä kun lukee tuntuu aina, että omalla työpaikalla ehkä kuitenkin aika hyvä meininki…

 

[Bigfoot007]

Näitä kun lukee tuntuu aina, että omalla työpaikalla ehkä kuitenkin aika hyvä meininki…

Oikotien mainokset työpaikan vaihtamisesta ovat aivan loistavia! Suorastaan koomista kuinka hyvin tulee mieleen pari entistä tiiminvetäjää tai isoa pamppua.

Edellisen työantajan lihavina vuosina meillä oli runsaasti turhanpäiväisiä koulutuksia Trainers housen vetäminä. Askarreltiin ja paskarreltiin firman sloganeja, brändiä ja asiakaslupauksia seinälle ja toistettiin niitä laulun muodossa. Näistä sekoilutyöpajoista tulee mieleen Steve Balmerin motivointipuheet Steve Balmer repeatedly says "Developers" at Windows Conference

Asiakasrajapinnassa puolestaan keskityttiin asiakkaiden psykologiseen analysointiin kuuntelemalla puheluita ja opettemalla oikeaoppista pahoittelua. Senkin ajan olisi voinut käyttää järkevemmän, vaikka keskittyen niiden epäkohtien ennaltaehkäisyyn, jotka johtivat ei toivottuihin asiakaskohtaamiseen. Rohkeana miehenä kehtasin jopa ehdottaa asiaa ja ylipalkkainen konsultti vain pyöritteli silmiään ja ohjasi meidät seuraavaan piirileikkiin. Value for society Value for life For you and me Tieto is here to stay

 

[Bigfoot007]

Palaverikäytännöistä taisin mainita jo turhat palaverit. En tykkää myöskään niin sanotuista hybridipalavereista jotka ovat ihan pelleilyä. Joko ollaan kaikki paikalla tai linjojen päässä, ja niiden saatanan etäyhteyksien pitää toimia. Myös kamerapakko on jotain niin turhaa, johtajat yrittävät kyylätä ettei kukaan multitaskaa jotain tärkeämpää turhanpäiväisen palaverin aikana. Olen muutaman kerran protestoitunut ja osallistunut palaveriin Teamsin välityksellä vaikka olin toimistolla. En ole läheskään ainoa joka tekee tätä. Kamera ei onneksi toimi telakan ja ulkoisten näyttöjen kanssa. Edellisessä työpaikassa tietoturvakonsultti teippasi kaikki kannettavien työasemien kamerat teipillä umpeen, koska epäilivät kameraa käytettävän cyberhyökkäyksiin tai jopa vakoiluun.

Avaudutaan seuraavaksi etätöistä. Muutama lusmu pilaa kaikkien maineen. Edellisessä työpaikassa oli eräs rouva, joka keskittyi etäpäivinä kodinhoitoon ja kakaroihinsa jolloin työn tuottavuus lähenteli nollaa ja skippasi palavereja kaikenlaisin tekosyin. Hyvä jos ehti vastata kahteen sähköpostiin. Lopulta eukko kärähti töiden välttelystä, ja johtajat ottivat käyttöön kollektiivisen rangaistuksen. Etätyöt kiellettiin paitsi kyseiseltä rouvalta joka jäi sattumalta pidemmälle sairaslomalle josta palattuaan jatkoi 100% etätyönä muka terveydellisin perustein, korona-altistus ja niin edelleen. Juttelin vanhan työkaverin kanssa hiljattain asiasta ja rouvan töidenvälttely jatkuu edelleen ja on onnistunut ohittamaan yhdet YT-neuvottelutkin.
Nykyisessä työpaikassa etätyökäytäntö vaihtelee melkein viikottain. Juhannuksen jälkeen sai olla etänä melkein niin paljon kuin sielu sietää mutta lomakauden päätyttyä komennettiin kaikki takaisin toimistolle. Viime viikosta lähtien sai tehdä taas 50% etätöinä jos merkitsee ne kalenteriin hyvissä ajoin. Minusta etätyöt toimivat varsin hyvin keskittymistä vaativiin töihin, jos vain saa rauhoitettua työaikaa useamman tunnin palaveriruuhkasta. Etäpalaverien aikana voi tykittää nakkilistoja ja muita pikkukorjauksia ilman että keskittyminen asiaan kärsii. Multitaskausta parhaimmillaan

Minä suorastaan inhoan hälyisiä avokonttoreita, joissa työskentelen edelleen, valitettavasti. Kunnollisia vetäytymistiloja ei ole, joten 40 henkilöä voi huutaa puhelimeen tai Teams palaveriin yhtä aikaa, ja työpisteiden välissä ravaa jengiä koko ajan. Keskittymistä vaativa työ lienee monin paikoin mahdotonta kun työpisteelle tulee usein jengiä kyselemään tai pitämään epävirallisia käytäväpalavereja tai galluppeja. Sitten pitää pikaperehdyttää muita paikan päällä joka on ihan jees mutta siitä ei makseta työehtosopimuksen mukaisia lisiä. En raaski noista kieltäytyäkään, voisi tulla hankalan työntekijän kuva ja päätyä hiljalleen savustettavaksi, kuten yhden projektipäällikön kohtalaksi koitui. Ainiin, pakko mennä syömään samaan aikaan muioden kanssa ja pakko osallistua vähintään kuuntelemään mukahauskaa läppää ja turhia juoruja. Jos keskustelunaiheet eivät sivua politiikkaa tai omia kakaroita niin jauhetaan jostain Putouksesta, Temppareista, Baltian kännireissusta tai penkkiurheilusta. Välillä tuntuu että joka toinen kollega on siviilissä jonkinsortin tyhjäpää mutta nämä taitavat pitää eniten ääntä itsestään, jolloin tilastoni vääristyvät.

 

[vienna]

Pahinta tuntuu olevan että ainakin meillä osa tuntuu vetävän nuo keskustelut ihan jatkuvasti politiikkaan. Tuntuu siltä, että olisi ehkä parempi, että työpaikalla ei kauheasti keskusteltaisi politiikasta ja turhaan luotaisi tuollaista politisoitunutta ilmapiiriä.

Millaisia keskusteluja nuo poliittiset keskustelut ovatkaan? Mollataanko aina kulloistakin hallitusta (Sipilän säästöt, Marinin aamupalat tai Orpon linjaukset)? Vai onko keskusteluissa näkyvissä sukupuolijakauma, jossa naiset puolustuvat Vihreitä ja Vasemmistoliittoa ja miehet taas PS:ää ja Kokoomusta?

Itse en pistäisi pahitteeksi poliittisia keskusteluja, jos niihin työaikaa kuluisi. Miksi siis pelkäät politisoitunutta ilmapiiriä, koska sehän nostaa mukavasti sykettä tauoilla?

Ainiin, pakko mennä syömään samaan aikaan muioden kanssa ja pakko osallistua vähintään kuuntelemään mukahauskaa läppää ja turhia juoruja. Jos keskustelunaiheet eivät sivua politiikkaa tai omia kakaroita niin jauhetaan jostain Putouksesta, Temppareista, Baltian kännireissusta tai penkkiurheilusta. Välillä tuntuu että joka toinen kollega on siviilissä jonkinsortin tyhjäpää mutta nämä taitavat pitää eniten ääntä itsestään, jolloin tilastoni vääristyvät.

Olisiko työpaikan vieressä jotain työpaikkaruokalaa tai ravintolaa, jossa moni muu työntekijöistä ei kävisi? Mitäköhän tykkäisivät, jos hankkisit omaan työhuoneeseesi mikroaaltouunin ja sohvan? Sehän riittäisi oman rauhallisen tauon pitämiseen, kun voisi lämmittää ruuan sekä ottaa ruokalevon päälle. Ruokalevon avulla olisit tehokkaampi ja luovempi tauon jälkeisissä töissä.

Juttelin vanhan työkaverin kanssa hiljattain asiasta ja rouvan töidenvälttely jatkuu edelleen ja on onnistunut ohittamaan yhdet YT-neuvottelutkin.

Aikamoinen nainen, että on pystynyt varoituksesta huolimatta välttämään yt-neuvotteluissa potkut ja pystyy nostamaan palkkaa samalla kun välttelee töitä. Millaisella koulutustaustalla hän on töissä ja onko hän hyvä työntekijä silloin, kun oikeasti tekee töitä?

Minusta etätyöt toimivat varsin hyvin keskittymistä vaativiin töihin, jos vain saa rauhoitettua työaikaa useamman tunnin palaveriruuhkasta. Etäpalaverien aikana voi tykittää nakkilistoja ja muita pikkukorjauksia ilman että keskittyminen asiaan kärsii. Multitaskausta parhaimmillaan

Tämä on vähän sama juttu kuin yliopiston luennoissa. Jos luennot ovat pakollisia, niin helposti herää se tunne siitä, että pitäisi ehtiä vielä muutakin tekemään eli lukea kirjaa ja kirjoittamaan esseetä. Kolmen tunnin luentoon kun yhdistetään matkat koululle ja takaisin, niin se voi verottaa monilta puolikkaan työpäivän verran, vaikka luento olisi vain luentokalvojen lukemista ääneen.

Etätyöskentelyä ei saisi kieltää koskaan kokonaan, koska pari tai muutama rauhallinen työpäivä viikossa antaa virtaa toimistolle ja jopa jaksaakin hälistä niitä poliittisia keskusteluja tauolla siellä.

 

[asddsa]

Millaisia keskusteluja nuo poliittiset keskustelut ovatkaan? Mollataanko aina kulloistakin hallitusta (Sipilän säästöt, Marinin aamupalat tai Orpon linjaukset)? Vai onko keskusteluissa näkyvissä sukupuolijakauma, jossa naiset puolustuvat Vihreitä ja Vasemmistoliittoa ja miehet taas PS:ää ja Kokoomusta?

Itse en pistäisi pahitteeksi poliittisia keskusteluja, jos niihin työaikaa kuluisi. Miksi siis pelkäät politisoitunutta ilmapiiriä, koska sehän nostaa mukavasti sykettä tauoilla?

No se tuntuu pääosin olevan sellaista typerää öyhötystä milloin mistäkin, mitä ei jaksaisi jatkuvasti kuunnella jos ei tarvi.

muokkaus: niin ja sitten jos ei ole politiikkaa niin on pääsääntöisesti jotain tällaista mitä @Bigfoot007 tuossa mainitsi

Ainiin, pakko mennä syömään samaan aikaan muioden kanssa ja pakko osallistua vähintään kuuntelemään mukahauskaa läppää ja turhia juoruja. Jos keskustelunaiheet eivät sivua politiikkaa tai omia kakaroita niin jauhetaan jostain Putouksesta, Temppareista, Baltian kännireissusta tai penkkiurheilusta. Välillä tuntuu että joka toinen kollega on siviilissä jonkinsortin tyhjäpää mutta nämä taitavat pitää eniten ääntä itsestään, jolloin tilastoni vääristyvät.

 

[Bigfoot007]

Olisiko työpaikan vieressä jotain työpaikkaruokalaa tai ravintolaa, jossa moni muu työntekijöistä ei kävisi? Mitäköhän tykkäisivät, jos hankkisit omaan työhuoneeseesi mikroaaltouunin ja sohvan? Sehän riittäisi oman rauhallisen tauon pitämiseen, kun voisi lämmittää ruuan sekä ottaa ruokalevon päälle. Ruokalevon avulla olisit tehokkaampi ja luovempi tauon jälkeisissä töissä.




Aikamoinen nainen, että on pystynyt varoituksesta huolimatta välttämään yt-neuvotteluissa potkut ja pystyy nostamaan palkkaa samalla kun välttelee töitä. Millaisella koulutustaustalla hän on töissä ja onko hän hyvä työntekijä silloin, kun oikeasti tekee töitä?




Tämä on vähän sama juttu kuin yliopiston luennoissa. Jos luennot ovat pakollisia, niin helposti herää se tunne siitä, että pitäisi ehtiä vielä muutakin tekemään eli lukea kirjaa ja kirjoittamaan esseetä. Kolmen tunnin luentoon kun yhdistetään matkat koululle ja takaisin, niin se voi verottaa monilta puolikkaan työpäivän verran, vaikka luento olisi vain luentokalvojen lukemista ääneen.

Etätyöskentelyä ei saisi kieltää koskaan kokonaan, koska pari tai muutama rauhallinen työpäivä viikossa antaa virtaa toimistolle ja jopa jaksaakin hälistä niitä poliittisia keskusteluja tauolla siellä.

Valitettavasti avokonttori joten meillä ei ole omia työhuoneita, eikä ole henkilökohtaisia työpisteitä. Samassa tilassa toimii 40 eri henkilöä neljästä eri organisaatiosta, ja tehdään ihan erilaista duunia, joten pitäisi olla turha huudella innovoinnin ja verkoinnin perään
Alakerrasta löytyy pari mikroa ja lounasmökkejä, joihin voi mennä syömään omia eväitään. Toimistokanttiinin tarjontaan verrattuna syön aika yksipuoleisesti, enkä jaksa tehjdä töiden jälkeen lämmintä ruokaa. Huomiseksi olisi luvassa ylijäänyttä makaroonilaatikkoa ja sen sellaista. Ostarille on pari kilsaa matkaa, josta löytyy kebab-paikka ja muutama pikaruokamesta. Edestakaisin kävelyyn kuluu runsaasti aikaa, joten jos on palaverislotit molemmin puolin ruokataukoa, voi tehdä tiukkaa ehtiä 40 minuuttiin (30 minuutin lounas + 5 + 5 minuutin tauot). Lounasaikojen kestoa myös vahditaan toimistopäivinä toisin kuin monen muun kanssakeskustelijan työpaikalla

Edellisen työpaikan sankaritar osaa vetää oikeista naruista. Tämän lähiesimies välttelee tai suorastaan pelkää konflikteja, joten hankalimmat työntekijät voivat saada tahtonsa läpi. Pohdittuani pidemmältä aikajänteeltä, tunnistan monen esimiehen olleen sopimaton tai suorastaan epäpätevä tehtäväänsä. Omalla uralla eteneminen on ollut varmaan kaikilla yhdistävä tekijä, jolloin epämieluisa esimies tehtävä on hoidettu pakkopullana pois alta, kunnes seuraavan levelin pesti on tullut tarjolle. Epäpätevimmät ovat käyttäneet voimavaransa jopa alaisten töiden sabotointiin, kyttäämällä selän takana, mikromanageroimalla ja sekaantumalla operatiiviseen työhön, ja tappaneet järkevää pienkehitystä. Yhdellä välijohtajalla oli erittäin kapeakatseinen näkemys asioihin. Jos speksattiin kehitysprojektin johtavan tehokkuuden kasvuun, jonka myötä muutama työtehtävä saataisiin kokonaan automatisoitua, jolloin neljä henkilötyövuotta vähenisi vuosittain, mutta hetkellisenä varjopuolena piti käyttää näiden työpanosta 2 henkilötyövuoden edestä kehitykseen. Esimiehen mielestä yhtälö olisi mahdoton, koska jättämää kertyisi liikaa kehityksen aikana ja Excelit menisivät pakkaselle. Ehdotus määräaikaisista rekryistä kehityksen ajaksi suljettiin myös pois, koska se tarkoittaisi ylimääräisiä kuluja, jolloin toinen exceli menisi pakkaselle. Lopputulemana tarvitaan edelleen neljä henkilöä tekemään niin sanottua palikkatyötä, joka olisi voitu korvata inhouse kehityksellä sataprosenttisesti

 

[Mikkos]

Pahinta tuntuu olevan että ainakin meillä osa tuntuu vetävän nuo keskustelut ihan jatkuvasti politiikkaan. Tuntuu siltä, että olisi ehkä parempi, että työpaikalla ei kauheasti keskusteltaisi politiikasta ja turhaan luotaisi tuollaista politisoitunutta ilmapiiriä.

Toi on kyllä raivostuttavaa. Varsinkin kun jutut on aina tasoa tuulipuku ja "mielipiteet" on perusteluineen on tasoa Iltasnomat. Juttu luistaa niin kauan kuin jokainen taputtaa toista selkään ja päästään yhdessä haukkumaan kaikki. Mutta jos ihan oikeaa keskustelua haluat ja sanot sinne väliin vaikka "entä jos" tai "oletteko ajatelleet että.." nii sitten vedetään naamat norsun vituille ja mökötetään ja sanotaan että miks pitää olla hankala ja väittää aina vastaan. Se siistä keskustelusta.

Oonkin katsonu parhaimmaks laittaa napit korviin ja musan täysille joka kerta kun tommosista asioista alkaavat puhua. Pääsee helpommalla. Samoin tauot pidän omalla työpisteellä ettei tarvii kuulla sitä paskanjauhantaa enää tauollakin missä ei saa nappeja korviin.

 

[asddsa]

Toi on kyllä raivostuttavaa. Varsinkin kun jutut on aina tasoa tuulipuku ja "mielipiteet" on perusteluineen on tasoa Iltasnomat. Juttu luistaa niin kauan kuin jokainen taputtaa toista selkään ja päästään yhdessä haukkumaan kaikki. Mutta jos ihan oikeaa keskustelua haluat ja sanot sinne väliin vaikka "entä jos" tai "oletteko ajatelleet että.." nii sitten vedetään naamat norsun vituille ja mökötetään ja sanotaan että miks pitää olla hankala ja väittää aina vastaan. Se siistä keskustelusta.

Et olisi voinut tuota paljoa paremmin kuvailla. Tai sitten jos ei vedetä hernettä nenään niin vain naureskellaan. Pääsee tosiaankin helpommalla kun ei vain osallistu ollenkaan.

 

[dropadrop]

Pohdittuani pidemmältä aikajänteeltä, tunnistan monen esimiehen olleen sopimaton tai suorastaan epäpätevä tehtäväänsä. Omalla uralla eteneminen on ollut varmaan kaikilla yhdistävä tekijä

Usein esimies positiot ovat se ylennys hyvin hoidetusta asiantuntijatyöstä. Tuohan ei tietenkään tarkoita että osaisi olla esimies, tai edes että koulutettaisiin miten eri asia esimiestyö vs asiantuntijatyö on.

Eli ei se epäpätevyys välttämättä aina johdu siitä, että tyypit itse haluisivat positioon.

Tähän päälle vielä, esimiehen tavoitteet eivät välttämättä liity mitenkään esimiehenä olemiseen. Tämmöisessä organisaatiossa ehkä herkemmin on sitten huonompia…

 

[IT-magistri]

Hyvä työntekijä ei ole aina kykenevä olemaan hyvä esimies [1]. Ihmisten johtajaminen vaatii kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa eri tavalla ja elämää eri vaatimuksien viidakossa. Joskus on niin, että hyvästä työntekijästä tulee hyvä johtaja. Kun on haittatyöntekijöitä, niin on myös haittajohtajia [2]. Jotka omalla johtamistyylillänsä tuhoavat työmotivaation työyhteisössä, tuhoavat työn tehokkuuden sekä sotkevat asiat. Haittapalaverit joita pidetään ilman suurempaa syytä ovat kyllä työnteon hidasteena [3]. Se on surullista että meillä Suomessa on näitä ankaria työpaikkoja (draconian workplaces) [4]. Ongelmia riittää ja draamaa työpaikoilla. Sitten on se yksi ilmiö, joka on vaikea, että työpaikalla tehdään asioita jotka eivät ole lainmukaisia esim. jotkut työntekijät ja johtajat yhdessä tai itsenäisesti sitten saavat firmaan ongelmia, kun tekevät esim. talousrikoksia [5]. Joskus kauan aikaa sitten Iso-Britaniassa eräs treidaaja sai omalla toiminnallansa pankin menemään konkurssiin ja pankissa tehtiin myös virhe, kun ei valvottu toisen toimintaa että oltaisiin selvitetty epäselvyydet juurta jaksaen.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Nämä työelämän ongelmat ovat moninaiset ja kompleksia, koska ihmisten asiat harvemmin ovat mustavalkoisia. Eikä helppoja ratkaisuja tähän oikein ole.

Viitteet

[1] Why the Most Productive People Don’t Always Make the Best Managers
[2] Einarsen, S., Aasland, M. S., & Skogstad, A. (2007). Destructive leadership behaviour: A definition and conceptual model. The Leadership Quarterly, 18(3), 207–216. Redirecting
[3] Työelämän haittapalaverit työnteon hidasteena | Uusi Suomi Puheenvuoro
[4] Draconian Workplaces / Ankarat Työpaikat | Uusi Suomi Puheenvuoro
[5] Sisäinen tarkastus takaa laadun organisaatioissa: ehkä? | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

[3dfx]

Haittapalaveri on kyllä loistava termi. Jokanen palaveri pitäisi käsitellä juuri noin. Itsellä on ollut vaikeaa yhtyä siihen hyggeilyyn palaverin jälkeen monasti "hienosti saatiin eteenpöin näitä" kun oma ajatus on, että kukaan ei tehnyt mitään muuta kuin "sihteeri" 3 A4 liuskaa muistiota. Se on aika vähän aikaansaannosta ja kalliita liuskoja jos vaikka 6 ihmistä palaveerasi. Palavereja on pakko olla, mutta niiden määrä ja niissä vietetty aika pitäisi olla minimoitu mm. tehokkaalla koordinaatiolla ja sellaisten asioiden käsittelyllä mitkä koskee kaikkia palaveriin osallistuvia. Water cooler talk on toki erikseen.

 

[IT-magistri]

Haittapalaveri on kyllä loistava termi. Jokanen palaveri pitäisi käsitellä juuri noin. Itsellä on ollut vaikeaa yhtyä siihen hyggeilyyn palaverin jälkeen monasti "hienosti saatiin eteenpöin näitä" kun oma ajatus on, että kukaan ei tehnyt mitään muuta kuin "sihteeri" 3 A4 liuskaa muistiota. Se on aika vähän aikaansaannosta ja kalliita liuskoja jos vaikka 6 ihmistä palaveerasi. Palavereja on pakko olla, mutta niiden määrä ja niissä vietetty aika pitäisi olla minimoitu mm. tehokkaalla koordinaatiolla ja sellaisten asioiden käsittelyllä mitkä koskee kaikkia palaveriin osallistuvia. Water cooler talk on toki erikseen.

Tärkeintä olisi, että palavereissa olisi selvä agenda mitä keskustellaan ja siellä oikeasti jotain päätetään. Kun näitä esim. esimiesten harrastuskuvien katselupalaverit ja muut jorina palaverit alkavat jossain kohtaa olla työnteon hidasteena, kun osalla työpaikoista on hukutettu töihin muutenkin, niin ne eivät valmistu varmastikkaan ajallaan jos pitää mennä Teams/Zoom tasohyppelyyn katsomaan jotain full of shit kuvia, kun pitäisi saada ne esim. asiakasprojektit tehtyä.

 

[3dfx]

Toi on kyllä raivostuttavaa. Varsinkin kun jutut on aina tasoa tuulipuku ja "mielipiteet" on perusteluineen on tasoa Iltasnomat. Juttu luistaa niin kauan kuin jokainen taputtaa toista selkään ja päästään yhdessä haukkumaan kaikki. Mutta jos ihan oikeaa keskustelua haluat ja sanot sinne väliin vaikka "entä jos" tai "oletteko ajatelleet että.." nii sitten vedetään naamat norsun vituille ja mökötetään ja sanotaan että miks pitää olla hankala ja väittää aina vastaan. Se siistä keskustelusta.

Oonkin katsonu parhaimmaks laittaa napit korviin ja musan täysille joka kerta kun tommosista asioista alkaavat puhua. Pääsee helpommalla. Samoin tauot pidän omalla työpisteellä ettei tarvii kuulla sitä paskanjauhantaa enää tauollakin missä ei saa nappeja korviin.

Ei noita kovin tosissaan kannata ottaa tai hakea jotain "oikeaa" keskustelua. Lisäksi jos sanot tarpeeksi radikaalin mielipiteen esim. että kaikki poliitikot voisi lähettää emiraatteihin orjaksi, niin tuskinpa kysyvät sinulta enää mitään politiikasta tai puhuvat politiikkaa läsnä ollessasi kun eivät tiedä olitko tosissasi vai oliko vitsi.

 

[Sikatiiker]

Tämä nyt on tätä samaa mitä noitten eräitten etnisten vähemmistöjen kanssa argumentoidaan, ettei nyt saisi yleistää. Kirjotin tuossa tarkoituksella että "ryhmänä". Noin ihmiset yleensä ajattelee kun profiloi ihmisiä omista kokemuksistaan. Täytyy aika tyhmä olla jos ei omista kokemuksista mitenkään yleistäisi vaan hakkaisi ikuisesti päätään seinään. Yleisesti yrittäjän kanssa kaikki on kivaa ja sujuu niin kauan kun pitää puhua rahasta. Sen jälkeen lyödään neliraajajarrua ja aletaan paasaamaan jostain TESseistä ja lyömään ihan käsittämättömiä neuvottelumuureja ja vempuloimaan asian ympärillä. Ihan konkreettinen esimerkki tollasesta vempuloinnista muuttaa sopimus sellaiseksi, että tehdään sopimus missä jokainen työpäivä on erillinen työsopimus ja olen siis työllinen 7-15 välillä ja työtön muuna aikana. Tääkin oli sen tulosta kun yrittäjälle (ylivoimaisesti firman kallein henkilö) tuli pakkomielle poistaa työntekijöiltä työterveyshuolto ja se ei ihan ilmoittamalla käynyt niin keksivät sitten tollasen. Sinänsä ei yllättänyt että tääkin yrittäjä asetti ihan uudet standardit sille kuinka perseestä voi olla.

Tossa voisi vaan olla yksi avain syy miksi lottovoittaja on hyväksytympi rikas kuin menestynyt yrittäjä. Se ei kumpua mistään kateudesta, kommunismista tai "rakenteista" vaan ihan niiden yrittäjien omasta käytöksestä minkä he voisivat ihan itte korjata halutessaan. Jos mun kaltasia kenellä on ihan omista kokemuksista tullu negatiivinen kuva kyseisestä porukasta on paljonkin niin se ei voi olla vaikuttamatta yleiseen yrittäjä kielteisyyteen. Itsellekkin yrittäjyys on tullu "äidinmaidosta", mutta nykyisin en kyllä halua olla juuri missään tekemisissä asian kanssa.

Ihan konkreettinen ajatustavan muutos on siinäkin ihan yrittäjien toimien tuloksena itselläni, että jos jossain lehdessä on jostain yrittäjästä juttu kuka on kasvattanut liiketoimintaansa, aikasemmin eka ajatus oli että hieno juttu. Nykyisin on että kenenköhän selkänahasta nuokin rahat on revitty, kun omat kokemukset viittaa vahvasti siihen näin altavastaajana että lähinnä varastamalla työntekijältä ne rahat on tehty. Ja tää ajattelutapa on tullu ihan omista kokemuksista, eikä siitä että olisi kasvatettu tollaseen ja annettu rippilahjaksi punanen puoluekirja kun ensin on koko lapsuus vietetty nuorissa kotkissa ja pioneerijärjestöissä.

Et näin niitä yrittäjävastaisia vasemmistolaisia tänne yhteiskuntaan saadaan tehtyä ihan oikeistolaisperheiden lapsistakin.

Olen toki nähnyt näitä työntekijöiden hyväksikäyttämisiä itsekin ja niistä lukenut. Särkänniemen kesätyöntekijä ei saanut koko päivänä poistua vessaan ja samankaltaisia juttuja ostoskeskusten pienistä liikkeistä on kirjoiteltu muutenkin. Eräs esimies ei nostanut palkkaani vaikka muiden palkkaa nostikin. Tuolla hetkellä tein ylivoimaisesti eniten ylitöitä, venyin ja joustin joka vaiheessa. Äänestin jaloillani ja siirryin työpaikkaan jossa palkkaus oli parempi ja apukäsiäkin sain pyytämällä eikä tarvinnut rukoilla.

Sitten tulee vielä vanhemmat kokemukset mieleen tämän poterotaistelun toisesta osapuolesta. Varaston pakkaamossa kaksi aikuista miestä sluibasi nurkan takana piilossa aina kun pystyi tilausten keräilyjen välissä ja kertoi syyksi paskan palkan. Joka päivä ilmestyivät työpaikalle istuskelemaan ja valittamaan paskasta työstä. Äänestin jaloillani ja vaihdoin parempipalkkaiseen työhön käytyäni aktiivisesti työhaastatteluissa.

Lihatuotannossa tunsin vanhan kunnon kommunistin joka vihasi pomoja enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Jos tämä kaveri sattui olemaan linjastolla yksin silloin kun oli kello kahvitauon verran, lähti hän kahville odottelematta tauottajaa tai ilmoittamatta pomoille. Olihan se hänen mielestään pomojen vika jos eivät hakeneet tauottajaa kädestä pitäen ja varmistaneet että hänelle tulee tauottaja ajallaan eikä vaikkapa minuutin myöhässä. Yleensä tauottaja löysikin hihnan joka ei pyöri kun oli niin täynnä lihoja ja sai lapata niitä patoihin pitkän tovin ennen kuin sai hihnan taas pyörimään.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihminen käy työssä, jota ei itse arvosta kun omat mahdollisuudet on aina omissa käsissä. Koulutukset, avoimet työpaikat ja yrittäjyys ovat valintoja joilla mennään elämässä eteenpäin ja osa tuntuu tykkäävän jollain masokistisella tavalla siitä että jokainen työpäivä on hampaiden puremista yhteen ja valittamista kun yrittäjät on sikoja, kapitalisteja ja elitistimulkkuja jotka pakottaa ihmisiä kotisohvalta töihin ryöstettäviksi. Itse aktivoituminen on ainoa keino ulos paskasta työpaikasta. Olen tuntenut varastotyöntekijöitä ja yösiivoajia joilla ammattiylpeys on sellainen että jaksavat työssään. Toisaalta olen tuntenut asiantuntijatyössä olevia ihmisiä, joilla ei ole ammattiylpeyttä.

 

[asddsa]

Ei noita kovin tosissaan kannata ottaa tai hakea jotain "oikeaa" keskustelua. Lisäksi jos sanot tarpeeksi radikaalin mielipiteen esim. että kaikki poliitikot voisi lähettää emiraatteihin orjaksi, niin tuskinpa kysyvät sinulta enää mitään politiikasta tai puhuvat politiikkaa läsnä ollessasi kun eivät tiedä olitko tosissasi vai oliko vitsi.

Ei noita juttuja vaan oikein jaksaisi kuunnella jos ei tarvi. Olen kyllä ainakin alkanut ymmärtää, että miksi moni vain jättää väliin kaikki työpaikan illanvietot ja virkistysjutut yms. Eipä noita usein ole, mutta ei niistä kyllä tunnu myöskään saavan oikein mitään positiivista irti, ja omalle vapaa-ajalle on muutakin käyttöä.

 

[taski]

Noihin palavereihin liittyen, minulla oli sellainen tapa että jos palaverissa alkoi olla "tyhjiä" kohtia tai keskustelu kääntymään pois aiheesta, niin aika usein totesin että "no niin jos mitään oleellista asiaan liittyvää ei enää ole, niin palaveri voidaan päättyää", tai jotakin että "nyt on tarkoitus keskustella aiheesta X ja tästä aiheesta Y voidaan sitten puhua kahvitunnilla".

Harvemmin kellään mitään valittamista siinä kohtaa oli, enkä muista että kukaan olisi mitenkään loukkaantunutkaan. Oma kokemukseni on se että ainakin IRL palavereissa täytyy jonkun olla se vetäjä joka ohjaa sisältöä. Yhteivastuullisesti siitä ei tule mitään.

 

[TGO]

Noihin palavereihin liittyen, minulla oli sellainen tapa että jos palaverissa alkoi olla "tyhjiä" kohtia tai keskustelu kääntymään pois aiheesta, niin aika usein totesin että "no niin jos mitään oleellista asiaan liittyvää ei enää ole, niin palaveri voidaan päättyää", tai jotakin että "nyt on tarkoitus keskustella aiheesta X ja tästä aiheesta Y voidaan sitten puhua kahvitunnilla".

Harvemmin kellään mitään valittamista siinä kohtaa oli, enkä muista että kukaan olisi mitenkään loukkaantunutkaan. Oma kokemukseni on se että ainakin IRL palavereissa täytyy jonkun olla se vetäjä joka ohjaa sisältöä. Yhteivastuullisesti siitä ei tule mitään.

Tämä on niin totta. Olen pitkään ihmetellyt miten vaikeaa voi olla miittien järjestelmällinen tehostaminen. Monilla asiantuntijoilla on kalenterit miittejä ihan liioittelematta yli puolillaan, vaikka ns. oikeitakin töitä pitäisi tehdä. Tehokkailla miiteillä noista voisi saada puolet pois ja jopa 10 tuntia lisää tehokasta työaikaa viikossa jokaiselle (tai ainakin 5). Toki se vaatisi että joku vaivautuisi valmistelemaan miitit, eikä vain kutsumaan koolle. Mutta sen saisi helposti tuosta 10 tunnista. Nythän miitteihin ei voi valmistautua kunnolla jos kalenteri on liian täynnä niitä.

 

[Sikatiiker]

Tämä on niin totta. Olen pitkään ihmetellyt miten vaikeaa voi olla miittien järjestelmällinen tehostaminen. Monilla asiantuntijoilla on kalenterit miittejä ihan liioittelematta yli puolillaan, vaikka ns. oikeitakin töitä pitäisi tehdä. Tehokkailla miiteillä noista voisi saada puolet pois ja jopa 10 tuntia lisää tehokasta työaikaa viikossa jokaiselle (tai ainakin 5). Toki se vaatisi että joku vaivautuisi valmistelemaan miitit, eikä vain kutsumaan koolle. Mutta sen saisi helposti tuosta 10 tunnista. Nythän miitteihin ei voi valmistautua kunnolla jos kalenteri on liian täynnä niitä.

Tiedän tunteen. Liian monesti tulee teamsissa viesti "voidaanko järjestää pikainen kokous" joka tarkoittaa kalenterikutsua puolen tunnin slotille ja menen sinne kysymään kuulumiset ja sitten että mitäs tämä miitinki koskee. Sen jälkeen alkaa aihe, rönsyilyä, rönsyilyä, aihetta jne ja puoli tuntia kyllä hurahtaa erittäin nopeasti tuollaisiin. Monet noista voitaisiin hoitaa yhdellä meilillä jonka kirjoittaa ajatuksella sekä vastauksella siihen.

 

[asddsa]

Tiedän tunteen. Liian monesti tulee teamsissa viesti "voidaanko järjestää pikainen kokous" joka tarkoittaa kalenterikutsua puolen tunnin slotille ja menen sinne kysymään kuulumiset ja sitten että mitäs tämä miitinki koskee. Sen jälkeen alkaa aihe, rönsyilyä, rönsyilyä, aihetta jne ja puoli tuntia kyllä hurahtaa erittäin nopeasti tuollaisiin. Monet noista voitaisiin hoitaa yhdellä meilillä jonka kirjoittaa ajatuksella sekä vastauksella siihen.

Sekin on ehkä yhdenlainen taito, että osaa ilmaista asiansa selkeästi kirjallisessa muodossa esim. sähköpostissa. Joiltakin tuo vain tuntuu puuttuvan, ja pitää sen takia järjestää jotain tuollaisia rupattelutuokioita ihan yksinkertaistenkin juttujen hoitamiseksi.

 

[chrisekh]

Sekin on ehkä yhdenlainen taito, että osaa ilmaista asiansa selkeästi kirjallisessa muodossa esim. sähköpostissa.

Ma syytan sita ettei ihmiset halua paljastaa omaa tyhmyyttaa kirjallisesti.

 

[Sikatiiker]

Ma syytan sita ettei ihmiset halua paljastaa omaa tyhmyyttaa kirjallisesti.

Se on varmasti yksi syy, vastuun pakoilu kans yksi. Opin kyllä aikoinaan että muilta toimijoilta on saatava aina mustaa valkoisella jos sovitaan jotain mistä koituu kuluja. Nyt tuntuu ettei enää saa sisäisestikään meileihin vastauksia koska kukaan ei halua että jää mustaa valkoiselle siitä mitä on sanoneet.

 

[BongisKhan]

Itse pyrin siihen, että jos kutsun kokouksen, niin sillä on selvä etukäteen ilmoitettu agenda, jokaisella kutsutulla on selvä syy olla paikalla ja, että kokouksessa puhutuista asioista kirjoitetaan jonkinlainen pöytäkirja. Tuollaiset epämääräiset sössötyskokoukset täynnä epäoleellisia ihmisiä on ihan helvetin turhauttavia, varsinkin kun ne samat asiat usein pyörii kokouksesta toiseen kun kukaan ei muista tarkalleen mitä aiemmissa kokouksissa on puhuttu koska kukaan ei ole kirjoittanut niitä asioita ylös.

Olen yrittänyt ottaa tavaksi, että skippaan turhana ajanhukkana kaikki kokoukset, joilla ei ole selvää etukäteen määriteltyä kirjallista agendaa, mutta usein näitä kutsuu esimiehet, niin vähän pakko sitten vaivautua paikalle kuuntelemaan sitä turhanpäiväistä jaarittelua.

 

[kjns]

Itse pyrin siihen, että jos kutsun kokouksen, niin sillä on selvä etukäteen ilmoitettu agenda, jokaisella kutsutulla on selvä syy olla paikalla ja, että kokouksessa puhutuista asioista kirjoitetaan jonkinlainen pöytäkirja.

Vahva tämä!
Meilläkin on virallisena linjana että kokouskutsuissa on oltava agenda, mutta edelleen niitä välillä tulee ilman. Itseltä lähtee aika herkästi decline tai sitten kysymys vastapalloon näistä että mikä juttu kun ei agendaa ole.

Siinä vois jokainen itsekin miettiä onko kokous tarpeellinen jos agendaa ei pysty kirjoittamaan tai se on joku oneliner.

Edelleen liian usein tulee olo että tämäkin kokous olis voinut olla sähköposti ja nyt tuhlataan kaikkien aikaa.

 

[chrisekh]

Itselleni ei ole koskaan ollut ongelma poistua kokouksesta heti siina kohtaa kun tuntuu etta ne tarkeimmat on hoidettu. Kysyn etta tarvitaanko minua enaa ja siihen heti peraan etta on hiukan projektissa kiire ja olen jo puoliksi ulkona ovesta kun kiitavat visiitistani.

 

[chrisekh]

Se on varmasti yksi syy, vastuun pakoilu kans yksi. Opin kyllä aikoinaan että muilta toimijoilta on saatava aina mustaa valkoisella jos sovitaan jotain mistä koituu kuluja. Nyt tuntuu ettei enää saa sisäisestikään meileihin vastauksia koska kukaan ei halua että jää mustaa valkoiselle siitä mitä on sanoneet.

Kymmenen vuotta sitten kun tuli konsulttina tehtya etana toita firmoille niin ainoa tapa paasta eteenpain oli tehda 10 sivuinen suunnitelma mita aion seuraavat 3kk tehda ja saata siihen sellainen hyksynta kuin "ei tassa mitaan viikaakaan ole". Silla sain oman selustani kuntoon ja tiesin mita tehda. Se oli aikaa ennen agilea niin tuntui ettei oikein kukaan tiennyt koskaan mita kaikkea piti tehda mutta vahan kaikkea piti tehda.

Nykyaan on agilessa niin helppoa kun nakkikone laulaa automaattisesti kahden viikonvalein.

 

[munse]

Onkohan matkalaukun pakkaamiseen käytetty aika periaatteessa työaikaa? Eli kun lähdet työreissulle. Varsinkin, jos mukana on erityisiä työkaluja/laitteita/varusteita.

Tulipahan mieleen. Kai se on, mutta hassulta tuntuu mieltää sitä työajaksi.

 

[Sikatiiker]

Onkohan matkalaukun pakkaamiseen käytetty aika periaatteessa työaikaa? Eli kun lähdet työreissulle. Varsinkin, jos mukana on erityisiä työkaluja/laitteita/varusteita.

Tulipahan mieleen. Kai se on, mutta hassulta tuntuu mieltää sitä työajaksi.

Niin, se tuntuu hölmöltä merkata työajaksi lyhyt pätkä illalla ja helposti tottuu ajatukseen että puhelu tai muu lyhytkestoinen juttu on helppo vapailla hoitaa merkkaamatta työajaksi. Tajusin kuitenkin taannoin käyttäväni ihan liikaa vapaa-aikaa työntekoon. Nykyään en pakkais illalla vapaa-ajallani työreissuun vaan edellisen työpäivän aikana jolloin se työreissuun valmistautuminen tapahtuu oikeasti työajalla ja illalla pyörii mielessä jokin muu kuin se työreissu. Hermot lepää minusta paremmin näin.

 

[Pizzan ystävä]

Täytyypä ensi reissua varten pakata itsekin reppu työajalla! Perkele kun ei ole koskaan ennen tullut edes mieleen moinen.

 

[Ed!]

Jos se auto pitää lastailla puolilleen mittalaitteita, varaosia ja tarvikkeita työreissuun niin (kaiketi) se yleensä tehdään työajalla. Omien tarpeiden pakkaamisen näkisin menevän vähän harmaalle alueelle.

Esimerkkinä vaikka jos mietin itseäni ja vaimoa, olen yleensä päivän pari työmatkoilla viikoittan ja "reissusäkki" kulkee autossa aina. 5min viikottaisella täydentämisellä siellä kulkee toimivaksi havaittu varustus.
Vaimo taas jos lähtee vanhemmilleen yöksi, vie pakkaaminen ja tarvittavien tavaroiden miettiminen ~2 päivän työajan.

 

[nonless]

Onkohan matkalaukun pakkaamiseen käytetty aika periaatteessa työaikaa? Eli kun lähdet työreissulle. Varsinkin, jos mukana on erityisiä työkaluja/laitteita/varusteita.

Tulipahan mieleen. Kai se on, mutta hassulta tuntuu mieltää sitä työajaksi.

Olisitko pakannut laukun, jos työreissua ei olisi? Olettaako työnantaja, että työreissulla pärjätään ilman vaihtovaatteita yms.?
Jos vastaus on ei, se on työaikaa. Jälkimmäisessä oikeastaan työpaikan vaihto

Niin, se tuntuu hölmöltä merkata työajaksi lyhyt pätkä illalla ja helposti tottuu ajatukseen että puhelu tai muu lyhytkestoinen juttu on helppo vapailla hoitaa merkkaamatta työajaksi. Tajusin kuitenkin taannoin käyttäväni ihan liikaa vapaa-aikaa työntekoon. Nykyään en pakkais illalla vapaa-ajallani työreissuun vaan edellisen työpäivän aikana jolloin se työreissuun valmistautuminen tapahtuu oikeasti työajalla ja illalla pyörii mielessä jokin muu kuin se työreissu. Hermot lepää minusta paremmin näin.

Täysin samaa mieltä, lukuunottamatta, ettei itsestä tunnu hölmöltä

Jos se auto pitää lastailla puolilleen mittalaitteita, varaosia ja tarvikkeita työreissuun niin (kaiketi) se yleensä tehdään työajalla. Omien tarpeiden pakkaamisen näkisin menevän vähän harmaalle alueelle.

Esimerkkinä vaikka jos mietin itseäni ja vaimoa, olen yleensä päivän pari työmatkoilla viikoittan ja "reissusäkki" kulkee autossa aina. 5min viikottaisella täydentämisellä siellä kulkee toimivaksi havaittu varustus.
Vaimo taas jos lähtee vanhemmilleen yöksi, vie pakkaaminen ja tarvittavien tavaroiden miettiminen ~2 päivän työajan.

Harmaalla alueella olisi, jos työmatka olisi to-pe, mutta jää vielä kyseiseen kohdekaupunkiin viikonlopuksi. Näkisin, että helposti puolessa tunnissa pakkaa omat tarpeet ja pitäisi pystyä kohtuullinen aika merkkaamaan työajaksi ilman tunnon tuskia.

 

[Köntsä-Ana]

Itse olen firman mies, ei kiinnosta onko työaikaa vai ei.

 

[Artsi_]

Kuinkas nuo päivärahat menee jos on esim reissussa ma-ke. Ma lähtö 16.00 hotellille ja kohteessa illalla, ti kokopäivä siellä ja keskiviikkona pois klo 20.00 kotona. Onko oikea summa luokkaa 50 + 50 + 24?

 

[henee]

Kuinkas nuo päivärahat menee jos on esim reissussa ma-ke. Ma lähtö 16.00 hotellille ja kohteessa illalla, ti kokopäivä siellä ja keskiviikkona pois klo 20.00 kotona. Onko oikea summa luokkaa 50 + 50 + 24?

Juurikin noin, eli 2x kokopäiväraha ja 1x puolikas. Jos tulisit keskiviikkona klo 22:01 saisit myös siltä päivältä kokopäivärahan.

 

[Bigfoot007]

Noihin palavereihin liittyen, minulla oli sellainen tapa että jos palaverissa alkoi olla "tyhjiä" kohtia tai keskustelu kääntymään pois aiheesta, niin aika usein totesin että "no niin jos mitään oleellista asiaan liittyvää ei enää ole, niin palaveri voidaan päättyää", tai jotakin että "nyt on tarkoitus keskustella aiheesta X ja tästä aiheesta Y voidaan sitten puhua kahvitunnilla".

Harvemmin kellään mitään valittamista siinä kohtaa oli, enkä muista että kukaan olisi mitenkään loukkaantunutkaan. Oma kokemukseni on se että ainakin IRL palavereissa täytyy jonkun olla se vetäjä joka ohjaa sisältöä. Yhteivastuullisesti siitä ei tule mitään.

Meillä on monesti liian lyhyitä palavereja tai pikapika-workshoppeja joissa puolet agendasta jää hyllylle, kun herrat ryntäävät seuraavaan sessioon. Minä varaisin itse pidemmän session, ja niin varaisi myös moni muu, jopa esimies. Mutta kun herrojen kalenterissa on maksimissaan tunnin slotteja, ei mahru yhtään pidempää settiä. Joskus varsasin 3 tunnin workshopin 3 kuukauden päähän, kun ei ollut kalentereja vielä buukattu täyteen. Viisi declineä pomppasi ruudulle ja pari tuli takaisin melko suolaisilla kommenteilla. Varattiin sitten tunti, ja ehdittiin käydä alle kolmasosa agendasta, ensimmäinen vartti meni paskanjauhamiseen ja piirileikkiin, loput itse asiaa ja asian vierestä, sitten taas herrat sieppasivat lääppärit kainaloon ja rynnivät kohti seuraavaa (haitta?)palaveria. Uusi setti sitten 4 viikon päähän, mitä suotta murehtia deadlinejä tai projektin vuosikelloa

Ps. Jos omat natsat riittäisivät, kaikki kahvikone-talkingi ja offtopikki kiellettäisiin (erityisesti siellä takapenkeillä harrastettu). Päällepuhuminen on myös jostain saatanasta, varsinkin jos se tulee Teamsin kautta, varoittamatta ja kaiuttimet täysillä.

 

[Köntsä-Ana]

Kuinkas nuo päivärahat menee jos on esim reissussa ma-ke. Ma lähtö 16.00 hotellille ja kohteessa illalla, ti kokopäivä siellä ja keskiviikkona pois klo 20.00 kotona. Onko oikea summa luokkaa 50 + 50 + 24?

10 h on se raja koko päivän rahalle.

 

[Bigfoot007]

Vahva tämä!
Meilläkin on virallisena linjana että kokouskutsuissa on oltava agenda, mutta edelleen niitä välillä tulee ilman. Itseltä lähtee aika herkästi decline tai sitten kysymys vastapalloon näistä että mikä juttu kun ei agendaa ole.

Siinä vois jokainen itsekin miettiä onko kokous tarpeellinen jos agendaa ei pysty kirjoittamaan tai se on joku oneliner.

Edelleen liian usein tulee olo että tämäkin kokous olis voinut olla sähköposti ja nyt tuhlataan kaikkien aikaa.

Voi kuinka voisikin hoitaa asioita pelkästään sähköposteilla, mutta kun niitä ei yksinkertasesti vain lueta! Paitsi jossain asiakastyössä ja hankinnassa ehkä. Muutamia kertoja olen kävellyt sähköpostin vastaanottajan työpisteellä, ja kysynyt onko lukenut eilisen viestin. Vastaus on suunnilleen 'totaöö en ole huomannut mulla on täsä 400 lukematonta postia se on tuolla jossain voisin ehkä kattoo sen huomenna öö ehkä'

Sähköpostien kirjoittelu ja erilaiset lausunnot ovat niitä tosi harvoja asioita, joissa olen jopa omasta mielestäni pätevä. Viestin ei tarvi olla edes pitkä, jos vain viestiin saa tiivistettyä tärkeimmät pointit, siten että kaikki olennaisimmat vastaanottajat sen myös sisäistävät. Työohjeita ja dokumentaatiota olen aiemmassa elämässäni myös kirjoitellut mutta ei niitä kukaan juurikan lukenut, paitsi hätätilanteissa joskus ja jouluna. Kesätyöntekijöiden perehdytystilaisuudessa suuri johtaja ei edes tiennyt niiden olemassa oloa vaan meinasivat laittaa keksimään pyörää uudestaan. Heidän onnekseen onnistuin (sala)kuunnella keskustelun ja tulla nykäisemään johtajaa hihasta. Säästyipä sekin 0,25 henkityövuotta johonkin tuottavampaan tekemiseen. Turhasta tekemisestä tuli mieleen tapaus, jossa firma X osti firman Y, jonka seurauksena kaikki sisäiset ja ulkoiset dokumentit, ohjeet, sidosryhmämateriaali, asiakasviestintä ynnä muu piti siirtää firman Y pohjiin, muotoilla tietyille custom-fonteille ja käyttää alustana Powerpointtia. Henkilötyövuosia tähän sirkukseen meni paljon mutta kaiken huippuna tietoturva-asiat eivät käyneet ihan ensimmäisenä mielessä, jonka seurauksena upotetuista Ekseleistä ja muista mukavista otoksista sai kaivettua pienellä vaivalla lähdemateriaalin, ja pahimmat mustauksetkin kumitettua, and here we have a GDPR-rikkomus ja muutama kriisipalaveri

 

[kasa]

Palaverikäytännöistä taisin mainita jo turhat palaverit. En tykkää myöskään niin sanotuista hybridipalavereista jotka ovat ihan pelleilyä. Joko ollaan kaikki paikalla tai linjojen päässä, ja niiden saatanan etäyhteyksien pitää toimia. Myös kamerapakko on jotain niin turhaa, johtajat yrittävät kyylätä ettei kukaan multitaskaa jotain tärkeämpää turhanpäiväisen palaverin aikana. Olen muutaman kerran protestoitunut ja osallistunut palaveriin Teamsin välityksellä vaikka olin toimistolla. En ole läheskään ainoa joka tekee tätä. Kamera ei onneksi toimi telakan ja ulkoisten näyttöjen kanssa. Edellisessä työpaikassa tietoturvakonsultti teippasi kaikki kannettavien työasemien kamerat teipillä umpeen, koska epäilivät kameraa käytettävän cyberhyökkäyksiin tai jopa vakoiluun.

Avaudutaan seuraavaksi etätöistä. Muutama lusmu pilaa kaikkien maineen. Edellisessä työpaikassa oli eräs rouva, joka keskittyi etäpäivinä kodinhoitoon ja kakaroihinsa jolloin työn tuottavuus lähenteli nollaa ja skippasi palavereja kaikenlaisin tekosyin. Hyvä jos ehti vastata kahteen sähköpostiin. Lopulta eukko kärähti töiden välttelystä, ja johtajat ottivat käyttöön kollektiivisen rangaistuksen. Etätyöt kiellettiin paitsi kyseiseltä rouvalta joka jäi sattumalta pidemmälle sairaslomalle josta palattuaan jatkoi 100% etätyönä muka terveydellisin perustein, korona-altistus ja niin edelleen. Juttelin vanhan työkaverin kanssa hiljattain asiasta ja rouvan töidenvälttely jatkuu edelleen ja on onnistunut ohittamaan yhdet YT-neuvottelutkin.
Nykyisessä työpaikassa etätyökäytäntö vaihtelee melkein viikottain. Juhannuksen jälkeen sai olla etänä melkein niin paljon kuin sielu sietää mutta lomakauden päätyttyä komennettiin kaikki takaisin toimistolle. Viime viikosta lähtien sai tehdä taas 50% etätöinä jos merkitsee ne kalenteriin hyvissä ajoin. Minusta etätyöt toimivat varsin hyvin keskittymistä vaativiin töihin, jos vain saa rauhoitettua työaikaa useamman tunnin palaveriruuhkasta. Etäpalaverien aikana voi tykittää nakkilistoja ja muita pikkukorjauksia ilman että keskittyminen asiaan kärsii. Multitaskausta parhaimmillaan

Minä suorastaan inhoan hälyisiä avokonttoreita, joissa työskentelen edelleen, valitettavasti. Kunnollisia vetäytymistiloja ei ole, joten 40 henkilöä voi huutaa puhelimeen tai Teams palaveriin yhtä aikaa, ja työpisteiden välissä ravaa jengiä koko ajan. Keskittymistä vaativa työ lienee monin paikoin mahdotonta kun työpisteelle tulee usein jengiä kyselemään tai pitämään epävirallisia käytäväpalavereja tai galluppeja. Sitten pitää pikaperehdyttää muita paikan päällä joka on ihan jees mutta siitä ei makseta työehtosopimuksen mukaisia lisiä. En raaski noista kieltäytyäkään, voisi tulla hankalan työntekijän kuva ja päätyä hiljalleen savustettavaksi, kuten yhden projektipäällikön kohtalaksi koitui. Ainiin, pakko mennä syömään samaan aikaan muioden kanssa ja pakko osallistua vähintään kuuntelemään mukahauskaa läppää ja turhia juoruja. Jos keskustelunaiheet eivät sivua politiikkaa tai omia kakaroita niin jauhetaan jostain Putouksesta, Temppareista, Baltian kännireissusta tai penkkiurheilusta. Välillä tuntuu että joka toinen kollega on siviilissä jonkinsortin tyhjäpää mutta nämä taitavat pitää eniten ääntä itsestään, jolloin tilastoni vääristyvät.

Oma kokemus on, että ainakaan meillä avokonttoreissa ei kyllä juoruilla tai neuvota turhia. Teams-puhelijoita toki on, mikä häiritsee, mutta voi tarvittaessa mennä puhelinkoppiin tai pitää vastamelukuulokkeita. Kahvitauoilla ei juurikaan porukka käy, vaan ihmiset puurtavat koneensa ääressä tai istuvat yksin taukohuoneessa älypuhelimella, että mitään usein täällä mainittua juorukerhoa ei ainakaan meillä ole. Ruokailussa toki puhutaan muutakin kuin työjuttuja, mikä on itselleni hyvin tervetullutta, ei kai kukaan jaksa jauhaa töistään koko ajan. Ja on ihan uskomattoman paljon kätevämpää kysyä viiden minuutin asiaa konttorilla vieressä istuvalta kaverilta kuin odotella tunteja teams-vastausta kun tämä vapautuu palavereista ja joskus tarkistaa teamsin viestit. Kyllä niitäkin ihmisiä on, joilta tulee teamsissa heti vastaus, mutta oman kokemuksen mukaan vähemmistö. Osa saattaa kadota pitkäksikin aikaa koneen ääreltä. Omat työt sitten seisoo kun pitäisi varmistaa joku pieni detailji toiselta asiantuntijalta.

Olen tullut siihen tulokseen, että palaverit ovat perseestä paitsi livenä, myös etänä. Livenä sentään pystyy katsomaan että ihmiset ovat jollain ymmärryksen tasolla mukana, mutta etänä se menee usein "sori olin hakkaamassa halkoja, sanoiko joku mun nimen, mistä olikaan puhe?" - tyyppiseen juttuun. Palaverit menettävät merkitystään muutenkin kun niitä on niin tiuhaan. Etä/lähi-kokoukset on kyllä kaikista ikävimpiä, se tietty jengi joka ei käy koskaan toimistolla, mutta hypettää teamsissa jotain mahtavaa yhteishenkeä aiheuttaa aina facepalmin.

Itsellä vähän 50-50, etänä viihdyn pari päivää viikosta mutta enimmäkseen konttorilla, missä sitten varsinaiset työt hoidetaan ja suunnitellaan/kommunikoidaan tärkeät jutut.

 

[IT-magistri]

Turhien palavereiden lisäksi työelämässä ongelmia yhteisen ymmäryksen saamisessa mitä oikeasti tehdään. Se todellisuus mitä työpaikalla tehdään ymmärretään ihan toisin keskijohdossa, ylimmissä johdossa, asiakkailla sekä siellä työnantajan HR osastolla. Se suorittavan osan näkyvämä on ihan eri kuin siellä hallinnossa jossa tehdään strategioita, joiden toteutukset eivät aina onnistu.

Miksi? Mitä isompi organisaatio, niin sen monimutkaisemmaksi toiminnat menevät ja sitten kun organisaatiossa standardoidaan toimintaa, niin se omatyön toteutus on siitä riippuvainen hoitaako toinen jossain siellä organisaatiossa esim. matkasuunnitelman hyväksymisen asiakastapaamiseen, voidanko tilata projektille ohjelmat, laitteet jne. Mitä hitaammaksi asiat menevät ja monimutkaisemmaksi, niin siinä on vaarana että esim. tavarat eivät tule ajoissa ja sitten kitistään että miksi sitä ole tehty jo. Mutta näissä organisaatioissa rationallisoidaan työntekijöiden kustannuksella asioita ja sitten työntekijä on lopulta se uhrattava asia, joka vaihdetaan tarpeen tulleen uuteen. Rationality and Irrationality in Military Organizations

Jokainen johtaja tulkitsee lopulta omalla tavalla yrityksen politiikkaa ja sääntöjä, niin se elämä muuttuu helvetiksi, kun jotkut pienet johtajat tulevat sanomaan että tämä pitää tehdä tavalla X vaikka sitä ei voi tehdä kuin tavoilla Z, V, B ja sitten jos sitä ideaa ei pysty myymään johtajalle, niin tulevissa YT neuvoitteluissa kun oli eri mieltä, niin se oma tuoli on taas kerran vaarassa. Siksi sitä joutuu välillä vain sanomaan että joo me otetaan kaikki asiat huomioon, mutta sitten työporukassa tehdään asiat sillä tavalla että se näyttää se on tehty tavalla X. Sitten ne pienet johtajat eivät kuitenkaan itse aina edes itse tee sitä käytännön työtä. Se yksi raivostuttavin tapaus minkä itse näin, niin johtaja tuli kritisoimaan toisen työntekijän työtä, vaikka se oli tehty ihan riittävän selkeästi. Mutta se olikin vain vallan näyttöä, kun se tehtiin julkisesti yhteisessä palaverissa. Se oli kerta kun itse kävelin pois palaverista ja jälkeenpäin sanoi työntekijälle, että johtaja teki mielestäni väärin, kun esitti kriittikiä turhasta.

Mutta onneksi on vielä hyviä työyhteisöjä, jossa on hyviä työntekijöitä ja hyviä johtajia. Sitä ei vain tiedä mitä minkänkin firman seinän sisällä on tarjolla, ja milloin se hyvä työpaikka muuttuu huonoksi kun johtajat vaihtuvat tai/ja työyhteisössä tulee ongelmia, joihin ei ole helppoja ratkaisuja.

 

[finWeazel]

Yks ehkä harvemmin keskustelu asia työelämässä on, että mikä on managerin ja johtajan(leader) ero ja voiko noita kahta roolia samanaikaisesti edes kaikki tyypit omaksua.

Mulla oli erittäin hyvä manageri esimiehenä. Se näki kaikki asiat ongelmina jotka ratkotaan ja väkeä kiskotaan ihan mistä vaan että ongelmavyyhti ratkeaa. Tän managerin ajatusmaailma ei kuitenkaan kyennyt miettimään asioita tulevaisuuteen ja valittujen ratkaisujen vaikutuksia.

Olisi kaivannu tämän managerin tilalle johtajaa joka miettii pitkän aikajänteen asioita, raivaa tiimille tilaa suorittaa ja katsoo että mahdollisimman vähän tehdään lyhytjänteisiä ratkaisuja jotka johtavat ongelmiin pitkällä aikavälillä. Paras tietenkin jos olisi esimiehenä hyvä manageri joka on myös johtaja. Esimerkkinä manageri kun on manageroinut ongelmavyyhdin niin ratkaistiinko oikeasti juuriongelmia(ei), kuka ylläpitää kun lainatut resurssit katoavat takaisin omiin hommiinsa jne. Osa tätä johtajuutta se, että uskaltaa viedä viestin ylöspäinkin tehokkaasti eikä vain manageroi omassa siilossaan.

Managerin kyvyttömyys johtaa ja ajatella pitkäjänteisesti johti siihen, että tiimissä vaihtui koko tekijäpoppoo. Minä olin alkuperäisistä viimeinen kun lähti pois ja välissä seilas uusia sisään ja ulos. Tiimi oli vuosi vuodelta syvemmässä kuopassa kun teknistä velkaa kertyy ja juuriongelmia ei saada ratkaistua kun nähdään vain akuutti ongelma ja sen ratkaisu eikä kokonaisuutta.

Tämä manageri kyllä kuvitteli ajattelevansa pitkäjänteisesti, mutta todellisuus oli ihan toinen. Tälle hepulle myös usea ihminen kertoi mitkä juuriongelmat ovat ja mikä olisi hyvä pitkäjänteinen ratkaisu. Puhui myös ihan järkeviä mutta teot kvartaalista ja vuodesta toiseen erittäin lyhytnäköistä kun tartuttiin halvimpaan huonoon ratkaisuun joka ratkaisee akuutin ongelman. Huvittavinta tässä se että tämä manageri sai ylennyksen kun pystyi näyttämään ison läjän ongelmia jotka oli ratkottu ja kukaan ei kehdannut suolata, että oikeesti mentiin ojasta allikkoon kun olisi A, B ja C:N tilalta pitänyt tehdä X,Y,Z.

Tälle managerille sopiviakin projekteja oli firmassa kyllä jotka se ratkoi superhyvin. Ei huono tyyppi, mutta meni väärään rakoon ja sössi hommat.

Joskus nähnyt myös kavereita jotka ovat enemmän poliitikkoja kuin johtajia tai managereita. Voi olla hyvä tai kammottava asia riippuen mitä politikoi ja mitä lahjakkuutta tiimistä löytyy. Tyyliin sopiva poliitikko + hyvä tech lead joka manageroi teknisiä asioita ja johtaa tiimiä esimerkillä+mentoroi voi olla aika kova kombo.

 

[3dfx]

Olen toki nähnyt näitä työntekijöiden hyväksikäyttämisiä itsekin ja niistä lukenut. Särkänniemen kesätyöntekijä ei saanut koko päivänä poistua vessaan ja samankaltaisia juttuja ostoskeskusten pienistä liikkeistä on kirjoiteltu muutenkin. Eräs esimies ei nostanut palkkaani vaikka muiden palkkaa nostikin. Tuolla hetkellä tein ylivoimaisesti eniten ylitöitä, venyin ja joustin joka vaiheessa. Äänestin jaloillani ja siirryin työpaikkaan jossa palkkaus oli parempi ja apukäsiäkin sain pyytämällä eikä tarvinnut rukoilla.

Sitten tulee vielä vanhemmat kokemukset mieleen tämän poterotaistelun toisesta osapuolesta. Varaston pakkaamossa kaksi aikuista miestä sluibasi nurkan takana piilossa aina kun pystyi tilausten keräilyjen välissä ja kertoi syyksi paskan palkan. Joka päivä ilmestyivät työpaikalle istuskelemaan ja valittamaan paskasta työstä. Äänestin jaloillani ja vaihdoin parempipalkkaiseen työhön käytyäni aktiivisesti työhaastatteluissa.

Lihatuotannossa tunsin vanhan kunnon kommunistin joka vihasi pomoja enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Jos tämä kaveri sattui olemaan linjastolla yksin silloin kun oli kello kahvitauon verran, lähti hän kahville odottelematta tauottajaa tai ilmoittamatta pomoille. Olihan se hänen mielestään pomojen vika jos eivät hakeneet tauottajaa kädestä pitäen ja varmistaneet että hänelle tulee tauottaja ajallaan eikä vaikkapa minuutin myöhässä. Yleensä tauottaja löysikin hihnan joka ei pyöri kun oli niin täynnä lihoja ja sai lapata niitä patoihin pitkän tovin ennen kuin sai hihnan taas pyörimään.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihminen käy työssä, jota ei itse arvosta kun omat mahdollisuudet on aina omissa käsissä. Koulutukset, avoimet työpaikat ja yrittäjyys ovat valintoja joilla mennään elämässä eteenpäin ja osa tuntuu tykkäävän jollain masokistisella tavalla siitä että jokainen työpäivä on hampaiden puremista yhteen ja valittamista kun yrittäjät on sikoja, kapitalisteja ja elitistimulkkuja jotka pakottaa ihmisiä kotisohvalta töihin ryöstettäviksi. Itse aktivoituminen on ainoa keino ulos paskasta työpaikasta. Olen tuntenut varastotyöntekijöitä ja yösiivoajia joilla ammattiylpeys on sellainen että jaksavat työssään. Toisaalta olen tuntenut asiantuntijatyössä olevia ihmisiä, joilla ei ole ammattiylpeyttä.

Mun nähdäkseni tän poterotaistelun toinen osapuoli saadaan passivoitettua ja kaikenlainen ammattiylpeys pois ihan sillä työnantajan toiminnalla. Esimerkiksi keskijohdon möhläysten ainainen valuttaminen työntekijäportaalle on yksi mikä kyllä aika äkkiä vie ammattiylpeyden pois, miksi välittäisi yhtään mistään kun joutuu kantamaan muidenkin vastuut. Tein noin 10 vuoden katkonaisen työuran tuolla suorittavassa portaassa ja mun nähdäkseni työnantajien toimintatavat on tuhoisia firmoille sekä tuhoisia työntekijöille. Hyvistä ihmisistä saadaan leivottua juuri noita mitä sinäkin kuvailet typerillä toimintatavoilla ja "vanhan kunnon kommunisti" tyyppisiä toimintatapoja saadaan hyviin ihmisiin luotua sillä, kun kerran on laitettu joku kellokalle perään kellottamaan kaikkia taukoja ja kulkemisia minuutilleen. Tota voi pelata toiseenkin suuntaan, ja jos kello on tärkeempi kuin oman toiminnan seuraukset niin sillon ei välitetä mistään vaan työkalut tippuu käsistä ja kahvitauolle kun kello on oikeessa asennossa. "Tehdas räjähtää, kello pelastaa" ehkä oli yks lausahdus mikä kuvasi aika hyvin tätä kun päivän loppupuolella kaikki alkoi hajoomaan koneista.

Paskat palkat ja keinotekoiset muurit uralla etenimiselle on yksi mikä passivoi. Jos lisätyöskentely hyödyttää pelkästään omistajaporrasta niin siinä kohtaa kannattaa minimoida vaan oma panos. Tai jos firmassa on sellainen ajattelutapa että pomo on pomo ja työntekijä on työntekijä ja näiden välillä liikkuvuus on nolla. Tätä voi työnantaja tehostaa valehtelemalla siitä että rahaa ei ole palkkojen nostoon nyt ollenkaan ja tiukkaa on ja samalla tilinpäätöksestä näkee että missä rahaa on ja mihin se menee.

Osa jaksaa tekemällä minimin eli höpöttelemällä siellä töissä, toiset ketkä haluisi tehdä ei lopulta jaksa ja jää kotiin ryypiskelemään. Kaikki asiat ei ole omissa käsissä aina (mikä uskomus mullakin oli kun työelämään menin), kuten itse olen saanut todistaa. Ihminen ei voi tietää onko tämä nyt hyvä vai paska firma, ja jos niitä paskoja tulee jonossa monta peräkkäin niin alkaa käymään mielen päälle se, että koko ajan on alusta aloittamista ja vaihtaminen ei auta. Kaikilla ei ole mahiksia kouluttautua kuten mulla on ollut töiden lomassa. Itse en työurani alussa ymmärtänyt ollenkaan noita kuvailemiasi henkilöitä, mutta jossain vaiheessa niitäkin alkoi ymmärtämään ja sitä miten niistä on saatu tollasia. Toki synnynnäisiäkin nahjuksia on, mutta suomalainen työelämä kyllä tekee reippaastakin ihmisestä nahjuksen kun tarpeeksi siihen työnantaja kannustaa.

Mulle ei ole vieläkään auenut, mitä firmat noilla toimintatavoillaan tavoittelee. Kun nämä asiat olisi aika helppoja ratkaistavia jos vaan työantajat siirtyisi marxilaisuudesta tähän päivään ja lopettaisi kuvitelmat että yrityksen ainoa tarkoitus on olla joku luokkataistelun areena. Kun se yritys voisi hyödyntää kaikkia osapuolia. Kovin kaukaa ei tartte hakea suomen tuottavuuskasvun ja talouskasvun ongelmia jos työnantajapuoli jumittaa jossain 200 vuoden takasessa ja käy jotain ihan omaa luokkasotaansa. AY- liikettä voi toki syyttää myös vastakkainasettelusta, mutta se on nykyisin niin heikko ettei siitä ole vastakkainasettelun agitoijaksi. Se miten yksilöt tuohon työnantajan toimintaan pääsääntöisesti reagoi, on passiivisuus ja hälläväliä asennoituminen.

 

[henee]

10 h on se raja koko päivän rahalle.

Työmatkan kesto
6h = Puolipäiväraha 24€
10h = Kokopäivärahat 51€

kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden:

väh 2h = puolipäiväraha 24€
väh 6h = kokopäiväraha 51€

Verottajan ohjeistus

esim. Reissu alkaa maanataina klo 16

Jos reissu päättyy tiistaina klo 16:00 -> Kokopäiväraha 51€
Jos reissu päättyy tiistaina klo 18:01 -> Kokopäiväraha + puolipäiväraha 51€ + 24€
Jos reissu päättyy tiistaina klo 22:01 -> 2x Kokopäiväraha 51€ + 51€

 

[Sikatiiker]

Mun nähdäkseni tän poterotaistelun toinen osapuoli saadaan passivoitettua ja kaikenlainen ammattiylpeys pois ihan sillä työnantajan toiminnalla. Esimerkiksi keskijohdon möhläysten ainainen valuttaminen työntekijäportaalle on yksi mikä kyllä aika äkkiä vie ammattiylpeyden pois, miksi välittäisi yhtään mistään kun joutuu kantamaan muidenkin vastuut. Tein noin 10 vuoden katkonaisen työuran tuolla suorittavassa portaassa ja mun nähdäkseni työnantajien toimintatavat on tuhoisia firmoille sekä tuhoisia työntekijöille. Hyvistä ihmisistä saadaan leivottua juuri noita mitä sinäkin kuvailet typerillä toimintatavoilla ja "vanhan kunnon kommunisti" tyyppisiä toimintatapoja saadaan hyviin ihmisiin luotua sillä, kun kerran on laitettu joku kellokalle perään kellottamaan kaikkia taukoja ja kulkemisia minuutilleen. Tota voi pelata toiseenkin suuntaan, ja jos kello on tärkeempi kuin oman toiminnan seuraukset niin sillon ei välitetä mistään vaan työkalut tippuu käsistä ja kahvitauolle kun kello on oikeessa asennossa. "Tehdas räjähtää, kello pelastaa" ehkä oli yks lausahdus mikä kuvasi aika hyvin tätä kun päivän loppupuolella kaikki alkoi hajoomaan koneista.

Paskat palkat ja keinotekoiset muurit uralla etenimiselle on yksi mikä passivoi. Jos lisätyöskentely hyödyttää pelkästään omistajaporrasta niin siinä kohtaa kannattaa minimoida vaan oma panos. Tai jos firmassa on sellainen ajattelutapa että pomo on pomo ja työntekijä on työntekijä ja näiden välillä liikkuvuus on nolla. Tätä voi työnantaja tehostaa valehtelemalla siitä että rahaa ei ole palkkojen nostoon nyt ollenkaan ja tiukkaa on ja samalla tilinpäätöksestä näkee että missä rahaa on ja mihin se menee.

Osa jaksaa tekemällä minimin eli höpöttelemällä siellä töissä, toiset ketkä haluisi tehdä ei lopulta jaksa ja jää kotiin ryypiskelemään. Kaikki asiat ei ole omissa käsissä aina (mikä uskomus mullakin oli kun työelämään menin), kuten itse olen saanut todistaa. Ihminen ei voi tietää onko tämä nyt hyvä vai paska firma, ja jos niitä paskoja tulee jonossa monta peräkkäin niin alkaa käymään mielen päälle se, että koko ajan on alusta aloittamista ja vaihtaminen ei auta. Kaikilla ei ole mahiksia kouluttautua kuten mulla on ollut töiden lomassa. Itse en työurani alussa ymmärtänyt ollenkaan noita kuvailemiasi henkilöitä, mutta jossain vaiheessa niitäkin alkoi ymmärtämään ja sitä miten niistä on saatu tollasia. Toki synnynnäisiäkin nahjuksia on, mutta suomalainen työelämä kyllä tekee reippaastakin ihmisestä nahjuksen kun tarpeeksi siihen työnantaja kannustaa.

Mulle ei ole vieläkään auenut, mitä firmat noilla toimintatavoillaan tavoittelee. Kun nämä asiat olisi aika helppoja ratkaistavia jos vaan työantajat siirtyisi marxilaisuudesta tähän päivään ja lopettaisi kuvitelmat että yrityksen ainoa tarkoitus on olla joku luokkataistelun areena. Kun se yritys voisi hyödyntää kaikkia osapuolia. Kovin kaukaa ei tartte hakea suomen tuottavuuskasvun ja talouskasvun ongelmia jos työnantajapuoli jumittaa jossain 200 vuoden takasessa ja käy jotain ihan omaa luokkasotaansa. AY- liikettä voi toki syyttää myös vastakkainasettelusta, mutta se on nykyisin niin heikko ettei siitä ole vastakkainasettelun agitoijaksi. Se miten yksilöt tuohon työnantajan toimintaan pääsääntöisesti reagoi, on passiivisuus ja hälläväliä asennoituminen.

Kuvailet ihan oikeita ongelmia, en niitä kiistä. Tulehtunut ilmapiiri pilaa hyvän työpaikan nopeasti ja joskus sen aiheuttaa yksi ainut yhteistyökyvytön persoona tai osaamaton toimihenkilö esim. keskijohdossa. Nämä on minusta laitettava ruotuun alaisten toimesta eli yhtenä rintamana niin suoraa palautetta kuin asiallisesti voi antaa ja vaatimus siitä että asiat täytyy keskustella halki ja korjata yhteistyössä. Se, että työnjohto ja työntekijät ei tule toimeen keskenään johtaa 80-luvun meininkiin jossa ammattiliitot tulee tehtaille heti kun pyritään tuomaan kuulosuojaimia työntekijöille hyvän tahdon eleenä. Tämä vain esimerkkinä ja yhtä lailla alaisten hyvän tahdon eleet hukkuu siihen sotimiseen.

Oman panoksen minimoimisella ei paranna omia asemiaan yhteistyössä työnjohdon kanssa vaan paskemmallakin yritysjohdolla rakentava yhteistyö on ainut tie parempaan lopputulokseen. Nahjukseksi alkaminen on seuraava steppi sen jälkeen kun kommunikaatio ja yhteistyö on lopetettu ylemmän portaan kanssa. Ylempi porras ei tällaista toimintaa palkitse. Tästä tuntuu sinulla olevan aika yksipuolinen vaikutelma, suosittelen miettimään miten tilanteen itse kokisit toisen osapuolen asemassa eli työnjohtajana jos työntekijät höpöttelee, laiskottelee ja ryypiskelee kotona eivätkä ole taipuvaisia yhteistyöhön kanssasi.

Olen työskennellyt noissa vanhanaikaisissa työpaikoissa joissa firma ei tule ikinä kasvamaan koska vanhanaikaiset metodit ja vastakkainasettelu jarruttaa liikaa. Työntekijänä en ole voinut siihen vaikuttaa, mutta aina olen ollut hyvissä väleissä työnjohdon kanssa. Matalamman hierarkian yrityksissä työskennellessä olen huomannut nykyaikaiset toimintatavat joissa on paljon suurempi potentiaali menestyä. Kaikkien osapuolten hyödyntäminen sekä yhteistyö eri portaiden välilä on olennainen osa toimivaa työyhteisöä ja siihen päästään silloin kun tarpeeksi avataan suuta ja vaaditaan omasta työpaikasta siedettävää. Yhteistyökyvyttömälle työnjohtajalle on käytännössä opetettava yhteistyökykyä jos ei parannuksia muuten saada aikaan.