Työelämäkeskustelu

[bulson]

Kärsiikö joku muu seuraavasta ongelmasta: työpaikan vaihtamisen jälkeen ensimmäiset kuukaudet (noin 1-6 kk) ovat todella innostavia: kaikki on uutta, opittavaa on paljon ja motivaatio on korkealla. Sitten kun järjestelmät, toimintatavat, henkilöt ja vastuut alkavat tulla tutuiksi ja työ tuntuu “hallinnassa olevalta”, huomaan hyvin nopeasti alkavani kyllästyä työhön. Tuntuu, että työ hoituu itsestään monotonisesti ja aika nopeasti sitä jää polkemaan paikalleen. Samalla herää ajatus, että uusi työpaikka voisi taas tarjota enemmän opittavaa ja haasteita.

Ala on IT, ja tähän asti työtehtävät ovat liittyneet johonkin yhteen tiettyyn järjestelmään, eli käytännössä alun oppimisen jälkeen työ on kehitystä ja ylläpitoa.

Edellisessä työpaikassa jaksoin olla 1.5v, nykyisessä ollut nyt 6kk ja vaikka mitään valittamista työssä ei käytännössä ole, niin silti tulee lähes päivittäin selattua avoimia paikkoja.

Tästä viestistä on nyt vajaa 6kk, avasin tuntemuksia vähän tarkemmin yo. viestin alapuolella mutta en ala niitä lainailemaan.

Viimeiset viitisen kuukautta ovat menneet oikeastaan aikas hyvin. Motivaatiota on riittänyt kohtalaisesti, palkankorotustakin lyötiin pöytään ja työoloja parannettiin muutenkin selvästi. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta kiva bonari kuitenkin.

Mutta nyt ollaan taas vähän samassa pisteessä. Motivaatio on aika nollissa.

Alan huomata, että oma luonne taitaa olla sellainen, että haluan olla koko ajan hääräämässä, rakentamassa ja kehittämässä jotain uutta. Kun tekeminen pysähtyy, mielenkiinto alkaa hiipua aika nopeasti. Asiantuntijatyössä kun ei vaan oikein voi vain hääräillä ja tehdä menemään. Varsinkin omassa positiossa joutuu aika usein toteamaan, että paras ratkaisu on olla tekemättä mitään.

Nykyisessä työssä ei edelleenkään ole mitään isoa vikaa. Se tässä ehkä hämmentävintä onkin. Puitteet ovat kunnossa, ihmiset mukavia ja homma sinänsä järkevää. Silti takaraivossa pyörii jatkuvasti ajatus siitä, että kaipais enemmän konkreettista tekemistä, uuden rakentamista ja sellaista sopivaa painetta, jossa joutuu oikeasti venyttämään ja kehittämään osaamistaan. Mutta vaikea uskoa, että vaihtamalla paranisi. Ehkä taas eka vuosi olisi kivaa, mut sitten ollaan taas lähtöruudussa.

Ehkä oon vaan väärällä alalla..

 

[eliminate_squad_1285]

Silti takaraivossa pyörii jatkuvasti ajatus siitä, että kaipais enemmän konkreettista tekemistä, uuden rakentamista ja sellaista sopivaa painetta, jossa joutuu oikeasti venyttämään ja kehittämään osaamistaan. Mutta vaikea uskoa, että vaihtamalla paranisi. Ehkä taas eka vuosi olisi kivaa, mut sitten ollaan taas lähtöruudussa.

Tämä kuulostaa siltä että voisit viihtyä paremmin jossain starupissa tai muuten alkuvaiheessa olevassa firmassa?

 

[jarmojs]

Tämä kuulostaa siltä että voisit viihtyä paremmin jossain starupissa tai muuten alkuvaiheessa olevassa firmassa?

Niistä ei varmaan puutu tekemistä, vauhtia ja vaaratilanteita, mutta palkkauksen ja bonareiden kanssa voi olla vähän hiljaisempaa.

 

[napsa]

Alan huomata, että oma luonne taitaa olla sellainen, että haluan olla koko ajan hääräämässä, rakentamassa ja kehittämässä jotain uutta. Kun tekeminen pysähtyy, mielenkiinto alkaa hiipua aika nopeasti. Asiantuntijatyössä kun ei vaan oikein voi vain hääräillä ja tehdä menemään. Varsinkin omassa positiossa joutuu aika usein toteamaan, että paras ratkaisu on olla tekemättä mitään.

Kuulostaisi että saattaisit viihtyä projektityössä, muutama kuukausi yhtä projektia sitten siirtyä seuraavaan. Sitä en tiedä onko omalla alallasi tämmöinen mahdollista

 

[bulson]

Tämä kuulostaa siltä että voisit viihtyä paremmin jossain starupissa tai muuten alkuvaiheessa olevassa firmassa?

Totta. Myös yrittäjyys kiinnostaa jossain määrin. Ei pitäisi jäädä siitä kiinni, etteikö saa touhottaa. Pienen uhkakuvan näen siinä, että oma luonne sitten ajaa tekemään töitä 24/7.

Kuulostaisi että saattaisit viihtyä projektityössä, muutama kuukausi yhtä projektia sitten siirtyä seuraavaan. Sitä en tiedä onko omalla alallasi tämmöinen mahdollista

On onneksi mahdollista, ja tämä onkin seuraava looginen askel omalla uralla, eli siirtyminen enemmänkin konsultoinnin pariin, joka tulisi olemaan pääsääntöisesti asiakasprojekteissa toimimista. Ajatuksen tasolla kuulostaa hyvältä, se projektin jälkeinen tuki- ja ylläpitopalvelu (eli se osuus, joka ei innosta) jää pääsääntöisesti muiden murheeksi.

Ajattelin nyt kuitenkin vielä vähintään vuoden viettää nykyisessä työssä ja katsoa, alkaako maistumaan paremmin. Syksyllä on tarjolla alustavasti mielenkiintoinen, joskin lyhytaikainen projekti jossa pääsee "toteuttamaan itseään". Jos menee hyvin, niin voi hyvällä tuurilla aueta lisää vastaavanlaisia mahdollisuuksia nykyisessäkin työpaikassa.

 

[Sikatiiker]

Tästä viestistä on nyt vajaa 6kk, avasin tuntemuksia vähän tarkemmin yo. viestin alapuolella mutta en ala niitä lainailemaan.

Viimeiset viitisen kuukautta ovat menneet oikeastaan aikas hyvin. Motivaatiota on riittänyt kohtalaisesti, palkankorotustakin lyötiin pöytään ja työoloja parannettiin muutenkin selvästi. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta kiva bonari kuitenkin.

Mutta nyt ollaan taas vähän samassa pisteessä. Motivaatio on aika nollissa.

Alan huomata, että oma luonne taitaa olla sellainen, että haluan olla koko ajan hääräämässä, rakentamassa ja kehittämässä jotain uutta. Kun tekeminen pysähtyy, mielenkiinto alkaa hiipua aika nopeasti. Asiantuntijatyössä kun ei vaan oikein voi vain hääräillä ja tehdä menemään. Varsinkin omassa positiossa joutuu aika usein toteamaan, että paras ratkaisu on olla tekemättä mitään.

Nykyisessä työssä ei edelleenkään ole mitään isoa vikaa. Se tässä ehkä hämmentävintä onkin. Puitteet ovat kunnossa, ihmiset mukavia ja homma sinänsä järkevää. Silti takaraivossa pyörii jatkuvasti ajatus siitä, että kaipais enemmän konkreettista tekemistä, uuden rakentamista ja sellaista sopivaa painetta, jossa joutuu oikeasti venyttämään ja kehittämään osaamistaan. Mutta vaikea uskoa, että vaihtamalla paranisi. Ehkä taas eka vuosi olisi kivaa, mut sitten ollaan taas lähtöruudussa.

Ehkä oon vaan väärällä alalla..

Kuulostaa kokemukseltani suunnittelu- ja konsulttihommissa. Halusin palata ongelmanratkaisuun ja tekemään ns. laidasta laitaan kaikkea niin että välillä kaikki langat on omissa käsissä ja joutuu hoitamaan kokonaisia projekteja eikä vain yhtä palasta projektista. Yrittäjyydellä voisi myös päästä tähän suuntaan.

 

[jarmojs]

Kuulostaisi että saattaisit viihtyä projektityössä, muutama kuukausi yhtä projektia sitten siirtyä seuraavaan. Sitä en tiedä onko omalla alallasi tämmöinen mahdollista

Olen kyllä ollut useassa projektissa, jotka kestävät kolme vuotta tai ylikin.

 

[Smugu]

Jännä miten erilaisia ihmiset ovatkin tässä suhteessa. Itse en tavallaan kaipaa työelämältä mitään isoja haasteita ja yritänkin etsiä sitä parasta suhdetta helppouden ja palkan välillä. Paras tilanne olisi se, että ei tarvitsisi tehdä mitään ja saisi palkkaa, mutta tuo on tietysti utopistinen ajatus.

 

[PornReindeer]

Jännä miten erilaisia ihmiset ovatkin tässä suhteessa. Itse en tavallaan kaipaa työelämältä mitään isoja haasteita ja yritänkin etsiä sitä parasta suhdetta helppouden ja palkan välillä. Paras tilanne olisi se, että ei tarvitsisi tehdä mitään ja saisi palkkaa, mutta tuo on tietysti utopistinen ajatus.

Itse olen juuri tuossa tilanteessa, toimistolla istun kahvihuoneessa ja käyn pitkillä lounailla. Alkaa hiljalleen seinät kaatua päälle kun niitä tuijottaa kahdeksan tuntia päivässä
Käytännössä voisin jäädä "etätöihin" ja katsella muutaman leffan päivässä että saisi ajan kulumaan, mutta en osaa mennä "lomamoodiin" työajalla.

Hieman kärjistettyä, mutta ei kaukana totuudesta jos katsoo mitä on viimeisen vuoden aikana tehnyt. Samassa työpaikassa ollut myös jaksoja kun sen verran hommaa että alkoi jo häiritä nukkumista

No uusi paikka on jo katsottuna, ei pysty olemaan toista vuotta tekemättä mitään...

 

[Sikatiiker]

Itse olen juuri tuossa tilanteessa, toimistolla istun kahvihuoneessa ja käyn pitkillä lounailla. Alkaa hiljalleen seinät kaatua päälle kun niitä tuijottaa kahdeksan tuntia päivässä
Käytännössä voisin jäädä "etätöihin" ja katsella muutaman leffan päivässä että saisi ajan kulumaan, mutta en osaa mennä "lomamoodiin" työajalla.

Hieman kärjistettyä, mutta ei kaukana totuudesta jos katsoo mitä on viimeisen vuoden aikana tehnyt. Samassa työpaikassa ollut myös jaksoja kun sen verran hommaa että alkoi jo häiritä nukkumista

No uusi paikka on jo katsottuna, ei pysty olemaan toista vuotta tekemättä mitään...

Tämä saa minutkin nostamaan kytkintä. Täytyy välillä päästä paahtamaan kunnon työputkia tai tylsistyn kuoliaaksi.

 

[Frankie]

Oma työ on tällä hetkellä palkitsevassa vaiheessa. Rutiinihommien lisäksi kaksi täydessä vauhdissa rullaavaa isoa projektia. Hyvää vastapainoa viime kesän hiljaiselolle. Muutenkin tykkään olla asiakasrajapinnassa ja nyt on vastapelureina pesunkestäviä ammattilaisia. Noista vieläpä yksi entinen kollegani, which is nice. Teen normaalisti kaksi konttoripäivää viikossa, se pitää sosiaalisen puolen kuosissa. Ilman sitä voisi välillä vanne kiristää päätä. Kotona on taas täysi työrauha, vaikkakin vain yksi iso näyttö läppärin lisäksi. Ihan samaa tehoa en saa siellä, mutta se työrauha kompensoi eron umpeen.

 

[dropadrop]

Mulla on kyllä just noin… Niin pitkään kuin on isoja ongelmia ratkottavana työ on mielekästä, mutta kun sitten kaiken saa toimimaan tylsistyn täysin ja löydän oman kentän ulkopuolelta firman kannalta merkittävämpää tekemistä.

Toki uutta tekemistä voi löytyä myös saman firman sisältä, kohta alkaa viides eri positio samalla työnantajalla (melkein 15v) ja saa aina vain mielenkiintoisempia pulmia. Edellisellä työnantajalla olin 7v aikana neljässä eri työkuvassa.

Ehkä huonoiten mulle sopii oikein isot firmat joissa on ihan puhtaasti ratas koneistossa. Tuntuu kuin kaikki olisi hidastetusta elokuvasta ja viimeisen päälle hiotut prosessit jättää tosi vähän tilaa innovoida suuntaan tai toiseen.

 

[Alekseus]

Mulla on kyllä just noin… Niin pitkään kuin on isoja ongelmia ratkottavana työ on mielekästä, mutta kun sitten kaiken saa toimimaan tylsistyn täysin ja löydän oman kentän ulkopuolelta firman kannalta merkittävämpää tekemistä.

Toki uutta tekemistä voi löytyä myös saman firman sisältä, kohta alkaa viides eri positio samalla työnantajalla (melkein 15v) ja saa aina vain mielenkiintoisempia pulmia. Edellisellä työnantajalla olin 7v aikana neljässä eri työkuvassa.

Ehkä huonoiten mulle sopii oikein isot firmat joissa on ihan puhtaasti ratas koneistossa. Tuntuu kuin kaikki olisi hidastetusta elokuvasta ja viimeisen päälle hiotut prosessit jättää tosi vähän tilaa innovoida suuntaan tai toiseen.

Toi on tuttu tunne. Kun saa kaiken kuntoon, alkaa helposti tympimään. Meillä kans moni hakeutuu uusiin hommiin just siks. Isot firmat on kyllä kamalia, kaikki hidasta ja byrokraattista. Ootko huomannu et pienemmissä firmoissa on enemmän liikkumavaraa vai onko ne vaan sekavampia?

 

[dropadrop]

Toi on tuttu tunne. Kun saa kaiken kuntoon, alkaa helposti tympimään. Meillä kans moni hakeutuu uusiin hommiin just siks. Isot firmat on kyllä kamalia, kaikki hidasta ja byrokraattista. Ootko huomannu et pienemmissä firmoissa on enemmän liikkumavaraa vai onko ne vaan sekavampia?

No ei mulla ole kokemusta niin monesta. Mut 100-muutaman sadan kokoisessa firmassa työnkuva ei välttämättä ole määritelty kovinkaan tarkasti.

Kun alotin edellisellä työnantajalla yli 20v sitten firmalla oli kaksi isoa siivouskomeroa täynnä ”servereitä” (käytöstä poistettuja työasemia) joita ei monitoroitu mitenkään. Vuotta myöhemmin meillä oli tila datakeskuksessa jossa ~100 kunnon serveriä, ja siitä vuoden kuluttua kunnon setup jossa vmware, kuituverkot levyjärjestelmille jne. Kaikki tehtiin itse ja paljon opittiin samalla. Työpäivä saattoi kuitenkin koostua datawarehousen pystyttämisestä, jiran konffaamisesta ja jonkun työntekijän sähköpostiasetusten korjaamisesta.

Eli pienemmässä firmassa rahallinen tilanne voi varmaan vaihdella paljon, ja se kyllä näkyy. Jos kasvua on paljon ja sen myötä rahoitusta voi olla sairaan hauskaa. Jos taas myynti sakkaa ja rahat loppu tilanne voi olla toinen. Parhaassa tapauksessa pöydällä on aina vaihtoehdot ratkaista asiat rahalla tai itse ja se on virkistävää, kun jossain aiemmassa enterprise mailmassa kysymys oli lähinnä mikä ”industry standard” tuote ostetaan ja ostetaanko myös konffaus. Ehkä henkilökemiat vaikuttaa tommosessa myös enemmän, mua on aina onnistanut sen suhteen, mutta oon kuullut että monella on ollut myös vastaavissa tilanteissa haasteita.

 

[Alekseus]

No ei mulla ole kokemusta niin monesta. Mut 100-muutaman sadan kokoisessa firmassa työnkuva ei välttämättä ole määritelty kovinkaan tarkasti.

Kun alotin edellisellä työnantajalla yli 20v sitten firmalla oli kaksi isoa siivouskomeroa täynnä ”servereitä” (käytöstä poistettuja työasemia) joita ei monitoroitu mitenkään. Vuotta myöhemmin meillä oli tila datakeskuksessa jossa ~100 kunnon serveriä, ja siitä vuoden kuluttua kunnon setup jossa vmware, kuituverkot levyjärjestelmille jne. Kaikki tehtiin itse ja paljon opittiin samalla. Työpäivä saattoi kuitenkin koostua datawarehousen pystyttämisestä, jiran konffaamisesta ja jonkun työntekijän sähköpostiasetusten korjaamisesta.

Eli pienemmässä firmassa rahallinen tilanne voi varmaan vaihdella paljon, ja se kyllä näkyy. Jos kasvua on paljon ja sen myötä rahoitusta voi olla sairaan hauskaa. Jos taas myynti sakkaa ja rahat loppu tilanne voi olla toinen. Parhaassa tapauksessa pöydällä on aina vaihtoehdot ratkaista asiat rahalla tai itse ja se on virkistävää, kun jossain aiemmassa enterprise mailmassa kysymys oli lähinnä mikä ”industry standard” tuote ostetaan ja ostetaanko myös konffaus. Ehkä henkilökemiat vaikuttaa tommosessa myös enemmän, mua on aina onnistanut sen suhteen, mutta oon kuullut että monella on ollut myös vastaavissa tilanteissa haasteita.

Just toi. Pienemmissä firmoissaon kyllä enemmän liikkumavaraa, mut se on vähän arpapeliä. Rahatilanne voi vaihdella paljon ja se näkyy kaikessa. Mut se vapaus tehdä iste on kyllä parasta, vaikka väilllä tulee tehtyä ihan kaikkea mahdollista.

 

[Reindeerman]

Täytyy sanoa että ihmetyttää jotkut ihmiset. Firma lomauttaa heidät. Kuitenkin ne osallistuvat teams palaveriin ja kertovat tekevänsä työprojekteja kun ovat lomautettuna. Antavat työnantajalle vaan lisää syitä lomauttaa lisää.

 

[Honzo]

Täytyy sanoa että ihmetyttää jotkut ihmiset. Firma lomauttaa heidät. Kuitenkin ne osallistuvat teams palaveriin ja kertovat tekevänsä työprojekteja kun ovat lomautettuna. Antavat työnantajalle vaan lisää syitä lomauttaa lisää.

Toi ei kyllä ole laillista ja en usko kovinkaan monessa työpaikassa tota hyväksyttävän. Tossa on uhkana etuuksien takaisinperintä ja työnantajan puolelta kyseessä on laiton lomautus, jos kuitenkin tekee töitä-

 

[m000]

Toi ei kyllä ole laillista ja en usko kovinkaan monessa työpaikassa tota hyväksyttävän. Tossa on uhkana etuuksien takaisinperintä ja työnantajan puolelta kyseessä on laiton lomautus, jos kuitenkin tekee töitä-

Tuollainen varmaan firman puolelta suht helppo korjata laittamalla vain niiden lomautettujen duunarien tunnarit lukkoon.

Itse asiassa sanoisin että on semi-outoa että noin ei ylipäätään ole tehty - ainakin kun itse ollut perhe/opintovapailla sun muilla vastaavilla poissaoloilla, niin joko ne tunnarit on ollu lukossa tai on joutunut ihan palauttamaan fyysisesti firman huostaan ne läppärit, puhelimet, ja muut härpäkkeet millä sitä duunia tekisi.

 

[Coppis667]

Onhan niitä paljon ihmisiä, jotka kokevat olevan korvaamattomia yrityksissä.
Tekevät sairauslomalla töitä. On määritelty työaika per viikko, mutta sitten tekevät kuitenkin tyytyväisinä ylimääräisiä tunteja, joita eivät merkkaa minnekkään jne, eikä välttämättä kerrytä edes mitään aikapankkia tms.
Siirtävät omia vapaitaan ja lomiaan, koska ei firma pyörisi ilman heitä...

 

[Honzo]

Onhan niitä paljon ihmisiä, jotka kokevat olevan korvaamattomia yrityksissä.
Tekevät sairauslomalla töitä. On määritelty työaika per viikko, mutta sitten tekevät kuitenkin tyytyväisinä ylimääräisiä tunteja, joita eivät merkkaa minnekkään jne, eikä välttämättä kerrytä edes mitään aikapankkia tms.
Siirtävät omia vapaitaan ja lomiaan, koska ei firma pyörisi ilman heitä...

No sairasloma on vähän eri juttu. Sitä voi olla osittaistakin. Firma kuitenkin maksaa ainakin alussa kaiken (~2 viikkoa). Sitten kun Kelan maksut astuvat kuvaan, voi olla eri.

Ja ylimääräisiä tuntejahan saa tehdä (toki työaikalaki saattaa tulla eteen). Ja vapaatkin taitaa olla vähän niin ja näin.

Kuitenkin lomautettuna rahat tulee työttömyyskassasta ja firma ei maksa mitään.

 

[Reindeerman]

No juu, ei meillä laitettu kyllä mitään lukkoon. Mutta silti ihmettelen tuota asennetta, että tehdään töitä vaikka firma ei maksa palkkaa. Meillä menee tällä hetkellä niin huonosti, että uskon esimiesten olevan vaan tyytyväisiä, että joku tekee ilmaista työtä lomautettuna. Jotta saataisiin edes vähän paremmaksi tulosta.

 

[Honzo]

No juu, ei meillä laitettu kyllä mitään lukkoon. Mutta silti ihmettelen tuota asennetta, että tehdään töitä vaikka firma ei maksa palkkaa. Meillä menee tällä hetkellä niin huonosti, että uskon esimiesten olevan vaan tyytyväisiä, että joku tekee ilmaista työtä lomautettuna. Jotta saataisiin edes vähän paremmaksi tulosta.

Siinä on kyllä tyhmiä esimiehiä, jos noin on. Omistajat yleensä ovat todella tarkkoja näissä. Ainakin kaikissa järkevissä firmoissa.

 

[finWeazel]

No juu, ei meillä laitettu kyllä mitään lukkoon. Mutta silti ihmettelen tuota asennetta, että tehdään töitä vaikka firma ei maksa palkkaa. Meillä menee tällä hetkellä niin huonosti, että uskon esimiesten olevan vaan tyytyväisiä, että joku tekee ilmaista työtä lomautettuna. Jotta saataisiin edes vähän paremmaksi tulosta.

Arvaas ketkä noista saa hyvän tyypin maineen? Auttaa siinä kohtaa kun on irtisanomiskierros tai haetaan työntekijöitä toisissa firmoissa ja sana kulkenut ketkä tekee, ketkä ei. Toisinaan firman etu on myös oma etu ja kannattaa laittaa ylimääräistä peliin vaikka siitä ei heti kompensoida.

 

[Honzo]

Arvaas ketkä noista saa hyvän tyypin maineen? Auttaa siinä kohtaa kun on irtisanomiskierros tai haetaan työntekijöitä toisissa firmoissa ja sana kulkenut ketkä tekee, ketkä ei. Toisinaan firman etu on myös oma etu ja kannattaa laittaa ylimääräistä peliin vaikka siitä ei heti kompensoida.

Silti lomautettuna työn tekeminen on yksiselitteisesti laitonta.

 

[hanehonda]

Arvaas ketkä noista saa hyvän tyypin maineen? Auttaa siinä kohtaa kun on irtisanomiskierros tai haetaan työntekijöitä toisissa firmoissa ja sana kulkenut ketkä tekee, ketkä ei. Toisinaan firman etu on myös oma etu ja kannattaa laittaa ylimääräistä peliin vaikka siitä ei heti kompensoida.

Joissakin kirjoissa myös idiootin maineen. Ei pienintäkään järkeä, ellei ole isommalla osuudella osakkaana. Helvetin laitonta ja haitallista silti.

 

[finWeazel]

Joissakin kirjoissa myös idiootin maineen. Ei pienintäkään järkeä, ellei ole isommalla osuudella osakkaana. Helvetin laitonta ja haitallista silti.

Se riippuu mistä suunnasta katsoo. Sitten kun ihmettelee, että miks toi sai ja x ei saanut niin syy voi löytyä tän tyyppisistä asioista. Mua auttoi työuran varrella ihan suunnattomasti se, että teki extraa vaikka siitä ei heti saanut vastinetta. Joskus tarvii rakentaa tulevaisuutta varten.

 

[oriental]

Aika harvoinhan niitä pyytämättä saa. Oma havainto on ollut, että isommassa firmassa pitää sekä vaihtaa aktiivisesti positioita talon sisällä että pyytää korotuksia. Varsinkin juniorina selvää (~10 %) korotusta on helppo pyytää heti kun alkaa hommat sujumaan ja on jotain näyttöjä. Positiovaihdot on myös hyvä tapa nostaa sen 5-8 % palkkaa vaikka vaativuustaso ei edes juuri muuttuisi.

Jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on, liekö sitten ala/aluekohtaista.

Omissa kavereissa kukaan ei ole saanut palkankorotusta vaikka miten pyytäisi ja neuvottelisi, aina löytyy nämä selitykset että "ei mahdu tämän vuoden budjettiin/taantuma/katsotaan kehityskeskustelussa" ja sitten tuossa myöhäisemmässä ajankohdassa taas uudet selitykset.

Edes roolin vaihto/päivitys ei ole tietääkseni tuonut korotuksia kellään, lähinnä enemmän työtä samalla palkalla ota/jätä periaatteella. Ja siis ihan yliopistotason hommia käytännössä kaikilla ja alla erinäisiä yliopistokoulutuksia (tkt, ktm, kemia yms. ns. oikeita hommia)

Nämä myös tilanteissa joissa henkilö aloittaa hyvin matalalla palkalla ja vuoden päästä koittaa neuvotella lisää, eli tyyliin maisterilla 2500€ brutto niin edes 100€ lisää on vaan mahdoton yhtälö, vaikka kyseisessä hommassa pitäisi saada 3-4k€ helposti.

Käytännössä ainut keino saada korotus on siis vaihtaa firmaa, eikä sekään ole vuosiin helppoa ollut, eikä välttämättä vaihtamalla parane.

Naurettaviahan noi liittojen aloituspalkkasuosituksetkin on, usein ovat 4000€ luokkaa jo mutta ei kyllä kukaan tuttu tienaa lähellekään 4000€ vaikka olisi lähemmäs 10 vuotta kokemusta, jotenkin siis vaan aivot nyrjäyttävää miten samaan aikaan jotkut saa älyttömiä liksoja ja osa ei saa sitten millään.

Pärstäkerroin varmasti vaikuttaa ja jos suhteilla pääsee etenemään/vaihtamaan niin helpottaahan se, useimmat kaverit on mallia "introvertti joka tekee kahden työt mutta ei näy edes puolikkaan vertaa" joka suomessa yleisesti tarkoittaa sitä että tyhmät/väärät ihmiset on päässeet sinne johtoon eivätkä osaa palkita ihmisiä työstä, vaan siitä miten sosiaalinen olet(tästäkin oli vasta joku tutkimus).

Eihän se nyt ketään motivoi, että palkka ei nouse millään vaikka taidot olisi kolminkertaistuneet ja alunalkajeenkin palkka oli tonnin alakanttiin. Sekin on jostain syystä aivan mahdoton konsepti että jos jonkun palkka on 2000€ ja "pitäisi" olla 4000€, niin se että kerralla nousisi edes 3000€ tasoon on täysin absurdi idea, sen sijaan mieluummin annetaan tyypin vaihtaa maisemaa ja palkataan joku 4000€ tyyppi tilalle

 

[Honzo]

Jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on, liekö sitten ala/aluekohtaista.

Omissa kavereissa kukaan ei ole saanut palkankorotusta vaikka miten pyytäisi ja neuvottelisi, aina löytyy nämä selitykset että "ei mahdu tämän vuoden budjettiin/taantuma/katsotaan kehityskeskustelussa" ja sitten tuossa myöhäisemmässä ajankohdassa taas uudet selitykset.

Edes roolin vaihto/päivitys ei ole tietääkseni tuonut korotuksia kellään, lähinnä enemmän työtä samalla palkalla ota/jätä periaatteella. Ja siis ihan yliopistotason hommia käytännössä kaikilla ja alla erinäisiä yliopistokoulutuksia (tkt, ktm, kemia yms. ns. oikeita hommia)

Nämä myös tilanteissa joissa henkilö aloittaa hyvin matalalla palkalla ja vuoden päästä koittaa neuvotella lisää, eli tyyliin maisterilla 2500€ brutto niin edes 100€ lisää on vaan mahdoton yhtälö, vaikka kyseisessä hommassa pitäisi saada 3-4k€ helposti.

Käytännössä ainut keino saada korotus on siis vaihtaa firmaa, eikä sekään ole vuosiin helppoa ollut, eikä välttämättä vaihtamalla parane.

Naurettaviahan noi liittojen aloituspalkkasuosituksetkin on, usein ovat 4000€ luokkaa jo mutta ei kyllä kukaan tuttu tienaa lähellekään 4000€ vaikka olisi lähemmäs 10 vuotta kokemusta, jotenkin siis vaan aivot nyrjäyttävää miten samaan aikaan jotkut saa älyttömiä liksoja ja osa ei saa sitten millään.

Pärstäkerroin varmasti vaikuttaa ja jos suhteilla pääsee etenemään/vaihtamaan niin helpottaahan se, useimmat kaverit on mallia "introvertti joka tekee kahden työt mutta ei näy edes puolikkaan vertaa" joka suomessa yleisesti tarkoittaa sitä että tyhmät/väärät ihmiset on päässeet sinne johtoon eivätkä osaa palkita ihmisiä työstä, vaan siitä miten sosiaalinen olet(tästäkin oli vasta joku tutkimus).

Eihän se nyt ketään motivoi, että palkka ei nouse millään vaikka taidot olisi kolminkertaistuneet ja alunalkajeenkin palkka oli tonnin alakanttiin. Sekin on jostain syystä aivan mahdoton konsepti että jos jonkun palkka on 2000€ ja "pitäisi" olla 4000€, niin se että kerralla nousisi edes 3000€ tasoon on täysin absurdi idea, sen sijaan mieluummin annetaan tyypin vaihtaa maisemaa ja palkataan joku 4000€ tyyppi tilalle

Missä ihmeessä olet ollut töissä?

Mä sain valmistuessa DI:ksi vuonna 2000 15000mk/kk, eli n. 3900€/kk nykyrahassa. Heti vuoden jälkeen palkka nousi 16200mk/kk eli reilu 4100€/kk.

Mä palkkasin just valmistumassa olevan DI:n alkuvuodesta 4300€/kk ja tarkoitus ainakin 500€/kk nostaa ensi vuonna tosta.

Meillä myös saa tollaisia 200-500€/kk korotuksia jaettua kohtuu helposti.

 

[Nälkäinen Setä]

Missä ihmeessä olet ollut töissä?

Mä sain valmistuessa DI:ksi vuonna 2000 15000mk/kk, eli n. 3900€/kk nykyrahassa. Heti vuoden jälkeen palkka nousi 16200mk/kk eli reilu 4100€/kk.

Mä palkkasin just valmistumassa olevan DI:n alkuvuodesta 4300€/kk ja tarkoitus ainakin 500€/kk nostaa ensi vuonna tosta.

Meillä myös saa tollaisia 200-500€/kk korotuksia jaettua kohtuu helposti.

Ajat ovat noista hieman muuttuneet. Ite ku valmistuin yli vuosikymmen sitten ja siirryin työelämään, niin aika pitkään ilmapiiri palkan osalta oli sellainen "nii että sulle pitäis tästä jotain maksaakkin?" Ja pari kertaa sai vääntää ihan tosissaan, kun työnantaja yritti vedättää palkankorotuksissa keksimällä jotain uusia sääntöjä. Tämä kylläkin amk-inssi hommissa.

 

[dropadrop]

Käytännössä ainut keino saada korotus on siis vaihtaa firmaa, eikä sekään ole vuosiin helppoa ollut, eikä välttämättä vaihtamalla parane.

Ehkä toi kertoo siitä jotain. Tarpeeksi korkealle kun mennään muuttuu kaikki investoinneiksi, ja samaan tapaan kuin kilpailutettaisiin siivouspalvelut mietitään myös työntekijöiden kustannus vs hyötysuhdetta.

Esimerkkinä, joskus reilu 15v sitten olin töissä firmassa jossa puolet työntekijöistä oli koodaajia. Softa oli aika raskas, ja kun halusit testata muutokset mebi useita minuutteja kun piti käynnistää palvelut uudestaan. Joku oli vakuuttunut, että uudehko keksintö ”SSD levyt” tehostaisi koodaajien työskentelyä kun ei tarvisi käyttää niin paljon aikaa odotteluun. Kaikki olivat skeptisiä kun ne makso maltaita, mut pilotti hyväksyttiin. Pilottia oli ollut käynnissä alle 2 päivää kun firman jokaiselle koodaajalle tilattiin työkoneeseen SSD. Se investointi tehtiin jotta tehokkuus nousisi.

Jos asuu paikkakunnalla jossa on hyvin vähän vaihtoehtoja (ehkä tämä on kohta totta koko maassa), ei työnantajan tarvitse maksaa paljoa, kun saa kuitenkin tekijän. Noin lähtökohtaisesti.

Siivooja analogiasta vielä, harva tekisi sopimusta kaksinkertaisella hinnalla. Joku kuitenkin voisi, jos oikeasti kokisi saavansa vastinetta rahalleen. Musta tuntuu että monessa firmassa joka maksaa tosi pientä palkkaa noin ei ole. Siis joko ei ymmärretä asiantuntijoiden arvoa, tai niitä ei käytetä tavalla joka tuottaa paljon arvoa. Palkan nostaminen voisi vaatia ton tilanteen muuttamista, mikä ei välttämättä ole helppoa.

Tolla aikaisemmalla työnantajalla uusii HR päällikkö teki joskus laskelman siitä, mitä työntekijän vaihtuminen maksaa. Se siis sisälsi selkeät kustannukset (rekry, uuden työntekijän korkeampi palkka) ja jonkun verran epäsuoria (tiedonsiirto vanhalta työntekijältä, uuden työntekijän vauhtiin pääsy jne). Laskelman jälkeen ruvettiin antamaan enemmän palkankorotuksia kun tajuttiin, että se on paljon halvempaa. Sitten se HR päällikkö lähti ja kaikki palasi ennalleen.

 

[Fact0ry]

Jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on, liekö sitten ala/aluekohtaista.

Omissa kavereissa kukaan ei ole saanut palkankorotusta vaikka miten pyytäisi ja neuvottelisi, aina löytyy nämä selitykset että "ei mahdu tämän vuoden budjettiin/taantuma/katsotaan kehityskeskustelussa" ja sitten tuossa myöhäisemmässä ajankohdassa taas uudet selitykset.

Edes roolin vaihto/päivitys ei ole tietääkseni tuonut korotuksia kellään, lähinnä enemmän työtä samalla palkalla ota/jätä periaatteella. Ja siis ihan yliopistotason hommia käytännössä kaikilla ja alla erinäisiä yliopistokoulutuksia (tkt, ktm, kemia yms. ns. oikeita hommia)

Nämä myös tilanteissa joissa henkilö aloittaa hyvin matalalla palkalla ja vuoden päästä koittaa neuvotella lisää, eli tyyliin maisterilla 2500€ brutto niin edes 100€ lisää on vaan mahdoton yhtälö, vaikka kyseisessä hommassa pitäisi saada 3-4k€ helposti.

Käytännössä ainut keino saada korotus on siis vaihtaa firmaa, eikä sekään ole vuosiin helppoa ollut, eikä välttämättä vaihtamalla parane.

Naurettaviahan noi liittojen aloituspalkkasuosituksetkin on, usein ovat 4000€ luokkaa jo mutta ei kyllä kukaan tuttu tienaa lähellekään 4000€ vaikka olisi lähemmäs 10 vuotta kokemusta, jotenkin siis vaan aivot nyrjäyttävää miten samaan aikaan jotkut saa älyttömiä liksoja ja osa ei saa sitten millään.

Pärstäkerroin varmasti vaikuttaa ja jos suhteilla pääsee etenemään/vaihtamaan niin helpottaahan se, useimmat kaverit on mallia "introvertti joka tekee kahden työt mutta ei näy edes puolikkaan vertaa" joka suomessa yleisesti tarkoittaa sitä että tyhmät/väärät ihmiset on päässeet sinne johtoon eivätkä osaa palkita ihmisiä työstä, vaan siitä miten sosiaalinen olet(tästäkin oli vasta joku tutkimus).

Eihän se nyt ketään motivoi, että palkka ei nouse millään vaikka taidot olisi kolminkertaistuneet ja alunalkajeenkin palkka oli tonnin alakanttiin. Sekin on jostain syystä aivan mahdoton konsepti että jos jonkun palkka on 2000€ ja "pitäisi" olla 4000€, niin se että kerralla nousisi edes 3000€ tasoon on täysin absurdi idea, sen sijaan mieluummin annetaan tyypin vaihtaa maisemaa ja palkataan joku 4000€ tyyppi tilalle

Omat kokemukset Uudeltamaalta teollisuudesta. Ei ole valitettavasti tullut kovin paljoa kavereiden kanssa asiasta jutella niin en tiedä miten uniikkeja omat kokemukset on. Sen voin sanoa, että omat suhteet on tulleet ihan työn ja meriittien kautta, sekä tietysti tuuria paljon mukana. En ole mikään aktiivisesti verkostoja rakentava tyyppi.

Oma muillekin viljelty keino on sanoittaa oma osaamisen kehitys ja onnistuminen euroiksi. Jos työnantaja näkee, että osaat kuvata osaamisesi vakuuttavasti niin silloin tietää myös, että ymmärrät työsi arvon ja osaat myydä sitä myös muualle. Jos korotuspyynnön syyt on tasoa inflaatio, kaveri saa enemmän, oon tehnyt tätä työtä neljä vuotta, niin näitä on paljon helpompaa ampua alas kuin seikkaperäisesti perusteltua palkankorotuspyyntöä.

Se mitä et viestissä avannut on ystäväpiirisi työtehtävät. Vaikka olisi mikä koulutus, niin tietyistä rutiinihommista ei vaan yksinkertaisesti makseta kunnolla. Pitää olla sellaista osaamista, johon ei saa korvaavaa tekijää kovin helposti.

 

[Ingn]

Jo olisi tälläinen tilanne, että on hakenut toista työpaikkaa-> käy haastattelussa-> tulee ilmoitus, että "sinut on valittu." Kertoako tässä vaiheessa nykyiselle pomolle, että olen hakenut muualle töihin ja minulle on näytetty vihreää valoa työpaikan suhteen. Nykyinen työ on aika mielekästä, mutta palkka ei kohtaa vastuuta. Palkasta väännetty, mutta en ole saanut mitä olen pyytänyt (sain muutama vuosi sitten jonkinlaisen korotuksen). Lähinnä, että jos pomo tuossa vaiheessa ymmärtäisi vielä tarkastella palkkaa uudemman kerran, että saisi minut pidettyä? Onko tuo kiristämistä?

 

[Distillation]

Jo olisi tälläinen tilanne, että on hakenut toista työpaikkaa-> käy haastattelussa-> tulee ilmoitus, että "sinut on valittu." Kertoako tässä vaiheessa nykyiselle pomolle, että olen hakenut muualle töihin ja minulle on näytetty vihreää valoa työpaikan suhteen. Nykyinen työ on aika mielekästä, mutta palkka ei kohtaa vastuuta. Palkasta väännetty, mutta en ole saanut mitä olen pyytänyt (sain muutama vuosi sitten jonkinlaisen korotuksen). Lähinnä, että jos pomo tuossa vaiheessa ymmärtäisi vielä tarkastella palkkaa uudemman kerran, että saisi minut pidettyä? Onko tuo kiristämistä?

Itsensä kilpailuttamista ei kiristämistä, ilman muuta itse kertoisin tuossa vaiheessa nykyiselle pomolle.

Varmasti riippuu paljon työpaikasta ja työstä että miten homma kannattaa hoitaa.

 

[chrisekh]

tulee ilmoitus, että "sinut on valittu." Kertoako tässä vaiheessa nykyiselle pomolle,

Ei vaan siina kohtaa kun on nimet papereissa. Sen uudenkin tyopaikan voi helposti perua jos niikseen kay mutta suosittelen joka tapauksessa vaihtamaan. Siina oppii yllattavan paljon kun vaihtelee tyopaikkoja.

Minulle tulee valtavasti ihmisia vastaan joilla on 10 vuoden kokemus mutta se on kaytannossa yhden vuoden kokemus kymmenen kertaa. Mitaan uutta ei olla opittu 9 vuoteen ja vuosittain toistetaan samat virheet.

 

[Honzo]

Ei vaan siina kohtaa kun on nimet papereissa. Sen uudenkin tyopaikan voi helposti perua jos niikseen kay mutta suosittelen joka tapauksessa vaihtamaan. Siina oppii yllattavan paljon kun vaihtelee tyopaikkoja.

Minulle tulee valtavasti ihmisia vastaan joilla on 10 vuoden kokemus mutta se on kaytannossa yhden vuoden kokemus kymmenen kertaa. Mitaan uutta ei olla opittu 9 vuoteen ja vuosittain toistetaan samat virheet.

Kyllä mä olen työtarjouksen saatuani kertonut. Jos olet vetänyt nimen paperiin sun kyllä ainakin by the book pitää mennä uuteen ja vaikka sitten ekan päivän jälkeen lähteä koeajalla.

 

[Altissia]

Ei vaan siina kohtaa kun on nimet papereissa. Sen uudenkin tyopaikan voi helposti perua jos niikseen kay mutta suosittelen joka tapauksessa vaihtamaan. Siina oppii yllattavan paljon kun vaihtelee tyopaikkoja.

Minulle tulee valtavasti ihmisia vastaan joilla on 10 vuoden kokemus mutta se on kaytannossa yhden vuoden kokemus kymmenen kertaa. Mitaan uutta ei olla opittu 9 vuoteen ja vuosittain toistetaan samat virheet.

Itse näen, että ehdotus palkkakeskusteluihin tuossa *sinulle on tehty tarjous * vaiheessa. Nimet laittamalla hyväksyt uuden työn eli työsopimus on allekirjoitettu. Joo voit sää sen perua syystä x mut ei todellakaan anna hyvää kuvaa siitä hakijasta. Pohtimisaikaa saa varmaan muutaman päivän ennenkuin uusi työ otetaan vastaan.

Totta myös, että vaihtamalla oppii kaikennäköistä uutta ja mielestäni hyvä vaihtaakin about 5-7 vuoden välein viimeistään jos kehitystä ja uutta näkökulmaa haluaa. Saman firman sisällä tosin voi olla kokenut monia titteleitä tai pestejä niin ei se hakijasta kokematonta tee. Eikä tee siinäkään tapauksessa jos on ollut useita vuosia yhdessä pestissä, mutta vaikka kokenut lukuisia projekteja.

 

[Ingn]

Itsekin kans mietin, että jos nimet on jo uudessa sopparissa, niin onhan se ehkä vähän huono juttu alkaa sit perumaan sitä... Ehkä paras olisi kertoa siinä vaiheessa, kun on saanut "vihreää valoa".

 

[Jirza]

Tekisin näin:

Kun uudesta työpaikasta on näytetty vihreätä valoa, kertoisin siitä nykyiselle pomolle. Sanoisin myös rehdisti, että mielelläni jäisin, jos palkka vain sorvattaisi kohdilleen. Jos tämä ei käy, niin sitten vaan laatimaan irtisanomisilmoitusta ja toivotellaan hyvästit. Mahdollisimman asiallisesti tietysti, ettei polteta siltoja.

Missään tapauksessa ei lähdetä peruuttelmaan sitten kun nimi on jo vedetty uuteen työsopimukseen, antaa vaan todella tökerön kuvan hakijasta.

 

[Alekseus]

Tietämäni ihminen perui joku vuosi sitten siirtymisensä uudelle työnantajalle, vaikka häntä varten oli hankittu ja personoitu varusteet ja työkalut.

Hän oli entisestä työpaikasta lähdössä tyytymättömyyteen organisaation sekavuuteen myötä, mutta kun työnantaja sai tietää, niin teki niin suuren tarjouksen jäämisestä, niin ei voinut muuta kuin jäädä.

Silläkin oli painoarvoa että entinen työnantaja oli vähintäänkin sen puolesta luotettava toimija, että ei ole poistumassa työnantajana.

Toi on kyl tuttu skenaario. Joskus se vanha työnantaja vaan osaa tarjota sen verran hyvän diilin ettei voi kieltäytyä. Mut se on aika riski vetää tota takaprottia, varsinkin jos uus työnantaja on jo theny investointeja. Tietääkseni jotkut firmat on nykyään varovaisempia noiden varusteiden suhteen just tän takia. Oon kuullu et ne saattaa pitää kalsuton yleisenä, ettei mee raha hukkaan jos joku peruuttaa.

 

[SampoTexaa]

Toi on kyl tuttu skenaario. Joskus se vanha työnantaja vaan osaa tarjota sen verran hyvän diilin ettei voi kieltäytyä. Mut se on aika riski vetää tota takaprottia, varsinkin jos uus työnantaja on jo theny investointeja. Tietääkseni jotkut firmat on nykyään varovaisempia noiden varusteiden suhteen just tän takia. Oon kuullu et ne saattaa pitää kalsuton yleisenä, ettei mee raha hukkaan jos joku peruuttaa.

Itsellä ollut aina se periaate että jos ilmoitan lähdöstä niin sit lähdetään. "Sori en tulekaan" jättää toiseen firmaan kohtuullisen katkeran maun suuhun joka voi kostautua itselle jossain kohtaan uraa.

 

[Alekseus]

Itsellä ollut aina se periaate että jos ilmoitan lähdöstä niin sit lähdetään. "Sori en tulekaan" jättää toiseen firmaan kohtuullisen katkeran maun suuhun joka voi kostautua itselle jossain kohtaan uraa.

Se on kyl hyvä periaate. Itelläki on vähän sama et jos on jo sanonu lähtevänsä niin sit mennään. Mut kyl ne isot firmat osaa välillä yllättää tarjouksilla just ennen lähtöä, sitä on vaikee sivuuttaa. Mut toisaalta sekin onn vähän riski jos jää, voi olla et ens kerralla ei tarjota mitään.

 

[SampoTexaa]

Se on kyl hyvä periaate. Itelläki on vähän sama et jos on jo sanonu lähtevänsä niin sit mennään. Mut kyl ne isot firmat osaa välillä yllättää tarjouksilla just ennen lähtöä, sitä on vaikee sivuuttaa. Mut toisaalta sekin onn vähän riski jos jää, voi olla et ens kerralla ei tarjota mitään.

Tämäkin peli pitää pelata oikein avoimin kortein. Kyselyä että onko lisäkompensaatio mahdollinen. Samalla rohkeasti ilmoitus että odottelen x kuukautta päätöstä, sen jälkeen päätän haenko muualta tarjousta vai en.

 

[Ingn]

Se on kyl hyvä periaate. Itelläki on vähän sama et jos on jo sanonu lähtevänsä niin sit mennään. Mut kyl ne isot firmat osaa välillä yllättää tarjouksilla just ennen lähtöä, sitä on vaikee sivuuttaa. Mut toisaalta sekin onn vähän riski jos jää, voi olla et ens kerralla ei tarjota mitään.

Juu tuo kyllä vit*****si, jos firma lupaa korotuksen kun jäät ja ei sitten tarjoakaan, kun on sen aika.

 

[Stuntman Mike]

Tuossa on kyllä sellainen pieni riski, että jos joku on jo kerran päättänyt lähteä, ei se raha sitä pidä talossa kauaa. Ehkä puoli vuotta tai vuoden ja sitten se taas rupeaa etsimään uusia töitä. Valitettavan usein ne palkankorotukset ja muut eivät suoraan ole esimiehen päätettävissäkään, joten almuilla pelataan aikaa.

 

[Honzo]

Tuossa on kyllä sellainen pieni riski, että jos joku on jo kerran päättänyt lähteä, ei se raha sitä pidä talossa kauaa. Ehkä puoli vuotta tai vuoden ja sitten se taas rupeaa etsimään uusia töitä. Valitettavan usein ne palkankorotukset ja muut eivät suoraan ole esimiehen päätettävissäkään, joten almuilla pelataan aikaa.

Toisaalta voi olla myös kuten mulla. En sinällään ollut mitään hakemassa, mutta headhunter soitti ja katsoin kortin ja mulle tarjottiin paikkaa.
Mainitsin esimiehelle ja sain 400e korotuksen palkkaan seuraavana aamuna.
Tarjottu palkka ois ollut 1000e omaani korkeampi, mutta bonareiden kanssa nettoero vain varmaan 100-200e/kk. En lähtenyt. Enkä ole mitään uutta katsomassa. Toki jos mulle soitetaan ja hyvä paikka tulee eteen, niin aina katson.

 

[Stuntman Mike]

Toisaalta voi olla myös kuten mulla. En sinällään ollut mitään hakemassa, mutta headhunter soitti ja katsoin kortin ja mulle tarjottiin paikkaa.
Mainitsin esimiehelle ja sain 400e korotuksen palkkaan seuraavana aamuna.
Tarjottu palkka ois ollut 1000e omaani korkeampi, mutta bonareiden kanssa nettoero vain varmaan 100-200e/kk. En lähtenyt. Enkä ole mitään uutta katsomassa. Toki jos mulle soitetaan ja hyvä paikka tulee eteen, niin aina katson.

Erona onkin tässä se, että tarjotaanko töitä yhtäkkiä muualta ulkoisen rekryyjän toimesta vai hakeeko sitä itsenäisesti. Jos kerran ite hakee muualta töitä, tarkoittaa se yleensä tyytymättömyyttä nykytöissä johonkin aspektiin, joka tuskin korjaantuu. Palkalla voidaan pelata aikaa, mutta ei esim. saada työstä kiinnostavampaa tai jotain muuta, mitä nyt ikinä onkaan takana uuden työpaikan haussa.

 

[dropadrop]

Aina voi sanoa että headhunter otti yhteyttä, toki kuinka uskottavaa se on riippuu varmaan roolista ja kuinka erikoistunut alue.

 

[love_doctor]

Missä ihmeessä olet ollut töissä?

Mä sain valmistuessa DI:ksi vuonna 2000 15000mk/kk, eli n. 3900€/kk nykyrahassa. Heti vuoden jälkeen palkka nousi 16200mk/kk eli reilu 4100€/kk.

Mä palkkasin just valmistumassa olevan DI:n alkuvuodesta 4300€/kk ja tarkoitus ainakin 500€/kk nostaa ensi vuonna tosta.

Meillä myös saa tollaisia 200-500€/kk korotuksia jaettua kohtuu helposti.

Ainakin yliopistoilla on aika matalia palkkaluokkia. DI on valmistuttuaan Sivistan opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkataulukossa tasolla 2-4. Eli pohjapalkka 2281,48 - 2844,66 €/kk, johon päälle 6-50%. Riippuu koulusta, mikä on taso. Esim. Turun yliopistolla voi olla 6-12% ja LUT:ssa lähempänä 50%. Tohtorin papereilla ja 6+ vuoden työkokemuksella voi sitten jo nousta lähemmäs tuota 3900 €/kk. Toki siihen ei sisälly autoetua, lounasetua, puhelinetua, virikeseteliä, liikuntaetua yms. Palkankorotukset ovat myös aika harvinaisia ja pieniä, elleivät tehtävät vaihdu.

 

[Kvarkki]

Aina voi sanoa että headhunter otti yhteyttä, toki kuinka uskottavaa se on riippuu varmaan roolista ja kuinka erikoistunut alue.

Tässä on syytä olla vähän varovainen. Kerran yksi harmistunut ex-työnantaja oli soitellut uuteen paikkaan ja kiukutellut työntekijän varastamisesta. Harmi kun oli nuori ja kokematon, niin ei osannut enempää meteliä moisesta nostaa. Täysin asiaton veto, kun työntekijä oli omaehtoisesti lähdössä. Tietty toi paikka ei muutenkaan mitenkään normaali ollut HR-mielessä, että ehkäpä oli vaan poikkeus. Jäänyt vaan mieleen.

 

[3dfx]

Ainakin yliopistoilla on aika matalia palkkaluokkia. DI on valmistuttuaan Sivistan opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkataulukossa tasolla 2-4. Eli pohjapalkka 2281,48 - 2844,66 €/kk, johon päälle 6-50%. Riippuu koulusta, mikä on taso. Esim. Turun yliopistolla voi olla 6-12% ja LUT:ssa lähempänä 50%. Tohtorin papereilla ja 6+ vuoden työkokemuksella voi sitten jo nousta lähemmäs tuota 3900 €/kk. Toki siihen ei sisälly autoetua, lounasetua, puhelinetua, virikeseteliä, liikuntaetua yms. Palkankorotukset ovat myös aika harvinaisia ja pieniä, elleivät tehtävät vaihdu.

En avannut linkkiä, mutta tuo 2281-2844 kuulostaa väikkärin tekijän palkalta. Mun mielestäni nuo ei ole verrattavissa yksityiseen sektoriin. Onhan yliopistossa jotain 1500€ harjottelijankin paikkoja, mihin pitää olla liki valmis maisteri/di, tutkimusasserina jotain 2000€, projektitutkijana sitten lähelle tuota väikkärin tekijän palkkaa ja pitää olla jo valmistunut maisteriksi/di