Riippuu vähän onko kyse sponsoroinnista eli prostituoidusta vai oikeasta naisesta. Hieno uusi termi tämä sponsorointi. Vanha kunnon huoraaminen on sanana liian raflaava... Jos jonkun nymfon löytää niin se on kuin lottovoitto. Jonkun maksullisen tuuppaamisesta kumilla? Kiitos ei. Siinä nait kumia, et naista.
Vähän nyt menee överiksi kumin käytöstä uliseminen. Näitä saa nykyään todella ohuinakin, jolloin se vastaa jo lähes paljaalla vetelyä. Samalla sopii ottaa huomioon että se miehenkin kiihottuminen (ja myös laukeaminen) on yllättävän paljon myös yläpäästä kiinni, joten enpä yhtään ihmettele että kumin kanssa on vaikeuksia, jos suhtautuminen seksiin on tuota luokkaa.
Subjektiivista. Kumi on vähän sama asia kuin suudella muovipussin läpi. Itse en kumiseksistä nauti. Naiselle se on helppoa. Ei tarvi "sisäistä" siivousta, ei pillereitä ja ei sotkua. Mies on vain dildon korvike.
Jep, kuten esimerkiksi klamydia tai vielä isompi arpavoitto.
Edelleenkään kaikki ei halua tehdä lapsia liukuhihnalta... Ja olisi kyllä todella itsekästä vaatia puolisoa laittamaan hormonitoiminta sekaisin, koska "kumiseksi on perseestä".
Vaikuttaa ehkä enemmänkin trollaus meiningiltä vaihteeksiKunnon alfa meininki
Silläkin riskillä että ruokin trollia, niin mitä nämä miehelle jäävät seksin huonot puolet tässä oikein ovat? Ja millä tapaa nämä hyvät terveysvaikutukset jäävät pois mainitsemassasi skenaariossa kumiin lauetessa?
Kyllä tuota voivottelua vielä omassa lähipiirissä esiintyy ja semmosta puolisyyllistävää "eikö siellä paikassa X,Y,Z mitään mukavia naisia ole kenestä saisit vaimon?". No ei oo kuin miehiä, kun naiset vaan hikkyää kotona koneellaLuulisin, että nykyaikana alkaa vähentymään sellainen tapa, jossa ihmiset syyllistävät/hokevat aina, että mikset etsi kumppania tai miksei sinulla ole kumppania. Turhaan hokivat kymmeniä vuosia, koska jos ei näe koskaan toista, niin eipä se paljoa mitään ole.
Ihmiset eivät tietysti tarkoittaneet, että pitäisi etsiä kumppani, joka asuisi liian kaukana ja yhteen ei voi muuttaa koskaan, vaan tarkoittivat, että kumppani pitäisi löytää läheltä tai että yhteen voisi noin vain muuttaa. Nykyaikana useasti on niin, että kumpikaan ei voi jättää työpaikkaa, koska uutta ei saisi koskaan. Lisäksi on talot, lapset ja sukulaiset jne. joiden vuoksi ei myöskään voisi muuttaa.
Ainoa hyvä puoli on, että kukaan ei enää koskaan syyllistä/kysy miksei ole kumppania
Lapsia voi tulla jos laukeaa sisään, ei muuten. Meillä on harrastettu seksiä ilman kumia jo 15 vuotta eikä yllätysraskauksia ole tullut. Sitten kun haluttiin lapsia niin kerrasta raskaaksi. Helppoa.
Ja tämä ei muuten pidä paikkaansa. Ns. touhutipoisstakin voi tulla raskaaksi.
Naisillahan se menee juuri näin, että voi voi että pitääkö taas ottaa joku uusi mies ja totutella sen kotkotuksiin.Ja että TAASKO pitää aloittaa alusta jonku toisen kanssa.
No siis eiköhän se molemmilla mene niin, että jos mitta täyttyy, toinen on mulkero tai kusipää tai ei vaan sovita yhteen, niin on molempien aloitettava alusta. Raakattava sieltä tarjokkaiden joukosta (niitä voi tietysti olla paljon tai vähän ihan sukupuolesta riippumatta, vaikka olen valmis myöntämään, että naisilla tarjokkaita on varmasti enemmän) ne omiin arvoihin ja deal breakereihin (etäisyys, lapsihaaveet, perhestatus, yms yms) sopivat, ja sitten toivottava, että ees joku niistä herättäis mielenkiinnon. Ja sitten jos sellainen mäihä käy, että löytyy joku, jonka kanssa vois kuvitella olevansa pidempäänkin, alkaa se yhteensovittaminen taas. Ajatuksena ihan tosi kuluttava, vaikka koittaiskin olla positiivinen ja miettiä kuinka kiva on treffailla erilaisia ihmisiä yms. vaikka ne ei juuri koskaan johda mihinkään.
Jos sinulle elämän yhteensovittaminen tuottaa vaivaa ja epämiellyttäviä tunteita, et silloin ole löytänyt henkilöä jonka kanssa haluaisit yhdessä olla. Silloin on parempi jatkaa sinkkuelämää.
Nimenomaan, se oli koko kommenttini pointti. Kaikkien kanssa ei lähe sujumaan, vaikka olis kuinka kiva tyyppi ja olis sitä kemiaa ja ties mitä. Ja sit pitää taas aloittaa alusta.
Onkohan tää todellinen ja ehkä pahin first world problem, ei kai suomalaiset muuten olisi korvautumassa.
Mä sanoisin, että jos nyt arvot / elämä muuten sopii kutakuinkin yhteen siinä samalla kun kemiat kohtaa, niin se on sitten kompromissien tekoa molemminpuolin. Toki jos toinen ei oo valmis tekemään niitä, niin eihän siitä mitää voi syntyä.
Kyllä, mutta ei se helppoa ole jos on isojakin eroja...
Toisaalta paikkansa pitävä ihan sillä, että mies on kyrsä ojossa nopeammin muodostamassa suhdetta. Nainen yleensä tarvii enemmän aikaa esim. luottamuksen syntymiseen mistä syystä miehen on annettava naiselle tilaa ja sopivasti vetäydyttävä. Ja nyt en tarkoita mitään pelejä ja mind trickejä vaan ettei olla rakkauslasit päällä menemässä alttarille kolmen treffien jälkeen. Ei saa olla liian siirappinen alkuun.
) meidän fiiliksiä ja yhteensopivuutta ja miltä musta tuntuu olla sen toisen kanssa. Siks mulle ei tuota mitään ongelmia sitoutua helposti ja nopeesti, eihän se, että sanotaan seurustelevamme ole mikään kiveenhakattu lupaus mistään, niinkuin ei avioliittokaan lopulta. Ihan yhtä lailla ihmiset lähtee kävelemään kaikenlaisista suhteista ja "suhteista".
Käytännössä naiset lähtee lätkimään miehiä selvästi useammin suhteesta, ja käytännössä miehillä on aika vähän valinnanvaraa seuraavan naisen suhteen, tai voi olla ettei ole ainuttakaan tarjokastakaan vuosiin. Ja todellakaan ei ole varaa kovin paljon mikromanageroida sitä seuraavan kumppanin valintaa. Otetaan se mitä satutaan saamaan ja toivotaan parasta.
No tässä sit ilmeisesti yksi syy niihin "kevyisiin" ja lyhyisiin parisuhteisiin. Heti yhteen ja sit vasta etsitään ne viat ja lähdetäänkin kävelemään.
Kuukausi on aivan hiton lyhyt aika yhtään mihinkään, varsinkaan toiseen ihmiseen tutustumiseen. Hyvä jos vuoden jälkeenkään voi vielä sanoa tuntevansa toista, vaikka muuten meneekin hyvin toisen kanssa.
Miten joku kuvittelee, että tapailuvaihe olisi sitä, että nähdään vaan satunnaisesti joskus harvoin, tai että se olisi jotain pelkkää viestittelyä. Sehän voi olla viikottaista näkemistä pitkän aikaa ja sen lisäksi viestittelyä arkisin. Tottakai rauhallinen tutustuminen vie aikaa. Siinä nimenomaan niitä huonoja puolia tulee esiin ja sitä syvempää tutustumista tulee, eikä missään "mulla on kainalokaipuu, ni pakko hypätä seurusteluun, vaikka sit vähäksi aikaa" mentaliteetissa. Siinä keskitytään vain ja ainaostaan omaan "henkiseen tyydytykseen".
Ikävä kyllä ihmisillä on monesti taipumusta yrittää miellyttää toista ja olla kertomatta todellisia mielipiteitä tärkeistäkin asioista...
Ja vähän toisinpäin sama eli alkuvaiheessa tuli hieman väärinymmärryksiä, kun itse en halunnut määritellä suhdetta ja taisin jossain kohtaa myös heittää tyyliin "kattellaan nyt päivä kerrallaan, vaikka sitten lopun elämää" ja tästä loukkaannuttiin koska en vaikuttanut olevan tosissaan liikenteessä.
Totta, mutta mun kokemuksella koskee nimenomaan naisia ja heidän "miellyttämishaluaan", joka tulee monelle luonnostaan.
Nämä kaikki aika pitkälti tulee ilmi hiljalleen. Kuitenkin osa sellaisia aika isojakin asioita olla täysin erilaisia. Parempi niistä tulla tietoiseksi ennen mitään parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta.gramma sanoi:
