On nyt jonkin aikaa jo pitänyt tähän ketjuun kirjoittaa joten olisikohan se nyt aika. Ei siis mitään mullistavaa, mutta tässä tämän vuoden sinkkuoletettuna elellyt, niin onhan tässä tullut nyt nähtyä maailmaa.
Jos jotain olen tästä ajasta oppinut, niin treffeille kyllä pääsee helposti jos ei aivan vatipää ole keskustelemaan. Jopa tällainen reilusti ylipainoinen saa aika helposti kyllä juttu- ja treffiseuraa. Muutamia juttuja on pitänyt viheltää poikki kun itselläni ei ole kipinä syttynyt. Kaikki eivät sitä ilolla osaa ottaa, mutta kunhan ei ole mulkku siinä prosessissa, niin molemmille voi jäädä ihan hyvä mieli. Ei sitä tarvitse olla salilla loppuun asti hiottu lihaskimppu. Joo ei mulla naama ehkä ole maailman rumin, mutta kuitenkin. Moni nainen sanonut miten idioottimaista tekstiä miehiltä keskimäärin tulee, ja aloituksetkin ovat niin navan alta ja puutaheinää. Vähän kun osoittaa kiinnostusta toisen juttuihin ja omaa empatiakykyä, niin maailma todellakin on auki. Ei tule läheteltyä typeriä ja janoisia läähpuuh-viestejä, ja kuuntelen mitä toinen puhuu. Ilmeisen harvinaista mitä olen kuullut.
Hauskinta on ollut huomata että vaikka olen kuinka yrittänyt, niin ei niitä muhkeampia tyttöjä oikein tule vastaan. Itseäni ei seinäkiipeily-saliselfie-triathlon-naiset kiinnosta yhtään. Toki jollekin aivan tavallinen ja terveen painoinen nainen voi olla kauhea läski, kuten joistain keskusteluista on saanut huomata. En minäkään mitään 150-kiloista ole vailla, mutta vähän saisi olla jotain mistä pitää kiinni. Yhdeltä nörttitytöltä kysyin että missä te piileskelette, niin kuulemma kotona pelaamassa ja kissaa paijaamassa. Nyt onkin tämän tytön kanssa hämmentävän lupaava keissi päällä, ja vaikuttais aika hyvältä. Mutta katotaan miten etenee.
Olen tässä myös huomannut että a) kuinka korkealle rima on eksän myötä noussut, eikä sitä millaista tahansa kelpuuta, edes treffeille, ja b) kuinka pinnallinen sitä on itsestä tullut, ja se vähän kyllä ottaa päähän. Siis pinnallinen siinä mielessä, että vaikka teksti- ja puhelinkeskusteluissa jutut stemmais kohtuullisen hyvin, niin jos siinä ulkonäössä ei joku juttu miellytä, niin kiinnostus lopahtaa. Sillai ärsyttävää kun on huomannut miten moni nainen mua olisi jaksanut katsella, vaikka ei täällä mikään adonis kuitenkaan ole. On huomannu kyllä miten naiset enemmän katsoo pintaa syvemmälle, että jos vaan on luonne ja keskustelutaidot kohdillaan (ja arvot tottakai) ni kyllä sitä seuraa saa niin paljon kuin haluaa. Ja toki helppo täältä on huudella, eikä se kaikille ole niin simppeliä että osaisi luontevasti jutella, mutta harjoittelulla sekin paranee.
Eikai tällä suurempaa pointtia ollut, mutta vähän omia kokemuksia ja havaintoja miten mennyt. Ei ole koskaan varmaan ollut kalenteri näin täynnä kuin viimeisen puoli vuotta. Onkohan sitä parhaimmillaan ollu neljät treffit samalla viikolla. Muutamista tapaamista naisista on jäänyt hyvä ystävyyssuhde päälle, ja on ihan kaverimielessä jatkettu hengailua. Jos muuten on hyvä tyyppi, mutta sitä kipinää ei ole, niin ei sitä tarvitse roskiin heittää. Toki kaikille tämä ei toimi, mutta omalla kohdalla käynyt hyvä tuuri millasia ihmisiä tullut vastaan. Tuntuu että pikaviestimissä on hämmentävän paljon uusia nimiä ja niiden kanssa aktiivista viestintää kun vertaa vuoden takaiseen.
Ainiin, ja Tinderiä tai mitään näitä isoimpia sovelluksia en ole edes käyttänyt. Aina sitä jostain vaan tupsahdellut ihmisiä.
::edit::
Lisäyksenä vielä, että epätoivo kyllä paistaa aina ihmisten kasvoilta. Omalla kohdallani ei ole minkäänlaista epätoivoa tai pakkoa löytää "nyt vaan jotain", vaan rauhassa katsellaan. Olen aivan tyytyväinen juuri näin vaikken pariutuisikaan pitkään aikaan. Ja tottakai ymmärrän jos treffeille ei ole päässyt puoleen vuoteen, ja se kaikki toivo ja haaveet kasautuu, niin kyllähän sen siitä ihmisestä sitten näkee että tässä on se ainoa mahis. Taas, helppoa huudella täältä, mutta kunhan kaikkea painetta ei kasaa niille yksille treffeille, eikä ole epätoivoinen, niin kyllähän se auttaa ihan helvetisti sitä omaa habitusta.