Nettitreffit + Tinder

[Maniac]

Riippuu vähän onko kyse sponsoroinnista eli prostituoidusta vai oikeasta naisesta. Hieno uusi termi tämä sponsorointi. Vanha kunnon huoraaminen on sanana liian raflaava... Jos jonkun nymfon löytää niin se on kuin lottovoitto. Jonkun maksullisen tuuppaamisesta kumilla? Kiitos ei. Siinä nait kumia, et naista.

Vähän nyt menee överiksi kumin käytöstä uliseminen. Näitä saa nykyään todella ohuinakin, jolloin se vastaa jo lähes paljaalla vetelyä. Samalla sopii ottaa huomioon että se miehenkin kiihottuminen (ja myös laukeaminen) on yllättävän paljon myös yläpäästä kiinni, joten enpä yhtään ihmettele että kumin kanssa on vaikeuksia, jos suhtautuminen seksiin on tuota luokkaa.

 

[Juustonaksu]

Vähän nyt menee överiksi kumin käytöstä uliseminen. Näitä saa nykyään todella ohuinakin, jolloin se vastaa jo lähes paljaalla vetelyä. Samalla sopii ottaa huomioon että se miehenkin kiihottuminen (ja myös laukeaminen) on yllättävän paljon myös yläpäästä kiinni, joten enpä yhtään ihmettele että kumin kanssa on vaikeuksia, jos suhtautuminen seksiin on tuota luokkaa.

Subjektiivista. Kumi on vähän sama asia kuin suudella muovipussin läpi. Itse en kumiseksistä nauti. Naiselle se on helppoa. Ei tarvi "sisäistä" siivousta, ei pillereitä ja ei sotkua. Mies on vain dildon korvike.
Miehenä kumilla saa seksistä vain kaikki huonot puolet. Ja ne seksin hyvät terveysvaikutukset jäävät pois. Laukeat itseasiassa omalle vehkeellesi etkä vaginaan.
Jos naisella on STI:tä niin panematta jää minulla. Kumi tai ei. Joten mitään eroa ei ole.

Tietysti jotain Tinder - seksiä kumin kanssa tai ei seksiä ollenkaan? Kumiseksi on niin perseestä että valitsen mieluummin ei ollenkaan. Ei kukaan harrasta seksiä kumilla vaimonsa kanssa?
Joku 5 minuutin Tinder tuuppaus kumilla? Kiitos ei. Valitsen toki pidemmän suhteen ilman kumia.

 

[Breezer_]

Kunnon alfa meininki

 

[Rullis]

seksin hyvät terveysvaikutukset jäävät pois

Jep, kuten esimerkiksi klamydia tai vielä isompi arpavoitto.

Varmaan on myös helppo todeta kumppaniehdokkaalle suhteen alussa, että oma pää ei sitten kestä kumia, joten nyt alkuun vaan halaillaan ja sitten ennen kirkkohäitä molemmille testit. Kaikki miehet varmaa mieluusti pitemmässä juoksussa toivoo muita ehkäisykeinoja, mutta kyllä näissä yhden ja kahden illan jutuissa käyttäisin ihan jo pelkästään oman mielenrauhan takia kortsua.

Aika paljon noissakin tekniikka kehittynyt.

 

[bahis]

Tietysti jotain Tinder - seksiä kumin kanssa tai ei seksiä ollenkaan? Kumiseksi on niin perseestä että valitsen mieluummin ei ollenkaan. Ei kukaan harrasta seksiä kumilla vaimonsa kanssa?
Joku 5 minuutin Tinder tuuppaus kumilla? Kiitos ei. Valitsen toki pidemmän suhteen ilman kumia.

Edelleenkään kaikki ei halua tehdä lapsia liukuhihnalta... Ja olisi kyllä todella itsekästä vaatia puolisoa laittamaan hormonitoiminta sekaisin, koska "kumiseksi on perseestä".
Kysytkö ensimmäisille treffeillä naiselta että ottaako pillereitä? Jos ei niin ei jatkoon?

 

[asddsa]

Kunnon alfa meininki

Vaikuttaa ehkä enemmänkin trollaus meiningiltä vaihteeksi

 

[Maniac]

Subjektiivista. Kumi on vähän sama asia kuin suudella muovipussin läpi. Itse en kumiseksistä nauti. Naiselle se on helppoa. Ei tarvi "sisäistä" siivousta, ei pillereitä ja ei sotkua. Mies on vain dildon korvike.
Miehenä kumilla saa seksistä vain kaikki huonot puolet. Ja ne seksin hyvät terveysvaikutukset jäävät pois. Laukeat itseasiassa omalle vehkeellesi etkä vaginaan.
Jos naisella on STI:tä niin panematta jää minulla. Kumi tai ei. Joten mitään eroa ei ole.

Tietysti jotain Tinder - seksiä kumin kanssa tai ei seksiä ollenkaan? Kumiseksi on niin perseestä että valitsen mieluummin ei ollenkaan. Ei kukaan harrasta seksiä kumilla vaimonsa kanssa?
Joku 5 minuutin Tinder tuuppaus kumilla? Kiitos ei. Valitsen toki pidemmän suhteen ilman kumia.

Silläkin riskillä että ruokin trollia, niin mitä nämä miehelle jäävät seksin huonot puolet tässä oikein ovat? Ja millä tapaa nämä hyvät terveysvaikutukset jäävät pois mainitsemassasi skenaariossa kumiin lauetessa?

 

[asddsa]

Mitenhän muut sovellukset kuin tinder? Viikonloppuna tuli kokeiltua bumblea, mutta tuli poistettua tili melkein heti. Kaikki 80 km säteellä olevat tuli pyyhittyä ihan hetkessä läpi, joten ei tuolla ilmeisesti ole juuri ketään. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta ei noista yksikään myöskään vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, joten ajattelin että ei tuollaiseen jaksa käyttää aikaa.

 

[3dfx]

Luulisin, että nykyaikana alkaa vähentymään sellainen tapa, jossa ihmiset syyllistävät/hokevat aina, että mikset etsi kumppania tai miksei sinulla ole kumppania. Turhaan hokivat kymmeniä vuosia, koska jos ei näe koskaan toista, niin eipä se paljoa mitään ole.

Ihmiset eivät tietysti tarkoittaneet, että pitäisi etsiä kumppani, joka asuisi liian kaukana ja yhteen ei voi muuttaa koskaan, vaan tarkoittivat, että kumppani pitäisi löytää läheltä tai että yhteen voisi noin vain muuttaa. Nykyaikana useasti on niin, että kumpikaan ei voi jättää työpaikkaa, koska uutta ei saisi koskaan. Lisäksi on talot, lapset ja sukulaiset jne. joiden vuoksi ei myöskään voisi muuttaa.

Ainoa hyvä puoli on, että kukaan ei enää koskaan syyllistä/kysy miksei ole kumppania mutta eivät kysy kyllä enää mitään muutakaan, kun kuulevat miten menee.

Kyllä tuota voivottelua vielä omassa lähipiirissä esiintyy ja semmosta puolisyyllistävää "eikö siellä paikassa X,Y,Z mitään mukavia naisia ole kenestä saisit vaimon?". No ei oo kuin miehiä, kun naiset vaan hikkyää kotona koneella

 

[Sallys]

Kannattaa yrittää kontrolloida itseään.

 

[Jirza]

Lapsia voi tulla jos laukeaa sisään, ei muuten.

Ja tämä ei muuten pidä paikkaansa. Ns. touhutipoisstakin voi tulla raskaaksi.

 

[Markqq]

Tämän nykyisen mimmin kanssa tulee chattailtyä aika tiheeseen tahtiin. Ja tuntuu, että ei oo väliä laitanko viestin heti vai myöhemmin, sieltä tulee vastausta takaisin samalla aaltopituudella. Eli ei tartte miettiä yhtään, että mitä laitan ja milloin, näyttääkö epätoivoiselta tai jotain muuta skeidaa mitä tosi monet ihmiset tuntuu harrastavan, mikä taas on ihan älytöntä. Ensimmäinen mimmi pitkästä aikaa kun voi aika rennosti pistellä viestiä. Tää tosin myös vaatii sen, että se toinen osapuoli on myös kiinnostunut tännepäin. Johan se on tullut monesti puheeksi, että jos mimmi on kiinnostunut, hän sen myös osoittaa.

No, mikä tästä tapauksesta tekee erilaisen, hän ei harrasta yhden illan juttuja. Menee siis tunteiden perässä mm. seksin suhteen. Paljo muutakin ns. green flagia ja hyvää on ilmennyt tässä. Tää mimmi ei ole siis mennyt rikki elämästä, tinderöinnistä, kullikarusellista tai jostain muusta mikä voisi vaikuttaa.

Toki tutustuminen on ihan alkupisteessä vielä ja homma voi levii kasaan, mutta ainakin tiedän, että molemminpuolinen kiinnostus voi vielä syntyä meikämandoliinin kohdalla, ja löytyä niitä "aitojakin" ihmisiä.

 

[Markqq]

..Mut kyl tää tutustuminen parisuhdetasolle nykypäivänä on henkinen työmaa niinku oikeasti. Ymmärrän hyvin miksi monet vaan luovuttaa eivätkä jaksa nähdä vaivaa. Mut itse koen, että hyvä parisuhde tuo mulle toivottua lisäkipinää elämään, joten mä oon valmis ottaa vaikka tuhat nyrkiniskua sydämeen ennenku se "sopiva" tai "oikea" löytyy.

 

[gramma]

Onhan se alusta aloittaminen aina jotenkin kauhean raskasta. Ja toki oli ennenkin. Kaikki tavat, tottumukset, mieltymykset, päivärytmit, energiatasot.. miten ne saa soviteltuu yhteen vai saako. Ja kun kaikki tykkää tietenkin olla parhaimmillaan ensin, ja ikävät piirteet alkaa paljastua vasta ajan kanssa, kun on jo investoitu henkisesti ja tunnetasolla toiseen, ja pitää miettii voiko niitä toisen huonoja puolia sietää vai ei. Ja että TAASKO pitää aloittaa alusta jonku toisen kanssa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ja että TAASKO pitää aloittaa alusta jonku toisen kanssa.

Naisillahan se menee juuri näin, että voi voi että pitääkö taas ottaa joku uusi mies ja totutella sen kotkotuksiin.

Miehillä se menee enemmänkin niin, että mistä vielä uuden naisen löytäisi... Ja jos löytää, niin tavoille oppiminen sen kanssa on lähinnä sitten positiivinen ongelma.

 

[gramma]

Naisillahan se menee juuri näin, että voi voi että pitääkö taas ottaa joku uusi mies ja totutella sen kotkotuksiin.

Miehillä se menee enemmänkin niin, että mistä vielä uuden naisen löytäisi... Ja jos löytää, niin tavoille oppiminen sen kanssa on lähinnä sitten positiivinen ongelma.

No siis eiköhän se molemmilla mene niin, että jos mitta täyttyy, toinen on mulkero tai kusipää tai ei vaan sovita yhteen, niin on molempien aloitettava alusta. Raakattava sieltä tarjokkaiden joukosta (niitä voi tietysti olla paljon tai vähän ihan sukupuolesta riippumatta, vaikka olen valmis myöntämään, että naisilla tarjokkaita on varmasti enemmän) ne omiin arvoihin ja deal breakereihin (etäisyys, lapsihaaveet, perhestatus, yms yms) sopivat, ja sitten toivottava, että ees joku niistä herättäis mielenkiinnon. Ja sitten jos sellainen mäihä käy, että löytyy joku, jonka kanssa vois kuvitella olevansa pidempäänkin, alkaa se yhteensovittaminen taas. Ajatuksena ihan tosi kuluttava, vaikka koittaiskin olla positiivinen ja miettiä kuinka kiva on treffailla erilaisia ihmisiä yms. vaikka ne ei juuri koskaan johda mihinkään.

 

[Sallys]

No siis eiköhän se molemmilla mene niin, että jos mitta täyttyy, toinen on mulkero tai kusipää tai ei vaan sovita yhteen, niin on molempien aloitettava alusta. Raakattava sieltä tarjokkaiden joukosta (niitä voi tietysti olla paljon tai vähän ihan sukupuolesta riippumatta, vaikka olen valmis myöntämään, että naisilla tarjokkaita on varmasti enemmän) ne omiin arvoihin ja deal breakereihin (etäisyys, lapsihaaveet, perhestatus, yms yms) sopivat, ja sitten toivottava, että ees joku niistä herättäis mielenkiinnon. Ja sitten jos sellainen mäihä käy, että löytyy joku, jonka kanssa vois kuvitella olevansa pidempäänkin, alkaa se yhteensovittaminen taas. Ajatuksena ihan tosi kuluttava, vaikka koittaiskin olla positiivinen ja miettiä kuinka kiva on treffailla erilaisia ihmisiä yms. vaikka ne ei juuri koskaan johda mihinkään.

Jos sinulle elämän yhteensovittaminen tuottaa vaivaa ja epämiellyttäviä tunteita, et silloin ole löytänyt henkilöä jonka kanssa haluaisit yhdessä olla. Silloin on parempi jatkaa sinkkuelämää.

 

[gramma]

Jos sinulle elämän yhteensovittaminen tuottaa vaivaa ja epämiellyttäviä tunteita, et silloin ole löytänyt henkilöä jonka kanssa haluaisit yhdessä olla. Silloin on parempi jatkaa sinkkuelämää.

Nimenomaan, se oli koko kommenttini pointti. Kaikkien kanssa ei lähe sujumaan, vaikka olis kuinka kiva tyyppi ja olis sitä kemiaa ja ties mitä. Ja sit pitää taas aloittaa alusta.

 

[samsungaaja]

Tää on jotenkin armotonta touhua kun se kuuluisa kemiakaan ei riitä ja jokaisen muunkin detaljin pitäisi klikata vai riittääkö sekään ja jos ei, niin oliko sitä (oikeenlaista) kemiaa sitten kuitenkaan.. Onkohan tää todellinen ja ehkä pahin first world problem, ei kai suomalaiset muuten olisi korvautumassa.

 

[gramma]

Ei tietenkään kaikkien detaljien tarvitse klikata, mutta jos toinen on vaikka superhuoleton tuhlari ja toinen excelöi ja säästää, toinen haluaa asua keskustassa ja toinen maalla, toinen on siisteysnatsi ja toinen suttapytty, toinen valvoo yöt ja nukkuu päivät ja toinen on päivätöissä, toinen on räiskyvä ja toinen rauhaa kaipaava, toinen on koko ajan menossa ja toinen haluaisi vaan hengailla kotisohvalla jne jne jne.. onhan näitä seikkoja, jotka voi olla vaikeita sovittaa yhteen.

edit siitä puhumattakaan, että kaikki ei oo kovin hyviä ratkomaan ristiriitoja, ja jos toinen haluaa selvittää asiat heti ja toinen vasta parin päivän päästä, niin sekin voi olla aika vaikeeta ja jopa tuskallista sille toiselle, joka kärvistelee odottaessaan, että toinen olisi valmis palaamaan asian äärelle, jos hän edes ikinä on.

 

[Markqq]

Ei tietenkään kaikkien detaljien tarvitse klikata, mutta jos toinen on vaikka superhuoleton tuhlari ja toinen excelöi ja säästää, toinen haluaa asua keskustassa ja toinen maalla, toinen on siisteysnatsi ja toinen suttapytty, toinen valvoo yöt ja nukkuu päivät ja toinen on päivätöissä, toinen on räiskyvä ja toinen rauhaa kaipaava, toinen on koko ajan menossa ja toinen haluaisi vaan hengailla kotisohvalla jne jne jne.. onhan näitä seikkoja, jotka voi olla vaikeita sovittaa yhteen.

edit siitä puhumattakaan, että kaikki ei oo kovin hyviä ratkomaan ristiriitoja, ja jos toinen haluaa selvittää asiat heti ja toinen vasta parin päivän päästä, niin sekin voi olla aika vaikeeta ja jopa tuskallista sille toiselle, joka kärvistelee odottaessaan, että toinen olisi valmis palaamaan asian äärelle, jos hän edes ikinä on.

Mä sanoisin, että jos nyt arvot / elämä muuten sopii kutakuinkin yhteen siinä samalla kun kemiat kohtaa, niin se on sitten kompromissien tekoa molemminpuolin. Toki jos toinen ei oo valmis tekemään niitä, niin eihän siitä mitää voi syntyä.

 

[bahis]

Mä sanoisin, että jos nyt arvot / elämä muuten sopii kutakuinkin yhteen siinä samalla kun kemiat kohtaa, niin se on sitten kompromissien tekoa molemminpuolin. Toki jos toinen ei oo valmis tekemään niitä, niin eihän siitä mitää voi syntyä.

Kyllä, mutta ei se helppoa ole jos on isojakin eroja...

 

[samsungaaja]

Kompromisseista tuli mieleen, että näissä keskusteluissa on tullut ilmi myös että sen joka haluaa parisuhdetta enemmän (miehen) täytyy vaan yrittää (naista) enemmän (saada parisuhde). Tämäkin on jotenkin häiritsevä ajatus, pitää itse laittaa kaikki likoon ja toinen jotenkin vastahakoisesti suostuu muuttamaan jotain arkijuttujaan. Itselle ne omat arkijutut ei niin merkityksellisiä ole ettenkö niitä voisi muuttaa radikaalistikin. Onko ne arkijutut ja itse määrääminen kaikesta niin tärkeitä sitten naiselle, tärkeämpiä kuin parisuhde, sitä en oikein tajua.. Toinen juttu mitä vaikea käsittää, että parisuhde on vaan joku bonus siihen yksin elämisen arkeen, itse näen ne arki- ja muu puuhastelut enemmän ajan tappamisena.. ok voi kehittyä jossain liikuntaharrastuksessa tai vaikka taidemaalarina tms, mutta yhtä kaikki se on vaan täytettä ilman sen kummempaa merkitystä kuin ajan kuluminen silloin kun ei tee töitä tai nuku. Ainakin itse saisin varmaan potkua kaiken maailman puuhasteluihin kun olisi jotain merkityksellisempääkin elämässä (parisuhde). Ehkä lataan liikaa odotuksia sitten parisuhteeseen mutta senhän pitäisi olla maailmaa mullistavaa kemioineen ym...

 

[Markqq]

Kompromisseista tuli mieleen, että näissä keskusteluissa on tullut ilmi myös että sen joka haluaa parisuhdetta enemmän (miehen) täytyy vaan yrittää (naista) enemmän (saada parisuhde). Tämäkin on jotenkin häiritsevä ajatus, pitää itse laittaa kaikki likoon ja toinen jotenkin vastahakoisesti suostuu muuttamaan jotain arkijuttujaan. Itselle ne omat arkijutut ei niin merkityksellisiä ole ettenkö niitä voisi muuttaa radikaalistikin. Onko ne arkijutut ja itse määrääminen kaikesta niin tärkeitä sitten naiselle, tärkeämpiä kuin parisuhde, sitä en oikein tajua.

Toisaalta paikkansa pitävä ihan sillä, että mies on kyrsä ojossa nopeammin muodostamassa suhdetta. Nainen yleensä tarvii enemmän aikaa esim. luottamuksen syntymiseen mistä syystä miehen on annettava naiselle tilaa ja sopivasti vetäydyttävä. Ja nyt en tarkoita mitään pelejä ja mind trickejä vaan ettei olla rakkauslasit päällä menemässä alttarille kolmen treffien jälkeen. Ei saa olla liian siirappinen alkuun.

Mut muuten kaippa se on ihan kiinni siitä, että mielenkiinto kohtaa, jolloin molemmat oikeesti haluaa tehdä niitä kompromisseja.

Veikkaan, että ajatus tuon naisen perään "yrittäminen" kumpuaa siitä, että miehellä ei vain ole niin paljon vaihtoehtoja kuin naisilla, mikä luo toki omat haasteensa.

E: Poislukien top 1-20% miehistä, joilla sitä vientiä sitten riittää.

 

[Pretor]

Jos multa kysellään parin viikon jälkeen, et ollaanko yhdessä, niin vastaan ei.
Jos multa kysellään parin viikon jälkeen, että katsellaanko rauhassa mitä tästä tulee, niin vastaan kyllä.

Kyllä mä siis ainakin haluan rauhassa katsella, että onko siitä tapailusta parisuhteeksi asti, joten helposti siinä voi mennä jokunen kuukausi, kunnes "ollaan yhdessä" oikeasti/virallisesti.
Kyllä sitä voi silti sitoutua siihen toiseen ilman sitä parisuhdestatustakin sen parin viikon jälkeen, vaikkei olekaan "valmis parisuhteeseen" siinä vaiheessa.

 

[gramma]

Kyllä mä yhdessä ollessakin koko ajan tutkailen (en tietenkään mitenkään neuroottisesti, vaan siinä sivussa ) meidän fiiliksiä ja yhteensopivuutta ja miltä musta tuntuu olla sen toisen kanssa. Siks mulle ei tuota mitään ongelmia sitoutua helposti ja nopeesti, eihän se, että sanotaan seurustelevamme ole mikään kiveenhakattu lupaus mistään, niinkuin ei avioliittokaan lopulta. Ihan yhtä lailla ihmiset lähtee kävelemään kaikenlaisista suhteista ja "suhteista".

 

[Erkki_erikeepperi]

No siis eiköhän se molemmilla mene niin, että jos mitta täyttyy, toinen on mulkero tai kusipää tai ei vaan sovita yhteen, niin on molempien aloitettava alusta. Raakattava sieltä tarjokkaiden joukosta (niitä voi tietysti olla paljon tai vähän ihan sukupuolesta riippumatta, vaikka olen valmis myöntämään, että naisilla tarjokkaita on varmasti enemmän) ne omiin arvoihin ja deal breakereihin (etäisyys, lapsihaaveet, perhestatus, yms yms) sopivat, ja sitten toivottava, että ees joku niistä herättäis mielenkiinnon. Ja sitten jos sellainen mäihä käy, että löytyy joku, jonka kanssa vois kuvitella olevansa pidempäänkin, alkaa se yhteensovittaminen taas. Ajatuksena ihan tosi kuluttava, vaikka koittaiskin olla positiivinen ja miettiä kuinka kiva on treffailla erilaisia ihmisiä yms. vaikka ne ei juuri koskaan johda mihinkään.

Käytännössä naiset lähtee lätkimään miehiä selvästi useammin suhteesta, ja käytännössä miehillä on aika vähän valinnanvaraa seuraavan naisen suhteen, tai voi olla ettei ole ainuttakaan tarjokastakaan vuosiin. Ja todellakaan ei ole varaa kovin paljon mikromanageroida sitä seuraavan kumppanin valintaa. Otetaan se mitä satutaan saamaan ja toivotaan parasta.

Itselläni on lähinnä yksi iso kriteeri: älä ole läski. Se jo karsii heittämällä noin kaksi kolmasosaa naisista pois (tai käytännössä ehkä enemmänkin). Eipä ole paljon varaa enää sitä jäljelle jäävää osaa käydä mikromanageroimaan.

 

[Pretor]

Siks mulle ei tuota mitään ongelmia sitoutua helposti ja nopeesti, eihän se, että sanotaan seurustelevamme ole mikään kiveenhakattu lupaus mistään, niinkuin ei avioliittokaan lopulta. Ihan yhtä lailla ihmiset lähtee kävelemään kaikenlaisista suhteista ja "suhteista".

No tässä sit ilmeisesti yksi syy niihin "kevyisiin" ja lyhyisiin parisuhteisiin. Heti yhteen ja sit vasta etsitään ne viat ja lähdetäänkin kävelemään.

Kyllä se seurustelu on mulle sitten lopulta se "kiveenhakattu lupaus" yhdessäolosta.
Sen takia se toisen tutkailu tehdään tapailuvaiheessa ENNEN kuin aletaan seurustelemaan. Silloin ei pahoiteta kenenkään mieliä, jos se mieli muuttuukin, koska ei olla vielä sitouduttu yhdessä olemiseen kunnolla.

Mä just kesällä vähän kyseenalaistin yhtä naispuolista tuttua joka halusi alkaa seurustelemaan pikavauhdilla ja nyt olikin sit eronnut, koska "oltiin liian erilaisia". Siinä sai taas kiltti mies inhottavat rukkaset vähän niinku turhaan, koska toi tilanne olisi ollut täysin vältettävissä sillä "katsellaan rauhassa tuleeko tästä mitään" asenteella.
Se ns. "eroaminen" on 100x helpompaa, kun ei olla vielä virallisesti sitouduttu toiseen ihmiseen, eli se ei ole myöskään henkisesti niin raskasta, kuin parisuhteesta eroaminen johon monesti on luotu jo tulevaisuuden suunnitelmia yms.

 

[gramma]

Itselläni ei tollasia lyhyitä suhteita (tai miksi niitä sitten haluaakin kutsua) ole ollut kuin kaksi kappaletta, molemmat kesti sattumoisin noin kuukauden. Ekassa mies palasi exänsä kanssa yhteen ja toisessa mies totes haluavansa sittenkin lapsia (ja miitä ei mun kanssa saa, for obvious reasons). Sinänsä en oikeen käsitä että mikä siinä oikeasti muka muuttuu kun tapailua aletaan kutsua seurusteluksi.. mutta olen toki dinosaurus.

 

[badboybubby]

.

 

[Pretor]

Itselläni ei tollasia lyhyitä suhteita (tai miksi niitä sitten haluaakin kutsua) ole ollut kuin kaksi kappaletta, molemmat kesti sattumoisin noin kuukauden. Ekassa mies palasi exänsä kanssa yhteen ja toisessa mies totes haluavansa sittenkin lapsia (ja miitä ei mun kanssa saa, for obvious reasons). Sinänsä en oikeen käsitä että mikä siinä oikeasti muka muuttuu kun tapailua aletaan kutsua seurusteluksi.. mutta olen toki dinosaurus.

Kuukausi on aivan hiton lyhyt aika yhtään mihinkään, varsinkaan toiseen ihmiseen tutustumiseen. Hyvä jos vuoden jälkeenkään voi vielä sanoa tuntevansa toista, vaikka muuten meneekin hyvin toisen kanssa.

Sinänsähän mikään ei muutukaan, jos on tarpeeksi aikaa käytetty siihen seurustelusuhteen rakentamiseen ja se tapailu muuttuu seurusteluksi.
Tapailuvaiheessahan juuri noi tollaiset sun mainitsemat asiat tulee esiin, jolloin on helppoa sanoa, että ei tästä ole parisuhteeksi, koska intressit on niin erilaiset.
Miksi hypätä parisuhteeseen täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ja sitten ihmetellä, kun hommat kusee reisille (nähtävästi) melko piankin?

Karkeasti sanottuna se tapailuvaihe on kuin auton koeajo. Jos ei tunnu ominaisuudet ja ajaminen hyvältä, niin sen voi palauttaa ja etsiä uuden mahdollisen kandidaatin.
Mutta ostapa suoraan ilman testaamista joku auto ja totea hetken päästä, että se onkin omiin tarpeisiin ihan huono ja vääränlainen. Sit vituttaa, kun siihen tuhlasi resursseja ja jäljelle jää paska maku, kun se on pakko myydä pois.

Mun mielestä tommonen heittäyminen (sitoituminen), mutta jalat maassa, just antaa mahdollisuuden nopeampaan syvempään tutustumiseen.
Toiset ei kukoista viestittelemällä tai treffeillä viettelemällä. Toisista ei taas huonot puolet tule esille satunnaisten tapaamisten aikana. Paremmat mahkut päästä näkemään nopeasti toisen parhaat (ja pahimmat) puolet voivatkin olla vasta seurustelemalla.
Yhtälailla aikaa vie rauhallisempikin tutustustuminen, mutta kun läheisyys ja kosketus on se mitä kaipaa, niin miksei sitten voisi vaikka sitoutuakin. Mukavampi edes muutama ihana viikko jonkun kainalossa kuin varmanpäälle mutta ilman läheisyyttä. Kuukaudet ja vuodet vierii nopsaan...
Itsellä ei sellaista FOMOa ole, että pitäisi yhtäikaa roikottaa ja tunnustella usempaa ihmistä. Jos jonkun kanssa vähänkin tuntuu alkuun hyvältä ja alkaa rullaamaan, niin tinderit ym. säädöt jäihin, kortit pöytään ja nauttimaan.
Tää on kuitenkin aivan eri asia kuin harmistus siitä, että aina pitää aloittaa alusta. Alusta pitää aina aloittaa olipa sitä ennen minkälaista olemista hyvänsä.

Miten joku kuvittelee, että tapailuvaihe olisi sitä, että nähdään vaan satunnaisesti joskus harvoin, tai että se olisi jotain pelkkää viestittelyä. Sehän voi olla viikottaista näkemistä pitkän aikaa ja sen lisäksi viestittelyä arkisin. Tottakai rauhallinen tutustuminen vie aikaa. Siinä nimenomaan niitä huonoja puolia tulee esiin ja sitä syvempää tutustumista tulee, eikä missään "mulla on kainalokaipuu, ni pakko hypätä seurusteluun, vaikka sit vähäksi aikaa" mentaliteetissa. Siinä keskitytään vain ja ainaostaan omaan "henkiseen tyydytykseen".
Kuulostaa enemmänkin epätoivoiselta, jos on "pakko saada äkkiä seurustelusuhde", ku on sitä kainalon kaipuuta.
Ei se hitaasti toiseen tutustuminen ole synonyymi sille, ettei sen toisen kanssa olisi mitään läheisyyttä.

 

[bahis]

Tapailuvaiheessahan juuri noi tollaiset sun mainitsemat asiat tulee esiin, jolloin on helppoa sanoa, että ei tästä ole parisuhteeksi, koska intressit on niin erilaiset.

Ikävä kyllä ihmisillä on monesti taipumusta yrittää miellyttää toista ja olla kertomatta todellisia mielipiteitä tärkeistäkin asioista...

 

[badboybubby]

.

 

[Boulder]

Olen alkanut oikeasti olla sitä mieltä, että omalla kohdalla vastapuolen pitäisi saada nähdä minua töissä x kuukauden ajan ennen mitään sen ihmeempää Tuntuu, että siellä tulee ne hyvät ja huonot puolet paljon nopeammin näytille.

 

[gramma]

Pääasia lienee ettei ryntää liian nopeasti muuttamaan yhteen/hankkimaan yhteistä omaisuutta ja/tai lapsia, ihan sama miksi sitä kutsuu missäkin vaiheessa

 

[Tenitsi]

... Sinänsä en oikeen käsitä että mikä siinä oikeasti muka muuttuu kun tapailua aletaan kutsua seurusteluksi.. mutta olen toki dinosaurus.

Ja vähän toisinpäin sama eli alkuvaiheessa tuli hieman väärinymmärryksiä, kun itse en halunnut määritellä suhdetta ja taisin jossain kohtaa myös heittää tyyliin "kattellaan nyt päivä kerrallaan, vaikka sitten lopun elämää" ja tästä loukkaannuttiin koska en vaikuttanut olevan tosissaan liikenteessä.

 

[Pretor]

Ikävä kyllä ihmisillä on monesti taipumusta yrittää miellyttää toista ja olla kertomatta todellisia mielipiteitä tärkeistäkin asioista...

Totta, mutta mun kokemuksella koskee nimenomaan naisia ja heidän "miellyttämishaluaan", joka tulee monelle luonnostaan.
En silti väitä etteikö joku mieskin tätä harrasta.

Tuo nyt ei ehkä ole se asia joka tulee ilmi, kuten:

Ei tietenkään kaikkien detaljien tarvitse klikata, mutta jos toinen on vaikka superhuoleton tuhlari ja toinen excelöi ja säästää, toinen haluaa asua keskustassa ja toinen maalla, toinen on siisteysnatsi ja toinen suttapytty, toinen valvoo yöt ja nukkuu päivät ja toinen on päivätöissä, toinen on räiskyvä ja toinen rauhaa kaipaava, toinen on koko ajan menossa ja toinen haluaisi vaan hengailla kotisohvalla jne jne jne.. onhan näitä seikkoja, jotka voi olla vaikeita sovittaa yhteen

Nämä kaikki aika pitkälti tulee ilmi hiljalleen. Kuitenkin osa sellaisia aika isojakin asioita olla täysin erilaisia. Parempi niistä tulla tietoiseksi ennen mitään parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta.

 

[gramma]

Sitten on sitä porukkaa joiden todellinen luonne tulee ilmi vasta kun ollaan ostettu asunto/menty naimisiin/muuten sitouduttu perinpohjaisesti. EI oo yks eikä kaks tyyppiä kenen väkivaltainen käytös alkaa hääyönä.

 

[Tenitsi]

Todellisen luonteen paljastumisen vuoksi en pitäisi kovin isoa kiirettä tehdä näitä suuria peliliikkeitä (em. asunnon ostot, naimisiin menemiset). Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka näihin ryntää hormonihuuruissa muutaman kuukauden jälkeenkin. Joo voihan siinä käydä tuurikin ettei mitään ihmeellistä paljastu, mutta väittäisin, että se on poikkeus. EDIT: Mutta kuulostaa tuo silti erikoiselta, että jotenkin "paljon" on sellaisia, jotka hääyönä muuttuu maagisesti huonoon suuntaan. Eikö näissä tosiaan ole mitään merkkejä havaittavissa? Ehkä se sitoutumaan kiirehtiminen on yksi merkki.

 

[gramma]

Todellisen luonteen paljastumisen vuoksi en pitäisi kovin isoa kiirettä tehdä näitä suuria peliliikkeitä (em. asunnon ostot, naimisiin menemiset). Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka näihin ryntää hormonihuuruissa muutaman kuukauden jälkeenkin. Joo voihan siinä käydä tuurikin ettei mitään ihmeellistä paljastu, mutta väittäisin, että se on poikkeus. EDIT: Mutta kuulostaa tuo silti erikoiselta, että jotenkin "paljon" on sellaisia, jotka hääyönä muuttuu maagisesti huonoon suuntaan. Eikö näissä tosiaan ole mitään merkkejä havaittavissa? Ehkä se sitoutumaan kiirehtiminen on yksi merkki.

En tiedä onko niitä paljon, näin en ainakaan itse sanonut, mutta se on valitettavasti hyvinkin klassinen tapahtumien kulku, että jos väkivalta alkaa, se tapahtuu (vasta) samantien kun on sitouduttu.

 

[Pretor]

En tiedä onko niitä paljon, näin en ainakaan itse sanonut, mutta se on valitettavasti hyvinkin klassinen tapahtumien kulku, että jos väkivalta alkaa, se tapahtuu (vasta) samantien kun on sitouduttu.

No aika ruusunpunaiset pilvenhattara-lasit päässä saa mennä, jos ei minkäänlaista viitettä huomaa toisen persoonassa/käytöksessä/tavassa.
Pidän itseäni kohtalaisen hyvänä ihmistuntijana ja pienistäkin asioista voi alkaa omat hälytyskellot soimaan joissain asioissa. Sen jälkeen pitää osata itse oikeilla kysymyksillä/teoilla tms. saada itselleen se vahvistus omista epäilyistä.

Uskon monesti asian olevan myös sitä, että nainen nyt vaan rakkauden sokaisemana haluaa uskoa parasta toisesta ja sivuuttaa kaikki hälytysmerkit, tai sitten on se ns. hoivavietti, että kyllä se toinen muuttuu paremmaksi just mun kanssa ollessa.
Onhan myös paljon esimerkkejä olemassa, että ne hyvät ystävät näkee jo heti alkuun, että toisessa on jotain hämärää, mutta ei niitä varoituksia noteerata, koska ollaan niin rakastuneita.

 

[Boulder]

Sitten on sitä porukkaa joiden todellinen luonne tulee ilmi vasta kun ollaan ostettu asunto/menty naimisiin/muuten sitouduttu perinpohjaisesti. EI oo yks eikä kaks tyyppiä kenen väkivaltainen käytös alkaa hääyönä.

Eksän siskolle osui tällainen tapaus. Kaveri paljastui oikein kunnon narsisti-sosiopaattiyhdistelmäksi.

 

[gramma]

Kai niitä merkkejä on monissa tapauksissa ollut, mutta kyllä jotkut on ihan hirveen hyviä piilottelemaan niitä hirviömäisiä puoliaan kunnes ovat saaneet toisen nalkkiin.

Mutta helppoo se on aina jälkikäteen sanoa, että olis pitänyt tietää, kun on kaikki se tieto mitä alussa ei ollut. Itsekin olisin voinut olla haksahtamatta siihen vastaeronneeseen, joka palas exänsä luokse (se puhui siitä exästä aika paljon = merkki siitä, että asia ei todellakaan ollut tapulteltu mutta minkäs teet kun se oli niin ihana... ) tai siihen joka ei sanallakaan valittanut mun huushollin siisteydestä kun asuttiin erillään vielä, mutta heti kun muutettiin yhteen alkoi se tauoton valitus. Jne.

 

[Joku_242]

tai siihen joka ei sanallakaan valittanut mun huushollin siisteydestä kun asuttiin erillään vielä, mutta heti kun muutettiin yhteen alkoi se tauoton valitus. Jne.

Tää kuulostaa aika huvittavalta, stereotypiat päälaellaan jne.

 

[Pretor]

Tavallaan jäi kiinnostamaan, että millaisessa sikolätissä @gramma asuu
Kyllähän noikin (siivouskäsitykset) on asioita, joihin pureudutaan jo tapailuvaiheessa. Tai ainakin minä keskustelen niistä.
En silti jaksa uskoa tuon tulleen täysin yllätyksenä, koska näkeehän sen jo hyvissä ajoin (tapailuvaiheessa) millä tavalla toinen elää ja millaiset käsitykset sillä on siisteydestä. Sen sijaan oma vika, jos selkeästi (silmälläkin) eroavista asioista ei puhuta... tai mitä sitä puhumaan, kun toinen on niin ihana (ne ruusunpunaiset lasit päässä).

 

[Tenitsi]

Kyllähän noikin (siivouskäsitykset) on asioita, joihin pureudutaan jo tapailuvaiheessa.

Kyllä mä ainakin myönnän, että mä puunasin omakotitaloni keskimääräistä paremmin tapailuvaiheessa Nykyään se on sitten asettunut "normaaliksi" parin vuoden jälkeen. Mä tykkään enemmän, että tavarat on järjestyksessä, astiat laitetaan pois, roskia ei ole pisin poikin ja toinen taas näistä ei oo niin tarkka, mutta ei ole ongelma esim. imuroida päivittäin jos näkee vähän pölyä ja keittiön tasojen pitää kiiltää viimisen päälle (vaikka astioita saakin olla läjässä ). Itselle se kerta viikkoon imurointi riittää. Jne jne. Mut ehkä näissä tärkeintä on se, ettei ole äärilaitaa kumpaankaan suuntaan ja (molemmat) on hieman valmiita tulemaan vastaan. Tai jos on ääriesimerkki niin parempi sit et toinen on samanlainen

 

[Jusa101]

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Joo eli Nettitreffit + tinder ketju on lähtenyt vähän harhailemaan, mutta mielestäni asia ei suoraan sovi tuonne ehdotettuun ketjuun. Eli tarkoitus olis että täällä voisi jatkaa tuota yleistä keskustelua kumppanin löytämisestä. Eli siis perus jauhantaa markkina-arvoista, sukupuolien eroista...

bbs.io-tech.fi

Tämmönen pieni vinkki tähän väliin kun alkaa mennä aika rajusti offtopicin puolelle..

 

[Juustonaksu]

Vaikea aloittaa parisuhdetta jos ei sopivaa kandidaattia ole. Jos neitonen asuu Ivalossa ja mies Helsingissä niin mieskö muuttaa Ivaloon porotokkaa pitämään?

Tinderin kumilla tuuppaus ja kiertoon kulttuuri ei kyllä kehitä parisuhdetaitoja.

Yleensäkin ongelma Suomessa on että nainen haluaa nuoremman kumppanin.
Ja mies haluaa nuoremman naisen.
Yllätys yllätys on että kukaan ei pariudu.

Totuus on että 50v naisen pitää tyytyä 60v miehiin. Eikä unelmoida 20v Chadeista.
50v mies taasen voi helposti deittailla 20v naikkosia. Ja jopa siittää lapsia hautaan saakka.

 

[bahis]

Vaikea aloittaa parisuhdetta jos ei sopivaa kandidaattia ole. Jos neitonen asuu Ivalossa ja mies Helsingissä niin mieskö muuttaa Ivaloon porotokkaa pitämään?

Tinderin kumilla tuuppaus ja kiertoon ei kyllä kehitä parisuhdetaitoja.

Yleensäkin ongelma Suomessa on että nainen haluaa nuoremman kumppanin.
Ja mies haluaa nuoremman naisen.
Yllätys yllätys on että kukaan ei pariudu.

Totuus on että 50v naisen pitää tyytyä 60v miehiin. Eikä unelmoida 20v Chadeista.
50v mies taasen voi helposti deittailla 20v naikkosia. Ja jopa siittää lapsia hautaan saakka.

Ei sen välimatkan tarvitse olla ongelma. Näkee sillon kun pystyy ja sitten kun alkaa näyttää että jutusta voisi tulla jotain niin suunnittelee kuka mahdollisesti myöhemmin muuttaa...

 

[Erkki_erikeepperi]

Totuus on että 50v naisen pitää tyytyä 60v miehiin. Eikä unelmoida 20v Chadeista.
50v mies taasen voi helposti deittailla 20v naikkosia. Ja jopa siittää lapsia hautaan saakka.

Näinhän se on joskus ennen ollut ja toi on vähän niinkuin luonnonlaki, mutta nyt tämäkin on heittänyt häränpyllyä eikä nämä normaalit säännöt enää päde.

50v nainen voi panna vaikka minkä ikäisiä, jos on muodollisesti pätevä. Toki voi olla aika nihkeää saada 2-kymppistä chadia parisuhteeseen. Se on sitten eri juttu.

50v mies deittailee ketä nyt sattuu saamaan, jos sattuu ketään saamaan. Harvemmin mitään 2-kymppisiä todellakaan, vaikka se sinänsä olisikin ihan "normaalia".

Voin kyllä omasta kokemuksestani sanoa, että sitä vaikeammaksi tämä on muuttunut mitä enemmän on tullut ikää lisää, mutta vaikea sanoa onko syy minussa ja iässä vai markkinatilanteessa, joka on toki muuttunut rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Sitä ei oikein voi tietää. Sanoisin kyllä, että vähintään puoliksi toi jälkimmäinen.