Jep, kuten esimerkiksi klamydia tai vielä isompi arpavoitto.
Vaikuttaa ehkä enemmänkin trollaus meiningiltä vaihteeksiKunnon alfa meininki
Kyllä tuota voivottelua vielä omassa lähipiirissä esiintyy ja semmosta puolisyyllistävää "eikö siellä paikassa X,Y,Z mitään mukavia naisia ole kenestä saisit vaimon?". No ei oo kuin miehiä, kun naiset vaan hikkyää kotona koneellaLuulisin, että nykyaikana alkaa vähentymään sellainen tapa, jossa ihmiset syyllistävät/hokevat aina, että mikset etsi kumppania tai miksei sinulla ole kumppania. Turhaan hokivat kymmeniä vuosia, koska jos ei näe koskaan toista, niin eipä se paljoa mitään ole.
Ihmiset eivät tietysti tarkoittaneet, että pitäisi etsiä kumppani, joka asuisi liian kaukana ja yhteen ei voi muuttaa koskaan, vaan tarkoittivat, että kumppani pitäisi löytää läheltä tai että yhteen voisi noin vain muuttaa. Nykyaikana useasti on niin, että kumpikaan ei voi jättää työpaikkaa, koska uutta ei saisi koskaan. Lisäksi on talot, lapset ja sukulaiset jne. joiden vuoksi ei myöskään voisi muuttaa.
Ainoa hyvä puoli on, että kukaan ei enää koskaan syyllistä/kysy miksei ole kumppania
Naisillahan se menee juuri näin, että voi voi että pitääkö taas ottaa joku uusi mies ja totutella sen kotkotuksiin.Ja että TAASKO pitää aloittaa alusta jonku toisen kanssa.
Jos sinulle elämän yhteensovittaminen tuottaa vaivaa ja epämiellyttäviä tunteita, et silloin ole löytänyt henkilöä jonka kanssa haluaisit yhdessä olla. Silloin on parempi jatkaa sinkkuelämää.
Nimenomaan, se oli koko kommenttini pointti. Kaikkien kanssa ei lähe sujumaan, vaikka olis kuinka kiva tyyppi ja olis sitä kemiaa ja ties mitä. Ja sit pitää taas aloittaa alusta.
Onkohan tää todellinen ja ehkä pahin first world problem, ei kai suomalaiset muuten olisi korvautumassa.
) meidän fiiliksiä ja yhteensopivuutta ja miltä musta tuntuu olla sen toisen kanssa. Siks mulle ei tuota mitään ongelmia sitoutua helposti ja nopeesti, eihän se, että sanotaan seurustelevamme ole mikään kiveenhakattu lupaus mistään, niinkuin ei avioliittokaan lopulta. Ihan yhtä lailla ihmiset lähtee kävelemään kaikenlaisista suhteista ja "suhteista".
Käytännössä naiset lähtee lätkimään miehiä selvästi useammin suhteesta, ja käytännössä miehillä on aika vähän valinnanvaraa seuraavan naisen suhteen, tai voi olla ettei ole ainuttakaan tarjokastakaan vuosiin. Ja todellakaan ei ole varaa kovin paljon mikromanageroida sitä seuraavan kumppanin valintaa. Otetaan se mitä satutaan saamaan ja toivotaan parasta.
No tässä sit ilmeisesti yksi syy niihin "kevyisiin" ja lyhyisiin parisuhteisiin. Heti yhteen ja sit vasta etsitään ne viat ja lähdetäänkin kävelemään.
Kuukausi on aivan hiton lyhyt aika yhtään mihinkään, varsinkaan toiseen ihmiseen tutustumiseen. Hyvä jos vuoden jälkeenkään voi vielä sanoa tuntevansa toista, vaikka muuten meneekin hyvin toisen kanssa.
Miten joku kuvittelee, että tapailuvaihe olisi sitä, että nähdään vaan satunnaisesti joskus harvoin, tai että se olisi jotain pelkkää viestittelyä. Sehän voi olla viikottaista näkemistä pitkän aikaa ja sen lisäksi viestittelyä arkisin. Tottakai rauhallinen tutustuminen vie aikaa. Siinä nimenomaan niitä huonoja puolia tulee esiin ja sitä syvempää tutustumista tulee, eikä missään "mulla on kainalokaipuu, ni pakko hypätä seurusteluun, vaikka sit vähäksi aikaa" mentaliteetissa. Siinä keskitytään vain ja ainaostaan omaan "henkiseen tyydytykseen".
Ikävä kyllä ihmisillä on monesti taipumusta yrittää miellyttää toista ja olla kertomatta todellisia mielipiteitä tärkeistäkin asioista...
Ja vähän toisinpäin sama eli alkuvaiheessa tuli hieman väärinymmärryksiä, kun itse en halunnut määritellä suhdetta ja taisin jossain kohtaa myös heittää tyyliin "kattellaan nyt päivä kerrallaan, vaikka sitten lopun elämää" ja tästä loukkaannuttiin koska en vaikuttanut olevan tosissaan liikenteessä.
Totta, mutta mun kokemuksella koskee nimenomaan naisia ja heidän "miellyttämishaluaan", joka tulee monelle luonnostaan.
Nämä kaikki aika pitkälti tulee ilmi hiljalleen. Kuitenkin osa sellaisia aika isojakin asioita olla täysin erilaisia. Parempi niistä tulla tietoiseksi ennen mitään parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta.gramma sanoi:
En tiedä onko niitä paljon, näin en ainakaan itse sanonut, mutta se on valitettavasti hyvinkin klassinen tapahtumien kulku, että jos väkivalta alkaa, se tapahtuu (vasta) samantien kun on sitouduttu.
No aika ruusunpunaiset pilvenhattara-lasit päässä saa mennä, jos ei minkäänlaista viitettä huomaa toisen persoonassa/käytöksessä/tavassa.
Eksän siskolle osui tällainen tapaus. Kaveri paljastui oikein kunnon narsisti-sosiopaattiyhdistelmäksi.
Kyllä mä ainakin myönnän, että mä puunasin omakotitaloni keskimääräistä paremmin tapailuvaiheessa
Nykyään se on sitten asettunut "normaaliksi" parin vuoden jälkeen. Mä tykkään enemmän, että tavarat on järjestyksessä, astiat laitetaan pois, roskia ei ole pisin poikin ja toinen taas näistä ei oo niin tarkka, mutta ei ole ongelma esim. imuroida päivittäin jos näkee vähän pölyä ja keittiön tasojen pitää kiiltää viimisen päälle (vaikka astioita saakin olla läjässä ). Itselle se kerta viikkoon imurointi riittää. Jne jne. Mut ehkä näissä tärkeintä on se, ettei ole äärilaitaa kumpaankaan suuntaan ja (molemmat) on hieman valmiita tulemaan vastaan. Tai jos on ääriesimerkki niin parempi sit et toinen on samanlainen 
