Tullut tässä treffailtua Tinderin kautta (en ole kirjaa pitänyt) sanotaanko noin kymmenkunta naista tänä vuonna. Yhden kanssa tapailtiin useita kertoja, mutta se päättyi sitten. Tinder kyllä pistää tällaiselle perusmiehelle enemmän ahdistusta ja itsetuntoa alaspäin enemmän, kuin että kokemukset jotenkin kasvattaisi vaikka olen sitä mieltä että lopulta se tekee hyvää. Toisaalta oppii treffailemaan, kun pääosin elämässä on vain ollut pitkiä parisuhteita. Siinä se ongelma ehkä piileekin suurimmalle osaa miehistä, kun ei "osaa" vaikka pääosin pitääkin olla oma itsensä. Vaikka hakisit pelkkää seksiä. Ne joilla karttuu kokemusta, niin ne osaa ja "osaaminen" karttuu pettymyksistä huolimatta vaikka hakisi pitkää juttua eikä vain hetken huumaa. Oman kokemuksen mukaan naiset kuitenkin pääosin toivoo mieheltä sitä aktiivisuutta viedä juttua eteenpäin. Tätä olen jutellutkin monen kanssa. Vaikka siellä sun kahvipöydän päässä istuu nainen suurinpiirtein kuumana kuin hellankoukku ja on susta muutenkin kiinnostunut, sun pitäs se tajuta ja osata handlata homma oikein
Jos olet ujo tai liian kiltti, etkä osaa lukea naista niin ilman jäät myös parisuhdemielessä. Tähän auttaa treffailu ja pääosin tulee ns. turpaan, mutta kehitä itseäsi vaan tapailemalla. Kokeile välillä olla pelimies ja lähesty röyhkeämmin, välillä ole oma tylsä itsesi työhaastattelussa. Itse koen tavanneen aika pitkälti naisia, jotka haluaa parisuhteen ja edetä rauhassa. Moni täälläkin sanoo etttä Tinderistä saa vain seksiä. Itsellä lähinnä toisinpäin, että osuu vain ne parisuhdetta hakevat tyypit vastaan, joille seksi funktiona tulee sijalla kolme. Varmaankin olen sen tyyppinen että minusta huokuu se parisuhdemies, vaikka olenkin ihan hyvän näköinen, fiksu ja pystyn juttelemaan kaikenlaisista aiheista. Välillä mietin olenko ns. liian hyvä ollakseen totta ja naiset epäilee, ei uskalla heittäytyä. Tai sitten olen ollut se ronkeli ja haen itse liian hyvää
Olin tapaillessa Tinder kiinni ja kun avasin sen uudestaan, niin kuukaudessa sinne ilmestyi vajaa 600 tykkäystä (Avasin Platinumin tarjouksesta). Noista noin 14 jäi listalle ja ketään en ole päässyt tapaamaan (toki siellä on kaksi edelleen, joista en ole vielä matchia ottanut). Yhden kanssa juttu kesken ja nihkeetä on vaikka on ilmaissut halukkuutensa tavata. Omalla asuinpaikalla kyllä on tarjontaa ihan hyvin, mutta samat kiertää jos rajaa esim. 30km. Tuo oli kyllä aikamoinen suo käydä läpi ja sitten kun on 15 hyvää listalla, niin aina sitä parempaa odottaa sen jälkeen kun on parin tyypin kanssa avannut pelin. Eli kyllä se taitaa naisilla olla se, että niitä matchejä on niin paljon enemmän että se turruttaa ja moni hyvä tyyppi jää ilman huomiota. Sitten sieltä listalta jostain syystä osuu ne sanallisen pelin paremmin osaavat "pelimiehet" ja tuskatutaan miehiin kun ne vaan haluu panna eikä henkistä yhteyttä löydy. Tämän tunteen sain itsellenikin ja opettaa kyllä. Varsinkin alueilla, joissa on populaa riittävästi. Eli paska peli?
Olen jutellut useiden naisten kanssa Tinderistä, niin kaikille on ne salimaket punainen rasti. Jos siis kuva salilta ilman paitaa tai muuten korostetaan sitä fyysisyyttä liikaa pullistelemalla. Hyväkroppainen mies istuvassa paidassa oikeat vaatteet päällä on enemmän hot. Varmaan eri juttu siellä 20-30v icaniwill-tyyppien kesken...
Mutta sitten jännä juttu ihan oikeassa elämässä. Ihastun helpommin siellä ja tuo nettideittailu vaatii useamman näkemisen että mahdollisesti ihastuu. Harmittavan usein (käytännössä aina) vaan mun naismaku sekä ulkonäöllisesti, että luonteen ja muiden henkisten juttujen suhteen on se, että tyyppi on varattu. Siinä meinaa se tuska iskeä. Kun itseä ensin kiinnostaa, niin se kahvillepyyntö on kiitos mutta mies odottelee kotona. On se vaikeaa
Katson tän yhden kortin ja pelaan kuukauden platinumin loppuun. Sitten ehkä taas uusi yritys syssymmällä paremmilla kuvilla. Sillä välin toivon että hommat etenisi mieluummin oikeassa elämässä. Kai sitä pitää taas lähtee baareihin notkumaan, vaikka sieltä ei niitä hyviä ehdokkaita löydy yli nelikymppiselle. Kotoa ei kukaan tule hakemaan.