Olet varmaankin kommunikoinut nämä ajatukset selvästi? Aika usein kuulee sellaista, että nainen on tulkinnut epäselvät/epävarmat vastaukset tai keskustelun lykkäysyritykset haluamallaan tavalla, eli myöntymiseksi. Vikaa on silloin sekä sysissä että sepissä, vaikka syypäiden etsiminen ei nyt olennaista olekaan. Olennaista on se, että sinun tulisi tahollasi pohtia, mitkä ovat sinulle niitä asioita, joissa voit mennä vastaan, ja missä taas haluat pitää omista haluistasi, toiveistasi, suunnitelmistasi tai rajoistasi kiinni. Kynnysmatoksi ei pidä ryhtyä, ei varsinkaan niin tärkeissä asioissa kuin yhteenmuutto ja sen ajankohta, puhumattakaan lisääntymisestä. Mitä avioliittoon tulee, niin se on lopulta juridinen muodollisuus, joskaan ei kuitenkaan ihan merkityksetönkään sellainen. Ei siihenkään pidä mielestäni kevyin perustein hypätä, sillä se tuo mukanaan myös sellaisia pikkujuttuja kuin puolison elatusvelvollisuus, ja eron sattuessa tulee sitten ositusta sun muuta tehtäväksi.Jonkinlaista itsensä vertailua muihin tai huonommuuden tunnetta tuossa taitaa olla. Nimittäin, kun jossain kohtaa otin esille siviilivihkimisen ajatuksena, niin ei käy vaan pitää olla kirkkovihkiminen. Perusteluna "sitten olen katkera, kun kaverit menee kirkossa naimisiin". Yksi perustelu, miksi pitäisi edetä niin nopeasti, on "kun ollaan jo näin vanhoja" (ja ollaan siis kumpikin vajaa 30-vuotiaita...)Ehkä tämän perustelun taustalla on se, että hänen muutamaa vuotta nuorempi sisko on tulevana kesänä menossa naimisiin. Hänellä tosin suhdetta tulevan aviomiehensä kanssa takana jo käsittääkseni n. 7 vuotta.
Itse en koe avioliittoa mitenkään tavoitteena elämässäni. En toisaalta vastustakaan sitä, mutta itselle se voisi olla tyyliin käydään vaikka 10-15 vuoden yhdessäolon jälkeen "virallistamassa" suhde maistraatissa. Eli kyllä meidän ajatus tuosta on aika eri ääripäissä.
Kaiken kaikkiaan, minusta kuullostat kypsemmältä, tasapainoisemmalta ja harkitsevammalta kuin seurutelukumppanisi. Vain itse tiedät, onko hänessä ja suhteessanne niin paljon hyviä puolia, että rakkaus riittää odottelemaan, että hänkin tuosta vähän kypsyy ja hyväksymään senkin, jos niin ei tapahdukaan. Molemminpuolinen aito kunnioitus on yksi olennainen yhdessäpitävä liima. Onko teillä sitä riittävästi?
Muoks. Piti vielä tuoda sekin esiin, että mahdolliset mökötykset yms. on manipulointia, niihin ei kannata mennä mukaan. Toki pitää ottaa toisen mielipaha ja pettymys empaattisesti huomioon, mutta hyvä olisi pystyä keskustelemaan mistä ne kumpuaa. Näillä tiedoin siis kypsymättömyydestä, kun vielä vertaillaan tällaisia asioita kavereihin ja sisaruksiin. Voi olla jopa niin, että nainen on käsikirjoittanut elämäänsä valmiiksi (nuorena kihloihin, unelmahäät, talo jne.), ja etsii toiseen päärooliin sopivaa ja suostuvaista miestä. Oikeastaan se oli aika yleistäkin vielä kun itse olin 2-kymppinen, mutta luulin että tuota ei enää niin esiintyisi.
Viimeksi muokattu:
Sanoin sitten, että miksi tästä edes pitää puhua näin paljon/tarkasti tässä vaiheessa, kun ei olla edes vuotta oltu. Miksi pitää suunnitella milloin ja missä häät olisivat, ketä sinne kutsutaan jne. Lupasi olla puhumatta nyt vähään aikaan mutta saa nähdä.
