Vähän huonostihan se meni. Toinen osapuoli omien sanojensa mukaan ei ole vielä muodostanut vahvasti tunteita ja epäröi sen vuoksi. Kuitenkin sanoi, että haluaa tutustua vielä rauhassa ja toivoo tunteiden heräävän. Ilmaisi myös, että olen sen verran kiinnostava henkilö, että mielellään näkisi jotain meidän välillä. Tavallaan ymmärrän, kun molemmilla kuitenkin hyvin samanlaisia haaveita tulevaisuuden suhteen ja muutenkin ollaan samalla aallonpituudella esimerkiksi huumorin ja harrastuksien suhteen.
Vielä olisi tarkoitus tavata. Mietin vain, että itse olen jo antanut oikeastaan kaikkeni ja en tästä tule muuttumaan. Mitään muuta en rupea esittämäänkään. Vaikea sanoa, onko toinen aina noin hitaasti lämpenevä, vai onko toivo jo menetetty. Loputtomasti aikaa toisen odotteluunkaan ei viitsi tuhlata, kun siinä jää itse roikkumaan.
Omat tapailut menee aina vähän näin. Ulkonäön puolesta naiset kyllä lähestyvät ja harrastuksetkin tuntuvat kiinnostavan naisia. Ekoille ja toisille treffeille pääsy on helppoa ja matcheja saan paljon, mutta pidemmät jutut tuntuvat kaatuvan aina. Todellisuudessa olen aika rauhallinen, ehkä hieman ujohko ja lämpenen siinä mielessä hitaasti, ettei fyysisen kontaktin ottaminen tule heti luonnollisesti. Tarvitsen vähän aikaan siihen, ellei nainen ehdi ensin tekemään aloitetta. Niinkin on tosin käynyt, että nainen on käynyt ihan kuumana ja itse jouduin evakuoimaan itseni kolmella eri tekosyyllä tämän luota, kun tajusin, etten ole tästä lopulta kiinnostunut. En tiedä, odottavatko naiset jotain nopeasti toimivaa jännämiestä sitten. Kuitenkin hakusessa vakava suhde ja joku, jonka kanssa suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja perhe-elämää. Ehkä mitä vanhemmaksi mennään, sitä enemmän naiset tuota arvostavat