Nettitreffit + Tinder

[Joku_242]

No jos olisit vielä jaksanut lukea sen minun lainatun viestin, missä kirjoitin: "Väitän, että naisilla homma jakautuu pariin samanlaiseen heimoon. Nuori hyvännäköinen bilehile nainen Hesasta saa varmasti seuraa ja pullea kassaneiti Järvenpäästä ei saa mitään."

Johonka 4play vastasi, että että: "Ei naisilla kyllä ole mitään vaikeuksia Tinderissä mätsien saamisessa."

Niin mitenkä sä nyt tulkitset sitten niin, ettei väite ole, että tinderi on helppoa myös niille läskeille naisille Järvenpäässä?

No 20v hyvännäköinen bilehile Helsingissä ei todellakaan ole tavis, eikä myöskään se lihava kassaneiti Järvenpäästä. He ovat ääripäitä markkina-arvoltaan.

 

[Rullis]

No 20v hyvännäköinen bilehile Helsingissä ei todellakaan ole tavis, eikä myöskään se lihava kassaneiti Järvenpäästä. He ovat ääripäitä markkina-arvoltaan.

Juu tästä olen samaa mieltä ja ihan tarkoituksella otinkin nämä ääripäät näitä 'heimoja' edustamaan.

Mutta edelleen, 4play väitti, että mätsejä tulisi myös sille läskille Järvenpäässä. Minusta siinä nyt ei olisi pitänyt jäädä minkään epäselväksi.

 

[Garald]

No nytpä olisi datat kaivettu Tinderistä mistä oli aiemmassa aika pitkässä postauksessa puhetta:

4412 oikealle pyyhitty
39241 vasemmalle pyyhitty
30 osumaa
21 keskustelua, jossa molemmat osapuolet ovat viestejä lähettäneet(?)
ja ne 3 kertaa live treffeillä, jotka eivät johtaneet mihinkään

Edit: D'oh, tuostahan tuon osumien suhteen voi itse laskea eikä tarvi tulkata taulukosta, eli n. 0,0068

Ei auta salit ja hyvä fysiikka kaikilla tai kaikkialla.

Enpä ehkä saata nykyisen platinan loppumisen jälkeen viitsiä käyttää aikaani tähän ja vähenemään päinhän tuo käyttö näyttää olevankin datan mukaan viime kuukausina kun tää on ollut tätä. Itsekseen se on pärjättävä tai luotettava tuuriin jossain random kohtaamisessa, joita tulee aika vähän normaali rutiinillani.

Saapahan tehdä asioita niin kuin tykkää, jos jotain positiivista on haettava.

 

[FarColdDistance]

Kymmenen vuoden Tinder-expertti kertoo mikä miesten profiileissa mättää (jos on ollut siellä 10 vuotta, niin vika ei välttämättä ole vain miehissä...):

Deittailu | Minna Kuosmanen kyllästyi Tinderin naisvihaan ja teki siitä surkuhupaisan meemitilin

HS Nyt soitti Instagramissa @tinderonpaskapeli-tiliä ylläpitävälle Minna Kuosmaselle ja kysyi, mitkä ovat deittiprofiilien ”punaisia lippuja”.

www.hs.fi

Toivottavasti kovin monen tämän palstan lukijan profiilit eivät ole päätyneet hänen insta-tililleen, koska ovat oikeasti tosi paskoja profiileja. Mutta ehkä noista kommenteista saa jotain apua siihen mitä ei ainakaan kannata laittaa.

Tuo nainen on tullut vastaan Tinderissä. Ei ole kiltisti sanottuna perinteisellä tavalla kaunis, mutta jos vilkaisee screencaptureita instassa, niin siitä huolimatta +99 näkyy tykkäyksissä.

 

[4play]

Itse en ole koskaa tinderiä käyttänyt, enkä varmasti koskaan tule käyttämään.

Kovin vahvat väitteet sulla kuitenkin on Tinderistä ja miten markkinat sovelluksen sisällä pyörii. Itse kohta 10v ajalta kerännyt kokemuksia (ei yhtäjaksoisesti) ja tälläkin hetkellä olen Tinderissä.

Väitteesi vähemmän viehättävistä naisista nyt ei vain pidä paikkaansa. Jopa kuvaton profiili saa tykkäyksiä kunhan vilahtaa naisen nimi. Ei miehillä ole "varaa" olla ronkeleita. Aina voidaan saivarrella sitten minkälaisia nämä mätsit ovat, mutta moni mies ei ihan oikeasti saa palvelussa näkyvyyttä ollenkaan, vaan se täytyy rahalla tai profiiliin erityisesti panostamalla ansaita.

Ei ole kiltisti sanottuna perinteisellä tavalla kaunis, mutta jos vilkaisee screencaptureita instassa, niin siitä huolimatta +99 näkyy tykkäyksissä.

Tämähän se todellisuus oikeasti on.

 

[Erkki_erikeepperi]

Voisin melkein löydä rahasta vetoa, että jos teen tinder tilin kolmekymppisenä ylipainosena kaupan kassana, joka asuu syrjäseudulla ei tykkäyksiä tule yhtäkään viikon aikana tai jos tulee ne voi laskea yhden käden sormilla ja ovat joltain 25vuotta vanhemmalta perspillu mieheltä.

Syrjäseudullahan on nimenomaan suhteessa parhaimmat markkinat naisen kannalta. Jos naisia on tarjolla vain kourallinen, niin varmasti riittää mätsejä jokaiselle.

Ja jos luulet, että "kaupan kassalla oleminen" jotenkin on miinus naiselle, niin ei se kyllä ole. Aika yhdentekevä piirre. Ylipaino on toki miinus, mutta jos suomalaisnaisista noin 65% on ylipainoisia, niin ei sekään ole kovin paha miinus suhteessa vallitsevaan markkinatilanteeseen...

Ihan varmasti mätsejä tulee noilla spekseillä. Sitten voi alkaa vähän hiljentymään, jos on oikeasti todella ruma tai erittäin lihava.

Kymmenen vuoden Tinder-expertti kertoo mikä miesten profiileissa mättää (jos on ollut siellä 10 vuotta, niin vika ei välttämättä ole vain miehissä...):

Deittailu | Minna Kuosmanen kyllästyi Tinderin naisvihaan ja teki siitä surkuhupaisan meemitilin

HS Nyt soitti Instagramissa @tinderonpaskapeli-tiliä ylläpitävälle Minna Kuosmaselle ja kysyi, mitkä ovat deittiprofiilien ”punaisia lippuja”.

www.hs.fi

Toivottavasti kovin monen tämän palstan lukijan profiilit eivät ole päätyneet hänen insta-tililleen, koska ovat oikeasti tosi paskoja profiileja. Mutta ehkä noista kommenteista saa jotain apua siihen mitä ei ainakaan kannata laittaa.

Tuo nainen on tullut vastaan Tinderissä. Ei ole kiltisti sanottuna perinteisellä tavalla kaunis, mutta jos vilkaisee screencaptureita instassa, niin siitä huolimatta +99 näkyy tykkäyksissä.

Mun parhaimmat vinkit Tinderiin: ole nainen, älä ole mies. Jos kuitenkin olet mies, niin älä ole lyhyt, ruma, juntti ja creepy, äläkä asu muualla kuin kasvukeskuksessa.

Siinäpä ne tärkeimmät.

 

[huglo]

No nytpä olisi datat kaivettu Tinderistä mistä oli aiemmassa aika pitkässä postauksessa puhetta:

4412 oikealle pyyhitty
39241 vasemmalle pyyhitty
30 osumaa
21 keskustelua, jossa molemmat osapuolet ovat viestejä lähettäneet(?)
ja ne 3 kertaa live treffeillä, jotka eivät johtaneet mihinkään

Edit: D'oh, tuostahan tuon osumien suhteen voi itse laskea eikä tarvi tulkata taulukosta, eli n. 0,0068

Ei auta salit ja hyvä fysiikka kaikilla tai kaikkialla.

Enpä ehkä saata nykyisen platinan loppumisen jälkeen viitsiä käyttää aikaani tähän ja vähenemään päinhän tuo käyttö näyttää olevankin datan mukaan viime kuukausina kun tää on ollut tätä. Itsekseen se on pärjättävä tai luotettava tuuriin jossain random kohtaamisessa, joita tulee aika vähän normaali rutiinillani.

Saapahan tehdä asioita niin kuin tykkää, jos jotain positiivista on haettava.

Vertasin tuota dataa omiin ja pohdin:
- mätsejä/tykkäys tuli vähän enemmän kuin mulle mutta samalla asteikolla ollaan kuitenkin, kai aika tyypillinen miehen lukema tuo
- vedit oikealle paljon pienemmällä prosentilla mutta se ei näkynyt mätsien määrässä (eli se kuinka suuren osan vetää oikealle ei ehkä vaikuta profiilin rankingiin)
- siinä mielessä sulla meni paljon paremmin että sait keskusteluja aikaiseksi ja pääsit treffeillekin

Sulla on maksettu profiili (platina) eli sen pitäisi nostaa näkyvyyttä ja ilmeisesti olet panostanutkin profiiliin toisin kuin minä, toisaalta jos elät pikkupaikkakunnalla niin siellä on eri markkinat kuin täällä pääkaupunkiseudulla.

Tiedän sen olevan laiska tekosyy ja monilla se varmasti sitä onkin, jotka eivät viitsi panostaa itseensä, mutta voihan se vika minun tapauksessa ihan oikeastikin löytyä peilistä? En ole koskaan asiaa juuri ajatellut, että olenko minkä tasoinen ulkonäöllisesti. Olen aina vaan olettanut, että ihan "normaali".

Itse oon kanssa miettinyt että miltä näytän naisten tai ylipäätään toisten silmään. Kotona peilissä en mielestäni näytä edes kovin pahalta ja tinderiinkin onnistuin ottamaan lähes säälliset kuvat jotenkin. Sitten jos katson muiden ottamia kuvia esim. jostain juhlista niin niissä näytän yleensä jotenkin vammaiselta. Usein suorastaan sietämättömältä.
Toisaalta kun yleensä nuo kuvat on otettu juuri tuollaisista sosiaalisista tilaisuuksista jotka eivät ole mulle luontevia, niin näkyykö se joku ahdistus sitten niissä kuvissa? Naama vääntyy mutrulle ja ryhtikin on huono niin rumentaahan se?

"face > body" on kanssa incel-foorumeilla yleinen mantra. Siitä oon jonkin meemikuvankin nähnyt ja niitä kuvia on kyllä vaikea kiistää vaikka olen tiettävästi hetero.

 

[Muumi]

Tämäkin lienee pay2win. Ilmaiskäyttäjä ei koskaan törmaa noihin jotka tykännyt ja se työntää viiden swaippauksen välein pitkiä mainoksia, jonka jälkeen viimeistään poistun sovelluksesta. Onko tästä joku maksanut?

Mä maksoin joskus viime vuonna Valosta kuukauden tai kaksi. En enää edes muista miksi, olisiko saanut rajattomasti tykkäyksiä tai jotain.

Paljon paremmin tuolla tytsyt vastailee ja muutenkin fiksumpaa porukkaa. Kävin pareilla treffeillä ja enemmänkin olisi ollut tarjolla jos olisi jaksanut panostaa. Mutta jos itse et ole jeesustelija, voi olla hyvä mainita profiilissa.

 

[fleimeri]

Omakohtaista kokemusta ei ole deittisovelluksista. Kiinnostaa kyllä, mutta jotenkin pelottaa mennä omalla naamalla ja nimellä muiden (tuhansien??) pällisteltäviksi.

Eikö Tinderprofiilista voikin tunnistaa ihmisen? Mikä on se mekanismi, joka estää kiusaamasta. Kai siellä voi estää, ettei joku enää näe sinua tai voi lähetellä viestejä?

Työpaikalla eräillä yksi hupi nimittäin on seurailla tuttujen ja puolituttujen avoimia sometilejä ja arvostella ja juoruta käkättää niiden tekemisiä.
Eivät he kai tee sitä varsinaisesti kiusatakseen näitä tyyppejä, mutta kun ääneen vetelee (vääriä) johtopäätöksiä toisten elämästä, niin pian niistä tulee jo totuuksia jotka kiertävät suusta suuhun ja luovat (vääriä) mielikuvia ihmisistä.

Tuo on itsellä se ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen kun olen harkinnut profiilin tekoa deittisovellukseen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Omakohtaista kokemusta ei ole deittisovelluksista. Kiinnostaa kyllä, mutta jotenkin pelottaa mennä omalla naamalla ja nimellä muiden (tuhansien??) pällisteltäviksi.

Eikö Tinderprofiilista voikin tunnistaa ihmisen? Mikä on se mekanismi, joka estää kiusaamasta. Kai siellä voi estää, ettei joku enää näe sinua tai voi lähetellä viestejä?

Työpaikalla eräillä yksi hupi nimittäin on seurailla tuttujen ja puolituttujen avoimia sometilejä ja arvostella ja juoruta käkättää niiden tekemisiä.
Eivät he kai tee sitä varsinaisesti kiusatakseen näitä tyyppejä, mutta kun ääneen vetelee (vääriä) johtopäätöksiä toisten elämästä, niin pian niistä tulee jo totuuksia jotka kiertävät suusta suuhun ja luovat (vääriä) mielikuvia ihmisistä.

Tuo on itsellä se ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen kun olen harkinnut profiilin tekoa deittisovellukseen.

Elämä on riski? Voi vaikka kuolla.

Ikävät käyttäjät voi blokata. Ehkä rankinta kiusaamista on sitten se, että sut raportoidaan ylläpidolle jostain höpöhöpö-syystä ja saat sitten siitä potentiaalisia seuraamuksia kuten ulosheittämisen? Maybe.

Ehkä isompi ongelma on kylläkin tuollaiset tavalliset some-tilit kuten Facebook ja Instagram, jos yksityisyydestään välittää.

 

[huglo]

Omakohtaista kokemusta ei ole deittisovelluksista. Kiinnostaa kyllä, mutta jotenkin pelottaa mennä omalla naamalla ja nimellä muiden (tuhansien??) pällisteltäviksi.

Eikö Tinderprofiilista voikin tunnistaa ihmisen? Mikä on se mekanismi, joka estää kiusaamasta. Kai siellä voi estää, ettei joku enää näe sinua tai voi lähetellä viestejä?

Työpaikalla eräillä yksi hupi nimittäin on seurailla tuttujen ja puolituttujen avoimia sometilejä ja arvostella ja juoruta käkättää niiden tekemisiä.
Eivät he kai tee sitä varsinaisesti kiusatakseen näitä tyyppejä, mutta kun ääneen vetelee (vääriä) johtopäätöksiä toisten elämästä, niin pian niistä tulee jo totuuksia jotka kiertävät suusta suuhun ja luovat (vääriä) mielikuvia ihmisistä.

Tuo on itsellä se ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen kun olen harkinnut profiilin tekoa deittisovellukseen.

Mulla on kehtaamisongelma enkä käytä moniakaan somepalveluita, mutta tinderiin meneminen oli sitten lopulta helpompaa kuin ehkä ajattelinkaan. Tai menihän siinä monta vuotta että en tinderiin halunut mennä. Osaltaan siksi että rekisteröinti oli joskus pelkästään facebookilla ja toisaalta pidin sitä pinnallisena ja muuta.
Järkeilin sitten kuitenkin niin että se on normaalia että mies etsii naisseuraa ja tinderin käyttökin on ihan normaalia nykyään. Jos joku siitä keksii kiusaamisen aihetta niin hän on varmaan joku epämies sitten.

Juoruilu ja käkättely kuulostaa akkojen (tai akkamaisten epämiesten) jutulta, onko naisporukka kyseessä tai peräti naisvaltainen työpaikka?

 

[salojan]

Itä-Suomessa aika pienessä pitäjässä jonne olen ajautunut erinäisten syiden takia. Täällä kieltämättä saa pyyhkiä samoja naamoja aika paljon vaikka laittaisikin 80 km säteen. Olen minä käynyt isommissakin kaupungeissa tänä aikana pyörähtämässä viikonlopun reissuilla, mutta ei siellä sen ihmeempää tapahdu äpin puolella. Joskus tulee yksi tai kaksi tykkäystä siellä ollessa. Olen huomannut myös edellisten noin viiden tykkäksen olevan laadullisesti aika, noh, heikkotasoisilta naisilta. Ihmisiähän hekin ovat, ei siinä, mutta en kyllä rupea vaikeasti vammautuneen, sairaalloisen lihavan tai nuorena eläkkeelle mielenterveysongelmien takia jääneen ihmisen omaishoitajaksi. Nämä kaikki kolme olivat siis eri ihmisiä, en tiedä kertooko tämäkin jotain minun profiilin ELO-tasosta vai onko vain sattumaa.

Tiedän sen olevan laiska tekosyy ja monilla se varmasti sitä onkin, jotka eivät viitsi panostaa itseensä, mutta voihan se vika minun tapauksessa ihan oikeastikin löytyä peilistä? En ole koskaan asiaa juuri ajatellut, että olenko minkä tasoinen ulkonäöllisesti. Olen aina vaan olettanut, että ihan "normaali".



Älykkäät kuvat on pois päältä, platina on, bio on melkein niin pitkä kun merkit sallii ja vakituistahan tällä iällä haetaan. En ole ikinä ollut oikein noiden yhden yön hommien ystävä, enkä rehellisesti sanoen ole ikinä uskonut minulla rahkeet riittävän niihin hyvästä fysiikasta ja yleisestä sosiaalisuudesta huolimatta. Yhden kerran elämässä nuorempana on nainen käynyt päälle vähän siihen malliin, että ei olisi puhumalla selvinnyt enkä edes yrittänyt, tuli jopa vähän puskista. Enpähän minä toisaalta juuri elämäni aikana ole ihmisten ilmoilla kovinkaan paljoa liikkunut, koska aina on ollut jotain tulossa mihin treenata tai nörtteily on kiinnostanut enemmän. Muuten on ainokaiset kaksi pitkäaikaista tyttöystävää / avopuolisoa lähteneet mukaan kai enemmän kun olen "hyvä tyyppi" ja sellainen unelmavävy mitä näyttää isukille.

Bioa on tullut hinkattua jos jonkinverran, enemmän persoonaa näyttävään suuntaan ja vähemmän persoonaa näyttävään suuntaan. Kuvissakin on tapahtunut jonkin verran kehitystä ja kehitettävää vielä varmaan olisikin, mutta ihan mielestäni normaaleja kuvia. Ei ammattilaisen ottamia ja viimeisen päälle sliipattuja, mutta ei mitään kellertävässä valossa vessassa otettujakaan.

Swaippailen aika nirsosti oikealle, arviolta ehkä joku 15 - 25% oikealle? Minulla on tällä hetkellä menossa tietopyyntö omasta profiilistani Tinderistä, jännä nähdä miltä lopulta näyttää.

On tämä kyllä aika surkuhupaisaa kun meillä nykypäivän teknologialla olisi mahdollisuus parittaa ihmisiä yhteen aika helvetin tehokkaasti ja tämä systeemi on nyt se mihin lopulta ollaan päädytty markkinajohtajan kautta. Kuten mainittu, homma toimi mielestäni nuorempana ihan hyvin ilman minkäänlaista profiilin hinkkausta ja punalippujen miettimisiä.



Myönnettäköön, että viime aikoina on ollut vaikeuksia sanoa ei moniin vapaa-ajan rientoihin, mutta en mielestäni kuitenkaan vaikuta ihan niin aktiiviselta profiilissani kuin mitä olen viime aikoina ollut oikeassa elämässä. Ainut vaan, että kun niissä vapaa-ajan aktiviteeteissä on lähinnä niitä ukkoja vaan, jolloin ei pääse niiden kautta pariutumaan orgaanisesti vahingossakaan.

Tämä ajankäyttö onkin minulla vähän haasteena tuohon @salojan in ehdotukseen, kun en varsinaisesti tykkää käydä baareissa ja jos siellä kovin myöhään iltaa istuskelemassa ja toivomassa jotain kontaktia tulevan, niin sitä menee seuraava päivä ihan harakoille kun ei ole saanut nukutuksi riittävästi. Näin joka päivä ainakin kerran ellei kaksi urheilevana se uni on kuitenkin aika olennaisessa osassa jaksamista kun päivätöissäkin pitäisi käydä. Tehottomalta tuntuu baarissa istuminen eikä sinne yksin menevänä miehenä välttämättä kehtaa ottaa mukaan jotain kirjaa, jotta saisi sitä ajankäyttöä tehostettua, sillä milloin viimeksi olette nähneet ihmisen lukevan kirjaa baarissa? Ei sillä että se omituisuus ja erikoisuus minua haittaisi, koska ainahan minä olen ollut vähän erikoinen ihminen minun harrastuksien kombolla (urheilullinen & erikoinen päälaji ja ihan helvetin nörtti itse ukko), mutta oudolta tyypiltä vaikuttaminen tuskin ainakaan mahdollisuuksiaan tutustua vastakkaiseen sukupuoleen parantaa. Muutenkin en tiedä onko järkeä etsiä baareista seuraa, jos ei itse tykkää alkoholista?

"No ota kaveri mukaan sinne baariin!". Joo, mahdollista, mutta suurin osa minun kavereista alkaa olemaan niitä pienten lasten vanhempia, joita ei välttämättä myöskään napostele lähteä istumaan baariin iltaa, ellei sitä koko kuviota sovita tosi hyvissä ajoin. Siksi pidänkin valitettavana tosiasiana sitä, että Tinderhän se minulla on pääsääntöinen pariutumiskanava, jos nyt ikinä aion enää olla suhteessa.

Kesällä meinasin koettaa olla läsnä itseäni enemmän ja vähemmän kiinnostavissa tapahtumissa ja paikoissa missä sattuu olemaan naisia 24 - 35 haarukalla, mutta aika hakuammuntaahan tämmöinen touhu on.

Ainakin täällä Tsadissa on useissa kantakaupungin kapakeissa varsin kattava lautapelivalikoima, ja niin on varmasti muissakin kaupungeissa. Siinähän voi olla yksi jutunjuuri jos pyytää ystävällisesti peliseuraa. En näkisi syytä miksei joku nainen kaverinsakin kanssa voisi vetästä erän Kimbleä.

 

[salojan]

Omakohtaista kokemusta ei ole deittisovelluksista. Kiinnostaa kyllä, mutta jotenkin pelottaa mennä omalla naamalla ja nimellä muiden (tuhansien??) pällisteltäviksi.

Eikö Tinderprofiilista voikin tunnistaa ihmisen? Mikä on se mekanismi, joka estää kiusaamasta. Kai siellä voi estää, ettei joku enää näe sinua tai voi lähetellä viestejä?

Työpaikalla eräillä yksi hupi nimittäin on seurailla tuttujen ja puolituttujen avoimia sometilejä ja arvostella ja juoruta käkättää niiden tekemisiä.
Eivät he kai tee sitä varsinaisesti kiusatakseen näitä tyyppejä, mutta kun ääneen vetelee (vääriä) johtopäätöksiä toisten elämästä, niin pian niistä tulee jo totuuksia jotka kiertävät suusta suuhun ja luovat (vääriä) mielikuvia ihmisistä.

Tuo on itsellä se ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen kun olen harkinnut profiilin tekoa deittisovellukseen.

Mä ajattelen tohon että mitä sitten vaikka tunnistaisivat ja arvostelisivat? Sehän on nykypäivää etsiä mahdollista paria juuri sovelluksista joista voi vaan ruksia mitä speksejä vastapuolelta tahtoo. Jos jotkut tuolle nauravat niin se kertoo kyllä naurajien typeryydestä tai muusta ahtaudesta. Jättäisin tuon huomiotta. Ainahan voi tokaista heille jotain lannistavaa ja itselle rohkaisevaa miksi profiili on appissa ja oma naama näkyy kaikille.

 

[Markqq]

Mä maksoin joskus viime vuonna Valosta kuukauden tai kaksi. En enää edes muista miksi, olisiko saanut rajattomasti tykkäyksiä tai jotain.

Paljon paremmin tuolla tytsyt vastailee ja muutenkin fiksumpaa porukkaa. Kävin pareilla treffeillä ja enemmänkin olisi ollut tarjolla jos olisi jaksanut panostaa. Mutta jos itse et ole jeesustelija, voi olla hyvä mainita profiilissa.

Kiitos. Tinder kyllä antaa niin paljon etten koe tarvetta maksaa muista ainakaan tällä hetkellä. Toki sun kokemuksien perusteella voisi tuonne roposen heittää. Badoosta en maksa, se on niin villi länsi. Siellä ghostausprosenti hipoo niin suuria lukemia, ettei siellä kannata mitää tehdä.

Kävinpä eilen sitten treffeillä jälleen. En mä kaikista ole täällä jaksanut mainita, muttta poimittakoon eilinen nyt kuitenkin. Tämän daamin kanssa Tinderissä keskustelu oli aika on/off eli pidempää jauhaamista aika rennosti. Enemmän yllätyin kuinka tämä ei kuitenkaan ghostannut ikinä ja vastavuoroisuus pysyi. Oikeastaan meidän pikkusen pidempi välimatka toi kynnystä lähteä treffeille. Eipä juurikaan ollut mitään odotuksia.

No livenä sitten tunnit meni kuin minuutissa ja synkkas niin että daami tuntui nauravan mun typereimmillekin jutuille. Energiat kohtas. Vibat hyvät. Vaikutti tosi aidolta mimmillä. Ja kerrankin näin päin; nainen jopa näytti paremmalta kuin kuvissa. Hän oli siis jopa ottanut huonommat kuvat profiiliin kuin mitä livenä. Suorastaan pakotin hänet antaa puhelinnumeronsa mutta pitkien loppuhalien jälkeen ei epäröinyt hetkeäkään.

Jännäksi eiliset reffit teki viel se, että saatiin melkee aiheesta ku aiheesta flirttimäistä keskustelua. Oli se kahvinkeitto tai vaatekaappi. Ei tälläsiä saa kovin monen kanssa luotua

Päivä kerrallaan ja rennosti, kuten aina

 

[Joonaspa]

Pokkana oon ite Tinderiin laittanut että lääketieteen opiskelija, ei oo silti jonoa ovella niin emmää tiiä minkalainen mies nykyään enää kelpaa kellekkään? Tässä Oulussa nähneenä kaikenlaista, ehkä paras näky kauppislainen yliopistohaalarimuija käsi kädessä kävelemässä Wolt-työntekijän kanssa. Noh, kai siinä jompikumpi elättää toista

 

[Joku_242]

Tuli vastaan IS:n juttu jossa käsiteltiin Tinderin käyttöä keski-ikäisillä naisilla, eikä heilläkään näytä olevan suurempia vaikeuksia löytää sieltä seuraa. Aikalailla kuten olen arvellutkin...

Hänen kokemuksensa mukaan naisen on helppo löytää sovelluksesta kaikenlaista seuraa, sillä miehiä on käyttäjissä naisia enemmän.


– Perusnaisenakin pärjää hyvin ja saa tykkäyksiä – miehille se on ihan eri geimi.


Ja raadollinen geimi onkin, sillä ihmisiä pyyhitään eli swaipataan oikealle tai vasemmalle pelkän kuvan ja muutaman esittelylauseen perusteella. Mutta sellainen nykyajan deittailumaailma on, eikä se ole Katjan mielestä ollenkaan huono juttu. Hänelle deittisovellukset ovat olleet rivakka oppitunti siitä, miten vedetään omat rajat ja sanoitetaan se, mitä treffikumppanilta haluaa. On molempien ajan tuhlausta lähteä treffeille ihan kivan tyypin kanssa, joka etsii aivan eri asioita kuin itse.

Miten keski-ikäinen pärjää Tinderissä? Katja Lahti kertoo - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

 

[AnnaKoo]

Tuli vastaan IS:n juttu jossa käsiteltiin Tinderin käyttöä keski-ikäisillä naisilla, eikä heilläkään näytä olevan suurempia vaikeuksia löytää sieltä seuraa. Aikalailla kuten olen arvellutkin...



Miten keski-ikäinen pärjää Tinderissä? Katja Lahti kertoo - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Aika tutun kuuloista. Ei niillä tykkäysten määrillä ole mitään merkitystä, kun miehet vetelee kaikki oikealle. Aitoja, hyviä kohtaamisia on vähän ja jos ei niiden vähäistenkään kanssa ole kaikki tähdet oikeassa asennossa, niin eihän siitä suhdetta synny. Toki joillekin Tinder ja treffailu tuntuu olevan lähinnä harrastus ja osaavat nauttia siitä, vaikkei oikein mistään mitään tulisikaan. Luultavasti ovat ekstroverttejä ja/tai tykkäävät irtoseksistä.

 

[Erkki_erikeepperi]

kaikki tähdet oikeassa asennossa, niin eihän siitä suhdetta synny.

Eli haussa on täydellinen mies. Voin kertoa salaisuuden: ei sellaista ole luultavasti olemassakaan.

 

[AnnaKoo]

Eli haussa on täydellinen mies. Voin kertoa salaisuuden: ei sellaista ole luultavasti olemassakaan.

Joo huomasin, ja poistuin Tinderistä ja koko markkinoilta. Toki meillähän on aivan eri käsitys siitä, mitä "täydellisellä miehellä" tarkoitetaan, saati onko se jokin yleispätevä ominaisuuksien kimppu vai jokaisen henkilökohtainen mielipide, mutta ei aloiteta taas sitä vääntöä.

 

[Joku_242]

Aika tutun kuuloista. Ei niillä tykkäysten määrillä ole mitään merkitystä, kun miehet vetelee kaikki oikealle. Aitoja, hyviä kohtaamisia on vähän ja jos ei niiden vähäistenkään kanssa ole kaikki tähdet oikeassa asennossa, niin eihän siitä suhdetta synny. Toki joillekin Tinder ja treffailu tuntuu olevan lähinnä harrastus ja osaavat nauttia siitä, vaikkei oikein mistään mitään tulisikaan. Luultavasti ovat ekstroverttejä ja/tai tykkäävät irtoseksistä.

Tosin sanoit kuitenkin aiemmin että sun vaatimukset oli todella korkealla, etkä oikeastaan edes niin kaivannut suhdetta, niin ehkä sun kokemusta ei voi yleistää kaikkiin. Itse ainakin sain tuosta artikkelista kuvan, että haastatellulla Tinder oli toiminut ihan hyvin.

 

[AnnaKoo]

Tosin sanoit kuitenkin aiemmin että sun vaatimukset oli todella korkealla, etkä oikeastaan edes niin kaivannut suhdetta, niin ehkä sun kokemusta ei voi yleistää kaikkiin. Itse ainakin sain tuosta artikkelista kuvan, että haastatellulla Tinder oli toiminut ihan hyvin.

Ei varmaan voikaan. Mutta eihän tälläkään Katjalla ollut mitään kestävää syntynyt 800 tykkäyksestä huolimatta, ja käsitin jutusta, että olisi kuitenkin vakavampaankin valmis jos vaan jonkun kanssa natsaisi.

Pointtini oli, että vaikka naisille Tinderin pitäisi olla se kuuluisa karkkikauppa ja se sitä tykkäyksillä mitattuna olisikin, niin kuitenkin valtaosalla jää vain luu käteen, jos siis vakavan ja kestävän suhteen haluaa eikä vain liihotella. Eikä tämä Katja ole ainakaan vielä poikkeus.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo huomasin, ja poistuin Tinderistä ja koko markkinoilta. Toki meillähän on aivan eri käsitys siitä, mitä "täydellisellä miehellä" tarkoitetaan, saati onko se jokin yleispätevä ominaisuuksien kimppu vai jokaisen henkilökohtainen mielipide, mutta ei aloiteta taas sitä vääntöä.

Ei varmaan voikaan. Mutta eihän tälläkään Katjalla ollut mitään kestävää syntynyt 800 tykkäyksestä huolimatta, ja käsitin jutusta, että olisi kuitenkin vakavampaankin valmis jos vaan jonkun kanssa natsaisi.

Pointtini oli, että vaikka naisille Tinderin pitäisi olla se kuuluisa karkkikauppa ja se sitä tykkäyksillä mitattuna olisikin, niin kuitenkin valtaosalla jää vain luu käteen, jos siis vakavan ja kestävän suhteen haluaa eikä vain liihotella. Eikä tämä Katja ole ainakaan vielä poikkeus.

Täydellistä "karkkikauppaa" ei keskivertonaiselle ole eikä tule, mutta nykypäivän Suomi on pariutumisen kannalta suurin piirtein paras aika ja paikka koko maailmanhistoriassa naisen kannalta.

Aina voi nipottaa ja valittaa surkeaa kohtaloaan, mutta puitteet on naisen kannalta niin hyvät kuin ne nyt voi olla.

Ja toinen asia on sitten se, että biologisessa ja historiallisessa mielessä keski-ikäiset naiset ei todellakaan ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla, mutta nykyaika on nostanut näitäkin naisia jalustalle, etenkin jos on ulkonäöllisesti ihan ok. Ja jopa vaikkei olisikaan.

 

[AnnaKoo]

Täydellistä "karkkikauppaa" ei keskivertonaiselle ole eikä tule, mutta nykypäivän Suomi on pariutumisen kannalta suurin piirtein paras aika ja paikka koko maailmanhistoriassa naisen kannalta.

Aina voi nipottaa ja valittaa surkeaa kohtaloaan, mutta puitteet on naisen kannalta niin hyvät kuin ne nyt voi olla.

Ja toinen asia on sitten se, että biologisessa ja historiallisessa mielessä keski-ikäiset naiset ei todellakaan ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla, mutta nykyaika on nostanut näitäkin naisia jalustalle, etenkin jos on ulkonäöllisesti ihan ok. Ja jopa vaikkei olisikaan.

Suomi on nykynaiselle jo aika hyvä paikka elää omannäköistä elämää. Itse en ainakaan valita, päinvastoin olen erityisen kiitollinen siitä, että valitsemani elämäntapa on nykyään naisillekin mahdollinen.

Naisten valinnanvapaus ja lisääntynyt itsenäisyys ja itsekunnioitus on ongelma vain joillekin miehille.

 

[Erkki_erikeepperi]

Naisten valinnanvapaus ja lisääntynyt itsenäisyys ja itsekunnioitus on ongelma vain joillekin miehille.

Onhan se ongelma kun markkinat on paskana ja keskivertomiehelle jää usein känsät käteen. Siis mitenkään kenenkään yksilön yksilöllisiin valintoihin suoraan liittymättä.

Ja sehän tässä on hauskaa, että kyllä se sitten epäsuorasti on ongelma myös naisille, tyytymättömyys ja mielenterveysongelmat lisääntyy. Ja moni herää 4-kympin kynnyksellä huomaamaan, että ai niin, olisihan niitä lapsiakin voinut tässä elämässä tehdä...

 

[Markqq]

Fakta on se, että nykyään miehen on löydettävä se intohimo ja elättävä sen pohjalta. Kehitettävä itseään monella osa-alueella. Leikkaa viihde elämästä. En tarkoita, että tarvis vuodeksi mennä munkkiluostariin meditoimaan, vaan yksinkertaisesti vähentää korkean dopamiinitason kuluttavia juttuja.

Mie oon ollut joskus antisosiaalinen syrjäytynyt läskikasa joka ei edes saanut suurinta siiderivalasta itselleen (anteeksi jo pinnallisuuteen). Nyt voin jopa sanoa että naisista on ylitarjontaa.

31v ja going stronger than ever.

 

[Markqq]

Eli haussa on täydellinen mies. Voin kertoa salaisuuden: ei sellaista ole luultavasti olemassakaan.

Mulle naisen kohdalla on tärkein se, että synkkaa/huumori/seksuaalisuus. Ei tarvi tehdä yhtään extra effortia että homma luistaa. Toki tähän päälle se että pitää itsestään huolta, ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja on itsenäinen (omat juttunsa). Paketti valmis.

 

[Azathoth]

Itse pelasin tinderiä noin 5 vuotta sitten ensimmäisen kerran kun pitkäaikainen parisuhde oli päättynyt. Pelitaktiikkani oli swaipata oikealle kaikki ketkä miellyttivät silmää, välittämättä mitä siellä biossa luki tai ei lukenut. 9 kuukauden aikana sain noin 40 matchia joista 5 kanssa kävin treffeillä. Yhden kanssa oli vajaan kuukauden säätö, paljon yhdessä hengailua ja seksiä. Ihastuin tähän ihan kunnolla ja olisin halunnut (ainakin silloin) viedä suhdetta pidemmälle mutta yhtäkkiä nainen ghoustasi minut. Myöhemmin selvisi että ko. nainen oli koko ajan parisuhteessa toisen kanssa... Yksi nainen oli kaikin puolin ihan täydellinen. Oli kuvissa aivan jumalaisen kaunis ja livenä vielä parempi. Luonteeltaan todella mukava mutta lopulta meikäläinen ei häntä kuitenkaan kiinnostanut tarpeeksi. Kahden naisen kanssa homma ei edennyt treiffeistä pidemmälle. Molemmat olisivat kyllä halunneet enemmän mutta itseäni ei kiinnostanut. Ei oikein ulkonäkö ja luonne natsannut.

Viimeisin nainen jonka kanssa kävin noin 4 vuotta sitten tindertreffeillä oli kuin se kauan etsitty "the one". Heti alusta alkaen juttu kulki, huomasimme että meillä on paljon samoja mielenkiinnon kohteita kuten harrastukset ja elämänkatsomus sekä arvot olivat aikalailla yksi yhteen. Menin eräänä torstai-iltana hänen luokseen kahville ja kotiin palasin vasta maanantaina aamulla. Nyt noin neljä vuotta myöhemmin se sama nainen istuu tuossa vastapäätä sohvalla ja silittelee meidän yhteistä dogea. Molemmat ollaan opiskeltu meidän unelma ammatteihin, omistetaan yhdessä asunto ja haaveillaan josko sitä lähitulevaisuudessa ostaisi mökin jostain järvenrannalta.

Eli kyllä se tosirakkaus voi sieltä tinderistäkin löytyä. Tsemppiä kaikille io techin sotureille!

 

[BongisKhan]

Erittäin harvassa on naiset jotka edellyttää, tai edes toivoo miehen käyvän salilla. Toi kuntosali on miesten itsensä keksimä meemi. Olennaistahan on oikeasti se, että huolehtii itsestään. Keinoja on monia, ja jokaisen pitäisi valita just se mikä itsestä tuntuu hyvältä, eikä sitä, minkä KUVITTELEE tekevän vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen.

Niinno, sinänsä ihan totta että tietyn lihamäärän jälkeen salimakeilulla tehdään vaikutus enää lähinnä toisiin miehiin, mutta kyllähän ihan järjestään melkein kaikissa naisille suunnatuissa kyselyissä miehen seksikkäimmistä fyysistä ominaisuuksista toistuu ne samat hartiat ja käsivarret, jotka harvoin kenellekään ihan itsekseen ilmaantuvat...

 

[Dr. Who]

Itse pelasin tinderiä noin 5 vuotta sitten ensimmäisen kerran kun pitkäaikainen parisuhde oli päättynyt. Pelitaktiikkani oli swaipata oikealle kaikki ketkä miellyttivät silmää, välittämättä mitä siellä biossa luki tai ei lukenut. 9 kuukauden aikana sain noin 40 matchia joista 5 kanssa kävin treffeillä. Yhden kanssa oli vajaan kuukauden säätö, paljon yhdessä hengailua ja seksiä. Ihastuin tähän ihan kunnolla ja olisin halunnut (ainakin silloin) viedä suhdetta pidemmälle mutta yhtäkkiä nainen ghoustasi minut. Myöhemmin selvisi että ko. nainen oli koko ajan parisuhteessa toisen kanssa... Yksi nainen oli kaikin puolin ihan täydellinen. Oli kuvissa aivan jumalaisen kaunis ja livenä vielä parempi. Luonteeltaan todella mukava mutta lopulta meikäläinen ei häntä kuitenkaan kiinnostanut tarpeeksi. Kahden naisen kanssa homma ei edennyt treiffeistä pidemmälle. Molemmat olisivat kyllä halunneet enemmän mutta itseäni ei kiinnostanut. Ei oikein ulkonäkö ja luonne natsannut.

Viimeisin nainen jonka kanssa kävin noin 4 vuotta sitten tindertreffeillä oli kuin se kauan etsitty "the one". Heti alusta alkaen juttu kulki, huomasimme että meillä on paljon samoja mielenkiinnon kohteita kuten harrastukset ja elämänkatsomus sekä arvot olivat aikalailla yksi yhteen. Menin eräänä torstai-iltana hänen luokseen kahville ja kotiin palasin vasta maanantaina aamulla. Nyt noin neljä vuotta myöhemmin se sama nainen istuu tuossa vastapäätä sohvalla ja silittelee meidän yhteistä dogea. Molemmat ollaan opiskeltu meidän unelma ammatteihin, omistetaan yhdessä asunto ja haaveillaan josko sitä lähitulevaisuudessa ostaisi mökin jostain järvenrannalta.

Eli kyllä se tosirakkaus voi sieltä tinderistäkin löytyä. Tsemppiä kaikille io techin sotureille!

Parissa vuodessa itsekkin sieltä oman kumppanin löysin, tai olisi se löytynyt jo aikasemmin, mutta olen nirso ja rima on korkealla, todella korkealla.

 

[fleimeri]

Tuli vastaan IS:n juttu jossa käsiteltiin Tinderin käyttöä keski-ikäisillä naisilla, eikä heilläkään näytä olevan suurempia vaikeuksia löytää sieltä seuraa. Aikalailla kuten olen arvellutkin...

Miten keski-ikäinen pärjää Tinderissä? Katja Lahti kertoo - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat

Kiitti linkistä. Paljon samaa kuin omassa tilanteessa niin avautu kyllä itselle hyvin noi tädin pohdinnat, miltä tuntuu tuossa kohtaa elämää sinkuuntua ja mennä Tinderiin.

Pitkässä parisuhteessa on kuin aikakapselissa ja kun se päättyy ja kaivat itsesi sieltä kivijalasta ulos sinkkuna, niin tunnet olevasi se kolmikymppinen viidentoista vuoden takaa, vaikka tukkakin jo rupee harmaantumaan.
Pitää varmaan kaivella jostain se (keski-ikäinen) nyt-minä ennen kuin lähtee etsimään mitään vakavampaa uutta parisuhdetta.

 

[AnnaKoo]

Kiitti linkistä. Paljon samaa kuin omassa tilanteessa niin avautu kyllä itselle hyvin noi tädin pohdinnat, miltä tuntuu tuossa kohtaa elämää sinkuuntua ja mennä Tinderiin.

Pitkässä parisuhteessa on kuin aikakapselissa ja kun se päättyy ja kaivat itsesi sieltä kivijalasta ulos sinkkuna, niin tunnet olevasi se kolmikymppinen viidentoista vuoden takaa, vaikka tukkakin jo rupee harmaantumaan.
Pitää varmaan kaivella jostain se (keski-ikäinen) nyt-minä ennen kuin lähtee etsimään mitään vakavampaa uutta parisuhdetta.

Sillä on varmasti merkitystä, kuinka pitkästä suhteesta eroaa. Kuvittelisin, että jostain 20 vuoden suhteesta erotessa paitsi eroshokki, myös se tinderhuuma iskee kertaluokkaa isommin kuin sellaiselle, joka on ollut aikuisiälläkin välillä sinkku. Itseäni en tunnistanut tuosta, että olisin tinderöidessäni elänyt uudestaan jotain nuoruutta. Päinvastoin sitä on vähän liiankin tietoinen ulkonäön rapistumisesta, vaikken toisaalta jaksa siitä välittää. Iän ja elämänkokemuksen tuomat muut muutokset kompensoi ulkoisia seikkoja ja päihittääkin ne 6-0.

 

[AnnaKoo]

Parissa vuodessa itsekkin sieltä oman kumppanin löysin, tai olisi se löytynyt jo aikasemmin, mutta olen nirso ja rima on korkealla, todella korkealla.

Tässä muuten tulee hyvin esiin se, miten paljon tarvitaan aikaa ja malttia. Itse olin ihan kypsä Tinderiin jo puolessa vuodessa. Jotenkin Tinder vääristää aikaa ja luo illuusion siitä, että asiat voisi ja niiden pitäisi tapahtua jotenkin nopeutetusti vs. live-elämä. Mutta ei se mene niin, tai se vaatisi ihan hurjasti tuuria (tai tosi matalan riman).

 

[Dr. Who]

Tässä muuten tulee hyvin esiin se, miten paljon tarvitaan aikaa ja malttia. Itse olin ihan kypsä Tinderiin jo puolessa vuodessa. Jotenkin Tinder vääristää aikaa ja luo illuusion siitä, että asiat voisi ja niiden pitäisi tapahtua jotenkin nopeutetusti vs. live-elämä. Mutta ei se mene niin, tai se vaatisi ihan hurjasti tuuria (tai tosi matalan riman).

Mä olen sitä mieltä että jos elämässä oikeasti jotain tiettyä haluaa, siihen pitää nähdä aikaa ja vaivaa, sekä välttää kompromisseja.

En ole hetkeäkään katunut että näin tämän vaivan ja maltoin olla hyppäämättä ensimmäiseen mahdolliseen parisuhteeseen heti puolen vuoden jälkeen, olisin taas sinkku...

 

[AnnaKoo]

Mä olen sitä mieltä että jos elämässä oikeasti jotain tiettyä haluaa, siihen pitää nähdä aikaa ja vaivaa, sekä välttää kompromisseja.

En ole hetkeäkään katunut että näin tämän vaivan ja maltoin olla hyppäämättä ensimmäiseen mahdolliseen parisuhteeseen heti puolen vuoden jälkeen, olisin taas sinkku...

Just näin! Harva tärkeä ja iso tavoite elämässä on sellainen, että se tipahtaa taivaalta syliin tuosta vain. Usein ne vaativat kärsivällisyyttä ja panostamista. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään syntyy siitä, kun lopputuloksen lopulta saavuttaa, mahdollisimman vähin kompromissein. Silloin saavutusta osaa myös arvostaa.

 

[Joku_242]

Fakta on se, että nykyään miehen on löydettävä se intohimo ja elättävä sen pohjalta. Kehitettävä itseään monella osa-alueella. Leikkaa viihde elämästä. En tarkoita, että tarvis vuodeksi mennä munkkiluostariin meditoimaan, vaan yksinkertaisesti vähentää korkean dopamiinitason kuluttavia juttuja.

Mitä tarkoitat korkean dopamiinitason jutuilla? En ainakaan itse ole koskaan saanut mitään erityisempiä kicksejä viihteestä, varsinkaan jostain bulkkiviihteestä tyyliin telkkarin tosi-tv. Lukioaikaan tosin tuli pelattua aika innolla tietokoneella, mutta kyllä siihenkin kyllästyi parikymppisenä.

Toisaalta eipä mulla koskaan ole myöskään ole ollut mitään erityisen suurta intohimoa mihinkään, vaikka onkin ollut kiinnostunut monista eri asioista.

 

[Markqq]

Mitä tarkoitat korkean dopamiinitason jutuilla? En ainakaan itse ole koskaan saanut mitään erityisempiä kicksejä viihteestä, varsinkaan jostain bulkkiviihteestä tyyliin telkkarin tosi-tv. Lukioaikaan tosin tuli pelattua aika innolla tietokoneella, mutta kyllä siihenkin kyllästyi parikymppisenä.

Toisaalta eipä mulla koskaan ole myöskään ole ollut mitään erityisen suurta intohimoa mihinkään, vaikka onkin ollut kiinnostunut monista eri asioista.

Spoileri: Nyt tulee niin offtopic asiaa dopamiinista, yms, että menköön spoileriin

No siis. Tää menee täysin offtopic nyt, mutta lyhyehkäisyydessään meillä on ihmisenä baseline dopamiinitasot. Sanotaanko vaikka 100/100 pistettä päivän aikana (tähä vaikuttaa mitä olet ennen tätä päivää tehnyt ja tulee vaikuttamaan tulevan päivien aktiviteetit), mitä enemmän saat välitöntä mielihyvää (porno, videopelit, alkoholi, huumeet - nämä nyt ovat jo next levelin juttuja), mutta esim roskaruoka, sokeri, televisio, viihde, elokuvat, jne, laskee tuota sun pistemäärää eli et saa enään niin paljon mielihyvää tylsistä asiosita kuten vaikka instrumentin opettelu tai kirjan lukeminen tai opiskelu. Nää nyt on semmosia asioita jotka ovat reilassa suurimmalla osalla meistä ja niitä ei sinänsä tarvi ajatella. Mainittakoon vielä että tuota dopamiinitason leveliä voi nostaa eri aktiviteeteilla mm. kylmät suihkut.

Kuitenkin, mitä vähemmän altistat ittesi "viihteelle" niin semmonen elämän euforia "en tarvitse mitään" palaa elämään - lapsenkaltaisempi tila ja alat nauttimaan hyvin pienistäkin asioista.

Nyt edelleen muistakaa, että meen aika extreme levelille tässä jutussa eli elkää nyt poimiko sitä ettettekö nauttisi elämästä vaikka puolet teidän elämästä olisi viihdettä täynnä. Meen nyt vain teoreettiselle tasolle.

Ja nämä ovat ihan tietellisiä juttuja mm. Andrew Hubermannin podcasteis puhutaa näistä paljon.

Ja mitä toho intohimoon tulee, niin jos koko ajan harhauttaa itseään erilaisella viihteellä, se semmonen "kutsumusammatti" on helposti hukassa ja sit elämä tuntuu siltä, että jotain koko ajan puuttuu. Meikäläinen viime eron jälkeen suorastaan syöksyin mun tunnemaailmaan ja ajatuksiin et mitäs hemmettiä tässä nyt tekis - jonkintasoiseen depressioon jopa. Kitarahan sieltä kaivautui ja saan jokapäiväistä euforiaa kun treenaan tätä päivittäin.

Ja en tiiä. Mä en saa enää mielihyvää instant viihteestä - ellei se ole naisen kanssa kulutettua aikaa. Miesten kesken on enemmänkin, että kuinka rakennetaan parempaa elämää, bisnestä, jne..

Ja eihän tää elämä mitää ruusuista ole, vastoinkäymisten voittamista useinkin. Tunteita menee laidasta laitaan ja niiden kanssa diilataan aina sen mukaan.

 

[senefisti]

Omat empiiriset tutkimukseni, tässä neljällä eri vuosikymmenellä harjoitettuna, kertovat seuraavaa.

Kun on hyvällä tuulella ja on kaikinpuolin hyvä päivä, niin silloin hymyilyttää, juttu luistaa ja huumori kukkii. Tämmöisinä päivinä sitä saatto lykästääkin, jos ihan ulkosalle lähti iltaa viettämään. Känkkäränkkä päivänä ei kyllä lykästänyt.

Sitte toisekseen, kun kokee ylipäätänsä elämässään asioiden olevan hyvin ja on sillee noh.. Onnellinen, pääsääntöisesti arjessaan, niin sen seurauksena sitä kiinnittää vähän huomiota ulkoiseen olemukseensa, kämppänsä siisteyteen ja tulee sitä harrastettua ja kuntoiltuakin, koska näistä kaikista jutuista tuolloin nauttii. Ne tuottavat mielihyvää.

Toisaalta mikään yllämainitsemani ei pidä paikkaansa, koska toiset kanavoivat pahan olonsa juuri noihin asioihin, kenties jopa pakkomielteisesti, mutta en esim. minä. Kun itse voin huonosti, niin eipä vois vähempää kiinnostaa siivoilu, kuntoilu ja suihkun jälkeen peiliin katsoessa se viikon jo ollut parransänki ja harottava tukka on aina good enough. Tämmöisinä aikoina olen katsonut parhaakseni, olla etsimättä naisseuraa.

Mutta juu, tuossapa oma antini tänne, oikein pähkinänkuoressa. Olkaa hyvät ja jatkakaa toki

 

[Joku_242]

Spoileri: Nyt tulee niin offtopic asiaa dopamiinista, yms, että menköön spoileriin

No siis. Tää menee täysin offtopic nyt, mutta lyhyehkäisyydessään meillä on ihmisenä baseline dopamiinitasot. Sanotaanko vaikka 100/100 pistettä päivän aikana (tähä vaikuttaa mitä olet ennen tätä päivää tehnyt ja tulee vaikuttamaan tulevan päivien aktiviteetit), mitä enemmän saat välitöntä mielihyvää (porno, videopelit, alkoholi, huumeet - nämä nyt ovat jo next levelin juttuja), mutta esim roskaruoka, sokeri, televisio, viihde, elokuvat, jne, laskee tuota sun pistemäärää eli et saa enään niin paljon mielihyvää tylsistä asiosita kuten vaikka instrumentin opettelu tai kirjan lukeminen tai opiskelu. Nää nyt on semmosia asioita jotka ovat reilassa suurimmalla osalla meistä ja niitä ei sinänsä tarvi ajatella. Mainittakoon vielä että tuota dopamiinitason leveliä voi nostaa eri aktiviteeteilla mm. kylmät suihkut.

Kuitenkin, mitä vähemmän altistat ittesi "viihteelle" niin semmonen elämän euforia "en tarvitse mitään" palaa elämään - lapsenkaltaisempi tila ja alat nauttimaan hyvin pienistäkin asioista.

Nyt edelleen muistakaa, että meen aika extreme levelille tässä jutussa eli elkää nyt poimiko sitä ettettekö nauttisi elämästä vaikka puolet teidän elämästä olisi viihdettä täynnä. Meen nyt vain teoreettiselle tasolle.

Ja nämä ovat ihan tietellisiä juttuja mm. Andrew Hubermannin podcasteis puhutaa näistä paljon.

Ja mitä toho intohimoon tulee, niin jos koko ajan harhauttaa itseään erilaisella viihteellä, se semmonen "kutsumusammatti" on helposti hukassa ja sit elämä tuntuu siltä, että jotain koko ajan puuttuu. Meikäläinen viime eron jälkeen suorastaan syöksyin mun tunnemaailmaan ja ajatuksiin et mitäs hemmettiä tässä nyt tekis - jonkintasoiseen depressioon jopa. Kitarahan sieltä kaivautui ja saan jokapäiväistä euforiaa kun treenaan tätä päivittäin.

Ja en tiiä. Mä en saa enää mielihyvää instant viihteestä - ellei se ole naisen kanssa kulutettua aikaa. Miesten kesken on enemmänkin, että kuinka rakennetaan parempaa elämää, bisnestä, jne..

Ja eihän tää elämä mitää ruusuista ole, vastoinkäymisten voittamista useinkin. Tunteita menee laidasta laitaan ja niiden kanssa diilataan aina sen mukaan.

Kaipa toi on yksilöllistä, mutta omat kokemukset on aikalailla täysin erilaisia. Toisaalta en ole myöskään koskaan ollut kovin impulsiivinen tai tunteellinen ihminen, enkä silleen odota mitään erityisiä "kicksejä" arjesta.

 

[Make]

Tänään tuli kuukausi täyteen ensitreffeistä naisen kanssa, jonka "tapasin" Tinderissä ja jota nyt olen nähnyt muutaman kerran. Asutaan eri paikkakunnilla niin ei ihan joka päivä voi nähdä. Viestitellään kuitenkin joka päivä.

Nyt tullut itselle ekaa kertaa semmoiset fiilikset, että edetäänkö liian nopeasti. Tinderin poistin jo, koska ajattelin "katsoa tämän kortin" ja olisin sen varmaan muutenkin taas poistanut joksikin aikaa. Olen vähän semmoinen on-off Tinderin käyttäjä, jossain kohtaa se alkaa aina ärsyttämään niin että poistan koko sovelluksen Nainen myös poisti Tinderin kun huomasi että minä poistin. Nuo fiilikset tulleet ehkä siitä, että hän on osoittanut aika syviä tunteita jo näin pian. Hän ehdotti jo kolmannella näkemisellä että laitettaisiin Facebookiin parisuhdestatus (tuolla kerralla vasta oli eka yökyläily ja tapahtui ehkä kahden viikon jälkeen). En vielä silloin halunnut laittaa, ja sen jälkeen ei olla puhuttu siitä eikä olla laitettu. Ollaan puhuttu tulevaisuuden haaveista ja ajatuksista. Totta kai kannattaa mahdollisimman aikaisin käydä ainakin isommat linjat läpi eli esim. haluaako naimisiin, haluaako lapsia jne. Viime kerralla kun nähtiin ja puhuttiin naimisiin menosta (yleisesti, ei että oltaisiin jo menossa), niin nainen heitti siinä että suostuisi kosintaani vaikka heti. En tiedä vitsailiko tai ymmärsinkö väärin, mutta ei nyt ihan kuukauden jälkeen vielä. Olen kyllä sanonut että muutama vuosi pitää olla ennen kuin minä olisin valmis sitoutumaan niin että kosisin. Taidan häntä muistuttaa tästä, ja sanoa että tuo hänen "heittonsa" ehkä jopa säikäytti, että onko hän jo noin sitoutunut. Itse en koe vielä että olisi noin vahvoja tunteita herännyt.

Jatkan ihan avoimin mielin tutustumista ja näkemistä, mutta jos jossain kohtaa hän alkaa liikaa kuumotella että pitäisi syventää suhdetta ja itse en ole vielä valmis niin sitten pitää vaan rohkeasti ottaa asia esiin.

Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.

Tämä naimisiinmeno-hössötys on jatkunut, mm. hän on näyttänyt minulla häämekkoja "tällainen mulle tulee häihin". Mitä ihmettä? Ei olla kihloissa edes niin hän katselee jo häämekkoja. Hiljattain oli isompi "riita" asiaan liittyen. Haastoin nimittäin vähän tuota koko ajatusta naimisiinmenosta, niin hän sitten vähän kilahti kuinka olen luvannut hänelle että mennään joskus naimisiin ja nyt yritän muuttaa sitä Sanoin sitten, että miksi tästä edes pitää puhua näin paljon/tarkasti tässä vaiheessa, kun ei olla edes vuotta oltu. Miksi pitää suunnitella milloin ja missä häät olisivat, ketä sinne kutsutaan jne. Lupasi olla puhumatta nyt vähään aikaan mutta saa nähdä.

Muuten kyllä on ollut ihan kivaa. Tykkään erityisesti siitä, miten samanlaisia ollaan monessa asiassa. Hän antaa mun olla oma itseni ja jos mä haluan viettää omaa aikaa niin keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Mun edellinen suhde oli semmonen että sillä naisella ei ollut oikein muita kontakteja kuin minä, niin oma aika oli siksi hyvin rajallista kun koko ajan piti olla naisen kanssa tai vaihtoehtoisesti kokea syyllisyyttä siitä, että nyt se on siellä yksin surullisena kotisohvalla. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole onneksi sellaista tarvinnut kokea.

Mun pitää viimeistään kesän jälkeen tehdä päätös, että haluanko jatkaa. Mua hävettäisi jos annan hänen muuttaa tänne paikkakunnalle siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten vasta kerronkin ajatukseni ja ehkä lopetan koko jutun. Hänellä on kuitenkin työ nykyisellä paikkakunnalla, ja täällä missä asun hänellä ei ole ketään muita tuttuja entuudestaan.

 

[sirace]

Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.

Tämä naimisiinmeno-hössötys on jatkunut, mm. hän on näyttänyt minulla häämekkoja "tällainen mulle tulee häihin". Mitä ihmettä? Ei olla kihloissa edes niin hän katselee jo häämekkoja. Hiljattain oli isompi "riita" asiaan liittyen. Haastoin nimittäin vähän tuota koko ajatusta naimisiinmenosta, niin hän sitten vähän kilahti kuinka olen luvannut hänelle että mennään joskus naimisiin ja nyt yritän muuttaa sitä Sanoin sitten, että miksi tästä edes pitää puhua näin paljon/tarkasti tässä vaiheessa, kun ei olla edes vuotta oltu. Miksi pitää suunnitella milloin ja missä häät olisivat, ketä sinne kutsutaan jne. Lupasi olla puhumatta nyt vähään aikaan mutta saa nähdä.

Muuten kyllä on ollut ihan kivaa. Tykkään erityisesti siitä, miten samanlaisia ollaan monessa asiassa. Hän antaa mun olla oma itseni ja jos mä haluan viettää omaa aikaa niin keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Mun edellinen suhde oli semmonen että sillä naisella ei ollut oikein muita kontakteja kuin minä, niin oma aika oli siksi hyvin rajallista kun koko ajan piti olla naisen kanssa tai vaihtoehtoisesti kokea syyllisyyttä siitä, että nyt se on siellä yksin surullisena kotisohvalla. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole onneksi sellaista tarvinnut kokea.

Mun pitää viimeistään kesän jälkeen tehdä päätös, että haluanko jatkaa. Mua hävettäisi jos annan hänen muuttaa tänne paikkakunnalle siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten vasta kerronkin ajatukseni ja ehkä lopetan koko jutun. Hänellä on kuitenkin työ nykyisellä paikkakunnalla, ja täällä missä asun hänellä ei ole ketään muita tuttuja entuudestaan.

Mikä sinua ahdistaa suhteessa? Tommonenhan on löytö tänäpäivänä ja vaikea löytää parempaa, antaa tilaa omille jutuille, samanlaiset arvot, sitoutuminen ( häät)...

 

[Fact0ry]

Mikä sinua ahdistaa suhteessa? Tommonenhan on löytö tänäpäivänä ja vaikea löytää parempaa, antaa tilaa omille jutuille, samanlaiset arvot, sitoutuminen ( häät)...

Tätä samaa meinasin kysyä. Eihän tuossa kuvauksen perusteella ole muu "pielessä" kuin pieni epäsuhta siinä millä vauhdilla edetään. Vai kaiveleeko @Make tuossa nyt joku muu, minkä vuoksi nuo hääpuheetkin alkaa ahdistaa?

 

[AnnaKoo]

Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.

Tämä naimisiinmeno-hössötys on jatkunut, mm. hän on näyttänyt minulla häämekkoja "tällainen mulle tulee häihin". Mitä ihmettä? Ei olla kihloissa edes niin hän katselee jo häämekkoja. Hiljattain oli isompi "riita" asiaan liittyen. Haastoin nimittäin vähän tuota koko ajatusta naimisiinmenosta, niin hän sitten vähän kilahti kuinka olen luvannut hänelle että mennään joskus naimisiin ja nyt yritän muuttaa sitä Sanoin sitten, että miksi tästä edes pitää puhua näin paljon/tarkasti tässä vaiheessa, kun ei olla edes vuotta oltu. Miksi pitää suunnitella milloin ja missä häät olisivat, ketä sinne kutsutaan jne. Lupasi olla puhumatta nyt vähään aikaan mutta saa nähdä.

Muuten kyllä on ollut ihan kivaa. Tykkään erityisesti siitä, miten samanlaisia ollaan monessa asiassa. Hän antaa mun olla oma itseni ja jos mä haluan viettää omaa aikaa niin keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Mun edellinen suhde oli semmonen että sillä naisella ei ollut oikein muita kontakteja kuin minä, niin oma aika oli siksi hyvin rajallista kun koko ajan piti olla naisen kanssa tai vaihtoehtoisesti kokea syyllisyyttä siitä, että nyt se on siellä yksin surullisena kotisohvalla. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole onneksi sellaista tarvinnut kokea.

Mun pitää viimeistään kesän jälkeen tehdä päätös, että haluanko jatkaa. Mua hävettäisi jos annan hänen muuttaa tänne paikkakunnalle siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten vasta kerronkin ajatukseni ja ehkä lopetan koko jutun. Hänellä on kuitenkin työ nykyisellä paikkakunnalla, ja täällä missä asun hänellä ei ole ketään muita tuttuja entuudestaan.

Onhan tuo todella nopeaa sitomista naisen puolelta, en yhtään ihmettele että ahdistaa! Enemmän ihmettelen ylläolevia ihmetteleviä kommentteja. Tuossa ajassa toista ei todellakaan tunneta vielä hyvin, etenkin kun kyse on kaukosuhteesta eli aikaa ei ilmeisesti vietetä paljoa 24/7 yhdessä, että näkisi millainen toinen todella arjessa ja asuinkumppanina olisi. Muutenkin tuollainen käytös on minusta iso red flag, siis tuo kilarointi aiheesta ja naisen tulkinta, että on jo naimisiinkin lupauduttu. Kuullostaa hyvin nuoren ja epävarman ihmisen toiminnalta. Ehkä jotain läheisriippuvuutta tms. epätasapainoisuutta havaittavissa, joka voi ennustaa todella vahvaa kontrollinhalua.

Haluan nostaa myös hattua @Make lle siitä, että tunnistaa tilanteen ja vastuunsa siitä. Ei mitenkään itsestäänselvää, vaan monesti eropäätöstä vetkutellaan liian pitkälle, kun toinen on jo liiankin sitoutunut suhteeseen ja tehnyt sen vuoksi isoja kompromisseja tms.

 

[AnnaKoo]

Ja jatkan vielä, että useinhan painostus yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta ovat vasta ensiaskel, seuraavaksi alkaa painostus lastentekoon. Ymmärrän, jos ikää on 30+, silloin naisen onkin pakko saada melko nopea varmistus sille, että lapsiakin aletaan yrittää mahd. pian. Mutta jos ei ole tästä kyse, niin puhdasta kontrollin- ja omistuksenhaluahan tuollainen käytös on. Tunnistan siitä jossain määrin myös epävarman itseni ja ystäväni joskus 20+ vuotta sitten. Kypsän ihmisen käytöstä tuo ei ole. Etenkään, kun harva enää nykyään kokee naimisiinmenoa tarpeelliseksi. Molempien tulisi kunnioittaa toistensa toiveita näissä asioissa, ja jos ne ei kertakaikkiaan kohtaa, niin ero on parempi. Tällöin nainenkin pääsee toteuttamaan haavettaan jonkun sellaisen kanssa, joka on siihen yhtä nopeasti valmis.

 

[Lare]

Miten suhtaudutte tilanteeseen, jos tapailun alkuvaiheessa itse joutuu tekemään kaikki aloitteet esimerkiksi viestittelyyn tai tapaamisien eteen? Toinen on kyllä mukana, jos ehdotan jotain ja muuten tykkään henkilöstä. Aloitteiden puute saa vain herkästi miettimään, onko toinen aidosti kiinnostunut ja omat tunteet menee aivan vuoristorataa. Samoin mietin, muuttuuko toinen tapailun edetessä, vai joudunko jatkossakin tekemään kaiken suhteen eteen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Miten suhtaudutte tilanteeseen, jos tapailun alkuvaiheessa itse joutuu tekemään kaikki aloitteet esimerkiksi viestittelyyn tai tapaamisien eteen? Toinen on kyllä mukana, jos ehdotan jotain ja muuten tykkään henkilöstä. Aloitteiden puute saa vain herkästi miettimään, onko toinen aidosti kiinnostunut ja omat tunteet menee aivan vuoristorataa. Samoin mietin, muuttuuko toinen tapailun edetessä, vai joudunko jatkossakin tekemään kaiken suhteen eteen.

Hyvällä tuurilla kyseessä on ns. vanhanaikainen nainen, joka antaa miehen päättää ja viedä hommaa eteenpäin.

Huonommalla tuurilla nainen ei ole ihan täysillä mukana, vaan peesailee nyt sitten paremman puutteessa. Ehkä tämä on todennäköisempää...

 

[AnnaKoo]

Miten suhtaudutte tilanteeseen, jos tapailun alkuvaiheessa itse joutuu tekemään kaikki aloitteet esimerkiksi viestittelyyn tai tapaamisien eteen? Toinen on kyllä mukana, jos ehdotan jotain ja muuten tykkään henkilöstä. Aloitteiden puute saa vain herkästi miettimään, onko toinen aidosti kiinnostunut ja omat tunteet menee aivan vuoristorataa. Samoin mietin, muuttuuko toinen tapailun edetessä, vai joudunko jatkossakin tekemään kaiken suhteen eteen.

Jos jo heti alussa tuntuu raskaalta, niin ei se siitä ainakaan keveämmäksi ajan myötä muutu. Toiset vaan ovat vähän sellaisia, noh, perässävedettäviä luonteeltaan. Joko sen kanssa diilaa tai sitten ei. Itse en diilaa, mutta olenkin se jolla oli liian kovat kriteerit.

 

[AnnaKoo]

Hyvällä tuurilla kyseessä on ns. vanhanaikainen nainen, joka antaa miehen päättää ja viedä hommaa eteenpäin.

Huonommalla tuurilla nainen ei ole ihan täysillä mukana, vaan peesailee nyt sitten paremman puutteessa. Ehkä tämä on todennäköisempää...

Nämäkin on kyllä ihan mahdollisia selityksiä. Erkin kanssa samaa mieltä, rasti seinään

 

[Make]

Ja jatkan vielä, että useinhan painostus yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta ovat vasta ensiaskel, seuraavaksi alkaa painostus lastentekoon. Ymmärrän, jos ikää on 30+, silloin naisen onkin pakko saada melko nopea varmistus sille, että lapsiakin aletaan yrittää mahd. pian. Mutta jos ei ole tästä kyse, niin puhdasta kontrollin- ja omistuksenhaluahan tuollainen käytös on. Tunnistan siitä jossain määrin myös epävarman itseni ja ystäväni joskus 20+ vuotta sitten. Kypsän ihmisen käytöstä tuo ei ole. Etenkään, kun harva enää nykyään kokee naimisiinmenoa tarpeelliseksi. Molempien tulisi kunnioittaa toistensa toiveita näissä asioissa, ja jos ne ei kertakaikkiaan kohtaa, niin ero on parempi. Tällöin nainenkin pääsee toteuttamaan haavettaan jonkun sellaisen kanssa, joka on siihen yhtä nopeasti valmis.

Jonkinlaista itsensä vertailua muihin tai huonommuuden tunnetta tuossa taitaa olla. Nimittäin, kun jossain kohtaa otin esille siviilivihkimisen ajatuksena, niin ei käy vaan pitää olla kirkkovihkiminen. Perusteluna "sitten olen katkera, kun kaverit menee kirkossa naimisiin". Yksi perustelu, miksi pitäisi edetä niin nopeasti, on "kun ollaan jo näin vanhoja" (ja ollaan siis kumpikin vajaa 30-vuotiaita...) Ehkä tämän perustelun taustalla on se, että hänen muutamaa vuotta nuorempi sisko on tulevana kesänä menossa naimisiin. Hänellä tosin suhdetta tulevan aviomiehensä kanssa takana jo käsittääkseni n. 7 vuotta.

Itse en koe avioliittoa mitenkään tavoitteena elämässäni. En toisaalta vastustakaan sitä, mutta itselle se voisi olla tyyliin käydään vaikka 10-15 vuoden yhdessäolon jälkeen "virallistamassa" suhde maistraatissa. Eli kyllä meidän ajatus tuosta on aika eri ääripäissä.

 

[AnnaKoo]

Jonkinlaista itsensä vertailua muihin tai huonommuuden tunnetta tuossa taitaa olla. Nimittäin, kun jossain kohtaa otin esille siviilivihkimisen ajatuksena, niin ei käy vaan pitää olla kirkkovihkiminen. Perusteluna "sitten olen katkera, kun kaverit menee kirkossa naimisiin". Yksi perustelu, miksi pitäisi edetä niin nopeasti, on "kun ollaan jo näin vanhoja" (ja ollaan siis kumpikin vajaa 30-vuotiaita...) Ehkä tämän perustelun taustalla on se, että hänen muutamaa vuotta nuorempi sisko on tulevana kesänä menossa naimisiin. Hänellä tosin suhdetta tulevan aviomiehensä kanssa takana jo käsittääkseni n. 7 vuotta.

Itse en koe avioliittoa mitenkään tavoitteena elämässäni. En toisaalta vastustakaan sitä, mutta itselle se voisi olla tyyliin käydään vaikka 10-15 vuoden yhdessäolon jälkeen "virallistamassa" suhde maistraatissa. Eli kyllä meidän ajatus tuosta on aika eri ääripäissä.

Olet varmaankin kommunikoinut nämä ajatukset selvästi? Aika usein kuulee sellaista, että nainen on tulkinnut epäselvät/epävarmat vastaukset tai keskustelun lykkäysyritykset haluamallaan tavalla, eli myöntymiseksi. Vikaa on silloin sekä sysissä että sepissä, vaikka syypäiden etsiminen ei nyt olennaista olekaan. Olennaista on se, että sinun tulisi tahollasi pohtia, mitkä ovat sinulle niitä asioita, joissa voit mennä vastaan, ja missä taas haluat pitää omista haluistasi, toiveistasi, suunnitelmistasi tai rajoistasi kiinni. Kynnysmatoksi ei pidä ryhtyä, ei varsinkaan niin tärkeissä asioissa kuin yhteenmuutto ja sen ajankohta, puhumattakaan lisääntymisestä. Mitä avioliittoon tulee, niin se on lopulta juridinen muodollisuus, joskaan ei kuitenkaan ihan merkityksetönkään sellainen. Ei siihenkään pidä mielestäni kevyin perustein hypätä, sillä se tuo mukanaan myös sellaisia pikkujuttuja kuin puolison elatusvelvollisuus, ja eron sattuessa tulee sitten ositusta sun muuta tehtäväksi.

Kaiken kaikkiaan, minusta kuullostat kypsemmältä, tasapainoisemmalta ja harkitsevammalta kuin seurutelukumppanisi. Vain itse tiedät, onko hänessä ja suhteessanne niin paljon hyviä puolia, että rakkaus riittää odottelemaan, että hänkin tuosta vähän kypsyy ja hyväksymään senkin, jos niin ei tapahdukaan. Molemminpuolinen aito kunnioitus on yksi olennainen yhdessäpitävä liima. Onko teillä sitä riittävästi?

Muoks. Piti vielä tuoda sekin esiin, että mahdolliset mökötykset yms. on manipulointia, niihin ei kannata mennä mukaan. Toki pitää ottaa toisen mielipaha ja pettymys empaattisesti huomioon, mutta hyvä olisi pystyä keskustelemaan mistä ne kumpuaa. Näillä tiedoin siis kypsymättömyydestä, kun vielä vertaillaan tällaisia asioita kavereihin ja sisaruksiin. Voi olla jopa niin, että nainen on käsikirjoittanut elämäänsä valmiiksi (nuorena kihloihin, unelmahäät, talo jne.), ja etsii toiseen päärooliin sopivaa ja suostuvaista miestä. Oikeastaan se oli aika yleistäkin vielä kun itse olin 2-kymppinen, mutta luulin että tuota ei enää niin esiintyisi.

 

[mitsumies]

Jonkinlaista itsensä vertailua muihin tai huonommuuden tunnetta tuossa taitaa olla. Nimittäin, kun jossain kohtaa otin esille siviilivihkimisen ajatuksena, niin ei käy vaan pitää olla kirkkovihkiminen. Perusteluna "sitten olen katkera, kun kaverit menee kirkossa naimisiin". Yksi perustelu, miksi pitäisi edetä niin nopeasti, on "kun ollaan jo näin vanhoja" (ja ollaan siis kumpikin vajaa 30-vuotiaita...) Ehkä tämän perustelun taustalla on se, että hänen muutamaa vuotta nuorempi sisko on tulevana kesänä menossa naimisiin. Hänellä tosin suhdetta tulevan aviomiehensä kanssa takana jo käsittääkseni n. 7 vuotta.

Itse en koe avioliittoa mitenkään tavoitteena elämässäni. En toisaalta vastustakaan sitä, mutta itselle se voisi olla tyyliin käydään vaikka 10-15 vuoden yhdessäolon jälkeen "virallistamassa" suhde maistraatissa. Eli kyllä meidän ajatus tuosta on aika eri ääripäissä.

Ymmärtäisin että olisi kiire saada lapsia koska siinä on ne tietyt kylmät realiteetit ja tuossa iässä ihan oikeasti on jo kiire. Oli se sitten hätiköityä tai ei, tai jos ei sitten lopulta yhdessä olosta tulisikaan mitään. Jos lapsia haluaa niin ~30 vuotiaana ei enää ole aikaa katsella ja tunnustella vuosikausia olisiko tässä oikea kumppani loppu elämäksi.

Mikä taas tähän avioliittoon, tai oikeastaan, hääjuhlaan. Kuulostaa että se on nimenomaan ne "häät", ei siis avioliitto, josta on jokin todella outo ja lapsellinen pakkomielle. Veikkaan että vastaavia tapauksia löytyy näistä satuhää yms realityohjelmista. En haluaisi olla pessimisti, mutta en usko että jos motivaatio on nimenomaan se itse hääjuhla eikä se, huom, JUMALAN edessä vannottu vala olla toisen kanssa loppuun asti, ole välttämättä kovin vakaalla pohjalla. Muutenkin vieroksuttaa vahvasti nämä kirkkohäiden vaatijat jos eivät ihan oikeasti ole tosissaan tai ymmärrä mistä siinä on pohjimmiltaan kyse, miten iso ja valtava asia se oikeasti on, eikä ole edes jossain määrin myös uskonnollisia.

Tuo kuulostaa juurikin aika isolta erolta ihan yleisesti maailmankatsomuksessa että ehkä kannattaisi miettiä vakavaa ja samalla ehkä sitten viimeistä keskustelua asiasta. Voi olla että tässä kohtaa se eri polkujen jatkaminen ei tee läheskään niin kipeää kuin vuosi pari häiden jälkeen ja olisi reilumpaa myös morsianehdokkaalle etsiä joku samalla aaltopituudella asiasta oleva kumppanikseen. Veikkaan että hääjuhlat ja kaikki sitä edeltävä rumba olisi aika painajaismainen kokemus sinulle (ja varmasti myös morsiammellekkin joka itkee meikit mekolla kun jokin ei nyt mennytkään kuten elokuvissa)