No jos olisit vielä jaksanut lukea sen minun lainatun viestin, missä kirjoitin: "Väitän, että naisilla homma jakautuu pariin samanlaiseen heimoon. Nuori hyvännäköinen bilehile nainen Hesasta saa varmasti seuraa ja pullea kassaneiti Järvenpäästä ei saa mitään."
Ja omalla kohdalla standardit on korkealla, eikä siltikään ole tarvinnut ”riman alituksiin” lähteä. Siispä liputankin salilla käyntiä, ihan muiden hyötyjenkin takia.No 20v hyvännäköinen bilehile Helsingissä ei todellakaan ole tavis, eikä myöskään se lihava kassaneiti Järvenpäästä. He ovat ääripäitä markkina-arvoltaan.
Juu tästä olen samaa mieltä ja ihan tarkoituksella otinkin nämä ääripäät näitä 'heimoja' edustamaan.No 20v hyvännäköinen bilehile Helsingissä ei todellakaan ole tavis, eikä myöskään se lihava kassaneiti Järvenpäästä. He ovat ääripäitä markkina-arvoltaan.
www.hs.fi
Kovin vahvat väitteet sulla kuitenkin on Tinderistä ja miten markkinat sovelluksen sisällä pyörii. Itse kohta 10v ajalta kerännyt kokemuksia (ei yhtäjaksoisesti) ja tälläkin hetkellä olen Tinderissä.
Tämähän se todellisuus oikeasti on.
Syrjäseudullahan on nimenomaan suhteessa parhaimmat markkinat naisen kannalta. Jos naisia on tarjolla vain kourallinen, niin varmasti riittää mätsejä jokaiselle.
Mun parhaimmat vinkit Tinderiin: ole nainen, älä ole mies. Jos kuitenkin olet mies, niin älä ole lyhyt, ruma, juntti ja creepy, äläkä asu muualla kuin kasvukeskuksessa.Kymmenen vuoden Tinder-expertti kertoo mikä miesten profiileissa mättää (jos on ollut siellä 10 vuotta, niin vika ei välttämättä ole vain miehissä...):
Deittailu | Minna Kuosmanen kyllästyi Tinderin naisvihaan ja teki siitä surkuhupaisan meemitilin
HS Nyt soitti Instagramissa @tinderonpaskapeli-tiliä ylläpitävälle Minna Kuosmaselle ja kysyi, mitkä ovat deittiprofiilien ”punaisia lippuja”.
Toivottavasti kovin monen tämän palstan lukijan profiilit eivät ole päätyneet hänen insta-tililleen, koska ovat oikeasti tosi paskoja profiileja. Mutta ehkä noista kommenteista saa jotain apua siihen mitä ei ainakaan kannata laittaa.
Tuo nainen on tullut vastaan Tinderissä. Ei ole kiltisti sanottuna perinteisellä tavalla kaunis, mutta jos vilkaisee screencaptureita instassa, niin siitä huolimatta +99 näkyy tykkäyksissä.
Vertasin tuota dataa omiin ja pohdin:
Itse oon kanssa miettinyt että miltä näytän naisten tai ylipäätään toisten silmään. Kotona peilissä en mielestäni näytä edes kovin pahalta ja tinderiinkin onnistuin ottamaan lähes säälliset kuvat jotenkin. Sitten jos katson muiden ottamia kuvia esim. jostain juhlista niin niissä näytän yleensä jotenkin vammaiselta. Usein suorastaan sietämättömältä.
Mä maksoin joskus viime vuonna Valosta kuukauden tai kaksi. En enää edes muista miksi, olisiko saanut rajattomasti tykkäyksiä tai jotain.
Elämä on riski? Voi vaikka kuolla.
Mulla on kehtaamisongelma enkä käytä moniakaan somepalveluita, mutta tinderiin meneminen oli sitten lopulta helpompaa kuin ehkä ajattelinkaan. Tai menihän siinä monta vuotta että en tinderiin halunut mennä. Osaltaan siksi että rekisteröinti oli joskus pelkästään facebookilla ja toisaalta pidin sitä pinnallisena ja muuta.
Ainakin täällä Tsadissa on useissa kantakaupungin kapakeissa varsin kattava lautapelivalikoima, ja niin on varmasti muissakin kaupungeissa. Siinähän voi olla yksi jutunjuuri jos pyytää ystävällisesti peliseuraa. En näkisi syytä miksei joku nainen kaverinsakin kanssa voisi vetästä erän Kimbleä.
Mä ajattelen tohon että mitä sitten vaikka tunnistaisivat ja arvostelisivat? Sehän on nykypäivää etsiä mahdollista paria juuri sovelluksista joista voi vaan ruksia mitä speksejä vastapuolelta tahtoo. Jos jotkut tuolle nauravat niin se kertoo kyllä naurajien typeryydestä tai muusta ahtaudesta. Jättäisin tuon huomiotta. Ainahan voi tokaista heille jotain lannistavaa ja itselle rohkaisevaa miksi profiili on appissa ja oma naama näkyy kaikille.
Kiitos. Tinder kyllä antaa niin paljon etten koe tarvetta maksaa muista ainakaan tällä hetkellä. Toki sun kokemuksien perusteella voisi tuonne roposen heittää. Badoosta en maksa, se on niin villi länsi. Siellä ghostausprosenti hipoo niin suuria lukemia, ettei siellä kannata mitää tehdä.
Miten keski-ikäinen pärjää Tinderissä? Katja Lahti kertoo - Ihmiset & suhteet - Ilta-Sanomat
Aika tutun kuuloista. Ei niillä tykkäysten määrillä ole mitään merkitystä, kun miehet vetelee kaikki oikealle. Aitoja, hyviä kohtaamisia on vähän ja jos ei niiden vähäistenkään kanssa ole kaikki tähdet oikeassa asennossa, niin eihän siitä suhdetta synny. Toki joillekin Tinder ja treffailu tuntuu olevan lähinnä harrastus ja osaavat nauttia siitä, vaikkei oikein mistään mitään tulisikaan. Luultavasti ovat ekstroverttejä ja/tai tykkäävät irtoseksistä.
Eli haussa on täydellinen mies. Voin kertoa salaisuuden: ei sellaista ole luultavasti olemassakaan.
Joo huomasin, ja poistuin Tinderistä ja koko markkinoilta. Toki meillähän on aivan eri käsitys siitä, mitä "täydellisellä miehellä" tarkoitetaan, saati onko se jokin yleispätevä ominaisuuksien kimppu vai jokaisen henkilökohtainen mielipide, mutta ei aloiteta taas sitä vääntöä.
Tosin sanoit kuitenkin aiemmin että sun vaatimukset oli todella korkealla, etkä oikeastaan edes niin kaivannut suhdetta, niin ehkä sun kokemusta ei voi yleistää kaikkiin. Itse ainakin sain tuosta artikkelista kuvan, että haastatellulla Tinder oli toiminut ihan hyvin.
Ei varmaan voikaan. Mutta eihän tälläkään Katjalla ollut mitään kestävää syntynyt 800 tykkäyksestä huolimatta, ja käsitin jutusta, että olisi kuitenkin vakavampaankin valmis jos vaan jonkun kanssa natsaisi.
Täydellistä "karkkikauppaa" ei keskivertonaiselle ole eikä tule, mutta nykypäivän Suomi on pariutumisen kannalta suurin piirtein paras aika ja paikka koko maailmanhistoriassa naisen kannalta.
Suomi on nykynaiselle jo aika hyvä paikka elää omannäköistä elämää. Itse en ainakaan valita, päinvastoin olen erityisen kiitollinen siitä, että valitsemani elämäntapa on nykyään naisillekin mahdollinen.
Onhan se ongelma kun markkinat on paskana ja keskivertomiehelle jää usein känsät käteen. Siis mitenkään kenenkään yksilön yksilöllisiin valintoihin suoraan liittymättä.
Mulle naisen kohdalla on tärkein se, että synkkaa/huumori/seksuaalisuus. Ei tarvi tehdä yhtään extra effortia että homma luistaa. Toki tähän päälle se että pitää itsestään huolta, ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja on itsenäinen (omat juttunsa). Paketti valmis.
Nyt noin neljä vuotta myöhemmin se sama nainen istuu tuossa vastapäätä sohvalla ja silittelee meidän yhteistä dogea. 
Molemmat ollaan opiskeltu meidän unelma ammatteihin, omistetaan yhdessä asunto ja haaveillaan josko sitä lähitulevaisuudessa ostaisi mökin jostain järvenrannalta.
Niinno, sinänsä ihan totta että tietyn lihamäärän jälkeen salimakeilulla tehdään vaikutus enää lähinnä toisiin miehiin, mutta kyllähän ihan järjestään melkein kaikissa naisille suunnatuissa kyselyissä miehen seksikkäimmistä fyysistä ominaisuuksista toistuu ne samat hartiat ja käsivarret, jotka harvoin kenellekään ihan itsekseen ilmaantuvat...
Parissa vuodessa itsekkin sieltä oman kumppanin löysin, tai olisi se löytynyt jo aikasemmin, mutta olen nirso ja rima on korkealla, todella korkealla.Itse pelasin tinderiä noin 5 vuotta sitten ensimmäisen kerran kun pitkäaikainen parisuhde oli päättynyt. Pelitaktiikkani oli swaipata oikealle kaikki ketkä miellyttivät silmää, välittämättä mitä siellä biossa luki tai ei lukenut. 9 kuukauden aikana sain noin 40 matchia joista 5 kanssa kävin treffeillä. Yhden kanssa oli vajaan kuukauden säätö, paljon yhdessä hengailua ja seksiä. Ihastuin tähän ihan kunnolla ja olisin halunnut (ainakin silloin) viedä suhdetta pidemmälle mutta yhtäkkiä nainen ghoustasi minut. Myöhemmin selvisi että ko. nainen oli koko ajan parisuhteessa toisen kanssa... Yksi nainen oli kaikin puolin ihan täydellinen. Oli kuvissa aivan jumalaisen kaunis ja livenä vielä parempi. Luonteeltaan todella mukava mutta lopulta meikäläinen ei häntä kuitenkaan kiinnostanut tarpeeksi. Kahden naisen kanssa homma ei edennyt treiffeistä pidemmälle. Molemmat olisivat kyllä halunneet enemmän mutta itseäni ei kiinnostanut. Ei oikein ulkonäkö ja luonne natsannut.
Viimeisin nainen jonka kanssa kävin noin 4 vuotta sitten tindertreffeillä oli kuin se kauan etsitty "the one". Heti alusta alkaen juttu kulki, huomasimme että meillä on paljon samoja mielenkiinnon kohteita kuten harrastukset ja elämänkatsomus sekä arvot olivat aikalailla yksi yhteen. Menin eräänä torstai-iltana hänen luokseen kahville ja kotiin palasin vasta maanantaina aamulla.
Eli kyllä se tosirakkaus voi sieltä tinderistäkin löytyä. Tsemppiä kaikille io techin sotureille!
Kiitti linkistä. Paljon samaa kuin omassa tilanteessa niin avautu kyllä itselle hyvin noi tädin pohdinnat, miltä tuntuu tuossa kohtaa elämää sinkuuntua ja mennä Tinderiin.
Sillä on varmasti merkitystä, kuinka pitkästä suhteesta eroaa. Kuvittelisin, että jostain 20 vuoden suhteesta erotessa paitsi eroshokki, myös se tinderhuuma iskee kertaluokkaa isommin kuin sellaiselle, joka on ollut aikuisiälläkin välillä sinkku. Itseäni en tunnistanut tuosta, että olisin tinderöidessäni elänyt uudestaan jotain nuoruutta. Päinvastoin sitä on vähän liiankin tietoinen ulkonäön rapistumisesta, vaikken toisaalta jaksa siitä välittää. Iän ja elämänkokemuksen tuomat muut muutokset kompensoi ulkoisia seikkoja ja päihittääkin ne 6-0.
Tässä muuten tulee hyvin esiin se, miten paljon tarvitaan aikaa ja malttia. Itse olin ihan kypsä Tinderiin jo puolessa vuodessa. Jotenkin Tinder vääristää aikaa ja luo illuusion siitä, että asiat voisi ja niiden pitäisi tapahtua jotenkin nopeutetusti vs. live-elämä. Mutta ei se mene niin, tai se vaatisi ihan hurjasti tuuria (tai tosi matalan riman).
Mä olen sitä mieltä että jos elämässä oikeasti jotain tiettyä haluaa, siihen pitää nähdä aikaa ja vaivaa, sekä välttää kompromisseja.
Just näin! Harva tärkeä ja iso tavoite elämässä on sellainen, että se tipahtaa taivaalta syliin tuosta vain. Usein ne vaativat kärsivällisyyttä ja panostamista. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään syntyy siitä, kun lopputuloksen lopulta saavuttaa, mahdollisimman vähin kompromissein. Silloin saavutusta osaa myös arvostaa.
Mitä tarkoitat korkean dopamiinitason jutuilla? En ainakaan itse ole koskaan saanut mitään erityisempiä kicksejä viihteestä, varsinkaan jostain bulkkiviihteestä tyyliin telkkarin tosi-tv. Lukioaikaan tosin tuli pelattua aika innolla tietokoneella, mutta kyllä siihenkin kyllästyi parikymppisenä.
Mitä tarkoitat korkean dopamiinitason jutuilla? En ainakaan itse ole koskaan saanut mitään erityisempiä kicksejä viihteestä, varsinkaan jostain bulkkiviihteestä tyyliin telkkarin tosi-tv. Lukioaikaan tosin tuli pelattua aika innolla tietokoneella, mutta kyllä siihenkin kyllästyi parikymppisenä.
Toisaalta eipä mulla koskaan ole myöskään ole ollut mitään erityisen suurta intohimoa mihinkään, vaikka onkin ollut kiinnostunut monista eri asioista.
Kaipa toi on yksilöllistä, mutta omat kokemukset on aikalailla täysin erilaisia. Toisaalta en ole myöskään koskaan ollut kovin impulsiivinen tai tunteellinen ihminen, enkä silleen odota mitään erityisiä "kicksejä" arjesta.
Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.Tänään tuli kuukausi täyteen ensitreffeistä naisen kanssa, jonka "tapasin" Tinderissä ja jota nyt olen nähnyt muutaman kerran. Asutaan eri paikkakunnilla niin ei ihan joka päivä voi nähdä. Viestitellään kuitenkin joka päivä.
Nyt tullut itselle ekaa kertaa semmoiset fiilikset, että edetäänkö liian nopeasti. Tinderin poistin jo, koska ajattelin "katsoa tämän kortin" ja olisin sen varmaan muutenkin taas poistanut joksikin aikaa. Olen vähän semmoinen on-off Tinderin käyttäjä, jossain kohtaa se alkaa aina ärsyttämään niin että poistan koko sovelluksen
Jatkan ihan avoimin mielin tutustumista ja näkemistä, mutta jos jossain kohtaa hän alkaa liikaa kuumotella että pitäisi syventää suhdetta ja itse en ole vielä valmis niin sitten pitää vaan rohkeasti ottaa asia esiin.
Sanoin sitten, että miksi tästä edes pitää puhua näin paljon/tarkasti tässä vaiheessa, kun ei olla edes vuotta oltu. Miksi pitää suunnitella milloin ja missä häät olisivat, ketä sinne kutsutaan jne. Lupasi olla puhumatta nyt vähään aikaan mutta saa nähdä.Mikä sinua ahdistaa suhteessa? Tommonenhan on löytö tänäpäivänä ja vaikea löytää parempaa, antaa tilaa omille jutuille, samanlaiset arvot, sitoutuminen ( häät)...Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.
Tämä naimisiinmeno-hössötys on jatkunut, mm. hän on näyttänyt minulla häämekkoja "tällainen mulle tulee häihin". Mitä ihmettä? Ei olla kihloissa edes niin hän katselee jo häämekkoja. Hiljattain oli isompi "riita" asiaan liittyen. Haastoin nimittäin vähän tuota koko ajatusta naimisiinmenosta, niin hän sitten vähän kilahti kuinka olen luvannut hänelle että mennään joskus naimisiin ja nyt yritän muuttaa sitä
Muuten kyllä on ollut ihan kivaa. Tykkään erityisesti siitä, miten samanlaisia ollaan monessa asiassa. Hän antaa mun olla oma itseni ja jos mä haluan viettää omaa aikaa niin keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Mun edellinen suhde oli semmonen että sillä naisella ei ollut oikein muita kontakteja kuin minä, niin oma aika oli siksi hyvin rajallista kun koko ajan piti olla naisen kanssa tai vaihtoehtoisesti kokea syyllisyyttä siitä, että nyt se on siellä yksin surullisena kotisohvalla. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole onneksi sellaista tarvinnut kokea.
Mun pitää viimeistään kesän jälkeen tehdä päätös, että haluanko jatkaa. Mua hävettäisi jos annan hänen muuttaa tänne paikkakunnalle siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten vasta kerronkin ajatukseni ja ehkä lopetan koko jutun. Hänellä on kuitenkin työ nykyisellä paikkakunnalla, ja täällä missä asun hänellä ei ole ketään muita tuttuja entuudestaan.
Tätä samaa meinasin kysyä. Eihän tuossa kuvauksen perusteella ole muu "pielessä" kuin pieni epäsuhta siinä millä vauhdilla edetään. Vai kaiveleeko @Make tuossa nyt joku muu, minkä vuoksi nuo hääpuheetkin alkaa ahdistaa?
Onhan tuo todella nopeaa sitomista naisen puolelta, en yhtään ihmettele että ahdistaa! Enemmän ihmettelen ylläolevia ihmetteleviä kommentteja. Tuossa ajassa toista ei todellakaan tunneta vielä hyvin, etenkin kun kyse on kaukosuhteesta eli aikaa ei ilmeisesti vietetä paljoa 24/7 yhdessä, että näkisi millainen toinen todella arjessa ja asuinkumppanina olisi. Muutenkin tuollainen käytös on minusta iso red flag, siis tuo kilarointi aiheesta ja naisen tulkinta, että on jo naimisiinkin lupauduttu. Kuullostaa hyvin nuoren ja epävarman ihmisen toiminnalta. Ehkä jotain läheisriippuvuutta tms. epätasapainoisuutta havaittavissa, joka voi ennustaa todella vahvaa kontrollinhalua.Päivitystä taas tähän. Edelleen saman naisen kanssa olen, takana nyt n. 9 kuukautta. Asutaan yhä eri paikkakunnilla, mutta nainen suunnittelee muuttoa mun paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna. Ei kuitenkaan samaan asuntoon eli ei olla vielä yhteen muuttamassa.
Tämä naimisiinmeno-hössötys on jatkunut, mm. hän on näyttänyt minulla häämekkoja "tällainen mulle tulee häihin". Mitä ihmettä? Ei olla kihloissa edes niin hän katselee jo häämekkoja. Hiljattain oli isompi "riita" asiaan liittyen. Haastoin nimittäin vähän tuota koko ajatusta naimisiinmenosta, niin hän sitten vähän kilahti kuinka olen luvannut hänelle että mennään joskus naimisiin ja nyt yritän muuttaa sitä
Muuten kyllä on ollut ihan kivaa. Tykkään erityisesti siitä, miten samanlaisia ollaan monessa asiassa. Hän antaa mun olla oma itseni ja jos mä haluan viettää omaa aikaa niin keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Mun edellinen suhde oli semmonen että sillä naisella ei ollut oikein muita kontakteja kuin minä, niin oma aika oli siksi hyvin rajallista kun koko ajan piti olla naisen kanssa tai vaihtoehtoisesti kokea syyllisyyttä siitä, että nyt se on siellä yksin surullisena kotisohvalla. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole onneksi sellaista tarvinnut kokea.
Mun pitää viimeistään kesän jälkeen tehdä päätös, että haluanko jatkaa. Mua hävettäisi jos annan hänen muuttaa tänne paikkakunnalle siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten vasta kerronkin ajatukseni ja ehkä lopetan koko jutun. Hänellä on kuitenkin työ nykyisellä paikkakunnalla, ja täällä missä asun hänellä ei ole ketään muita tuttuja entuudestaan.
Hyvällä tuurilla kyseessä on ns. vanhanaikainen nainen, joka antaa miehen päättää ja viedä hommaa eteenpäin.
Jos jo heti alussa tuntuu raskaalta, niin ei se siitä ainakaan keveämmäksi ajan myötä muutu. Toiset vaan ovat vähän sellaisia, noh, perässävedettäviä luonteeltaan. Joko sen kanssa diilaa tai sitten ei. Itse en diilaa, mutta olenkin se jolla oli liian kovat kriteerit.
Nämäkin on kyllä ihan mahdollisia selityksiä. Erkin kanssa samaa mieltä, rasti seinään
Jonkinlaista itsensä vertailua muihin tai huonommuuden tunnetta tuossa taitaa olla. Nimittäin, kun jossain kohtaa otin esille siviilivihkimisen ajatuksena, niin ei käy vaan pitää olla kirkkovihkiminen. Perusteluna "sitten olen katkera, kun kaverit menee kirkossa naimisiin". Yksi perustelu, miksi pitäisi edetä niin nopeasti, on "kun ollaan jo näin vanhoja" (ja ollaan siis kumpikin vajaa 30-vuotiaita...)
Ehkä tämän perustelun taustalla on se, että hänen muutamaa vuotta nuorempi sisko on tulevana kesänä menossa naimisiin. Hänellä tosin suhdetta tulevan aviomiehensä kanssa takana jo käsittääkseni n. 7 vuotta.
