Kuten itsekin ilmaisit, olit väärässä. Normaalipainoiset eivät ole heterogeenistä porukkaa kuten viestissäsi sanoit, ja moni normaalipainoinen voi joutua tekemään noita samoja päätöksiä jatkuvasti. Sen normaalipainon pitäminen voi olla yllättävänkin monelle hyvin haastavaa.
Mun ongelmissa tai niistä selviytymisessä ei ole mitään ylpeydenaihetta. En livenä kerro ihmisille, että mulla on tällaisia ongelmia. Jos joku näistä nyt jotain ylpeyttä kaivaa, niin se ei ole minun ongelmani. Anteeksi siitä, että mä en jaksa alkaa hienostelemaan sanavalinnoissani. Mun kännykässä on kestomuistutus: "käy juoksemassa vitun laiska paska!", ja se on mun asenne tätä ongelmaani vastaan. En tiedä onko oman laiskuutensa vihaaminen yleisesti kovin terve tai tehokas tapa. Voisi itsellänikin jokin toinen tyyli toimia paremmin, mutta näin normaaliaikana paino seilaa n. 5 kg:n haarukassa, johonka olen suhteellisen tyytyväinen, joten ei ole tarvetta enää muuttaakaan mitään. Tuo 5 kg tuntuu kyllä kerääntyvän ainoastaan vyötärölle ja en mikään hoikka ole alarajallakaan, joten ei välttämättä kovin terveellistä tämä nykyinenkään pidemmän päälle.
Tässä ketjussa ei käsittääkseni ole tarkoitus puhua vain jostain 80 kg:n ylipainosta. Se on jo äärimmäisen sairasta ja siinä on täysin antanut periksi periksi pidemmäksi aikaa. Taitaa onnistumistodennäköisyys olla hyvin lähellä nollaa, jos on tilanteen päästänyt tuohon. En kategorisoi itseäni samaan kategoriaan. Kuitenkin, ikävä kyllä jos antaisin periksi, niin kyllä... se 80 kg kasaantuisi muutamassa vuodessa tuohon vyötärölle. Tämä on jatkuvaa taistelua sitä vastaan, että näin ei tapahtuisi. Pitääkö olla hengenvaarallisesti lihava, että saa jonkun oikeuden puhua siitä, että on vaikeuksia kontrolloida omaa syömistään? Itsestäänselvyyksien heittely argumenttina ei oikein toimi. Jos tavoitteena on sama paino saman pituiselle, niin toki 80 kg ottaa kauemman aikaa ja enemmän panoksia kuin 8 kg. Puolet toki voi lähteä suhteellisen helpostikin, koska sen rasvan pitäminen kehossa vaatii jo ankaraa syömistä, mutta sen jälkeen menee todella vaikeaksi. Suurin ongelma kuitenkin lienee se, että jos on tosiaan nuo kilot kerryttänyt, niin näkymät sille, että pystyy jotain pitkäjänteistä asialle tekemään, ovat aika huonot.
Lopulta kyse on vain siitä, että pitää tehdä päätös tehdä asialle jotain. Onhan se äärimmäisen vaikeaa. Tekosyitä lipsumiseen löytyy aina. Lipsumisia myös tapahtuu, mutta sitten pitää tehdä se päätös uudestaan. Ikävä kyllä ei ole mitään muuta keinoa muuta kuin tehdä asialle jotain. Vatsalaukun leikkaus on väliaikainen keino, jos ei ole halua tehdä asialle mitään. Se että ei fyysisesti pysty syömään enempää ei poista mahdollisuutta venyttää sitä vatsalaukkua uudestaan. Kuitenkin se, että havaitsee todellakin jotain hyvää tapahtuvan, voi jonkinasteisen itsekontrollin omaavalle kuitenkin olla se alkusysäys sille muutokselle. Moni vain luulee, että työ loppuu siihen kun on laihduttu. Ei lopu... se on sitä työtä koko loppuelämän.