Lihavuusepidemia

Onneksi nykyään on kalorit ja makrot jokaisessa kaupassa ostettavassa pussukassa. Nopeastihan ne makrot ja kalorit laskee, jos haluaa tietää paljonko energiaa otetaan sisään päivittäin. Monelle varmaan yllätys, että munkkikin voi vaatia 2-3h kävelylenkin siitä tulevan energian poistamiseen. Tietenkin riippuu paljon kävelijän koosta/reippaudesta ja munkin koosta.

Nykypäivänä en lähtisi puolustelemaan tietämättömyyttä. Googlella saa kaivettua nopeasti asiat esiin. Samalla törmää myös ääripäiden älyttömyyksiin kuten vain hedelmiä tai vain lihaa dieetteihin. Osa porukasta uskoo litteään maahan. En usko, että ihan kaikille on annettu kauhalla. Enemmistö silti lienee ihan fiksuja ja asiat omissa käsissä, jos vain kiinnostaa ottaa kontrollia omasta elämästä.
Joo ennen ei ehkä ollut oikein tietoa saatavilla, mutta mielestäni tietoa on nykyään saatavilla ja erityisesti lihavuusasioissa sitä oikein tyrkytetään joka suunnasta. Vastakkaisena voimana on esim. tämä kehoposiivisuus-ajattelu. Kyllä suuri osa lihavista kuitenkin ymmärtää, että se lihavuus on epäterveellistä ja myös haluavat siitä eroon. Ikävä kyllä, osa menee näihin hulluihin trendeihin, ja saattavat niiden seurauksena lihoa siihen kuntoon, että sitä tahdonvoimaa ei ole enää päästä takaisin.
 
Mun vinkkelistä katsoen jakautuminen niihin joita oma terveys kiinnostaa ja joita ei kiinnostaa on kasvussa. Omaa tietämättömyyttä/saamattomuutta pyritään sitten perustelemaan ulkoisilla asioilla kuten "syyllistäminen" tai "geenit ja ympäristö" tai "töiden takia ei jaksa harrastaa liikuntaa". Mä en ota kenestäkään muusta vastuuta tai yritä ketään pakottaa panostamaan itseensä.

Toisaalta sitten on niitä ihmisiä kuten minä, jotka seuraavat into piukassa kaikkea uuttakin. Paljon on mielenkiintoisia asioita mitä ei ole aukottomasti todistettu, mutta joiden parissa porukka puuhastelee. Esim. pätkä ja pidemmät paastot ovat erittäin mielenkiintoinen "uusi", oikeasti wanha asia eliniän ja terveyden optimointiin. Autofagia on mielenkiintoinen juttu, josta irtosi hiljattain myös nobelin palkinto. Ne joilla rahaa riittää käyttävät sitä myös esim. kokovartalo mri skanneihin, geenianalysointiin, veri/kusi/... testeihin jne. joiden avulla pyritään optimoimaan terveyttä viimeisen päälle/löydetään syöpäkasvaimet hyvin aikaisessa vaiheessa. On myös niitä, jotka nappailevat kokeellisia koktaileja, jotta "nuorentuisivat".

Mun vinkkelistä ongelma ei niinkään ole siinä etteikö tietoa olisi helposti tarjolla. Ongelma on enemmän siinä, että voi hurahtaa ihan liian pitkälle syvään päätyyn ja päätyä käyttämään rahaa turhiin tai jopa vahingollisiin asioihin. Se, että jos haluaa laihduttaa niin ensi askel on lähteä hakemaan tietoa ja pyrkiä ymmärtämään mikä tieto on oleellista ja mikä ei. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Vaikka mulle toimii low carb+pätkäpaasto niin ei tarkoita että se toimisi jollekin muulle.

Minä sain lääkärissä 82kg/174cm koolla "overweight" tuomion. Lääkäri yritti pakottaa(ilmaisen) ravintoterapeutin puheille. En siinä kohtaa uskonut. Nyt 5v myöhemmin ja 19kg keveämpänä joutuu myöntämään, että lääkäri oli oikeassa. Ei se mitään lihasta ollut, mitä mulla oli päällä. Itsellensä on helppo valehdella. Toisaalta, jos ottaa itseänsä niskasta kiinni niin yksinkin voi päästä pitkälle, porukassa tai avun kanssa tosin helpommin.



 
Viimeksi muokattu:
Mun vinkkelistä katsoen jakautuminen niihin joita oma terveys kiinnostaa ja joita ei kiinnostaa on kasvussa. Omaa tietämättömyyttä/saamattomuutta pyritään sitten perustelemaan ulkoisilla asioilla kuten "syyllistäminen" tai "geenit ja ympäristö" tai "töiden takia ei jaksa harrastaa liikuntaa". Mä en ota kenestäkään muusta vastuuta tai yritä ketään pakottaa panostamaan itseensä.
Tyhmää se on vain ignoorata geenit ja ympäristöt kokonaan ja hokea vaan että oma vika jos syöt. Asiaa voi kuitenkin käsitellä joko yksilön tasolla, jolloin geenit ei suoraan tarkoita vielä paljoakaan. Voidaan tehdä ennusteita ja laskea todennäköisyyksiä mutta syömisgeeni ei tarkoita että se henkilö on lihava. Väestötasolla asiat on taas toisin. Geenit ja ympäristö ovat merkittäviä mittareita ja muuttujia. Joku geeni nostaa keskimäärin painoa, joku toinen geeni hidastaa aineenvaihduntaa tai vähentää kehon energian kulutusta.

Yksilötasolla näihin voidaan reagoida jos löytyy tietoa ja taitoa. Syödään enemmän tai vähemmän niin paino pysyy ok lukemissa. Lapsi kuitenkin kasvaa kuten kotona opetetaan, noin keskimäärin. Yksilötasolla lihavien lapsi voi myös olla hoikka. Tiedetään myös että ympäristö voi olla todella lihavuuteen painostava, mutta osa ihmisistä silti on hoikkia. Samaten tiedetään ympäristöstä myös se, että halpa ja huonolaatuinen ruoka (tai halpa ja huonolaatuinen mikä tahansa) nostaa keskimäärin ihmisten lihavuutta. Samaten yksilötasolla voi joissain tapauksissa fat sheimaus ja sosiaalinen motivaatio ja kiusaaminen aiheuttaa positiivisen muutoksen ja henkilö motivoituu kiusaamisesta. Väestötasolla tiedetään kuitenkin että se vain johtaa mielenterveyshäiriöihin. Yksilötasolla geenit ja ympäristö ovat kuitenkin vain ennusteita, ei varmuuksia. Väestötasolla ne ovat taas varmuuksia, mitattuja tosiasioita, kunhan on todistettu kausaliteetti eikä vain korrelaatio.

Ihminen joka etsii tekosyitä ei tarvitse siihen kehopositiivisuutta tai töitä, lapsia tai muutakaan. Syy löytyy jokaiselta jos sellaisen kokee tarvivansa. Ei vaan kiinnosta/jaksa/viitsi/ei aikaa/jne.. On naurettavaa ajatella että kehopositiivisuuden pelkkä olemassaolo aiheuttaisi jonkun päässä sellaisen klikkauksen, että "tätä mää voinkin käyttää tekosyynä nyt jatkossa, nyt voin lopettaa kaiken itsestäni välittämisen kun en aiemmin keksinytkään mitään tekosyitä". Toki kaiken maailman iltapulut ovat täynnä ihmisiä jotka käyttävät kehopositiivisuutta väärin, mutta niinhän kaikkea voidan käyttää väärin. Vitamiinejakin voi syödä liikaa, ei se tarkoita etteikö niitä kannattaisi syödä ollenkaan. Osa ihmisistä teloo itseään liikkumalla, ei se tarkoita etteikö kannattaisi liikkua.

Mielestäni kehopositiivisuuden perusasia on ihan ok. Jokainen meistä on arvokas eikä se arvo ole kiinni siitä paljonko vaaka näyttää. Terveellistä ylipaino ei ole mutta lihavakin voi rakastaa itseään, tai ainakin hänellä voi olla positiivinen itsekuva. Hän voi olla jopa sinut itsensä kanssa! Kun välittää itsestään, haluaa ja on valmis tekemään työtä itsensä eteen. Mikäli vihaa itseään, on paljon vaikeampi välittää itsestään tai kehostaan sen vertaa että alkaisi korjaamaan sitä muuttamalla elintapojaan.

Kehopositiivisuus voi laskea mielenterveysongelmia lihavilla ja sen puolesta sillä on positiivinen, eli alentava vaikutus myös heidän painoonsa. Mielenterveysongelmiahan lihavalla voi olla ennen lihavuutta, jolloin lihavuus voi olla seurausta. Tai lihavuus voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Jälkimmäiseen kehopositiivisuus voi vaikuttaa positiivisesti, esimerkiksi ehkäisemällä masennusta ja madaltamalla stressiä.
 
Tyhmää se on vain ignoorata geenit ja ympäristöt kokonaan ja hokea vaan että oma vika jos syöt.
Yksilötasolla näihin voidaan reagoida jos löytyy tietoa ja taitoa. Syödään enemmän tai vähemmän niin paino pysyy ok lukemissa.

Eikö tässä ole ristiriitaa sun kirjoituksen välillä samassakin postauksessa.

Mä onneksi elän elämääni maailmassa missä uskon voivani vaikuttaa asioihin. Onnea niille, joiden elämä on niin helppoa, että asioihin ei voi vaikuttaa ja päätöksiä ei tarvi tehdä. Menee elämän läpi kuin kaarnalaiva joella ja vika tai saavutuksen syy on aina jossain ulkoisessa asiassa.

Eka askel on ottaa asiat omiin käsiin, tutkia asioita ja löytää itselle toimivia juttuja ja yhteisöjä. Negatiivisia asioita kannattaa poistaa elämästä aktiivisesti. Jokainen on vapaa tekemään omat päätökset, mä en tule kenellekään sipsiä ja kaljaa tunkemaan suuhun tai asentamaan mahapantaa. Vapaa maailma, omat valinnat, itse kantaa vastuun on hienoja asioita.
 
Tyhmää se on vain ignoorata geenit ja ympäristöt kokonaan ja hokea vaan että oma vika jos syöt.
Aivan yhtä tyhmää on hokea, että “suurimmalla osalla on mallit kotoa opittu, eikä niitä tule sitten muuttaneeksi”. Aikuinen yksilöllä on vastuu omasta elämästään, myös muuttuneessa maailmassa, jossa vanhat mallit – tyyliin henkiä asuu metsissä ja maa on universumin keskus – eivät toimi.

Minua nyppii tässä nykyajassa, että yksilön vastuut on sosialisoitu yhteiskunnalle ja yksilön omaa vastuuta ja aktiivisuutta pidetään, ei ainoastaan merkityksettömänä, vaan myös paheksuttavana.

Jälkimmäiseen kehopositiivisuus voi vaikuttaa positiivisesti, esimerkiksi ehkäisemällä masennusta ja madaltamalla stressiä.
Tätä kannattaa laajentaa esim. röökipositiivisuuteen. Kotona sauhuteltiin, joten riippuvuuteni elämän ja yhteiskunnan vika. Nyt on tärkeintä, ettei minulle tule paha mieli kun lutkutan savuketta. Toki se antaa väärän mallin koko porukalle, mutta kansanterveydestä viis. Eikä saa unohtaa brenkkupositiivisuutta. Positiivisia malleja juopoille!
 
En kyllä itse usko että kehopositiivisuudella olevan edes marginaalista vaikutusta nykytilanteeseen. Nykyinen elämä ympäristössä, jossa ruumiillinen työ ja liikkuminen on vähentynyt radikaalisti ja joka tarjoaa helppoa kaloripitoista ruokaa, on yksi keskeimmistä lihavuuden ongelmista. Se miksi tälläinen ympäristö on monelle ongelma, voidaan selittää aina geeneistä koulutustaustaan. Näillä moninaisilla vaikuttavilla tekijöillä pystytään selittämään yksilöiden välisiä painoeroja.

Yksilöllä on aina itsellään vastuu ja oltava halu ongelman ratkaisuun, mutta moni ei tule onnistumaan siinä ilman apua. Nämä erinlaiset yksilökohtaiset erot vaikuttavat siihen, minkälainen vuori on kenenkin kiivettävä. Osalle se on kumpu jonka pystyy ylittämään yksin, toisille se on taas Mount Everst minkä ylittämiseen yksin ei ole minkäänlaista jakoa.
 
En kyllä itse usko että kehopositiivisuudella olevan edes marginaalista vaikutusta nykytilanteeseen.
Sillä voi olla sellainen vaikutus, että jokunen ylipainoinen ei vihaa/inhoa itseänsä sen vuoksi. Ei sekään turhaa ole, mutta populaatiotasolla ylipainoa tuolla ei kyllä ratkota.

Yksilöllä on aina itsellään vastuu ja oltava halu ongelman ratkaisuun, mutta moni ei tule onnistumaan siinä ilman apua. Nämä erinlaiset yksilökohtaiset erot vaikuttavat siihen, minkälainen vuori on kenenkin kiivettävä. Osalle se on kumpu jonka pystyy ylittämään yksin, toisille se on taas Mount Everst minkä ylittämiseen yksin ei ole minkäänlaista jakoa.
Tämä on se, jonka soisi kaikkien mustavalkoisesti ajattelevien ihmisten sisäistävän. On olemassa harmaatakin, jossa ihminen tietää olevansa ylipainoinen, haluaisi siihen muutosta, mutta yhteiskunnan ollen rakennettu näin paskaruokaa tuputtavaksi, ei kertakaikkiaan kykene siihen yksin. Jos lopetettaisiin näiden ihmisten laiskoiksi ja selkärangattomiksi haukkuminen ja tunnustettaisiin, että yhteiskuntaakin voisi mahdollisesti hieman säätää. Ja auttaa sitä yksilöä.
 
Mun vinkkelistä ongelma ei niinkään ole siinä etteikö tietoa olisi helposti tarjolla. Ongelma on enemmän siinä, että voi hurahtaa ihan liian pitkälle syvään päätyyn ja päätyä käyttämään rahaa turhiin tai jopa vahingollisiin asioihin. Se, että jos haluaa laihduttaa niin ensi askel on lähteä hakemaan tietoa ja pyrkiä ymmärtämään mikä tieto on oleellista ja mikä ei. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Vaikka mulle toimii low carb+pätkäpaasto niin ei tarkoita että se toimisi jollekin muulle.

Käyttäytymistieteissä tiedetään hyvin että pelkkä tieto ei muuta ihmisten käytöstä juuri lainkaan. Sen pohjalta se on vaan tieteellinen fakta, että esimerkiksi kertomalla ihmiselle lihavuuden haitoista ei tule johtamaan muutokseen heidän käytöksessään. Siltä pohjalta ei ole lainkaan yllättävää että tiedon määrä ei korreloi esimerkiksi painoindeksin kanssa.

Although the effect of perception on behavior occurs passively, without the need for a conscious choice or intention to behave in the suggested manner, this does not mean that people do not have goals and purposes and are merely passive experiencers of events. People are active participants in the world with purposes and goals they want to attain. Much, if not most, of our responses to the environment in the form of judgments, decisions, and behavior are determined not solely by the information available in that environment but rather by how it relates to whatever goal we are currently pursuing ( Bargh, 1989 ; Gollwitzer & Moskowitz, 1996 ; Kruglanski, 1996b ; Kunda, 1990 ; Wicklund & Steins, 1996 ).

Aivan yhtä tyhmää on hokea, että “suurimmalla osalla on mallit kotoa opittu, eikä niitä tule sitten muuttaneeksi”. Aikuinen yksilöllä on vastuu omasta elämästään, myös muuttuneessa maailmassa, jossa vanhat mallit – tyyliin henkiä asuu metsissä ja maa on universumin keskus – eivät toimi.
Hokemalla tätä vastuu vastuu ja syyllistämällä ei ainakaan mitään muutosta tulla saamaan aikaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi syyllistäminen johtaa vain kontrolloidun ongelman pahenemiseen. Positiivinen palkinta taas yleensä parantaa tilannetta.

Vastuu on yksi asia joka ei ole 30 vuodessa muuttunut. Ympäristö on edelleen se ainoa asia, joka on muuttunut. Vaikka kuinka haluaa syyllistää lihavia heidän omasta tilastaan, kyllä jokainen fiksu ihminen tajuaa että on tapahtunut yksi selkeä muutos, joka muiden seikkojen ohella, tieteellisesti myös todistetusti, on syynä lihavuuden kasvuun. Nykyinen ymäristö on vain sellainen, joka tekee ihmisistä lihavampia. Se, että asialle ei halua tehdä mitään, koska "oma vika", on absurdia ja todella typerää. Jos lihavien määrä kasvaa, niin terveysmenojen määrä kasvaa. Sen pohjalta, ja myös ihmisten terveyden, työkyvyn ja mielenterveyden kannalta on tärkeää, että ympäristöä kontrolloidaan siten, että lihavuutta lisääviä, täysin turhia asioita, saadaan pois. Tämä ei tarkoita suklaalevyjen piilottamista tiskien alla tai sipsipussien myynnin kieltämistä. Hyviäkin keinoja on. Esimerkiksi limsaautomaatit pois kouluista on sellainen asia, jonka luulisi olevan päivänselvää kaikille. Vaikka se sen kersan "oma syy" onkin jos se sitä limsaa juo.

Tämä on aika säälittävää keskustelua, koska osaa ei edes kiinnosta saada mitään muutosta aikaan. Riittää että saadaan lihavalle kerrottua että oma vika ja asia on sitten loppuun käsitelty. Söisi vaan vähemmän. Edelleen käyttäytymistieteissä tiedetään että suurin osa ihmisten päätöksistä on tehty automatiikalla. Se että jonkun normaalipainoisen on helppo pudottaa joku 8kiloa kertoo aika paljon miten harhaista ja tiedevastaistakin tämäkin lihavuuskeskustelu on. Tärkeintä on vain löytää syyllinen ja kertoa se hänelle. Mielellään mahdollisimman suoraan "sosiaalisena paineena", koska se tuntuu ehkä enemmän kertojasta hyvältä että pääsee leijumaan toiselle kuinka on itse muka ahkerampi ja rehellisempi.

Tätä kannattaa laajentaa esim. röökipositiivisuuteen. Kotona sauhuteltiin, joten riippuvuuteni elämän ja yhteiskunnan vika. Nyt on tärkeintä, ettei minulle tule paha mieli kun lutkutan savuketta. Toki se antaa väärän mallin koko porukalle, mutta kansanterveydestä viis. Eikä saa unohtaa brenkkupositiivisuutta. Positiivisia malleja juopoille!
Ja tämä on vaan trollaamista. Miksi edes osallistua koko keskusteluun, jos on tarkoitus vaan paskantaa näppäimistölle?
 
Käyttäytymistieteissä tiedetään hyvin että pelkkä tieto ei muuta ihmisten käytöstä juuri lainkaan. Sen pohjalta se on vaan tieteellinen fakta, että esimerkiksi kertomalla ihmiselle lihavuuden haitoista ei tule johtamaan muutokseen heidän käytöksessään. Siltä pohjalta ei ole lainkaan yllättävää että tiedon määrä ei korreloi esimerkiksi painoindeksin kanssa.

Jos sulla on joku ratkaisu tähän ongelmaan niin olisi hauskaa, jos kertoisit sen? Mun ratkaisu on antaa jokaisen elää niin kuin haluaa elää. Mä en syyllistä, pakota tai patistele mihinkään. Toisaalta en reagoi hyvin, jos joku tulee väittämään ettei mun asiat ole mun omissa käsissä. Mä elän oman elämäni niin kuin itse haluan. Ei kukaan voi mun puolesta jättää munkkia syömättä tai fillaroida autoilun tilalta duuniin tai käydä salilla mun puolesta. Jos oma terveys ei kiinnosta ja siihen ei halua satsata niin se on yksilön valinta. Jos sillä valinnalla on hinta niin sen hinnan yksilö joutuu maksamaan. Tietoa saa niin paljon nykyaikana helposti käsiin, että tietämättömyyteen on ihan turha vedota.
 
Viimeksi muokattu:
Jos sulla on joku ratkaisu tähän ongelmaan niin olisi hauskaa, jos kertoisit sen? Mun ratkaisu on antaa jokaisen elää niin kuin haluaa elää. Mä en syyllistä, pakota tai patistele mihinkään. Toisaalta en reagoi hyvin, jos joku tulee väittämään ettei mun asiat ole mun omissa käsissä. Mä elän oman elämäni niin kuin itse haluan. Ei kukaan voi mun puolesta jättää munkkia syömättä tai fillaroida autoilun tilalta duuniin tai käydä salilla mun puolesta. Jos oma terveys ei kiinnosta ja siihen ei halua satsata niin se on yksilön valinta. Jos sillä valinnalla on hinta niin sen hinnan yksilö joutuu maksamaan. Tietoa saa niin paljon nykyaikana helposti käsiin, että tietämättömyyteen on ihan turha vedota.
Ratkaisu lihavien kiusaamiseen vai ratkaisu lihavuuteen? Lainaat viestiäni, jossa kerron että lihavien kiusaamisella ei saada positiivisia muutoksia aikaan, mutta ajattelen että lihavuuden vähentämisen keinot ovat kuitenkin kysymyksessä? Mielestäni tuon käypä hoidon suositukset ovat hyviä, mutta mitään taikakeinoja ei ole olemassa. Varsinkaan mitään yhtä keinoa ei ole olemassa.

Jopa pääosa väestön lihomisesta viimeisten 30–40 vuoden aikana voi selittyä siitä, että ruokaympäristö on muuttunut liialliseen energiansaantiin houkuttelevaksi 24. Pelkkä elintapaohjaus ja hoitojärjestelmän kehittäminen eivät siten enää riitä, vaan lihavuusepidemian taltuttamiseksi tarvitaan myös laajempia yhteiskunnallisia toimia.

Edellä mainittujen syiden vuoksi maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa jäsenmailleen muun muassa lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa, jonka tavoitteena on vähentää myös väestöryhmien välisiä terveyseroja.

Lasten, nuorten ja aikuisten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyn tavoitteena on painonnousun hallinta.
Painonnousun ehkäisy on helpompaa kuin laihduttaminen ja laihdutustuloksen ylläpito 115. Pitkän ajan tavoitteena on terveyden, työkyvyn ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen.
Lihavuuden ehkäisyssä vastuu on niin yksilöillä, perheillä, terveydenhuollolla kuin yhteiskunnalla 16, 116, 117,

Pohjoismaissa ja Alankomaissa tehdyistä ehkäisyinterventioista laadittu systemaattinen katsaus 124 osoitti, että yhteisöissä (kunnat, koulut, työpaikat) toteutettujen interventioiden tulokset olivat vaatimattomia. Suotuisa muutos osallistujien BMI:ssä havaittiin vain kuudessa 33 tutkimuksesta.


Ainakin itse ajattelen että pelkkä tiedon tuputtaminen ja tulevista ongelmista saarnaaminen ei toimi. Koska suurin muutos on tapahtunut ympäristössämme, mielestäni lainsäädännöllisin keinoin olisi tuohon hyvä vaikuttaa. Näitä keinoja voisi olla esimerkiksi makeisten sijoittelun rajoittaminen kaupoissa siten, että ne ivät ole tietyllä etäisyydellä kassoista. Voisin myös ajatella että kauppojen, jotka eivät ole elintarvikeliikkeitä (rautakaupat, kirjakaupat), makeisten ja jäätelöiden myyntiä voisi rajoittaa esimerkiksi pinta-alan mukaan. Karkit vaikka max. 3% pinta-alasta tai hyllymetreistä. Ja samat vaatimukset etäisyyteen kassoista. Seuraava askel on ottaa kaikki valtion omistamat laitokset (sairaalat, virastot) ja viedä helvettiin sieltä kaikki juoma-automaatit.

Siinä on joitakin nopeasti keksimiäni ympäristöön vaikuttavia juttuja, jotka eivät normaalipainoiselle aiheuta mitään vaivaa tai haittaa.

Yksi positiivinen keino, millä motivaatiota voisi jotenkin nostaa terveellisimpiin elämäntapoihin on ideoimani terveysbonus, jossa maksetaan rahaa kun paino, kolesterolit jne. n kunnossa, tai saatu parantumaan. Myöhemmin ketjussa on yksinkertainen laskelma, jolla tuon bonuksen kokonaiskustannukset valtion tasolla on arvioitu: Terveysbonus

Yksilötasolla mielestäni kouluihin pitäisi palkata enemmän liikunnan opettajia. Ryhmät pitäisi aina hajauttaa pieniksi, niin että jokainen pääsee tekemään sellaista liikuntaa kuin haluaa. Liikuntatunnin pitää olla mukava odotettu juttu. Eikä sellainen inhottava juttu, joka kärsitään läpi. Osa menee vaikka pelaamaan jäkistä, osa pyöräilee, osa pelaa sisällä korista, osa nostelee painoja. Ei niin, että kaikki hiihtää, kaikki telinevoimistelee tai kaikki pelaa korista. Koulun liikuntatunnit pitäisi myös pystyä korvaamaan jollain muulla tavoitteellisella harrastustoiminnalla. Esimerkiksi karatetunnilla käynti tai kouluun pyöräily pitemmällä matkalla voisi korvata liikuntatunnin.

Koulujen ruokarytmiä pitäisi vapauttaa siten, että oppilaalla olisi suurempi vapaus ja vastuu omista syömisistään. Tähän olisi liitettynä ihan omakohtainen syömisten ja liikunnan seuraaminen, jota sitten terveydenhoitaja vaikka valvoo. Näin oppilas oppii ihan käytännössä miten asiat toimivat. Koska osaa vanhemmista ei mikään kiinnosta, pitää koulun ottaa koppi tässä asiassa. Koulun kuuluu myös tarjota terveellisiä välipaloja. Karkkien syönti pitää kouluissa kieltää (miksi ei?).

Siinäpä joitakin ratkaisuja.
 
Ratkaisu lihavien kiusaamiseen vai ratkaisu lihavuuteen? Lainaat viestiäni, jossa kerron että lihavien kiusaamisella ei saada positiivisia muutoksia aikaan, mutta ajattelen että lihavuuden vähentämisen keinot ovat kuitenkin kysymyksessä? Mielestäni tuon käypä hoidon suositukset ovat hyviä, mutta mitään taikakeinoja ei ole olemassa. Varsinkaan mitään yhtä keinoa ei ole olemassa.

Jopa pääosa väestön lihomisesta viimeisten 30–40 vuoden aikana voi selittyä siitä, että ruokaympäristö on muuttunut liialliseen energiansaantiin houkuttelevaksi 24. Pelkkä elintapaohjaus ja hoitojärjestelmän kehittäminen eivät siten enää riitä, vaan lihavuusepidemian taltuttamiseksi tarvitaan myös laajempia yhteiskunnallisia toimia.

Edellä mainittujen syiden vuoksi maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa jäsenmailleen muun muassa lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa, jonka tavoitteena on vähentää myös väestöryhmien välisiä terveyseroja.

Lasten, nuorten ja aikuisten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyn tavoitteena on painonnousun hallinta.
Painonnousun ehkäisy on helpompaa kuin laihduttaminen ja laihdutustuloksen ylläpito 115. Pitkän ajan tavoitteena on terveyden, työkyvyn ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen.
Lihavuuden ehkäisyssä vastuu on niin yksilöillä, perheillä, terveydenhuollolla kuin yhteiskunnalla 16, 116, 117,

Pohjoismaissa ja Alankomaissa tehdyistä ehkäisyinterventioista laadittu systemaattinen katsaus 124 osoitti, että yhteisöissä (kunnat, koulut, työpaikat) toteutettujen interventioiden tulokset olivat vaatimattomia. Suotuisa muutos osallistujien BMI:ssä havaittiin vain kuudessa 33 tutkimuksesta.


Ainakin itse ajattelen että pelkkä tiedon tuputtaminen ja tulevista ongelmista saarnaaminen ei toimi. Koska suurin muutos on tapahtunut ympäristössämme, mielestäni lainsäädännöllisin keinoin olisi tuohon hyvä vaikuttaa. Näitä keinoja voisi olla esimerkiksi makeisten sijoittelun rajoittaminen kaupoissa siten, että ne ivät ole tietyllä etäisyydellä kassoista. Voisin myös ajatella että kauppojen, jotka eivät ole elintarvikeliikkeitä (rautakaupat, kirjakaupat), makeisten ja jäätelöiden myyntiä voisi rajoittaa esimerkiksi pinta-alan mukaan. Karkit vaikka max. 3% pinta-alasta tai hyllymetreistä. Ja samat vaatimukset etäisyyteen kassoista. Seuraava askel on ottaa kaikki valtion omistamat laitokset (sairaalat, virastot) ja viedä helvettiin sieltä kaikki juoma-automaatit.

Siinä on joitakin nopeasti keksimiäni ympäristöön vaikuttavia juttuja, jotka eivät normaalipainoiselle aiheuta mitään vaivaa tai haittaa.

Yksi positiivinen keino, millä motivaatiota voisi jotenkin nostaa terveellisimpiin elämäntapoihin on ideoimani terveysbonus, jossa maksetaan rahaa kun paino, kolesterolit jne. n kunnossa, tai saatu parantumaan. Myöhemmin ketjussa on yksinkertainen laskelma, jolla tuon bonuksen kokonaiskustannukset valtion tasolla on arvioitu: Terveysbonus

Yksilötasolla mielestäni kouluihin pitäisi palkata enemmän liikunnan opettajia. Ryhmät pitäisi aina hajauttaa pieniksi, niin että jokainen pääsee tekemään sellaista liikuntaa kuin haluaa. Liikuntatunnin pitää olla mukava odotettu juttu. Eikä sellainen inhottava juttu, joka kärsitään läpi. Osa menee vaikka pelaamaan jäkistä, osa pyöräilee, osa pelaa sisällä korista, osa nostelee painoja. Ei niin, että kaikki hiihtää, kaikki telinevoimistelee tai kaikki pelaa korista. Koulun liikuntatunnit pitäisi myös pystyä korvaamaan jollain muulla tavoitteellisella harrastustoiminnalla. Esimerkiksi karatetunnilla käynti tai kouluun pyöräily pitemmällä matkalla voisi korvata liikuntatunnin.

Koulujen ruokarytmiä pitäisi vapauttaa siten, että oppilaalla olisi suurempi vapaus ja vastuu omista syömisistään. Tähän olisi liitettynä ihan omakohtainen syömisten ja liikunnan seuraaminen, jota sitten terveydenhoitaja vaikka valvoo. Näin oppilas oppii ihan käytännössä miten asiat toimivat. Koska osaa vanhemmista ei mikään kiinnosta, pitää koulun ottaa koppi tässä asiassa. Koulun kuuluu myös tarjota terveellisiä välipaloja. Karkkien syönti pitää kouluissa kieltää (miksi ei?).

Siinäpä joitakin ratkaisuja.

Mutta eihän nuo sun ajatukset toimi, koska läskiä syyllistetään ja ympäristö ja geenit. Syyllistäminen alkaa jo koulussa ja jatkuu marketeissa. Kamalaa, ihan hirvittävää!
 
Olen päässyt laihtumaan 15 kg pelkästään syömällä vähemmän.

Ne, jotka syö paljon, ovat rakkaudesta haarukkaan ihmisiä. Ne syö ja syö, ja se TV lifestyle tukee sitä erityisesti, että mätetään ruokaa ja roskaruokaa.

Luin tänään lehdestä, että korona aikana valmisruokien nauttiminen on yleistynyt. Ne ei nyt mitään hirveän terveellisiä ole, paljon suolaa, rasvaa tai sokeria.

Sitten ajetaan autolla töihin ja töstä, kävelemättä metriäkään. Niin ei ole ihme että läskiä kertyy.

Mun isä juo olusia paljon ja yhdessä oluessa paljon kaloreita, ei ihme että ne jää sinne vatsalle ja tisseihin.

En kyllä hirveästi kehtaisi isänä liikkua esim. julkisissa kylpylöissä, noilla mitoilla. Kohta vaa'an painoraja tulee vastaan jos sellaiseen enää kehtaa astua.

Ja ne sairaudet, mitä liikalihavuus aiheuttaa, tulevat ennen pitkään minun ja sinun maksettavaksi verorahoista.
 
Omassa tuttavapiirissa ylipaino on ihan vain elämäntapasairaus. Ei johdu tiedonpuutteesta, tahdonvoimasta, geeneistä tms. Mä olen sen kanssa luovuttanut, että ulkoapäin voisi saada ketään syömään vähemmän tai vielä hurjempi muutos, että syötäisiin terveellisesti. Minkäs teet, jos kermaa pitää joka ruokaan valuttaa sekaan, kun se nyt vain on niin hyvää? Samalla kauhotaan pullaa ja rasvapohjaan tehtyjä piirakoita naamariin jälkkäriksi. Vähän sipsiä, karkkia ja viiniä illalla telkkarin kylkeen. Todella monelle lihominen on ihan puhdas elintasosairaus. Ei tiedosta huolimatta haluta karsia saavutetuista eduista. Olisi niin helppo asia, jos tähän tarttuisi aikaisessa vaiheessa. Onneksi kuitenkin pienikin painonpudotus lisää terveyttä oleellisen paljon, ei tarvi mennä kerralla kuuhun(viskeraalirasva, maksan kunto jne.)

Mä en edelleenkään ketään yritä syyllistää. Jokainen etenee omalla tavallaan. Kavereille/perheenjäsenille olen muutaman kerran asioista jutellut ja todennut että parempi vain pitää turpavärkki kiinni. Jokainen etenee tyylillänsä. Minuahan se vain satuttaa, jos hyvät ihmiset kuolevat ennenaikojaan. Hyvä kuitenkin heille, jotka kokevat elävänsä haluamaansa elämää. Ei ole minun valittavissa miten muut elävät elämänsä. Joku menee anabolisilla steroideilla mielenlaadulla ennemmin hetki leijonana kuin pidempään siimana. Sama kai se on ruoka/viinahommissa. Osa porukasta haluaa enemmän nautintoa vaikka se tarkoittaisi lyhyempää elämää. Elämä on valintoja täynnä.

Paljon sympatiapisteitä heille, jotka yrittävät tehdä parempaa valintaa mutta esim. leptiini/grehliini hormonit aiheuttavat kiljuvaa nälkää tehden laihdutusprosessista epäinhimillisen vaikean. Toivottavasti tukea ja apua löytyy heille, jotka tukea ovat valmiita vastaanottamaan

Omalla kohdalla voin sanoa, että nyt herkkuja arvostaa eri tavalla, kun on pitkä dieetti takana ja vielä vähän edessäkin. Pitsaa menee ehkä kerran parissa kuukaudessa. Nyt pitsapäivä on mulle merkkipäivä. Joka puraisusta nautitaan ja pitsa syödään hitaammin eikä ahmimalla.

edit. Hyvä esimerkki on työkaverit. Työpaikalla on tarjolla aamiaiseksi paria erilaista puuroa, erilaista kasvista salaattitarpeiksi, hyvälaatuista proteiinia useammassa muodossa, marjoja, rahkaa/raejuustoa/jugurttia jne. Yksi työkaveri, joka kamppailee painonsa kanssa kuitenkin ottaa suklaatäytteistä voisarvea ja kahvin melkein joka aamu. Joinain aamuina hän yrittää sinnitellä syömättä ja repeää viimeistään iltapäivästä mässäilemään. Se hyvin tietää, että erittäin huono valinta, samaan hintaan saisi fiksunkin ruuan, mutta joka päivä vain valitsee huonosti. Sen selitys itsellensä on, että kun on niin kova stressi niin ei vain jaksa syödä paremmin ja ottaa huonon vaihtoehdon. Ei siinä oikein voi muuta kuin tukea kaveria ja yrittää olla lisäämättä paskaa sen syliin.
 
Viimeksi muokattu:
Oon minä kehannut kylpylässä käydä. Jännä juttu että nuorena kun oli vartalo kun adoniksella niin hävetti. Iän myötä ei enää hävetä. :) ja onhan se kiva kun pääsee kokeilemaan miltä rinnat itsellä tuntuu. Tänään aloin pitämään ruokapäiväkirjaa.
 
Tätä kannattaa laajentaa esim. röökipositiivisuuteen. Kotona sauhuteltiin, joten riippuvuuteni elämän ja yhteiskunnan vika. Nyt on tärkeintä, ettei minulle tule paha mieli kun lutkutan savuketta. Toki se antaa väärän mallin koko porukalle, mutta kansanterveydestä viis. Eikä saa unohtaa brenkkupositiivisuutta. Positiivisia malleja juopoille!
Ja tämä on vaan trollaamista. Miksi edes osallistua koko keskusteluun, jos on tarkoitus vaan paskantaa näppäimistölle?
Niin, miksi osallistua keskusteluun, jos sinun kanssasi eri mieltä oleminen ja sinulle ikävien näkökulmien/kysymysten esittäminen on näppäimistölle ulostamista? Kiitos kuitenkin kommentistasi.
 
Pakkohan lihavuuden on osin johduttava myös geeneistä. Itse ainakin olen elävä esimerkki. Junnuna karkkia, jäätelöä ja limua ihan niin paljon kuin napa jaksoi vetää + tietysti normiruoat hyvällä ruokahalulla siihen päälle. Pääsääntöisesti kotiruokaa, jossa paljon suolaa ja rasvaa. Usein myös pizzaa tms mättöä. Limua ja jäätelöä oli kyllä tarjolla ihan niin paljon kuin halusi suuhunsa laittaa. Lopputuloksena langanlaiha teini. Sisko taas samalla ruokavaliolla hankki melko paljon pyöreyttä. Luulisin kyllä että kaloreissa siskolle tuli vähemmän, koska itse kittasin vähintään 1,5 litraa päivässä kokista melko pitkään + muut herkuttelut päälle. Enkä edes liikkunut sen kummemmin, enemmälti vain tietokoneen ääressä vietin aikaa.

Myöhemmällä iällä makeat jäi lähes kokonaan pois, mutta tilalle tuli olut. Sitä onkin mennyt viimeisen 20 vuoden aikana melkoisen hurjia määriä, mutta ei vain ole näkynyt vyötäröllä. Ei edes maksa-arvoissa. Ruokailut on arkisin aamupalalla pari ruisleipää, päälle voita, juustoa, leikkelettä ja usein keitetty kananmuna. Lounas sitten buffetista lautasen täydeltä ja salaattia laitan vain koristeeksi. Päivälliseksi jotain normikotiruokaa ihan mahan täydeltä. Iltapala onkin sitten kosteampi, eli bisseä 6-10tlk ja ennen nukkumaanmenoa saatan vielä lämmitellä aiemmin valmistettua kotiruokaa kunnon setin. Liikuntakin on satunnaista, työn puolesta sitä ei tule lainkaan.

Kai sitä onnekas on, kun ei ole liikkumista ja syömisiä tarvinut koskaan miettiä. Toki varmasti tässä kun ikää kertyy, niin pakko alkaa liikkumaan ja katselemaan mitä suuhunsa laittaa.

Paino ollut tasaseen aikuisiällä siinä 73kg paikkeilla. Pituutta vajaa 180cm.
 
Omassa tuttavapiirissa ylipaino on ihan vain elämäntapasairaus. Ei johdu tiedonpuutteesta, tahdonvoimasta, geeneistä tms. Mä olen sen kanssa luovuttanut, että ulkoapäin voisi saada ketään syömään vähemmän tai vielä hurjempi muutos, että syötäisiin terveellisesti. Minkäs teet, joka kermaa pitää joka ruokaan valuttaa sekaan, kun se nyt vain on niin hyvää? Samalla kauhotaan pullaa ja rasvapohjaan tehtyjä piirakoita naamariin jälkkäriksi. Vähän sipsiä, karkkia ja viiniä illalla telkkarin kylkeen. Todella monelle lihominen on ihan puhdas elintasosairaus. Ei tiedosta huolimatta haluta karsia saavutetuista eduista. Olisi niin helppo asia, jos tähän tarttuisi aikaisessa vaiheessa. Onneksi kuitenkin pienikin painonpudotus lisää terveyttä oleellisen paljon, ei tarvi mennä kerralla kuuhun(viskeraalirasva, maksan kunto jne.)
High five.

Isälle ja äidille sanonut samaa, että onko pakko ladata munakkaaseen niin paljon suolaa. Itse en munia syö kuin siellä. Kananmunia.

Ne tekee niitä usein ja aina se suola maistuu. Kun sanon, kysyvät: ei tässä ole suolaa niin paljon. Ei ole vai, kyllä minä maistan, kun en muuten suolaa käytä.

Maitoa ostavat kaksi kertaa viikossa kauppareissullaan 10 litraa reissua kohti. 10 litraa.

Ruokakermaa menee jatkuvasti joka paikkaan.

Voista maksavat 3,49, kun on OIVARIINI, jossa oliko 80% rasvaa. Yritin patistaa 50 sentin voihin, jossa 40%, tuomio oli ettei osteta enää. Ei maistu...
No eihän se maistukaan jos on 40 vuotta syönyt oivariinia joka päivä.

Sitten syövät verenpainelääkettä siihen että verenpaine on pikkaisen koholla, eikä vain pikkaisen.

Olen huolissani vanhemmista, mutta kun ei hyvä apu kelpaa, Medium-mieheltä, joka oli ennen peräti XL.

Nyt veljeni on nuorempi ja käytän sen medium vaatteita ja hän käyttää minun large vaatteita eikä niitäkään enää. Puristavat. XL kokoa jo ostetaan ja XXL varastoon.

Siinä on koko kuva. Sen sijaan että ostettaisin terveellisempää, enemmin ostetaan aiempaa isompia paitoja varastoon... että oikein luvan kanssa voi painoa kerryttää.
 
Pakkohan lihavuuden on osin johduttava myös geeneistä. Itse ainakin olen elävä esimerkki. Junnuna karkkia, jäätelöä ja limua ihan niin paljon kuin napa jaksoi vetää + tietysti normiruoat hyvällä ruokahalulla siihen päälle. Pääsääntöisesti kotiruokaa, jossa paljon suolaa ja rasvaa. Usein myös pizzaa tms mättöä. Limua ja jäätelöä oli kyllä tarjolla ihan niin paljon kuin halusi suuhunsa laittaa. Lopputuloksena langanlaiha teini. Sisko taas samalla ruokavaliolla hankki melko paljon pyöreyttä. Luulisin kyllä että kaloreissa siskolle tuli vähemmän, koska itse kittasin vähintään 1,5 litraa päivässä kokista melko pitkään + muut herkuttelut päälle. Enkä edes liikkunut sen kummemmin, enemmälti vain tietokoneen ääressä vietin aikaa.

Myöhemmällä iällä makeat jäi lähes kokonaan pois, mutta tilalle tuli olut. Sitä onkin mennyt viimeisen 20 vuoden aikana melkoisen hurjia määriä, mutta ei vain ole näkynyt vyötäröllä. Ei edes maksa-arvoissa. Ruokailut on arkisin aamupalalla pari ruisleipää, päälle voita, juustoa, leikkelettä ja usein keitetty kananmuna. Lounas sitten buffetista lautasen täydeltä ja salaattia laitan vain koristeeksi. Päivälliseksi jotain normikotiruokaa ihan mahan täydeltä. Iltapala onkin sitten kosteampi, eli bisseä 6-10tlk ja ennen nukkumaanmenoa saatan vielä lämmitellä aiemmin valmistettua kotiruokaa kunnon setin. Liikuntakin on satunnaista, työn puolesta sitä ei tule lainkaan.

Kai sitä onnekas on, kun ei ole liikkumista ja syömisiä tarvinut koskaan miettiä. Toki varmasti tässä kun ikää kertyy, niin pakko alkaa liikkumaan ja katselemaan mitä suuhunsa laittaa.

Paino ollut tasaseen aikuisiällä siinä 73kg paikkeilla. Pituutta vajaa 180cm.
Tietäisitpä miten paljon itse söin lapsena ja olin laiha. Keho vaan silloin osaa prosessoida sitä. Vanhempana se vähän huononee.

On vaan tullut juurikin se tapa teinistä että täti antaa syyä mitä haluat ja limsaa, karkkia, sipsii on aina... no niinhän ne on nykyäänkin ja sitten se syy geeneissä. ne geenit on pahimmilllaan sitä, että sukupolvelta toiselle mäsäsillään aina vaan enemmän. Siinä on ne geenit. Ja jos haluaa pysyä laihana, täytyy syödä vähän paremmin... ja liikkua enemmän. No sitten tulee se työviikko 40-50h vko niin sitä aikaa ei ole.

Monia myös työstressi painaa syömään huonosti, koska ei ole aikaa perehtyä terveelliseen ruokaan tai aikaa edes tehdä sitä.
 
Pakkohan lihavuuden on osin johduttava myös geeneistä. Itse ainakin olen elävä esimerkki. Junnuna karkkia, jäätelöä ja limua ihan niin paljon kuin napa jaksoi vetää + tietysti normiruoat hyvällä ruokahalulla siihen päälle. Pääsääntöisesti kotiruokaa, jossa paljon suolaa ja rasvaa. Usein myös pizzaa tms mättöä. Limua ja jäätelöä oli kyllä tarjolla ihan niin paljon kuin halusi suuhunsa laittaa. Lopputuloksena langanlaiha teini. Sisko taas samalla ruokavaliolla hankki melko paljon pyöreyttä. Luulisin kyllä että kaloreissa siskolle tuli vähemmän, koska itse kittasin vähintään 1,5 litraa päivässä kokista melko pitkään + muut herkuttelut päälle. Enkä edes liikkunut sen kummemmin, enemmälti vain tietokoneen ääressä vietin aikaa.

Myöhemmällä iällä makeat jäi lähes kokonaan pois, mutta tilalle tuli olut. Sitä onkin mennyt viimeisen 20 vuoden aikana melkoisen hurjia määriä, mutta ei vain ole näkynyt vyötäröllä. Ei edes maksa-arvoissa. Ruokailut on arkisin aamupalalla pari ruisleipää, päälle voita, juustoa, leikkelettä ja usein keitetty kananmuna. Lounas sitten buffetista lautasen täydeltä ja salaattia laitan vain koristeeksi. Päivälliseksi jotain normikotiruokaa ihan mahan täydeltä. Iltapala onkin sitten kosteampi, eli bisseä 6-10tlk ja ennen nukkumaanmenoa saatan vielä lämmitellä aiemmin valmistettua kotiruokaa kunnon setin. Liikuntakin on satunnaista, työn puolesta sitä ei tule lainkaan.

Kai sitä onnekas on, kun ei ole liikkumista ja syömisiä tarvinut koskaan miettiä. Toki varmasti tässä kun ikää kertyy, niin pakko alkaa liikkumaan ja katselemaan mitä suuhunsa laittaa.

Paino ollut tasaseen aikuisiällä siinä 73kg paikkeilla. Pituutta vajaa 180cm.
Pidäppä joku päivä ruokapäiväkirjaa niin näet että se sun ruokamäärä on paljon pienempi mitä kehuskelet.
 
Pakkohan lihavuuden on osin johduttava myös geeneistä. Itse ainakin olen elävä esimerkki. Junnuna karkkia, jäätelöä ja limua ihan niin paljon kuin napa jaksoi vetää + tietysti normiruoat hyvällä ruokahalulla siihen päälle. Pääsääntöisesti kotiruokaa, jossa paljon suolaa ja rasvaa. Usein myös pizzaa tms mättöä. Limua ja jäätelöä oli kyllä tarjolla ihan niin paljon kuin halusi suuhunsa laittaa. Lopputuloksena langanlaiha teini. Sisko taas samalla ruokavaliolla hankki melko paljon pyöreyttä. Luulisin kyllä että kaloreissa siskolle tuli vähemmän, koska itse kittasin vähintään 1,5 litraa päivässä kokista melko pitkään + muut herkuttelut päälle. Enkä edes liikkunut sen kummemmin, enemmälti vain tietokoneen ääressä vietin aikaa.

Tottakai geenit kuten myös ikä vaikuttavat siihen miten helposti lihoo(peruskulutus) ja onko esim. rasva tai hiilaripitoinen tai joku niiden kombinaatio paras ruokavalio. Jokaisen vain pitää niiden omien geeniensä puitteissa syödä sen mitä kuluttaa niin paino ei nouse tai vähemmän kuin kuluttaa niin paino laskee. En usko, että on sellaista heppua olemassa jonka paino nousee syömällä alle kulutuksen. Ikiliikkujaa ei ole olemassa. Poislukien tästä väitteestä toki ne joilla on esim. vakavia ongelmia kilpirauhasen kanssa. Ei voi ajatella niin, että kun jaska voi syödä pitsaa, pastaa ja munkkia lihomatta niin minäkin voin. Suusta alas lapettu ruoka/energia pitää sovittaa sen mukaan mikä on juuri sinulle sopiva energiamäärä/ruokavalio/ruokailurytmi. Jos haluaa syödä enemmän niin lihasmäärää kasvattamalla saa peruskulutusta ylöspäin.

Mulle ei läskiä alkanut tarttumaan ennen kuin 30v ikäpyykin jälkeen. Aikailailla ikääntyminen lähtee laskemaan peruskulutusta samalla kun elintaso kasvaa ja on vara lappaa enemmän moskaa suusta alas. Siihen päälle vielä huomaamattomasti vähentyvä liikunnan/aktiivisuuden määrä ja pikkuhiljaa lihoaa ja lihoaa.

@kntkvtknt Mun wanhemmat on ihan samalla polulla. Olen yrittänyt esim. sanoa, että jos ei sitä beceliä eli energiaa niin valtavasti ruisleivän päälle tai vaikka jättäisi leivät tai potut välistä niin saisi ainakin painonlisääntymisen hidastettua/lopetettua. Tekemätön paikka heille syödä vähemmän/eri tavalla. Enemmän heidän terveyttä auttaisi painon pudottaminen kuin becelin väitetty vaikutus kolesteroliin. Pari kiloa vuodessa lisää painoa on aika pieni määrä ylimääräistä ruokaa päivätasolla. Kun tuolla tiellä rullataan 10-15-20v niin aika kasa läskiä kertyy.
 
Viimeksi muokattu:
@kntkvtknt Mun wanhemmat on ihan samalla polulla. Olen yrittänyt esim. sanoa, että jos ei sitä beceliä eli energiaa niin valtavasti ruisleivän päälle tai vaikka jättäisi leivät tai potut välistä niin saisi ainakin painonlisääntymisen hidastettua/lopetettua. Tekemätön paikka heille syödä vähemmän/eri tavalla. Enemmän heidän terveyttä auttaisi painon pudottaminen kuin becelin väitetty vaikutus kolesteroliin. Pari kiloa vuodessa lisää painoa on aika pieni määrä ylimääräistä ruokaa päivätasolla. Kun tuolla tiellä rullataan 10-15-20v niin aika kasa läskiä kertyy.
Olet varmasti jo lopettanut neuvomisen, niin minäkin.

Samalla kuitenkin googlettelevat kuinka laihtua... jos ne vetäisi noilla meidän vinkeillä eteenpäin, niin kyllä olisi jo monia kiloja poissa.

Moni lisäksi lopettaa kuurin, kun ei laihdu yhdessä kuukaudessa.

Minulle laihtumisesta oli vain plussaa. Syön vähemmän, niin menee vähemmän ruokaan, ja nyt on oikeasti ollut rahaa mistä aiemmin puutetta.

Samoin kun otin kolme vuotta työelämästä omaan laskuun, niin on ollut energiaa tehdä asioita, joita oikeasti rakastaa tehdä :)

Antaa muiden raataa ja syödä huonosti työstressiin jos kokevat hyväksi. Mutta hei, onneksi on työterveys!

Sieltä on tosin turhaa odottaa elämäntapavinkkejä, koska lääkärit haluavat asiakkaita, että lääkefirmat hyötyy juurikin noilla verenpainelääkkeillä ym.

Itsellä verenpaine laski pelkästään katsomalla mitä syön ja muuttamalla elintavat ja ruokalautasen sisällön.
 
Olet varmasti jo lopettanut neuvomisen, niin minäkin.

En jaksa riidellä kavereiden/sukulaisten/työkavereiden kanssa. Pidän nykyään mölyt omassa mahassa. Nautitaan siitä ajasta mikä on yhdessä ja ei syyllistetä/yritetä muuttaa muita ihmisiä. Ainoa oljenkorsi mikä mulla on jäljellä vanhempien suhteen on, että viettäisi ensi kesän heidän kanssaan. Ehkä he oppisivat syömään fiksummin seuraamalla mitä minä syön ja miten usein(harvoin) herkuttelen. Ei se isoa muutosta vaatisi, että saisi edes pahimmat rasvat sisäelimien ja maksan ympäriltä pois. Siihen päälle, jos oppisivat käymään mukana kerran tai kaksi viikossa salilla niin se parantaisi loppuelämän laatua ja vähentäisi riskiä esim. vaarallisten kaatumisten osalta merkittävästi.
 
Tässä ketjussa on ollut paljon hyvää keskustelua, mutta ajattelin tuoda yhden näkemyksen mukaan, jota on ehkä sivuttu jollain sivulla jo.

Olen syntynyt 70-luvulla ja tuolloin ruoka oli varmasti epäterveellisenpää jos suola ja rasvalaatuja ja määriä mitataan, mutta yksi merkittävä ero tuolloin oli. Me oltiin ulkona lapsen KOKO AJAN. Vaikka karkkeja oli, niin niitä oli vähemmän ja ostettiin kaupasta paperiin käärittyihin tötteröihin. Pullaa ja limsaa varmasti syötiin reilusti, mutta ei tuolloin ollut pulskia koulussakaan kuin muutamia sadoista.

Tästä päästään yhteiskunnallisiin muutoksiin, jossa pikaruoka, einekset ja makeat ruoat ovat ottaneet ison siivun ”normaalista ruokavaliosta”. Pleikkari, tietokoneet, dvd:t, blurayt ja streaming pitää samaan aikaan porukkaa sohvalla tiukasti. Vanhemmilla on kiire ja duunin jälkeen ei jakseta laittaa ruokaa kun voi antaa kympin tai vitosen, niin junnu ostaa itse sitten Lidlistä tms. ”Jotain” mitä itse haluaa eniten. Sitten päästään Wolt ja Foodora palveluihin, jotka tuo ne safkat kotiin eikä tarvitse edes itse mennä raflaan.

Armeijan saapumiserät ovat koko ajan tukevampia ja huonokuntoisempia. Oli armeijasta mitä mieltä tahansa, tilastot ei valehtele. Alkoholista on taas tullut harrastus monelle. Uusien IPOjen ja muiden erikoisoluiden määrä on käsittämätön ja nyt niitä nautitaan koko ajan enemmän sen sijaan, että vkl vedetään lärvit kerran ja sitten ollaan darrassa pari päivää, rinse and repeat.

Meistä on tullut mukavuudenhaluisia hedonisteja, joille on tarjolla koko ajan enemmän energiaa ja viihdykkeitä kun liikunta ja itsensä haastaminen ei tunnu enää mielekkäältä. Haasteet löytyy sieltä konsoli ja pc peleistä mielummin kuin urheilusta, jonka harrastajamäärät vain laskevat.

Yleistän ja kärjistän, mutta itsehillintä on monilla pettänyt ja siitä ei välitetä kun me ihmiset kollektiivisesti näemme, että ”tämä on normaalia”. Vanhemmat ikäluokat ja keski-ikäiset joihin itse kuulun ovat kanssa lihonneet ja laiskistuneet. Omille lapsille ei tuputeta terveellisiä elämäntapoja, koska se kyseenalaistaisi myös omat valinnat ja sehän ei käy kun elämme huomiotaloudessa, jossa omaa arvoa määrittelee joku muu sosiaalisessa mediassa. BMI on juuri hyvä mittari siihen mihin se on tarkoitettu, eli väkimassojen tilastolliseen havaitsemiseen ja se ehkä tukee havaintoani. T:BMI 26.5, lievästi ylipainoinen keski-ikäinen hedonisti.
 
Tässä ketjussa on ollut paljon hyvää keskustelua, mutta ajattelin tuoda yhden näkemyksen mukaan, jota on ehkä sivuttu jollain sivulla jo.

Olen syntynyt 70-luvulla ja tuolloin ruoka oli varmasti epäterveellisenpää jos suola ja rasvalaatuja ja määriä mitataan, mutta yksi merkittävä ero tuolloin oli. Me oltiin ulkona lapsen KOKO AJAN. Vaikka karkkeja oli, niin niitä oli vähemmän ja ostettiin kaupasta paperiin käärittyihin tötteröihin. Pullaa ja1 limsaa varmasti syötiin reilusti, mutta ei tuolloin ollut pulskia koulussakaan kuin muutamia sadoista.

Hyvää pohdintaa ja muistutusta ajankuvasta.

Meillä paistettiin kaikki voissa 80-luvulla. Muistan kun armeijan lääkärintarkastuksessa otettiin verenpaine 90-luvulla. Alapainetta en muista, mutta yläpaine oli 160 vaikka olin sillon 58kg painava kukkakeppi ja harrastin edes jossain määrin liikuntaa. Nykyään verenpaine on about 125/75 tasoa aamulla, illasta matalampi. Uni jos menee huonoksi ja työ stressaa niin mennään 140/90 tasojen lähelle nopeasti. Iltaisin voi olla jotain 105/65 lukemaa. Jännä juttu tuo verenpaine miten paljon se vaihtelee päivänkin sisällä.

Äiti yritti 90-luvulla käyttää oliiviöljyä voin tilalta. Tuomiohan siitä tuli, kun se ei maistunut kenellekään. Onneksi on makuhermot ja ruokatottumukset parantuneet noista ajoista. Ei sillä, että voissa järkevissä määrin käytettynä mitään vikaa olisi. Voi kuuluu edelleen mun ruokavalioon, mutta ei ainoana rasvana eikä joka päivä.

Meillä oli karkkipäivä kerran viikossa. Kai se vanhempienkin saavutettu etu on, että nyt on vara syödä ja juoda mitä haluaa. Vaikea luopua saavutetuista eduista, kun muistaa köyhemmät ajat?
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää pohdintaa ja muistutusta ajankuvasta.

Meillä paistettiin kaikki voissa 80-luvulla. Muistan kun armeijan lääkärintarkastuksessa otettiin verenpaine 90-luvulla. Alapainetta en muista, mutta yläpaine oli 160 vaikka olin sillon 58kg painava kukkakeppi ja harrastin edes jossain määrin liikuntaa. Nykyään verenpaine on about 125/75 tasoa aamulla, illasta matalampi. Uni jos menee huonoksi ja työ stressaa niin mennään 140/90 tasojen lähelle nopeasti. Iltaisin voi olla jotain 105/65 lukemaa. Jännä juttu tuo verenpaine miten paljon se vaihtelee päivänkin sisällä.

Äiti yritti 90-luvulla käyttää oliviiöljyä voin tilalta. Tuomiohan siitä tuli, kun se ei maistunut kenellekään. Onneksi on makuhermot ja ruokatottumukset parantuneet noista ajoista. Ei sillä, että voissa järkevissä määrin käytettynä mitään vikaa olisi. Voi kuuluu edelleen mun ruokavalioon, mutta ei ainoana rasvana eikä joka päivä.

Meillä oli karkkipäivä kerran viikossa. Kai se vanhempienkin saavutettu etu on, että nyt on vara syödä ja juoda mitä haluaa. Vaikea luopua saavutetuista eduista, kun muistaa köyhemmät ajat?
Itse paistan jauhelihat vedellä, sitä rasvaa on kuitenkin lihassa itsessään, Miksi lisätä lisää.

Siis lorauta hieman vettä pannulle niin mikä vain paistuu tarttumatta, tämän kikan opin entiseltä kaveriltani :)
 
Pullaa ja limsaa varmasti syötiin reilusti, mutta ei tuolloin ollut pulskia koulussakaan kuin muutamia sadoista.
Rohkenen väittää, ettei limsaa kyllä erityisen reilusti juotu verrattuna nykyaikaan. Pullokootkin oli pienemmät kuin nyt (0,33 litran lasipullo oli standardi limpparikoko, 1L lasipullo sitten jos oli oikein juhlaan aihetta...), ja suhteellinen hinta varmasti paljon nykyistä kalliimpi.

Limppari oli enemmänkin nautintoaine, jota lipiteltiin kaikessa rauhassa silloin tällöin eikä sitä mitenkään litratolkulla ryystetty.

Toisaalta lantrattavat Mehukatti-mehut yms. olivat kyllä juttu myös.
 
Itse paistan jauhelihat vedellä, sitä rasvaa on kuitenkin lihassa itsessään, Miksi lisätä lisää.

Siis lorauta hieman vettä pannulle niin mikä vain paistuu tarttumatta, tämän kikan opin entiseltä kaveriltani :)
Itse käytän voita paistamiseen. On ihan paiston ja maun kannalta huomattavasti parempi kuin vaikka oliivi- tai rypsiöljy. Huippu kokitkin käyttää voita juurikin paiston ja maun takia. Oliiviöljyä menee puuron seassa minulla sen terveellisyyden takia.
Tietty voi ei mitenkään välttämätön rasvaisen jauhelihan kanssa.
 
Itse käytän voita paistamiseen. On ihan paiston ja maun kannalta huomattavasti parempi kuin vaikka oliivi- tai rypsiöljy. Huippu kokitkin käyttää voita juurikin paiston ja maun takia. Oliiviöljyä menee puuron seassa minulla sen terveellisyyden takia.
Tietty voi ei mitenkään välttämätön rasvaisen jauhelihan kanssa.
Kookosöljyä suosittelen paistamiseen, kestää lämpöä kuin voi, mutta on lähtökohtaisesti terveellisempää, vaikka aihe onkin hieman kiistanalainen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ilmeisesti kookosöljyn käyttö on parantanut mun HDL eli hyvän kolesterolin tasoja. Kookosöljyä laitan myös leivän päälle.
 
Viimeiset 30 vuotta on tapahtunut todella iso muutos nimen omaan ympäristössä aina arkiliikunnasta pikaruokaan.
Lapsena ainut pikaruokaa tarjoava lähellä oli nakkikioski, jonka antimia sai nauttia todella harvoin. Pääasiallisesti mentiin kotiruualla ja ulkona kavereiden kanssa menttiin aina kun oli mahdollista, eli joka ilta tuntitolkulla. Iän karttuessa talvella jäälle kyttämään saako peliporukkaa kasaan ja aina sai.

Geeneillä suoraan aineenvaihduntaan on vaikutusta pienellä osalla. Iso osa geenien vaikutuksesta liittynee aivojen kykyyn havaita, säädellä nälän ja kylläisyyden tunteita. Tämä mekanismi liittyy siihen tahdonvoimaan, mistä täälläkin paljon puhutaan. Tietoinen vastustaminen on mahdollista, mutta osalle ihmisiä todella vaikeaa.

Yksi mielenkiintoinen mikä tutkimuksissa on nähty, niin pitkä laihduttaminen voi yksilöllä sotkea nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien toimintaa (leptiini ja greliini). Eli lihavalle laihduttaminen voi tuoda vielä lisää haasteita. Ilmeisesti lihavilla näiden hormonien eriytyminen on muutenkin vähäisempää mitä normaailipainoisilla.
 
Olen ollut nyt viimeiset 10 vuotta n. 20-30kg ylipainoinen. Ja ratkaisuhan siihen on helppo: lopettaa sen syömisen. No, mitä tapahtuu, kun syö kevyesti ja jättää välipalat pois? Neljä tuntia syömisestä on kädet jäässä, heikottaa, puskee kylmää hikeä niin että paita on märkänä. Aivosumu on sitä luokkaa, ettei kykene ajatustyöhön tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos vain väkisin puskee tästä läpi, niin näläntunne häviää, ja heikotuskin helpottaa aalloittain, mutta pää ei toimi mitenkään. Vaatii jotain ihan uskomatonta tahdonvoimaa olla syömättä, kun tietää että syömällä olo paranisi heti, jaksaa tehdä töitä, harrastaa. Pari kertaa olen syömättömyydellä vetänyt painon alas (95->80kg), mikä tarkoittaa siis puolen vuoden täriseviä käsiä ja heikkoa työssä suoriutumista. Verenpaine on satunnaisesti mitattuna ollut normaali, paastoverensokeri ok, eikä verensokeri myöskään piikannut hiilaripitoisen aterian jälkeen. Ei siis suoraan liity verensokeriin tuo heikotus. Suolistobakteerit lähettävät aivoille käskyjä että nyt sitä roskaruokaa? Hormonitasot pielessä? Eikö se niin mennyt, että läskillä se läski itsessään huutaa syömään sokeria, mikä lisää läskiä.

Rupesin ajamaan työmatkat sähköpyörällä (20km/pv), mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin että niska ja pohkeet vetivät pysyvästi jumiin ja olin ibuprofeeni-hieronta-kylmägeelikierteessä. Elämä ja olo parani siltä seisomalta, kun löysin rasvakahvin. Vedän nykyään siis aamupalaksi kupin kahvia, johon tulee teelusikallinen voita, teelusikallinen rypsiöljyä (tai MCT:tä) + maitoa. Tämä cocktail pitää pahimman näläntunteen poissa lounaaseen asti, ja koska siihen mennessä ei ole 12 tuntiin syönyt mitään kiinteää, maha tulee täyteen jo salaatista, ja itse ruoasta voi syödä vain proteiinit. Laihduttaessa pyrin siis minimoimaan hiilihydraatit ihan kaikkialla, ei pelkästään karkkeja. Kaloreja laskemalla ei varmaan ole ihme että tuo kahvi vie nälän, mutta kun vertaa sitä vaikkapa aikaisempaan aamupalaan eli iso lautasellinen kaurapuuroa + marjoja ja raejuustoa, se tuntuu aina ihmeelliseltä. Puuroaamiaisen jälkeen parissa tunnissa tuli tuo edellä kuvattu heikotus. Hiilari on siis minulle täyttä myrkkyä.

Ja miksi en ole normaalipainoinen? 3 pientä lasta, pitkä kesäloma, muuton ja uuden työn tuoma stressi johtivat siihen, että syötiin ulkona burgereita ja jätskit päälle, mikä nollasi taas kesän aikana edellisvuonna saavutetun painonlaskun. Kun itse on väsynyt ja ympärillä on 4 muuta väsynyttä, se mäkkärin luukku on vain niin helppo hetken helpotus. Ja sitten kun on repsahtanut mäkkäri-elämäntyyliin, voi samaan syssyyn ostaa niitä irttareita joka kauppareissulla... Nyt lapset ovat päiväkodissa ja voi lomien jälkeen palata taas arkirytmiin ja siihen ikuiseen normaalipainon tavoitteluun.
 
Addiktiosta on aina vaikea päästä eroon. Hikoilu, tärisevät kädet, sumuinen ajattelu yms tyypillisiä vieroitusoireita. Hyvän ja tervellisen kotiruuan tekeminen isoissa satseissa on erittäin helppoa, terveellistä ja säästää rahaa. Ei siis mitään syytä valita McDonaldia. Kannattaa ajatella, haluaako, että lapsilla on isä myös tulevaisuudessa ja haluaako, että lapsilla ei ole sama tulevaisuus edessä.
 
Viimeksi muokattu:
Kookosöljyä suosittelen paistamiseen, kestää lämpöä kuin voi, mutta on lähtökohtaisesti terveellisempää, vaikka aihe onkin hieman kiistanalainen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ilmeisesti kookosöljyn käyttö on parantanut mun HDL eli hyvän kolesterolin tasoja. Kookosöljyä laitan myös leivän päälle.

Kookosöljy ei ole terveellistä. Sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, joka nostaa veren LDL-kolesterolin pitoisuutta, ja lisää ateroskleroosin määrää - sekä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

 
Eeköhän nuo tärinät ois hyvä tarkistaa ihan lääkärissä? Sokerit mitattu silloin, kun täristää?
 
Eeköhän nuo tärinät ois hyvä tarkistaa ihan lääkärissä? Sokerit mitattu silloin, kun täristää?
Sama tuli mieleen, että kun kroppa on ollut kovalla tankkauksella ja yhtä-äkkiä vedetään minimiin, niin insuliiniresistenssi heittää volttia. Kalorimääriä kevyesti miinukselle per päivä ja tosiaan PVK ja sokerit kannattaisi tarkistaa.
 
Olen ollut nyt viimeiset 10 vuotta n. 20-30kg ylipainoinen. Ja ratkaisuhan siihen on helppo: lopettaa sen syömisen. No, mitä tapahtuu, kun syö kevyesti ja jättää välipalat pois? Neljä tuntia syömisestä on kädet jäässä, heikottaa, puskee kylmää hikeä niin että paita on märkänä. Aivosumu on sitä luokkaa, ettei kykene ajatustyöhön tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos vain väkisin puskee tästä läpi, niin näläntunne häviää, ja heikotuskin helpottaa aalloittain, mutta pää ei toimi mitenkään. Vaatii jotain ihan uskomatonta tahdonvoimaa olla syömättä, kun tietää että syömällä olo paranisi heti, jaksaa tehdä töitä, harrastaa. Pari kertaa olen syömättömyydellä vetänyt painon alas (95->80kg), mikä tarkoittaa siis puolen vuoden täriseviä käsiä ja heikkoa työssä suoriutumista. Verenpaine on satunnaisesti mitattuna ollut normaali, paastoverensokeri ok, eikä verensokeri myöskään piikannut hiilaripitoisen aterian jälkeen. Ei siis suoraan liity verensokeriin tuo heikotus. Suolistobakteerit lähettävät aivoille käskyjä että nyt sitä roskaruokaa? Hormonitasot pielessä? Eikö se niin mennyt, että läskillä se läski itsessään huutaa syömään sokeria, mikä lisää läskiä.

Rupesin ajamaan työmatkat sähköpyörällä (20km/pv), mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin että niska ja pohkeet vetivät pysyvästi jumiin ja olin ibuprofeeni-hieronta-kylmägeelikierteessä. Elämä ja olo parani siltä seisomalta, kun löysin rasvakahvin. Vedän nykyään siis aamupalaksi kupin kahvia, johon tulee teelusikallinen voita, teelusikallinen rypsiöljyä (tai MCT:tä) + maitoa. Tämä cocktail pitää pahimman näläntunteen poissa lounaaseen asti, ja koska siihen mennessä ei ole 12 tuntiin syönyt mitään kiinteää, maha tulee täyteen jo salaatista, ja itse ruoasta voi syödä vain proteiinit. Laihduttaessa pyrin siis minimoimaan hiilihydraatit ihan kaikkialla, ei pelkästään karkkeja. Kaloreja laskemalla ei varmaan ole ihme että tuo kahvi vie nälän, mutta kun vertaa sitä vaikkapa aikaisempaan aamupalaan eli iso lautasellinen kaurapuuroa + marjoja ja raejuustoa, se tuntuu aina ihmeelliseltä. Puuroaamiaisen jälkeen parissa tunnissa tuli tuo edellä kuvattu heikotus. Hiilari on siis minulle täyttä myrkkyä.

Ja miksi en ole normaalipainoinen? 3 pientä lasta, pitkä kesäloma, muuton ja uuden työn tuoma stressi johtivat siihen, että syötiin ulkona burgereita ja jätskit päälle, mikä nollasi taas kesän aikana edellisvuonna saavutetun painonlaskun. Kun itse on väsynyt ja ympärillä on 4 muuta väsynyttä, se mäkkärin luukku on vain niin helppo hetken helpotus. Ja sitten kun on repsahtanut mäkkäri-elämäntyyliin, voi samaan syssyyn ostaa niitä irttareita joka kauppareissulla... Nyt lapset ovat päiväkodissa ja voi lomien jälkeen palata taas arkirytmiin ja siihen ikuiseen normaalipainon tavoitteluun.

Kannattaisi kyllä varmaan käydä lääkärissä, jos muutoman tunnin syömisen jälkeen alkaa heikottaa ja kädet tärisemään. Saattaa olla jo diabetes kolkuttelemassa. Itsellä yleensä joku 12-16h tauko syömisessä. Eilen meni 20h, kun oli sen verran kiire. Ei ollut tärinöitä eikä heikotuksia.
 
Kookosöljy ei ole terveellistä. Sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, joka nostaa veren LDL-kolesterolin pitoisuutta, ja lisää ateroskleroosin määrää - sekä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Kuten totesin niin aihe on kiistanalainen, ja saat olla aiheesta ihan mitä mieltä haluat. Mun havaintojeni mukaan kookosöljyn käyttö ei ole vaikuttanut LDL:ään mitenkään mutta HDL:ää tuntuu nostaneen. Kookosöljyn käytön aloittamisen jälkeen mun HDL oli itse asiassa mieheksi hyvinkin korkealla, enkä tuolloin ollut tehnyt mitään muita isompia muutoksia elintavoissani.

Lisäksi kookosöljyn MCT-rasvahapoilla saattaa olla hyötyä esimerkiksi aivojen terveydelle.

Joka tapauksessa kun puhutaan paistamisesta, niin pehmeät, helposti hapettuvat rasvat kuten oliiviöljy on siinä hommassa vähintäänkin kyseenalainen ratkaisu...

Voita ja kookosöljyä ei pidä rinnastaa suoraan vaikka molemmat sisältääkin tyydyttyneitä rasvahappoja. Ei nämä ole samaa tavaraa!

Tämän tutkimuksen mukaan kookosöljy juurikin nostaa HDL:ää toisin kuin voi tai oliiviöljy, mutta ei nosta LDL:ää toisin kuin voi. Eli toimii juurikin siten kuten olen omalla kohdallani havainnut...

"
Results
LDL-C concentrations were significantly increased on butter compared with coconut oil (+0.42, 95% CI 0.19 to 0.65 mmol/L, P<0.0001) and with olive oil (+0.38, 95% CI 0.16 to 0.60 mmol/L, P<0.0001), with no differences in change of LDL-C in coconut oil compared with olive oil (−0.04, 95% CI −0.27 to 0.19 mmol/L, P=0.74). Coconut oil significantly increased HDL-C compared with butter (+0.18, 95% CI 0.06 to 0.30 mmol/L) or olive oil (+0.16, 95% CI 0.03 to 0.28 mmol/L). Butter significantly increased TC/HDL-C ratio and non-HDL-C compared with coconut oil but coconut oil did not significantly differ from olive oil for TC/HDL-C and non-HDL-C. There were no significant differences in changes in weight, BMI, central adiposity, fasting blood glucose, systolic or diastolic blood pressure among any of the three intervention groups."

 
Ja miksi en ole normaalipainoinen? 3 pientä lasta, pitkä kesäloma, muuton ja uuden työn tuoma stressi johtivat siihen, että syötiin ulkona burgereita ja jätskit päälle, mikä nollasi taas kesän aikana edellisvuonna saavutetun painonlaskun. Kun itse on väsynyt ja ympärillä on 4 muuta väsynyttä, se mäkkärin luukku on vain niin helppo hetken helpotus. Ja sitten kun on repsahtanut mäkkäri-elämäntyyliin, voi samaan syssyyn ostaa niitä irttareita joka kauppareissulla... Nyt lapset ovat päiväkodissa ja voi lomien jälkeen palata taas arkirytmiin ja siihen ikuiseen normaalipainon tavoitteluun.

Pahoittelen tätä besserwisseröintiä sivusta. Kannattaa miettiä voisiko mäkkärissä syödä fiksummin? Esimerkiksi jättää ranskalaiset ja jätskin välistä. Syö sen sijaan pelkkää burgeria. En tiedä mcdonaldsin menusta, mutta paikallinen mun suosima pikaburgeripaikka tekee myös burgeria, jossa ei ole leipää. Mä tykkään dieetillä syödä 2 tuplaburgeria ilman juustoa/puolella normijuustomäärästä ja ilman leipää. Kalorit menevät huomattavan paljon alaspäin, maha täyttyy lihasta ja kasviksesta. Mäkkärilläkin voi menettää painoa, jos syö alla kulutuksen.

Sun tilanteessa voisi tosiaan epäillä esidiabetestä. Ei nuo oireet kuulosta terveeltä. Lääkäriltä saisi varmasti "continuous glucose monitoring mittarin", joka kertoisi paljon enemmän kuin yksittäinen insuliini/sokeritasomittaus. Mittarin avulla selkiytyisi mitkä ruuat ovat erityisen pahoja sinulle ja auttaisiko 10 minuutin kävely ruuan päälle kuinka paljon.

Kuulostaa myös vähän siltä, että yrität liian kovaa muutosta kerralla. Voisiko toimia paremmin, jos yrittäisi hitaammin pysyvämpää elintapamuutosta? Jos se tähtäin olisi vaikka 5-10v jänteellä hyvään kuntoon eikä vuodessa? Uni on sellainen asia, johon voisi satsata enemmän? Palstalla on hyvä threadi unenoptimoinnista. Hyvän/paremman unen eteen voi tehdä paljon töitä ja siten parantaa elämänlaatua.


1629205997837.png
 
Pahoittelen tätä besserwisseröintiä sivusta. Kannattaa miettiä voisiko mäkkärissä syödä fiksummin? Esimerkiksi jättää ranskalaiset ja jätskin välistä. Syö sen sijaan pelkkää burgeria. En tiedä mcdonaldsin menusta, mutta paikallinen mun suosima pikaburgeripaikka tekee myös burgeria, jossa ei ole leipää. Mä tykkään dieetillä syödä 2 tuplaburgeria ilman juustoa/puolella normijuustomäärästä ja ilman leipää. Kalorit menevät huomattavan paljon alaspäin, maha täyttyy lihasta ja kasviksesta. Mäkkärilläkin voi menettää painoa, jos syö alla kulutuksen.

Sun tilanteessa voisi tosiaan epäillä esidiabetestä. Ei nuo oireet kuulosta terveeltä. Lääkäriltä saisi varmasti "continuous glucose monitoring mittarin", joka kertoisi paljon enemmän kuin yksittäinen insuliini/sokeritasomittaus. Mittarin avulla selkiytyisi mitkä ruuat ovat erityisen pahoja sinulle ja auttaisiko 10 minuutin kävely ruuan päälle kuinka paljon.

Kuulostaa myös vähän siltä, että yrität liian kovaa muutosta kerralla. Voisiko toimia paremmin, jos yrittäisi hitaammin pysyvämpää elintapamuutosta? Jos se tähtäin olisi vaikka 5-10v jänteellä hyvään kuntoon eikä vuodessa? Uni on sellainen asia, johon voisi satsata enemmän? Palstalla on hyvä threadi unenoptimoinnista. Hyvän/paremman unen eteen voi tehdä paljon töitä ja siten parantaa elämänlaatua.


1629205997837.png

Tuostakin kun jättää vielä ranskalaiset pois, nii vaikuttaa hyvältä.
Mistä tuollaisen burgerin saa?
 
Mites jengi täällä suhtautuu ketoruokavalioon?
Itse pienimuotoisella ketoilulla paino pudonnut nyt 93 -> 86,5 noin 1,5 kuukauden aikana.

Hyvistä puolista voisi mainita, että nukun paljon paremmin ja ei tuu samalla tavalla nälkä kun ennen.

Lisäksi on tullut jätettyä alkoholi pois. Pari alkoholitonta olutta menee per viikko. Muuten sitten vaihtanut alkoholin Vichyyn. Tietty koronan takia sosiaaliset tapahumatkin jääneet vähemmälle.

Lisäksi jonkun verran tutkinut veriryhmä ruokavaliota. Onko sitä joku testannut?
itse en oo siitä mitään vielä ottanut.
 
Mites jengi täällä suhtautuu ketoruokavalioon?
Itse pienimuotoisella ketoilulla paino pudonnut nyt 93 -> 86,5 noin 1,5 kuukauden aikana.

Hyvistä puolista voisi mainita, että nukun paljon paremmin ja ei tuu samalla tavalla nälkä kun ennen.

Lisäksi on tullut jätettyä alkoholi pois. Pari alkoholitonta olutta menee per viikko. Muuten sitten vaihtanut alkoholin Vichyyn. Tietty koronan takia sosiaaliset tapahumatkin jääneet vähemmälle.

Lisäksi jonkun verran tutkinut veriryhmä ruokavaliota. Onko sitä joku testannut?
itse en oo siitä mitään vielä ottanut.

Veriryhmäjutut on melkolailla huuhaata. Geenipohjalta löytyy kyllä optimointia treeneihin ja ruokavalioon. Hyvin hämärä ja huonosti tutkittu aihe tällä hetkellä. Paljon huuhaata liikenteessä. Yksi melko varma juttu on, että jos on alzheimerille altistavat APOE4 geenit niin tietynlainen ruokavalio ja erittäin kovaintensiteettinen treeni auttavat alzheimerin välttämisessä. Uskon, että 10-20v sisällä tiedetään ihan älyttömän paljon enemmän siitä miten eri yksilöiden kannattaisi syödä ja liikkua.

Mä menin pitkään ketolla. Toimi kuin häkä alussa. Keto alkoi tuntumaan sitä vaikeammalta mitä alemmas rasvaprosentti meni. Huomaa esim. siinä millaisella vauhdilla jaksaa kävellä/miten jaksaa salilla huhkia. Tykkään niin paljon aamupuurosta/riisistä/... että nykyään ennemmin menen low carb:lla kuin ketolla. Joinain päivinä melkein nollissa hiilarit, joinain päivinä enemmän. Jos tulee tehtyä joku pitkä(1.5h+) fillarilenkki tms. isommalla intensiteetillä niin tankkaan hiilareita mukaan edellisenä päivänä tai viimeistään treenin aikana.

Keto/low carb on ihan mahtava matalan intensiteetin juttuihin. Hyvin helppo aamusta käydä 3-5h rantakalastusreissu ilman sapuskointia. Hyvin jaksaa kävellä ja ei ole nälkä. Safkaa sitten reissun jälkeen eikä tarvi heti heräämisen jälkeen/kalastaessa miettiä ruokaa.
 
Veriryhmäjutut on melkolailla huuhaata. Geenipohjalta löytyy kyllä optimointia treeneihin ja ruokavalioon. Hyvin hämärä ja huonostu tutkittu aihe tällä hetkellä ja paljon huuhaata liikenteessä. Yksi melko varma juttu on, että jos on alzheimerille altistavat APOE4 geenit niin tietynlainen ruokavalio ja erittäin kovaintensiteettinen treeni auttavat alzheimerin välttämisessä. Uskon, että 10-20v sisällä tiedetään ihan älyttömän paljon enemmän siitä miten eri yksilöiden kannattaisi syödä ja liikkua.

Mä menin pitkään ketolla. Toimi kuin häkä. Keto alkoi tuntumaan sitä vaikeammalta mitä alemmas rasvaprosentti meni. Huomaa esim. siinä millaisella vauhdilla jaksaa kävellä/miten jaksaa salilla huhkia. Tykkään niin paljon aamupuurosta/riisistä/... että nykyään ennemmin menen low carb:lla kuin ketolla. Joinain päivinä melkein nollissa hiilarit, joinain päivinä enemmän. Jos tulee tehtyä joku pitkä(1.5h+) fillarilenkki tms. isommalla intensiteetillä niin tankkaan hiilareita mukaan edellisenä päivänä tai viimeistään treenin aikana.

Keto/low carb on ihan mahtava matalan intensiteetin juttuihin. Hyvin helppo aamusta käydä 3-5h rantakalastusreissu ilman sapuskointia. Hyvin jaksaa kävellä ja ei ole nälkä. Safkaa sitten reissun jälkeen eikä tarvi heti heräämisen jälkeen/kalastaessa miettiä ruokaa.

Itse en siis älyttömästi treenaile, nii en oo noita hiilareita silleen vetänyt.

Yksi melko varma juttu on, että jos on alzheimerille altistavat APOE4 geenit niin tietynlainen ruokavalio ja erittäin kovaintensiteettinen treeni auttavat alzheimerin välttämisessä

Onko sulla tästä enemmän tietoa? Suvussa meinaa tuota alzheimeria on esiintynyt ja sen takia osittain ruokavaliokin on alkanut kiinnostamaan.
 
Meillä on perhepiirissä ihminen jonka painoindeksi on yli 90, painaa jotain 300 kilon kieppeillä

on sitä koitettu auttaa mutta vaikeaa on

harvoin näkee noin isoja suomessa
 
Itse en siis älyttömästi treenaile, nii en oo noita hiilareita silleen vetänyt.

Yksi melko varma juttu on, että jos on alzheimerille altistavat APOE4 geenit niin tietynlainen ruokavalio ja erittäin kovaintensiteettinen treeni auttavat alzheimerin välttämisessä

Onko sulla tästä enemmän tietoa? Suvussa meinaa tuota alzheimeria on esiintynyt ja sen takia osittain ruokavaliokin on alkanut kiinnostamaan.

23andme tai vastaava niin saa geenit ja riskin selville. Allaoleva oli minusta todella kova podcasti aiheesta. Podcastissa mukana olevan perheessä on todella paska geenilotto ja he saivat tuota asiaa selviteltyä lääkäreiden kanssa + löysivät tapoja parantaa elämänlaatua/odotusarvoa sairastumisesta

In this episode, Lauren tells the heartbreaking story of watching members of her family succumb to Alzheimer’s disease (AD) which motivated her to proactively address her own risk with Richard’s guidance. Richard discusses the various genetic and lifestyle factors that influence the risk of AD and uses Lauren’s unique situation to explain how he diagnoses patients and personalizes care. They go through Lauren’s protocol of preventative measures that have already produced marked results, and end with the uplifting message that one’s genetic predisposition does not seal one’s fate.



Jos haluaa sukeltaa asiaan vielä enemmän niin attialla on useampia podcasteja aiheesta, joissa eri vieraat/asiantuntijat keskustelevat omista löydöksistään ja protokollistaan
 
Olen ollut nyt viimeiset 10 vuotta n. 20-30kg ylipainoinen. Ja ratkaisuhan siihen on helppo: lopettaa sen syömisen. No, mitä tapahtuu, kun syö kevyesti ja jättää välipalat pois? Neljä tuntia syömisestä on kädet jäässä, heikottaa, puskee kylmää hikeä niin että paita on märkänä. Aivosumu on sitä luokkaa, ettei kykene ajatustyöhön tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos vain väkisin puskee tästä läpi, niin näläntunne häviää, ja heikotuskin helpottaa aalloittain, mutta pää ei toimi mitenkään. Vaatii jotain ihan uskomatonta tahdonvoimaa olla syömättä, kun tietää että syömällä olo paranisi heti, jaksaa tehdä töitä, harrastaa. Pari kertaa olen syömättömyydellä vetänyt painon alas (95->80kg), mikä tarkoittaa siis puolen vuoden täriseviä käsiä ja heikkoa työssä suoriutumista. Verenpaine on satunnaisesti mitattuna ollut normaali, paastoverensokeri ok, eikä verensokeri myöskään piikannut hiilaripitoisen aterian jälkeen. Ei siis suoraan liity verensokeriin tuo heikotus. Suolistobakteerit lähettävät aivoille käskyjä että nyt sitä roskaruokaa? Hormonitasot pielessä? Eikö se niin mennyt, että läskillä se läski itsessään huutaa syömään sokeria, mikä lisää läskiä.

Rupesin ajamaan työmatkat sähköpyörällä (20km/pv), mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin että niska ja pohkeet vetivät pysyvästi jumiin ja olin ibuprofeeni-hieronta-kylmägeelikierteessä. Elämä ja olo parani siltä seisomalta, kun löysin rasvakahvin. Vedän nykyään siis aamupalaksi kupin kahvia, johon tulee teelusikallinen voita, teelusikallinen rypsiöljyä (tai MCT:tä) + maitoa. Tämä cocktail pitää pahimman näläntunteen poissa lounaaseen asti, ja koska siihen mennessä ei ole 12 tuntiin syönyt mitään kiinteää, maha tulee täyteen jo salaatista, ja itse ruoasta voi syödä vain proteiinit. Laihduttaessa pyrin siis minimoimaan hiilihydraatit ihan kaikkialla, ei pelkästään karkkeja. Kaloreja laskemalla ei varmaan ole ihme että tuo kahvi vie nälän, mutta kun vertaa sitä vaikkapa aikaisempaan aamupalaan eli iso lautasellinen kaurapuuroa + marjoja ja raejuustoa, se tuntuu aina ihmeelliseltä. Puuroaamiaisen jälkeen parissa tunnissa tuli tuo edellä kuvattu heikotus. Hiilari on siis minulle täyttä myrkkyä.

Ja miksi en ole normaalipainoinen? 3 pientä lasta, pitkä kesäloma, muuton ja uuden työn tuoma stressi johtivat siihen, että syötiin ulkona burgereita ja jätskit päälle, mikä nollasi taas kesän aikana edellisvuonna saavutetun painonlaskun. Kun itse on väsynyt ja ympärillä on 4 muuta väsynyttä, se mäkkärin luukku on vain niin helppo hetken helpotus. Ja sitten kun on repsahtanut mäkkäri-elämäntyyliin, voi samaan syssyyn ostaa niitä irttareita joka kauppareissulla... Nyt lapset ovat päiväkodissa ja voi lomien jälkeen palata taas arkirytmiin ja siihen ikuiseen normaalipainon tavoitteluun.

Itse ajattelisin että isoin syy on se, että teet aivan liian ison muutoksen kerralla. Lisäksi kuulostaa että se muutos perustuu enemmänkin lahduttamiseen, kuin pysyvään elämäntapamuutokseen. Eli mennään jostain 3500kcal suoraan jonnekin 1000-1500kcal ja rutistetaan täysillä, että saadaan nopeasti tuloksia. Tottakai se on todella vaikeaa. Ehkä olisi helpompaa laskea se todennäköinen kalorikulutus sille tavoitepainolle ja syödä sitä kalorimäärää? Eli varmaan joku 2400kcal?

Lisäksi kuulostaa että koko homma on täysin kalorien laskemista, mutta terveellistä ateriarytmiä ja kokonaisukuvaa syömisistä et ole saanut aikaan? Mitä tapahtuu jos syöt mitä haluat, mutta syöt vain aamupala, lounas, päivällinen? Muuten sitten pelkästään vihanneksia ja hedelmiä, jos välipaloja tarvii. Tuossa voit sen epäterveellisen mäkkärinkin ruoan käydä, mutta siinä pitää lamppu syttyä päässä, ettei syö heti toista lämmintä ruokaa kotona.

Se terve ruokarytmi on just sitä, että tekee noita vaihtokauppoja. Jos syöt päivällä suklaapatukan niin sillon se seuraava lämmin ruoka jää pois. Painonhallinta on sitä, että sinulla on koko ajan jonkinlainen käsitys missä olet päivän energiamäärän kanssa menossa. Jos olet menossa yli, niin pitää vähentää, jos jotain jää välistä niin sen voi korvata myöhemmin. Pitäisi kuitenkin ottaa sellainen ruokavalio, mitä voit ajatella syöväsi koko loppuelämän. Niinkuin olet huomannut, ei nopealla rutistuksella saa pysyvää muutosta, jos ei opettele syömään niin että lopulta muutoksetkin ovat automaattisia. Aluksi tämä on vaikeaa, kun kaikki päätökset on uusia ja pitää aina tietoisesti tehdä eri tavalla mitä aiemmin on tehnyt automaatilla.

Liikunnalla ei kannata yrittää laihduttaa. Liikunta voi tuoda pirteyttä ja pitkällä aikavälillä antaa lisätehoa tekemiseen, mutta laihduttamiseen se on huono, koska huonoa dieettiä ei voi nollata liikkumalla. Loppupelissä painonhallinta on 95% syömisiä. Hyvä fiilis ja kunto taas 95% liikkumista.
 
Aamupalaksi puuroa lautasellinen ja 200g rahkaa ja marjoja päälle vaikka 150g yms.
lounas 150 g kanaa ja 200g kasviksia
välipalaksi pähkinöitä yms.
päivällinen 150 g kanaa ja 200g kasviksia ja hiilareita vaikka nuudeleista 100g
iltapalaksi taas 200g rahkaa ja marjoja150g.
Rasvalisäksi jotain salaatinkastiketta tai vaikka oliiviöljyä pari kertaa päivässä.
Laihdut varmasti. Jos tulee heikotus yms. kohtauksia syö jotain vaikka sitä rahkaa tai pähkinöitä yms. Helpottaa ajan kanssa ja elimistö alkaa tottua terveelliseen ruokarytmiin ja olo kohonee.
 
Joo kyllä se oma suhde ruokaan on nimenomaan addiktio. Syön väsymykseen, stressiin, tylsyyteen, mikäli on juhlan aihetta jne. Syöminen on myös ainoa asia, josta saan loputtomasti välitöntä nautintoa. Muiden päihteiden kanssa jos tulee ongelmia, käyttö lopetetaan kokonaan ja pysytään kuivilla. Minulla tämä tarkoittaa sitä että pitää piikittää joka päivä monta kertaa, mutta sen verran pieni annos ettei saa enää sitä hyvää tunnetta.

Kiitokset vastauksista, niissä oli paljon hyviä pointteja. Uudella työpaikalla ei varsinaisesti ole ruokalaa, joten nyt olisi hyvä hetki opetella taas tekemään omat lounaat mukaan. Tässäkin tulee sitten tökkäämään taas laiskuus. Joko preppaan sunnuntaina ison satsin ja syön koko viikon yhtä/kahta ruokaa, tai teen kotona päivittäin ylimääräisen ruoan. Varsinkin salaatin kanssa homma on ärsyttävän työlästä, ja valmiiksi pilkottu salaatti pilaantuu muutamassa päivässä. Olen vuosia jojolaihduttanut ja syönyt pitkiäkin aikoja lounaiksi sitä iänikuista kuivaa kanaa + salaattia oliiviöljyllä. Välipaloiksi rahkaa + funlightiä. Ne tulevat jo korvista ulos, mutta parempaakaan korviketta ei oikein liene. Varsinkin iltapalaksi tekisi mieli ennemmin voileipää kuin kylmää rahkaa. On todella vaikea kuvitella, että saisin muutettua ruokailutapojani pysyvästi. Olen kokeillut monta kertaa pitkiä aikoja, ja aina luisunut takaisin helpompien ja paremman makuisten ruokien pariin. Nimenomaan siksi olen yrittänytkin kerralla isompaa ryhtiliikettä, että alkaisin nähdä vaa'alla ja mittanauhassa tuloksia nopeasti ja sen kautta motivoidun sietämään nälkää. Logiikka tässä on se, että kunhan jaksan tätä kurjuutta sen vuoden pari, olen sitten normaalipainoinen ja siihen niukempaan ruokailuun silloin jo tottunut ja olo yleisesti parantunut. No, eipä se näin toimi.

Lapset eivät ole vielä siinä iässä, että niiden kanssa voisi varsinaisesti harrastaa, mutta kyllä se pistää miettimään että ei niiden kanssa jaksa tässä kunnossa potkia palloa tai juosta metsässä. Puhumattakaan siitä, että mitä yli 30 BMI tekee elinajanodotteelle ja elämänlaadulle vanhempana.
 
Itselläni toimi keto hienosti alussa, mutta sen jälkeen paino vain jumitui. Edelleen olen kyllä ketolla, mutta paino on ollut muutaman kilon haarukassa jo ainakin pari vuotta. Sellaiset n. 15-18kg sain painoa pudotettua.
 
Tuo painon jumahtaminen johtuu vaan siitä että et ole enää miinuskaloreilla.

Jos esim 90kg kiloisena peruskulutus on 2000kcal/päivä niin tämä voi helposti olla 1700kcal/päivä kun painoa tippuu 15 kiloa. Joka kertoo sen että jos aiemmin söit 1700kcal/päivä ja se toimi niin jos vielä alaspäin haluaa niin joko kaloreita alaspäin tai lisätä liikuntaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 485
Viestejä
4 509 044
Jäsenet
74 405
Uusin jäsen
attesaarela

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom