Lihavuusepidemia

Eli voidaan ajatella, että ihan puhtaasti geenien takia meitä on erilaisilla älykkyyksillä varustettuina, mutta kun geenit voisikin vaikuttaa syömähalukkuuteen niin se ei olekaan mahdollista, koska woimakas tahtotila ja tietoisuus ja ajattelu, jotka kuitenkin ovat erittäin voimakkaasti sidottu pelkästään geeneihin?
Tottakai voi vaikuttaa. Ihan kuin jos käyt kävelyllä ja sen jälkeen nälättää enemmän. Ei silti tarkoita, että olisit kyvytön kontrollimaan syömistäsi. Suurimmalla osalla suomalaista on alkoholismiin altistavia geenejä. Silti suurin osa suomalaisista ei ole alkoholisteja. Me jokainen voimme tehdä tietoisen päätöksen miten haluamme toimia.
 
Tottakai voi vaikuttaa. Ihan kuin jos käyt kävelyllä ja sen jälkeen nälättää enemmän. Ei silti tarkoita, että olisit kyvytön kontrollimaan syömistäsi. Suurimmalla osalla suomalaista on alkoholismiin altistavia geenejä. Silti suurin osa suomalaisista ei ole alkoholisteja. Me jokainen voimme tehdä tietoisen päätöksen miten haluamme toimia.
Asioita voisit yrittää ajatella muutenkin kuin absoluuttisesti vain kahden vaihtoehdon välillä. Ei ole kyse siitä, että on täysin kyvytön tai täysin kyvyllinen kontrolloimaan syömistään. Vaan kyseessä on liukuva skaala, jossa toisille on vain jaettu paskemmat kortit ja sitä kautta saman asian tekeminen on heille yksiselitteisesti vaikeampaa.
 
Asioita voisit yrittää ajatella muutenkin kuin absoluuttisesti vain kahden vaihtoehdon välillä. Ei ole kyse siitä, että on täysin kyvytön tai täysin kyvyllinen kontrolloimaan syömistään. Vaan kyseessä on liukuva skaala, jossa toisille on vain jaettu paskemmat kortit ja sitä kautta saman asian tekeminen on heille yksiselitteisesti vaikeampaa.
Ilman muuta. En ole muuta väittänytkään. Silti geeniin vetoaminen, kun olet ylipainoinen, on itsepetosta. Jos olet ylipainoinen, olet tietoisesti tehnyt valinnan olla kontrolloimatta painoasi.
 
Ilman muuta. En ole muuta väittänytkään. Silti geeniin vetoaminen, kun olet ylipainoinen, on itsepetosta. Jos olet ylipainoinen, olet tietoisesti tehnyt valinnan olla kontrolloimatta painoasi.
Höpöhöpö. Olla tekemättä jotakin ei ole yleensä tietoinen päätös. Vähän sama kuin väittäisit että olet tehnyt tietoisen valinnan olla harrastamatta vaikka golffia tai pöytätennistä.

Painonhallinta on 90% rutiinia, missä kotona ja elämässä opitut toimintamallit toistuu sellaisinaan, autonomisesti ja arvioimatta.
 
Höpöhöpö. Olla tekemättä jotakin ei ole yleensä tietoinen päätös. Vähän sama kuin väittäisit että olet tehnyt tietoisen valinnan olla harrastamatta vaikka golffia tai pöytätennistä.

Painonhallinta on 90% rutiinia, missä kotona ja elämässä opitut toimintamallit toistuu sellaisinaan, autonomisesti ja arvioimatta.
Jos olet tietoinen ylipainostasi niin kyllä silloin sen tilan jatkaminen on tietoinen valinta. Jos minulle olisi tarjottu golffiin peluuta niin kyllä silloin olisin tehnyt päätöksen pelaanko sitä vai ei.

Ihan turha väittää, että suurin osa painonhallinnasta olisi kotona opittua automaatiota. Sinä teet joka kerta valinnan, kun mussutat sitä karkkia tai kun kaupassa sen sipsipussin ostat. 2021 Suomessa ei ole yhtään henkilöä, joka ei tietäisi mikä lihottaa.
 
Kuten sanottua, BMI ei kerro mistään mitään. 22 oli tilanne, kun ylipainoa oli 10 kg. 10 kg käytännössä pelkästään vyötäröllä näkyy. Luontaisessa painossa BMI oli n. 19.

Nyt on pakko sanoa etten ihan usko, että maha roikkuu housujen päällä BMI 22, ellei kyseessä ole joku 150cm tms. Meillä voi toki olla eri käsitys mitä mahan roikkuminen tarkottaa. Monet ei kerro mitä se vaaka oikeasti näyttää.
 
Jos olet tietoinen ylipainostasi niin kyllä silloin sen tilan jatkaminen on tietoinen valinta. Jos minulle olisi tarjottu golffiin peluuta niin kyllä silloin olisin tehnyt päätöksen pelaanko sitä vai ei.
Niin, oliko se nyt oma valinta, vain jonkun muun tarjoama vaihtoehto?

Ihan turha väittää, että suurin osa paininhallinnasta olisi kotona opittua automaatiota. Sinä teet koka kerta valinnan kun mussutat sitä karkkia tai kun kaupassa sen sipsipussin ostat.
Ja kuten on todistettu niin geenit määrittää myös sitä, miten paljon se karkki tai sipsi haluttaa ja pyörii mielessä. Tietyillä geeneillä tietyt päätökset korostuvat. Geeni ei tarkoita että tietty lopputulos toteutuu, sen voi muuttaa rutiineilla ja opettelemalla tekemään automaattisesti asiat oikein. Pointti on se, että meillä on erilainen pohja, minkä perusteella me teemme päätöksiä, ja syyllistäminen ei sitä miksikään muuta.
 
Jos ei ole mitään mielenterveysongelmaa tai sairautta, kuten anoreksia tai muu niin kyllä meistä jokainen tietää, kun alasti peilin edessä seisoo, onko läskiä liikaa vai ei. Ei siinä bmi tai muitakaan lukuja tarvita.
 
Jos ei ole mitään mielenterveysongelmaa tai sairautta, kuten anoreksia tai muu niin kyllä meistä jokainen tietää, kun alasti peilin edessä seisoo, onko läskiä liikaa vai ei. Ei siinä bmi tai muitakaan lukuja tarvita.
Kyllä ihan jokainen 100% lihava tietää olevansa lihava. Joillekin tämä voi olla jymyuutinen, mutta ei kukaan osta 3XL vaatteita ja katsele peilissä olevaa roikkumahaa ja luule olevansa normaali. Ei yksikään.
 
Kyllä ihan jokainen 100% lihava tietää olevansa lihava. Joillekin tämä voi olla jymyuutinen, mutta ei kukaan osta 3XL vaatteita ja katsele peilissä olevaa roikkumahaa ja luule olevansa normaali. Ei yksikään.
Tottakai. Jos nyt luet uudelleen niin kyse oli bmi luvuista. En tällä viestillä ottanut kantaa mihinkään kirjoittamaasi.
 
Nyt on pakko sanoa etten ihan usko, että maha roikkuu housujen päällä BMI 22, ellei kyseessä ole joku 150cm tms. Meillä voi toki olla eri käsitys mitä mahan roikkuminen tarkottaa. Monet ei kerro mitä se vaaka oikeasti näyttää.
Tilanne oli suurinpiirtein tällainen laiha läski, jolla vatsa roikkuu:
how-to-get-rid-of-a-hanging-belly.webp


Nörttifoorumilla ei tietysti lasketa roikkuvaksi, ennen kuin paidan koko on 8XL ja vaaka ja mittanauha näyttävät samaa lukemaa ja satunnainen kommentoija tietää tilanteen paremmin kuin kukaan muu.

edit: Niin ja jos pituutta olisi 150 cm, 10 kg painonlisäys lähtötilanteesta 19 veisi BMI:n melkein 24:ään. Ihmettelysi on senkin puolesta täysin perusteetonta.
 
Viimeksi muokattu:
Ilman muuta. En ole muuta väittänytkään. Silti geeniin vetoaminen, kun olet ylipainoinen, on itsepetosta. Jos olet ylipainoinen, olet tietoisesti tehnyt valinnan olla kontrolloimatta painoasi.

Asioiden ymmärtäminen on hyvin tärkeää, jotta niihin voi puuttua ja löytää ratkaisuja. Jos ei ymmärretä lihomiseen vaikuttavia asioita oikein, on vaikea ongelmaan puuttua kattavasti. Ei ole itsepetosta ymmärtää eri mekanismeja, koska silloin on mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
Faktojen kieltäminen tuskin koskaan johda parempaan tulokseen.
 
Tilanne oli suurinpiirtein tällainen laiha läski, jolla vatsa roikkuu:
how-to-get-rid-of-a-hanging-belly.webp


Nörttifoorumilla ei tietysti lasketa roikkuvaksi, ennen kuin paidan koko on 8XL ja vaaka ja mittanauha näyttävät samaa lukemaa ja satunnainen kommentoija tietää tilanteen paremmin kuin kukaan muu.

edit: Niin ja jos pituutta olisi 150 cm, 10 kg painonlisäys lähtötilanteesta 19 veisi BMI:n melkein 24:ään. Ihmettelysi on senkin puolesta täysin perusteetonta.

Tuossa kyllä jo roikkuu, mutta edelleen kuulostaa uskomattomalta. Jos vyötäröllä on 10kg ylimääräistä, mutta BMI olisi 22 niin pitää olla kyllä muuten todella laiha. Jos ei ole täysi sohvaperuna, niin lihakset painaa jo jonkun verran. Kai tuollainenkin on mahdollista, jos ei mitään liikuntaa harrasta.
 
Tuossa kyllä jo roikkuu, mutta edelleen kuulostaa uskomattomalta. Jos vyötäröllä on 10kg ylimääräistä, mutta BMI olisi 22 niin pitää olla kyllä muuten todella laiha. Jos ei ole täysi sohvaperuna, niin lihakset painaa jo jonkun verran. Kai tuollainenkin on mahdollista, jos ei mitään liikuntaa harrasta.
Niin, jos ei olisi sitä mitä on, olisi vissiin jotain muuta. :facepalm:
 
Jos olet tietoinen ylipainostasi niin kyllä silloin sen tilan jatkaminen on tietoinen valinta. Jos minulle olisi tarjottu golffiin peluuta niin kyllä silloin olisin tehnyt päätöksen pelaanko sitä vai ei.

Ihan turha väittää, että suurin osa painonhallinnasta olisi kotona opittua automaatiota. Sinä teet joka kerta valinnan, kun mussutat sitä karkkia tai kun kaupassa sen sipsipussin ostat. 2021 Suomessa ei ole yhtään henkilöä, joka ei tietäisi mikä lihottaa.

Isä/Äiti (molemmat yli 180cm) oli omassa nuoruudessa hyvinkin hoikkia. Meillä kotona syötiin kohtuu perus kotiruokaa, salaatteineen jne. "Karkki/viikkorahaa" ei annettu, mutta ei nyt mitenkään erikoisesti rajoitettu. Kiinnostukset oli Amiga/PC-puolella. Kotipaikka "maalla"

(Serkut)Äidin sisko+mies. Täti oli ja on edelleen ~160cm/150kg, eikä hänen mieskään mikään laiha ole (~190cm/130Kg). Lapset söi mitä söi. "Karkki/viikkorahaa" oli yllinkyllin. Kotipaikka Helsinki.

Tulos: Me "laihojen" vanhempien lapset ollaan kaikki >100Kg. Serkut <100Kg.
 
Isä/Äiti (molemmat yli 180cm) oli omassa nuoruudessa hyvinkin hoikkia. Meillä kotona syötiin kohtuu perus kotiruokaa, salaatteineen jne. "Karkki/viikkorahaa" ei annettu, mutta ei nyt mitenkään erikoisesti rajoitettu. Kiinnostukset oli Amiga/PC-puolella. Kotipaikka "maalla"

(Serkut)Äidin sisko+mies. Täti oli ja on edelleen ~160cm/150kg, eikä hänen mieskään mikään laiha ole (~190cm/130Kg). Lapset söi mitä söi. "Karkki/viikkorahaa" oli yllinkyllin. Kotipaikka Helsinki.

Tulos: Me "laihojen" vanhempien lapset ollaan kaikki >100Kg. Serkut <100Kg.
Tuo ei kyllä ole se ihan tavallinen lopputulos...

Lihavuudella on taipumus "periytyä", suoraan ja epäsuorasti.

Toisaalta, Helsingissä ollaan keskimäärin hoikempia kuin maalla. Syystä tai toisesta johtuen.
 
Ehkä hyvä vertaus olisi verrata painonhallintataitoja vaikka taloudenhallintataitoihin. Eli siinä missä lihava syö liikaa ja liikkuu liian vähän, talousosaamaton kuluttaa liikaa rahaa, eikä osa budjetoida mitään. Ainoa ero noilla on, että lihavuus näkyy ulospäin. Talousosaamatonta et ulkoapäin tunnista. Molemmat ovat taitoja, jotka opitaan lapsuudessa ja nuoruudessa ja aikuisiällä tulee sitten ikäänkuin täysi paletti ja päätösvalta noihin omiin asioihin.

Voidaan aivan yhtä hyvin väittää että nykynuoret ovat sekä laiskoja, koska ovat lihavampia. Sekä tyhmempiä, koska elävät yli varojensa. Ei ollut 30 vuotta sitten rautakaupoissa kilometrien karkkihyllyjä, ei useampaa pikaruokajointtia joka marketin kyljessä, ei ollut sokeria joka ruokatavarassa, ei ollut pikavippejä ja muuta lainasaastaa myöskään. Geenit on kuitenkin edelleen samat. Nykymaailmassa on vaan kaikki viritetty siten, että nuo samat geenit mitkä ennen pitivät meidät hengissä syömällä ja kuluttamalla lyhytnäköisesti, ovatkin nyt ajamassa meitä lihaviksi ja talousahdinkoon.

Mutta helpompaahan se on vain leimata ihmiset tyhmiksi ja laiskoiksi. Ennen oli kaikki paremmin. Ja nuoret on taas pilalla.
 
Geenit on kuitenkin edelleen samat. Nykymaailmassa on vaan kaikki viritetty siten, että nuo samat geenit mitkä ennen pitivät meidät hengissä syömällä ja kuluttamalla lyhytnäköisesti, ovatkin nyt ajamassa meitä lihaviksi ja talousahdinkoon.
Se onkin muuten hyvä kysymys, että onko geenit varsinaisesti samat kuin aina ennenkin. E-pillerin keksimisen jälkeen ihmisten pariutuminen ja lisääntyminen on kokenut isojakin muutoksia, ja toki hyvinvointiyhteiskunnan syntyminen vaikuttaa tähän myös. Lisääntyminen ei siis enää tapahdu ihan samoin ehdoin kuin ennen vanhaan.
 
Näin entisenä ylipainoisena (pahimmillaan 180cm/140kg+) voisin sanoa, että peruskouluun pitäisi kuulua pakollisena käyttäytymistieteitä: psykologia, biologia, biologinen psykologia jne. Täälläkin on keskustelussa havaittavissa karkeita yleistyksia ja jopa syyllistämisiä ylipainoisia kohtaan. Juu-u, kukaan ei tunge tavaraa läskin kurkusta alas, mutta aika harva myöskään tekee tietoista päätöstä, että alanpa syömään tavalla joka kerää läskiä. Kaikkien pitäisi tietää, että ihmisten kehitys ei ole pysynyt ruokien energiatiheyden kehityksen mukana. Nykyihmiset valmistautuu edelleen talven varalle aina kun saadaan 'herkkuja' eli ennen muinoin marjoja/hedelmiä/ eli siis satoa syksyisin. Nykyään vaan satoa tulee aina kun kauppaan mennään ja energiamäärät on aivan poskettomat tilavuuteen nähden. Toisaalta ravinteita ei ole nimeksikään.

Itsellä vanhemmat ylipainoisia, sisarukset samaten. Paskin ohjeistus syömiseen, mitä kotoa tuli, oli "Lautanen syödään tyhjäksi!". Vielä 40+ vuotiaanakin on vaikeaa jättää lautaselle ruokaa. Pääkopan sisällä perussofta onkin se, että suklaan ostamatta jättäminen on tietoinen päätös. Jos kauppaan mennään väsyneenä/nälkäisenä/muuten vain automaattiohjauksella, niin vähintään suklaapatukka tarttuu matkaan. Asiaahan ei helpota, että osassa kaupoista kassalle ei pääse kävelemättä karkkihyllyjen välistä.

Oma keittiöpsykologin näkemys ylipainoepidemiaan. Vanhemmat on ~50% syyllisia, yhteiskunta ~30% syyllinen ja ylipainoinen on ~20% syyllinen ylipainoon.

Vanhemmilla en varsinaisesti tarkoita geenejä, vaikka niilläkin on vaikutuksensa. Tarkoitan enemmän koto saatua syömisen mallia, se kun tutkimusten mukaan tietyllä tasolla siirretään jälkikasvulle.

Yhteiskunnalla tarkoitan, pikaruokapaikkoja, kaikenlaista epäterveellisen paskan mainontaa, kauppojen leiskoja ja ennenkaikkea kauppojen valikoimaa ja hinnoittelua. Laihdutusliiketoiminta, lääketeollisuus, yksityiset lääkäriasemat eivät todellakaan halua että ihmiset olisivat normaalipainoisia. Ne haluaa, että niillä riittää asiakkaita. Jopa julkinen sairaanhoito ei kannusta tarpeeksi laihduttamaan,vaan nappia tulee ja operaatioita tehdään samalla kun voivotellaan, että ei ole rahaa ja on huonot työolot ja ei ole työntekijöitä. Miksikähän Suomessakin sairaanhoito on niin tiukalla....

Yksilön osuus on tahallisen pieni senkin vuoksi, että kuinka paljon ihminen on oikeasti aivojensa (ylimmän tason, tietoisuuden) ohjattavissa ja kuinka paljon alitajunta(alemman tason ohjelmointi) ja hormonit ja aivan aivojen fyysiset/kemialliset vasteet vaikuttavat asiaan.

Lapsia ei saisi ikinä päästää oppimaan pahoja tapoja. Pahoista tavoista ei vältämättä pääse koskaan täysin eroon vaan niitä voidaan koittaa hillitä korkeamman tason tavoilla. Paskalla hetkellä voi tapahtua repsahduksia. Kuinka moni tuntee jonkun, joka on onnistunut laihduttamaan mutta joka ajan kuluessa lihoo vähintään entisiin mittoihin? Pysyvän muutoksen tekeminen on vaikeaa!

Siispä, jos oikeasti haluttaisiin päästä eroon ylipaino-ongelmasta populaatiotasolla, yhteiskunta pitäisi rakentaa siten, että 'automaattiohjauksella' voisi tehdä vain ns. teveellisiä valintoja ja epäterveelliset valinnat pitäisi oikeasti tehdä tietoisesti. Epäterveelliset tuotteet pitäisi siirtää vaikeammin saataville, on se siten vastaavasti kuin vaikka tupakkatuotteet nykyisin. (OT: Onko muuten kellään tiedossa onko tupakointi vähentynyt sen jälkeen kun Suomessa siirrettiin tupakkatuotteet piiloon?) Tupakkatuotteita voisi ehkä apinoida sitenkin, että epäterveellisten tuotteiden mainostaminen kiellettäisiin ja samalla niiden pakkaukset voisi olla harmaita laatikoita.

Jako epäterveellisiin ja terveellisiin voisi tehdä yksinkertaisesti vaikka energiatiheyden perusteella. Valitaan terveellisiksi tuotteiksi proteiinit ja kasvikset ynnä vastaavat, joita ei oikein onnistu syödä niin paljoa että niillä onnistuisi merkittävää massaa keräämään.

Ja epäterveelliksi tuotteiksi tulisi yksinkertaisuudessaan liikaa hiilaria, rasvaa taikka hiilaria & rasvaa sisältävät tuotteet.

Noiden toimien jälkeen voisin uskoa jo väitteitä, että lihavuus on tietoinen valinta. Ja sekin on OK. Minun puolesta ihmiset saa tehdä tietoisen valinnan syödä (juoda jne.) itsensä hengiltä. Mutta yhteiskuntana voitaisiin auttaa niitä, jotka eivät sitä halua tehdä.
 
Näin entisenä ylipainoisena (pahimmillaan 180cm/140kg+) voisin sanoa, että peruskouluun pitäisi kuulua pakollisena käyttäytymistieteitä: psykologia, biologia, biologinen psykologia jne. Täälläkin on keskustelussa havaittavissa karkeita yleistyksia ja jopa syyllistämisiä ylipainoisia kohtaan. Juu-u, kukaan ei tunge tavaraa läskin kurkusta alas, mutta aika harva myöskään tekee tietoista päätöstä, että alanpa syömään tavalla joka kerää läskiä. Kaikkien pitäisi tietää, että ihmisten kehitys ei ole pysynyt ruokien energiatiheyden kehityksen mukana. Nykyihmiset valmistautuu edelleen talven varalle aina kun saadaan 'herkkuja' eli ennen muinoin marjoja/hedelmiä/ eli siis satoa syksyisin. Nykyään vaan satoa tulee aina kun kauppaan mennään ja energiamäärät on aivan poskettomat tilavuuteen nähden. Toisaalta ravinteita ei ole nimeksikään.

Itsellä vanhemmat ylipainoisia, sisarukset samaten. Paskin ohjeistus syömiseen, mitä kotoa tuli, oli "Lautanen syödään tyhjäksi!". Vielä 40+ vuotiaanakin on vaikeaa jättää lautaselle ruokaa. Pääkopan sisällä perussofta onkin se, että suklaan ostamatta jättäminen on tietoinen päätös. Jos kauppaan mennään väsyneenä/nälkäisenä/muuten vain automaattiohjauksella, niin vähintään suklaapatukka tarttuu matkaan. Asiaahan ei helpota, että osassa kaupoista kassalle ei pääse kävelemättä karkkihyllyjen välistä.

Oma keittiöpsykologin näkemys ylipainoepidemiaan. Vanhemmat on ~50% syyllisia, yhteiskunta ~30% syyllinen ja ylipainoinen on ~20% syyllinen ylipainoon.

Vanhemmilla en varsinaisesti tarkoita geenejä, vaikka niilläkin on vaikutuksensa. Tarkoitan enemmän koto saatua syömisen mallia, se kun tutkimusten mukaan tietyllä tasolla siirretään jälkikasvulle.

Yhteiskunnalla tarkoitan, pikaruokapaikkoja, kaikenlaista epäterveellisen paskan mainontaa, kauppojen leiskoja ja ennenkaikkea kauppojen valikoimaa ja hinnoittelua. Laihdutusliiketoiminta, lääketeollisuus, yksityiset lääkäriasemat eivät todellakaan halua että ihmiset olisivat normaalipainoisia. Ne haluaa, että niillä riittää asiakkaita. Jopa julkinen sairaanhoito ei kannusta tarpeeksi laihduttamaan,vaan nappia tulee ja operaatioita tehdään samalla kun voivotellaan, että ei ole rahaa ja on huonot työolot ja ei ole työntekijöitä. Miksikähän Suomessakin sairaanhoito on niin tiukalla....

Yksilön osuus on tahallisen pieni senkin vuoksi, että kuinka paljon ihminen on oikeasti aivojensa (ylimmän tason, tietoisuuden) ohjattavissa ja kuinka paljon alitajunta(alemman tason ohjelmointi) ja hormonit ja aivan aivojen fyysiset/kemialliset vasteet vaikuttavat asiaan.

Lapsia ei saisi ikinä päästää oppimaan pahoja tapoja. Pahoista tavoista ei vältämättä pääse koskaan täysin eroon vaan niitä voidaan koittaa hillitä korkeamman tason tavoilla. Paskalla hetkellä voi tapahtua repsahduksia. Kuinka moni tuntee jonkun, joka on onnistunut laihduttamaan mutta joka ajan kuluessa lihoo vähintään entisiin mittoihin? Pysyvän muutoksen tekeminen on vaikeaa!

Siispä, jos oikeasti haluttaisiin päästä eroon ylipaino-ongelmasta populaatiotasolla, yhteiskunta pitäisi rakentaa siten, että 'automaattiohjauksella' voisi tehdä vain ns. teveellisiä valintoja ja epäterveelliset valinnat pitäisi oikeasti tehdä tietoisesti. Epäterveelliset tuotteet pitäisi siirtää vaikeammin saataville, on se siten vastaavasti kuin vaikka tupakkatuotteet nykyisin. (OT: Onko muuten kellään tiedossa onko tupakointi vähentynyt sen jälkeen kun Suomessa siirrettiin tupakkatuotteet piiloon?) Tupakkatuotteita voisi ehkä apinoida sitenkin, että epäterveellisten tuotteiden mainostaminen kiellettäisiin ja samalla niiden pakkaukset voisi olla harmaita laatikoita.

Jako epäterveellisiin ja terveellisiin voisi tehdä yksinkertaisesti vaikka energiatiheyden perusteella. Valitaan terveellisiksi tuotteiksi proteiinit ja kasvikset ynnä vastaavat, joita ei oikein onnistu syödä niin paljoa että niillä onnistuisi merkittävää massaa keräämään.

Ja epäterveelliksi tuotteiksi tulisi yksinkertaisuudessaan liikaa hiilaria, rasvaa taikka hiilaria & rasvaa sisältävät tuotteet.

Noiden toimien jälkeen voisin uskoa jo väitteitä, että lihavuus on tietoinen valinta. Ja sekin on OK. Minun puolesta ihmiset saa tehdä tietoisen valinnan syödä (juoda jne.) itsensä hengiltä. Mutta yhteiskuntana voitaisiin auttaa niitä, jotka eivät sitä halua tehdä.

Sinäkin selvästikkin tiedät mikä lihottaa ja mikä ei. Mutta silti syöt sitä lihottavaa. Ei se ole sen lihottavan ruuan syy, tai suklaapatukan sijainti kaupan hyllyssä. Ruuassa tai namuissa ei ole mitään pahaa. Siinä paljonko sinä sitä syöt, on se ongelma. Itsekkin ostelen joka viikkoa sipsejä yms mutta en syö niitä niin paljon, että lihoaisin. Ja kyllähän koulussa terveystiedon, kotitalouden ja biologian tunneilla käsitellään hyvinkin mikä on terveellistä ja mikä ei. En usko, että kukaan nykypäivänä ei tiedä mikä lihottaa ja lihoaako jos syö liian paljon.

Täytyy toivoa, että tuollaiseen totalitaristiseen sossuvaltaan ei mennä, että suklaapatukoita yms aletaan kieltää tai hankkimista vaikeuttaa, vain sen takia, kun ylipainoinen ei sitä muuten pysty olla ostamatta. Tyypillinen kielletään tämä kaikilta muilta, koska minulla on ongelma, tyyppinen ratkaisu. Menee samaan kategoriaan kuin "minulla on geeni, joka tekee minusta paksun". Haluavat taas kerran ulkoistaa oman elämän hallinnan muille.

Parempi ratkaisu olisi tarjota psykologista terapiaa paksuille, joissa heidän ajattelutapaa muokataan kohti normaalia. Jo se, että ehdottelee suklaapatukoiden kieltämistä, kertoo jo siitä, että paljon pitää vielä saada ajattelua muokattua.
 
Viimeksi muokattu:
Tyypillinen kielletään tämä kaikilta muilta, koska minulla on ongelma, tyyppinen ratkaisu. Menee samaan kategoriaan kuin "minulla on geeni, joka tekee minusta paksun". Haluavat taas kerran ulkoistaa oman elämän hallinnan muille.

Mitä tarkoitat että jos lihavuuden takanta ymmärretään eri mekanismeja, niin se olisi ulkoistamista? Vai onko tässä takana se että kun on tietoa, ei voi enää syyllistää samalla tavalla?

Asiaa voisi ajatella esim. maastavedon kautta. Geenit vaikuttavat monella eri tavalla yksilöiden välillä kuinka mave kehittyy. Aina kehon mittasuhteista eri lihastyyppeihin. Toiset joutuvat vain yksinkertaisesti tekemään enemmän töitä tulosten eteen. Ero yksilöiden välillä voi olla todella suuri. Itsellä on huonot mittasuhteet penaan, mutta toisaalta penkkiin löytyy paremmat edellytykset.

Parastahan tässä on se että lihavuudesta kun opitaan enemmän, niin opitaan myös kehittämään työkaluja lihavuudesta kärsiville. Jos kyse olisi oikeasti helposta ja yksinkertaisesta asiasta, niin se olisi jo ratkaistu.
 
Tässä on muuten hyvä linkki jossa avataan tuota terapian tärkeyttä painon pudotuksessa. On yleisesti käytössä esim laihdutusleikkauksien yhteydessä.


Mitä tarkoitat että jos lihavuuden takanta ymmärretään eri mekanismeja, niin se olisi ulkoistamista? Vai onko tässä takana se että kun on tietoa, ei voi enää syyllistää samalla tavalla?

Asiaa voisi ajatella esim. maastavedon kautta. Geenit vaikuttavat monella eri tavalla yksilöiden välillä kuinka mave kehittyy. Aina kehon mittasuhteista eri lihastyyppeihin. Toiset joutuvat vain yksinkertaisesti tekemään enemmän töitä tulosten eteen. Ero yksilöiden välillä voi olla todella suuri. Itsellä on huonot mittasuhteet penaan, mutta toisaalta penkkiin löytyy paremmat edellytykset.

Parastahan tässä on se että lihavuudesta kun opitaan enemmän, niin opitaan myös kehittämään työkaluja lihavuudesta kärsiville. Jos kyse olisi oikeasti helposta ja yksinkertaisesta asiasta, niin se olisi jo ratkaistu.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ihmiset ovat erilaisia. Ulkoistaminen viittasi juurikin tuohon "suklaapatukat pitää kieltää/poistaa, koska en pysty/halua kontrolloida itseäni" tyyppiseen ajatteluun.

Tärkeintä on siis keksittyä siihen, miksi suklaapatukoita ahmiva ei pysty tai halua kontrolloida syömistään. Erilaiset psyykkeen ja käytöksen muokkausterapiat voivat olla iso apu tässä. Se ongelmahan on tämän henkilön päässä, ei suklaahyllyn pituudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Alitajuisesti Suomessakin ihminen joutuu jatkuvan mainospommituksen alaiseksi erilaisten herkkujen ja ruokien suhteen. Moni ei varmaan edes kiinnitä tähän mitään huomiota mut itse tuossa yhden paaston aikana kun telkkaria tuijotin, aloin kiinnittää tähän enemmän huomiota.

Jokaisella mainostauolla isoimmilla kanavilla noin puolet mainoksista koski makeisia ja pikaruokaa. Aiemmin en itse tähän kiinnittänyt huomiota mutta paaston aikana kun nälkä iskee niin syötävää näkee joka puolella. Tähän vielä kadun varsilla olevat mainokset jne.

Toki mainokset vaikuttaa eri lailla mutta monilla tämä voi helposti johtaa siihen että ajatellaan tyyliin: ”minulla on vähän nälkä, hei, mäkkärissä on nyt se 3€ triplajuustotarjous”.

Tuo ei edes tulisi mieleen jos sitä ei mainostettaisi koko ajan ja joka puolella.

Amerikassa tämä on viety vielä pidemmälle ja siellä 90% mainoksista on joko pikaruokaa tai reseptilääkkeitä.
 
Näin entisenä ylipainoisena (pahimmillaan 180cm/140kg+) voisin sanoa, että peruskouluun pitäisi kuulua pakollisena käyttäytymistieteitä: psykologia, biologia, biologinen psykologia jne. Täälläkin on keskustelussa havaittavissa karkeita yleistyksia ja jopa syyllistämisiä ylipainoisia kohtaan. Juu-u, kukaan ei tunge tavaraa läskin kurkusta alas, mutta aika harva myöskään tekee tietoista päätöstä, että alanpa syömään tavalla joka kerää läskiä. Kaikkien pitäisi tietää, että ihmisten kehitys ei ole pysynyt ruokien energiatiheyden kehityksen mukana. Nykyihmiset valmistautuu edelleen talven varalle aina kun saadaan 'herkkuja' eli ennen muinoin marjoja/hedelmiä/ eli siis satoa syksyisin. Nykyään vaan satoa tulee aina kun kauppaan mennään ja energiamäärät on aivan poskettomat tilavuuteen nähden. Toisaalta ravinteita ei ole nimeksikään.

Itsellä vanhemmat ylipainoisia, sisarukset samaten. Paskin ohjeistus syömiseen, mitä kotoa tuli, oli "Lautanen syödään tyhjäksi!". Vielä 40+ vuotiaanakin on vaikeaa jättää lautaselle ruokaa. Pääkopan sisällä perussofta onkin se, että suklaan ostamatta jättäminen on tietoinen päätös. Jos kauppaan mennään väsyneenä/nälkäisenä/muuten vain automaattiohjauksella, niin vähintään suklaapatukka tarttuu matkaan. Asiaahan ei helpota, että osassa kaupoista kassalle ei pääse kävelemättä karkkihyllyjen välistä.

Oma keittiöpsykologin näkemys ylipainoepidemiaan. Vanhemmat on ~50% syyllisia, yhteiskunta ~30% syyllinen ja ylipainoinen on ~20% syyllinen ylipainoon.

Vanhemmilla en varsinaisesti tarkoita geenejä, vaikka niilläkin on vaikutuksensa. Tarkoitan enemmän koto saatua syömisen mallia, se kun tutkimusten mukaan tietyllä tasolla siirretään jälkikasvulle.

Yhteiskunnalla tarkoitan, pikaruokapaikkoja, kaikenlaista epäterveellisen paskan mainontaa, kauppojen leiskoja ja ennenkaikkea kauppojen valikoimaa ja hinnoittelua. Laihdutusliiketoiminta, lääketeollisuus, yksityiset lääkäriasemat eivät todellakaan halua että ihmiset olisivat normaalipainoisia. Ne haluaa, että niillä riittää asiakkaita. Jopa julkinen sairaanhoito ei kannusta tarpeeksi laihduttamaan,vaan nappia tulee ja operaatioita tehdään samalla kun voivotellaan, että ei ole rahaa ja on huonot työolot ja ei ole työntekijöitä. Miksikähän Suomessakin sairaanhoito on niin tiukalla....

Yksilön osuus on tahallisen pieni senkin vuoksi, että kuinka paljon ihminen on oikeasti aivojensa (ylimmän tason, tietoisuuden) ohjattavissa ja kuinka paljon alitajunta(alemman tason ohjelmointi) ja hormonit ja aivan aivojen fyysiset/kemialliset vasteet vaikuttavat asiaan.

Lapsia ei saisi ikinä päästää oppimaan pahoja tapoja. Pahoista tavoista ei vältämättä pääse koskaan täysin eroon vaan niitä voidaan koittaa hillitä korkeamman tason tavoilla. Paskalla hetkellä voi tapahtua repsahduksia. Kuinka moni tuntee jonkun, joka on onnistunut laihduttamaan mutta joka ajan kuluessa lihoo vähintään entisiin mittoihin? Pysyvän muutoksen tekeminen on vaikeaa!

Siispä, jos oikeasti haluttaisiin päästä eroon ylipaino-ongelmasta populaatiotasolla, yhteiskunta pitäisi rakentaa siten, että 'automaattiohjauksella' voisi tehdä vain ns. teveellisiä valintoja ja epäterveelliset valinnat pitäisi oikeasti tehdä tietoisesti. Epäterveelliset tuotteet pitäisi siirtää vaikeammin saataville, on se siten vastaavasti kuin vaikka tupakkatuotteet nykyisin. (OT: Onko muuten kellään tiedossa onko tupakointi vähentynyt sen jälkeen kun Suomessa siirrettiin tupakkatuotteet piiloon?) Tupakkatuotteita voisi ehkä apinoida sitenkin, että epäterveellisten tuotteiden mainostaminen kiellettäisiin ja samalla niiden pakkaukset voisi olla harmaita laatikoita.

Jako epäterveellisiin ja terveellisiin voisi tehdä yksinkertaisesti vaikka energiatiheyden perusteella. Valitaan terveellisiksi tuotteiksi proteiinit ja kasvikset ynnä vastaavat, joita ei oikein onnistu syödä niin paljoa että niillä onnistuisi merkittävää massaa keräämään.

Ja epäterveelliksi tuotteiksi tulisi yksinkertaisuudessaan liikaa hiilaria, rasvaa taikka hiilaria & rasvaa sisältävät tuotteet.

Noiden toimien jälkeen voisin uskoa jo väitteitä, että lihavuus on tietoinen valinta. Ja sekin on OK. Minun puolesta ihmiset saa tehdä tietoisen valinnan syödä (juoda jne.) itsensä hengiltä. Mutta yhteiskuntana voitaisiin auttaa niitä, jotka eivät sitä halua tehdä.
Ymmärrän näkökulmasi, mutta siinä on iso ripaus ulkoistamista. Vanhempasi ja yhteiskunta ovat syyllisiä käyttäytymismalliin, jota seuraamalla tulee ylipainoiseksi. Sen seuraaminen on kuitenkin 100 % ylipainoisen oma syy. Se, että oikeiden valintojen tekeminen tuntuu vaikealta, ei ole kenenkään muun syytä, eikä käyttäytymismallin muuttaminen varmasti onnistu, ennen kuin vastuun omista valinnoistaan ottaa itselleen.

Ruokia ei myöskään ole mahdollista jaotella terveellisiin ja epäterveellisiin siten, että jälkimmäisten katoaminen maailmasta johtaisi automaattisesti lihavuuden vähentymiseen. Ääriesimerkkinä jossain laihdutusohjelmassa ollut näyttelijätär, jonka ruokavalio koostui lähinnä marjoista, hedelmistä, pähkinöistä ja kalasta. Aamupalaksi söi esimerkiksi pelkästään kulhollisen marjoja. Ongelmana oli vain se, ettei kyseinen tapaus muka tajunnut vetävänsä niitä marjoja toista kiloa kerrallaan. Kuvitteli syövänsä alle 2000 kcal, eli selvästi alle kulutuksensa, kun mitattu energiamäärä oli yli 3000 kcal ja paino sen kuin nousi.
 
Sinäkin selvästikkin tiedät mikä lihottaa ja mikä ei. Mutta silti syöt sitä lihottavaa. Ei se ole sen lihottavan ruuan syy, tai suklaapatukan sijainti kaupan hyllyssä. Ruuassa tai namuissa ei ole mitään pahaa. Siinä paljonko sinä sitä syöt, on se ongelma. Itsekkin ostelen joka viikkoa sipsejä yms mutta en syö niitä niin paljon, että lihoaisin. Ja kyllähän koulussa terveystiedon, kotitalouden ja biologian tunneilla käsitellään hyvinkin mikä on terveellistä ja mikä ei. En usko, että kukaan nykypäivänä ei tiedä mikä lihottaa ja lihoaako jos syö liian paljon.

Täytyy toivoa, että tuollaiseen totalitaristiseen sossuvaltaan ei mennä, että suklaapatukoita yms aletaan kieltää tai hankkimista vaikeuttaa, vain sen takia, kun ylipainoinen ei sitä muuten pysty olla ostamatta. Tyypillinen kielletään tämä kaikilta muilta, koska minulla on ongelma, tyyppinen ratkaisu. Menee samaan kategoriaan kuin "minulla on geeni, joka tekee minusta paksun". Haluavat taas kerran ulkoistaa oman elämän hallinnan muille.

Parempi ratkaisu olisi tarjota psykologista terapiaa paksuille, joissa heidän ajattelutapaa muokataan kohti normaalia. Jo se, että ehdottelee suklaapatukoiden kieltämistä, kertoo jo siitä, että paljon pitää vielä saada ajattelua muokattua.

Hemmetin huonosti tuli näköjään muotoiltua sanoma, kommunikaatio on hankalaa! En ole mitään kieltämässä. Olen samaa mieltä, että terapia olisi tarpeen. Tottakai olisi parempi, jos kaikki osaisivat hallita itseänsä ja omia mielihaluja. Tarkoitin tuolla hankinnan vaikeuttamisella sitä, että kaupat on rakennettu tällä hetkellä voiton maksimointiin -> se tekee ylipainon kanssa kamppailevien elämän tarpeettoman vaikeaksi. Jotenkin se on vain kaikille ok, että kerätään isoja määriä rahaa ongelmaisilta ihmisiltä (veikkaus/alko/paskaruokateollisuus jne.)

Eli, jos asiat olisi hyvin ja ihmiset hyvinvoivia ja tasapainoisia ja eläisivät tässä hetkessä ja tietäisivät tekojensa seuraamukset, meillä olisi paljon vähemmän ongelmia.

Ongelma on vain se, että länsimainen yhteiskunta nyt vain tuottaa henkisesti tyhjiä ihmisiä, jotka koittavat täyttää itseänsä usealla eri ongelmallisella tavalla. Minusta on kohtuutonta sysätä vastuuta pelkästään yksilölle. Tosiaan suklaapatukassa itsessään ei sinänsä ole mitään pahaa, kuten ei alkoholissa/huumeessa/aivottomassa viihteessä, ongelma tulee kun käyttäjä ei osaa/voi/pysty rajoittamaan itseään.

Ja juu, tiedän millä lihon ja millä en. Ja nykyään paino pysyy kurissa. Ihan ilman ulkopuolista apua taikka ongelman ulkoistamista. Koitan vain tuoda sitä näkökulmaa, että ongelma ei ole aivan niin helppo ratkaista, kuin "Liiku läski ja syö vähemmän"-mantra antaisi ymmärtää.


EDIT: Jos ihmiset voisivat paremmin karkit siirrettäisiin vapaaehtoisesti syrjemmäksi, niitten menekin hiipuessa ja alettaisiin tyrkyttämään jotain uutta mitä ihmiset ostavat ja millä tekee tiliä.
 
Viimeksi muokattu:
Vanhempasi ja yhteiskunta ovat syyllisiä käyttäytymismalliin, jota seuraamalla tulee ylipainoiseksi. Sen seuraaminen on kuitenkin 100 % ylipainoisen oma syy. Se, että oikeiden valintojen tekeminen tuntuu vaikealta, ei ole kenenkään muun syytä, eikä käyttäytymismallin muuttaminen varmasti onnistu, ennen kuin vastuun omista valinnoistaan ottaa itselleen.

Mutta tiedemiesten mukaan fysiikan lait ohjaa kaikkea, ja tiede on löytänyt vain 4 perusvoimaa, ja tahdonvoima ei ole yksi niistä, joten eikö se riipu ihan vaan tuurista ja luonnonlaeista jos se käsi sattuu ottamaan karkkipussin mukaan kaupasta? Me ei voida ohjata meidän kehoa tahdonvoimalla, koska fysiikan lait ohjaa meitä, joten miten vastuutakaan voi olla?
 
Hemmetin huonosti tuli näköjään muotoiltua sanoma, kommunikaatio on hankalaa! En ole mitään kieltämässä. Olen samaa mieltä, että terapia olisi tarpeen. Tottakai olisi parempi, jos kaikki osaisivat hallita itseänsä ja omia mielihaluja. Tarkoitin tuolla hankinnan vaikeuttamisella sitä, että kaupat on rakennettu tällä hetkellä voiton maksimointiin -> se tekee ylipainon kanssa kamppailevien elämän tarpeettoman vaikeaksi. Jotenkin se on vain kaikille ok, että kerätään isoja määriä rahaa ongelmaisilta ihmisiltä (veikkaus/alko/paskaruokateollisuus jne.)

Eli, jos asiat olisi hyvin ja ihmiset hyvinvoivia ja tasapainoisia ja eläisivät tässä hetkessä ja tietäisivät tekojensa seuraamukset, meillä olisi paljon vähemmän ongelmia.

Ongelma on vain se, että länsimainen yhteiskunta nyt vain tuottaa henkisesti tyhjiä ihmisiä, jotka koittavat täyttää itseänsä usealla eri ongelmallisella tavalla. Minusta on kohtuutonta sysätä vastuuta pelkästään yksilölle. Tosiaan suklaapatukassa itsessään ei sinänsä ole mitään pahaa, kuten ei alkoholissa/huumeessa/aivottomassa viihteessä, ongelma tulee kun käyttäjä ei osaa/voi/pysty rajoittamaan itseään.

Ja juu, tiedän millä lihon ja millä en. Ja nykyään paino pysyy kurissa. Ihan ilman ulkopuolista apua taikka ongelman ulkoistamista. Koitan vain tuoda sitä näkökulmaa, että ongelma ei ole aivan niin helppo ratkaista, kuin "Liiku läski ja syö vähemmän"-mantra antaisi ymmärtää.


EDIT: Jos ihmiset voisivat paremmin karkit siirrettäisiin vapaaehtoisesti syrjemmäksi, niitten menekin hiipuessa ja alettaisiin tyrkyttämään jotain uutta mitä ihmiset ostavat ja millä tekee tiliä.
Totta totta. Ymmärrän nyt paremmin mitä tarkoitit. Itse en siltikään lähtisi rajoittamaan mainontaa tai muuta, onhan paras kaikille jos kaupat tarjoavat mahdollisimman paljon ja monipuolista tuotevalikoimaa. Ehkä he voisivat myös tarjota terveellisempiä välipaloja siinä kassojen yhteydessä, niin inpulssiostos voisi olla se, eikä karkkipussi.

Lisäksi kannattaa muistaa, että ruokaaddiktio on astetta vaikeampi korjata kuin moni muu addiktio, koska jokaisen kuitenkin pitää syödä elääkseen.
 
Alitajuisesti Suomessakin ihminen joutuu jatkuvan mainospommituksen alaiseksi erilaisten herkkujen ja ruokien suhteen. Moni ei varmaan edes kiinnitä tähän mitään huomiota ...

Moni luulee että mainokset eivät tehoa heihin, koska syyt. Osa luulee, että koska he eivät ole ostamassa kananugetteja, niin sekananugetti mainos menee heiltä ignoreeen automatiikalla. Samaten myös kaikki karkit, pullat jne. Mutta mainostajat ovat panostaneet miljoonia tutkimuksiin, joissa on selvitetty miten ihmiset saadaan ostamaan. En nyt viitsi alkaa kirjoittelemaan romaania miten mainokset toimivat mutta mainoksella voidaan pelkästään tähdätä siihen, että tuotemerkki tulee sinulle tutuksi, jolloin vaikka puolen vuoden päästä ostat merkkiä x koska näit heidän mainoksiaan ja alitajuisesti merkki on siten sinulle "tuttu". Valintatilanteessa valitset ainan tutun tuotemerkin.

Jokainen varmaan tietää että myynnin strategia on, että ensin luodaan tarve ja sitten tarjotaan ratkaisua. Tämä siis sopivalle kohderyhmälle. Tämä toimii käyttötavaroiden ja muiden romujen kanssa aika suoraviivaisesti mutta ruokien kanssa homma menee vähän eri tavalla. Koska tiedetään että osalla ihmisistä on kynnys tehdä ruokien suhteen heräteostoksia alhainen, niin ottamalla tämä ihmisryhmä kohderyhmäksi, saadaan myyntiä helposti lisättyä. Tähän perustuu myös se kauppojen kilometrien karkkihyllyt ja se, että karkit tuodaan iholle siinä kassajonotustilanteessa, koska tiedetään että silloin se ote herpaantuu kaikista helpoiten. On helppo kävellä karkkien ohi tai välttää koko karkkialuetta. Mutta kun joudut 5 minuuttia seisomaan karkkien keskellä, muuttuu tilanne hyvin erilaiseksi. Osalle ihmisistä tällainen myyntistrategia toimii erittäin hyvin. Lopulta kuitenkin et voi syödä sitä mitä et ole ostanut. Edelleenkään kotona ei ei ole tapahtunut 30 vuodessa mitään suuria muutoksia. Ainoa iso muutos on kauppojen karkki- ja pikaruokamyynnin aggressiivinen myyntistrategia, joka erityisesti on kohdistettu lihaviin.

Edelleen tätäkään porukka ei halua täällä myöntää, koska lihavathan ovat vain laiskoja, jotka tietoisesti syövät itsensä lihavaksi. Ajatellaan että ne mainokset on helppo ignoorata. Onhan ne, kun et itse edes ole kohderyhmää. Pikaruokalamainokset jne, karkit on juurikin kohderyhmitetty siten, että niitä tarjotaan juurikin heille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Eli lihaville. Ei normaalipainoiselle edes kannata yrittää työntää sipsejä tai karkkia mainoksiin, koska hän ei niitä kohtia edes huomioi ollenkaan. Lihavalla taas on jo geneettisesti ruokasuhde ruokamotivaatio erilainen ja tällainen henkilö huomaa jo keksinpalasen jossain mainoksen nurkalla siinä missä normaalipainoinen skrollaa satamiljoonaa burgerimainosta ohi ilman että se herättää mitään tunteita.

Tässä tulee taas yksi ero. Kun puhutaan tietoisista päätöksistä ja selkärangasta jne. lässytyksistä niin tuntuu että ei hajuta edes ymmrtää että ruokaan liittyy myös vahva tunneaspekti. Ei ruokailu ole pelkästään järjen pohjalta tuleva tiukka analyysi ja toimintamalli. Syöminen ja nälkä ovat yksi ihmisen perushaluja siinä missä seksi, nukkuminen tai läheisyydenkaipuu. Syömiseen liittyy tunteita ihan samalla tavalla kuin noihin muihinkin asioihin. Toki lihavat ovat aina helppo vihan kohde, koska ylensyöminen tekee ihmisen rumaksi ja lihavaksi ja tämä herättää moinissa vihamielisiä tunteita. Seuraa helppo looginen harhaluulo. Syyllinen yhteen asiaan, syyllinen moneen asiaan. Lihava on siis myös muitakin negatiivisia asioita. Hän on laiska, epärehellinen jne... Kuinka moni saa samanlaisen vihan tunteen aikaiseksi toista kohtaan, jos joku mainitsee että on uniongelmainen. Eihän se ole vaikeaa mennä nukkumaan ja herätä. Laittaa vaan illalla telkkarin kiinni ja vähän viitsii pitää huolta unirytmistään...
 
Moni luulee että mainokset eivät tehoa heihin, koska syyt. Osa luulee, että koska he eivät ole ostamassa kananugetteja, niin sekananugetti mainos menee heiltä ignoreeen automatiikalla. Samaten myös kaikki karkit, pullat jne. Mutta mainostajat ovat panostaneet miljoonia tutkimuksiin, joissa on selvitetty miten ihmiset saadaan ostamaan. En nyt viitsi alkaa kirjoittelemaan romaania miten mainokset toimivat mutta mainoksella voidaan pelkästään tähdätä siihen, että tuotemerkki tulee sinulle tutuksi, jolloin vaikka puolen vuoden päästä ostat merkkiä x koska näit heidän mainoksiaan ja alitajuisesti merkki on siten sinulle "tuttu". Valintatilanteessa valitset ainan tutun tuotemerkin.

Jokainen varmaan tietää että myynnin strategia on, että ensin luodaan tarve ja sitten tarjotaan ratkaisua. Tämä siis sopivalle kohderyhmälle. Tämä toimii käyttötavaroiden ja muiden romujen kanssa aika suoraviivaisesti mutta ruokien kanssa homma menee vähän eri tavalla. Koska tiedetään että osalla ihmisistä on kynnys tehdä ruokien suhteen heräteostoksia alhainen, niin ottamalla tämä ihmisryhmä kohderyhmäksi, saadaan myyntiä helposti lisättyä. Tähän perustuu myös se kauppojen kilometrien karkkihyllyt ja se, että karkit tuodaan iholle siinä kassajonotustilanteessa, koska tiedetään että silloin se ote herpaantuu kaikista helpoiten. On helppo kävellä karkkien ohi tai välttää koko karkkialuetta. Mutta kun joudut 5 minuuttia seisomaan karkkien keskellä, muuttuu tilanne hyvin erilaiseksi. Osalle ihmisistä tällainen myyntistrategia toimii erittäin hyvin. Lopulta kuitenkin et voi syödä sitä mitä et ole ostanut. Edelleenkään kotona ei ei ole tapahtunut 30 vuodessa mitään suuria muutoksia. Ainoa iso muutos on kauppojen karkki- ja pikaruokamyynnin aggressiivinen myyntistrategia, joka erityisesti on kohdistettu lihaviin.

Edelleen tätäkään porukka ei halua täällä myöntää, koska lihavathan ovat vain laiskoja, jotka tietoisesti syövät itsensä lihavaksi. Ajatellaan että ne mainokset on helppo ignoorata. Onhan ne, kun et itse edes ole kohderyhmää. Pikaruokalamainokset jne, karkit on juurikin kohderyhmitetty siten, että niitä tarjotaan juurikin heille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Eli lihaville. Ei normaalipainoiselle edes kannata yrittää työntää sipsejä tai karkkia mainoksiin, koska hän ei niitä kohtia edes huomioi ollenkaan. Lihavalla taas on jo geneettisesti ruokasuhde ruokamotivaatio erilainen ja tällainen henkilö huomaa jo keksinpalasen jossain mainoksen nurkalla siinä missä normaalipainoinen skrollaa satamiljoonaa burgerimainosta ohi ilman että se herättää mitään tunteita.

Tässä tulee taas yksi ero. Kun puhutaan tietoisista päätöksistä ja selkärangasta jne. lässytyksistä niin tuntuu että ei hajuta edes ymmrtää että ruokaan liittyy myös vahva tunneaspekti. Ei ruokailu ole pelkästään järjen pohjalta tuleva tiukka analyysi ja toimintamalli. Syöminen ja nälkä ovat yksi ihmisen perushaluja siinä missä seksi, nukkuminen tai läheisyydenkaipuu. Syömiseen liittyy tunteita ihan samalla tavalla kuin noihin muihinkin asioihin. Toki lihavat ovat aina helppo vihan kohde, koska ylensyöminen tekee ihmisen rumaksi ja lihavaksi ja tämä herättää moinissa vihamielisiä tunteita. Seuraa helppo looginen harhaluulo. Syyllinen yhteen asiaan, syyllinen moneen asiaan. Lihava on siis myös muitakin negatiivisia asioita. Hän on laiska, epärehellinen jne... Kuinka moni saa samanlaisen vihan tunteen aikaiseksi toista kohtaan, jos joku mainitsee että on uniongelmainen. Eihän se ole vaikeaa mennä nukkumaan ja herätä. Laittaa vaan illalla telkkarin kiinni ja vähän viitsii pitää huolta unirytmistään...
En ole kyllä tuollasta vihaa lihavia kohtaan täällä tai muuallakaan huomannut. Moni noista mainitsemistasi asioista, laiska, epärehellinen yms on ihan faktoja, jotka pätee moneen mutta ei sillä mitään tekemistä vihan kanssa ole. Lisäksi en usko, että kukaan on eri mieltä kanssasi siitä, että itsensä lihavaksi syöneellä, ja mielensä siihen tilaan muokanneella, on vaikea olla syömättä karkkia.
 
Moni luulee että mainokset eivät tehoa heihin, koska syyt. Osa luulee, että koska he eivät ole ostamassa kananugetteja, niin sekananugetti mainos menee heiltä ignoreeen automatiikalla. Samaten myös kaikki karkit, pullat jne. Mutta mainostajat ovat panostaneet miljoonia tutkimuksiin, joissa on selvitetty miten ihmiset saadaan ostamaan. En nyt viitsi alkaa kirjoittelemaan romaania miten mainokset toimivat mutta mainoksella voidaan pelkästään tähdätä siihen, että tuotemerkki tulee sinulle tutuksi, jolloin vaikka puolen vuoden päästä ostat merkkiä x koska näit heidän mainoksiaan ja alitajuisesti merkki on siten sinulle "tuttu". Valintatilanteessa valitset ainan tutun tuotemerkin.

Jokainen varmaan tietää että myynnin strategia on, että ensin luodaan tarve ja sitten tarjotaan ratkaisua. Tämä siis sopivalle kohderyhmälle. Tämä toimii käyttötavaroiden ja muiden romujen kanssa aika suoraviivaisesti mutta ruokien kanssa homma menee vähän eri tavalla. Koska tiedetään että osalla ihmisistä on kynnys tehdä ruokien suhteen heräteostoksia alhainen, niin ottamalla tämä ihmisryhmä kohderyhmäksi, saadaan myyntiä helposti lisättyä. Tähän perustuu myös se kauppojen kilometrien karkkihyllyt ja se, että karkit tuodaan iholle siinä kassajonotustilanteessa, koska tiedetään että silloin se ote herpaantuu kaikista helpoiten. On helppo kävellä karkkien ohi tai välttää koko karkkialuetta. Mutta kun joudut 5 minuuttia seisomaan karkkien keskellä, muuttuu tilanne hyvin erilaiseksi. Osalle ihmisistä tällainen myyntistrategia toimii erittäin hyvin. Lopulta kuitenkin et voi syödä sitä mitä et ole ostanut. Edelleenkään kotona ei ei ole tapahtunut 30 vuodessa mitään suuria muutoksia. Ainoa iso muutos on kauppojen karkki- ja pikaruokamyynnin aggressiivinen myyntistrategia, joka erityisesti on kohdistettu lihaviin.

Edelleen tätäkään porukka ei halua täällä myöntää, koska lihavathan ovat vain laiskoja, jotka tietoisesti syövät itsensä lihavaksi. Ajatellaan että ne mainokset on helppo ignoorata. Onhan ne, kun et itse edes ole kohderyhmää. Pikaruokalamainokset jne, karkit on juurikin kohderyhmitetty siten, että niitä tarjotaan juurikin heille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Eli lihaville. Ei normaalipainoiselle edes kannata yrittää työntää sipsejä tai karkkia mainoksiin, koska hän ei niitä kohtia edes huomioi ollenkaan. Lihavalla taas on jo geneettisesti ruokasuhde ruokamotivaatio erilainen ja tällainen henkilö huomaa jo keksinpalasen jossain mainoksen nurkalla siinä missä normaalipainoinen skrollaa satamiljoonaa burgerimainosta ohi ilman että se herättää mitään tunteita.

Tässä tulee taas yksi ero. Kun puhutaan tietoisista päätöksistä ja selkärangasta jne. lässytyksistä niin tuntuu että ei hajuta edes ymmrtää että ruokaan liittyy myös vahva tunneaspekti. Ei ruokailu ole pelkästään järjen pohjalta tuleva tiukka analyysi ja toimintamalli. Syöminen ja nälkä ovat yksi ihmisen perushaluja siinä missä seksi, nukkuminen tai läheisyydenkaipuu. Syömiseen liittyy tunteita ihan samalla tavalla kuin noihin muihinkin asioihin. Toki lihavat ovat aina helppo vihan kohde, koska ylensyöminen tekee ihmisen rumaksi ja lihavaksi ja tämä herättää moinissa vihamielisiä tunteita. Seuraa helppo looginen harhaluulo. Syyllinen yhteen asiaan, syyllinen moneen asiaan. Lihava on siis myös muitakin negatiivisia asioita. Hän on laiska, epärehellinen jne... Kuinka moni saa samanlaisen vihan tunteen aikaiseksi toista kohtaan, jos joku mainitsee että on uniongelmainen. Eihän se ole vaikeaa mennä nukkumaan ja herätä. Laittaa vaan illalla telkkarin kiinni ja vähän viitsii pitää huolta unirytmistään...

Uniongelma ja lihavuus on melkosen vitun pitkällä toisistaan.
 
Ymmärrän näkökulmasi, mutta siinä on iso ripaus ulkoistamista. Vanhempasi ja yhteiskunta ovat syyllisiä käyttäytymismalliin, jota seuraamalla tulee ylipainoiseksi. Sen seuraaminen on kuitenkin 100 % ylipainoisen oma syy. Se, että oikeiden valintojen tekeminen tuntuu vaikealta, ei ole kenenkään muun syytä, eikä käyttäytymismallin muuttaminen varmasti onnistu, ennen kuin vastuun omista valinnoistaan ottaa itselleen.

Yhteiskunnan pitää pystyä katsomaan asioita laajemmalta kannalta kuin vain siten, että jokainen voi tehdä mitä haluaa. Jos halutaan vähentää tupakointia tai ylipainoa niin tuotteiden sijoittelu kaupassa ja se miten niitä myydään on toimivaksi toteutettu strategia. Puuttumatta ollenkaan tupakointiin ja tupakkatuotteiden myyntiin, polttaisi paljon suurempi osa ihmisistä edelleen tupakkaa. Vastuun työntäminen yksittäisille ihmisille ja syyllistäminen ei saa ketään lopettamaan tupakointia tai laihtumaan.

Se että tuotteida myydään vastuullisesti hyväksikäyttämättä ihmisten heikkouksia on toiminut ihan hyvin tupakoinnin kanssa. Samaa kannattaa ehdottomasti harrastaa karkkien ja pikaruoan kanssa, koska se on jo ihan saatanan järkevää pelkästään terveydenhoitokulujen kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että sipsit pitää laittaa kaupoissa kalterien taakse, mutta mielestäni on ihan ok, jos esimerkiksi yli 100 neliön kaupassa olisi vaikka minimietäisyys miten lähellä karkit saavat olla kassoja.
 
...Moni noista mainitsemistasi asioista, laiska, epärehellinen yms on ihan faktoja, jotka pätee moneen mutta ei sillä mitään tekemistä vihan kanssa ole. ..
Niin just, perustelepa väitteesi että lihavat ovat laiskoja ja epärehellisiä.
Uniongelma ja lihavuus on melkosen vitun pitkällä toisistaan.
Hyvin keskusteltu....

Ääriesimerkkinä jossain laihdutusohjelmassa ollut näyttelijätär, jonka ruokavalio koostui lähinnä marjoista, hedelmistä, pähkinöistä ja kalasta. Aamupalaksi söi esimerkiksi pelkästään kulhollisen marjoja. Ongelmana oli vain se, ettei kyseinen tapaus muka tajunnut vetävänsä niitä marjoja toista kiloa kerrallaan. Kuvitteli syövänsä alle 2000 kcal, eli selvästi alle kulutuksensa, kun mitattu energiamäärä oli yli 3000 kcal ja paino sen kuin nousi.
Tiedätkö yhtään mitä kirjoittelet? Esimerkiksi mustikassa on 100 grammassa 57 kcal. Kaksi kiloa mustikkaa on siis 1140 kcal. Mustikoita pitää syödä melkein kuusi kiloa että pääsee 3000kcal määrään. Päöhkinöissä on taas jumalattomasti kaloreita, kala on ihan ok. Mansikka on 45kcal per 100g, Vadelma 48kg. Kirsikka on 51kcal. Sokeroidut sitten erikseen.
 
Viimeksi muokattu:
Yhteiskunnan pitää pystyä katsomaan asioita laajemmalta kannalta kuin vain siten, että jokainen voi tehdä mitä haluaa. Jos halutaan vähentää tupakointia tai ylipainoa niin tuotteiden sijoittelu kaupassa ja se miten niitä myydään on toimivaksi toteutettu strategia. Puuttumatta ollenkaan tupakointiin ja tupakkatuotteiden myyntiin, polttaisi paljon suurempi osa ihmisistä edelleen tupakkaa. Vastuun työntäminen yksittäisille ihmisille ja syyllistäminen ei saa ketään lopettamaan tupakointia tai laihtumaan.

Se että tuotteida myydään vastuullisesti hyväksikäyttämättä ihmisten heikkouksia on toiminut ihan hyvin tupakoinnin kanssa. Samaa kannattaa ehdottomasti harrastaa karkkien ja pikaruoan kanssa, koska se on jo ihan saatanan järkevää pelkästään terveydenhoitokulujen kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että sipsit pitää laittaa kaupoissa kalterien taakse, mutta mielestäni on ihan ok, jos esimerkiksi yli 100 neliön kaupassa olisi vaikka minimietäisyys miten lähellä karkit saavat olla kassoja.
Mitäpä jos karkkiminimietäisyyden sijasta hoidetaan sitä oikeaa ongelmaa, eli mielenterveyden häiriötä, joka saa sinut niitä karkkeja liikaa ostamaan, jos ne on kassojen lähellä?
 
Niin just, perustelepa väitteesi että lihavat ovat laiskoja ja epärehellisiä.

Hyvin keskusteltu....
Pitääkö mun kirjottaa jokin wall of text asiasta josta olen eri mieltä?
Sä siis rinnastat ihan oikeasti lihavuuden ja uniongelmat?
Lihava voi oikeasti lopettaa sen kalorien vetämisen.
Uniongelmainen ei välttämättä saa edes apteekin hyllyn vahvimmillakaan lääkkeillä unta.
Ehkä sama yhtäläisyys on ainoastaan se että kummallakin päässä vikaa.
 
Mitäpä jos karkkiminimietäisyyden sijasta hoidetaan sitä oikeaa ongelmaa, eli mielenterveyden häiriötä, joka saa sinut niitä karkkeja liikaa ostamaan, jos ne on kassojen lähellä?
Eli sinun mielestäsi lihavuus on aito lääkärin totetama mielenterveysongelma? Eli mitenkä tämä nyt oikein taipuu siellä sinun pääsäsi? On lihavan vika että hänellä on mielenterveysongelma?

Pitääkö mun kirjottaa jokin wall of text asiasta josta olen eri mieltä?
Perustele väitteesi jos aiot keskustella. Keskustelun sekaan lyöty onelaineri on lähinnä keskustelun tahallista paskomista.
 
Eli sinun mielestäsi lihavuus on aito lääkärin totetama mielenterveysongelma? Eli mitenkä tämä nyt oikein taipuu siellä sinun pääsäsi? On lihavan vika että hänellä on mielenterveysongelma?


Perustele väitteesi jos aiot keskustella. Keskustelun sekaan lyöty onelaineri on lähinnä keskustelun tahallista paskomista.
Eli jos keskustelutaidot on suht nollat, niin mielipiteelläkään ei ole merkitystä?
Ja edellisessä viestissäni kirjoitin jotain perustelua sille sitä edeltävälle viestille.
Toisaalta vitun sama.
 
Eli sinun mielestäsi lihavuus on aito lääkärin totetama mielenterveysongelma? Eli mitenkä tämä nyt oikein taipuu siellä sinun pääsäsi? On lihavan vika että hänellä on mielenterveysongelma?


Perustele väitteesi jos aiot keskustella. Keskustelun sekaan lyöty onelaineri on lähinnä keskustelun tahallista paskomista.
Kyllä, kyseessä on samanlainen addiktio on kuin vaikka huumeaddiktio. Kun olet itsesi päästänyt addiktioon on aivot muokkautuneet tähän tilaan ja pyrkivät tätä addiktiota ylläpitämään. Ja juurikin tästä syystä tätä hoidetaan psykologialla ja käyttäytymisterapialla. Laihdutusleikkauksien onnistuminen onkin yleensä kiinni siitä, saadaanko mieli muokattua kohti normaalia erilaisilla terapiamuodoilla.

Normaalit ihmiset eivät syö liikaa karkkia, vaikka karkkihylly olisi kassojen lähellä.
 
Lihavuuteen tosiaan vaikuttaa todella moni asia kuten perimä omalta osaltaan. Nykytiedon mukaan ihmisten painoero vois elittyä 30%-70% perimällä. Aikuisilla sosioekonominen asema eli alhainen koulutus ja työasema altistaa lihavuuteen. Myös muita yksittäisiä tilastollisia yhteyksiä nähdään ylipainoon, kuten yksinäisyys. Nämä ovat tosiaan vain yksittäisiä esimerkkejä monimutkaisesta ongelmasta.

Viime vuonna on julkaistu lihaavuuteen käypähoito -suositus: Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)
On kyllä kiitettävän seikkaperäinen kaikkinen viitteineen.
 
Totta totta. Ymmärrän nyt paremmin mitä tarkoitit. Itse en siltikään lähtisi rajoittamaan mainontaa tai muuta, onhan paras kaikille jos kaupat tarjoavat mahdollisimman paljon ja monipuolista tuotevalikoimaa. Ehkä he voisivat myös tarjota terveellisempiä välipaloja siinä kassojen yhteydessä, niin inpulssiostos voisi olla se, eikä karkkipussi.

Lisäksi kannattaa muistaa, että ruokaaddiktio on astetta vaikeampi korjata kuin moni muu addiktio, koska jokaisen kuitenkin pitää syödä elääkseen.

Sain sellaisen kuvan, ettei me olla kovinkaan paljoa erimieltä siitä, mikä olisi asioiden hyvä tila. Keinot/reitti sinne pääsyyn taitaa olla isoin erimielisyyden aihe.

Mitä hyvää tavallinen tallaaja saa mainoksista? Mitä hyvää maapallolle tulee mainoksista? Kuinka paljon vähemmän turhaa paskaa, ruoka mukaanlukien, ihmiset ostaisivat jos ei olisi mainoksia? Kuinka paljon turhaan kuluu energiaa ja raaka-aineita sen vuoksi, että ihmiset saadaan mainoksilla ostamaan sellaista mitä eivät oikeasti tarvitse? Toki meidän hieno talousjärjestelmä on ajautunut sellaiseen pisteeseen, että ilman ihmisten yletöntä ja jatkuvaa kuluttamista koko paska romahtaisi. Osittain offtopikkia, mutta mainoksilla on kyllä osansa lihavuusepidemiaan. Toki ei ole yksittäinen tekijä.


Tuo valikoiman käsitekkin on aika koominen. Miksi tarvitaan 'samaa' kauraleipää kymmenessä eri paketissa? Oikeasti hyvä valikoima olisi mielestäni sitä, että olisi tarjolla oikeasti erilaisia tuotteita, eikä samaa tuotetta monen eri valmistajan tekemänä.


Normaalit ihmiset eivät syö liikaa karkkia, vaikka karkkihylly olisi kassojen lähellä.

Määrittele normaali. Valitettavasti Suomessakin suurin osa taitaa olla jo ylipainoisia, eli voitaisiin sanoa, että tavanomaisempaa ostaa se karkki kuin olla ostamatta.



Otetaan ajatusleikki. Voidaan toki sanoa, että tämä on kaukaa haettu: Mitäs jos yhteiskunta on aikojen saatossa muokkautunut sellaiseksi, että se kannustaa johonkin tiettyyn rikolliseen toimintaan ja suurin osa ihmisistä tekeekin jo näitä rikoksia. Onko ihmiset sitä mieltä, että yksilöillä pitäisi vain olla vahvoja ja hoitaa päänuppinsa kuntoon ja olla tekemättä rikoksia. Yhteiskunnalle ei tarvitse tehdä mitään?
 
Kyllä, kyseessä on samanlainen addiktio on kuin vaikka huumeaddiktio. Kun olet itsesi päästänyt addiktioon on aivot muokkautuneet tähän tilaan ja pyrkivät tätä addiktiota ylläpitämään. Ja juurikin tästä syystä tätä hoidetaan psykologialla ja käyttäytymisterapialla. Laihdutusleikkauksien onnistuminen onkin yleensä kiinni siitä, saadaanko mieli muokattua kohti normaalia erilaisilla terapiamuodoilla.

Normaalit ihmiset eivät syö liikaa karkkia, vaikka karkkihylly olisi kassojen lähellä.
Jä missä sun lähteet tälle addiktio-väittämälle? Tällaisen löysin itse:
The possibility that obesity and mood disorders might be related has been posited for at least 15 years; a 2004 review in the Journal of Clinical Psychiatry found a strong overlap between the 2 conditions that authors said may be more than coincidental. By 2006, researchers from Group Health in Seattle found that people who are obese are 25% more likely to suffer mood or anxiety disorders and 25% less likely to suffer substance abuse disorders.

“Our research suggests that obesity treatments may benefit from borrowing methods from addiction treatments to improve people’s self-control capabilities,” Dagher said in a statement. “However, obesity treatments should not focus on how people with addictions handle sensation-seeking, as this is not as much of an issue for people with obesity. Current results suggest that we should take whatever is useful from the limited similarities that obesity and addictions share, and then look elsewhere to fully comprehend the behavioral profile of obesity.”

An accompanying editorial said the findings show that obesity and addiction “are less similar than previously thought,” which suggests that treatment will call for a more nuanced approach.

Mitä tulee alentuneeseen kykyyn olla syömättä, terveyskirjasto kirjoittaa näin:
"Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Sen seurauksena heillä on heikommat mahdollisuudet vastustaa nykyisen ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla on biologisia eroja. "
 
Eli ketään ei voi syyttää tahdonvoiman tai itsekurin puutteesta koska joka ikisen taustalla on biologinen ero.
Ja toisekseen, kuka on tässä syyttänyt ketään mistään?
Itelle jos kertyy se kymmenisen kiloa niin kyl se peilikuva suht laihaläski on. Pitääkö mun ettiä syy jostain ulkopuolelta vai syytänkö itseäni siitä kun kitannu bissee ja mättäny safkaa pikkasen enemmän kun piti.
Viimeks alotin laihiksen kun oli kertyny varmaan sen parikyt kiloa eikä enää mahtunu farkkujen napit kiinni. Onneks ei tarttenu liikkua mihinkään.
 
Eli ketään ei voi syyttää tahdonvoiman tai itsekurin puutteesta koska joka ikisen taustalla on biologinen ero.
Ja toisekseen, kuka on tässä syyttänyt ketään mistään?
Itelle jos kertyy se kymmenisen kiloa niin kyl se peilikuva suht laihaläski on. Pitääkö mun ettiä syy jostain ulkopuolelta vai syytänkö itseäni siitä kun kitannu bissee ja mättäny safkaa pikkasen enemmän kun piti.
Viimeks alotin laihiksen kun oli kertyny varmaan sen parikyt kiloa eikä enää mahtunu farkkujen napit kiinni. Onneks ei tarttenu liikkua mihinkään.
Riittää kun alkuun tajuaa että se painonhallinta on erilaisille ihmisille eri vaikeustasolla vaikeaa. Se että se oli sulle helppoa eio tarkoita että se on jollekin muulle helppoa.
 
Eli ketään ei voi syyttää tahdonvoiman tai itsekurin puutteesta koska joka ikisen taustalla on biologinen ero.

Syyttämisellä harvoin päästää mihinkään muuhun kuin vastakkainasetteluun, joka ei yleensä johda mihinkään.
Itse pääsin tukapasta yli 15 vuoden sauhuttelun jälkeen, mutta en syyttele tupakoitsijoita tahdonvoiman puutteesta, vaan mieluummin tuen ja kannustan omalla esimerkillä. Oli kyllä muuten vaikea ja pitkä prosessi itselle.
 
Syyttämisellä harvoin päästää mihinkään muuhun kuin vastakkainasetteluun, joka ei yleensä johda mihinkään.
Itse pääsin tukapasta yli 15 vuoden sauhuttelun jälkeen, mutta en syyttele tupakoitsijoita tahdonvoiman puutteesta, vaan mieluummin tuen ja kannustan omalla esimerkillä. Oli kyllä muuten vaikea ja pitkä prosessi itselle.
Hyvä esimerkki tohon syyllistämiseen.
Onneks olkoon kun päässy eroon. Itellä viel projektina. Kylmä kalkkuna lopetus tyyli ei toiminu, mutta vähentyny sentään ja vaihtunu.
Tosin omalla kohdalla addiktiivinen persoona ongelmana. Lähes kaikki muut addiktiot jääny menneisyyteen, mutta toi nikotiini tai sen tapa enemmänkin viel jääny.
 
No mitä sen tahdonvoima on?
No mitäpä luulet?
Yksinkertaistettuna se on sitä ottaako haukun siitä burgerista vai ei. Tai korkkaako sen kaljan tai ei.
Se mieliteko jotain kohtaan on vaan pään sisällä. Jos siitä pääsee eroon, niin on jo yks askel suuntaan x. Se suunta x on vaan sitten jokaisen itsensä päätettävissä onko se just se suunta mihin päin haluaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 531
Viestejä
4 510 465
Jäsenet
74 414
Uusin jäsen
Idänkäki

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom