Hyvä vaan, että kaupassa on kaikkea tarjolla ja paljon. Aina löytyy mitä tarvitsee. Sipsuja ja karkkia kiva ostella silloin tällöin. Turha siitä muita on syyttää jos et osaa olla karkkia ostamatta ja liikaa syömättä. Vastuu omasta tekemisestä, ei siinä tarvita virkavaltaa tai äitiä pitämään kädestä ja sanomaan soo soo ei saa joka päivä vetää pari pussia namuja ja olutta.
No ei ole pakko tehdä elämässä mitään jos ei halua. Kuitenkin 30 vuotta sitten pärjäsi laihana ihan hyvin sillä että kaupassa käydessä aina osti karkkia ja makeaa kun sitä karkkia ei saanut kuin kioskista ja ruokakaupoista. Mikroruokakin oli pahaa. Nykyään kun karkkia saa ihan joka kaupasta, pitää olla jo kotoa sellainen rutiini, että karkkia ostetaan vain jos sitä haluaa just sillon ostaa.
Ei normaalipainoinen ihminen tee joka karkkihyllyn kohdalla päätöstä jättää ostamatta. Ei siinä ole mitään tahdonvoimaa tai rautaista päätöksentekoa ja titaanista selkärankaa, jolla se "haluan karkkia" käännetään tahdonvoimalla "ei karkkia" päätökseksi jokaikisen karkkihyllyn ja burgerijointin kohdalla. Se rutiini on sellainen, että sitä karkin ostoa ei edes mieti.
Tämä tahdonvoima on tätä tyypillistä peruslässytystä mitä lihavuuteen tulee ja miten sitä käsitellään. Vaikea elämänhallintaongelma vain käännetään yksinkertaiseksi laiskuusogelmaksi. Ei ole puuttuvia elämäntaitoja, huonosti suunniteltuja kaupassa käymisiä tai täysin perseellään olevia ateriamalleja ja ruokarytmejä. Lihava ihminen on vain laiska. Todella typerä ja vahingollinen yksinkertaistus.
Ei lihava ihminen tee sata kertaa päivässä päätöstä olla lihava, eikä normaalipainoinenkaan tee sataa päätöstä päivässä olla normaalipainoinen. Ne 99 kertaa sadasta se on rutiinia, tehdään niinkuin aina on tehty, eli tehään oikea asia automaattisesti, miettimättä ja tiedostamatta. Sen yhden kerran se kysyy sitä tahdonvoimaa. Ja kun normaalipainoisella ne perusasiat on kunnossa, se yksi retkahdus sadasta on vain pieni virhe, joka korkeintaan näkyy parina lisäkilona normipainon päällä. Lihavalle se voi olla tuhannen kalorin hesereissu keskellä iltapäivää.
Lihavalla tämä sama peruslässytys menee toisin päin. Sen sijaan että tehtäisiin muutos muuttamalla omia rutiineja, muutettaisiin omaa itseä, niin haetaan jotain ulkoista tekijää, jolla asia tulee kuntoon. Tehdään joku dieetti, luetaan jostain blogista joku kikka, tehdään jonkun muun keksimä joku juttu, mennään tositeeveeseen, mennään jonnekin kurssille, olisipa joku pilleri, lihavuusleikkaus, aloitetaan joku hirveä liikunta, jolla paino kyllä putoaa mutta kun liikunta loppuu niin paskat ruokailuasiat on edelleen pohjalla...
Eli jotenkin tehdään jotain ohjelmaa tai suunnitelmaa ja luullaan että se on tahdonvoima jolla se homma pyörii. Tämä laiskuuslässytys kuitenkin on erittäin vahingollista, koska se syyllistää ihmisiä ja tekee heille painonhallinnan entistä vaikeammaksi, koska he tekevät kaiken väärin ja epäonnistuvat, ja sitten syyttävät siitä itseään koska heiltä "puuttui tahdonvoimaa".