- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 18 672
Nuo (esim. seksuaalivähemmistöjen kohtelu) ovat minusta niitä lieveilmiöitä. Onneksi noista on pääosin jo päästy eroon, vaikka toki vielä 70- luvulla homoseksuaalisuus oli ihan lainsäädännössäkin rikos. Keskeistä tässä on että kristillinen maailma pystyy uudistumaan, ja noita aihepiirin asioita on edistetty. Löytyy uskontoja ja yhteiskuntia jotka eivät tunnu tuohon pystyvän ja siihen on syynsä. Kun katsoo kokonaisuutta nuo ovat toki tahroja kilvessä, mutta eivät sottaa koko aatemaailmaa. Kyllä se kristillinen suhtautuminen asiohin on monessa tapaa vielä hyvä ja järkevä. Kristillinen työetiikka kuten ahkeruus ja tietynasteinen nöyryys ovat myös aiheita joista olisi monella esim. tähän maahan tulevalla, sekä tietyillä sukupolvilla paljonkin opittavaa.
Minua historia on aina kiinnostanut, ja kyllä näiden arvojen kautta tämä maa on vielä hyvinkin hiljattain kehittynyt ja positiivinen vaikutus on ollut ja on yhä vahva. Esim. 50-luvun Suomi oli monessa mielessä hyvinkin ahdasmielinen, mutta toisaalta, niin oli koko muu maailmakin. Verrattuna moneen muuhun paikkaa tämä oli tuolloinkin ja on yhä onnela kaikille. Ja syynä tuohon oli ja yhä on Luterilaisesta arvomaailmasta kumpuava ihmiskäsitys.
Itse pidän kristinuskon suurimpana ongelmana uskoon liittyvän armon korostusta. Anteeksi saat kun uskot. Toki tuo nyt on aika yksinkertaistamista, mutta silti.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä menee nyt vahvasti offtopic, kuuluisi varmasti enemmän johonkin uskonto/uskontojen historia -ketjuun.
Kristinusko kykenee uudistumaan mutta se ei uudistu koska se olisi jotenkin hyvä, se uudistuu koska sen on pakko uudistua kun sekulaari arvomaailma menee edellä ja jos kirkko ei uudistu niin se menettää jäseniänsä. Homojen oikeudet ovat mainio esimerkki tästä. Meillä on tasa-arvoinen avioliittolaki voimassa, kiitos sekulaarin arvomaailman. Taaskin samaan aikaan tämä meidän "kansankirkko" laahaa perässä ja rankaisee niitä pappejaan jotka siunaavat homoparien avioliittoja.
Kristinusko korostaa joitakin hyviä asioita pahojen asioiden lomassa. Kuten se lähimmäisenrakkaus. Mutta nuo arvot eivät ole mitenkään sidottuja kristinuskoon vaan ihan normaali sekulaari humanismi kattaa ne myös. Mutta siinä sekulaarissa humanismissa ei tule mukana kaikkia noita kristinuskon massiivisen negatiivisia asioita, oli ne sitten nuo fundamentaaliset ongelmat siinä kristinuskon opissa tai sitten se miten kristinusko ammentaa niitä arvojansa yli 2000 vuotta vanhoista kirjoituksista.
Eli kristinuskoa ei yksinkertaisesti kannata ottaa yhteiskunnan arvopohjaksi. Kaikki ne positiiviset asiat mitä kristinuskosta voidaan ammentaa saadaan myös ilman kristinuskoa ja silloin myös vältytään kaikilta niiltä kristinuskon negatiivisilta puolilta.