No, en tiedä kuinka suurella todennäköisyydellä tällainen koronaan verrattava ulkoinen shokki kovin äkkiä iskisi kovin nopeasti uudelleen. Mutta jos ajatellaan, että niin kävisi, niin todennäköisesti tässä ehtii sen verran kulua aikaa välissä, että on ehditty tehdä jonkinlaista taloudellista, sosiaalista ja poliittista jälkianalyysia.
Mikäli tämä kääntyy voimakkaasti tai edes jonkinverran plussalle, on selvää, että ainakin itselläni valmius vastaaviin olisi hyvä (mutta pitää muistaa, että menneisyyden onnistuminen ei ole tae tulevasta onnistumisesta).
Mikäli tässä käy toisin päin, sitten kynnys on korkeampi. Politiikassa, kuten elämässä yleensäkin, ei kuitenkaan lähes koskaan kannata sanoa suoraan ei, vaan pitäytyä pohjavireenä sillä kuuluisalla ”jyrkkä ehkä” kannalla.
Mutta tämä on turhaa spekulointia siinä mielessä, että unionissa kriisien tullen yleensä kehitetään uusia juuri siihen tilanteeseen tarkoitettuja ratkaisuja. Kriisi on aina myös mahdollisuus. Ei siis täsmälleen samanlaisia. Ja tämä tilanne on nyt varmasti massiivisin ikinä (tähän mennessä). Paljonkaan massiivisemmasta ei ehkä oltaisi samaan tapaan selviämässä kuin nyt ollaan.
