Sitä kulttuuria luo myös omalta osaltaan päättäjät tekemisillään. Jos aikasemmin sillä työhön menemisellä on saavutettu jotain niin nykyisin ei. Ostovoimaltaan paska palkka on suurin passivoija. Ei kannata tehä mitään kun ei sillä saa mitään.Silloin kun lähtötaso on alhaisempi, niin tuottavuuskehityskin on helpommin nopeaa. Siinä on myös erinäisiä kulttuurisia asioita, miten esim. työtä, koulutusta jne jne arvostettiin, miten paljon vaadittiin. Siihen nähden yksi nykyajan ongelmista liittyy siihen, että enää ei vaadita sillä tavalla, eikä myöskään pakoteta hirveästi mihinkään, koska aina löytyy sopiva diagnoosi, syy ja tuki. Silloin moni asia oli paljon kevyemmin säädelty, mikä näkyi esim. siinä miten helppoa edes jollain tavalla täysipäisen nuoren oli saada työtä. Se on mennyt vähän niin kuin Reagan aikanaan kuvasi: jos se liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vieläkin, sääntele sitä. Jos se lakkaa liikkumasta, jaa sille tukiaisia. Paratiisiahan tästä ei ole tullut, koska kaikki hallitukset riippumatta kokoonpanosta ovat aina vain lisänneet julkisia menoja ja keksinet uusia tehtäviä siinä kuvitelmassa, että niin voi tehdä ikuisesti. Ja toki saamapuolella olevat ovat siitä aina tykänneet.
Sääntelykin moneen asiaan tulee ihan yksityisen sektorin intresseistä. Firmoille on kiva myydä kaikkia turhanpäiväisiä koulutuksia millä saa vastineeksi jonkun alennuksen jostain vakuutuksista tai joku typerä laki määrää ostamaan sen turhan koulutuksen. Samaten yksityisille on kiva kaupata jotain ajokortteja, auto katsastuksia tms. turhaa "pakkokulutus" paskaa. Täskin kohtaa se sääntely on sen ihannoidun yksityisen sektorin etujen mukaista, vasemmistolaisessa maailmassa noi koulutukset olisivat valtion tuottama peruspalvelu eikä mitään yksityinen liiketoiminta niinkun täs oikeistomaailmassa on. Eli kaiken pitäs olla hienosti.
Mun mielestäni on yleisesti nuo suurituloisten valitukset voi jättää omaan arvoonsa. Ne ei valitte sossun ja työssäkäynnin väliltä ja on täysin epärelevanttia sakkia passivoitumisen kannalta ajateltuna. Ne ei maksa ansiotuloveroja, jotka valitsee sossun ja työn väliltä joten se on aika epäoleellinen veroluokka. Kuitenkin ne maksaa kulutusveroja.Se on vähän mitä halutaan - onko tarkoitus nostaa tuottavuutta ja sitä kautta talouskasvua? Jos on, silloin pitää olla kannustimet luoda sitä - ja yleensä tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa paremmin tekemistä, parempaa osaamista jne jne. mikä vaatii enemmän vaivannäköä, mikä tarkoittaa että siitä osaamisesta pitää maksaa enemmän. Mutta jos se ei hyödytä tekijää koska jonkun mielestä on ihan ok ja kaikin puolin hieno juttu viedä siitä syntyvästä hyödystä leijonanosa valtion pohjattomaan kassaan, niin kyllä silloin aika moni miettii myös sitä, paljonko kannattaa panostaa. Jos taas on tarkoitus että saadaan halpatyövoimaa minkä ostovoiman toivotaan riittävän sillä että kulutusverot ovat alhaalla, niin silloin toki voidaan nylkeä paremmin tienaavilta kaikki silläkin uhalla että osaavampi porukka lähtee muualle missä arvostetaan vähän enemmän. Se vaan myös leikkaa silloin verokertymää - jos katsot mistä tuoluokista oikeasti maksetaan valtaosa veroista niin se ei suinkaan ole siellä skaalan alapäässä.
Isotuloiset ehkä valitsee sen tekeekö enemmän tai vähemmän työtä ja vaikka ne valitsisi sen vähemmän työn, sekään ei ole katastrofi, sillä joku muu voi tehdä sen osan mikä jää tekemättä. Mun mielestäni on jopa parempi että kaksi ihmistä saa 2000 palkkaa kuin että yksi saa 4000.
Ite olen ollu julkisella ja yksityisellä töissä ja julkinen on kyllä ehdottomasti ollu joka tavalla parempi ja joustavampi mitä yksityinen. Yksityiselle puolelle on ominaista ollut esimerkiksi pikkumainen mikromanagerointi, minkä epäonnistuminen laitetaan aina mikromanageroitavan niskaan. Kuten myös vastuun oton hälventäminen. ansiot on jonkun ylemmän toimihenkilön ansioita, mutta virheet aina kollektiivisia ja usein lattiatasolla. Mikään ei ole neuvoteltavissa, mikään ei ole kehitettävissä tai muutettavissa kun joka asiassa on joku työnantajan pystyttämä byrokratiamuuri. (ei voi mennä sanomaan että voisiko tämän tehdä näin, vaan tulee jättää virallinen lomake intrassa olevaan järjestelmään mikä esitellään jossain paskapalaverissa mihin ehdottaja ei edes itse pääse motivoimaan ehdotustaan ja päätöksen tekee ihmiset jotka ei ole missään tekemisissä koko asian kanssa jne.). Lisäksi ihan kummallinen jatkuva monitorointi päällä ja kaiken autonomian poistamispyrkimykset. Tätä on ollut yrityksissä missä työntekijöitä 3 ja 300 välillä.Sehän olisikin riemukasta että kaikille saataisiin sitä yhtä paskaa palvelua.... luulen että itse vaihtaisin siinä kohtaa maata.
En oikein tiedä mistä kumpuaa usko siihen, että julkisella tuotettava poliittisesti ohjattu palvelu olisi automaattisesti niin paljon tehokkaampi kuin muilla tavoilla tehtävä. Kun kysymys on yleensä siitä, toimitaanko järkevästi vai ei - ja julkisella puolella järkevästi toimimisen estää useimmiten se julkisen puolen jäykkä, byrokraattinen ja pikkumainen toimintakulttuuri mitä ei kukaan pysty muuttamaan.
Julkisella sektorilla on omat laista tulevat jäykkyytensä sekä erilainen hierarkisuus, mutta yleisemmin asiat hoidetaan kyllä tehokkaammin. Siten mulle on muodostunu kysymysmerkiksi valtava yleinen usko yksityisen sektorin tehokkuuteen kun toimijat siellä on tasoa neuvostoliitto.