Tässä on muuten perää, mutta ainakin minun nähdäkseni Suomessa on loppupelissä aika vähän niitä kommunismista toisen ääripään poliitikkoja. Eli sellaisia, jotka kannattaisivat jotain täysin vapaata markkinataloutta, jossa verotus ja valtion rooli ylipäätään on minimoitu.
Niitä on ollut, esim. 2010- luvun alussa oli verrattaen isoa libertaariliikehdintää, mutta tavalla tai toisella ne ihmiset joko tiputettiin pois tai vaihtoehtoisesti muuttuivat systeemipoliitikoiksi sinne puolueorganisaatioon. Esimerkiksi kokoomusnuoret pikkuhiljaa muutettiin emäpuolueensa kaltaiseksi saul shubakkien, susanna kosken ja mitä näitä nyt oli, jälkeen. Lepomäki (Valtonenko nykyisin?) muuttui vähän pyöreemmäksi kannanotoiltaan aikaisemmasta.
Meillä kokonaisveroaste on kuitenkin aivan maailman kärkeä, eli verotus on globaalissa mittakaavassa aika maksimaalista.
Täskin pitää katsoa mitä vertaillaan, kovin rajusti aggregoidut luvut ei kerro esimerkiksi verotuksen painotuksista mitään tai edes vertaa vaihtoehtoisia tapoja rahoittaa asioita. Eihän eläkemaksukaan taida olla vero, vaikka veron omaisesti toimii. Keskieuroopassa mun käsittääkseni on kaikenlaisia sosiaaliturvarahastoja, mihin on pakko maksaa, mutta maksu ei ole vero.
Yks huomioonotettava asia on se, että jos on jotain palveluita mitkä pitää joka tapauksessa rahoittaa, esimerkiksi terveydenhuolto niin erilaisissa järjestelmissä ne maksut näkyy julkisissa menoissa ja toisissa ei niin vahvasti. Vaikka esimerkiksi amerikkalaisten julkiset terveysmenot näyttäisikin verrattaen pieneltä, ne maksaa sitten muuta kautta enemmän.
Sit vielä pitää vertailla ajassa näitä, kun verrokkiryhmä on myös ajasta riippuvainen. Jos joku pitää verotuksen ennallaan ja muut vaikka alentaa tai korottaa, se muuttaa sen yhden asemaa vertailtuna muihin vaikka ajassa ei olisi mitään muutosta tapahtunut.
Eli tää verotuksen vertailukin on aika monimutkanen asia jo ihan verojen määrittelystä lähtien.
Lisäksi valtio muutenkin sekaantuu aika laajasti markkinoiden ja yhteiskunnan toimintaan, esim. meillä on aika paljon yritysten toimintaa rajaavia lakeja ja sääntelyä, sekä huomattavia tukia sekä yksityisille ihmisille, yrityksille ja erilaisille järjestöille.
Kuitenkin suomessa on silti aika markkinafundamentalistinen suhtautuminen esim. kilpailulainsäädännössä tai jossain markkinaoikeudessa mikälie onkaan. Aina asiaa tarkastellaan sen pohjalta vääristääkö joku asia X markkinoita, tai jopa niin että voisiko joku juttu vääristää tulevaisuudessa markkinoita. Tarkastelu lähtee aina markkinoista eikä esimerkiksi yhteisestä hyvästä tai trade offeista "tämä vääristää markkinoita, mutta koetaan niin hyödylliseksi että antaa vääristää"- tapaan.
Ja paljon julkisesti kustannettuja palveluita ja infraa yms. kaikkea sellaista mikä ei todellakaan kuulu mihinkään ääripään vapaisiin markkinoihin tai anarkokapitalismiin, miksi ikinä sitä nyt haluaakaan kutsua.
iso osa on menneisyyden polkuriippuvuutta mitä on vähitellen ajettu alas. Poliittinen päättäjä kun saa taakakseen kaikki menneisyyden päättäjien tekemät päätökset.
Minustakin jonkinlainen sekatalous on hyvä, mutta kyllästyttää kuunnella ulinaa siitä että eletään jossain hyperkapitalistisessa dystopiassa, kun ei eletä.
Suunta kuitenkin on enemmänkin siihen suuntaan kuin johonkin sosialismiin.