Johtuu ihan siitä, että Yle ei ole kovinkaan merkittävä kustannuserä budjetissa verrattuna sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon.
Tyypillinen toimintatapa Ylen suhteen ei viesti siitä, että Yle nähtäisiin jonain "kaiken yläpuolella olevana".
Tämä on oikeasti niin puhkikulunut selitys, "merkityksetön kustannuserä", "Yleä leikkaamalla ei korjata valtion taloutta" jne. Näin ajattelemalla voimme poissulkea aika helvetin monta asiaa.
Viestii juurikin siitä. Samalla kun sairauspäivärahan leikkauksella saadaan noin 60m€ säästöt, oli käytännössä työn ja tuskan takana saada Ylestä säästettyä edes yhtä paljon. Tai kun hallitus on suunnittelemassa 90m€ euron säästöjä lääkekustannuksiin, niin Ylestä ei saatu irti edes sen vertaa. Prioriteetit ovat hukassa, eikä Yle muutu kuluttajalle ruoaksi, lääkkeeksi tai hoidoksi, mitkä pitäisi olla prioriteetit #1,#2,#3.
Yle on "going concern". Se sillä on tekemistä tämän asian kanssa. Ylellä, kuten vähän kaikilla vastaavilla valtion laitoksilla pitää olla jatkuvuus eikä epäjatkuvuus 4 vuoden välein. Jos 60m leikkaukseen voi sitoutua parlamentaarisesti on se parempi kuin vaikka 400m leikkaus ja parin vuoden päästä 400m lisärahoitus hallituksen vaihtuessa. Eli siis ekaks potkitaan henkilöstö ulos ja sitten rekrytään takaisin jotta voidaan potkia ne taas ulos hallituksen vaihtuessa.
Mun mielestä on vähän huvittavaa verrata Ylen toimintaa valtion virastoihin näin yleisellä tasolla (vaikka niistäkin leikataan 400m€). Mutta ehkäpä tuo ns. jatkuvuus, mikä käytännössä tarkoittaa rahan pumppaamista onkin se ongelman juurisyy, että ei saada tarvittavia säästötoimenpiteitä ja kustannustehokuutta ym lisättyä. Yle ei lakkaa olemasta pienemmällä budjetilla, Ylen budjetti on lähes kaksinkertaistunut noin parissakymmenessä vuodessa ja meidän verokkimaat tekevät käytännössä saman pienemmällä budjetilla, huomattavasti paremmassa taloustilanteessa.
No niitähän on tehty joka suuntaan ilman yhtenäistä suuntaa. Ekaks sipilä leikkasi norsu posliinikaupassa tyylillä, seuraavaksi mariini kippasi rahaa kaikkialle ja nyt orpo taas leikkelee. En siis ymmärrä mitä valitat kun olet saanut sitä mitä haluat. Tosin, ei ole mitään järkeä hoitaa asioita näin ja tämä tapa aiheuttaa vain turhanpäiväisiä kustannuksia ja tehottomuutta vrt. joku suunta mihin edetään.
Mitään yhtenäistä suuntaa on mahdotonta löytää, jos juustohöylääminenkin nähdään merkittävänä leikkauksena ja siinä se ongelma piilee. En minä halunnut juustohöylää, koska juustohöylän tehokkuus ollaan nähty jo sieltä Kataisen sekä Stubbin ajoilta asti. Mutta porsastellaan vielä, aika käy vähiin tiimalasissa.
Suomella ei ole akuuttia ongelmaa ennen kuin suomi ei saa rahoitusta, eli jostain tulee uskomus ettei suomi kykene tulevaisuudessa maksamaan velkojaan. Tämähän ei ole tilanne tällä hetkellä, joten asioita on turha paisutella. Vähittäinen suunnanmuutos muuttaa reilustikkin tulevaisuuden odotuksia maksukyvyn suhteen. Jos suunnanmuutos tehdään 4 vuoden välein toisesta suunnasta toiseen, se taas lisää riskiä mikä lisää uskoa siitä ettei ole varmaa että suomi maksaisi tulevaisuudessa velkansa. Parlamentarisuus lisää ennustettavuutta, kun kaikki ovat päätöksen takana. Siksi se on parempi tapa hoitaa asioita kuin vaan joku asioiden "junttaaminen" väkisin läpi ja vastaus ongelmiin. Taas tämä politiikka mitä tehtiin 2010- luku ja 2020- luku kokonaan vain luo niitä ongelmia kun mitään suuntaa ei ole ja riskit kasvaa.
Suomi vältti täpärästi EU:n liiallisen alijäämän menettelyn, ylitys oli vähäistä ja sitä pidettiin väliaikaisena, asiaan myös varmaan vaikutti meidän maine EU:ssa. Vältytäänkö enää ensi vuonna tai sitä seuraavana jää nähtäväksi, mutta pahaa pelkään tätä menoa. Siitä seuraa se, että EU antaa suositukset ja ohjeistukset jäsenvaltiolle sekä seuraa niiden toteuttamista, mikäli näitä ei noudateta tulee penaltia ja rajoituksia. Tällöin mallioppilas Suomi toimii täysin niin kuin EU:sta ohjeistetaan.