Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Liittynyt
12.09.2020
Viestejä
1 207
Senua's Saga: Hellblade II (PC, Xbox Game Pass)

Psykoosista kärsivä Senua seikkailee taas, tällä kertaa hän soluttautuu orjalaivaan pysäyttääksen orjuuttajat kaappaamasta kansaansa. Itse pelaaminen on ykkösen tapaan enimmäkseen kävelysimulaatiota ajoittaisilla simppeleillä puzzleilla ja näyttävillä, mutta myöskin yksinkertaisilla taistelukohtauksilla. Näyttävyydestä puheen ollen, peli lienee yksi parhaimman näköisistä mitä tällä hetkellä on, myös kasvoanimaatioiden osalta. Joskin kun kyseessä on Unrealin viides pelimoottori niin vääntöä koneelta vaaditaan tai sitten kytkee vaan asetuksia alas ja skaalainta käyttöön. Omallani peli pyöri 1440p-resoluutiolla korkeimmilla asetuksilla ja laatuskaalausasetuksella paikasta riippuen sellaista 50-70 FPS. Joskin en tiedä onko se Unrealin juttu, mutta kaikki näyttää jotenkin... Limaiselta? Suttuiselta?

Kävelysimulaattorien puolustuksena käytetään yleensä tarinaa ja tässä se on sellaista ok-tasoa. Senuan suurimmat (henkiset) haasteet kohdattiin jo ykkösessä, niin enää ei ole kauheasti mitä käydä läpi. Ihan alussa olin kyllästynyt, sitten kakkoskappaleessa kiinnostuin (joka on ehkä pelin paras osuus) mutta puolivälin paikkeilla maan alla vaellessa rupesi taas kyllästyttämään. Jälkipuoliskolta olisi vähän kyllä voinut leikata, vaikka kuinka pitäisi muka lisätä pituutta hintaa perustellakseen. Ei elokuvatkaan siitä parane, että ne venyttää nelituntisiksi. Jotkut ovat kokeneet Senuan päänsisäiset äänet häiritseviksi, mutta se nyt kuuluu tässä kohtaa asiaan. Itse en niitä aina edes jaksanut kuunnella, keskityin pelaamaan niin ne olivat kuin kärpäsen surinaa korvissani. Kuulokkeilla pääsee parhaaseen immersioon.

Kannattaako tätä siis pelata? Ykkönen kannattanee tsekata näin aluksi. Se auttaa juonen selventämiseksi, pyörii paremmin ja muutenkin ehkä parempi lähtökohta selvittääkseen, onko nämä pelit se oma juttu. Jos sen kestää niin tämä toimii myös ihan hyvänä teknologiademona, mutta ei pelinä ehkä yllä ykkösen tasolle.

Sumuisuus johtunee linssieffekteistä, niistä osan saa asetuksista pois, mutta julkaisun aikaan piti .ini tiedostoa säätää että kaiken sai pois. Pelin ketjuun taisin laittaa ohjeet jos joku tarvitsee.
 
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 243
Sumuisuus johtunee linssieffekteistä, niistä osan saa asetuksista pois, mutta julkaisun aikaan piti .ini tiedostoa säätää että kaiken sai pois. Pelin ketjuun taisin laittaa ohjeet jos joku tarvitsee.
Mä kyllä postin valtaosan efekteistä PCgamingwikin ohjeilla mutta silti pelissä oli sellainen outo visuaalinen ilme. Jostain sain sen käsityksen, että liittyisi pelimoottoriin, mutten sen tarkemmin sit tiedä.
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
887
High on Life (PC)

High on Life on Rick & Morty -sarjan tekijöiden komedia-FPS, jossa päähenkilö taloineen tulee alieneiden kaappaamaksi. Puhuvien aseiden avulla lähdet taistoon ja pelastamaan ihmiskuntaa. Tähän päälle tietysti tv-sarjasta tuttu sienisyys ja meta-huumori. Peli iski alkuun hyvin, mutta jätti lopulta vähän kädenlämpöiseksi. Tämmösiä komediapelejä ei kuitenkaan paljoa ole, joten ihan virkistävää.

Peli soljuu yllättävän kivasti ja mekaniikat paranee aina tehtävä tehtävältä, kun saa uusia aseita ja voimia. Peli on kuitenkin niin helppo, että akrobatisten suoritusten sijaan voit halutessasi vain paukuttaa yhdellä ja samalla aseella kaikki viholliset kuoliaaksi. En kuitenkaan kaipaa vaikeampaa vaikeustasoa, se kun tekisi näistä ikävistä taistelukohtauksista vain pidempiä. Alkuun taistelu on ihan hauskaa, mutta se ei loppujen lopuksi paljoa muutu. Viholliset ovat aina samoja. Aseita voi toki modata, mutta muutokset ovat verrattaen pieniä. Joissain tapauksissa taisteluosuuden voi skipata juoksemalla vain ohi ja se kannattaakin hyödyttää, koska ei se siitä mielenkiintoisemmaksi muutu. Taisteluiden välillä liikutaan lähes lineaarisessa maailmassa ja ratkastaan aseiden erikoisvoimia hyödyntäen hyvin kevyitä puzzleja.

Grafiikathan ovat ihan yllättävän nätit. Maailman oliot liippaavat läheltä tv-sarjasta tuttuja hahmoja, mutta kaikkea on vaan nykymittapuulla liian vähän. Maailmat ovat kuolleen oloisia ja stattisia. Teknisessä mielessä peli toimi hyvin, vaikkakin FOV-asetuksen säätäminen jättää aseen turhan lähelle. Juoni on perinteinen pelasta maailma -juoni, ei mitään ihmeellistä siinä, mutta se kuitenkin löytyy.

Loppupeleissä parasta pelissä oli se, että se kesti vain 7,5 tuntia. Enempää tätä ei olisi jaksanut ja siitäkin olisi voinut halutessaan leikata vähän pois. Kädenlämpöinen huumoripläjäys, joka iskee ehkä kovempaa, jos Justin Roilandin huumori toimii. Tulipaha pelattua. 3/5.
 
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 243
Warhammer 40,000: Boltgun (PC, Xbox Game Pass)

Boltgun on retrohenkinen räiskintä Warhammer 40k-universumissa, minkä nokkelimmat pokkelimmat päättelivät jo pelin nimestä. Grafiikka on täynnä pikseleitä ja juonta valotetaan ainoastaan alkuintrossa. Kulttilaisvihollisista tuli itse asiassa vähän mieleen Bloodin kaapumiehet, mutta siinä missä niillä oli persoonallisuutta, nämä olivat tylsiä ja hengettömiä. Kentätkin olivat outoja sokkeloita, joissa juoksin eestaas sattumalta lopulta oikeaan paikkaan eksyen. Koko ajan pelatessa oli sellainen olo, etten viihdy tämän parissa mutta sinnittelin tunnin ajan. Sitten tulin kohtaan, jossa kuolin kolme kertaa ja totesin, etten halua enää jatkaa ja peli jäi siihen. Edes Keisari ei saa herätettyä minussa kiinnostusta tähän enää.

Figment (PC, Xbox Game Pass)

Tämä taas on tanskalainen puzzleseikkailu mielen syövereissä. Tuli itse asiassa hieman Psychonaut mieleen, vaikka nämä pelit erityyppisiä ovatkin. Tästä tykkäsin, tyyli toimi ja peliä oli rennon letkeää pelata. Poislukien lopputaistelu, mikä meinasi nostattaa jo V-käyrää. Se oli jaettu muutamaan osioon ja osion joutuu pelaamaan uudestaan joka kerta jos viimeisessä kohtaa feilaa. Todella ärsyttävää. Siitä huolimatta tälle suositus.
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
887
Murdered: Soul Suspect (PC)

Pelissä on ihan hauska perusidea: alussa pelaajan ohjaama poliisi kuolee ja joudut aaveena selvittämään oman murhasi. Tämä on vähän tämmönen köyhän miehen Alan Wake, johon on toiminnan sijaan sotkettu LA Noiresta tuttua etsiväkulmaa. Idea on kiva.

Peli toistaa tehtävästä toiseen samaa kaavaa: juokset johonkin paikkaan, etsit sieltä vihjeitä ja teet johtopäätelmiä. Välissä katsotaan välivideoita, joihin ei siirrytä mitenkään smuutisti, vaan selkeän välähdyksen kautta. Pelin edetessä esitellään pari uutta pelimekaniikkaa ja sisältöä tuo lisää demonien välttely sekä erilaisten asioiden keräily, josta palkinnoksi saa pelottavia kauhutarinoita. Grafiikaltaan peli on ikäisekseen yllättävänkin nätti ja kyseessä onkin varmaan yksi näyttävimmistä UE3-moottoria hyödyntävistä peleistä. Peli toimii myös nykykoneilla hyvin ilman pahempia ongelmia, mitä nyt FOV pitää säätää ylimääräisellä ohjelmalla kuntoon.

Juoni on pelin parasta antia ja se on oikeasti aika synkkä. Maailma ja pelihahmo ovat ehkä vähän korneja, mutta niiden kanssa pystyy elämään. Suurin ongelma on se, että pelimekaniikoiltaan tämä on vaan uuvuttavan tylsää. Peli ei kestänyt kuin 5,5 tuntia, mutta oikeastaan ekan parin tunnin jälkeen sitä vaan juoksi eteenpäin, jotta loppuratkaisu selviäisi. Vähän tämmönen AA-peli, jossa hyvän juonen ja köyhän pelimekaniikan varaan rakentuu puolivillainen toteutus, joka auttamatta kalpenee nykypelien edessä.

Vaikea tätä on kuitenkaan suositella. Jos satuit tämän 10 vuotta sitten pelaamaan, niin hyvä juttu, mutta nykyään kannattanee jättää ostamatta. 2/5.
 
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 243
Close to the Sun (PC, Xbox Game Pass)

Tiedätkö Bioshockin? Hyvä, pelaa mieluummin sitä.

Eletään 1800-luvun loppua. Meriä seilaa Nikola Teslan perustama massiivinen Helios-valtamerialus, jonne on koottu tiedemiehiä ja -naisia eri tieteenaloilta. Journalisti Rose Archerin sisko Ada on yksi näistä ja hän on lähettänyt siskolleen avunpyynnön, mihin Rose vastaa. Tämän kävelysimulaattorin tekijät ovat selvästi tykänneet Bioshockista, kun vaikutteet ovat vahvat. Estetiikka on pelin paras puoli ja alussa vielä vahva. Sitten alkaa tajuta, että kyseessä on ei-niin-osaavien tekijöiden huono ripoff. Juoni hiukan kiinnostaa alussa, mutta menee käsittämättömämmäksi mitä pidemmälle edetään. Pelaaminen on hidasta laahustamista ympäri laivaa. Sitä katkotaan takaa-ajokohtauksilla, jotka ovat niin huonoja, että pelkkä kävelysimulaatiokin olisi parempi. Ääninäyttely ei ole kauhean hyvää (eikä dialogi), lisäksi välillä sitä ei meinaa kuulla ja välillä huutavat korvaan. Grafiikka on todella pimeää ja monesti ei meinaa nähdä kunnolla, mihin pitäisi mennä. Kaupan päälle ehkä surkeimmat sähkögrafiikat, mitä olen nähnyt. Jos tästä jotain positiivista jäi niin halu pelata Bioshockia.
 
Liittynyt
01.01.2017
Viestejä
31
Crusader Kings 3 (PC)

Pelattuna yhteensä 40 tuntia yksinpeliä ja moninpeliä.

Paradoxin toteuttama Sims meille "tosipelaajille". Yleensä Paradoxin peleissä pelataan valtiolla, tässä pelataan suvulla. Tarkoitus onkin pitää oma suku elinvoimaisena ja jopa vahvistaa sitä. Siinä sivussa sitten hankkia itselleen lisää alueita ja vasalleja.

CK3 on minulle peli, jota oli hirveän hankala lähteä pelaamaan. Aloituskynnys vaikuttaa korkealta ja aihe todella laajalta. Siksi kestikin useamman vuoden, että tätä edes kokeilin. Ensimmäiset 15 tuntia meni kuin siivillä "Tässähän on kaikkea mahtavaa ja voi salamurhata sun muita juonitteluita tekemään!". Mitä enemmän peliä pelattuani olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan, että "Tässäkö tämä oli". Myöskin se oppimiskäyrä tuntuikin lässähtävän ennen kuin edes pääsi lähtemään ylös päin. Tekeminen tuntuu alkavan toistaa itseään aika nopeasti ja peli tuntuu muutenkin turhan yksinkertaiselta. On helppoa vain salamurhata vihollinen pois tieltä ja aiheuttaa kaaosta, jonka jälkeen lähettää armeija perään tuhoamaan jämät ja sitten vallata haluamansa alue. Armeijan mekaniikka pelissä on myös todella huono. Jos on numeroina enemmän porukkaa, niin yleensä voittaa. Kerran on pelaamisen aikana käynyt, että hävisin taistelun, vaikka minulla oli reilusti enemmän porukkaa. Varmasti jää paljon mekaniikoita pimentoon minulta, mutta enpä osaa niitä kaivatakkaan, kun en niiden olemassaolosta mitään tiedä.

Tämän pelin ongelma kulminoituu minuun. Olen pelaaja, joka haluaa selvän päämäärän. Kuten vaikka Hearts Of Ironissa on tarkoitus voittaa maailmansota pelaamallaan maalla. CK 3:ssa ei ole semmoista. Tarkoitus on vain roolipelata omaa dynastiaa ja katso minne se vie. Mie en semmoiseen kykene. Harmillista, koska peli kaikesta vaikuttaa kiehtovalta ja ymmärrän miksi jotkut tähän käyttävät tuhansia tunteja..
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 119
Tämän pelin ongelma kulminoituu minuun. Olen pelaaja, joka haluaa selvän päämäärän. Kuten vaikka Hearts Of Ironissa on tarkoitus voittaa maailmansota pelaamallaan maalla. CK 3:ssa ei ole semmoista. Tarkoitus on vain roolipelata omaa dynastiaa ja katso minne se vie. Mie en semmoiseen kykene. Harmillista, koska peli kaikesta vaikuttaa kiehtovalta ja ymmärrän miksi jotkut tähän käyttävät tuhansia tunteja..
CK3 on niitä pelejä, joita saavutukset parantaa huomattavasti. Kyllästyin peliin itsekin kun pääsin keisariksi ja sain valtakunnan suht stabiiliksi. Sitten vilkaisin saavutuslistaa, ja siellähän oli vaikka mitä todella hauskan ja erikoisen oloisia tavoitteita. Niiden havittelu on mulle koko peli nykyään. Toinen vaihtoehto on tietysti keksiä itse omat tavoitteensa.
 
Liittynyt
01.01.2017
Viestejä
31
CK3 on niitä pelejä, joita saavutukset parantaa huomattavasti. Kyllästyin peliin itsekin kun pääsin keisariksi ja sain valtakunnan suht stabiiliksi. Sitten vilkaisin saavutuslistaa, ja siellähän oli vaikka mitä todella hauskan ja erikoisen oloisia tavoitteita. Niiden havittelu on mulle koko peli nykyään. Toinen vaihtoehto on tietysti keksiä itse omat tavoitteensa.
En yleensä saavutuksista juurikan välitä,, joten ei tullut tuommonen mahdollisuus ollenkaan mieleen. Pitääpä illalla tutustua asiaan tarkemmin :)
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
252 398
Viestejä
4 393 431
Jäsenet
72 973
Uusin jäsen
Sakari12

Hinta.fi

Ylös Bottom