Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Blue Prince (PC)

Tuskastumisten kautta voittoon.

Poika perii isosetänsä mystisen kartanon. Sen lunastamiseen on vain yksi ehto, pitää päästä huoneeseen 46. Kuulostaa helpolta, mutta talossa on vain 45 huonetta ja ne vaihtuvat päivittäin... Peli on yhden miehen, Tonda Rosin suunnittelema (joskin muita tekijöitä on mukana iso liuta), mikä on jo itsessään hatunnoston arvoinen temppu. Se alkaa talon aulasta, jossa on kolme ovea. Aina kun oven avaa, valitaan yksi kolmesta arvotusta huoneesta. Talon toisella laidalla häämöttää mystinen eteiskamari, joka on aika selkeä tavoite. Mutta sinne pääsy ei ole aina taattu, kiitos satunnaisuuden. Monesti päivä jäikin siihen, kun kaikki huoneeni päättyivät umpikujaan. Mitä pitemmälle pelaa, sitä enemmän ymmärtää talon sääntöjä. Samalla kuitenkin tuskastuminen kasvaa, kun haluaisi kokeilla keksimäänsä uutta kikkaa ja RNG vaan naureskelee.

Mutta sitten tulee se onnekas rundi, jolloin pääsee eteenpäin. Mulla oli aiemmin tänään yksi sellainen, ja ajattelin, etten tänään enää moista koe, hyvä jos koko viikolla. Mutta kuin ihmeen kaupalla tuli vielä toinen ja peli oli läpi. Tai tarkalleen vain päätavoite, sillä talo on täynnä yhtä sun toista löydettävää. Mutta eiköhän tämä saa riittää tästä, lopussa oli sen verran hyvä fiilis, kun olin päässyt loppuun kurkkimatta ulkoisia vinkkejä. Peli tasapainoilee onnistumisen endorfian ja satunnaisuuteen tuskastumisen välillä. Totta puhuen meinasin yksi päivä lopettaa pelin kesken... Hyvä kuitenkin etten, moni on vissiin näin tehnyt, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Aikaa tähän meni vähän alle 17 tuntia, mikä oli hieman yllättävää. Olin henkisesti varautunut pitempään urakkaan.
Tää oli aika koukuttava peli ja kaiken lisäksi sellainen, että tuo läpipeluukin on vähän häilyvä käsite, sillä kartano on tosiaan täynnä salaisuuksia. Mulla jäi peli siinä vaiheessa (ikuiselle?) tauolle, kun kaikkea muutakin pelattavaa tuli isot kasat. Tuossa vaiheessa mulla oli mittarissa ~68h.
Kyllä tuossa sai päätä hakata välillä seinään, kun ns. "kortit" ei osunut kohdilleen, tai jonkun pienen asia takia piti hinkata useampi (pelin sisäinen) päivä.
 
The Alters (PC)

Jan Dolski on osa Ally-yhtiön Dolly-tutkimusretkikuntaa etsimässä rapidium-nimistä ainetta, joka mahdollistaa elävien olentojen supernopean kasvamisen. Reissu vaan menee mönkään ja Jan on ainoa henkiinjäänyt. Yksin ei pysty tukikohtaa pyörittämään, joten hän joutuu kokeilemaan kvanttitietokoneen ja rapidiumin mahdollistamaa haarautumista, jossa hänestä luodaan klooneja erilaisilla historioilla, altereita. Syntyy Jan Teknikko, Jan Tiedemies ja niin edelleen. Juoni pyörii selviytymisen lisäksi altereihin liittyvissä moraalisissa kysymyksissä ja siinä, voiko langan päässä oleviin korporaatioheppuihin luottaa. Se on ihan jees ja päättyy omien valintojen perusteella, ainakin itselläni ihan kohtuu hyvin.

Itse peli on resurssihallintaa. Pää-Jania ohjataan niin tukikohdan sisällä kuin ulkona, jossa voi liikkua vain päiväsaikaan, yöllä säteilytasot nousevat hengenvaarallisiksi. Kuolemaan ei pääse, sillä jos sattuu saamaan liikaa säteilyä, joku altereista tulee pelastamaan. Siinä rytäkässä tosin alter itse saa säteilyä ja Kolmatta Naista lainaten, päivä kuluu hukkaan. Erilaisia resursseja pitäisi kerätä ulkoa ja tukikohta pitää pystyssä. Yleensä on vähän liikaa tekemistä, joten priorisointi on pakko. Aina uudelle alueelle siirryttäessä iskee ensin paniikki, että kuinka saa kaiken tehtyä ennen kuin aurinko nousee ja polttaa kaiken poroksi. Liikaa stressiä ei tästä kuitenkaan lopulta noussut, sillä alueet ovat sopivan kokoisia eikä normaalilla vaikeustasolla ollut lopulta isommin vaikeuksia saada kaikki tehtyä ennen kuin on aika siirtää tukikohtaa.

Teknisesti peli pyöri ihan ok UE5-peliksi. Muutama shader-piikki tuli siellä täällä vastaan, eniten ärsytti kun koitti väistellä ulkona liikkuvia anomalioita ja kamera alkoi piikkien vuoksi heilua kuin heinämies ja Jan ottaa säteilyä. Lisäksi gamepass-versiossa oli välillä käsittämättömän näköistä grafiikkaa, taisi ainoastaan XeSS olla se, millä kuvasta sai siedettävän näköistä. Ei se peliä pilannut, mutta vähän ihmetyttää kun tämä on AMD:n sponssaama peli. Tätä genreä en yleensä pelaile, siitä oli vaan sen verran pöhinää netissä, että kiinnostus ylittyi ja oli se ihan tähän käyttämäni ajan (ehkä reilut 20 h) arvoinen.
 
Indiana jones and the great circle+lisuri, läpi. Melko kädenlämpöinen 7/10. Hahmot, dialogi, juoni irrallisia copy/paste palasia mitkä eivät tuottaneet koherenttia kokonaisuutta. Pelattavuus tahmea. Puolivälistä eteenpäin tuntui että loppuispa jo mutta ei viitsinyt jättää kesken kun kerran pelistä maksettu. Tuntuu, että otettu vain elementtejä mitä indiana jonesissa pitäisi olla ja ei saatu niitä kohtaamaan oikein missään kohtaa. Ehkä olisi kannattanut tehdä joko elokuvatyylinen kokemus ja korjata hahmot+dialogi+juoni tai sitten keskittyä toimintaan ja korjata pelattavuus. Nyt ei oikein mikään toiminut keskivertoa paremmin. Puzzlet toistivat itseänsä.
 
Lisääntymisteknisistä syistä videopelit ovat jääneet syksyn sateiden myötä vähemmälle, mutta pienissä annoksissakin pelattuna pelejä tulee lopulta läpäistyä. Tällä kertaa palasin 2,5 vuotta myöhemmin Little Nightmares -pelisarjan pariin, kun sitä oli tarjolla Humble Bundlen kautta halvalla.

Little Nightmares - Secrets of The Maw (PC)

Kyseessä on siis ensimmäisen pelin DLC, jossa palataan tuttuun ympäristöön uudella hahmolla. Samanlaista settiä tiedossa kuin emopelissä, mutta ehkä vähän enemmän pulmanratkontaa ja vähemmän tasoloikkaa, joka on ihan kiva, sillä kontrollit ovat edelleen välillä haastavat. Tunnelmaltaan erinomainen, vähän karmiva ja vähän ällö. Tämä kannattaisi pelata heti emopelin perään, sillä tiesin lopusta, että se on jotenkin merkityksellinen, mutta en millään muistanut, että miksi. Noh, Google auttoi. Tämä peli päättyy juuri ennen emopelin ehkä merkittävintä kohtausta. Huvittavaa muuten, että siinä missä emopelin olen läpäissyt 3 tunnissa, tähän tuhlasin peräti 4,5 tuntia. Osa ajasta on valikoissa istumista, kun tuli yllättäviä keskytyksiä. Oli miten oli, ehdottomat suosittelut sarjan faneille. Nyt voi viimein jossain vaiheessa pelata kakkosenkin, jonka poimin jo kesäalesta talteen. 4/5.
Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.
 
Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.
Nää Nightmaresit ovat minusta laatukamaa, tykkään myös 3. osasta
 
Atomfall (PC)

Hahmo herää bunkkerista, eikä muista mitään. Hän on joutunut keskelle outoa Windscalen ydinvoimalan läheisyydessä olevaa eristysvyöhykettä. Pois pitäisi päästä, mutta sepä ei onnistukaan noin vain. Bunkkerissa oleva toinen hahmo antaa suunnaksi Interchangen. Mikä ja missä on Interchange? Kuka soittelee pelaajalle puhelinkoppeihin? Paljon mysteereitä, jotka tulisi selvittää.

Peli sijoittuu vaihtoehtoiselle 60-luvulle ja sisältää paljon brittiestetiikkaa ja -murretta. Punaiset puhelinkopit ovat vain jäävuoren huippu. Pelillisesti se on kuin Stalkerien ja Falloutien äpärälapsi, jääden kuitenkin kummastakin jälkeen. Alotin tätä itse asiassa ennen Keeperiä, mutta kyllästyin parin tunnin jälkeen totaalisesti. Päätin kuitenkin antaa vielä toisen mahdollisuuden. Sekin jatkui todella tuskaisesti ja vasta yhteensä noin 3-4 h jälkeen peli alkoi iskeä. Sen erikoisuus ja samalla vahvin puoli on, että se ei pitele liikaa kädestä. Tehtävät ovat vain vihjeitä, joita seurata. Kartalle ei tule tähtäintä, joka osoittaa oikean kohteen. Tosin vihjeet ovat sen verran hyviä, ettei niitä yleensä tarvitse isommin miettiä. Yksi alkupuolella tosin oli, ettei ollut mitään hajua. Menin sitten satunnaiseen kohtaan karttaa tutkimaan ja sieltä löytyikin sattumalta seuraava vihje. Tämä nosti kiinnostusta ja jaksoin pelata pelin loppuun. Mikä välillä olikin tuskaa sillä oikeastaan kaikki muu pelissä tökkii.

Ammuskelu on tönkköä, mikä toki voi olla suunniteltua. Mutta vastapainoksi hiippailun soisi olla hyvää, mutta sekin on tönkköä kuin mikä. Muut hahmot näkevät pelaajan melko helposti, paitsi jos kyykistelee polvenkorkuisessa ruohossa... Juonikin on, sanotaanko hyvin stalkermainen, jopa vähän liikaakin. Aloitin laittamalla kaikki osa-alueet (ammuskelu, selviytyminen ja tutkiminen) haastavalle, mutta laskin ammuskelun aika pian kasuaalille kun ei jaksanut kiinnostaa. Sillä peli muuttui siedettäväksi. Oli se kokonaisuutena lopulta ok, mutta ilman hyvin toteutettua tutkimista eipä tästä paljoa jäisi sanottavaa.
 
The Secret of Monkey Island: Special Edition (PC)

Mulla tulee aina välillä hirveä himo päästä pelaamaan point & click -pelejä. Viimeksi se tapahtui syyskuussa, kun listalle valikoitu LucasArtsin klassikon uusintaversio. Pelistä jäi viimeiset puoli tuntia pelaamatta perheenlisäyksen takia, mutta nyt sain tarinan viimein päätökseen.

Eli kuten genre paljastaakin, tässä huumorilla kyllästetyssä seikkailupelissä kliksutellaan hahmoa läpi eriskummallisten alueiden ratkoen useimmiten melko loogisia pulmia. En ole näiden pelien kanssa kasvanut, joten en aina osaa lähestyä ongelmia oikeasta kulmasta, mutta onneksi pelin sisäinen hint-toiminnallisuus auttaa eteenpäin paljastamatta ratkaisua suorilta. Peli on erinomainen myös siltä kantilta, että tässä ei ilmeisesti voi jäädä jumiin, vaan peli on läpäistävissä valinnoista huolimatta.

Huumori on kaiken keskiössä, välillä naureskelin ihan ääneen pelin hölmöä huumoria ja hauskoja hahmoja. Päähahmo vaikuttaa sinisilmäiseltä typerykseltä, joka on kuitenki yllättävän neuvokas. Grafiikoiltaan uusintapainos on miellyttävä, monelle kun tuo alkuperäinen saattaa olla jo liian retro. Pelin soundtrack on erinomainen ja ruokkii ennestään pelin teemaa. Pelin taso ehkä putosi vähän toisessa chapterissa, mutta ei niin paljoa, että olisi oikeasti harmittanut.

Näkisin, että tämä on erinomaisen aloittelijaystävällinen peli genren maailmaan. Mulla on aiempaa kokemusta Grim Fandangosta ja Day of the Tentaclesta, jotka olivat molemmat aivan liian vaikeita. Tästä voisi periaatteessa suoriutua ilman oppaitakin. 5/5, viihdyin.
 
Viimeksi muokattu:
God of War (2022 PC)

Tämä alesta napattu peli tuli tahkottua läpi 27,3h. Tein jonkin verran sivutehtäviä mutta suurin osa taisi jäädä tekemättä. Kova hehkutus oli tästä pelistä mutta nyt tuli henkilökohtaisesti putkijuoksupelien kiintiö täyteen :D Vähän yritetty naamioida mutta loppujen lopuksi painellaan milloin missäkin käytävässä eteenpäin ja välillä tulee jotain puzzlea eteen ja pyöritään vähän aikaa ympyrää. Alkoi toistamaan itseään aika nopeasti. Suurin osa erilaista comboista tuntui täysin tyhjänpäiväisiltä ja lopulta koko peli tuli klikkailtua läpi muutamalla perusjutulla. Tarinassa oli hyvät puolensa ja plussaa siitä että Atreus oli hyödyllinen tapaus eikä mikään holhottava. Loppu oli vähän laimea, jäi vähän fiilis että "tässäkö tämä oli".

Käyttöliittymää olisi voinut myös tuunata vähän PC:lle paremmaksi. Todella tahmeaa hallita kaikkia aseiden ja panssareiden lisäkilkkeiltä. Kaikenkaikkiaan "ihan ok" 6/10 mutta ei kovin paljon innostanut.
 
Last Caretaker (Early Access) Steamistä ja Epicistä

fps, survival, puzzle seikkailu peli mikä painottuu tavaroiden scräppäämiseen josta saa sitten erilaisia materiaaleja rakentaa uusia laitteita.
Teemana futuristinen sea world jossa ihmiskunta on kuollut sukupuuttoon. Tarkoituksena pelastaa ihmisten viimeiset siemenet ja laukaista sukkulalla avaruuteen.
Vähän jäi epäselväksi minkälaiselle avaruus asemalle sitten henkilöitä lähetetään ja liittyykö jotenkin isommin pelin lopuun vai onko tarkoitus pitää peli looppi samana julkaisun jälkeen.

pelaamista riittää useamman kymmentä tuntia tällä hetkellä ja joka sijainnista löytyy ainakin tilapäiset materiaalit energian tuottamiseen jotta pääsee eteenpäin.
sijainteja on muutamaa eri luokkaa, mutta ei tullut käytyä kuin radio mastoja, aurinkopaneeli sijainti ja siemen pankkeja ratkottua joten joka paikkaan ei ole pakko edes mennä.
Survial mekaniikat on pitkälti vain oman energian kulutuksen seuraamista.

Eka sähkö pistooli tarkoitettu lyhyen matkan aoe hyökkäyksiin fyysisiä vihollisia vastaan ja normaali pistooli parempi blob vihuja vastaan.
Myöhemmin kun saa sähkö rynkyn auki jota pystyy ladata niin ei tarvitse juurikaan muuta asetta. Pari sekunttia kun lataa ammusta niin saa putsattua isommatkin blob kasat ekalla pois.
sniperi sitten hyödyllinen isompia mekaanisia vihollisia vastaan.

Omaa hahmoa pystyy myös parannella. Itse pistin kaikki pisteet scräppäämiseen heti alkuun joka on mukava QoL parannus kun sitä tulee tehtyä jatkuvasti.
Toisena tuplasin hahmon akku kapasiteetin ja max kg kantokyvyn.
Muita ei oikeastaan tarvinnutkaan.
Pelin alkupuolella vaaditaan sukeltamista, mutta sijainti ei vaadi lisäpisteita. dmg on niin pientä että sulketamis matkan voi tehdä ihan perus 10m statsillakin edes takaisin kunhan tietää mihin sukeltaa.

laivalla liikkuminen on aika hidasta alkuun, mutta nopeutuu kunhan rakentaa kaikki sylinterit ja päivittelee kun aukeaa parempi versio.
Kulutus karkaa käsistä totaalisesti yli 50% teholla, mutta lataus ja tankkaus paikkoja löytyy ihan sopivasti jos miettii reitin etukäteen.
 
Viimeksi muokattu:
Last Caretaker (Early Access) Steamistä

fps, survival, puzzle seikkailu peli mikä painottuu tavaroiden scräppäämiseen josta saa sitten erilaisia materiaaleja rakentaa uusia laitteita.
Teemana futuristinen sea world jossa ihmiskunta on kuollut sukupuuttoon. Tarkoituksena pelastaa ihmisten viimeiset siemenet ja laukaista sukkulalla avaruuteen.
Vähän jäi epäselväksi minkälaiselle avaruus asemalle sitten henkilöitä lähetetään ja liittyykö jotenkin isommin pelin lopuun vai onko tarkoitus pitää peli looppi samana julkaisun jälkeen.

pelaamista riittää useamman kymmentä tuntia tällä hetkellä ja joka sijainnista löytyy ainakin tilapäiset materiaalit energian tuottamiseen jotta pääsee eteenpäin.
sijainteja on muutamaa eri luokkaa, mutta ei tullut käytyä kuin radio mastoja, aurinkopaneeli sijainti ja siemen pankkeja ratkottua joten joka paikkaan ei ole pakko edes mennä.
Survial mekaniikat on pitkälti vain oman energian kulutuksen seuraamista.

Eka sähkö pistooli tarkoitettu lyhyen matkan aoe hyökkäyksiin fyysisiä vihollisia vastaan ja normaali pistooli parempi blob vihuja vastaan.
Myöhemmin kun saa sähkö rynkyn auki jota pystyy ladata niin ei tarvitse juurikaan muuta asetta. Pari sekunttia kun lataa ammusta niin saa putsattua isommatkin blob kasat ekalla pois.
sniperi sitten hyödyllinen isompia mekaanisia vihollisia vastaan.

Omaa hahmoa pystyy myös parannella. Itse pistin kaikki pisteet scräppäämiseen heti alkuun joka on mukava QoL parannus kun sitä tulee tehtyä jatkuvasti.
Toisena tuplasin hahmon akku kapasiteetin ja max kg kantokyvyn.
Muita ei oikeastaan tarvinnutkaan.
Pelin alkupuolella vaaditaan sukeltamista, mutta sijainti ei vaadi lisäpisteita. dmg on niin pientä että sulketamis matkan voi tehdä ihan perus 10m statsillakin edes takaisin kunhan tietää mihin sukeltaa.

laivalla liikkuminen on aika hidasta alkuun, mutta nopeutuu kunhan rakentaa kaikki sylinterit ja päivittelee kun aukeaa parempi versio.
Kulutus karkaa käsistä totaalisesti yli 50% teholla, mutta lataus ja tankkaus paikkoja löytyy ihan sopivasti jos miettii reitin etukäteen.
Tästä onki haluttanu kuulla. Trials pelisarjasta tutun kotimaisen RedLynxin peli. Steamin early accessissa myi kuukaudessa 120 000kpl.

Antti and co-founders (Vesa Halonen, Miika Aulio and Sami Saarinen, some of whom were OGs at Trials creator RedLynx) also provided us with other first-party data:
  • The game has a lower refund rate than expected at 5.6%: this is notable because it definitely shipped into EA with bugs, but players are willing to stick with it.
  • Median playtime is 15 hrs 8 mins, average is 25 hrs 6 mins: as Antti says: “We’ve got a player base that really is exploring and enjoying the game.” And 25,000 players have played 40 hours or more - in just a handful of weeks.
  • The title actually exceeded internal expectations: “Projections were cautious, but the game outperformed [our estimates] of day one, day seven and day 30.” (This is depressingly rare nowadays.)
 
Viimeksi muokattu:
Borderlands 3 tarina tuli just läpäistyä. Tarinallisesti viihdyttävä peli kuten edeltäjänsäkin, visuaalisesti ja humoristisesti mukavaa pelattavaa.

Johan se ehti nelonenkin tulla ennen kuin sain edes kerran tämän tarinan pakettiin. Täytynee vielä vaihtaa hahmoluokkaa ja katsoa jaksaako pelata uudelleen, kun oon niin tylsä aina näiden valinnassa. Tekemistä riittää ilman multiplayeriakin tällaisissa peleissä, mikä on erittäin toivottavaa sillä aika ei enää riitä hinkkaamaan omia taitoja jossain reaktio- ja hyppelyräiskinnöissä junnujen tasolle.

No eihän toi tainnut kestonsa puolesta erityisen pitkä kampanja olla, mutta noin valtava määrä yhdistelmiä varusteissa+aseissa ja ihan kiitettävä määrä on noita sivutehtäviä vielä tarjolla. Saa nähdä paljonko niitä jaksaa vielä kahlata läpi. Osa on mielenkiintoisia, osa ei. Varsinkin pelin loppupuolella kun niistä saatavat varusteet eivät enää yllä sille tasolle mihin hahmon on kehittänyt ja kaikki kamat voi jättää keräämättä.

Sanoisin, että oli lähes yhtä hyvä kuin kakkonen aikanaan.
 
Borderlands 3 tarina tuli just läpäistyä. Tarinallisesti viihdyttävä peli kuten edeltäjänsäkin, visuaalisesti ja humoristisesti mukavaa pelattavaa.

Johan se ehti nelonenkin tulla ennen kuin sain edes kerran tämän tarinan pakettiin. Täytynee vielä vaihtaa hahmoluokkaa ja katsoa jaksaako pelata uudelleen, kun oon niin tylsä aina näiden valinnassa. Tekemistä riittää ilman multiplayeriakin tällaisissa peleissä, mikä on erittäin toivottavaa sillä aika ei enää riitä hinkkaamaan omia taitoja jossain reaktio- ja hyppelyräiskinnöissä junnujen tasolle.

No eihän toi tainnut kestonsa puolesta erityisen pitkä kampanja olla, mutta noin valtava määrä yhdistelmiä varusteissa+aseissa ja ihan kiitettävä määrä on noita sivutehtäviä vielä tarjolla. Saa nähdä paljonko niitä jaksaa vielä kahlata läpi. Osa on mielenkiintoisia, osa ei. Varsinkin pelin loppupuolella kun niistä saatavat varusteet eivät enää yllä sille tasolle mihin hahmon on kehittänyt ja kaikki kamat voi jättää keräämättä.

Sanoisin, että oli lähes yhtä hyvä kuin kakkonen aikanaan.
Pelin läpäisyn jälkeen saa sen moodin päälle missä kaikki sisältö nostetaan sun tasolle.
 
Clair Obscur: Expedition 33 (PC)

Aloitin toissapäivänä, ja itselleni ensimmäinen JRPG-tyylinen (jossei lasketa LOTR: Third Age jostain 20v takaa) eli aika uuden äärellä ollaan.

En ole vielä järin pitkällä, mutta peli teki melkoisen vaikutuksen jo alusta lähtien. Hienot musat, hienot visuaalit, hyvää ääninäyttelyä, mielikuvitukselliset maisemat ja pahikset. stoorikin vaikuttaa ensi alkuun ihan mielenkiintoiselta.

Tämä lienee niitä esimerkkejä, kun UE5 käytetään oikein; vaikka peli on huonohko optimoinniltaan, eipä olisi noin pieni tiimi onnistunut tekemään noin näyttävää peliä niin lyhyessä ajassa esim. UE4:lla.

Jännä, miten noin pieni poppoo on noin pienellä budjetilla saanut jotain noin hienoa aikaan. Musiikkia tehty 8h verran ja Hollywood-näyttelijää päähenkilön äänenä jne.

Ongelmani on lähinnä QTE:t taisteluissa; haluaisin vuoropohjaisuuden vuoropohjaisena, setämiehen reflekseillä ei juuri parryta.
 
Clair Obscur: Expedition 33 (PC)

Aloitin toissapäivänä, ja itselleni ensimmäinen JRPG-tyylinen (jossei lasketa LOTR: Third Age jostain 20v takaa) eli aika uuden äärellä ollaan.

En ole vielä järin pitkällä, mutta peli teki melkoisen vaikutuksen jo alusta lähtien. Hienot musat, hienot visuaalit, hyvää ääninäyttelyä, mielikuvitukselliset maisemat ja pahikset. stoorikin vaikuttaa ensi alkuun ihan mielenkiintoiselta.

Tämä lienee niitä esimerkkejä, kun UE5 käytetään oikein; vaikka peli on huonohko optimoinniltaan, eipä olisi noin pieni tiimi onnistunut tekemään noin näyttävää peliä niin lyhyessä ajassa esim. UE4:lla.

Jännä, miten noin pieni poppoo on noin pienellä budjetilla saanut jotain noin hienoa aikaan. Musiikkia tehty 8h verran ja Hollywood-näyttelijää päähenkilön äänenä jne.

Ongelmani on lähinnä QTE:t taisteluissa; haluaisin vuoropohjaisuuden vuoropohjaisena, setämiehen reflekseillä ei juuri parryta.
Eiks ne QTEt saa pois ihan asetuksista?

Ite jätin, kun tuntui että ne toivat just sopivasti jännitystä kombattiin. Ei paljoa parryjä tullut käytettyä, dodgella pääosin peli läpi.
 
Eiks ne QTEt saa pois ihan asetuksista?

Ite jätin, kun tuntui että ne toivat just sopivasti jännitystä kombattiin. Ei paljoa parryjä tullut käytettyä, dodgella pääosin peli läpi.
Hyökätessä saa pois päältä, puolustaessa ei. Jätinpä päälle kun peli on tarkoitettu niiden kanssa pelattavaksi.
 
Tuon Parryn osalta itsellä helpotti sen jälkeen kun hoksasin että suurimmassa osassa hyökkäyksiä on "äänimerkki" jonka perusteella aikatauluttaa oikea aika. Itsellä siis kesti jonkun aikaa tajuta tämä kun en itse niin RPG pelejä ole pelannut.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
295 322
Viestejä
5 046 105
Jäsenet
80 864
Uusin jäsen
Sandelssi23

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom