Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Pretor]

Blue Prince (PC)

Tuskastumisten kautta voittoon.

Poika perii isosetänsä mystisen kartanon. Sen lunastamiseen on vain yksi ehto, pitää päästä huoneeseen 46. Kuulostaa helpolta, mutta talossa on vain 45 huonetta ja ne vaihtuvat päivittäin... Peli on yhden miehen, Tonda Rosin suunnittelema (joskin muita tekijöitä on mukana iso liuta), mikä on jo itsessään hatunnoston arvoinen temppu. Se alkaa talon aulasta, jossa on kolme ovea. Aina kun oven avaa, valitaan yksi kolmesta arvotusta huoneesta. Talon toisella laidalla häämöttää mystinen eteiskamari, joka on aika selkeä tavoite. Mutta sinne pääsy ei ole aina taattu, kiitos satunnaisuuden. Monesti päivä jäikin siihen, kun kaikki huoneeni päättyivät umpikujaan. Mitä pitemmälle pelaa, sitä enemmän ymmärtää talon sääntöjä. Samalla kuitenkin tuskastuminen kasvaa, kun haluaisi kokeilla keksimäänsä uutta kikkaa ja RNG vaan naureskelee.

Mutta sitten tulee se onnekas rundi, jolloin pääsee eteenpäin. Mulla oli aiemmin tänään yksi sellainen, ja ajattelin, etten tänään enää moista koe, hyvä jos koko viikolla. Mutta kuin ihmeen kaupalla tuli vielä toinen ja peli oli läpi. Tai tarkalleen vain päätavoite, sillä talo on täynnä yhtä sun toista löydettävää. Mutta eiköhän tämä saa riittää tästä, lopussa oli sen verran hyvä fiilis, kun olin päässyt loppuun kurkkimatta ulkoisia vinkkejä. Peli tasapainoilee onnistumisen endorfian ja satunnaisuuteen tuskastumisen välillä. Totta puhuen meinasin yksi päivä lopettaa pelin kesken... Hyvä kuitenkin etten, moni on vissiin näin tehnyt, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Aikaa tähän meni vähän alle 17 tuntia, mikä oli hieman yllättävää. Olin henkisesti varautunut pitempään urakkaan.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Blue_Prince

Tää oli aika koukuttava peli ja kaiken lisäksi sellainen, että tuo läpipeluukin on vähän häilyvä käsite, sillä kartano on tosiaan täynnä salaisuuksia. Mulla jäi peli siinä vaiheessa (ikuiselle?) tauolle, kun kaikkea muutakin pelattavaa tuli isot kasat. Tuossa vaiheessa mulla oli mittarissa ~68h.
Kyllä tuossa sai päätä hakata välillä seinään, kun ns. "kortit" ei osunut kohdilleen, tai jonkun pienen asia takia piti hinkata useampi (pelin sisäinen) päivä.

 

[Heseman]

The Alters (PC)

Jan Dolski on osa Ally-yhtiön Dolly-tutkimusretkikuntaa etsimässä rapidium-nimistä ainetta, joka mahdollistaa elävien olentojen supernopean kasvamisen. Reissu vaan menee mönkään ja Jan on ainoa henkiinjäänyt. Yksin ei pysty tukikohtaa pyörittämään, joten hän joutuu kokeilemaan kvanttitietokoneen ja rapidiumin mahdollistamaa haarautumista, jossa hänestä luodaan klooneja erilaisilla historioilla, altereita. Syntyy Jan Teknikko, Jan Tiedemies ja niin edelleen. Juoni pyörii selviytymisen lisäksi altereihin liittyvissä moraalisissa kysymyksissä ja siinä, voiko langan päässä oleviin korporaatioheppuihin luottaa. Se on ihan jees ja päättyy omien valintojen perusteella, ainakin itselläni ihan kohtuu hyvin.

Itse peli on resurssihallintaa. Pää-Jania ohjataan niin tukikohdan sisällä kuin ulkona, jossa voi liikkua vain päiväsaikaan, yöllä säteilytasot nousevat hengenvaarallisiksi. Kuolemaan ei pääse, sillä jos sattuu saamaan liikaa säteilyä, joku altereista tulee pelastamaan. Siinä rytäkässä tosin alter itse saa säteilyä ja Kolmatta Naista lainaten, päivä kuluu hukkaan. Erilaisia resursseja pitäisi kerätä ulkoa ja tukikohta pitää pystyssä. Yleensä on vähän liikaa tekemistä, joten priorisointi on pakko. Aina uudelle alueelle siirryttäessä iskee ensin paniikki, että kuinka saa kaiken tehtyä ennen kuin aurinko nousee ja polttaa kaiken poroksi. Liikaa stressiä ei tästä kuitenkaan lopulta noussut, sillä alueet ovat sopivan kokoisia eikä normaalilla vaikeustasolla ollut lopulta isommin vaikeuksia saada kaikki tehtyä ennen kuin on aika siirtää tukikohtaa.

Teknisesti peli pyöri ihan ok UE5-peliksi. Muutama shader-piikki tuli siellä täällä vastaan, eniten ärsytti kun koitti väistellä ulkona liikkuvia anomalioita ja kamera alkoi piikkien vuoksi heilua kuin heinämies ja Jan ottaa säteilyä. Lisäksi gamepass-versiossa oli välillä käsittämättömän näköistä grafiikkaa, taisi ainoastaan XeSS olla se, millä kuvasta sai siedettävän näköistä. Ei se peliä pilannut, mutta vähän ihmetyttää kun tämä on AMD:n sponssaama peli. Tätä genreä en yleensä pelaile, siitä oli vaan sen verran pöhinää netissä, että kiinnostus ylittyi ja oli se ihan tähän käyttämäni ajan (ehkä reilut 20 h) arvoinen.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/The_Alters

 

[finWeazel]

Indiana jones and the great circle+lisuri, läpi. Melko kädenlämpöinen 7/10. Hahmot, dialogi, juoni irrallisia copy/paste palasia mitkä eivät tuottaneet koherenttia kokonaisuutta. Pelattavuus tahmea. Puolivälistä eteenpäin tuntui että loppuispa jo mutta ei viitsinyt jättää kesken kun kerran pelistä maksettu. Tuntuu, että otettu vain elementtejä mitä indiana jonesissa pitäisi olla ja ei saatu niitä kohtaamaan oikein missään kohtaa. Ehkä olisi kannattanut tehdä joko elokuvatyylinen kokemus ja korjata hahmot+dialogi+juoni tai sitten keskittyä toimintaan ja korjata pelattavuus. Nyt ei oikein mikään toiminut keskivertoa paremmin. Puzzlet toistivat itseänsä.

 

[Nathorr]

Lisääntymisteknisistä syistä videopelit ovat jääneet syksyn sateiden myötä vähemmälle, mutta pienissä annoksissakin pelattuna pelejä tulee lopulta läpäistyä. Tällä kertaa palasin 2,5 vuotta myöhemmin Little Nightmares -pelisarjan pariin, kun sitä oli tarjolla Humble Bundlen kautta halvalla.

Little Nightmares - Secrets of The Maw (PC)

Kyseessä on siis ensimmäisen pelin DLC, jossa palataan tuttuun ympäristöön uudella hahmolla. Samanlaista settiä tiedossa kuin emopelissä, mutta ehkä vähän enemmän pulmanratkontaa ja vähemmän tasoloikkaa, joka on ihan kiva, sillä kontrollit ovat edelleen välillä haastavat. Tunnelmaltaan erinomainen, vähän karmiva ja vähän ällö. Tämä kannattaisi pelata heti emopelin perään, sillä tiesin lopusta, että se on jotenkin merkityksellinen, mutta en millään muistanut, että miksi. Noh, Google auttoi. Tämä peli päättyy juuri ennen emopelin ehkä merkittävintä kohtausta. Huvittavaa muuten, että siinä missä emopelin olen läpäissyt 3 tunnissa, tähän tuhlasin peräti 4,5 tuntia. Osa ajasta on valikoissa istumista, kun tuli yllättäviä keskytyksiä. Oli miten oli, ehdottomat suosittelut sarjan faneille. Nyt voi viimein jossain vaiheessa pelata kakkosenkin, jonka poimin jo kesäalesta talteen. 4/5.

Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.

 

[Rottajalka]

Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.

Nää Nightmaresit ovat minusta laatukamaa, tykkään myös 3. osasta

 

[Heseman]

Atomfall (PC)

Hahmo herää bunkkerista, eikä muista mitään. Hän on joutunut keskelle outoa Windscalen ydinvoimalan läheisyydessä olevaa eristysvyöhykettä. Pois pitäisi päästä, mutta sepä ei onnistukaan noin vain. Bunkkerissa oleva toinen hahmo antaa suunnaksi Interchangen. Mikä ja missä on Interchange? Kuka soittelee pelaajalle puhelinkoppeihin? Paljon mysteereitä, jotka tulisi selvittää.

Peli sijoittuu vaihtoehtoiselle 60-luvulle ja sisältää paljon brittiestetiikkaa ja -murretta. Punaiset puhelinkopit ovat vain jäävuoren huippu. Pelillisesti se on kuin Stalkerien ja Falloutien äpärälapsi, jääden kuitenkin kummastakin jälkeen. Alotin tätä itse asiassa ennen Keeperiä, mutta kyllästyin parin tunnin jälkeen totaalisesti. Päätin kuitenkin antaa vielä toisen mahdollisuuden. Sekin jatkui todella tuskaisesti ja vasta yhteensä noin 3-4 h jälkeen peli alkoi iskeä. Sen erikoisuus ja samalla vahvin puoli on, että se ei pitele liikaa kädestä. Tehtävät ovat vain vihjeitä, joita seurata. Kartalle ei tule tähtäintä, joka osoittaa oikean kohteen. Tosin vihjeet ovat sen verran hyviä, ettei niitä yleensä tarvitse isommin miettiä. Yksi alkupuolella tosin oli, ettei ollut mitään hajua. Menin sitten satunnaiseen kohtaan karttaa tutkimaan ja sieltä löytyikin sattumalta seuraava vihje. Tämä nosti kiinnostusta ja jaksoin pelata pelin loppuun. Mikä välillä olikin tuskaa sillä oikeastaan kaikki muu pelissä tökkii.

Ammuskelu on tönkköä, mikä toki voi olla suunniteltua. Mutta vastapainoksi hiippailun soisi olla hyvää, mutta sekin on tönkköä kuin mikä. Muut hahmot näkevät pelaajan melko helposti, paitsi jos kyykistelee polvenkorkuisessa ruohossa... Juonikin on, sanotaanko hyvin stalkermainen, jopa vähän liikaakin. Aloitin laittamalla kaikki osa-alueet (ammuskelu, selviytyminen ja tutkiminen) haastavalle, mutta laskin ammuskelun aika pian kasuaalille kun ei jaksanut kiinnostaa. Sillä peli muuttui siedettäväksi. Oli se kokonaisuutena lopulta ok, mutta ilman hyvin toteutettua tutkimista eipä tästä paljoa jäisi sanottavaa.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/Atomfall