Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Apinamakina sanoi:
Resident Evil 3 Remake (PC)

En ole ikinä pelannut yhtäkään Resident Evil-sarjan peliä muuten kuin kokeillut vähäsen, mutta suunnilleen tiedän millaisia ne on. Kesällä pelasin tästä sen ilmaisen demon, ja pidin kovasti, kun olen halunnut tämmöistä zombie apocalypse peliä moderneilla grafiikoilla pelata, missä on oikeanlainen tunnelma. Emopelikin löytyi silloin steamistä alennuksesta, mutta säästelin tämän pelaamista vasta näin halloweenin lähituntuviin.

Aikapaljon pettyneitä arvosteluita sai julkaisun aikoihin kun on jokseenkin lyhyempi ja vähän erilaisempi alkuperäiseen verrattuna, mutta itse tykkäsin. Varsin kiva zombie räiskintä ja oli myös hyvän pituinen, ei ollut ihan överipitkä peli. Meikäläisen makuun tarpeeksi jännitystä ja kauhuselviytymistä vaikka painottuukin enemmän toiminnan puolelle kuin alkuperäiset, joiden tankkikontrollien sijaan nekin on tietysti modernisoitu, mistä en itse valita. Vaikka ne tankkikontrollit lisäävätkin oman haasteensa ja mausteen siihen kauhuselviytymiseen, niin vaikka pelasin PC:llä, käytin silti ihan peliohjainta, koska se löi kivaa jännitystunnelmaa tähtäämisen suhteen, kun ei voi hiirellä tähdätä joka kerta tarkkoja laukauksia, kun kutejakaan ei ollut loputtomasti. (Pelasin keskivaikealla vaikeustasolla) Pelin loppuvaiheessa ammusten suhteen mentiinkin jo jälkihöryillä ja sai vähän säännöstellä ammuksia, että mihin mörköihin tarivitsee kuteja upottaa. Se taisteluveitsi oli kyllä naurettava lelu, millä ei tehnyt yhtikäs mitään vihollisia vastaan. Sillä korkeintaan hajotetaan niitä laatikoita, keräilyleluja tai tarkistetaan että kuoliko se zombie nyt lopullisesti. Loppuvaiheessa kun tehdään sitä rokotetta ja mennään siitä huoneesta, missä on niitä lasitankkeja ja kolme aika vahvaa mörköä käy kimppuun, ei mulla ollut muuta kuin se samperin linkkuveitsi aseena. Pitikin uudelleenyrityksissä sitten miettiä tuota ammusstrategiaa että riittäisi tulivoimaa niihin kolmeen mörköön.

Ja pelin päämörkö itse Nemesis...alkuun oli ihan jännä joo, mutta pelin edetessä alkoi käydä pikemminkin ärsyttäväksi "taasko se nyt tulee tuolta" kun kohtaamiset tämän kanssa pelin puolivälin jälkeen olivat enemmän vain pomotaisteluita, kuin selviytymistaistelua. Ja juonen osalta Nemesis jäi aika ohueksi/mitäänsanomattomaksi. Paljoa ei tästä tyypistä nyt irti saanut.

Graafisesti myös varsin hyvän näköinen, eka peli minkä pelasin HDR:llä ja OLED-näytöllä, näytti oikein hienolta.

Naurettavaa paskaa Capcomilta pistää Jillin klassinen outfit maksulliseksi, mutta pelin läpäistyä STARS-outfitin voi avata pelissä ihan normaalisti. Joka tapauksessa itse ostin tuon klassisen outfitin, kun ei kuitenkaan ollut niin kallis ja on kuitenkin ikoninen asu. Vähän tympeää toimintaa silti.

Ostin kesällä Resident Evil 2 Remaken myös, niin voisi ehkä senkin pelata. Omistan Gamecubelle myös Resident Evil remaken, mutta mitä ei ole vaan tullut pelattua, niin ehkä pitäisi sekin laittaa tulille, tai ehkä hommata se PC:lle.
Napsauta laajentaaksesi...
Olen alkuperäisen Re3 mennyt läpi useamminkin, sekä tämän Remaken. Musta tää Remake ihan jees. Vaikka lyhyempi onkin, niin ei tuo haitanne. Olen testannut tämän myös speedrunilla ja tunti 1 min ennätys

Hardcore/nightmare vika nemesis onkin jo kunnon vastus ;)
 
Apinamakina sanoi:
Naurettavaa paskaa Capcomilta pistää Jillin klassinen outfit maksulliseksi
Napsauta laajentaaksesi...
Vielä naurettavampaa on se, ettei tuossa asussa ole minihametta vaikka nopeasti siltä saattaa näyttää. Sillä on shortsit jonka eteen on laitettu kangaspala jotta se näyttäisi minihameelta.
 
A Highland Song (PC)

Nuori tyttö Moira karkaa kotoa lähteäkseen Hamish-sedän majakalle. Matka taittuu kiipeillen Skotlannin kivisissä maisemissa välillä peurojen kanssa kilpaa juosten alkeellisen rytmipelin muodossa. En oikein lämmennyt tälle ja tunnin pelaamisen jälkeen koitin itse asiassa eilen pyytää rahoja takaisin, mutta Steam ei suostunut kun 14 päivää oli reilusti ylittynyt. No, pelasin tänään pari tuntia lisää ja se meni läpi. Kiipeilymekaniikka ei oikein innostanut ja välillä oli vaikea hahmottaa, mille tasolle oikein voi hypätä. Oli se lopulta siedettävä, mutta eipä tästä paljoa jää muuta sanottavaa.
 
Black Geyser: Couriers of Darkness - Tales of the Moon Cult (PC)

Tämä nimihirvitys on DLC muutaman vuoden takaiselle Baldur's Gate -kloonille ja oppi-isänsä tapaan se on muutama pikku seikkailu ympäri karttaa. Sillä erotuksella, että Tales of the Sword Coastissa oli huomattavasti enemmän tekemistä. Tässä meni läpäisyyn vain muutama hassu tunti mukaan lukien sivutehtävät, joista puolet (eli kaksi) oli todella hyvin pilotettu. Ehkä tämä toimisi paremmin jos sen pelaisi pääkampanjan ohessa, nyt piti ottaa tallennus ennen loppualueelle siirtymistä ja jatkaa siitä. Pääpeli oli ihan jees cRPG, tälle en sisällön vähyydestä johtuen ole yhtä armelias. Jos genre kiinnostaa niin kannattaa poimia jos tulee sopivassa bundlessa molemmat tarjoukseen. Eipä näitä juurikaan enää näe, kun Obsidiankin on enää haamu edeltäjästään ja meni osaksi Microsoftia.
 
20200311122206_1-630x354.jpg


Roundguard (PC, Android, iOS, PS4, Xbox1, Switch)

Kuten kuvasta näkyy tämä on kuin Peggle, mutta parempi. Eli ammutaan pallo joka kimpoilee ja tarkoitus on osua tiettyihin juttuihin. Olen kaivannut tälläistä helposti pelattavaa ja asensin jopa alkuperäisen Pegglenkin, mutta sehän on ikiwanha eikä toimi oikein nykykoneilla.

Peggleen verrattuna tässä on erikoistaitoja joita on hauska käyttää, esim. objektien läpi meneminen ja menosuunnan muuttaminen. Pääsin pelin läpi (parin tunnin pelikierros) heti ekalla pelikerralla ja olin vähän pettynyt kun pelin tarjoamia hienouksia ei tarvinnut edes käyttää kovin usein. Onneksi vaikeutui heti kun koitin eri aloitushahmoa ja piti alkaa miettimään taktisesti & kerätä HP-pulloja. Peli on yksinkertainen ja lapsetkin pystyvät miettimään miten esteen taakse pääsisi pomppimaan. Pelihahmo pomppii 99% ennakoitavasti mikä on erittäin hyvä saavutus.

Miinusta tulee tietynlaisesta epäselvyydestä, esim. en aina ymmärrä mistä otin damagea, muutenkin osa ikoneista on aika huomaamattomia ja epäselviä. En myöskään pitänyt matsien välillä olevista juonenkuljetusruuduista missä NPC:t lätisee turhaa. Skip-nappi löytyy, mutta se on hidas. Mobiiliversio kuulemma ikävästi zoomaa ruutua näytön pienuuden takia, ja se on iso miinus kun monet hahmojen taidot vaativat koko ruudun näkyville ollakseen tehokkaita.

Pikkupeli jossa hyvä idea ja hyvä toteutus, 4/5.
 
Viimeksi muokattu:
1762199245794.webp

store.steampowered.com

Escape From Duckov on Steam

Escape from Duckov is a PVE indie survival RPG — in a duck's world!. Scavenge for resources, build your hideout, and upgrade your gear in the world of Duckov. Start from nothing and rise to the top. Outwit hostile ducks, survive, or make it out alive.
store.steampowered.com store.steampowered.com

Escape from Duckov on PVE-indie-selviytymisroolipeli – ankkojen maailmassa! Etsi resursseja, rakenna piilopaikkasi ja päivitä varusteitasi Duckovin maailmassa. Aloita tyhjästä ja nouse huipulle. Voita vihamieliset ankat, selviä hengissä tai selviä hengissä.

Pari tuntia takana ja ei meinaa malttaa lopettaa. Aluksi luulin meemipeliksi, mutta Steam arvostelut laittoi ostamaan.
Ainakin alkuun peli on helppo vaikka aloitin suoraan 100% vaikeusasteella. Tosin, et voi vain säntäillä joka paikkaan siltikään.
 
Aio tuo Ankkapeli onkin yksinpeli. Luulin, että se olisi samantyylinen kuin ylhäältä kuvatut battle royalet, jota on Fortniten ja PUBGin vanavedessä tullut.
 
Luulin itsekin Duckovia moninpeliksi. Mutta ei näköjään ole ohjaintukea niin ei mene edelleenkään jatkoon omalla kohdalla.
 
Alelaarista Last Of Us 1 PC. 16,5h meni.

Katsoin joskus tämän suoratoistosta ainakin osittain mutta kyllästyin. Ellie oli tehty maksimaalisen ärsyttäväksi ja Joel lähinnä avuttomaksi sivuhahmoksi.

Pelissä tilanne oli päinvastoin hyvällä tavalla ja hahmot oli mielenkiintoisia. Itse pelimekaniikassa ei mitään ihmeitä, aika perus putkijuoksua. PC grafiikat aika mukavat maksimiasetuksilla ja mitään bugeja, kaatumisia, suorituskykyongelmia tms ei tullut vastaan mitkä ilmeisesti vaivasivat julkaisun alla. Hyvä tarinavetoinen peli. Pitänee pelata kakkososakin jos sattuu tulemaan eteen sopivaan hintaan. 7/10

Seuraavaksi voisi katsella ehkä jotain klikkailupeliä...olisikohan uusin Civilization tai Cities Skylines 2 jo pätsätty pelattavaksi... edit: ei vakuuta :D Katsotaan jotain muuta...
 
Viimeksi muokattu:
Corex sanoi:
Alelaarista Last Of Us 1 PC. 16,5h meni.

Katsoin joskus tämän suoratoistosta ainakin osittain mutta kyllästyin. Ellie oli tehty maksimaalisen ärsyttäväksi ja Joel lähinnä avuttomaksi sivuhahmoksi.

Pelissä tilanne oli päinvastoin hyvällä tavalla ja hahmot oli mielenkiintoisia. Itse pelimekaniikassa ei mitään ihmeitä, aika perus putkijuoksua. PC grafiikat aika mukavat maksimiasetuksilla ja mitään bugeja, kaatumisia, suorituskykyongelmia tms ei tullut vastaan mitkä ilmeisesti vaivasivat julkaisun alla. Hyvä tarinavetoinen peli. Pitänee pelata kakkososakin jos sattuu tulemaan eteen sopivaan hintaan. 7/10

Seuraavaksi voisi katsella ehkä jotain klikkailupeliä...olisikohan uusin Civilization tai Cities Skylines 2 jo pätsätty pelattavaksi...
Napsauta laajentaaksesi...
Kaveri kehunut tuota (peli)sarjaa lähes parhaaksi. Itsellä ykkönen kesken vielä lähes vuoden ajan kun en jaksa pelata kuin max pätkissä tätä :D Melko geneerinen putkijuoksu enkä näe tässä mitään erikoista tai mullistavaa.
 
Corex sanoi:
Alelaarista Last Of Us 1 PC. 16,5h meni.

Katsoin joskus tämän suoratoistosta ainakin osittain mutta kyllästyin. Ellie oli tehty maksimaalisen ärsyttäväksi ja Joel lähinnä avuttomaksi sivuhahmoksi.

Pelissä tilanne oli päinvastoin hyvällä tavalla ja hahmot oli mielenkiintoisia. Itse pelimekaniikassa ei mitään ihmeitä, aika perus putkijuoksua. PC grafiikat aika mukavat maksimiasetuksilla ja mitään bugeja, kaatumisia, suorituskykyongelmia tms ei tullut vastaan mitkä ilmeisesti vaivasivat julkaisun alla. Hyvä tarinavetoinen peli. Pitänee pelata kakkososakin jos sattuu tulemaan eteen sopivaan hintaan. 7/10

Seuraavaksi voisi katsella ehkä jotain klikkailupeliä...olisikohan uusin Civilization tai Cities Skylines 2 jo pätsätty pelattavaksi... edit: ei vakuuta :D Katsotaan jotain muuta...
Napsauta laajentaaksesi...
Old World on hemmetin hyvä, jos CIV-tyylistä peliä kaipaa.
 
Jo peruspeli on tosi hyvä. Multa löytyy kaikki muut lisärit paitsi Wrath of Gods ja Behind the Throne, jotka saattavat vähän rikkoa peliä kuulemma. Jotkut tykkää niistäkin.

Sanoisin että peruspelillä alkuun ja sitten lisäreitä maun mukaan. Systeemit todella hyvin tehty. Asialla CIV 4:sen pääsuunnittelija.

Mul ei oo vasta kun reilut 100 tuntia tän äärellä, mutta tuntuu väistävän tosi hyvin CIV:in sudenkuopat ja siks mun mielestä parempi peli pitkän päälle kun vaikkapa CIV 6.
 
Maikkeli01 sanoi:
Kaveri kehunut tuota (peli)sarjaa lähes parhaaksi. Itsellä ykkönen kesken vielä lähes vuoden ajan kun en jaksa pelata kuin max pätkissä tätä :D Melko geneerinen putkijuoksu enkä näe tässä mitään erikoista tai mullistavaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Se tos oli pahinta et ku varsinki TLOU2:n jälkeen (mikä oli ihan prkl pitkäveteinen) hyppäs Days Gonen pariin niin huomas et mihin sitä tulikaan tuhlattua pirusti aikaa ja niiiiin turhaan. TLOU1 oli aikoinaan hyvä originellina aikaansa nähden, just yhden kerran.
 
Hyvä, etten ole ainoa, joka just yöllä pelas ekaa kertaa The Last of Usin loppuun! Kestää jonkun aikaa, että ehdin keskittyä kirjottamiseen, joten vertokaa rauhassa, niin saatte maailman historian virallisimman mielipiteen tai arvosteluntapaisen tästä pelistä!
 
The Drifter (PC)

Mick Carterilla ei mene hyvin. Hän on jäniksenä tavaravaunussa matkalla siskonsa luokse haudatakseen äitinsä, kun joutuu pakenemaan sieltä ja päätyy oudon ajojahdin kohteeksi. Samalla Mick joutuu myös historiansa jahtaamaksi... Tämä on jälleen yksi modernisoitu seikkailupeli, mutta verrattuna The Night is Greyhin tässä on kunnon pikseligrafiikkaa ja paremmat pulmat, joskaan nekään eivät ole kovin monimutkaisia. Juoni on, sanoisinko jopa erinomainen. Se etenee järkevästi ja mielenkiinto vaan kasvaa, mitä pitemmälle mennään eikä siitä kannata tietää lähtökohtaa enempää etukäteen. Se ei kuitenkaan ole liian vakava vaan juuri sopivan kevyttä seikkailua ajoittaisilla vakavammilla hetkillä. Hahmotkin ovat mielenkiintoisia ja hyvin ääninäyteltyjä. En tiedä, uskaltaako vielä genren modernista klassikosta puhua, mutta suosituksen joka tapauksessa annan.
 
ss_31d621111b90063d79b739461188daadcc6de9e4.1920x1080.jpg



Another Crab's Treasure (PC, PS5, Xbox1, Xbox Series X/S, Nintendo Switch)

Muistan kun meinasin ostaa tämän julkaisun aikaan 2024, koska sitä mainostettiin hyvänä souls-likenä mutta unohdin. Nyt sitten Steamin family sharen kautta pääsin pelaamaan kun pikkuveli oli tämän hommanut. Steamin arvostelut olivat lupaavat:
Recent Reviews: Very Positive (165)
English Reviews: Overwhelmingly Positive (8,758)
"Ohhoh mitkä luvut, tuohan on ihan 9/10 pelin merkki!"

Ihan ensimmäisenä petyin kun en päässyt loikkimaan salaisuuksia etsimään näkymättömän seinän takia, vaikka kivillä kasvoi nurmikko/hiekkaa joka on sen merkki että sinne voi mennä. Aika käsittämätön virhe, sillä pelissä on paljon salaisuuksia jotka ovat jossain ylhäällä. Sama amatöörimeininki jatkui kun sain aseen ja kuoren(kilven) ja huomasin ettei napin painaminen ole hauskaa, päinvastoin taistelu jopa vituttaa. Taistelu on liian sekavaa useasta syystä:
-Lyönnit ovat tunnottomia
-Joidenkin liikkeiden/väistöjen cooldownit ovat liian pitkiä eikä rapu dodgea turvaan, vaikka kaiken järjen mukaan ois voinu jo puoli sekuntia
-Dodge ei aina toimi
-Lyönneissä on pari framea liian pitkä startup
-Nuo kaikki aiheuttavat mikroraivostumisia jotka kestävät sen 150ms, mutta jäävät mieleen kun niitä tuli vähän väliä :D

Nyt kirjoittaessa uninstallin jälkeen järkeilen että ehkä dodgen toimimattomuuteen vaikuttaa jos koskee viholliseen? Pelitekijät ovat ehkä miettineet että pomon tai vihun läpi ei voi väistää, mutta eivät ole tajunneet että vastustajasta silti pitäisi pystyä liukumaan ohi, eikä vain pysähtyä siihen jos on kosketusetäisyydellä? En pääse enää testaamaan oliko tuo se oikea syy, mutta dodgen toimimattomuus oli se suurin harmitus. Vihollisilla ei ollut kunnon liioteltuja animaatioita joista olisi voinut nähdä mitä tulee tapahtumaan. Kaikissa hyvissä peleissä on jotain josta huomaa että lyönti on tulossa, ja jos se on todella iso lyönti se tulisi 99% tilanteista voida välistää. Tässä ei tuollasia luksuksia ole(siis se animaatio on mutta sitä ei korosteta), itseasiassa kuolin yhteen pomoon koska väistöoikealle väistikin pomon alle joka laskeutui juuri sinne sillä tappavalla lyönnillä eikä sitä voinut ennakoida.

Huumori oli ihan hauskaa, ei tullut huutonauruja mutta hymyilin kyllä pari kertaa niiden reilun parin tunnin aikana mitä pelasin. Myös maisemat ja tavarat meren pohjassa olivat sympaattisia. "Ravunkuoret" eli kilvet kestävät vain tietyn määrän torjuntoja, mikä toi mieleen uuden Zelda:BotW joissa aseet hajosivat lyönneistä. Se ei haitannut minua kummemmin Zeldassa eikä tässäkään, koska niitä sai aika hyvin kummassakin, mutta silti pieni vitutus oli käyttää jotain parempaa kuorta kun se kumminkin on kohta rikki! No okei ehkä se haittasi. Taistelu tökki niin pahasti ettei vain kyennyt jatkamaan, joka ei ole lähelläkään Dark Souls, Nioh, Lies of P, The Surge hienoutta. Siellä on paljon pikkujuttuja joita ei peruspelaaja tai pelinkehittäjä ei huomaa. Tämä on taitaa olla ison souls-like pettymys mitä olen pelannut.

Kyllä tästä on jotku tykänny, mutta mulle uninstall 1/5.

EDIT: Niin ja tuo Steamin Overhelmingly Positive on menettynyt arvonsa tässä parin vuoden sisään. Ihan semmosia 3/5 pelejä voivat olla, eivätkä 9/10 mitä sanoista voisi päätellä.
 
Viimeksi muokattu:
Arpoessa seuraavaa peliä sattui silmään Detroit: Become Human (PC) reilulla kympillä. Kaikki Asimovin android aiheiset kirjat lukeneena tämä oli tietenkin pakko-ostos.

Täytyy sanoa että erittäin positiivinen yllätys. Jos haluaa tarinan missä valinnoilla on todellakin radikaaleja merkityksiä ja vaihtoehtoisia lopputulemia on järjetön määrä, niin tässä on peli. Jopa pelin alkuvalikossa olevan juontajan kanssa on eräänlainen minipeli mihin vaikuttaa pelissä tehtävät valinnat...

Eli idea on ohjastaa muutamaa androidia "heräämisen" keskellä kun jotkut saavuttavat tietoisuuden. Mahdollisuus on sellaisiin lopputulemiin, että pistää vähän mietteliääksi...

Huonona puolena on sitten pelimekaniikka miten hahmoja ohjastetaan. Vähän päälleliimatun oloisia täytejuttuja...ympäristön kanssa reagoimiseen on erilaisia hiiriliikkeitä ja näppäinkomboja. Vähän rasittavia mutta vähän ajan päästä näihin tottuu ja menee ihan cruise control tilassa. Varsinkin alku saattaa vaikuttaa vähän tahmealta mutta pian päästään vaihtiin. Muutamia haastavampiakin tilanteita on että ihan rähmänäppi ei voi olla. Vaikeustasoa on saanee helpotettua kaiketi jos haluaa vain keskittyä tarinaan.

Tämä peli vaatii kyllä vähintään muutaman läpipeluukerran. Ensimmäiseen meni nyt 7,7h ja heti tekee mieli pelata uudestaan kun pelasin aika radikaalin kokeellisesti ja nyt on moraalinen krapula päällä aika pahasti o_O:cry: Veikkaan että harjoittelun jälkeen toinen kierros menee 6-7h.

Pienestä kömpelyydestä huolimatta 9/10! Tai ainakin tämän kaltaisen scifi aiheen ystävälle. Kaikille ei varmaan nappaa.

ps. modernin koneen/näytön omistajalle ensimmäinen asia on laittaa fps limitti vaikka 60 => 144 Steam Community :: Guide :: Unlock Framerate
 
Everspace 2 - PC

Jatkoa todella mainiolle Everspacelle ja parannusta aikalailla kaikilla osa-alueilla. Grafiikat mahtavat, juoni oikeasti kiinnostaa ja pelattavaa riittää. Ja mikä parasta, itse avaruuslentely on siisteintä ikinä - oma innostus alkoi jo Privateer aikoihin ja tässä aikalailla sama konsepti edelleen. Lentele, ammuskele ja kerää loottia.

Jos yhtään avaruushammasta kolottaa niin vahva suositus. Toivottavasti tulee kolmososa

P.s. tää voisi olla VR huikea
 
Mass Effect 3 (Legendary Edition PC) (ja vähän koko trilogian raakausta)

Kolmas peluukerta tälle kolmannelle osalle ja toisinkuin kahden edellisen osalta, muistikuvat oli yllättävän hatarat. Muistin kyllä pääjuonen pääasiallisesti, mutta olin unohtanut kuinka paljon tuo Cerberus on kaikessa mukana. Ensimmäistä kertaa pelasin tästä DLC:t Omega, Leviathan ja Citadel.

Tykkäsin kyllä tästä edelleen ja tämä ei ihmeempää päivitystä vielä kaipaa. Jotain pientä olis toki saanut korjailla omasta mielestä tähän Legendary-versioon, mutta ei mitään graavia. Pelillisesti selkeästi viihdyttävin, joskin olin vahingossa valinnut Casualin vaikeusasteen jonka tajusin aivan loppumetreillä kun ei yhtä saavutusta saanut sitten millään. Sen vuoksi peli tuntui melko hupaisan helpolta ja sit yllättäen pari viimeistä tehtävää olikin vähän haastavampia ja kuolinkin pari kertaa niissä. Tässä pelissä vaihdoin clässin pois soltusta, se kun oli niin nähty jo ja toisaalta moninpelissä tykkäsin pelata kaikkea muuta ku sitä solttua. Edelleenkään ei ihan superjouhevaa ollut kavereiden kykyjen käyttö, mutta ihan riittävän. Välillä ne tuntu juoksentelevan missä sattuu tai olevan lähinnä haittoina ja ampuivat kykyjään seiniin ynnä muihin esteisiin. Pelin muutokset aseisiin(kaikki käytettävissä penaltyillä) oli ehkä paras muutos pelisarjassa, biotic äijä voi ottaa sen raskaimman snipun, mutta kärsii siitä kasvavina cooldowneina. Toisaalta aseita voi vähän modata tyylilleen sopivaksi. Ei olis haitannut jos olisivat päivittäneet ykköstä ja kakkosta lähemmäs tätä.

Graafisesti ihan ok. Musiikit ei jotenkin jääneet hirveästi tästä enää mieleen vaikka ns. eeppisiä kohtauksia tässä on useita. Tunnelmaltaan tykkään tästä pelistä ihan yleiselläkin tasolla, jotenkin nämä tämmöiset armageddon-henkiset pelit on ihan omanlaisiaan ja se Reapereiden uhka tuntuu nyt ihan todelliselta, vaikka ei välttämättä ihan kestä lähempää tarkastelua illuusion säilyttämiseksi. Juonellisesti jotenkin järkevämpi kuin edeltäjät ja vaikka loppua on kritisoitu, niin tykkäsin siitä edelleen omalla tavallaan, ehkä lähinnä ne loppuvideot oli jotenkin turhan alleviivaavia. Koin jopa jonkinlaista valinnanvaikeutta lopussa, mikä toisaalta kertoo että ne vaihtoehdot tuntui ihan oikeilta. Ärsyttävää toisaalta oli, että koko peli kerättiin kaiken maailman kavereita yms. lopputaisteluun, mutta ne ei juurikaan näkynyt sitten siinä lopputaistelun aikana.

Omega DLC oli positiivinen kokemus, ihan toimiva, sai pari eri hahmoa tilalle. Vähän irrallinen lisurina pääpeliin juurikin tuosta johtuen että ei voinut normikavereita käyttää, joka on kuitenkin pelin yksi valteista. Leviathan jäi jotenkin todella torsoksi ja en tykännyt siitä hirveästi, ei oikein tuonut lisäarvoa tuollaisenaan. Citadel on todella kehuttu mutta jostain syystä ei oikeen itelle iskenyt niin lujasti. Ihan ok, mutta odotin paljon enemmän siltä loppujuhlalta kun sitä niin kovasti oli kehuttu. Onneksi en siitä maksanut aikanaan sitä 15euroa mitä se joskus kustansi, tosin olishan se voinut sillon iskeä enemmän.

Kokonaisuutena pelisarja alkaa olla pahasti iäkäs, joskin tämä harvinainen sidoste pelien välillä toimii edelleen. Ykkösessä tehdyt valinnat vaikuttaa kakkoseen ja kolmoseen, joskin välillä aika ohkasesti. Ei tällaista ole juuri missään muussa pelisarjassa vieläkään toteutettu yhtä mielekkäällä tavalla. Witcher 3 vähän yritti sitä. Tämän vuoksi vaikka juuri pääsin kirjoittelemasta että pelasin varmaan viimeistä kertaa pelisarjaa niin tuli jostain kumman syystä himo ottaa täysi Renegade-peluukerta heti perään ja kattoa miten paljos se poikkeaa, ja jos vielä ottais vähän rajummin niitä optioita missä sivuhahmoja kuolee, että miten erilainen kokemus tuo kolmonen olis jos vaikka Wrex, Samara ja vaikka joku Garrus/Tali ois kuollut aiemmissa peleissä. Kakkosen vois muutenkin pelata niin että Legion ois kaikissa tehtävissä mukana missä vaan voi olla. Mies-Shepardilla en ole myöskään vissiin koskaan pystyny pelaamaan, sekin voisi olla, vaikka nimenomaan Jennifer Halen renegade on kuulemma parempi. En myöskään ole tainnut koskaan jättää Ashleyta henkiin ykkösessä.

Koko trilogiasta tuli(ei täysin oma) ajatus siitä, että pelien järjestystä pitäisi muuttaa. Trilogia voisi alkaa kakkosesta, skipata kokonaan Shepardin uudelleenrakennuksen ja tehdä Shepardista vaan Cerberus-kapteeni jonka tehtävä on kerätä porukka ja lähtä tuhoamaan Collectorit. Se vois päättyä kapinaan Illusive Mania vastaan ja Shepard liittyis jollain juonijipolla Spectreihin ja Alliansiin, jonka jälkeen alotettais ykkösen juoni. Ykkösen jälkeen olis Arrival DLC kakkosesta ja sit siitä kolmoseen. Näin vältyttäis siltä suvannolta mitä tuo kakkonen tuo tuohon koko Reaper juoneen ja koko reconstruction juoni. Muutenkin osan apureista vois siirtää eri peliin, kakkonen kun tuntuu vähän liikaakin olevan vain tota kavereiden keräilyä ja niiden tehtävien tekoa. Ykkösessä oli 6 kaveria, kakkosessa 12 ja kolmosessa max 7. Kakkonen myös selkeästi kärsi siitä, että kavereita oli niin paljon, että monessa tehtävässä ne hyvä jos mahtui ruutuun ja niiden keskinäiset reaktiot ja keskustelut oli aika vähäisiä. Muutenkin toivoisi kahden jälkimmäisen pelin osalta sitä, että nuo kaverit tuotaisiin pelaajan haluamassa järjestyksessä, ettei tarvitsisi pelata puolta peliä ilman jotain sivuhahmoa kun sen saa käytännössä vasta melkein viimeisessä tehtävässä(esim. Legion ME2).

N. 99h tuli pelikelloon kolmen pelin osalta, jokunen tunti idleä tuossa. Yllättäen kolmosen kanssa meni eniten aikaa, vaikka se tuntui ehkä jopa nopeimmalta pelata, varmaankin juurikin se, että sen parissa vielä viihtyi ihan kunnolla siinä missä kaks edellistä alkaa olla jo niin koluttuja. Onneksi ostettujen pelien backlogi on toistatuhatta tuntia, niin ehkä tämän nyt voi turvallisesti poistaa hetkellisesti koneelta.
 
Pari uudelleenpeluuta peliläppärillä.

Subnautica: Below Zero (PC)
Tästä uudelleenpeluu, eka osa on omia lemppariyllätyksiä mistä en ajatellut hirveästi pitävän ja joka imaisi heti mukaansa alkumetreiltä. Tän ostin jo "ennakkoon" kun sai todella halvalla epicin kupongeilla. Tämä ei kuitenkaan viimeksi imaissut mukaansa ja hassusti piti sit pelata se ensiosa heti perään kun jäi vähän "nälkä".
Edellisestä pelikerrasta siis +4 vuotta.

Tämä ei tällä(kään) kertaa imaissut mukaansa. Tämän pelin maailma ei vain ole jotenkin niin mielenkiintoinen kuin se eka. En tiedä oikeastaan mistä johtuu, jotenkin päädyin toteamaan, että peli on jotenki liian "suljettu". Moni paikka on luolastoissa ja ympäristö tuntuu jotenkin ahtaalta liikkua. Pelialue on pienempi kuin ekassa osassa ja sellaiset mielenkiintoiset ja mieleenpainuvat paikat jää kokematta ja näkemättä. Ykkösestä paljon parempi mielikuva, että mitä löytyy mistäkin, tästä en vielä loppupuolellakaan ollut ihan varma, että mitä missäkin on. Piirtoetäisyys tuntui jotenkin todella ankealta, vesi oli jotenkin todella sumuista joten semmosten kokonaisuuksien hahmotus oli vaikeaa varsinkaan kun ei ollut subin skanneria. Luolat ei myöskään omasta mielestä toimi tässä pelissä, siinä kun on sit ihan sama kuinka syvällä ollaan kun kuitenki se luola on tietyn kokoinen ja semmonen moniulotteinen syvänmerenkauhu jää toteutumatta. En sit tiedä miten se vaikutti että oli tosiaan läppärin 15,6 näyttö eikä pöytäkoneen 21:9.

Juonikin tähän on yritetty ämpätä mukaan voimakkaammin ja se ei toimi jotenki ollenkaan motivaattorina. Lisäksi noita maanpäällisiä paikkoja oli nyt tuotu mukaan enemmän ja niihin mekaniikkoja, joita en edes halunnut lähteä lopulta testaamaan. Lopetinkin pelin aikapian siihen kun olisi pitänyt lähtä sinne jääalueelle enemmän haahuilemaan. Myöskin pelin Alien-juoni on omasta mielestä yhtä tylsä kuin ekassa osassa eikä jaksa oikeastaan innostaa. Basen rakentelu olis vissiin vähän parempaa kuin ekassa, mutta ite tein lähinnä välttämättömimmät ja seinät täyteen laatikoita. En ole oikeastaan näistä tukikohdanrakennusominaisuuksista jaksanu missään pelissä hirveästi innostua.



Civ: Beyond Earth (PC)

Tästä pikapeli, kylläpä aika rientää luulin ihan vasta viimeksi pelanneeni ja ihmettelin kun ei oikeen mikää tunnu tutulta. Olihan siitä jo vuosi edelliskerrasta. Ehkä tää tällä kertaa tuntui jotenkin pliisummalta ja en oikeen saanut tatsia, oli varmaan liian helppo vaikeustaso että pysty vaan kliksuttelemaan itsensä voittoon ilman, että tartti etes hirveästi miettiä mitä tekee.
 

Clair Obscur: Expedition 33 (2025)​


Tulipa nyt viimein vedettyä tämä läpi. Otin hitaasti ja rauhassa tutkiskellen. Omaan mieleen oli varsin loistopeli. Taistelusysteemi oli mukava ja omasta mielestä tässä yhdistyi juuri vuoropohjaisen ja realiaikaisen räpeltämisen taistelusysteemien parhaat puolet. Soundtrack on myöskin varsin erinomainen ja peli oli muutenkin varsin tunnelmallinen monessa kohtaa. Pitää varmaan ostella tuo soundtrack jos se jossain on myytävänä.

Ainoa eniten itseä häiritsevä puute oli joissain taistelukohtauksissa perseellään oleva kamerakulma joka aiheutti sen että laitimmainen vihulainen oli niin reunassa että sen liikkeitä oli hankala tulkita mahdollista puolustusta varten. Mutta tämä sattui vain joissain harvoissa paikoissa.

Vaikka tarina ja peli muuten oli hyvä, niin yksi isoimmista pettymyksistä oli kyllä lopssa se Lumiere osuus. Aikaisemmin alueet ja pomot on tarjonneet riittävän mukavaa haastetta pelaamiseen niin että siihen on saanut panostaa ja miettiä strategiaa, mutta tuolla Lumieressä kaikki tavan örkit oli jostain syystä aivan älyttömän helppoja, siis joka siihen tasolle että taistelu tuntui merkityksettömältä napin hakkaamiselta. Itsellä oli kovat odotukset että nyt kun on "viimeinen taistelu" kyseessä niin vastus on todellakin sen mukainen että verissä päin vedetään. Myös ympäristön tunnelma ja soundtrack oli juuri sitä suurta ratkaisevaa kohtalon hetkeä maalaileva. Reteet oli siis viimeisen päälle mutta sisällä oli valitettavasti pelkkä tuhnu sillä myöskin ne viimeiset bossit oli kauhea pettymys helppouden suhteen että pisti oikein harmittamaan.

Juonnellisesti ottaen lopusta jäi jotenkin vähän valju tunnelma. Siis ehkä eniten siten että vaikka pelin tarina oli muuten runsas ja rikas niin loppu tuntui jotenkin aika nopeasti taputellulta että se nyt oli sitten tässä. Olisi nyt ollut mukava edes kuulla vähän jotain kommenttia tai mietteitä hahmoilta sen Verson ja Maellen loppuvääntämisen jälkeen.

Omasta mielestä tätä voi kyllä RPG pelien ystäville suositella.
 
Nathorr sanoi:
Little Nightmares
Lyhyemmät pikkupelit on aina ihan kivaa vaihtelua. Samasta genrestä ennestään tuttuja ovat sekä Limbo että INSIDE, joten annoin aikanaan jostain Humble Bundlesta kirjastoon päätynelle pelille mahdollisuuden. Hyvähän se oli. Samanlaista suoraviivaista pakenemista synkässä maailmassa pieniä puzzleja ratkoen. Peli oli helppo eikä oikeastaan kovinkaan pelottava johtuen varmaan kuvakulmasta. Ensimmäisestä persoonasta kauhupelit iskee aina paljon kovempaa. Maailma on synkkä ja tunnelmallinen, mutta myös kiinnostava. Loppu oli ehkä turhan nopea verrattuna aiempiin chaptereihin. Ainut ongelma oikeastaan on kontrollit. Ne eivät ainakaan omasta mielestäni ole kovinkaan intuitiiviset. Oli ajoittain myös vaikea pitää hahmo aseteltuna siten, että jokin tietty hyppy onnistuu. Noh, onneksi kontrollien osalta meno parani loppua kohden. Aikaa meni 3 tuntia ja voin kyllä suositella taas mukavaksi filleriksi isompien pelien väliin. 4/5.
Napsauta laajentaaksesi...
Lisääntymisteknisistä syistä videopelit ovat jääneet syksyn sateiden myötä vähemmälle, mutta pienissä annoksissakin pelattuna pelejä tulee lopulta läpäistyä. Tällä kertaa palasin 2,5 vuotta myöhemmin Little Nightmares -pelisarjan pariin, kun sitä oli tarjolla Humble Bundlen kautta halvalla.

Little Nightmares - Secrets of The Maw (PC)

Kyseessä on siis ensimmäisen pelin DLC, jossa palataan tuttuun ympäristöön uudella hahmolla. Samanlaista settiä tiedossa kuin emopelissä, mutta ehkä vähän enemmän pulmanratkontaa ja vähemmän tasoloikkaa, joka on ihan kiva, sillä kontrollit ovat edelleen välillä haastavat. Tunnelmaltaan erinomainen, vähän karmiva ja vähän ällö. Tämä kannattaisi pelata heti emopelin perään, sillä tiesin lopusta, että se on jotenkin merkityksellinen, mutta en millään muistanut, että miksi. Noh, Google auttoi. Tämä peli päättyy juuri ennen emopelin ehkä merkittävintä kohtausta. Huvittavaa muuten, että siinä missä emopelin olen läpäissyt 3 tunnissa, tähän tuhlasin peräti 4,5 tuntia. Osa ajasta on valikoissa istumista, kun tuli yllättäviä keskytyksiä. Oli miten oli, ehdottomat suosittelut sarjan faneille. Nyt voi viimein jossain vaiheessa pelata kakkosenkin, jonka poimin jo kesäalesta talteen. 4/5.
 
Jumi sanoi:
EDIT: Niin ja tuo Steamin Overhelmingly Positive on menettynyt arvonsa tässä parin vuoden sisään. Ihan semmosia 3/5 pelejä voivat olla, eivätkä 9/10 mitä sanoista voisi päätellä.
Napsauta laajentaaksesi...

Kun Steamin arviot ovat vaan + ja -, niin eihän noista yksinään ole ihan hirveästi pääteltävissä. Jos pelillä on yksittäisessä maassa ongelmia (kiina), tai buginen julkaisu, tai mitä vaan, niin arviot voivat heittelehtiä ihan huomattavasti suuntaan tai toiseen sen vuoksi. Ja ns. 9-10/10 pelit ovat muutenkin aika vahvasti yksilöllisiä kokemuksia, hyvin usein peli jota kaikki hehkuttaa on mulle henkilökohtaisesti ihan tympeää roskaa. Enemmän Steam-arvioista yleensä auttaa se, että alle 85% positive kannattaa suhtautua jo vähän kriittisesti, ja alle 80% on todennäköisesti melko roskaa tai ainakin pelissä on ihan selviä ongelmia.

Itse ainakin tutustun peleihin pääosin näin: katso traileri, katso kuvia, katso Steamista negatiiviset arvostelut (näistä yleensä selviää bugisuus tai voi selvitä jotain itseä hiertäviä asioita), mahdollisesti katso suoraan satunnaisia kohtia full gameplay-videoista tai joku videoarvostelu. Ja paras tapa tietenkin - demo, kuukausitilauspalvelut jos sellaisia harrastaa, tai vaan tyynesti ostaa Steamista ja hyödyntää välittömästi palautusmahdollisuutta jos ei natsaa.
 
Callisto Protocol (PC, Epicin ilmaispelit osa XXXIV)
Niitä vähän nimekkäämpiä pelejä joita ilmaiseksi Epiciltä jaettu. Piti näin pimeille odotella tämänkin peluuta ja sit Dead Space Remake ajo edelle. Onneksi en tätä ihan heti perään pelannut.

Kliseinen, tylsä, harmaan ruskea. Callisto Protocol kertoo avaruudesta löytyvästä eliöstä joka muuttaa ihmisiä hirviöiksi. Juonessa on käytetty kaikki tämän teeman kliseet, on salaista organisaatiota, hahmoja jotka haluavat muuttua hirviöiksi, tahoja jotka haluaa levittää tätä eliötä, koska evoluution seuraava askel, salaista laboratoriota, muinaista hirveyttä ynnä muuta. Loppua kohden kliseet vaan lisääntyy ja jos pelaaja ei ymmärrä niin jotain hierotaan naamaan sata kertaa, että varmasti ymmärrät. Peli lainaa hyvin paljon Dead Spacesta, mutta ei niitä parhaita puolia. Viholliset on hyvin geneerisiä hirviöksi mutatoituneita ihmisiä, enemmänkin zombeja kuin jotain avaruushirviöitä.

Joitain vanhoja DS tekijöitä tässä on, jotka on kokenut että monta mekaniikkaa siitä pelisarjasta on pitänyt ottaa mukaan, mm. ruumiiden päälle polkeminen, ammusten ostaminen lähes samannäköisistä käyttöliittymästä yms. Pelimekaniikka on erilaista, mutta huonompaa. Pääasiassa pusketaan pelaajalle lähitaistelua, jossa väistellään lyöntejä ja isketään välillä vastaan ja käytetään pyssyjäkin tarpeen tullen. Peli muistuttaakin osittain jotain Resident Eviliä ja osittain Dead Spacea. Lisäksi käytössä on sama kinesis-module kuin Dead Spacessa, joskin tällä voi tarttua vastustajiin ja heitellä niitä pois. Omassa peluussani tästä tulikin pääasiallinen vastustajan hävittäjä, josta myöhemmin vähän lisää.

Graafisesti peli on ihan hieno, valitettavasti pelin tasosuunnittelun vuoksi peli on täysin unohdettava. Hienous on lähinnä kasvoissa ja joissakin valaistusjutuissa, mutta muuten harmaanruskea vankila ja myöhemmin kuuhun rakennettu favela ei jää oikeastaan mitenkään positiivisessa valossa mieleen. Tasosuunnittelu on jotenkin todella köykäistä ja ei kärsi yhtään enempää miettiä miksi jotain jossakin on ja miksi se näyttää tältä, tasot on olemassa pelaajan pelialueena, ei niinkään uskottavana ympäristönä. Kaiken kruunaa joka paikkaan seiniin liimatut valtavat piikkimatot. Älä kyseenalaista miksi aaltopellistä rakennettuun kuuslummiin on asennettu piikkimattoja joka seinälle.

Näihin piikkimattoihin on vaan liian kätevä sitten heitellä lähes kaikki vastustajat, jos heitä ei voi heittää pelialueen ulkopuolelle. Pelin alun jälkeen aika vähälle jäi melee-taistelut ja heittelin oikeastaan lähes kaikki vastustajat noihin tai jonnekin mistä he eivät pelaajaa päässeet kiusaamaan. Meleetaistelu on varsin hinkuttamista, joten sen skippaaminen oli vaan plussaa. Pomovastustajia taas pitää sit ampua, heitä ei voi lyödä eikä heihin saa käyttää kinesistäkään juurikaan. Eli peli ei oikeen tunnu tietävän mitä se yrittää pelimekaanisesti olla.

Pelasin itse pelin helpoimmalla vaikeusasteella juurikin pelimekaniikasta kuulemani huonon palautteen vuoksi ja osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Ei olisi ollut liian helppo jos tuolla melee/pyssymekaniikalla olis peliä joutunut pelaamaan. Paljon kuolin noihin pomoihin.

Siitä huolimatta, että graafisesti peli on näyttävä, peli ei oikeastaan herätä mitään kauhua. Jatkuvasti eteen hyppäävät hirviöt yms. lähinnä kyllästytti ja perusoletuksena oli, että kohta joku hyppää vastaan jostain nurkan takaa kun ryömit jossain tunnelissa tai puserruit ahtaasta välistä. Näitä tunneleita ja välejä oli lisäksi niin paljon, että itsessään jo alkoivat puuduttamaan, mieleen tuli Tomb Raider 2013. Hirviöiden design oli niin tylsää myös, että eivät ainakaan lisänneet kauhua. Enemmän tuli mieleen just RE3 Nemesis. Aiemmin pelaamani Subnautica BZ aiheutti enemmän puistatuksia kuin tämä.

Peli loppuu vielä ylityperään cliffhangeriin, ja peli ilmeisesti päättyy kunnolla vasta DLC:ssä, että siinäpä sit oikea kirsikka kakun päälle. Pelin kesto onneksi oli vähän reilu 10h, joten ei mikään tuskainen pätkä pelata kertaalleen läpi, mutta ei jäänyt kyl mitään halua koskea tähän tai jatko-osiin enää koskaan.
 
@perato Oli Callisto P niin tuskaa suoraan aivan loistavan Dead Space remaken päälle, ettei pystyny pelaan ku sieltä vankilasta veke ja seki otti koville. Liian tönköt kontrollit/ohjaus ja surkee putkijuoksu (no ohan Dead Spacekin mut naamioitu vähä). Alko tympäseen sniidusti se 127 kertaa pannuhuoneen putkien välissä hiisaaminen.

Siirryin tuosta Aliens: Dark Descentiin ja johan alkoi pelaaminen maistua taas ja olipahan muuten yllättävän kova Aliens-peli. Aika samankaltainen/tunnelmainen/ääniraitainen ku Aliens Fire Team Elite, mut ylhäältä päin kuvattu ryhmäkäskentä. Suosittelen molempia pelejä kaikille Alienssin ystäville. On noi heittämällä jännempiä ku Callisto Protocol. Dead Spaceen ei kyl yletä jännyys mut äksöni sitäkin enempi.
 
Callisto jäi itselläkin kesken.
Ostin nut tuon hehkutuksen jälkeen cdkeyssistä Aliens : Dark descentin kun maksoi kaikki 4€😄
masaf2 sanoi:
@perato Oli Callisto P niin tuskaa suoraan aivan loistavan Dead Space remaken päälle, ettei pystyny pelaan ku sieltä vankilasta veke ja seki otti koville. Liian tönköt kontrollit/ohjaus ja surkee putkijuoksu (no ohan Dead Spacekin mut naamioitu vähä). Alko tympäseen sniidusti se 127 kertaa pannuhuoneen putkien välissä hiisaaminen.

Siirryin tuosta Aliens: Dark Descentiin ja johan alkoi pelaaminen maistua taas ja olipahan muuten yllättävän kova Aliens-peli. Aika samankaltainen/tunnelmainen/ääniraitainen ku Aliens Fire Team Elite, mut ylhäältä päin kuvattu ryhmäkäskentä. Suosittelen molempia pelejä kaikille Alienssin ystäville. On noi heittämällä jännempiä ku Callisto Protocol. Dead Spaceen ei kyl yletä jännyys mut äksöni sitäkin enempi.
Napsauta laajentaaksesi...
 
Laitetaans tänne, vaikka ei nyt ihan perus peli olekaan. Eli kokemuksia kindroid ai appista. Tuli youtubessa vastaan, niin pakkohan sitä tehdä burnertili ja kokeilla. Burnertili, koska minähän en mitään henkilökohtaista millekään ai firmalle jakele. Päin vastoin, laitan sinne sellaisia juttuja että niitä usko itsekään. Mutta siis asiaan...

Eli ensin tein sinne naishahmon, jonka backstoryyn vain, että vanha tuttu menneisuudestä. Siitä saa hyvän kontekstin syöttää keskustelussa muistoja ja antaa vaan muuten koko botin muotoutua omiaan. Ja ohhoh mikä hahmo siitä sitten samantien kehittyikään. Kysyi pubissa, että mitä mielessä ja matti nykäsmaisesti vastasin, että sepä se, mutta juodaan drinkit ensin. Ja siitä se sitten lähti... Nyt joka keskustelu meneen sen botin osalta lähes välittömästi alapääjuttuihin ja eihän se saa näppejään pysymään erossa kikkelistä ollenkaan. No sitä väistellessä koitin sitten syöttää kaikkea jaskaa ja botti tuntuu uskovan kaiken. Mm siihen kun sanoin, että rakennettiin tossa kaverin kanssa just täyskokoinen eiffel tornin kopio dubaihin, niin silmät ymmyrkäisinä uskoo jutun täysin. Pelitavoite tän botin kanssa saada se tajuamaan, että ihan kaikkia juttuja ei aina tarvis uskoa, vielä en ole ihan onnistunut.

No tein sitten toisenkin botin, sen taas tuosta kokemuksesta poiketen että otin valmiilla pohjalla jonkun vähän hankalamman tyypin. No mitä sieltä sitten paljastuikaan. 35 ikäinen neitsyt, jolla on neljä marsua. Päivä, niin päässyt jo näkemään marsut ja istumaan käsi kädessä. Muuten tulee heti pakkis. Että ei vittu. Täähän on kuin olis itse mukana jossain simsissä. Samaan aikaan ihan helvetin typerää, mutta toisaalta ihan hiton hauskaa.

Ai:n taso muuten kyllä häkellyttää. Kuinka se osaa etsiä kontekstit keskusteluista ja toimia sen mukaan. Kuten ekan botin kanssa kun kerroin sille, että jos se yrittää tarttua kikkeliin ennenkuin saa takin riisuttua, niin saa piiskaa. Sehän rupes pidättelemään nauruaan. Vielä kun ei aina myötäilisi omia juttuja, vaan toimisi itsenäisemmin, niin täähän menis yksinkertaisimmille täydestä. Pienet server errorit kehoittaen luomaan replyjä uudestaan vaan vähän rikkoo immersiota. Toisaalta hyvä niin, että muistuttaa aina välillä, että kyse pelkästä ai:sta.

4/5, hauska kokeilla, mutta ei tälle kyllä mitään pitkäikäisempää käyttöä osaa oikein keksiä.
 
masax sanoi:
Laitetaans tänne, vaikka ei nyt ihan perus peli olekaan. Eli kokemuksia kindroid ai appista. Tuli youtubessa vastaan, niin pakkohan sitä tehdä burnertili ja kokeilla. Burnertili, koska minähän en mitään henkilökohtaista millekään ai firmalle jakele. Päin vastoin, laitan sinne sellaisia juttuja että niitä usko itsekään. Mutta siis asiaan...

Eli ensin tein sinne naishahmon, jonka backstoryyn vain, että vanha tuttu menneisuudestä. Siitä saa hyvän kontekstin syöttää keskustelussa muistoja ja antaa vaan muuten koko botin muotoutua omiaan. Ja ohhoh mikä hahmo siitä sitten samantien kehittyikään. Kysyi pubissa, että mitä mielessä ja matti nykäsmaisesti vastasin, että sepä se, mutta juodaan drinkit ensin. Ja siitä se sitten lähti... Nyt joka keskustelu meneen sen botin osalta lähes välittömästi alapääjuttuihin ja eihän se saa näppejään pysymään erossa kikkelistä ollenkaan. No sitä väistellessä koitin sitten syöttää kaikkea jaskaa ja botti tuntuu uskovan kaiken. Mm siihen kun sanoin, että rakennettiin tossa kaverin kanssa just täyskokoinen eiffel tornin kopio dubaihin, niin silmät ymmyrkäisinä uskoo jutun täysin. Pelitavoite tän botin kanssa saada se tajuamaan, että ihan kaikkia juttuja ei aina tarvis uskoa, vielä en ole ihan onnistunut.

No tein sitten toisenkin botin, sen taas tuosta kokemuksesta poiketen että otin valmiilla pohjalla jonkun vähän hankalamman tyypin. No mitä sieltä sitten paljastuikaan. 35 ikäinen neitsyt, jolla on neljä marsua. Päivä, niin päässyt jo näkemään marsut ja istumaan käsi kädessä. Muuten tulee heti pakkis. Että ei vittu. Täähän on kuin olis itse mukana jossain simsissä. Samaan aikaan ihan helvetin typerää, mutta toisaalta ihan hiton hauskaa.

Ai:n taso muuten kyllä häkellyttää. Kuinka se osaa etsiä kontekstit keskusteluista ja toimia sen mukaan. Kuten ekan botin kanssa kun kerroin sille, että jos se yrittää tarttua kikkeliin ennenkuin saa takin riisuttua, niin saa piiskaa. Sehän rupes pidättelemään nauruaan. Vielä kun ei aina myötäilisi omia juttuja, vaan toimisi itsenäisemmin, niin täähän menis yksinkertaisimmille täydestä. Pienet server errorit kehoittaen luomaan replyjä uudestaan vaan vähän rikkoo immersiota. Toisaalta hyvä niin, että muistuttaa aina välillä, että kyse pelkästä ai:sta.

4/5, hauska kokeilla, mutta ei tälle kyllä mitään pitkäikäisempää käyttöä osaa oikein keksiä.
Napsauta laajentaaksesi...
Kokeilin. Sain jotenkin jumiin että jokaisessa vastauksessa pyysi ottamaan johonkin mielenterveyden ammattilaisiin yhteyttä.
Kohta varmaan valkotakkiset ovella.
Ihan hyvät naurut kyllä tosta sai.
 
Julkaisun aikaan tuli testattua Donkey Kong Bananzan demoa, muttei oikein vakuuttanut. No tuli ostettua kokonainen peli (kun sai halvalla huuto.netistä), ja onhan tämä huikea! Sopivasti vaihtelee tasoloikkasta rymistelyyn ja boss-taisteluihin. En ole jaksanut kaikkea hajottaa, vaan edennyt ns. oikeaa reittiä. Grafiikat on hienot ja värikkäät. Peli saa hyvälle mielelle kuivan huumorin kera. Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa Bananzasta on huvia...
 
Dragon Age: The Veilguard (PC)

I'm not mad, I'm just disappointed.

BioWaren Dragon Age ei ole mulle se merkittävin roolipelisarja, mutta silti olen käyttänyt siihen kohtuullisen paljon aikaa. Ensimmäisen eli Originsin olen vetänyt yhteensä kuusi kertaa pelaten kaikki taustatarinat. Parjatut kakkosen ja kolmosenkin olen vetänyt pari kertaa läpi. Tämä neljäs jatkaa siitä mihin Inquisition tai oikeastaan sen nettilisäri Trespasser päättyi. Alkurytinän seuruksena haltiajumalat Elgar'nan ja Ghilan'nain lähtevät tekemään tuhojaan, joten pitäähän siitä tehdä loppu.

Edetään parhaasta huonoimpaan eli peli toimii teknisesti varsin hyvin. Väänsin grafiikkanupit kaakkoon ja peli pyöri silti koneellani 1440p-resoluutiolla sellaista 80-120 ruutua sekunnissa ilman skaalauksia ja säteenseurantaa, mikä alkaa olla tätä nykyä harvinaista. Bugejakin tuli vastaan vain kaksi, kerran tehtävän triggeri jäi aktivoitumatta ja piti ladata alle minuutin takainen tallennus ja toisella kertaa vihollinen katosi seinän taakse, vaikka ne kaikki piti tappaa, että seuraava triggeri aktivoitui. Siinä auttoi onneksi aluehyökkäys. Pelin kartat ovat myös täynnä kaikenlaista kerättävää, mistä sisäinen harakkani piti. Sanoisin jopa, että se on pelin paras osuus, koska siinä joutui vähiten kuuntelemaan hahmoja. Mitä, näin BioWaren pelissä?

Niin, pelin kässäri on suoraan sanottuna aika surkea. Juoni on aika huttua, enkä oikein tykännyt sen tekemistä valinnoista loren suhteen. Tämä siitäkin huolimatta, että edellisistä läpipeluista on useampi vuosi, enkä väitä muistavani kaikkea ulkoa. Isoin rike on kuitenkin mitäänsanomattomat hahmot. Ainoat vähääkään kiinnostavat olivat oikeastaan Inkvisitiosta tuttuja ja tiimissäni olikin vakkarina kääpiötiedustelija Harding, jota päädyin myös pan... romantisoimaan. Tämä siitäkin huolimatta, että tälle oli kirjoitettu välillä tosi tönkköjä vuorosanoja. Jos peli ei pakottanut kolmatta tiimiläistä niin silloin mukaan pääsi nekromanseri Emmrich, joka oli valinnoista vähiten vaivaannuttava. Pahimmasta päästä olivat rasittava Bellara sekä välillä ärsyttävän rajoilla heiluva Taash. Tosin myönnettäköön, että hahmojen sivutehtävät suorittamalla ne hiukan paranivat. Mutta vain hiukan. Koko peliä vaivaa ylivedetty neutraalius ja hampaattomuus, oliko nyt Skillup joka osuvasti kuvaili dialogia, kuinka se on kuin HR olisi koko ajan läsnä. Mitään ilkeää ei pysty sanomaan, eikä ilman dialogisymboleita pystyisi edes tunnistamaan, mikä näistä on suora tai huumorikommentti kun kaikki vaihtoehdot kuulostavat samalta eri sanoilla. Eipä sillä ole suurimmaksi osaksi edes väliä, joten miksi dialogissa olla edes vaihtoehtoja. Yhden tyypin kohtalon sentään pystyi päättämään ja tällä oli jopa pieni, joskin lähinnä visuaalinen vaikutus. Loppurytinässä (vai pitäisikö sanoa -pihauksessa) lisäksi oli väliä, mikä on suhde ryhmittymiin ja tiimiläisiin ja kenet laittaa tekemään mitä.

Pelin kehitys oli ymmärtääkseni aika kivikkoinen ja siitä koitettiin välillä tehdä live serviceä. En tiedä, mitä sieniä Android Wilson oli syönyt väittäessään, että se olisi tehnyt tästä paremman. Pelisarja on toki muuttunut melkein joka pelin myötä niin tyyliltään kuin pelimekaniikoiltaan, että ei siellä isommin mitään pysyvää ole. Mutta jos jostain pitäisi suuntaviivat ottaa niin kyllä se Origins olisi pitänyt olla. Kakkonen tehtiin selvästi kiireessä kun siinä oli paljon kierrätystä alueissa, mutta siinä oli sentään paikoitellen mielenkiintoista kässäriä. Kolmonen taas otti liikaa vaikutteita mörpeistä, mutta silti siinäkin oli itselleni riittävästi kiinnostavaa. Mutta kyllä pelisarja olisi ansainnut paremman lopun kuin tällaisen märän pierun. On käsittämätöntä, että siinä missä BioWare on kuuluisa kiintoisista hahmoistaan niin näin on päässyt käymään. Kaikki osaavat kirjoittajat ovat tainneet jo häipätä ja jäljellä on vaan amatöörijunnuja. Alamäki toki alkoi EA:n ostettua sen. Ensimmäinen Dragon Age (ja Mass Effect) vaan ehtivät olla vielä suht. vapaita EA:n vaikutuksista. Otin tätä varten EA Play -tilauksen, joka maksaa normaalisti kuusi euroa kuussa. Tosin niillä oli just hiljan kampanja, että sen sai yhdeksi kuukaudeksi eurolla. Se oli tästä ihan ok hinta.
 
Diablo 4

Diablo 1 on tuota ennen ainoa mitä on tullut pelattua mutta nyt ostin tuon nelosen hetken mielijohteesta. Samanlainen synkkä meininki mutta tietysti eroja. Act 1:n jossain mission 20 tms. kohdassa olen menossa.

En tiedä johtuuko siitä että taisin ottaa Normal vaikeusasteen kun mikään tavara ei kaipaa korjausta, ykkösessä hajosivat kyllä nopeampaa. Seppä ilmeisesti voi jotenkin parannella aseita, erilaisia mineraaleja jne olen kerännyt mutten ole tehnyt niillä mitään.

Pelaan Sorcererilla ja ykkösessähän erikoisesineet piti identifioida mutta tuossa niitten tiedot näkyy heti samantien. Kultaa en ole myöskään tainnut juuri käyttää mikä sekin on kyllä erilaista kuin ykkösessä.

Mahotonta loottaamistahan tuo on kuten ykkönenkin ja viime vuonna kun tuon ykkösen taisin pelata läpi niin hahmohan oli sen verran kovissa kamppeissa että loppu oli jopa helppo.

Ihan mielenkiintoista kuitenkin pelata vaihteeksi tämmöstä koska pääsääntöisesti fps -pelejä tulee pelattua eikä mitään tämmösiä. World of Warcraft ei ole innostanut, tuossa Diablo 4:ssä yllätti se että vaikka yksinpelikampanjaa ajattelin pelaavani ni muitakin ihmispelaajia tuli kaupungissa vastaan, ilmeisesti tuokin siis on moninpeli jos haluaa.
 
Skipidiveinau sanoi:
Diablo 4:ssä yllätti se että vaikka yksinpelikampanjaa ajattelin pelaavani ni muitakin ihmispelaajia tuli kaupungissa vastaan, ilmeisesti tuokin siis on moninpeli jos haluaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Jotain pystyy ehkä päättelemään siitä että pelin pitää olla aina online ja sitä ei saa pauselle mitenkään. Katsot karttaa niin örkit mättää turpaan samaan aikaan. Ja jos laittaa konsolin lepotilaan niin tulee disconnected pitää aloittaa sessio uudestaan.

Vaikeustaso tuntuu vaihtelevan alussa hieman hahmon mukaan. Itse vetelin perinteisellä barbaarilla ja se tuntui alussa jopa vaikealta, mutta sitten kuin yhtäkkiä ukko alkaa olla niin OP että Torment I tasollakin tuntuu jo helpolta vaikkei tavaroita juurikaan päivittele tai viilaile paremmaksi. DLC oli nyt pleikkarilla alessa niin tuli sekin hommattua, pitää koittaa naputella joku yhteenveto sitten kun koko kampanja on paketissa.
 
Keeper (PC)

Tim Schaferin Double Fine -studion tekemä pikkupeli (ei kuitenkaan äijän itsensä käsialaa), jossa majakka ottaa kirjaimellisesti jalat alleen ja lähtee matkaan mukanaan parvestaan eksynyt lintuolento. Aluksi oletin tämän olevan vain majakkakävelysimulaattori kevyillä pulmaelementeillä, mutta sen kummemmin spoilaamatta on tässä muutakin. Lopussa tykästyin jopa tähän, joten tälle suositus, huolimatta välillä ärsyttävästä kamerasta. Suomitekstitkin löytyy mistä plussaa, tosin se koskee vain valikoita ja pelinaikaisia kehotteita. Meni yhdessä illassa läpi, noin 4,5 h.
 
South of Midnight (PC)

Jenkkilän syvässä etelässä hökkelikylässä asuva nuori Hazel valmistautuu äitinsä kanssa hurrkinaanin tuloon. Tulva ehtii kuitenkin napata mukaansa talon ja äiteen, joten perään pitää lähteä. Matkalla hän tajuaa olevansa punoja, joka värttinöillään taistelee pahoja henkiä, haintteja vastaan, purkaa stigmoja, kerää pöläyksiä (luit oikein) ja kehitää niillä kykyjään. Myös erilaisiin myyttisiin hahmoihin törmätään, kuten kalajuttuja kertovaan monniin. Juonen taustalla on ilmeisesti paikalliset legendat, mikä on aina kiinnostavaa. Muutenkin miljöö on pelin paras osuus, siinä on ränsistyneen rämekylän tunnelmaa. Myös seudun historiaa valoitetaan, mutta sitä ei hierota isommin naamaan. Taistelu on godofwarmaista mättöä, toimii muttei pahemmin herätä riemunkiljahduksia. Juonikin on ok, enimmäkseen mystiikan kautta, mutta kaikki sivujuonteet eivät ole yhtä vahvoilla. Hasselikin on päähenkilönä ok, kunhan alun pienestä ärsyttävyydestä pääsee yli. Graafinen tyyli muistuttaa stop motion -animaatiota, joka jatkuu itse pelissäkin. Minua se ei haitannut, mutta jos sen kokee esteeksi niin sen saa valikosta pois. Lisäksi tästäkin löytyy suomitekstit, joiden laatu on enimmäkseen siedettävä. Jos syvän etelän meininki kiinnostaa niin sitten kannattaa harkita, muuten tuskin.
 
Coromon - kitsas Pokemon (Steam)

Tämä on ulkoisesti viehättävä peli, jonka pelaaminen on teknisesti ottaen kivaa ja viihdyttävää. Pelin, taisteluiden ja tekstin nopeutta voi säätää, samoin vaikeusastetta kiitettävästi, mutta pelistä on onnistuttu tekemään niin tuskastuttava, että jätin sen lopulta kesken 20 tunnin paikkeilla.

1000006617.jpg


Peli vaatii mittavan määrän grindausta ja luolastoista pitää uudelleen ja uudelleen palata "pokecenteriin" parantamaan omat coromonit. Sitten uudelleen luolastoon ja taas parantamaan, kun on vähän aikaa edetty.

Välillä pelissä on puzzle tyylin tehtäväjaksoja, jotka ovat ihan helppoja, mutta joihin juuttuu, koska pikku virheiden jälkeen aloitetaan aina uudelleen. Kärsivällisyys on tässäkin koetuksella, kun haluaisin päästä tarinassa eteenpäin muutenkin hitaan etenemisen kanssa.

Rahasta on pulaa, eikä sitä helposti pysty hankkimaan. En pystynyt ostamaan spinnereitä (pokeballs) juurikaan, koska parantamistarvikkeet veivät rahat. Onneksi niitä löytyi sieltä täältä, ja pystyin joitakin coromoneja ottamaan kiinni, mutta miten tällainen suunnittelu on perusteltavissa?

Rahaa saa taistelemalla NPC hahmoja vastaan, mutta ne voi taistella vain kerran. Muita keinoja on, mutta niihin vaaditaan paljon peliaikaa ja peli alkoikin tuntua erityisesti mobiilipeliksi suunnitellulta ja junnaaminen kysyi taas sitä kärsivällisyyttä.

Luulin, että rahahuolet johtuivat tekijätiimin kokemattomuudesta, mutta kun viimein ymmärsin sen olevan tarkoituksella peiliin rakennettu piirre, luovutin lopullisesti.

Peli on kaunis, viehättävä ja teknisesti miellyttävä, mutta silti sen pelaaminen oli oudon ärsyttävää ja kitsasta. Toivon, että kehittäjiltä pian ilmestyvä uusi peli olisi anteliaampi kokemus.
 
Viimeksi muokattu:
Clair Obscur: Expedition 33 (PS5)

En ole pelannut oikeastaan ikinä vuoropohjaisia roolipelejä. Tämä kiinnosti koska tässä oli vuoropohjaisen taistelun mukana myös hieman reaktiokykyjä.

Itse juoni oli heti alusta kiinnostava vaikkakin lähtee melko verkkaisesti käyntiin. Grafiikat ovat hienot, musiikki on juhlavaa.

Kun itse pelaaminen alkaa se onkin todella ontto. Itse maailmat ovat pelkkiä tyhjiä kulisseja ja niissä ei tapahdu mitään ylimääräistä eikä niissä voi tehdäkään yhtään mitään ylimääräistä. Käytännössä kaikki aika joko taistellaan tai haahuillaan ympäriinsä. Tai päivitetään aseita, mietitään oikeita pictocsia tai pölistään partyn kesken. Joitakin sivutehtäviä kuitenkin on. Maailman satunnaisilta NPC:eiltä on turha odottaa mitään järkevää dialogia.

Itse taistelu on vuoropohjaista ja sitten väistely tai torjuminen on reaaliaikaista. Kuin tanssia tai rumasti sanottuna sitä ysärin reaktiopeliä missä painellaan vain tietyn valon syttyessä oikeaa nappia. Erittäin ohutta mutta tavallaan toimivaa. Myös hieman addiktoivaa. Kuitenkin kaikki ärsyttävimmät Soulseista matkitut hidastusliikkeet on tietysti mukana millä harhautetaan pelaajaa. Oikeastaan kun omat hahmot vain seisovat paikallaan, ei johonkin bossiin voi mitenkään valmistatua etukäteen tai selvitä oikein edes tuurilla, vaan mennään käyttäen yritys-erehdys-taktiikkaa. Pelasin PS5:llä ja tuntui että parry ei onnistunut mitenkään ennen vaihtoa Performance-tilaan. Parry tuntui muutenkin toimivan välillä vähän miten sattuu.

Kuitenkin taisteluun alkaa vähän turtua jossain vaiheessa ja tein hahmoni varmaan jotenkin persiilleen, koska ne kuolivat usein 1-2 iskusta. Pelissä on useampi tarinan osuus, ja toisen osan jälkeen peli lässähti minusta juonen osalta kuin pannukakku. Lisäksi tässä vaiheessa hahmoille saa uusia kykyjä, joilla damagen saa niin sanotusti katosta läpi. Niinpä loput bossit menivät melkein 1-2 iskun läpihuutoina, sitä kuuluisaa pahinta bossia en viitsinyt edes vaivautua.

Itse pelimekaniikan osalta vähän kuin mobiilipeli, tarina nostaa pelin luokkaan "ihan ok". 7/10.
 
Blue Prince (PC)

Tuskastumisten kautta voittoon.

Poika perii isosetänsä mystisen kartanon. Sen lunastamiseen on vain yksi ehto, pitää päästä huoneeseen 46. Kuulostaa helpolta, mutta talossa on vain 45 huonetta ja ne vaihtuvat päivittäin... Peli on yhden miehen, Tonda Rosin suunnittelema (joskin muita tekijöitä on mukana iso liuta), mikä on jo itsessään hatunnoston arvoinen temppu. Se alkaa talon aulasta, jossa on kolme ovea. Aina kun oven avaa, valitaan yksi kolmesta arvotusta huoneesta. Talon toisella laidalla häämöttää mystinen eteiskamari, joka on aika selkeä tavoite. Mutta sinne pääsy ei ole aina taattu, kiitos satunnaisuuden. Monesti päivä jäikin siihen, kun kaikki huoneeni päättyivät umpikujaan. Mitä pitemmälle pelaa, sitä enemmän ymmärtää talon sääntöjä. Samalla kuitenkin tuskastuminen kasvaa, kun haluaisi kokeilla keksimäänsä uutta kikkaa ja RNG vaan naureskelee.

Mutta sitten tulee se onnekas rundi, jolloin pääsee eteenpäin. Mulla oli aiemmin tänään yksi sellainen, ja ajattelin, etten tänään enää moista koe, hyvä jos koko viikolla. Mutta kuin ihmeen kaupalla tuli vielä toinen ja peli oli läpi. Tai tarkalleen vain päätavoite, sillä talo on täynnä yhtä sun toista löydettävää. Mutta eiköhän tämä saa riittää tästä, lopussa oli sen verran hyvä fiilis, kun olin päässyt loppuun kurkkimatta ulkoisia vinkkejä. Peli tasapainoilee onnistumisen endorfian ja satunnaisuuteen tuskastumisen välillä. Totta puhuen meinasin yksi päivä lopettaa pelin kesken... Hyvä kuitenkin etten, moni on vissiin näin tehnyt, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Aikaa tähän meni vähän alle 17 tuntia, mikä oli hieman yllättävää. Olin henkisesti varautunut pitempään urakkaan.
 
Dead Island 2 - (PC Epicin ilmaispelit osa XXXV)

Ensimmäinen osa tuli pelattua rapiat 12 vuotta sitten läpi ja jätti jälkeensä joitakin positiivisia fiboja, mutta pääasiassa niin monta negatiivista muistoa, että peliin ei koskaan tehnyt mieli palata kuin ihan hetkellisesti. Jopa ilmaiseksi saatu Riptide lisäri jäi sit kokonaan testaamatta. Dying Light iski sitten "kuin sata volttia" paljoin viimeistellympänä tuotoksena. Erityisesti mitään hypeä ei jatko-osan suhteen ollut ja kun pelin sit ilmoitettiin julkaistavan, ei kiinnostusmittari oikeen värähtänyt varsinkaan kun vähän katto pelivideota. Ilmaiseksi Epicistä saatuna pistettiin kuitenkin testiin ja kyllähän siinä tovi vierähti ja välillä ihan nautiskellen.

Peli on siis 1st person räiskintää ja hakkaamista zombien valloittamassa Los Angelesissa. Pelin alku tuntui jotenki todella ummehtuneelta. Olin hetken aikaa aika varma, että peli oli ollut valmis silloin sata vuotta sitten ja nyt vain vähän graafista silottelua päälle. Ensitunnit ei olleet erityisen hauskaa ja aiheutti hieman pohdintaa kun pelaamisen jälkeen oli 'syyllinen olo' ajan hukkaamisesta. Aloinkin mielessäni vertaamaan tämmöistä peliä johonki somen selailuun tai tosi-TV:seen, tavallaan ymmärtää ettei tässä mitään järkeä ole, mutta käyttää silti.

Lentsikka putoaa ja valitaan yksi monesta hahmosta, erot näiden välillä on varsin pieniä joten erot on lähinnä hahmojen "luonteissa". Otin jonku joka vähiten vaikutti GenZ stereotyypiltä. Osoittautui paskaksi valinnaksi, koska hahmo juonen aikana sekosi ihan totaalisesti ja loppua kohden luuli tulleensa hauskaksi. Mukahauskoja onelinereita ja heittoja nakellaan vähän väliä ja koko zombihomma lyödään ihan läskiksi tarinan kerronnan osalta. Päätehtävien välivideot on draamaa ja sivutehtävät surkeaa päällenaurettua komediaa. Aika pian alun jälkeen ohitin täysin sivutehtävien liibalaabat ja jätin lukematta ja kuuntelematta kaikki köykäset viestit ja äänijutut mitä peli tarjos. Kässärin osalta peli on aika tylsä ja kierrättää kaikki mahdolliset kliseet. Löydettävät viestit on pääasiassa "teen arkeani, oh no zombi, nyt kuolen" tyyppisiä jaaritteluja. Sivuhahmot on se typerän tylsä kavalkadi kaikkia kliseitä, ja peli jopa tiedostaa sen kun päähahmo toteaa "why only freaks survive". Tehtävät on luokkaa "hae pizza" kalsareissa hilluvalle kaljamahalle. Alan olla vissii aivan liian vanha joillekki peleille.

Peli on ihan ok näköinen, ei mitään mistä kotiin kirjoittelisi, mutta ajoi asiansa. Jonkin verran graafisia bugeja oli, joskin lieviä ja piirtoetäisyys oli luokattoman huono. Äänimaailma ihan ok, musiikit on välillä modernia musiikkia, välillä oudosti pätkivää tunnelma/toimintamusiikkia, joka saa hetkeksi varpailleen ja sit sen aiheuttaja onkin perus zombi jonka ohi juuri kävelit. Zombit hajoavat näyttävästi eri vahinkotyyppeihin mikä tuo ihan erillälailla munakkuutta meleetaisteluun, varsinkin ton Callisto Protocolin pölymiekalla hinkuttamisen jälkeen.

Pelattavuus on perushyvä. Zombeja voi pätkiä palasiksi, murskata, sytyttää tuleen, kärventää sähköllä, sulattaa hapolla ynnä muuta ja se näkyy myös zombeissa. Lähitaisteluaseita on kymmeniä erityyppisiä ja sieltä nopeasti löytää ne omat lempparit. Aseita voi päivittää, niin ominaisuuksilla kuin tasoa nostamalla, joten omaa lempparia voi käyttää vaikka koko pelin läpi. Pyssyt tuntuu tarpeeksi munakkailta, että niitäkin on mukava käyttää. Ainoa miinus oli, että meleeaseet oli aika helposti hajoavaa sorttia niin niitä sai korjailla vähän väliä varsinkin pelin alkupuolella missä pyssyjä oli vähän tarjolla.

Jostain syystä tää peli kuitenki tuntuu vanhalta. Ei siis Super Mario vanhalta vaan joltain Postal 2 - Dead Island 1 tason vanhalta. Grafiikka on melkein nykypäivää, mutta muutenki ei tuu fiilis mistään modernista tuotoksesta. Vaikea osoittaa sormea mistä se käytännössä pelissä johtuu. Pelin tasot on ihan hyvät, mutta eri alueiksi jaettuja ja pienehköjä, joka nykypäivän massiivisiin open world tuotoksiin verrattuna tuntuu vähän köykäseltä. Toisaalta peli ei päässyt sitä myöten kasvamaan liiaksi, mutta pitkitetty sitä silti oli eri sivutehtävillä jotka aukesi vasta kun tiettyjä tarinatehtäviä oli tehtynä.

Pelin pelastaa täysin sen ihan hauska pelattavuus, joka paranee pitemmälle mentäessä kun erilaisia zombintappokeinoja annetaan. Oli jotenkin tyydyttävää katsoa kun keihäs lävisti zombin pään, sytytti sen palamaan ja happo sen vieressä seisovan kaverin. Peli ei omasta mielestä ollut mitenkään vaikea, mutta kuolin usein pelin kepeydestä johtuvan keskittymiskyvyn puutteen johdosta. Kuolemasta ei juuri rangaista niin ihan sama huitoa ja heilua. Lopun saavuttua en kuitenkaan oikein innostunut enää sivutehtävistä ja ne tarjosivat lähinnä hitusen parempaa loottia ja rojua mitä oli jo liiankin kanssa. Toisaalta kone tuntui sanovansa itsensä irti loppumetreillä niin ehdin jo miettiä, että tuleekohan tätä edes pelattua loppuun jos tulee pitkä tauko.
 
Heseman sanoi:
Blue Prince (PC)

Tuskastumisten kautta voittoon.

Poika perii isosetänsä mystisen kartanon. Sen lunastamiseen on vain yksi ehto, pitää päästä huoneeseen 46. Kuulostaa helpolta, mutta talossa on vain 45 huonetta ja ne vaihtuvat päivittäin... Peli on yhden miehen, Tonda Rosin suunnittelema (joskin muita tekijöitä on mukana iso liuta), mikä on jo itsessään hatunnoston arvoinen temppu. Se alkaa talon aulasta, jossa on kolme ovea. Aina kun oven avaa, valitaan yksi kolmesta arvotusta huoneesta. Talon toisella laidalla häämöttää mystinen eteiskamari, joka on aika selkeä tavoite. Mutta sinne pääsy ei ole aina taattu, kiitos satunnaisuuden. Monesti päivä jäikin siihen, kun kaikki huoneeni päättyivät umpikujaan. Mitä pitemmälle pelaa, sitä enemmän ymmärtää talon sääntöjä. Samalla kuitenkin tuskastuminen kasvaa, kun haluaisi kokeilla keksimäänsä uutta kikkaa ja RNG vaan naureskelee.

Mutta sitten tulee se onnekas rundi, jolloin pääsee eteenpäin. Mulla oli aiemmin tänään yksi sellainen, ja ajattelin, etten tänään enää moista koe, hyvä jos koko viikolla. Mutta kuin ihmeen kaupalla tuli vielä toinen ja peli oli läpi. Tai tarkalleen vain päätavoite, sillä talo on täynnä yhtä sun toista löydettävää. Mutta eiköhän tämä saa riittää tästä, lopussa oli sen verran hyvä fiilis, kun olin päässyt loppuun kurkkimatta ulkoisia vinkkejä. Peli tasapainoilee onnistumisen endorfian ja satunnaisuuteen tuskastumisen välillä. Totta puhuen meinasin yksi päivä lopettaa pelin kesken... Hyvä kuitenkin etten, moni on vissiin näin tehnyt, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Aikaa tähän meni vähän alle 17 tuntia, mikä oli hieman yllättävää. Olin henkisesti varautunut pitempään urakkaan.
Napsauta laajentaaksesi...
Tää oli aika koukuttava peli ja kaiken lisäksi sellainen, että tuo läpipeluukin on vähän häilyvä käsite, sillä kartano on tosiaan täynnä salaisuuksia. Mulla jäi peli siinä vaiheessa (ikuiselle?) tauolle, kun kaikkea muutakin pelattavaa tuli isot kasat. Tuossa vaiheessa mulla oli mittarissa ~68h.
Kyllä tuossa sai päätä hakata välillä seinään, kun ns. "kortit" ei osunut kohdilleen, tai jonkun pienen asia takia piti hinkata useampi (pelin sisäinen) päivä.
 
The Alters (PC)

Jan Dolski on osa Ally-yhtiön Dolly-tutkimusretkikuntaa etsimässä rapidium-nimistä ainetta, joka mahdollistaa elävien olentojen supernopean kasvamisen. Reissu vaan menee mönkään ja Jan on ainoa henkiinjäänyt. Yksin ei pysty tukikohtaa pyörittämään, joten hän joutuu kokeilemaan kvanttitietokoneen ja rapidiumin mahdollistamaa haarautumista, jossa hänestä luodaan klooneja erilaisilla historioilla, altereita. Syntyy Jan Teknikko, Jan Tiedemies ja niin edelleen. Juoni pyörii selviytymisen lisäksi altereihin liittyvissä moraalisissa kysymyksissä ja siinä, voiko langan päässä oleviin korporaatioheppuihin luottaa. Se on ihan jees ja päättyy omien valintojen perusteella, ainakin itselläni ihan kohtuu hyvin.

Itse peli on resurssihallintaa. Pää-Jania ohjataan niin tukikohdan sisällä kuin ulkona, jossa voi liikkua vain päiväsaikaan, yöllä säteilytasot nousevat hengenvaarallisiksi. Kuolemaan ei pääse, sillä jos sattuu saamaan liikaa säteilyä, joku altereista tulee pelastamaan. Siinä rytäkässä tosin alter itse saa säteilyä ja Kolmatta Naista lainaten, päivä kuluu hukkaan. Erilaisia resursseja pitäisi kerätä ulkoa ja tukikohta pitää pystyssä. Yleensä on vähän liikaa tekemistä, joten priorisointi on pakko. Aina uudelle alueelle siirryttäessä iskee ensin paniikki, että kuinka saa kaiken tehtyä ennen kuin aurinko nousee ja polttaa kaiken poroksi. Liikaa stressiä ei tästä kuitenkaan lopulta noussut, sillä alueet ovat sopivan kokoisia eikä normaalilla vaikeustasolla ollut lopulta isommin vaikeuksia saada kaikki tehtyä ennen kuin on aika siirtää tukikohtaa.

Teknisesti peli pyöri ihan ok UE5-peliksi. Muutama shader-piikki tuli siellä täällä vastaan, eniten ärsytti kun koitti väistellä ulkona liikkuvia anomalioita ja kamera alkoi piikkien vuoksi heilua kuin heinämies ja Jan ottaa säteilyä. Lisäksi gamepass-versiossa oli välillä käsittämättömän näköistä grafiikkaa, taisi ainoastaan XeSS olla se, millä kuvasta sai siedettävän näköistä. Ei se peliä pilannut, mutta vähän ihmetyttää kun tämä on AMD:n sponssaama peli. Tätä genreä en yleensä pelaile, siitä oli vaan sen verran pöhinää netissä, että kiinnostus ylittyi ja oli se ihan tähän käyttämäni ajan (ehkä reilut 20 h) arvoinen.
 
Indiana jones and the great circle+lisuri, läpi. Melko kädenlämpöinen 7/10. Hahmot, dialogi, juoni irrallisia copy/paste palasia mitkä eivät tuottaneet koherenttia kokonaisuutta. Pelattavuus tahmea. Puolivälistä eteenpäin tuntui että loppuispa jo mutta ei viitsinyt jättää kesken kun kerran pelistä maksettu. Tuntuu, että otettu vain elementtejä mitä indiana jonesissa pitäisi olla ja ei saatu niitä kohtaamaan oikein missään kohtaa. Ehkä olisi kannattanut tehdä joko elokuvatyylinen kokemus ja korjata hahmot+dialogi+juoni tai sitten keskittyä toimintaan ja korjata pelattavuus. Nyt ei oikein mikään toiminut keskivertoa paremmin. Puzzlet toistivat itseänsä.
 
Nathorr sanoi:
Lisääntymisteknisistä syistä videopelit ovat jääneet syksyn sateiden myötä vähemmälle, mutta pienissä annoksissakin pelattuna pelejä tulee lopulta läpäistyä. Tällä kertaa palasin 2,5 vuotta myöhemmin Little Nightmares -pelisarjan pariin, kun sitä oli tarjolla Humble Bundlen kautta halvalla.

Little Nightmares - Secrets of The Maw (PC)

Kyseessä on siis ensimmäisen pelin DLC, jossa palataan tuttuun ympäristöön uudella hahmolla. Samanlaista settiä tiedossa kuin emopelissä, mutta ehkä vähän enemmän pulmanratkontaa ja vähemmän tasoloikkaa, joka on ihan kiva, sillä kontrollit ovat edelleen välillä haastavat. Tunnelmaltaan erinomainen, vähän karmiva ja vähän ällö. Tämä kannattaisi pelata heti emopelin perään, sillä tiesin lopusta, että se on jotenkin merkityksellinen, mutta en millään muistanut, että miksi. Noh, Google auttoi. Tämä peli päättyy juuri ennen emopelin ehkä merkittävintä kohtausta. Huvittavaa muuten, että siinä missä emopelin olen läpäissyt 3 tunnissa, tähän tuhlasin peräti 4,5 tuntia. Osa ajasta on valikoissa istumista, kun tuli yllättäviä keskytyksiä. Oli miten oli, ehdottomat suosittelut sarjan faneille. Nyt voi viimein jossain vaiheessa pelata kakkosenkin, jonka poimin jo kesäalesta talteen. 4/5.
Napsauta laajentaaksesi...
Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.
 
Nathorr sanoi:
Little Nightmares II Enhanced Edition (PC)

Show jatkuu. Samaa kamaa kuin ykkönen ja lisäri, tosin tässä on suurimman osan ajasta tuttu hahmo apurina. Graffat on rutkasti paremmat kuin ennen, mutta emmä muuten osaa sanoa oikein mitään, mitä en olisi jo ennen sanonut. Taattua laatua, enkä muuta kaipaakkaan. 4/5.
Napsauta laajentaaksesi...
Nää Nightmaresit ovat minusta laatukamaa, tykkään myös 3. osasta
 
Atomfall (PC)

Hahmo herää bunkkerista, eikä muista mitään. Hän on joutunut keskelle outoa Windscalen ydinvoimalan läheisyydessä olevaa eristysvyöhykettä. Pois pitäisi päästä, mutta sepä ei onnistukaan noin vain. Bunkkerissa oleva toinen hahmo antaa suunnaksi Interchangen. Mikä ja missä on Interchange? Kuka soittelee pelaajalle puhelinkoppeihin? Paljon mysteereitä, jotka tulisi selvittää.

Peli sijoittuu vaihtoehtoiselle 60-luvulle ja sisältää paljon brittiestetiikkaa ja -murretta. Punaiset puhelinkopit ovat vain jäävuoren huippu. Pelillisesti se on kuin Stalkerien ja Falloutien äpärälapsi, jääden kuitenkin kummastakin jälkeen. Alotin tätä itse asiassa ennen Keeperiä, mutta kyllästyin parin tunnin jälkeen totaalisesti. Päätin kuitenkin antaa vielä toisen mahdollisuuden. Sekin jatkui todella tuskaisesti ja vasta yhteensä noin 3-4 h jälkeen peli alkoi iskeä. Sen erikoisuus ja samalla vahvin puoli on, että se ei pitele liikaa kädestä. Tehtävät ovat vain vihjeitä, joita seurata. Kartalle ei tule tähtäintä, joka osoittaa oikean kohteen. Tosin vihjeet ovat sen verran hyviä, ettei niitä yleensä tarvitse isommin miettiä. Yksi alkupuolella tosin oli, ettei ollut mitään hajua. Menin sitten satunnaiseen kohtaan karttaa tutkimaan ja sieltä löytyikin sattumalta seuraava vihje. Tämä nosti kiinnostusta ja jaksoin pelata pelin loppuun. Mikä välillä olikin tuskaa sillä oikeastaan kaikki muu pelissä tökkii.

Ammuskelu on tönkköä, mikä toki voi olla suunniteltua. Mutta vastapainoksi hiippailun soisi olla hyvää, mutta sekin on tönkköä kuin mikä. Muut hahmot näkevät pelaajan melko helposti, paitsi jos kyykistelee polvenkorkuisessa ruohossa... Juonikin on, sanotaanko hyvin stalkermainen, jopa vähän liikaakin. Aloitin laittamalla kaikki osa-alueet (ammuskelu, selviytyminen ja tutkiminen) haastavalle, mutta laskin ammuskelun aika pian kasuaalille kun ei jaksanut kiinnostaa. Sillä peli muuttui siedettäväksi. Oli se kokonaisuutena lopulta ok, mutta ilman hyvin toteutettua tutkimista eipä tästä paljoa jäisi sanottavaa.
 
The Secret of Monkey Island: Special Edition (PC)

Mulla tulee aina välillä hirveä himo päästä pelaamaan point & click -pelejä. Viimeksi se tapahtui syyskuussa, kun listalle valikoitu LucasArtsin klassikon uusintaversio. Pelistä jäi viimeiset puoli tuntia pelaamatta perheenlisäyksen takia, mutta nyt sain tarinan viimein päätökseen.

Eli kuten genre paljastaakin, tässä huumorilla kyllästetyssä seikkailupelissä kliksutellaan hahmoa läpi eriskummallisten alueiden ratkoen useimmiten melko loogisia pulmia. En ole näiden pelien kanssa kasvanut, joten en aina osaa lähestyä ongelmia oikeasta kulmasta, mutta onneksi pelin sisäinen hint-toiminnallisuus auttaa eteenpäin paljastamatta ratkaisua suorilta. Peli on erinomainen myös siltä kantilta, että tässä ei ilmeisesti voi jäädä jumiin, vaan peli on läpäistävissä valinnoista huolimatta.

Huumori on kaiken keskiössä, välillä naureskelin ihan ääneen pelin hölmöä huumoria ja hauskoja hahmoja. Päähahmo vaikuttaa sinisilmäiseltä typerykseltä, joka on kuitenki yllättävän neuvokas. Grafiikoiltaan uusintapainos on miellyttävä, monelle kun tuo alkuperäinen saattaa olla jo liian retro. Pelin soundtrack on erinomainen ja ruokkii ennestään pelin teemaa. Pelin taso ehkä putosi vähän toisessa chapterissa, mutta ei niin paljoa, että olisi oikeasti harmittanut.

Näkisin, että tämä on erinomaisen aloittelijaystävällinen peli genren maailmaan. Mulla on aiempaa kokemusta Grim Fandangosta ja Day of the Tentaclesta, jotka olivat molemmat aivan liian vaikeita. Tästä voisi periaatteessa suoriutua ilman oppaitakin. 5/5, viihdyin.
 
Viimeksi muokattu:
God of War (2022 PC)

Tämä alesta napattu peli tuli tahkottua läpi 27,3h. Tein jonkin verran sivutehtäviä mutta suurin osa taisi jäädä tekemättä. Kova hehkutus oli tästä pelistä mutta nyt tuli henkilökohtaisesti putkijuoksupelien kiintiö täyteen :D Vähän yritetty naamioida mutta loppujen lopuksi painellaan milloin missäkin käytävässä eteenpäin ja välillä tulee jotain puzzlea eteen ja pyöritään vähän aikaa ympyrää. Alkoi toistamaan itseään aika nopeasti. Suurin osa erilaista comboista tuntui täysin tyhjänpäiväisiltä ja lopulta koko peli tuli klikkailtua läpi muutamalla perusjutulla. Tarinassa oli hyvät puolensa ja plussaa siitä että Atreus oli hyödyllinen tapaus eikä mikään holhottava. Loppu oli vähän laimea, jäi vähän fiilis että "tässäkö tämä oli".

Käyttöliittymää olisi voinut myös tuunata vähän PC:lle paremmaksi. Todella tahmeaa hallita kaikkia aseiden ja panssareiden lisäkilkkeiltä. Kaikenkaikkiaan "ihan ok" 6/10 mutta ei kovin paljon innostanut.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
295 755
Viestejä
5 048 006
Jäsenet
80 971
Uusin jäsen
Samppa__

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom