Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Hulikopteri]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Kirjat kannattaa lukea ehdottomasti Witcheristä. Kai sitten sen jälkeen voi melkein hypätä mihin osaan tahansa. Ekasta Witcheristä en tiedä, mutta kakkonen ja kolmonen olivat varsin hyviä pelejä.

 

[timppeli]

Oman backlogin tuijottaminen on kyl välillä masentavaa, toisaalta ite karsin sieltä vähän väliä pelejä ja toisaalta lisäilen, että pysyy jotenki mielekkäänä. Eli siis jossain vaiheessa totean, että eipä tuo joku peli enää kiinnosta yhtää vuodelta 2006 vaikka sen on ostanut 2009 nii jääkööt sitten tonne "pelaamattomat" kansioon Steamissa. Sit on erikseen "pelaa uudestaan" ja "jonossa" kansiot, joista sit valitaan seuraavaa pelattavaa. Toki ei näihinkään koskaan pidä jymähtää, jos yhtäkkiä tulee hinku pelata jotain, nii sit pelataan sitä, mutta noista saa aina sen inspiraation jos tuntuu että ei oikeen tiiä mitä pelais.

Viime vuosina oon kyl saanut onneksi ostettujen pelien backlogia karsittua urakalla, paha vaan, että ostamattomien pelien backlogi alkaa olla myös melkonen. Siis niiden pelien jotka haluaa nähdä ja kokea.

No juu tää on tätä. Koen ison henkilökohtaisen pelibacklogin onneksi enemmän positiivisena "ongelmana", ikäänkuin oma elokuvakirjasto tai vaikka sitten Netflix-tilaus jossa miettii mitäköhän katsoisi tai pelaisi seuraavaksi, oikein hekumoiden ajatuksella kuukausi- ellei vuosikaupalla.

Kun on pikkuskidinä kokenut sen vastakkaisenkin eli ostin (tai siis sain lahjaksi) epähuomiossa kotipelitietokoneen joka ei sitten menestynytkään markkinoilla ja sille ei oikein ilmestynyt mitään uusia pelejä enää, niin pelaili paria sille ostamaansa peliä satoja kertoja läpi... Se ei ollut kiva tunne, pelibacklogin puute.

Pitäisi toisaalta uskaltaa pelailla vaikka lyhyempiä indie-pelejäkin välillä. Liian herkästi tartun seuraavaan 120-tuntiseen roolipeliin jossa minun verkkaisella pelitahdillani kuluu helposti kuukausia. Esim. joku LIMBO tasohyppely joka oli ihan kiva ja jonka pelasin läpi yhdessä vuorokaudessa, tai Portal joka taisi mennä kahdessa päivässä läpi eikä harmittanut, just sopivan pituinen peli ja jäi hyvä maku suuhun, varsinkin loppu oli mahtava.

Jos pelaan jotain vanhaa peliä tuhannetta kertaa läpi (Starcraft, Half-life 1-2, ekat Serious Sam pelit jne...), silloin kyllä tulee vähän morkkis että kunpa olisi senkin ajan uskaltanut käyttää jonkun uuden pelin pelaamiseen. Vähän kuin katselisi lempielokuvansa tai TV-sarjansa tuhat kertaa läpi, sen sijaan että katsoisi jotain uutta.

Ja sitten henkilökohtainen paheeni eli Team Fortress 2, ilmainen online ammuskelu joka on syönyt ihan liikaa muuta peliaikaa, ja syö edelleen. Saman teki kauan sitten jo eka Quake TeamFortress (ja MegaTeamFortress), sekä sitä seurannut Team Fotress Classic.

 

[AsiJu]

Minullakin se on backlogiin ostettu, taisi olla heti julkaisupäivänä eiku taisin jopa preorderata GOG.com:ssa.

Melkein hävettää myöntää ja hävettääkin myöntää yksi juttu: minulla on The Witcher 1-2 ostettuna jo joskus 2011 (GOG.com pelikaupasta, liityin sinne tuona vuonna nimenomaan ostaakseni nuo pelit digitaalisina DRM-free), ja The Witcher 3 myös samasta paikasta.

Vielä en ole niitä erityisemmin pelannut. Asentanut kylläkin ja pelannut ehkä ekat 5 min jokaista Witcheria, vain nähdäkseni miten hyvin pyörivät silloisilla koneillani/läppäreilläni.

Varmaan haluaisin nuo pelata ensin läpi ennen Cyberpunkin pariin hyppäämistä, ikäänkuin vain nähdäkseni miten CDPR-pelit ovat kehittyneet vuosien saatossa? Lisäksi mietin pitäiskö katsoa sekä alkuperäinen puolalainen Witcher TV-sarja läpi sekä myös Netflix-sarjan kaksi ekaa kautta, ja ehkä jopa lukea pari kirjaa ennen pelejä? Tai toisinpäin? Tai sitten ei mitään?

Ei noiden pelaamattomuudelle muuta syytä ole kuin että on niin paljon muutakin kiinnostavaa pelattavaa. Yhtä paljon mietin sitä että pitäisi varmaan pelata nuo kaikki omistamani Monster Hunter pelit läpi, aloittaen PS2-peleistä... Sen jälkeen kun Humble Bundlesta ostin kokoelman niitä uudempia Monster Huntereita pikkurahalla. Ja koko Metal Gear (Solid) sarja, jne. jne. jne... Niin paljon pelattavaa, niin vähän elinvuosia jäljellä...

Aloitin Cyberpunkia pari vuotta sitten, varmaan niitä aikoja kun ensimmäiset päivitykset oli tullut ja se oli pelattavassa kunnossa, ja ei siinä mitään vikaa sinänsä, ei vaan silloin napannut jatkaa syystä tai toisesta.
Peli kuitenkin vaikutti juuri itselle passelilta imsim / rpg hybridiltä ja looter shootereistakin pidän.

Pitäähän se joskus pelata ihan vaan kokemuksen vuoksi!

Tuohon muuhun sanoisin, että jos tuolle linjalle lähdet se on loputon suo
Nappaa kirjastosta se peli mitä haluat pelata ja pelaa, oli edeltäjät hankittuna ja pelattuna tai ei

Mutta joo itsellä on kanssa kirjastossa kaikenlaisia hankintoja, alet on kaikista pahimpia "katopa onpa halvalla, vois olla mielenkiintoinen".
Seuraavaksi muistat sen pelin vuosien päästä kun selaat kirjastoa ja "mikäs se tuo on"

Olen myös tullut siihen tulokseen, että kaikkein pahin backlogin siivouksen pysäyttäjä ei ole uudet pelit vaan kaikki ne vanhat, jotka löytää uudestaan.
Mutta sehän on vaan positiivista, että löytyy hyvää pelattavaa jo valmiiksi.

 

[Migu]

Kirjat kannattaa lukea ehdottomasti Witcheristä. Kai sitten sen jälkeen voi melkein hypätä mihin osaan tahansa. Ekasta Witcheristä en tiedä, mutta kakkonen ja kolmonen olivat varsin hyviä pelejä.

Pelasin jouluna ykkös Witcherin läpi ja mielestäni peliä voi suositella, jos Noiturin maailma muutenkin kiinnostaa. Lähdin ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja yllätyin positivisesti sillä jotenkin pelin tunnelma vain vei mennessään. Toki nexusmodsista tuli ladattua tusinan verran grafiikkaa ja elämänlaatua parantavia modeja.

 

[Refloni]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Poika muuttaa idylliseen tuppukylään keskelle vuoria. Kavereita löytyy nopeasti ja elämä on alkuun seesteistä, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta että kylässä on jotain karmivaa. Synkät salaisuudet ja salaliitot pilkahtelevat ja kaverit alkavat käyttäytyä oudosti. Keneenkään ei kannata luottaa, ei ainakaan silloin kun toisella on terävä esine kourassaan.

Tarina on hidas ja vaatii jonkin verran animensietokykyä, mutta kauhu on ihan toimivaa ja mysteeri on mielenkiintoinen. Tunnelmaa luodaan taitavasti ja hyppysäikkyjä käytetään hyvin säästeliäästi. Taisin kuitenkin bongata lopusta ison juoniaukon. Mikseivät Hanyuu ja Rika vain seuranneet Takanoa Watanagashin iltana? Heillä oli siihen erittäin hyvä syy (Takano kuolee joka silmukassa), täydellinen toteutuskeino (Hanyuu on näkymätön aave) ja loputtomasti mahdollisuuksia (aikasilmukka).

Umineko When They Cry

Kuka pelkää noitia? Hullu pohatta pitää sukukokouksen syrjäisellä saarella. Vieraita kiinnostaa lähinnä perinnöstä neuvottelu, mutta äkkiä ihmisiä alkaa kuolla. Saarella asuva noita on päättänyt tappaa kaikki murharituaalissa, mikä suututtaa päähahmon, joka ei usko taikuuteen. Legenda kertoo myös kätketystä kulta-aarteesta. Tiukasti Japaniin sidotun Higurashin jälkeen Umineko on yllättävän länsimaistyylinen ja on selvästi ottanut inspiraatiota murhamysteerien klassikoista, kuten Agatha Christien tuotannosta. Fanipalvelua sun muuta japanilaisperseilyä on todella vähän, joten Uminekoa kehtaa suositella paljon laajemmalle joukolle kuin Higurashia. Sitä voi myös pelata tietämättä Higurashista mitään, spoilaa lähinnä että yhdessä sen hahmoista on jotain outoa.

Sekä Higurashi että Umineko ovat visuaalisesti todella karun näköisiä, koska kirjailija ei osaa piirtää. Molemmista kirjoista on kuitenkin tehty Playstation 3:lle remaket, jolloin grafiikkaa paranneltiin joka osa-alueella ja niihin lisättiin paljon elämänlaatuparannuksia, kuten ääninäyttely. Nämä parannukset pystyy lisäämään modilla myös PC-versioon. Homma ei toimi täydellisesti: peli kaatuilee skipatessa pitkiä tekstipätkiä ja jotkin konsoliversion ominaisuudet, kuten huulisynkka, jäävät puuttumaan. Modattu kirja on PC:llä ylivoimaisesti perusversiota parempi kokemus, mutta paras tapa kokea nämä on epäilemättä PS3.

Epäluotettava kertoja on murhamysteereissä harvinaisuus hyvästä syystä. Umineko puhuu välillä läpiä päähänsä, mutta noudattaa omia sääntöjään, jotka selitetään alkupuolella. Omaperäinen ratkaisu sallii pelin käyttää kerronnassa kaikenlaista älytöntä ja mysteeri tuntuu silti reilulta. Tarina on yksi parhaita, mitä olen koskaan nähnyt peleissä... eikun siis kirjoissa... no, ylipäätään missään. Myös musiikki on aivan uskomattoman hyvää. Tämä on korkeakulttuuria, jota kuuluu nauttia kädessä lasi punaviiniä tai ainakin Dr. Pepperiä.

Haluaisin suositella Uminekoa jokaiselle kaverille, sukulaiselle ja kadulla vastaan tulijalle. Matkassa on kuitenkin yksi mutka.

Ei keneltäkään voi pyytää tällaista aikainvestointia. Kumpikin "peli" on periaatteessa yli sadan tunnin välinäytös, ja se on todella pitkä aika istua kliksuttamassa seuraavaa repliikkiä. Molempien kirjojen kerronta on hidasta, asioita selitetään pitkästi ja jaaritellaan, eikä käännöskään ole ihan huippuluokkaa. Umineko on mestariteos, mutta siinä on paljon ilmaa joka saattaa tulla lukunautinnon tielle. Higurashi taas... sekin on hyvä, mutta sen kanssa on vielä vaikeampi perustella kirjaan käytettyä aikaa.

No, onko Silent Hill sitten hyvissä käsissä? En tiedä. Ryukishi osaa kirjoittaa pelottavia tilanteita ja rakentaa hyytävää tunnelmaa, ja kirjojen hyppysäikytkin on tehty hyvällä maulla, mutta tarinankerronta pitkän kaavan kautta voi karkottaa pelaajat. Murhamysteerien suhteen mies on nero.

 

[AsiJu]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Poika muuttaa idylliseen tuppukylään keskelle vuoria. Kavereita löytyy nopeasti ja elämä on alkuun seesteistä, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta että kylässä on jotain karmivaa. Synkät salaisuudet ja salaliitot pilkahtelevat ja kaverit alkavat käyttäytyä oudosti. Keneenkään ei kannata luottaa, ei ainakaan silloin kun toisella on terävä esine kourassaan.

Tarina on hidas ja vaatii jonkin verran animensietokykyä, mutta kauhu on ihan toimivaa ja mysteeri on mielenkiintoinen. Tunnelmaa luodaan taitavasti ja hyppysäikkyjä käytetään hyvin säästeliäästi. Taisin kuitenkin bongata lopusta ison juoniaukon. Mikseivät Hanyuu ja Rika vain seuranneet Takanoa Watanagashin iltana? Heillä oli siihen erittäin hyvä syy (Takano kuolee joka silmukassa), täydellinen toteutuskeino (Hanyuu on näkymätön aave) ja loputtomasti mahdollisuuksia (aikasilmukka).

Umineko When They Cry

Kuka pelkää noitia? Hullu pohatta pitää sukukokouksen syrjäisellä saarella. Vieraita kiinnostaa lähinnä perinnöstä neuvottelu, mutta äkkiä ihmisiä alkaa kuolla. Saarella asuva noita on päättänyt tappaa kaikki murharituaalissa, mikä suututtaa päähahmon, joka ei usko taikuuteen. Legenda kertoo myös kätketystä kulta-aarteesta. Tiukasti Japaniin sidotun Higurashin jälkeen Umineko on yllättävän länsimaistyylinen ja on selvästi ottanut inspiraatiota murhamysteerien klassikoista, kuten Agatha Christien tuotannosta. Fanipalvelua sun muuta japanilaisperseilyä on todella vähän, joten Uminekoa kehtaa suositella paljon laajemmalle joukolle kuin Higurashia. Sitä voi myös pelata tietämättä Higurashista mitään, spoilaa lähinnä että yhdessä sen hahmoista on jotain outoa.

Sekä Higurashi että Umineko ovat visuaalisesti todella karun näköisiä, koska kirjailija ei osaa piirtää. Molemmista kirjoista on kuitenkin tehty Playstation 3:lle remaket, jolloin grafiikkaa paranneltiin joka osa-alueella ja niihin lisättiin paljon elämänlaatuparannuksia, kuten ääninäyttely. Nämä parannukset pystyy lisäämään modilla myös PC-versioon. Homma ei toimi täydellisesti: peli kaatuilee skipatessa pitkiä tekstipätkiä ja jotkin konsoliversion ominaisuudet, kuten huulisynkka, jäävät puuttumaan. Modattu kirja on PC:llä ylivoimaisesti perusversiota parempi kokemus, mutta paras tapa kokea nämä on epäilemättä PS3.

Epäluotettava kertoja on murhamysteereissä harvinaisuus hyvästä syystä. Umineko puhuu välillä läpiä päähänsä, mutta noudattaa omia sääntöjään, jotka selitetään alkupuolella. Omaperäinen ratkaisu sallii pelin käyttää kerronnassa kaikenlaista älytöntä ja mysteeri tuntuu silti reilulta. Tarina on yksi parhaita, mitä olen koskaan nähnyt peleissä... eikun siis kirjoissa... no, ylipäätään missään. Myös musiikki on aivan uskomattoman hyvää. Tämä on korkeakulttuuria, jota kuuluu nauttia kädessä lasi punaviiniä tai ainakin Dr. Pepperiä.

Haluaisin suositella Uminekoa jokaiselle kaverille, sukulaiselle ja kadulla vastaan tulijalle. Matkassa on kuitenkin yksi mutka.

Ei keneltäkään voi pyytää tällaista aikainvestointia. Kumpikin "peli" on periaatteessa yli sadan tunnin välinäytös, ja se on todella pitkä aika istua kliksuttamassa seuraavaa repliikkiä. Molempien kirjojen kerronta on hidasta, asioita selitetään pitkästi ja jaaritellaan, eikä käännöskään ole ihan huippuluokkaa. Umineko on mestariteos, mutta siinä on paljon ilmaa joka saattaa tulla lukunautinnon tielle. Higurashi taas... sekin on hyvä, mutta sen kanssa on vielä vaikeampi perustella kirjaan käytettyä aikaa.

No, onko Silent Hill sitten hyvissä käsissä? En tiedä. Ryukishi osaa kirjoittaa pelottavia tilanteita ja rakentaa hyytävää tunnelmaa, ja kirjojen hyppysäikytkin on tehty hyvällä maulla, mutta tarinankerronta pitkän kaavan kautta voi karkottaa pelaajat. Murhamysteerien suhteen mies on nero.

Kuulostaa mielenkiintoiselta, miltä alustalta nämä PC:lle löytyy?

 

[timppeli]

Kuulostaa mielenkiintoiselta, miltä alustalta nämä PC:lle löytyy?

Steam? Ja ainakin myös GOG.com jos haluaa DRM-free offline installerit. Eka chapteri näyttäisi olevan ilmainen.

Best Video games, DRM-free | GOG.COM

Download the best classic and new games on Windows, Mac & Linux. A vast selection of titles, DRM-free, with free goodies and 30-day money-back guarantee.

www.gog.com

 

[Theory]

Disco Elysium: The Final Cut (PC, EPIC store), n. 30tuntia

Huh, aikalailla itselläkin ollut backlogissa iäisyyden ja on just sellainen peli, jota kaikki kriitikot rakastavat tai haluavat ainakin indikoida kaikille rakastavansa. Hyvä kuulla jonkun mielipide, jolla ajatukset tuntuu aikalailla yhteneviltä.

Oikeastaan nautin disco elysiumista, mutta oli vähän sellainen olo niin kuin yrittäisi saada tenttikirjaa luettua, joten lopetin kahden tunnin kohdalla (kuten usein tenttikirjatkin). Tuliko lopussa edes sellainen olo, että jäi jotain käteen? Mä tein päähahmosta kaikista kreiseimmän version ja se oli ihan hauska, mutta pelimekaniikka noin muuten tuntui turhan yksinkertaiselta (monkey island roolipelielementeillä) ja tuli jo alussa sellainen olo, etten jaksa ainakaan viittä minuuttia miettiä miten saan sen auton liikkeelle.

 

[perato]

Huh, aikalailla itselläkin ollut backlogissa iäisyyden ja on just sellainen peli, jota kaikki kriitikot rakastavat tai haluavat ainakin indikoida kaikille rakastavansa. Hyvä kuulla jonkun mielipide, jolla ajatukset tuntuu aikalailla yhteneviltä.

Oikeastaan nautin disco elysiumista, mutta oli vähän sellainen olo niin kuin yrittäisi saada tenttikirjaa luettua, joten lopetin kahden tunnin kohdalla (kuten usein tenttikirjatkin). Tuliko lopussa edes sellainen olo, että jäi jotain käteen? Mä tein päähahmosta kaikista kreiseimmän version ja se oli ihan hauska, mutta pelimekaniikka noin muuten tuntui turhan yksinkertaiselta (monkey island roolipelielementeillä) ja tuli jo alussa sellainen olo, etten jaksa ainakaan viittä minuuttia miettiä miten saan sen auton liikkeelle.

Kyllä se ihan mieleenpainuva oli, mutta ehkä 10h liian pitkä lisätehtävineen jotka tuntu turhan irrallisilta itse pääjuoneen nähden. Olis ehkä kaivannut just jonku toisen kepeämmän pelin siihen kaveriksi jolla välillä nollaillaan ja sit välillä keskitytään tähän. Näin vauva-arjessa oli jotenkin raskasta ottaa aina tuo työnalle ja todeta, että päikkäriaika heilahti siinä, että keskustelin tälle ja tolle toiselle hahmolle ja oma hahmo ei liikahtanut montaa metriä sinä aikana.

En mää tuota hirveen helposti suosittelis kenellekkään, pitäs aika hyvin tietää tyypin pelimaku ennen kuin lähtisin tuota suosittelemaan muuten kuin toki "jos Ilmaseksi saa kokeilla". Että siinä mielessä ei oo mikään goty juttu todellakaan omasta mielestä, ne kun lähes aina vaatii vähän sitä, että vois suositella isommalle yleisölle avoimemmin. Tää on meikästä sen verran niche-peli lopulta, että en usko edes kaikkien monkeyisland yms. pelien ystävien tosta tykkäävän.

Mutta toisaalta ite tykkään erilaisia pelejä kokeilla ja nähdä, joten siinä mielessä positiivinen ylläri aina kun jotain "uutta" tulee vastaan tai jotain joka edes kunnolla herättää miettimään, että mikä tässä nyt tökkii tai toimii.

 

[Raxama]

Silent Hill -uutisointia seuranneet saattoivat bongata f:n trailerista oudon nimimerkin. "Ryukishi07" on japanilainen dekkarikirjailija, jonka visual noveleja olen lukenut nyt muutaman vuoden. Normaalitkin VN:t ovat pelejä vain hyvin löyhän määritelmän mukaan, mutta näissä ei ole edes valintoja tai haarautuvaa tarinaa. Jos apinan opettaa hakkaamaan välilyöntiä kärsivällisesti, se "pelaa" Ryukishin tuotokset läpi - lukuunottamatta ihan loppuja, joissa on pieniä pelillisiä elementtejä. Näitä kuitenkin myydään pelikaupoissa ja kirjailija itse väittää kivenkovaan, että kaikki murhamysteerit ovat pelejä, joten kaipa tämä ketjuun kuuluu.

Higurashi When They Cry

Mä oon Higurashia kliksutellu oisko nyt neljä chapteria läpi ja tuntuu että investoitu aika ei täsmää ns viihde-arvon kanssa. Tai siis noh, mitenkäs tän sanois. Noi tuhlaa aikaa aivan saatanasti ennenkun lähtee kunnolla käyntiin, ja ainakin toistaseks jokasessa chapterissa on ollu sama homma et puolet on sellasta aika jonninjoutavaa paskaa ja ilosta arkielämää ilman huolen häivää ennenkun alkaa tapahtumaan. Sit sen parissa viihtyy aika mukavastikin, eli multa taitaa jokseenkin puuttua toi animensietokyky. Lopputuloksena sit se et kliksuttelen aika raivolla ne alkusetit ja ehkä tipahan vähän kärryiltä siinä samalla jos siinä animepelleilyssä olikin jotain juonentynkää myös tarjolla.

Mut siitä huolimatta toi on sinänsä jääny ihan mukavasti viipyilemään ajatuksiin ja pomppii päähän aika useinkin. Pitäis varmaan jatkaa jossain välissä, mutta realistisesti en kyllä muista edes et mihin chapteriin jäin. Sillonku se homma lähtee käyntiin niin se kyllä toimii, tunnelma on saatu kohdilleen joka ei varsinkaan tolleen kauhu VN:lle mikään itsestäänselvyys ole kun siinä on hieman enemmän rajotuksia sen suhteen mitä ns. oikeissa peleissä. Pelaat pitkälti kuvien ja äänimaailman kanssa, mutta silti se on vaan tekstiä ruudulla. Tolla on myös tapana herättää jatkuvasti lisää kysymyksiä antamatta vastauksia (varmaan seuraavissa chaptereissa jotain valotetaan), mutta jostain syystä mulla ei ollu sinänsä kovinkaan palava kiire saada niitä vastauksia kun kokoajan heräs lisää kysymyksiä.

Noh, katotaan saisko tota rämmittyä pikkasen etiäpäin. Pelaaminen kanssa semityölästä kun vanillana on vähän kankeita versioita, mutta fanien duunaamilla patcheilla saa paikkailtua vähän modernimpaan kuntoon. Plus saa ne kinkkukäsimodelit helvettiin.

 

[akiraxan]

Viimeksi pelaamani peli on Steamista PC:llä Horizon Zero Dawn Remastered. Toinen kierros menossa läpipeluussa nyt kun sillä alkuperäisellä PC-versiolla kolusin kaiken pääpelistä mutta lisäri The Frozen Wilds jäi läpäisemättä.

Tykkäsin ihan himmeästi tästä pelistä tarinan, pelattavuuden ja grafiikan suhteen. Moni sanoo tarinaa keskinkertaiseksi kliseeksi "Tekoäly ottaa vallan"-dystopiaksi. Minusta oli todella hauskaa selvittää miksi aiemmin ystävälliset/neutraalit AI-koneoliot muuttuu vihamielilisiksi ja miksi niitä tulee kokoajan vahvempia.

Toki kysyä voi, miksi justiinsa kovasti dinosauruksen näköisiä koneita? No miksipäs ei. Varsinaiseen jatko-osaan Forbidden Westiin en vielä ole koskenut mutta odotan kovasti kyllä.

 

[perato]

ES: Skyrim (PC) [se normaali edition]
Tuli huomattua että tätä ei ole tullut pelattua nykyisellä koneella win10 aikana ollenkaan. 400h tähän aikanaan laittoi, mutta se näköjään riitti. Tuskin nytkään olis tarttunut pelattavaksi mutta koneen päivitys viivästyy, niin jotain sellaista pelattavaa oli hyvä keksiä mihin ei varmaankaan enää sit pöytäkoneella pelatakkaan. Hyvin kevyesti modattuna, pari QoL modia lähinnä.

Onhan tää ulkonäöllisesti jo aika kulahtanut. Edes ulkoalueet ei näytä enää mitenkään hyvältä ja sisäalueiden karuus ja toistuvuus iskee nyt pahasti silmään. Jo parin luolan, linnotuksen ja kalmiston jälkeen alkaa sylettään tuo paikkojen samanlaisuus. Juonellisesti tää ei koskaan ollut kovin kiinnostava joskin nyt ajattelin pelata sitä pääjuonta ihan reilusti eteenpäin ja tehdä sit lisemmin sivuhommia jos menee liian vaikeaksi. Pökkelöt animaatiot, varsin staattinen maailma ja kierrätettävät ääninäyttelijät vähentää kyl halua keskustella ylimääräsiä. Em syistä johtuen nyt 20h kohalla jo alkaa vähä leikkaan kiinni paikkojen tutkiminen ja yllätyn jos mennään 40h määriin tällä kertaa.

Pelillisesti tää on toki edelleen sitä samaa koska ei vaan osaa pelata erillä tavalla, eli sneak archer. Ehkä vähän vaikeampi jopa ku muistin, tosin nyt tosiaan vähä aggressiivisemmin etenen että voi johtua siitäkin. Sivuskillien levelaus johtaa mosujen levelien nousuun ja omat taistelutaidot on vielä varsin hötöt vaikka lvl 40 lähestyy. Harmi ettei aikanaan tullut tosissaan yritettyä mitään mage runia.

Mainittakoon että taitaa nyt olla 4 pelikerta ja vieläkään en ottanut sitä aivan pakolliseksi sanottua unofficial pätsiä jota ilman ei pärjää metriäkään. Toistaiseksi ainoa bugi on tuo 100fps aiheuttamat lentävät eläimet. Pitäs varmaan capata mut aivansama, tulee jännitystä ku taivaasta iskee hämähäkki eikä lohari.

 

[Nathorr]

Venba (PC)

Viime vuonna Independent Games Festivalin pääpalkinnon voittanut Venba on 1,5 tuntinen visiitti Kanadaan muuttaneen tamilipariskunnan ja heidän poikansa elämään. Värikkäillä grafiikoilla varustettu ruuanlaittopeli pitää sisällään yllättävänkin koskettavan tarinan, jossa lapsen kasvatusta uudessa maassa ja kulttuurien yhteensovittamista. Tarinaosuuksien välissä kokkailaan rikkinäisistä resepteistä tamililaisia ruokia. Maailmaa värittää taustalla soiva täkäläinen musiikki.

Kuten sanottua peli kosketti enemmän kuin osasin odottaa. Pelattavaa ei sinänsä paljoa ole ja vaikka tätä ruuanlaittopelinä voisi mainostaa, on tarina kyllä pelin paras osa. Enkä olisi sinänsä pannut pahakseni, vaikka tarinaa olisi vielä venytettykkin. Toisaalta lyhyestä virsi kaunis. Jos indie-pelit kiinnostaa ja tämän muutamalla eurolla saa ostettua, lämpimät suosittelut. 5/5.

 

[masax]

Xcom Chimera Squad (pc)

Tuosta pelisuositustopiksista jäi mieleen ja nyt kun oli steamissa köyhille sopivaan hintaan, niin eikun pelaamaan.

Ei tämä kyllä ihan onnistunut laitos ole. Ihan kiva peli, mutta taistelutaktiikat aivan liikaa vain seuraavaan siirtoon ajattelua ja millä blokataan vihujen seuraava siirto. Kaikki suurempi taktinen puoli loistaa poissaolollaan, ja xcomien strateginen puoli: sitä ei ole ollenkaan. Vähän, että jos haluaa pelata xcomia, niin pelaa xcomia, älä tätä. 3/5.