Kaapon viesti oli vastaus tähän jäsen Sceppen kysymykseen:
"Mielenkiinnosta kysyn, että mikä islamista tekee erilaisen vs juutalaisuus tai kristinusko noiden listaamiesi osioiden kohdalla."
Joten vieläkö sanot ettei kommentillasi ollut mitään tekemistä Islamin kanssa?
Sanon, että mun viestissä ei tehty mitään rinnastusta tai vertailua islamin ja kristinuskon välillä. Sitä ei tehty siinä viestissä eksplisiittisesti, eikä tarkoituksena ollut edes mikään implisiittinen vertailu niiden välillä. Tarkoituksena oli vain ja ainoastaan todeta asioita siitä, että mitä kristinuskossa on ollut. Tiedän tuon, koska itse kirjoitin sen viestin.
Tätä tapahtuu aika usein tällä foorumilla. Joku lukee viestin ja sitten, usein viestin kirjoittajaan liittyvien ennakkoluulojen innoittamana, kyseinen henkilö luulee, että siinä viestissä yritetään argumentoida jotain, mitä siinä viestissä ei oikeasti argumentoida. Tuota sattuu, no worries, itsekin joskus.
Mutta sitten kun sen viestin alkuperäinen kirjoittaja selittää, että kyse ei ollut siitä, mitä se viestin lukija luuli sen olevan, niin sitten pitäisi oikeasti uskoa sitä. Eikä jatkaa sitä turhaa painia sen itseluodun olkiukon kanssa.
Sinä taas teet sen virheen, että esität jokaisen uskonnollisen viitteen osoituksena uskonnollisesta vallasta huomioimatta lainkaan vallankäytön rajoja ja eri regimenttien vastakkainasetteluja yms. Silloin jos verrataan islamilaiseen systeemiin, missä nimenomaan islamin oppi ja lait ovat myös maallisen vallan lakikirjana niin siihen sopii todella huonosti se tosiasia, että Euroopassa maallinen regimentti, maalliset lait ja maalliset tuomioistuimet olivat erilliset uskonnollisesta regimentistä, sen säännöistä ja kurinpitovälineistä. Kuninkaat kyllä hyödynsivät osaltaan kristinuskon yhteiskunnan järjestystä puolustanutta asennetta (mikä oli pitkälti samanlainen kuin juutalaisilla: työskennelkää sen kaupungin hyväksi missä asutte jne), mutta siitä asetelmasta on todella pitkä matka sen kaltaiseen teokratiaan mitä on nähty islamilaisessa maailmassa.
Koita nyt päästä yli tuosta jatkuvasti vertailusta siihen islamiin. Kyse ei ole siitä, että miten kristinusko rinnastuu islamiin vaan siitä, että minkälainen se kristinusko oli ihan itsestään.
Henry VIII on toki omanlaisensa tapaus - naistenmies mikä riitautui paavin kanssa kun ei saanut avioliittoja mitätöityä haluamallaan tavalla, joten päätti käynnistää reformaation, keskittää vallan itselleen ja varmistaa sen väkivalloin... sanoisin että siinä touhussa oltiin aika kaukana kristinuskon ydinopeista.
Oli Henry VIII:stä mitä mieltä tahansa, niin kyseisen tyypin toimintaan pohjautuu tällä hetkellä se 3. tai 4. suurin kristinuskon lahko. Englannissa vieläkin mennään tuolla Henry VIII:n esimerkillä siitä, että mikä on kirkon ja maallisen vallan välinen suhde. Eli se molempien ylin johtaja on yksi ja sama henkilö.
Muutenkin tämä koko Henryn tapaus kuvastaa erittäin hyvin tuota mun pointtia siitä, miten se uskonnollinen valta ja maallinen valta olivat täysin sekoittuneet toisiinsa keskiaikaisessa ja renesanssin kristillisessä Euroopassa.
Henry VIII on Englannin ylin maallinen hallitsija. Mutta kun hän halusi avioliittonsa mitätöinnin Catherine of Aragonista, niin se ei onnistunut, koska Clement VII ei sallinut sitä. Eikä avioliittoissa ollut kyse mistään henkilökohtaisista uskonnollisista seremonioista, vaan kun puhutaan kuninkaan avioliitosta 1500-luvulla, niin tuo oli poliittisesti massiivisen tärkeä asia. Eli jo tuossa Clement VII sekaantuu voimakkaasti siihen Englannin maalliseen hallintoon.
Lisäksi, syy miksi Clement VII vastusti tuota ei ollut, koska sillä olisi ollut jotain uskonnollisia ongelmia tuon kanssa. Paavit olivat kyllä antaneet vastaavia mitätöintejä heikommillakin perusteilla ja Henry oli ollut, ironisesti, erittäin vahva liittolainen reformaatioita vastaan. Clement VII:llä oli omia maallisia ongelmia HRE:n Charles V:n kanssa, jonka täti Catherine oli. Eli Charles V vastusti luonnollisesti ajatusta siitä, että Henry VIII dumppaisi Catherinen, eikä Clement VII voinut, noiden maallisten ongelmien takia, toimia Charlesin tahdon vastaisesti.
Eli tuolta paavin ja katolisen kirkon suunnalta tuo koko homma on mainio esimerkki siitä, että miten se sitä maallista valtaa sisältyi siihen uskonnolliseen valtaan.
Sitten jos katsotaan tuota Henryn ratkaisua tilanteeseen, niin nähdään, miten sitä uskonnollista valtaa sisältyi siihen maalliseen valtaan. Henry ratkaisu ei ollut käyttää pelkästään maallista valtaa, vaan se ratkaisu oli äärimmilleen vietyä kuninkaan uskonnollista valtaa. Käyttäen sitä kuninkaan massiivisen suurta uskonnollista valtaa, hän repi koko hemmetin Englannin kirkon irti katolisesta kirkosta. Ja hän onnistui tuossa, koska se kuninkaan maallinen valta oli jo niin täysin sekoittunut siihen uskonnolliseen valtaan.