Keskiajalta lähtien maallinen valta oli integroitunut syvälle osaksi kristinuskoa. Kuninkaat hallitsivat jumallallisella mandaatilla, jonka he saivat kirkolta. Heidät kruunattiin kirkon edustajien toimesta ja kirkon tuki oli olennainen osa heidän valtapohjaa. Ennen 1000-lukua tuossa oli myös sellainen piirre, että usein nuo kirkon johtajat (ihan Paavia myöten) olivat noiden kuninkaiden valitsemia. Joko suoraan tai epäsuorasti. 1000-luvulta lähtien Paavien valinta alkoi muuttumaan itsenäisemmäksi, mutta piispojen nimittäminen pysyi vielä aika vahvasti "maallisissa" käsissä. Tuosta oli astetta enemmän vääntöä Vatikaanin ja HRE:n välillä yhdessä vaiheessa.
Kuitenkin, maallinen valta oli osa kirkkoa, kirkko oli osa maalista valtaa. Piispat johtivat kirkkoa paikallisesti mutta heillä oli yleensä myös paljon maallista valtaa, etenkin niissä tapauksissa, kun se piispa oli sen maallisen hallitsijan valitsema.
Eli kristinuskoon tuolloin sisältyi se poliittinen hallintojärjestelmä, valtionhallintajärjestelmä ja se oli erittäin merkittävä tekijä myös lakijärjestelmässä (niiltä osin kuin sellainen oli olemassa). Tuon merkitys alkoi vähenemään sitten kun päästiin renesanssin aikakaudelle ja kun Länsi-Euroopassa "uudelleenlöydettin" Rooman aikaiset lait, mutta siellä vallan ytimessä pysyi se jumalallinen mandaatti. Oikeastaan tuohan näkyy vieläkin joissakin maissa, toki nykyään enää vain seremoniallisena jäänteenä.
Pankkijärjestelmästä vielä erikseen, tuohonhan kirkolla oli suht selviä sääntöjä (tai siis niin selviä kuin tuohon aikaan oli) ja ne olivat hyvin pitkälle samanlaiset, kuin mitä löytyy islamilaisista pankkijärjestelmistä. Eli käytännössä se, että koron kerääminen on synti ja siten kiellettyä. Luonnollisesti sitten myös ne porsaanreiät, joilla noita kieltoja kierrettiin kristittyjen toimesta, olivat hyvin pitkälle samanlaisia.
Jonka ei nyt pitäisi olla yllätys, kerta molemmat ammensivat samoja pyhiä tekstejä tuota varten. Tosin juutalaisilla tuo kielto koski vain muille juutalaisille lainaamista, joka on osasyy siihen, että miksi Euroopassa juurikin juutalaiset nousivat aika merkittäviksi pankkisektorilla. Oikeastaan toinen asia, joka oli yhteistä kristillisellä ja islamilaisella maailmalla. Molemmat käyttivät juutalaisia pankkiireina, kun omat uskonnot tekivät siitä joko vaikeaa tai käytännössä mahdotonta.