Usko (Jeesus Kristus ynnä muut)

[JormaMela]

Riippuu siitä kuinka räjähdys määritellään

Kemiallinen räjähdys – Wikipedia

Alkuräjähdystä ei ole mitään mieltä verrata mihinkään muuhun räjähdykseen, koska tapahtuma on täysin uniikki (meidän universumissa). Jos kuitenkin haluaa ajatella alkuräjähdystä räjähdyksenä, niin siinä räjähti tila, ei aine.

E: Ketjun aihetta mukaillen, raamatun taivaalla ei ole mitään tekemistä sen taivaan kanssa, jonka me taivaana koemme. Samaten teoria fysiikassa tarkoittaa jotain ihan muuta kuin teoria arkikielessä. Samaa analogiaa käyttäen alkuräjähdys on jotain ihan muuta kuin räjähdys. Esim. englannin kielessä ei puhuta mistään räjähdyksestä (explosion).

 

[demas]

Toisin sanoen Jumala ei selitä maailman syntyä yhtään sen paremmin kuin väittämä maailma on ollut ikuisesti.

Hmm..onkohan näin? Eikö Jumalan olemassaolo selitä maailman synnyn eli kaikkeus olisi Jumalan tekosia? Ja eikö nykytiede ole sitä mieltä että maailma ei ole ikuinen? Nuo asiat eivät siis ole ristiriidassa keskenään vaan periaatteessa tukisivat toisiaan. Ja mistä Jumala on tullut? En tiedä osaako tuota kukaan selittää mutta olen itse ymmärryksessä että Jumalaa ei ole kukaan luonut tai mitään eikö hän ole "tästä maailmasta" (jonka hän on luonut) vaan hän on ikuinen.

 

[Finlandery]

No miksi maailma ei voisi olla ikuinen, jos kerta jumala voi olla? Aika alkoi alkuräjähdyksestä ja ennen sitä on voinut olla muita edellisiä universumeita, niin mihin tässä tarvitaan mitään tietoisuutta hääräämään ja luomaan?

 

[JormaMela]

Hmm..onkohan näin? Eikö Jumalan olemassaolo selitä maailman synnyn eli kaikkeus olisi Jumalan tekosia? Ja eikö nykytiede ole sitä mieltä että maailma ei ole ikuinen? Nuo asiat eivät siis ole ristiriidassa keskenään vaan periaatteessa tukisivat toisiaan. Ja mistä Jumala on tullut? En tiedä osaako tuota kukaan selittää mutta olen itse ymmärryksessä että Jumalaa ei ole kukaan luonut tai mitään eikö hän ole "tästä maailmasta" (jonka hän on luonut) vaan hän on ikuinen.

Miten voi olla niin, että ajatus ikuisesta jumalasta, joka on aina ollut, tuntuu missään määrin todennäköisemmältä, kuin ajatus maailmankaikkeudesta, joka on aina ollut? Ylipäätään tuntuu hassulta nämä jumalat ja niihin liitetyt ominaisuudet. Jos ajatellaan, että on olemassa joku jumala tämän kaikkeuden ulkopuolella, niin miten meillä voi olla mitään käsitystä tämän jumalan todellisista ominaisuuksista? Kuitenkin tuntuu olevan niin, sille jumalalle määritellään kaikennäköisiä ominaisuuksia, jotka vieläpä monesti ovat täysin inhimillisiä ominaisuuksia.

 

[sniperfin]

Ja eikö nykytiede ole sitä mieltä että maailma ei ole ikuinen?

Ei. Meidän universumillamme tässä muodossa oli synty, mutta missä muodossa se oli ennen tätä ja kuinka kauan jne. ei tiedetä.

En tiedä osaako tuota kukaan selittää mutta olen itse ymmärryksessä että Jumalaa ei ole kukaan luonut tai mitään eikö hän ole "tästä maailmasta" (jonka hän on luonut) vaan hän on ikuinen.

Kuten voi olla meidän universumimmekin.

Miten voi olla niin, että ajatus ikuisesta jumalasta, joka on aina ollut, tuntuu missään määrin todennäköisemmältä, kuin ajatus maailmankaikkeudesta, joka on aina ollut?

Niinpä, Jumala kuitenkin on huomattavasti monimutkaisempi asia kuin maailmankaikkeus.

 

[demas]

No miksi maailma ei voisi olla ikuinen, jos kerta jumala voi olla? Aika alkoi alkuräjähdyksestä ja ennen sitä on voinut olla muita edellisiä universumeita, niin mihin tässä tarvitaan mitään tietoisuutta hääräämään ja luomaan?

Joo,voi olla noinkin että maailma olisi ikuinen jos ajatellaan tuota alkuräjähdystä ja sitä että edeltävää aikaa ei tiedetä/ymmärretä.

 

[JormaMela]

Joo,voi olla noinkin että maailma olisi ikuinen jos ajatellaan tuota alkuräjähdystä ja sitä että edeltävää aikaa ei tiedetä/ymmärretä.

Nykytiedon mukaan aika on yksi tämän universumin ominaisuuksista. On mieletöntä puhuta ajasta ennen alkuräjähdystä.

 

[demas]

Miten voi olla niin, että ajatus ikuisesta jumalasta, joka on aina ollut, tuntuu missään määrin todennäköisemmältä, kuin ajatus maailmankaikkeudesta, joka on aina ollut?

Joo,nämähän on isoja kysymyksiä enkä usko että näihin saadaan tässä vastauksia. Toin esille vaan sen ajatuksen ja ymmärryksen että maailmankaikkeus olisi Jumalan luoma. Se selittää maailman synnyn. Jumalalla ei ole alkua (varsinkaan sellaista jota ihmiset ymmärtäisi) koska on ikuinen.

Ylipäätään tuntuu hassulta nämä jumalat ja niihin liitetyt ominaisuudet. Jos ajatellaan, että on olemassa joku jumala tämän kaikkeuden ulkopuolella, niin miten meillä voi olla mitään käsitystä tämän jumalan todellisista ominaisuuksista? Kuitenkin tuntuu olevan niin, sille jumalalle määritellään kaikennäköisiä ominaisuuksia, jotka vieläpä monesti ovat täysin inhimillisiä ominaisuuksia.

Tämäkin totta. Varmaan jumalia on ihmistenkin toimesta jotenkin "inhimillistetty" eli jos miettii muinaisia jumal-tarinoita niin niissä on monesti jumalien perheriitoja, tappeluita yms. mielenkiintoista. Ja paljon inhimillisiä piirteitä. Raamattu tuo esille että Jumalalla olisi piirteitä joita ihmisilläkin on (Jumalan kuva tms?).

 

[demas]

Ei. Meidän universumillamme tässä muodossa oli synty, mutta missä muodossa se oli ennen tätä ja kuinka kauan jne. ei tiedetä.

Jotain tällaista siis tarkoitin. En yrittänyt muutamalla rivillä vakuuttaa ja todistaa tätä suhteellisen vaikeaa juttua

Kuten voi olla meidän universumimmekin.

Tämä on myös hyvin yleinen ajatusmalli nykyään.

 

[demas]

Niinpä, Jumala kuitenkin on huomattavasti monimutkaisempi asia kuin maailmankaikkeus.

No,tämän pitäisi olla itsestään selvä asia jos ajattelee että Jumala on luonut maailmankaikkeuden?

 

[JormaMela]

Joo,nämähän on isoja kysymyksiä enkä usko että näihin saadaan tässä vastauksia. Toin esille vaan sen ajatuksen ja ymmärryksen että maailmankaikkeus olisi Jumalan luoma. Se selittää maailman synnyn. Jumalalla ei ole alkua (varsinkaan sellaista jota ihmiset ymmärtäisi) koska on ikuinen.

Toki. Maailman synnyn selittää myös kosminen sotka, joka muni ja hautoi munan, josta tuloksena oli tämä maailmankaikkeus.

Tämäkin totta. Varmaan jumalia on ihmistenkin toimesta jotenkin "inhimillistetty" eli jos miettii muinaisia jumal-tarinoita niin niissä on monesti jumalien perheriitoja, tappeluita yms. mielenkiintoista. Ja paljon inhimillisiä piirteitä. Raamattu tuo esille että Jumalalla olisi piirteitä joita ihmisilläkin on (Jumalan kuva tms?).

Ja juuri tästä syystä voikin pohtia, että miltä kuulostaa joku ihmisen kaltainen vajavainen tyyppi jossain tämän kaikkeuden ulkopuolella, joka päättää syystä x luoda tällaisen maailmankaikkeuden.

Herää myös mieleen kysymys, että mistä se jumala tämän kaikkeuden loi? Hihaa ravisti ja sieltä tupsahti helvetin kuuma kvarkki-gluonipuuro, jonka jumala sitten laittoi laajenemaan, jotta mokoma jäähtyisi, ja jotkut rakenteet tulisivat mahdollisiksi?

 

[demas]

Herää myös mieleen kysymys, että mistä se jumala tämän kaikkeuden loi? Hihaa ravisti ja sieltä tupsahti helvetin kuuma kvarkki-gluonipuuro, jonka jumala sitten laittoi laajenemaan, jotta mokoma jäähtyisi, ja jotkut rakenteet tulisivat mahdollisiksi?

Eikö iso määrä energiaa ole pieni määrä ainetta tarpeeksi kun on voimaa hihassa niin saa tupsautettua vaikka mitä aikaiseksi.

 

[JaySon]

Onko kristinuskon jumalalla aivot? Entä anus, käykö hän tarpeillaan? Syökö jumala? Onko hänellä vaatteet ja jos on niin miksi? Onko sormet ja varpaat, entä parta? Kuulostaa simppeliltä joten joku asiasta perillä oleva voinee vastailla.

Entä onko jumalalla napa?

 

[sono-thermism]

Aika alkoi alkuräjähdyksestä ja ennen sitä on voinut olla muita edellisiä universumeita, niin mihin tässä tarvitaan mitään tietoisuutta hääräämään ja luomaan?

Aikaa voi olla ennen aikaa? Jos Big Bang loi ajan, ei sitä "ennen" ole voinut olla aikaa tai "edellisiä universumeita", koska "ennen" = aikaa.

 

[JormaMela]

Eikö iso määrä energiaa ole pieni määrä ainetta tarpeeksi kun on voimaa hihassa niin saa tupsautettua vaikka mitä aikaiseksi.

Juu. Lähinnä sitä vaan hain takaa, että jos tässä tosiaan pidetään vaihtoehtona sitä, että joku kaveri hihastaan ravisti tämän kaikkeuden, ja tätä pidetään vieläpä ihan oikeana vaihtoehtona, niin taidan poistua hiljalleen takavasemmalle, sekä jättää tämän homman tähän.

Kun tieteen avulla on saatu äärimmäisen tarkkoja malleja siitä, miten asiat toimii, sekä päivittäisessä elämässä lähes jokainen suomalainen nojaa esim. suhteellisuusteoriaan, niin tuntuu käsittämättömältä, miten joku tarvitsee, tai pitää missään määrin todennäköisenä mitään jumalia.

 

[sniperfin]

Kyllä jumala moosekselle ainakin raamatun mukaan näytti peräpäätän kun ei naamaa halunnut näyttää:

And it shall come to pass, while my glory passeth by, that I will put thee in a cleft of the rock, and will cover thee with my hand while I pass by:

And I will take away mine hand, and thou shalt see my back parts: but my face shall not be seen.

(Exodus 33:22-23)

 

[Mikkos]

Onko kristinuskon jumalalla aivot? Entä anus, käykö hän tarpeillaan? Syökö jumala? Onko hänellä vaatteet ja jos on niin miksi? Onko sormet ja varpaat, entä parta? Kuulostaa simppeliltä joten joku asiasta perillä oleva voinee vastailla.

Entä onko jumalalla napa?

Onkohan sillä pippeliä? Vai oliko se yksinhuoltaja? Jumalalla on poika, mutta kuka on sen äiti?

 

[JaySon]

Lisäksi mua hämmentää että mitä hyötyä/iloa on taivaaseennoususta. Sielu nousee taivaaseen (sielu joka on puhdistettu "sinusta" eli ei ole enää sinä eikä sinun persoonasi). Mitä iloa siitä on kun ei enää tiedosta olevansa itse? Ja se että kun et enää ole "itse" niin luonnollisesti kukaan muukaan ei ole, eli et tunnista esim tuttujasi tai sukulaisiasi (joita et enää edes tiedosta muutenkaan) taivaassa. Mitä iloa tuosta on?

Ja sanotaan että taivaassa saat uuden kehon. Ihmiskehonko? Miksi? Et edes tiedä kuka olet. Ja mitä sillä keholla teet? Aivan sama millainen kehokaan olisi jos sisällä on tyhjä sielu joka ei edes tiedosta olevansa _kukaan_. Kuulostaa enemmän helvetiltä minulle! Tai sille että jos ei ennen tuota ole ollut mielenterveyden kanssa ongelmia niin tuossa olisi oiva paikka totaaliseen collapseen.

Miksi ihmeessä kukaan järkevä ihminen enää uskoo tuollaiseen tuubaan? Onko kriittinen ajattelu täysin tuntematon käsite heille?

 

[JormaMela]

Lisäksi mua hämmentää että mitä hyötyä/iloa on taivaaseennoususta. Sielu nousee taivaaseen (sielu joka on puhdistettu "sinusta" eli ei ole enää sinä eikä sinun persoonasi). Mitä iloa siitä on kun ei enää tiedosta olevansa itse? Ja se että kun et enää ole "itse" niin luonnollisesti kukaan muukaan ei ole, eli et tunnista esim tuttujasi tai sukulaisiasi (joita et enää edes tiedosta muutenkaan) taivaassa. Mitä iloa tuosta on?

Ja sanotaan että taivaassa saat uuden kehon. Ihmiskehonko? Miksi? Et edes tiedä kuka olet. Ja mitä sillä keholla teet? Aivan sama millainen kehokaan olisi jos sisällä on tyhjä sielu joka ei edes tiedosta olevansa _kukaan_. Kuulostaa enemmän helvetiltä minulle! Tai sille että jos ei ennen tuota ole ollut mielenterveyden kanssa ongelmia niin tuossa olisi oiva paikka totaaliseen collapseen.

Miksi ihmeessä kukaan järkevä ihminen enää uskoo tuollaiseen tuubaan? Onko kriittinen ajattelu täysin tuntematon käsite heille?

Luultavasti siitä syystä, että kun olet lapsesta asti uskonut johonkin jota sinulle on tuputettu, niin on kovin hankala luopua siitä käsityksestä, johon olet kasvanut ja jota olet aina pitänyt oikeana. Mitä vahvempi mielikuva ihmisellä on jostain asiasta, niin sitä vaikeampi siitä on myöskään luopua, vaikka todisteet tuotaisiin eteen hopeatarjottimella. Aukkojen jumala on malliesimerkki tällaisesta toiminnasta. Sama pätee toki kaikkiin muihinkin asioihin kuin uskontoihin.

Toki sitten on käännynnäiset, mutta näissäkin tapauksissa on usein kyse siitä, että siellä takaraivossa on se vahva usko johonkin jumaluuteen. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka moni uskonnottoman kasvatuksen saanut aikuisiällään alkaa uskomaan johonkin jumalaan/jumaliin.

 

[sono-thermism]

Lisäksi mua hämmentää että mitä hyötyä/iloa on taivaaseennoususta. Sielu nousee taivaaseen (sielu joka on puhdistettu "sinusta" eli ei ole enää sinä eikä sinun persoonasi). Mitä iloa siitä on kun ei enää tiedosta olevansa itse? Ja se että kun et enää ole "itse" niin luonnollisesti kukaan muukaan ei ole, eli et tunnista esim tuttujasi tai sukulaisiasi (joita et enää edes tiedosta muutenkaan) taivaassa. Mitä iloa tuosta on?

Ja sanotaan että taivaassa saat uuden kehon. Ihmiskehonko? Miksi? Et edes tiedä kuka olet. Ja mitä sillä keholla teet? Aivan sama millainen kehokaan olisi jos sisällä on tyhjä sielu joka ei edes tiedosta olevansa _kukaan_. Kuulostaa enemmän helvetiltä minulle! Tai sille että jos ei ennen tuota ole ollut mielenterveyden kanssa ongelmia niin tuossa olisi oiva paikka totaaliseen collapseen.

Miksi ihmeessä kukaan järkevä ihminen enää uskoo tuollaiseen tuubaan? Onko kriittinen ajattelu täysin tuntematon käsite heille?

Eihän se itse tai tietoisuus (eli se tunnelma että olet olemassa) minnekään häviä jos me menetämme esimerkiksi muistin ja personaalisuuden. Muutenhan kukaan meistä ei tuntisi olevan "me itse", koska me kaikki synnymme ilman muistoja ja "personaalisuutta".

Omituinen logiikka teillä ateisteilla. Ehkä ateisti joka on 5 vuotias kokee että kun hän on 40 vuotta, hän on lakannut olemasta, koska hän on saanut uusia muistoja ja ehkä erilaisen personaalisuuden. On se varmaan kummallista olla ateisti, kun aivoihin ei voi tulla mitään uutta dataa, muuten ateisti häviää. Varmaan ateisti häviää myös jos hänestä tulee Kristytty, koska hän ei sitten enää ole "hän itse".

 

[Finlandery]

Aikaa voi olla ennen aikaa? Jos Big Bang loi ajan, ei sitä "ennen" ole voinut olla aikaa tai "edellisiä universumeita", koska "ennen" = aikaa.

Aika on 1 ulottuvuuksista, jossa materiaali voi kulkea vain 1 suuntaan (nykytiedon mukaan). Aika myös vaatii riittävän pienen energia tiheyden. Alkuräjähdys loi ajan, koska ennen sitä olleessa singulariteetissä oli niin suuri energia, että aikaa ei ollut. Jos pulssiteoria on totta, niin ennen alkuräjähdyksen singulariteettiä oli universumi, joka lopulta romahti kasaan, jolloin aika loppui siitä universumista, koska koko unirversumi oli 1 suurta singulariteettiä.


Tämä näin niinkun rautalankamalliin asti tiivistettynä/yksinkertaistettuna...

 

[JormaMela]

Eihän se itse tai tietoisuus (eli se tunnelma että olet olemassa) minnekään häviä jos me menetämme esimerkiksi muistin ja personaalisuuden. Muutenhan kukaan meistä ei tuntisi olevan "me itse", koska me kaikki synnymme ilman muistoja ja "personaalisuutta".

Omituinen logiikka teillä ateisteilla. Ehkä ateisti joka on 5 vuotias kokee että kun hän on 40 vuotta, hän on lakannut olemasta, koska hän on saanut uusia muistoja ja ehkä erilaisen personaalisuuden. On se varmaan kummallista olla ateisti, kun aivoihin ei voi tulla mitään uutta dataa, muuten ateisti häviää. Varmaan ateisti häviää myös jos hänestä tulee Kristytty, koska hän ei sitten enää ole "hän itse".

Melkein kyllä väittäisin, että jos jostain syystä menettäisin muistini kokonaan, niin en todellakaan tuntisi itseäni itsekseni. Tai tarkemmin sanottuna en tuntisi olevani sama ihminen, kuin olen nyt. Toki aina voi kiistellä siitä, mikä tekee ihmisestä juuri sen ihmisen, mikä hän on. Muistoja katoaa ja tulee lisää, persoonallisuus muuttuu, vaikka varmasti pysyykin pitkälti samanlaisena.

Kuitenkin olen hyvinkin varma, että tietoisuudella on paljonkin tekemistä elämän, ja näin ollen myös fyysisen minän, kanssa. Siinä vaiheessa kun koko ruumiini on on kadonnut (tarkemmin tietysti muuttanut muotoaan), en näe mitenkään mahdollisena, että tietoisuuteni jatkaisi olemassaoloaan.

 

[JaySon]

@sono-thermism , niin eli sekö ei häiritse sinua että taivaaseen menee joku muu kuin "sinä itse"? Jokin mystinen sielu joka on pesty puhtaaksi sinun itsesi muistoista, läheisistä, kokemuksista - kaikesta. Ethän se enää ole sinä. Edes omaa kehoasi et voi pitää joka voisi osin muistuttaa menneestä. Eli aivan hiton sama kenen sielu sinne vilahtaa kun kolikko kirstuun kilahtaa. Ja mitä uskovana ylipäätään siinä tapauksessa on iloa ikuisesta elämästä? Ei niin mitään.

Avaa ihmeessä asiaa tarkemmin kun siitä tunnut tietävän.

 

[Mendel]

Okei, kysymyksiä uskovaisille:
Oletetaan että:
A) Jumala on ikuinen

B) Jumala loi maailman

C) Maailma ei ole ikuinen vaan maailma on äärellisen ikäinen. (tästä seuraa että on olemassa aika(a) ennen maailman luontia)

D) Ei ole muita jumalia

E) Jumala on taivaassa, joka sijaitsee eri universumissa kuin tämä meidän universumimme. (koska Jumalaa ei ole havaittavissa missään päin tätä universumia ja hän ei tietenkään ole voinut olla universumissa ennen kuin hän on luonut sen universumin - aivan kuten sinä et voi asua rakentamassasi talossa jota et ole vielä rakentanut.)

F) Jumala on äärettömän paljon vanhempi kuin maailma (ikuisuus on ääretön ja ääretön on äärettömän paljon isompi kuin mikä tahansa äärellinen luku)

Käykö nämä oletukset? Kertokaa jos joku näistä on väärin (uskovaisen mielestä) niin muokkaan kysymyksiäni.


Kysymykset:

1. Mitä Jumala teki ennen kuin hän loi universumin?
2. Mitä kaikkea oli olemassa ennen kuin Jumala loi universumin? Oliko mitään muuta kuin Jumala itse?
3. Miksi Jumala loi universumin vasta sitten kun hän loi sen? Onko hän aiemmin luonut muita universumeita?
4. Oliko Jumalalla jotain interaktiota minkä tahansa muun jutun kanssa tai ylipäätään jotain tekemistä siellä missä hän nyt olikaan ennen universumin luontia?
Bonuskysymys: Miksi Raamatussa puhutaan niin vähän maapallon ulkopuolisesta universumista?
edit: bonuskysymys 2: Voiko Jumalalla olla tylsää?

 

[sniperfin]

Ehkä ateisti joka on 5 vuotias kokee että kun hän on 40 vuotta, hän on lakannut olemasta, koska hän on saanut uusia muistoja ja ehkä erilaisen personaalisuuden.

No ihminen on eri henkilö 40 vuotiaana kuin 5 vuotiaana, ja jos kaikki resetoidaan niin tietenkin sinä olet taas eri henkilö.

Aikaa voi olla ennen aikaa? Jos Big Bang loi ajan, ei sitä "ennen" ole voinut olla aikaa tai "edellisiä universumeita", koska "ennen" = aikaa.

Meidän universumissamme. Aikaa on voinut olla muissa universumeissa jotka ovat olleet olemassa ennen meidän universumiamme.
Et nyt oikein ymmärrä mitä aika käsitteenä tarkoitaa.

 

[Groomlake]

Bonuskysymys: Miksi Raamatussa puhutaan niin vähän maapallon ulkopuolisesta universumista?

Tuli mieleen että aika vähän on juttua raamatussa esim. Aasiasta tai Amerikoista, Afrikastakin mainuttu vain muutamia maita. Oliko maailma raamatun aikoihin pienempi kuin nykyisin?

 

[JormaMela]

Okei, kysymyksiä uskovaisille:
Oletetaan että:
A) Jumala on ikuinen

B) Jumala loi maailman

C) Maailma ei ole ikuinen vaan maailma on äärellisen ikäinen. (tästä seuraa että on olemassa aika(a) ennen maailman luontia)

D) Ei ole muita jumalia

E) Jumala on taivaassa, joka sijaitsee eri universumissa kuin tämä meidän universumimme. (koska Jumalaa ei ole havaittavissa missään päin tätä universumia ja hän ei tietenkään ole voinut olla universumissa ennen kuin hän on luonut sen universumin - aivan kuten sinä et voi asua rakentamassasi talossa jota et ole vielä rakentanut.)

F) Jumala on äärettömän paljon vanhempi kuin maailma (ikuisuus on ääretön ja ääretön on äärettömän paljon isompi kuin mikä tahansa äärellinen luku)

Käykö nämä oletukset? Kertokaa jos joku näistä on väärin (uskovaisen mielestä) niin muokkaan kysymyksiäni.


Kysymykset:

1. Mitä Jumala teki ennen kuin hän loi universumin?
2. Mitä kaikkea oli olemassa ennen kuin Jumala loi universumin? Oliko mitään muuta kuin Jumala itse?
3. Miksi Jumala loi universumin vasta sitten kun hän loi sen? Onko hän aiemmin luonut muita universumeita?
4. Oliko Jumalalla jotain interaktiota minkä tahansa muun jutun kanssa tai ylipäätään jotain tekemistä siellä missä hän nyt olikaan ennen universumin luontia?
Bonuskysymys: Miksi Raamatussa puhutaan niin vähän maapallon ulkopuolisesta universumista?
edit: bonuskysymys 2: Voiko Jumalalla olla tylsää?

Nämä on hyviä kysymyksiä. Lisäksi kiinnostaisi, että kun ihminen on selvästi jollakin tapaa erityinen laji tälle jumalalle, niin miksi homma piti hoitaa niin, että ennen ihmisen syntymistä ehti kulua n.13,7mrd vuotta, jona aikana tapahtui erilaisia asioita? Mihin tuota kaikkea ylimääräistä tauhkaa tarvitaan, jos on olemassa kaikkivoipa jumala, joka halutessaan voisi luoda tämän kaiken juuri tällaiseksi, ilman tuollaista 13,7mrd vuoden odotusta?

 

[sniperfin]

Tai millaiseksi tahansa, aina toimisi, koska luonnonlait eivät koske jumalaa/hän on ne luonut.

 

[JormaMela]

Tai millaiseksi tahansa, aina toimisi, koska luonnonlait eivät koske jumalaa/hän on ne luonut.

Aivan. Ja juuri siksi onkin kummallista, että kun tämä koko kaikkeus luodaan ihmistä varten, niin miksi ihminen tuli mukaan kuvioon vasta niin myöhään kun tuli. Toki voidaan sanoa, että tutkimattomat ovat herran tiet, mutta kovin välkyltä ei tämä herra kaikkine sekoiluineen vaikuta. Tai ei ainakaan sellaiselta, jonka palvaamiseen huvittaisi käyttää aikaa.

 

[Mendel]

Niin ja sitten jos toisaalta oletetaan että Jumala vain loi alkuparametrit ja luonnon lait ja painoi nappia jolla tämä kaikki käynnistyy (big red big bang button)... niin aika hankala ajatella että nämä parametrit olisi jotenkin erityisesti ihmistä ajatellen luotu. (Universumi on suurimmilta osin aika pirun ankea paikka ihmiselle)

Aivan. Ja juuri siksi onkin kummallista, että kun tämä koko kaikkeus luodaan ihmistä varten, niin miksi ihminen tuli mukaan kuvioon vasta niin myöhään kun tuli. Toki voidaan sanoa, että tutkimattomat ovat herran tiet, mutta kovin välkyltä ei tämä herra kaikkine sekoiluineen vaikuta. Tai ei ainakaan sellaiselta, jonka palvaamiseen huvittaisi käyttää aikaa.

Hmm... Toisaalta... Palvattua deityä pippurikastikkeella ja valkosipulikermaperunoilla... Jälkkäriksi vaikka jotain pirun hyvää jätskiä.

 

[ttm]

Lisäksi mua hämmentää että mitä hyötyä/iloa on taivaaseennoususta. Sielu nousee taivaaseen (sielu joka on puhdistettu "sinusta" eli ei ole enää sinä eikä sinun persoonasi).

Taivasta / helvettiä lienee hyödyllisintä ajatella mielentilana. Kokemisen tila, joka on puhdistettu "sinusta", ei ehkä ole enää se sinä, johon olet nykyään identifioitunut, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä voisi kuvailla taivaaksi, ja sitä, mitä jää jäljelle, "sinua" paljon todellisemmaksi.

Mitä iloa siitä on kun ei enää tiedosta olevansa itse? Ja se että kun et enää ole "itse" niin luonnollisesti kukaan muukaan ei ole, eli et tunnista esim tuttujasi tai sukulaisiasi (joita et enää edes tiedosta muutenkaan) taivaassa. Mitä iloa tuosta on?

Nämä ovat virheellisiä päätelmiä "itsestä" irtautumisen seurauksista.

Melkein kyllä väittäisin, että jos jostain syystä menettäisin muistini kokonaan, niin en todellakaan tuntisi itseäni itsekseni. Tai tarkemmin sanottuna en tuntisi olevani sama ihminen, kuin olen nyt. Toki aina voi kiistellä siitä, mikä tekee ihmisestä juuri sen ihmisen, mikä hän on. Muistoja katoaa ja tulee lisää, persoonallisuus muuttuu, vaikka varmasti pysyykin pitkälti samanlaisena.

Nämä ovat hyviä aloituspohdintoja sitä tutkiessa, että mikä itse (tai todellisuus) oikein on. Jos itsekin tulee loogisesti johtopäätökseen, että "itse" on täysin vaihdettavissa muistin menettämisellä tai jopa ihan normaalilla kasvamisella ja oppimisella, niin siitä on johdettavissa, että se, miksi "itsen" kokee ja mihin identifioituu, ei ole se, mikä oikeasti on. Esimerkiksi tuollainen persoonallisuuden muutos ei yleisesti ottaen tunnu ihmisestä, että "itse" olisi vaihtunut - vaan siltä, että olen sama itse, mutta reagoin tai ajattelen eri tavalla. Joskus muutokset voivat toki olla niin suuria, että tuntuu "uudelta/eri ihmiseltä", mutta silti se syvin olemassaolon tunne säilyy samana hetkestä toiseen.

 

[k334]

Kaveri oli "kuolleena" 55min ja saatiin elvytettyä, Patrik putosi jäihin ja jumittui kolmen metrin syvyyteen: ”Olin 55 minuuttia kuollut”

" Kun elintoiminnot pysähtyvät, elämä päättyy. Kun olin kuollut, olin poissa. Siihen ei liity mielikuvia."

 

[sniperfin]

Ei ollut kuollut, kuollutta ei saa elvytettyä.
Muutenkin erittäin harhaanjohtava otsikko.
Pelastuskopteri tuli 10 minuutissa siitä kun jää petti ja mies oli veden alla vähän aikaa, ei 55 minuuttia. 55 minuuttia on aika joka kesti virkoamiseen (josta 35 minsaa oli elvytetty).

 

[Diziet Sma]

1. Mitä Jumala teki ennen kuin hän loi universumin?
2. Mitä kaikkea oli olemassa ennen kuin Jumala loi universumin? Oliko mitään muuta kuin Jumala itse?
3. Miksi Jumala loi universumin vasta sitten kun hän loi sen? Onko hän aiemmin luonut muita universumeita?
4. Oliko Jumalalla jotain interaktiota minkä tahansa muun jutun kanssa tai ylipäätään jotain tekemistä siellä missä hän nyt olikaan ennen universumin luontia?
Bonuskysymys: Miksi Raamatussa puhutaan niin vähän maapallon ulkopuolisesta universumista?
edit: bonuskysymys 2: Voiko Jumalalla olla tylsää?

Ykköskohtaan vastaus on, että Jumala rakensi silloin helvettiä niille, jotka kehtaavat esittää tuollaisia kysymyksiä.

Tai sitten sekä tuohon että kaikkiin muihinkin kysymyksiin voi antaa yleispätevän vastauksen "tutkimattomat ovat Herran tiet".

 

[sono-thermism]

Aika on 1 ulottuvuuksista, jossa materiaali voi kulkea vain 1 suuntaan (nykytiedon mukaan). Aika myös vaatii riittävän pienen energia tiheyden. Alkuräjähdys loi ajan, koska ennen sitä olleessa singulariteetissä oli niin suuri energia, että aikaa ei ollut. Jos pulssiteoria on totta, niin ennen alkuräjähdyksen singulariteettiä oli universumi, joka lopulta romahti kasaan, jolloin aika loppui siitä universumista, koska koko unirversumi oli 1 suurta singulariteettiä.

Ahaa, miten se aika voi sitten niinku käynnistyä uudestaan, jos aika on hävinnyt? Jos aika on loppunut, mitään ei pitäisi enää pystyä tapahtumaan.

@sono-thermism , niin eli sekö ei häiritse sinua että taivaaseen menee joku muu kuin "sinä itse"? Jokin mystinen sielu joka on pesty puhtaaksi sinun itsesi muistoista, läheisistä, kokemuksista - kaikesta. Ethän se enää ole sinä. Edes omaa kehoasi et voi pitää joka voisi osin muistuttaa menneestä.

No ei kyllä oikein häiritse, koska minuthan oli "pesty puhtaaksi" myös silloin kun synnyin, joten sehän on sama tila jossa olin aikaisemmin. Mitä tarkoittaa "oma keho"? Kun synnyin, synnyin johonki ihan random kehoon, joka on vain minun koska minun tietoisuus on siinä. En tiedä sitte oliko mun tietoisuus mun kehossa sillon kun synnyin, koska en muista mitään siitä. Mutta joka tapauksessa, eihän sillä ole niin paljo väliä mikä keho mulla on, kunhan mun tietoisuus on siinä.

 

[sono-thermism]

Yhtä kaikki jos Jumala saa olla ikuinen ei ole mitään järki syytä miksi maailma ei voisi olla ikuinen.
Toisin sanoen Jumala ei selitä maailman syntyä yhtään sen paremmin kuin väittämä maailma on ollut ikuisesti.

Maailma voi olla ikuinen, mutta se ei voi olla ilman aiheuttajaa/luojaa, koska maailmahan koostuu aineesta, ja jos voimat jotka saa aineen olemaan lakkaisi olemasta, myös maailma lakkaisi olemasta. Esimerkiksi jos sulla on kivi, me tiedämme että sähkömagnetismi on yksi niistä voimista jotka pitää sen kasassa. Jos maailma on ikuinen, se tarvitsisi silloin myös ikuisen aiheuttajan.

Jumalalla sen sijaan ei ole mitään aiheuttajaa/luojaa, koska hän on aineeton, ja jos hänellä olisi luoja, hän ei myöskään olisi Jumala, joka tarkoittaa kaiken luojaa.

 

[ttm]

Okei, kysymyksiä uskovaisille:
Oletetaan että:
A) Jumala on ikuinen

B) Jumala loi maailman

C) Maailma ei ole ikuinen vaan maailma on äärellisen ikäinen. (tästä seuraa että on olemassa aika(a) ennen maailman luontia)

D) Ei ole muita jumalia

E) Jumala on taivaassa, joka sijaitsee eri universumissa kuin tämä meidän universumimme. (koska Jumalaa ei ole havaittavissa missään päin tätä universumia ja hän ei tietenkään ole voinut olla universumissa ennen kuin hän on luonut sen universumin - aivan kuten sinä et voi asua rakentamassasi talossa jota et ole vielä rakentanut.)

F) Jumala on äärettömän paljon vanhempi kuin maailma (ikuisuus on ääretön ja ääretön on äärettömän paljon isompi kuin mikä tahansa äärellinen luku)

Käykö nämä oletukset? Kertokaa jos joku näistä on väärin (uskovaisen mielestä) niin muokkaan kysymyksiäni.

Vaikka kysymys uskovaisille olikin, niin minua kiinnostaisi, että kuinka muokkaat kysymyksiäsi jos lähestytään asiaa siitä näkökulmasta, että Jumalalla viitattaisiin absoluuttiseen (ks. aiempi viestini). Monet oletuksistasi pätee sinänsä ("loi maailman" = on maailman olemassaolon lähde ja substanssi, "ikuinen" = ajan ulkopuolella). C kohdan seuraus vaikuttaa non sequiturilta. E kohta ei päde absoluuttiseen, sillä sijainti on relatiivisuuden funktio: asia voi sijaita vain suhteessa muihin asioihin.

 

[Bertta]

1. Mitä Jumala teki ennen kuin hän loi universumin?

Kristinuskon mukaan...

1. Jumala on ollut aina. Jumala oli siis äärettömän monta vuotta.

2. Kun oli kulunut äärettömän monta vuotta, jumala päätti tehdä helvetin tyhmiä olioita, joita raamatussa sanotaan enkeleiksi.

3. Nyt osa enkeleistä, tai ainakin yksi, kapinoi ja oli paha. Luonnollisesti jumala oli tehnyt tuon pahuuden.

4. Nyt juuri kun paha oli tehty ja päässyt vapaaksi, jumala ajatteli äärettömän vuoden jälkeen, että tilaisuus on täydellinen paratiisin ja ihmisen tekemiseen.

 

[Mendel]

Ai katos joo. Siitä oliki sitte hetki ku olin luomiskertomukseen perehtyny niin unohin ne pirun (ja) enkelit

 

[Bertta]

Ai katos joo. Siitä oliki sitte hetki ku olin luomiskertomukseen perehtyny niin unohin ne pirun (ja) enkelit

Joo, uskontojen toteaminen saduiksi loukkaa jokaista, joka satuja on kirjoitellut tai lukenut. Satujen tarinat ovat koherentteja ja sisältävät usein tärkeän opetuksen.

Uskontojen tarinat ovat vain järjettömiä kuten olettaa saattaa tietämättömien ihmisten maailmanselityksistä.

 

[Mendel]

C kohdan seuraus vaikuttaa non sequiturilta..

Aivan...Jos ei ole ollut aikaa ennen maailman luontia niin maailma voi silti olla tietysti äärellisen ikäinen... ajatusvirhe...

Mutta siinä tapauksessa kuitenkin jos aikaa ennen maailman luontia ei ole niin maailma on ollut aina olemassa niin kauan kuin aika on ollut olemassa. Tällöin ei ole voinut olla sellaista aikaa jolloin ei olisi ollut maailmaa mutta on ollut Jumala. Eli silloin Jumala ei ole voinut luoda maailmaa muuten kuin jotenkin ajan ulkopuolelta tai heti kun aika alkoi eli heti kun alkoi Jumala, alkoi myös aika ja avaruus.
Siksi uskontoon sopii oletus että aikaa on ollut ennen maailman luontia. Aikaa jumalalle luoda maailma.

E kohta ei päde absoluuttiseen, sillä sijainti on relatiivisuuden funktio: asia voi sijaita vain suhteessa muihin asioihin.

Siis ajatus tässä oli että Jumala ON universumi, joka loi itsensä? Edustaako tuo ajatus jotain valtauskontoa? Olisiko tuolla absoluuttisella Jumalalla tietoisuus? Jos ei, silloin kysymykseni muuttuisivat tieteellisemmiksi koska silloin ei olisi eroa luonnontieteiden ja Jumalan tutkimisella. Tai oikeastaan silloin koko Jumala käsite voitaisiin unohtaa ja pohtia vain universumin syntyä.

 

[Mendel]

Joo, uskontojen toteaminen saduiksi loukkaa jokaista, joka satuja on kirjoitellut tai lukenut. Satujen tarinat ovat koherentteja ja sisältävät usein tärkeän opetuksen.

Uskontojen tarinat ovat vain järjettömiä kuten olettaa saattaa tietämättömien ihmisten maailmanselityksistä.

Hahah. Vaikka haluan olla kovin neutraali niin en rehellisesti sanottuna voi olla eri mieltä.

Yleensäkin minulla on sellainen tunne lähipiirini uskovaisista että sitä uskontoa ei ajatella järjellä vaan tunteella.

Aivan eri asia on sitten älykkäät uskovaiset jotka ovat hyviä väittelemään, mutta jotka jotenkin kuitenkin onnistuvat olemaan vielä uskossa. Ehdottomasti ärsyttävämpiä kuin Dawkins

 

[ttm]

Tällöin ei ole voinut olla sellaista aikaa jolloin ei olisi ollut maailmaa mutta on ollut Jumala. Eli silloin Jumala ei ole voinut luoda maailmaa muuten kuin jotenkin ajan ulkopuolelta tai heti kun aika alkoi eli heti kun alkoi Jumala, alkoi myös aika ja avaruus.
Siksi uskontoon sopii oletus että aikaa on ollut ennen maailman luontia. Aikaa jumalalle luoda maailma.

En tiedä moisista oletuksista tai miten ne uskontoon sopivat. Voi olla, että sekä aika että avaruus ovat itsessään olettamuksia, eikä kumpaakaan ole varsinaisesti olemassa muuta kuin konseptuaalisena työkaluna auttamassa objektien maailmassa luovimista. Voi myös olla, että objektit ovat olettamuksia.

Siis ajatus tässä oli että Jumala ON universumi, joka loi itsensä?

Mikä tahansa asia on olemassa erittelynä siitä, mitä se ei ole. Kyseessä on hieman samanlainen ilmiö kuin ympyrän piirtämisessä paperille: et voi piirtää ympyrän sisäpuolta piirtämättä samalla sen ulkopuolta. Tämä ympyrän piirtäminen luo siis objektin luomalla relatiivisuuden. Absoluuttinen on se "ääretön canvas", joka mahdollistaa ympyrän piirtämisen ylipäätään. Luotu relatiivinen konstruktio ei ole absoluuttinen, sillä se on jollain tavalla rajattu, mutta se ei ole siitä erillinenkään, sillä absoluuttinen on relatiivisen olemassaolon lähde ja substanssi. Se on ääretön, mutta samalla tyhjyys.

Edustaako tuo ajatus jotain valtauskontoa?

Sinänsä mikään valtauskonto ei nykytilassaan tällaista esitä, sillä uskonnot ovat korruptoituneita tarinakokoelmia. Monien uskontojen pyhissä teksteissä on kuitenkin viitteitä siitä, että tämänkaltainen oivallus on ollut jossain pohjalla. Ongelma on vain siinä, että mieli ei kykene käsittelemään kuin relatiivisia asioita, ymmärryksen absoluuttisesta voi saavuttaa vain välittömällä tietoisuudella siitä, mikä se on. Ja tällaista ymmärrystä ei voi kertoa eteenpäin, ainoastaan kuvailuja ja tarinoita siitä. Ja heti, kun tuollainen kuvailu tai tarina uskotaan sen sijaan, että koettaisiin se, mihin sillä viitataan, on soppa valmis.

Olisiko tuolla absoluuttisella Jumalalla tietoisuus?

Tietoisuus on terminä yksi sekametelisoppa, jolla kaikki tarkoittavat eri asioita. Englannissa on tehty edes hieman tarkempaa jaottelua consciousnessin ja awarenessin (sentience ym) välillä, silti sielläkin kaikki tarkoittavat niillä mitä sattuu. Absoluuttisella ei kuitenkaan sinänsä ole mitään, sillä jotta jollakin voisi olla jotain, sen täytyy olla relatiivinen. Voi kuitenkin olla, että absoluuttinen on tietoisuus, mutta sellaisessa merkityksessä, mihin ei ole liitetty enempää väittämiä kuin siihen sisältyy.

Jos ei, silloin kysymykseni muuttuisivat tieteellisemmiksi koska silloin ei olisi eroa luonnontieteiden ja Jumalan tutkimisella. Tai oikeastaan silloin koko Jumala käsite voitaisiin unohtaa ja pohtia vain universumin syntyä.

Millaisia nuo tieteelliset kysymyksesi olisivat? Oletko ymmärtänyt relatiivisen ja absoluuttisen eron? Luonnontieteet ovat relatiivista tietoa, niiden tutkiminen synnyttää uusia ja uusia erittelyjä, eli luonnontieteiden ja absoluuttisen tutkiminen menevät oikeastaan juuri päinvastaisiin suuntiin. Tuo on usein esitetty uskomus, että käsite Jumala voidaan unohtaa kun siihen termiin liittyy niin paljon harhaisia väitteitä ja uskomuksia, ja voitaisiin puhua vain maailmankaikkeudesta. Sinänsä on totta, että Jumalaan terminä liittyy valtavasti sellaista, mikä ei auta asian ymmärtämisessä, mutta hankalampaa on kenties ymmärtää, että täsmälleen sama ongelma pätee termeihin "universumi" tai "todellisuus". Jos taas puhumme vaikka ymmärryksestä absoluuttisen ja relatiivisen välillä, niin kukaan ei enää edes ymmärrä mistä on puhe, vaikka käytännössä kysymys on edelleen todellisuuden pohjimmaisesta olemuksesta.

 

[JaySon]

No ei kyllä oikein häiritse, koska minuthan oli "pesty puhtaaksi" myös silloin kun synnyin, joten sehän on sama tila jossa olin aikaisemmin. Mitä tarkoittaa "oma keho"? Kun synnyin, synnyin johonki ihan random kehoon, joka on vain minun koska minun tietoisuus on siinä. En tiedä sitte oliko mun tietoisuus mun kehossa sillon kun synnyin, koska en muista mitään siitä. Mutta joka tapauksessa, eihän sillä ole niin paljo väliä mikä keho mulla on, kunhan mun tietoisuus on siinä.

Eihän sinulla tuolloin ole tietoisuutta kuka sinä olet yksilönä ja nyt eläessäsi ollut. On siis aivan sama vaikka se olisi naapurisi sielu mikä taivaaseen vilahtaa. Ei sinulle jää muistoja tästä maailmasta ja omasta itsestäsi taivaaseen noustessasi. Olet (väärä sanavalinta) vain geneerinen sielu muiden geneeristen sielujen joukossa ilman mitään muistoja nykyisestä elämästäsi. Ei houkuttele moinen - enkä näe miksi se ketään houkuttelisi. Veikkaan että ainoastaan lopullisen kuoleman pelko ja virheellinen oletus ihmisen olevan muiden lajien yläpuolella aiheuttaa moista harhakuvitelmaa.

 

[Mendel]

Millaisia nuo tieteelliset kysymyksesi olisivat?

No vaikkapa:

Miksi universumi yleensäkään vaivautuu olemaan olemassa?

Vaikuttaisi siltä että kaikki pyrkii olemaan matalimman (potentiaali-) energian tilassa. Eikö matalin energian tila olisi se jossa ainetta/energiaa ei ole?

Mikä siinä alkuräjähdyksessä tarkalleen ottaen aiheutti luonnonlait ja erilaiset luonnon vakiot?

Toisaalta jos luonnonlait syntyivät vasta big bangissä, mikä aiheutti big bangin?

Miksi ainetta syntyi alkuräjähdyksessä enemmän kuin antiainetta?

Hidastuuko aika (palattaessa ajassa taaksepäin) lähestyttäessä alkuräjähdyksen singulariteettia/tapahtumahorisonttia samalla tavalla kuin aika hidastuu lähestyttäessä mustan aukon tapahtumahorisonttia?

Jos jumalan tiet ovat tutkimattomia niin entäs sitten jumalan x-fighterit?

Oletko ymmärtänyt relatiivisen ja absoluuttisen eron?

Luulenpa, että en. Ajatus absoluuttisuudesta on minulle niin outo. Täytyy vähän googlailla ja lukea noita tämänkin ketjun aiheeseen liittyviä kirjoituksia uudemman kerran.
edit: Tarkoitetaanko tuolla absoluuttisella universumilla/jumalalla samaa kuin Platonin ideaopissa jumalan/universumin idealla?

 

[Mendel]

Kuoleman pelko

Kun nyt tuokin asia tuli mainituksi niin kysynpä siitäkin.
Miksi kuolemaa pitäisi pelätä?

Olet ollut ei-olemassa reilut 13 miljardia vuotta ennen syntymääsi
Olet nyt olemassa ehkä sadan vuoden ajan.
Sen jälkeen et ole olemassa lopun aikaa, kuoltuasi.
Tila jossa nyt olet, olemassaolo, on se epätodennäköinen ja epänormaali tila. Tila jossa et ole olemassa on se normaali tila.

(nämä seuraavat kysymykset eivät ole osoitettu erityisesti sinulle JaySon vaan kaikille jotka pelkäävät kuolemaa)
Pelkäätkö aikaa ennen syntymääsi?
Oliko siinä ajassa jotain pelättävää?
Millä tavoin luulet kuoleman jälkeisen ajan eroavan ajasta ennen syntymääsi?

Nyt kun olet olemassa, on hyvä aika elää ajattelematta sen kummemmin olotilaasi ajassa ennen syntymääsi kuin myöskään ajassa kuolemasi jälkeen.

Kuolet sitten kun kuolet. Elä siis vaikka niin, että jätät jotain kivaa jälkeesi. Jos hankit lapsia, pidä niistä huoli ja mahdollista niille mahdollisimman hyvä elämä kuolemasi jälkeen.

On toki mahdollista että kuolet liian aikaisin, ennen kuin olet ehtinyt tehdä kaiken haluamasi. On myös mahdollista että synnyit liian myöhään, sen jälkeen kun sinun olisi jo pitänyt olla tekemässä jotain tärkeää. Tätä on aivan turha pohtia, mutta voit toki omilla tekemisilläsi vaikuttaa siihen että liian aikainen kuolema on epätodennäköisempää. Tietynlainen pelko voi tässä suhteessa olla jopa eduksi, mutta liiallinen pelko on turhaa ja haitaksi.

 

[Manaaja123]

Eihän sinulla tuolloin ole tietoisuutta kuka sinä olet yksilönä ja nyt eläessäsi ollut. On siis aivan sama vaikka se olisi naapurisi sielu mikä taivaaseen vilahtaa. Ei sinulle jää muistoja tästä maailmasta ja omasta itsestäsi taivaaseen noustessasi. Olet (väärä sanavalinta) vain geneerinen sielu muiden geneeristen sielujen joukossa ilman mitään muistoja nykyisestä elämästäsi. Ei houkuttele moinen - enkä näe miksi se ketään houkuttelisi. Veikkaan että ainoastaan lopullisen kuoleman pelko ja virheellinen oletus ihmisen olevan muiden lajien yläpuolella aiheuttaa moista harhakuvitelmaa.

Väärin on olemassa paljon todisteita sielunvaelluksesta. Ei ihminen ole mikään randomsielu, joka kuollessaan katoaa kuin pieru saharaan.

 

[innos]

Pelkäätkö aikaa ennen syntymääsi?
Oliko siinä ajassa jotain pelättävää?
Millä tavoin luulet kuoleman jälkeisen ajan eroavan ajasta ennen syntymääsi?

Nyt kun olet olemassa, on hyvä aika elää ajattelematta sen kummemmin olotilaasi ajassa ennen syntymääsi kuin myöskään ajassa kuolemasi jälkeen.

Vaikeahan sitä on välittää laisinkaan ajasta joka oli ennen kuin kykeni välittämään mistään, tai siis edes kokemaan välittämistä, ja tiesi mitä se on ja mistä kaikesta voi ja kannattaa välittää. Ja vaikeahan sitä on luopua tulevaisuudesta, kun tietää mitä kaikkea Doom 2106 jne pelejä ja muita taiteen ja tieteen saavutuksia jää kokematta.

Jos eli silloin kun syntymän ympäristö ja kuoleman ympäristö oli melko pitkälti samaa kivien hakkaamista, niin varmasti oli helpompaa hyväksyä vääjäämätön, mutta tässä nykyajassa jossa yhden ihmisen aikana ehtii tapahtua ns. aivan vitusti lienee ihan ymmärrettävää, että harmittaa kaiken jännän missaaminen. Eipä sillä etteikö varmasti jäisi paljosta paskastakin paitsi.

 

[Mikkos]

Väärin on olemassa paljon todisteita sielunvaelluksesta. Ei ihminen ole mikään randomsielu, joka kuollessaan katoaa kuin pieru saharaan.

Random juutuupivideo ei ole todiste.
Pistäppä vähän tieteellistä faktaa kehiin.

 

[sono-thermism]

Eihän sinulla tuolloin ole tietoisuutta kuka sinä olet yksilönä ja nyt eläessäsi ollut. On siis aivan sama vaikka se olisi naapurisi sielu mikä taivaaseen vilahtaa. Ei sinulle jää muistoja tästä maailmasta ja omasta itsestäsi taivaaseen noustessasi. Olet (väärä sanavalinta) vain geneerinen sielu muiden geneeristen sielujen joukossa ilman mitään muistoja nykyisestä elämästäsi. Ei houkuttele moinen - enkä näe miksi se ketään houkuttelisi. Veikkaan että ainoastaan lopullisen kuoleman pelko ja virheellinen oletus ihmisen olevan muiden lajien yläpuolella aiheuttaa moista harhakuvitelmaa.

Mutta miksi niitä muistoja pitäisi olla? Eihän sulla ollu muistoja mistään edellisestä maailmasta tai edellisestä itsestä silloin kun synnyit tähän elämään, mutta olet kuitenkin sinä, vaikka synnyit ilman mitään muistoja.

Kyllähän me selvästi ollaan ylivoimaisia verrattuna eläimiin, koska meillä on ylivoimaiset aivot ja ylivoimaista teknologiaa. Mistään lopullisesta kuolemasta ei ole mitään todisteita, se on vaan tyypillistä ateistien toiveajattelua, että kaikki elämän ongelmat voisi muka ratkaista tappamalla itsensä. Itse asiassa, jos ateistit olisi oikeassa ja tietoisuus häviäisi ikuisesti kuolemassa, ihmiskunnan kaikki ongelmat voisi ratkaista yksinkertaisesti ydinpommittamalla koko maapallon. Ehkä se olikin mikä motivoi Stalinia joka eli ateistisessa Neuvostoliitossa: Nuclear arms race - Wikipedia

Jos tietoisuus vain häviäisi ikuisesti, eihän siinä olisi mitään pelättävää, vaan päinvastoin, se olisi lopullinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Käytännössä se on samaa toiveajattelua kuin Kristittyjen ikuinen paratiisi-ajattelu. Ateistithan usein ajattelee erittäin Kristityllä ja uskovaisella tavalla, vaikka ne itse ei huomaa sitä.