Tätä kikkaa ihmettelen aina kovasti. Jos ei sovi uskovaiselle raamatun teksti omaan agendaan, se on tulkinnanvaraista, eikä oteta kirjaimellisesti.
Jos taas raamattu tukee sanomaa, se on jumalan sanaa, joka pitää ottaa kirjaimellisesti.
Rusinat pullasta menoa sanon minä.
Ei, vaan sitä, että luetaan Raamattua aivot päällä ja nimenomaan ymmärretään että Raamattu on kokoelma kymmeniä eri kirjoja jotka kaikki on kirjoitettu täysin eri tilanteissa ja eri tarkoituksiin. Ja suhteutetaan se lukeminen siihen mikä se kirjan merkitys/tarkoitus on.
Toisin kuin muiden uskontojen pyhät kirjat, Raamattu ei ole mikään yksi pyhä kirja jonka väitetään ilmestyneen tyhjästä. (ja juuri sen takia se on luotettava, ei ole yhtä valehtelevaa ihmistä joka sen on keksinyt omasta päästään)
Raamatun kirjoissa kyllä aika selvästi käy kontekstista ilme, kenelle sen on kirjoitettu/mistä se kertoo.
Virheellistä raamatuntulkintaa nimenomaan on se, että otetaan esim. jollekin aivan muulle annetut lupaukset tai säännöt lupauksina tai sääntöinä itselle, ja ignorataan täysin
tekstin alkuperäinen tarkoitus.
Raamattua voi käytännössä lukea kolmella tavalla:
1) Ignorataan se, mistä raamatun kirjasta on kyse, kenelle se on kirjoitettu, ja otetaan rusinat pullasta, "tämä ei koske minua koska kuulostaa ikävältä" ja vesitetään kaikki sisältö sieltä.
2) Yritetään oikeasti ymmärrää tekstiä ja sen tarkoitusta ja otetaan konteksti huomioon mm. "tämä koskee minua, koska täällä sanotaan, että koskee kaikkia", "tämä ei koske minua, koska täällä sanotaan, että koskee vain juutalaisia enkä ole juutalainen". Tai että "tämä on vain runo jonka Daavid kirjoitti ollessaan masentunut."
3) Ignorataan täysin se, mistä Raamatun kirjasta on kyse, kenelle se on kirjoitettu, ja väännetään kaikki aivan eri tilanteeseen annetut käskyt ja ohjeet pätemään myös omaan tilanteeseen. Ja kuvitellaan että itse on ainoa joka ottaa uskon tosissaan vaikka on vaan pihalla tekstin kontekstista.
Se, että ymmärretään että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta on näistä nimeomaan optio 2. Optio 1 on sitten esim. "Raamattu on kiva kirja mutta ei Jumala mitään luonut, Jumala oli ehkä vaan avaruusolento joka eksyi tänne joskus" ja optio 3 on sitten "6000 vuotta PISTE"
Raamatussa puhutaan paljon kaidasta tiestä. Se ei tarkoita sitä, että uskon mukaan eläminen olisi niin täynnä sääntöjä että se olisi vaikeaa, vaan sitä, että se armossa ja vapaudessa mutta silti mahdollisimman vähän syntiä tehden eläminen voi olla vaikeaa, kun toisella puolella tietä on se, että aletaan ylpistyä siitä, että "minä teen oikein ja olen hyvä ihminen" ja armo unohtuu, ja elämästä katoaa vapaus, ilo ja kiitollisuus, ja toisella puolella tietä on se avoin lankeaminen synteihin ja niistä seuraavat ongelmat.