Tämä on kaikissa uskonlahkoissa sisäänrakennettu selitysmalli johon ilmeisesti uskot itsekin. Synnyt jonkun uskonlahkon jäsenen perheeseen ja sinä olet siitä päivästä alkaen ko. lahkon jäsen, halusit tai et. Sitten myöhemmin kun uskallat ajatella omilla aivoillasi ja viestität ettei mielikuvitusolennon palvominen kinosta, niin sinulta kysytään että miksi haluat erota lahkosta.
Jos eroan jostain johon en ole koskaan (itse) liittynyt, niin miten demari pitää olla että kysyy tuollaisen kysymyksen?
Joidenkin kohdalla elämä voi mennä ylläkuvatulla tavalla, mutta kaikenlainen kasvatuksellinen Kristinuskon pakkosyöttäminen on todella väärin ja yleensä vaikutus on päinvastainen kuin mitä toivottiin. Näille "pakkosyötön" kokeneille on lähes poikkeuksetta kehittynyt erittäin vahva resistenssi kaikkea Kristinuskosta koskevaa kohtaan.
Itse olen tapaluterilaisesta perheestä missä ei Jumalaa mainittu kuin hautajaisissa ja Jeesusta ei koskaan.
Halveksin aikoinani kaikkia jotka uskovat satuihin ja manipulaatiostooreihin, kaikkein typerimpänä pidin kristinuskoa joka oli mielestäni vanhusten turha elämän loppupuolella ja heikkojen kainolosauva ilman todellista voimaa.
Käytin useasti sanontaa "mä oon Jeesus, jos tuo...." ja jos tuttavapiirissä olisi kysynyt niin olisin varmasti ollut viimeinen Jeesuksen kannattajaksi alkava ja ajatuksena mahdoton.
23v tuli herätys, hengelliset kirjat ja jotkin raamatun tekstit alkoivat "elää". Asiaa on mahdoton kuvailla, mutta ex pilkkaajasta tuli Jeesuksen seuraaja a tästä on nyt 25v enkä ole päivääkään katunut vastaustani Jumalan kutsuun. Helppoa ei ole elämä ollut, mutta koskaan ei ole tarvinnut yksin kulkea.
Mutta asiaan.
On tooodella pelkistettyä kuvailla kristuksen seuraajien elämänkaarta ylläolevan kuvauksen mukaisesti.
Se mikä erottaa Jeesuksen seuraamisen monista muista uskon uskonnoksi muuttavista tarinoista, vakaumuksesta ja henkisistä harjoituksissa on AINA Kristinuskon Jumalan kunnioitus vapaaseen tahtoon.
Kertaakaan ei Jeesus tai kolminaisuuden muut persoonat raamatunsivuilla pakota ketään palvomaan itseään. Jeesus kysyi useasti, "tahdotko" /"haluatko" eikä huudellut niiden perään, jotka eivät kutsuun myöntävästi vastanneet vaan antoi heidän jatkaa (Häneltä lahjana) saamaansa elämää.
Vanhempien, puolison tai kenenkään hengellistä työtä tekevän uskolla ei voi kukaan muu pelastua. Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta, joka on puolisoiden välistäkin suhdetta syvempi, kaikki elämän osaalueet kattava yhteys.
Lopulta on olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä:
Niitä jotka sanovat: Tapahtukoon sinun tahtosi ja niitä joille Jumala lopulta sanoo:"tapahtukoon sinun.
tahtosi".
Hän kunnioittaa ihmisen valintaa loppuun asti. Ketään ei pakoteta, (ei edes viimeisellä tuomiolla, jolloin jokainen saa tekojensa mukaan) hänen valtakuntaansa.