Sotateknologia



Kiinalaiset pullistelee. Tuosta ei ole pitkä matka siihen, että lähetetään 10 000 räjähdedronen parvi liikkeelle vaikka haluttuun läpimurtokohtaan ja dronet hakeutuvat joka ikiseen ihmiseen ja ajoneuvoon autonomisesti. Miten helvetissä tollaisen voi torjua? Toivottavasti Natolla on vastatoimet mietittynä tämmöisiä varten.

Itse asiassa kyllä tuosta on vielä aika pitkä matka. On hieman eri asia suorittaa jotain esiohjelmoituja liikkeitä kuin sitten taas toimia autonomisesti kaoottisella taistelukentällä.
 


Kiinalaiset pullistelee. Tuosta ei ole pitkä matka siihen, että lähetetään 10 000 räjähdedronen parvi liikkeelle vaikka haluttuun läpimurtokohtaan ja dronet hakeutuvat joka ikiseen ihmiseen ja ajoneuvoon autonomisesti. Miten helvetissä tollaisen voi torjua? Toivottavasti Natolla on vastatoimet mietittynä tämmöisiä varten.

Helpommin kai niitä voi torjua kuin mitä erilaisia ohjusjärjestelmiä.

Tuon luokan droneilla on lyhyt kantama (signaali + akku rajoittaa) eli pitää päästä riittävän lähelle ja olla vihollisen vaikutuksen alueella. Ohjaussignaalia sekä GPS-vastaanottoa voidaan häiritä, toki autonominen ohjaus periaattessa on mahdollista. Erilaiset laser-aseet sulattaa muoviset tai komposiitti-osat nopeasti ja toimivat tehokkaasti tuollaisiin, missä käytetään kevyimpiä mahdollisia materiaaleja. Hyvin vähän käytännön asejärjestelmiä tällä hetkellä, mutta puhutaan kohtuu yksinkertaisesta järjestelmästä. Lisäksi perinteisen ilmatorjunnan sirpalekranaatin vaikutus pitäisi toimia paremmin parviin kuin yksittäisiin droneihin jos niihin pystytään reagoimaan ajoissa.

Itse asiassa kyllä tuosta on vielä aika pitkä matka. On hieman eri asia suorittaa jotain esiohjelmoituja liikkeitä kuin sitten taas toimia autonomisesti kaoottisella taistelukentällä.
Ei välttämättä. Tämä ei ole teknologinen haaste vaan filosofinen. Tämän hetken meidän omat opiskelijatkin on täysin kykeneviä tuottamaan tähän sopivia järjestelmiä. Kaikki työkalut ovat olemassa ja kenen tahansa käytettävissä. On täysin triviaalia tehdä hahmon tunnistus sotilaalle. Toki toisessa kädessä on triviaalia huijata konenäköä, mutta jos ei haluta ajatella filosofisia ongelmia sodankäynnissä niin tämä on täysin tehtävissä jo nyt. Toki skaala, toimivarmuus ja muut vaatimukset tuottaa päälle omat haasteensa ja jokseenkin pitkän kehityksen, mutta muutoin meillä on kaikki tarvittava valmiina.
 
Helpommin kai niitä voi torjua kuin mitä erilaisia ohjusjärjestelmiä.

Tuon luokan droneilla on lyhyt kantama (signaali + akku rajoittaa) eli pitää päästä riittävän lähelle ja olla vihollisen vaikutuksen alueella. Ohjaussignaalia sekä GPS-vastaanottoa voidaan häiritä, toki autonominen ohjaus periaattessa on mahdollista. Erilaiset laser-aseet sulattaa muoviset tai komposiitti-osat nopeasti ja toimivat tehokkaasti tuollaisiin, missä käytetään kevyimpiä mahdollisia materiaaleja. Hyvin vähän käytännön asejärjestelmiä tällä hetkellä, mutta puhutaan kohtuu yksinkertaisesta järjestelmästä. Lisäksi perinteisen ilmatorjunnan sirpalekranaatin vaikutus pitäisi toimia paremmin parviin kuin yksittäisiin droneihin jos niihin pystytään reagoimaan ajoissa.
[/QUOTE]
Käytännössä nykyinen EW tekee kauko-ohjattavista droneista hyödyttömiä, kunhan vain vastapuolella on jonkunlainen näkemys mitä taajuuksia käytetään. Nythän Ukrainassa on aika paljon siirrytty juuri tuohon valokuituun tai sitten autonomiseen käyttäytymiseen. Toki kukaan ei tiedä miten hyvin nuo käytännössä toimivat, etäonnistumisista kun harvemmin ladataan videoita nettiin.
Droneparven tapauksessa voisi ajatella että droonien välinen etäisyys pidetään tarpeeksi isona jotta sirpalekranaattien hyöty heikkenee. Samalla myös tutkanäkyvyys huononee, kun signaalit eri droneista tulevat eri soluihin. Mikä tahansa asejärjestelmä on haavoittuvainen, kunhan droneja on vain tarpeeksi niin paljon että torjuntajärjestelmän seuranta ei ehdi tuhoamaan kaikkia.
Suurin ongelma droonien torjunnassa on havaitseminen tarpeeksi aikaisin. Joku tuollainen nelikopteri on käytännössä näkymätön tutkalle kun se välillä pysähtyä jolloin tutka menettää lukituksen.
Ei välttämättä. Tämä ei ole teknologinen haaste vaan filosofinen. Tämän hetken meidän omat opiskelijatkin on täysin kykeneviä tuottamaan tähän sopivia järjestelmiä. Kaikki työkalut ovat olemassa ja kenen tahansa käytettävissä. On täysin triviaalia tehdä hahmon tunnistus sotilaalle. Toki toisessa kädessä on triviaalia huijata konenäköä, mutta jos ei haluta ajatella filosofisia ongelmia sodankäynnissä niin tämä on täysin tehtävissä jo nyt. Toki skaala, toimivarmuus ja muut vaatimukset tuottaa päälle omat haasteensa ja jokseenkin pitkän kehityksen, mutta muutoin meillä on kaikki tarvittava valmiina.
Niin tietysti jos ajatellaan että droneparvi päästetään alueelle jossa kaikki ovat "vapaata riistaa" eikä tarvitse välittää mitä dronet tuhoavat. Eli yksinkertainen geofence ja hakeutuminen liikkuvaan kohteeseen. Mutta jos pitäisi tehdä kohteiden tunnistusta, niin käytännössä toimivia järjestelmiä ei oikein ole.
 
Kuinka helposti tuollainen dronejen kauko-ohjausta estävä häirintä olisi kierrettävissä? Mietin vaan että onko tässä mahdollista lähteä kilpavarusteluun vai onko teknologia fundamentaalisesti sellaista että jos on tiedossa suunnilleen mitä taajuuksia vihollinen käyttää, niin dronejen torjunta on suht helppoa?
 
Kuinka helposti tuollainen dronejen kauko-ohjausta estävä häirintä olisi kierrettävissä? Mietin vaan että onko tässä mahdollista lähteä kilpavarusteluun vai onko teknologia fundamentaalisesti sellaista että jos on tiedossa suunnilleen mitä taajuuksia vihollinen käyttää, niin dronejen torjunta on suht helppoa?
Vaatii merkittäviä määriä tehoja ja on kissa ja hiiri -leikkiä kun tulee oikeasti käyttöön suunniteltuja droneja eikä kaupallisia ratkaisuja.

Tuossa aiemmassa esimerkissähän oli vielä tuo autonomisuus-olettama, mikä tietysti tekee ohjaussignaalin häirinnästä heikosti vaikuttavaa. Teoriassa dronella voi olla ohjaaja, joka valitsee kohteen ruudulta ja signaalin kadotessa drone seuraa kohdetta. Samoiten backupina voisi tehdä automaattisen kohteen lukituksen, mikäli drone menettää signaalin ohjaajaan. Teolliseen ja erilaisiin yksityisen alan käyttöihin on tehty vaikka mitä toimivia ratkaisuja, jotka on tuota monimutkaisempia käyttötapauksia.

Käytännössä nykyinen EW tekee kauko-ohjattavista droneista hyödyttömiä, kunhan vain vastapuolella on jonkunlainen näkemys mitä taajuuksia käytetään. Nythän Ukrainassa on aika paljon siirrytty juuri tuohon valokuituun tai sitten autonomiseen käyttäytymiseen. Toki kukaan ei tiedä miten hyvin nuo käytännössä toimivat, etäonnistumisista kun harvemmin ladataan videoita nettiin.
Droneparven tapauksessa voisi ajatella että droonien välinen etäisyys pidetään tarpeeksi isona jotta sirpalekranaattien hyöty heikkenee. Samalla myös tutkanäkyvyys huononee, kun signaalit eri droneista tulevat eri soluihin. Mikä tahansa asejärjestelmä on haavoittuvainen, kunhan droneja on vain tarpeeksi niin paljon että torjuntajärjestelmän seuranta ei ehdi tuhoamaan kaikkia.
Suurin ongelma droonien torjunnassa on havaitseminen tarpeeksi aikaisin. Joku tuollainen nelikopteri on käytännössä näkymätön tutkalle kun se välillä pysähtyä jolloin tutka menettää lukituksen.

Niin tietysti jos ajatellaan että droneparvi päästetään alueelle jossa kaikki ovat "vapaata riistaa" eikä tarvitse välittää mitä dronet tuhoavat. Eli yksinkertainen geofence ja hakeutuminen liikkuvaan kohteeseen. Mutta jos pitäisi tehdä kohteiden tunnistusta, niin käytännössä toimivia järjestelmiä ei oikein ole.

Jep, tuossa tosiaan autonomisuus hyvinkin yksinkertaisilla ML-malleilla pystyy väistämään häirinnän vaikutusta. Ihminen taktisella tasolla varmasti päätyy parempiin ratkaisuihin, mutta aiemmin yllä mainitulla voisi merkittävästi syödä hyötyä ja mahdollisesti jopa altistaa itse häirintäkaluston drone-hyökkäykselle.
 
Kuinka helposti tuollainen dronejen kauko-ohjausta estävä häirintä olisi kierrettävissä? Mietin vaan että onko tässä mahdollista lähteä kilpavarusteluun vai onko teknologia fundamentaalisesti sellaista että jos on tiedossa suunnilleen mitä taajuuksia vihollinen käyttää, niin dronejen torjunta on suht helppoa?
Korkealla lentävää satelliittiohjausta käyttävää dronea on vaikeampi häiritä ja myös antenniratkaisuilla sekä hajaspektrimenetelmillä pystyy jonkin verran kiertämään häirintää, mutta jos oletetaan että vastapuolella on tarpeeksi lähetystehoa niin vaikea sieltä ainakaan mitään suurta datamäärää on saada läpi.
 
Kuinka helposti tuollainen dronejen kauko-ohjausta estävä häirintä olisi kierrettävissä? Mietin vaan että onko tässä mahdollista lähteä kilpavarusteluun vai onko teknologia fundamentaalisesti sellaista että jos on tiedossa suunnilleen mitä taajuuksia vihollinen käyttää, niin dronejen torjunta on suht helppoa?

Jos drone&ohjaus perustuu johonkin kaupallisiin toteutuksiin niin luultavasti aika tekemätön paikka.
 
Pointti on se, että modernit ydinaselataukset ovat huomattavan puhtaita (vetypommi jossa alun lataus on fissio ja loppu on fuusiota) jotka eivät tee Hiroshima/Nagasaki kaltaista pitkän aikavälin ydinlaskeumaa. Toki eihän kukaan voi tietää minkälaista paukkua ryssällä loppujen lopuksi on käytössä, mutta valtaosa maailman ydinpommeista lienee noita puhtaampia. Juu ei ne mitään terveyspommeja (kirjaimellisesti) silti ole mutta sitä pitkän aikavälin ongelmaa ei enää ole.

Jatkettu kotimaan politiikasta:

Sort of, mutta kuten tuolla redditin ketjussa sanottiin, niin toi korkea-aktiivisten fissiotuotteiden määrä korreloi ihan suoraan sen fissioituvan materiaalin määrään, minkä voi taas aika suoraan arvioida siitä, kuinka iso pommi on kyseessä ja kuinka iso osa voimasta tulee fuusiosta ja kuinka iso osa fissiosta. Hiroshima & Nagasaki oli pieniä, 15kt paukkuja, kun modernit ydinaseet on isompia, ~300kt paukkuja, jossa karkeasti puolet tulee fissiosta, eli noin hyvin karkealla hiharavistuksella yhdestä nykyaikaisesta peruspommista tulee kymmenkertainen laskeuma Hiroshimaan verrattuna. Tavallaan tietenkin "bang-for-the-buck" noi vetypommit on puolet "puhtaampia", mutta se ei silti yhtälössä paljoa lämmitä.

Jos vaikka jenkit doubletappaa Pietarin parilla Tridentillä, eli alueelle sataa 16 90kt W76 kärkeä, yhteensä 1,4MT, josta fissiotehoa 700kt eli reippaat 45 kertaa Hiroshiman verran fallouttia. Ja tuossa oli vasta kymmenesosa yhden boomerin ohjuslastista.
 
Viimeksi muokattu:
Tikkakosken lähettyvillä lensi matalalla jokin iso UAV?mut mikäköhän mahtoi olla? Etäisesti muistutti MQ9 mitä ny googlettelin. Tai kai se on jokin muu pieni lentokone voinut olla mut nämä on yleensä Flightradarissa näkynyt kun tätä taasen ei näkynyt.
 
Tikkakosken lähettyvillä lensi matalalla jokin iso UAV?mut mikäköhän mahtoi olla? Etäisesti muistutti MQ9 mitä ny googlettelin. Tai kai se on jokin muu pieni lentokone voinut olla mut nämä on yleensä Flightradarissa näkynyt kun tätä taasen ei näkynyt.
Eihän vaan ollut tuo Rutan Long Ez -lentokone? Muutaman kerran itsekkin kesällä/syksyllä nähnyt JKL taivaalla härvelin, jota ei ensisilmäyksellä pienkoneeksi tunnista. Potkuri siis normaalista poiketen takapäässä.

 
Ei ainakaan Suomessa tartte pelätä ihan siviilidroneja. Peitteisessä maastossa kantama huono ja normikameralla todella vaikea puuston seasta mitään löytää. Eri asia tuolla Ukrainan pelloilla.
 
Eihän vaan ollut tuo Rutan Long Ez -lentokone? Muutaman kerran itsekkin kesällä/syksyllä nähnyt JKL taivaalla härvelin, jota ei ensisilmäyksellä pienkoneeksi tunnista. Potkuri siis normaalista poiketen takapäässä.


Juu tämä se näyttäisi olleen.
 
Ukrainan sota on osoittanut, että tykistö ei olekaan eilispäivän kuoleva aselaji, vaan sillä on käyttöä myös 2020-luvun taistelukentällä. Tykistön roolin supistuminen on johtanut yhden kaliiberin tavoitteluun mutta asia lienee kuitenkin niin, että eri kaliibereilla voi olla hyvinkin erilaiset roolit. Ehkä 155 mm ei olekaan ratkaisu kaikkiin tarpeisiin.

Etenkin järeät kaliiberit on pudonneet suosiosta mutta kyllähän tulppaaneilla ja pioneilla ym. saa kentällä jälkeä aikaiseksi, jos niitä vain on oikeassa paikassa käytettäväksi. Ideoidaanpa, millainen moderni, järeä tykki voisi olla.

Otetaanpa kaliiberiksi vaikka 240 mm. 12 m putkella tykki olisi pituudeltaan 50 cal. Kantama olisi varmaan 30-40+ km. Kranaatin paino skaalautuu likimain kaliiberin kuutiossa, joten 240 mm -kranaatti voisi olla n. 150 kg. Tämä alkaisi olla vaikutukseltaan pienen liitopommin luokkaa. Ei tällaista kannattaisi käyttää sirpalevaikutukseen vaan bunkkereiden ym. tuhoamiseen. Kranaatti uppoaisi syvälle betoniin ja viivesytyttimellä räjähtäisi joko rakenteessa tai sisätiloissa. Kovassa kohteessa kranaatti voisi muovautua HESH-tyyppisesti. Kranaatti lienee niin kallis, että jonkinlainen ohjaava älysytytin olisi varmaan perusteltu.

Liikkuvuudeltaan tykin ei tarvitsisi olla joka notkon höylä vaan ehkä maastokelpoisuuden taso 'tukkirekka' olisi riittävä? Rakennetaan tykki perävaunuksi ja veturissa kulkisi miehistö. Käytännön toiminnan pitäisi olla koneellista - käsipelillä ei juuri valmistelua enempää tehtäisi. Olisi myös tärkeää, että veturi miehistöineen pääsisi tarvittaessa nopeasti pois paikalta ja itse tykin pitäisi sietää kohtuullisesti tulivaikutusta.

Olisiko tällaisille käyttöä esim. pataljoona-prikaatitasolla - ja mitä haasteita tällaisen toteuttamiselle olisi?
 
Ukrainan sota on osoittanut, että tykistö ei olekaan eilispäivän kuoleva aselaji, vaan sillä on käyttöä myös 2020-luvun taistelukentällä. Tykistön roolin supistuminen on johtanut yhden kaliiberin tavoitteluun mutta asia lienee kuitenkin niin, että eri kaliibereilla voi olla hyvinkin erilaiset roolit. Ehkä 155 mm ei olekaan ratkaisu kaikkiin tarpeisiin.

Etenkin järeät kaliiberit on pudonneet suosiosta mutta kyllähän tulppaaneilla ja pioneilla ym. saa kentällä jälkeä aikaiseksi, jos niitä vain on oikeassa paikassa käytettäväksi. Ideoidaanpa, millainen moderni, järeä tykki voisi olla.

Otetaanpa kaliiberiksi vaikka 240 mm. 12 m putkella tykki olisi pituudeltaan 50 cal. Kantama olisi varmaan 30-40+ km. Kranaatin paino skaalautuu likimain kaliiberin kuutiossa, joten 240 mm -kranaatti voisi olla n. 150 kg. Tämä alkaisi olla vaikutukseltaan pienen liitopommin luokkaa. Ei tällaista kannattaisi käyttää sirpalevaikutukseen vaan bunkkereiden ym. tuhoamiseen. Kranaatti uppoaisi syvälle betoniin ja viivesytyttimellä räjähtäisi joko rakenteessa tai sisätiloissa. Kovassa kohteessa kranaatti voisi muovautua HESH-tyyppisesti. Kranaatti lienee niin kallis, että jonkinlainen ohjaava älysytytin olisi varmaan perusteltu.

Liikkuvuudeltaan tykin ei tarvitsisi olla joka notkon höylä vaan ehkä maastokelpoisuuden taso 'tukkirekka' olisi riittävä? Rakennetaan tykki perävaunuksi ja veturissa kulkisi miehistö. Käytännön toiminnan pitäisi olla koneellista - käsipelillä ei juuri valmistelua enempää tehtäisi. Olisi myös tärkeää, että veturi miehistöineen pääsisi tarvittaessa nopeasti pois paikalta ja itse tykin pitäisi sietää kohtuullisesti tulivaikutusta.

Olisiko tällaisille käyttöä esim. pataljoona-prikaatitasolla - ja mitä haasteita tällaisen toteuttamiselle olisi?
Onko tälle tarvetta tai funktiota, jos joka tapauksessa oletetaan että ammus on kustannustason mukaisesti älylaite? Ehkä sen sytytyksen lisäksi pitäisi olla ohjautuvuutta. Voisi siis äkkiä kuvitella, että rakettitykistö korvaisi putkitykistön tässä segmentissä.
 
Onko tälle tarvetta tai funktiota, jos joka tapauksessa oletetaan että ammus on kustannustason mukaisesti älylaite? Ehkä sen sytytyksen lisäksi pitäisi olla ohjautuvuutta. Voisi siis äkkiä kuvitella, että rakettitykistö korvaisi putkitykistön tässä segmentissä.
Putkitykistöllä ohjailutarve olisi vain radan/loppulähestymisen hienosäätö tarkkuuden parantamiseksi ~100 m -> 10 m, johon riittää melko yksinkertainen 'äly'. Esim, n. 10k$ hintainen
Tuokin on melko yksinkertainen kikkare.

Rakettitykistön raketti kaipaa enemmän ohjailua koko matkan ajan, jolloin tarvitaan hienostuneempaa rautaa. Esim. HIMARS-raketti maksaa alkaen 200-400 k$

Putkitykistön etu olisi juuri kustannustehokkuudessa. Tykit on halvempia kuin rakettilavetit ja kranaatit olisivat ehkä kertaluokkaa raketteja halvempia. Niitä olisi varaa hankkia enemmän ja levittää organisaatiossa alemmalle tasolle. Järeä tulituki olisi laajemmin ja nopeammin käytettävissä erilaisiin taktisiin tarpeisiin. Pidemmän kantaman rakettitykistö olisi ehkä enemmän strategisia kohteita varten.
 
Tuon luokan droneilla on lyhyt kantama (signaali + akku rajoittaa) eli pitää päästä riittävän lähelle ja olla vihollisen vaikutuksen alueella. Ohjaussignaalia sekä GPS-vastaanottoa voidaan häiritä, toki autonominen ohjaus periaattessa on mahdollista.
Tässä on vain sellainen juttu että kun/jos on sota laajemmalla alueella menossa, niin ei tarvitse kuin ujuttaa pari huomaamatonta lataus/ylläpitoasemaa lähemmäs kohteita, ja sitten onkin jatkuva droneuhka päällä ja ihmetellään mistä ne autonomiset dronet tulevat.

Tämä toimii jo venäjää vasten siten että kun partisaanit laittavat harvaan asutuille alueille latausasemia, niin koko venäjä on Ukrainan dronejen kantamassa. Tarvitsee ainoastaan päästä isoimman puolustusvyöhykkeen läpi ja sitten dronet saavat suht rauhassa lennellä tuhansien kilometrien päähän.

Yksi tekijä miksi venäjä on heikoilla, liian iso maa ja liian vaikeaa puolustaa infraa sen takia. Dronet tuhoavat lopulta suuren osan tärkeistä kohteista.
 
Viimeksi muokattu:
Perunin uuden videon innoittamana aloin miettimään, miksi ei nykyään voitaisi tehdä (vaikka suomessa) kevyitä raketinheittimiä (nebelwerfer yms) Kantamaa jotain 20 km ja kevyesti liikuteltava vaikka parin jantterin toimesta tai henkilöautolla tms.

Halvalla saisi paljon tulivoimaa.

1280px-Nebelwerfer_and_Land_Mattress.jpg


Ei välttämättä maailman tarkin kapistus (jos ei raketteihin lisäisi ohjausjärjestelmää).

Ukrainan sota on osoittanut, että vihollisista pitää pystyä tekemään jauhelihaa halvemmalla, kuin 100000+ EUR / kuollut ryss punainen vastustaja.
 
Perunin uuden videon innoittamana aloin miettimään, miksi ei nykyään voitaisi tehdä (vaikka suomessa) kevyitä raketinheittimiä (nebelwerfer yms) Kantamaa jotain 20 km ja kevyesti liikuteltava vaikka parin jantterin toimesta tai henkilöautolla tms.

Halvalla saisi paljon tulivoimaa.

1280px-Nebelwerfer_and_Land_Mattress.jpg


Ei välttämättä maailman tarkin kapistus (jos ei raketteihin lisäisi ohjausjärjestelmää).

Ukrainan sota on osoittanut, että vihollisista pitää pystyä tekemään jauhelihaa halvemmalla, kuin 100000+ EUR / kuollut ryss punainen vastustaja.
Nemo & amos, joilla ampuu tarkasti vaikka minkämoista kuviota kentälle? No ei iha toho 20km mene, mut eikös ohjuksilla olis tarkoitus pidemmälle ampua "napakymppiin", kuin sohia sinnepäin lyhyelle matkaa? Tykistöllä kyl tollainen hoituu ja vieläpä tarkasti, jos on kauempana kuin mainitsemani järjestelmät, mut liian kaukana ohjuksille? e: ja onkait suomella rakettijärjestelmiäki, "urkuja", käytössä?

e: lukihärö. Raketeista oliki puhe eikä ohjuksista..
 
Viimeksi muokattu:
Perunin uuden videon innoittamana aloin miettimään, miksi ei nykyään voitaisi tehdä (vaikka suomessa) kevyitä raketinheittimiä (nebelwerfer yms) Kantamaa jotain 20 km ja kevyesti liikuteltava vaikka parin jantterin toimesta tai henkilöautolla tms.

Halvalla saisi paljon tulivoimaa.

1280px-Nebelwerfer_and_Land_Mattress.jpg


Ei välttämättä maailman tarkin kapistus (jos ei raketteihin lisäisi ohjausjärjestelmää).

Mistä tuon 20km kantaman revit?

Jos ilmanvastus ignorataan, 20km kantama vaatisi optimaalisella lentoradalla melkein 450 m/s eli 1600 km/h lähtönopeutta raketille.

Ja tuollaisella pikkuraketilla se ilmanvastus olisi jo merkittävä, eli todellisuudessa vaadittava lähtönopeus olisi selvästi suurempi tai kantomatka tuolla lähtönopeudella paljon huonompi.

Alkuperäisen Nebelwerfer 41:n kantama oli n. 7km, 342m/s lähtönopeudella (jolla teoreettinen kantama ilman ilmanvastusta olisi n. 12 km, eli noin pienellä raketilla tuolla matkalla jo ilmanvastuksen takia kantama putoaa melkein puoleen teoreettisesta)


Että menee n. kolmikertaisesti pieleen tuo kantama.


Pidemmät kantamat vaatii selvästi suurempia raketteja, ja erityisesti pidempiä putkia.
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
260 631
Viestejä
4 524 824
Jäsenet
74 655
Uusin jäsen
kurahousu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom