Parisuhteen kiemurat

Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?

Kumpi jää (oletettavasti nyt yhteiseen) taloon on asia, joka teidän täytyy sopia ja mielellään mahdollisimman realistisesti. Kumpi pystyy huolehtimaan talosta ja sen oletettavasti tulevasta myynnistä paremmin, jää.
Esimerkiksi olemme jo sopineet oman vaimon kanssa, että jos tulee ero, minä jään taloon, koska minulla on paremmat tulot ja pystyn remppahommia tekemään paremmin kuin hän.
Kun talo on myyty, siitä saadut rahat käytetään jäljellä olevan lainan maksamiseen pois ja mahdollisesti yli jääneet rahat pannaan puoliksi.

Ei ole sattumaa, että asia on sovittu, ero oli melko lähellä pari vuotta sitten, mutta tässä yhä olemme.

Tyypillisyysajattelu kannattaa ainakin unohtaa jo heti. Onhan sekin yksi vaihtoehto jos pystytte saman katon alla olemaan ja asiasta sopimaan, että myytte talon ensin ja sen jälkeen lusikat jakoon ja kumpikin omaan osoitteeseensa.
 
Tipsejä eron partaalla olevalle? 2 koulutaipaleen aloittanutta lasta. Onko tyypillisemmin kumpi vanhempi jäänyt omakotitaloon asumaan?
Kiitos vinkeistä.

Hänellä on parempi mahdollisuus ostaa minut pois talosta jos vanhemmat auttaa niin taidan lähteä. Jos lähdettäs viikko ja viikko systeemillä eteenpäin. Mieli varmasti paremmin tasoittuu kun ei joka päiväistä huutoa ole kuulemassa.
 
Kiitos vinkeistä.

Hänellä on parempi mahdollisuus ostaa minut pois talosta jos vanhemmat auttaa niin taidan lähteä. Jos lähdettäs viikko ja viikko systeemillä eteenpäin. Mieli varmasti paremmin tasoittuu kun ei joka päiväistä huutoa ole kuulemassa.

Huutaako lapset vai vaimo?
 
Vinkkejä miten jaksaa vaimon 40 kriisiä? Kauanko pahin kriiseily vaihe on kestänyt? Mitä lukenut erinäisiä keskusteluja niin naisten mukaan 1-5 vuotta. Vajaa 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, 3 lasta jotka kaikki koulussa, omakotitalo, koira ja oikeasti hyvä sekä turvallinen parisuhde molemmille. Nyt vaan tämän vuoden vaimo haikaillut omaa aikaa ja tilaa, jota olen yrittänyt antaakin. Ei mitään syytä kontrolloida toista, ja luotto toiseen on.
Positiivista on se että asiasta pystytään puhumaan ja seksi toimii, peitto heiluu enemmän kuin ikinä.

Sekavaa juttua mutta kaippa juonesta saa kiinni.
 
Vinkkejä miten jaksaa vaimon 40 kriisiä? Kauanko pahin kriiseily vaihe on kestänyt? Mitä lukenut erinäisiä keskusteluja niin naisten mukaan 1-5 vuotta. Vajaa 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, 3 lasta jotka kaikki koulussa, omakotitalo, koira ja oikeasti hyvä sekä turvallinen parisuhde molemmille. Nyt vaan tämän vuoden vaimo haikaillut omaa aikaa ja tilaa, jota olen yrittänyt antaakin. Ei mitään syytä kontrolloida toista, ja luotto toiseen on.
Positiivista on se että asiasta pystytään puhumaan ja seksi toimii, peitto heiluu enemmän kuin ikinä.

Sekavaa juttua mutta kaippa juonesta saa kiinni.
Voi olla, että vaimosi ei ole yksin siellä toisella paikkakunnalla asustelemassa (kuten aiemmin kirjoitit ennenkuin editoit). Toivo parasta, pelkää pahinta.
 
Voi olla, että vaimosi ei ole yksin siellä toisella paikkakunnalla asustelemassa (kuten aiemmin kirjoitit ennenkuin editoit). Toivo parasta, pelkää pahinta.
Eihän se välttämättä aina pahinta tarkoita jos toinen haluaa omaa aikaa ja tilaa. Jos asuu toisella paikkakunnalla niin voi olla, että hän on huomannut kuinka hienoa on saada olla yksin, eikä se tarkoita etteikö siinä parisuhteessakin haluaisi olla. Ihmisillä vaan on tällaisia aikakausia monasti. Kriisihän se on myös muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja sekin voi sitten oirehtia miten kenelläkin.
 
Siellä on "tässäkö tää elämä oli"-pohdiskelut menossa ja kokee, että on viimeisiä mahdollisia vuosia siirtyä vapaille markkinoille etsimään sitä mahdollisesti parempaa. Tuotahan se on, kun mm. some tuuttaa sitä parempaa maailmaa kokoajan, niin se "perushyvä" ei välttämättä riitäkään. Jos on muuttanut erilleen jo niin aika varmasti testailee markkina-arvoaan parhaillaan. Voihan se toki olla, että haluaa takaisin jos parempaa ei löydykään.
 
Siellä on "tässäkö tää elämä oli"-pohdiskelut menossa ja kokee, että on viimeisiä mahdollisia vuosia siirtyä vapaille markkinoille etsimään sitä mahdollisesti parempaa. Tuotahan se on, kun mm. some tuuttaa sitä parempaa maailmaa kokoajan, niin se "perushyvä" ei välttämättä riitäkään. Jos on muuttanut erilleen jo niin aika varmasti testailee markkina-arvoaan parhaillaan. Voihan se toki olla, että haluaa takaisin jos parempaa ei löydykään.
Sanotaan myös keski-iän kriisiksi.
 
Siellä on "tässäkö tää elämä oli"-pohdiskelut menossa ja kokee, että on viimeisiä mahdollisia vuosia siirtyä vapaille markkinoille etsimään sitä mahdollisesti parempaa. Tuotahan se on, kun mm. some tuuttaa sitä parempaa maailmaa kokoajan, niin se "perushyvä" ei välttämättä riitäkään. Jos on muuttanut erilleen jo niin aika varmasti testailee markkina-arvoaan parhaillaan. Voihan se toki olla, että haluaa takaisin jos parempaa ei löydykään.
Vahva tämä.
Itse myös koen olevani tällaisen "uhri" vaikken lopullista vahvistusta tälle koskaan saanut enkä varmasti tule saamaan. 12 seurusteluvuoden ja 7 avioliittovuoden jälkeen ei enää toiselle maistunut. Sen kummempia selittelyjä en saanut mutta vahva epäilys että ainakin yksi suurimmista syistä juuri tuo.
Nykyään hyvissä väleissä mikä omasta mielestä ensiarvoisen tärkeää lapsen kasvatuksen kannalta.
 
Vahva tämä.
Itse myös koen olevani tällaisen "uhri" vaikken lopullista vahvistusta tälle koskaan saanut enkä varmasti tule saamaan. 12 seurusteluvuoden ja 7 avioliittovuoden jälkeen ei enää toiselle maistunut. Sen kummempia selittelyjä en saanut mutta vahva epäilys että ainakin yksi suurimmista syistä juuri tuo.
Nykyään hyvissä väleissä mikä omasta mielestä ensiarvoisen tärkeää lapsen kasvatuksen kannalta.
Ja siis erositte?
 
Vahva tämä.
Itse myös koen olevani tällaisen "uhri" vaikken lopullista vahvistusta tälle koskaan saanut enkä varmasti tule saamaan. 12 seurusteluvuoden ja 7 avioliittovuoden jälkeen ei enää toiselle maistunut. Sen kummempia selittelyjä en saanut mutta vahva epäilys että ainakin yksi suurimmista syistä juuri tuo.
Nykyään hyvissä väleissä mikä omasta mielestä ensiarvoisen tärkeää lapsen kasvatuksen kannalta.
Onko toinen uudessa parisuhteessa?
 
Onko toinen uudessa parisuhteessa?
On joo. Mainittakoon vielä että tuosta erosta on aikaa pian 9 vuotta.

Lyhykäisyydessään:
Toista alkoi viimeisen 6 - 12kk aikana kiinnostaa silloisen bestiksen kanssa bilettäminen jne paljon enemmän kuin ajan viettäminen allekirjoittaneen kanssa. Muutama kuukausi oltiin asumuserossa kunnes ilmoitin että tämä ei vetele, eikä minun psyyke kestä tällaista koska olin tuolloin muutenkin heikossa hapessa psyykkisesti. Avioeroa haettiin sovussa mutta itse hölmöilin sitten harkinta-ajan puitteissa laastarisuhteella koska koin että "minullakin on oikeus ilotella".

Nämä on terapiassa koitettu jo käsitellä mikä olikin hyvin tärkeää että olen itse edes nykyisen kaltaisessa kuosissa.
 
Viimeksi muokattu:
joo eiköhän tässä ala olla palmukyrvän parisuhde taputeltu. kaikki merkit viittaa sitä että akka hakee jotain parempaa ja vähä seikkailua.. noihan se menee kun nykyään somet täynnä muiden hienoa elämää nii aletaan miettii tossa iässä että miksei mulla vois olla
 
On joo. Mainittakoon vielä että tuosta erosta on aikaa pian 9 vuotta.

Lyhykäisyydessään:
Toista alkoi viimeisen 6 - 12kk aikana kiinnostaa silloisen bestiksen kanssa bilettäminen jne paljon enemmän kuin ajan viettäminen allekirjoittaneen kanssa. Muutama kuukausi oltiin asumuserossa kunnes ilmoitin että tämä ei vetele, eikä minun psyyke kestä tällaista koska olin tuolloin muutenkin heikossa hapessa psyykkisesti. Avioeroa haettiin sovussa mutta itse hölmöilin sitten harkinta-ajan puitteissa laastarisuhteella koska koin että "minullakin on oikeus ilotella".

Nämä on terapiassa koitettu jo käsitellä mikä olikin hyvin tärkeää että olen itse edes nykyisen kaltaisessa kuosissa.

Hassua. Tai ei siis lainkaan hassua, mutta omasta erosta on 9,5 vuotta ja nykyinen ex-vaimo tosiaan silloin viimeisen avioliittovuoden aikana hummasi bestiksensä kanssa (ikää hänellä oli tuolloin 35 vuotta) ja siinä sivussa sitten tutustui paremmin työkaveriinsa. Homma alkoi jossain vaiheessa haisemaan niin pahasti että kysyin suoraan missä ja kenen kanssa viettää aikaansa ja sain vastaukseksi vain tuhahduksia. Pari viikkoa myöhemmin hän jätti eropaperit, kolme kuukautta myöhemmin myin rakentamani talon puolikkaan hänelle. Mielenterveys jäi vaikka rahat menikin. Onneksi sitä voi tienata lisää.

Että vakaalla kokemuksella suosittelen Palmukyrvälle tutustumista siihen mitä se vaimo oikeasti touhuaa. Aina se ei ole pahinta, mutta valitettavan usein.
 
Hassua. Tai ei siis lainkaan hassua, mutta omasta erosta on 9,5 vuotta ja nykyinen ex-vaimo tosiaan silloin viimeisen avioliittovuoden aikana hummasi bestiksensä kanssa (ikää hänellä oli tuolloin 35 vuotta) ja siinä sivussa sitten tutustui paremmin työkaveriinsa. Homma alkoi jossain vaiheessa haisemaan niin pahasti että kysyin suoraan missä ja kenen kanssa viettää aikaansa ja sain vastaukseksi vain tuhahduksia. Pari viikkoa myöhemmin hän jätti eropaperit, kolme kuukautta myöhemmin myin rakentamani talon puolikkaan hänelle. Mielenterveys jäi vaikka rahat menikin. Onneksi sitä voi tienata lisää.

Että vakaalla kokemuksella suosittelen Palmukyrvälle tutustumista siihen mitä se vaimo oikeasti touhuaa. Aina se ei ole pahinta, mutta valitettavan usein.

Siis miten tuon talon omistusuhteet menivät? Sinä olit maksanut ja rakentanut, mutta koska "yhteinen koti" niin omistus 50/50?
 
Siis miten tuon talon omistusuhteet menivät? Sinä olit maksanut ja rakentanut, mutta koska "yhteinen koti" niin omistus 50/50?

Molemmat laittoivat rakennusaikana 50% edestää varoja rakentamiseen, minä toki käytin huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa itse rakentamiseen (tein osan sisätöistä itse), mutta paperilla omistus oli 50/50. Koska exällä oli tuolloin juuri saatu runsas perintö, hänen oli helpohko ostaa minut ulos. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, ositus meni muuten oikein, mutta talon arvostus useammankin välittäjän toimesta osoitti vain noin 85% siihen hintaan mitä rakentaminen maksoi, niin käytännössä omat pesämunat jäivät silloin siihen.
 
Molemmat laittoivat rakennusaikana 50% edestää varoja rakentamiseen, minä toki käytin huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa itse rakentamiseen (tein osan sisätöistä itse), mutta paperilla omistus oli 50/50. Koska exällä oli tuolloin juuri saatu runsas perintö, hänen oli helpohko ostaa minut ulos. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, ositus meni muuten oikein, mutta talon arvostus useammankin välittäjän toimesta osoitti vain noin 85% siihen hintaan mitä rakentaminen maksoi, niin käytännössä omat pesämunat jäivät silloin siihen.

Teit kalliin talon jonnekin skuttaan?
 
Huoh, vaihteeksi yksi tälläinen viikonloppu jossa vaimo väläyttää avioeron uhkaa. Ehkäpä se olisi paras ratkaisu.

Minusta tuntuu, että riidat lähtee aivan pienistä liikkeelle ja sanomiseni käännetään muotoon "mutta tarkoitit tätä". Kuinka siinä sitten vastata enään hetkeen yhtään mihinkään, kun en vaan jaksa vääntää mitä olin sanonut ja seuraavaksi se tulkitaan miten olin sanonut.

En ole itse mikään puhdas pulmunen ja myönnän etten juurikaan viitsi kertoa asioita joista uskon saavani paskaa niskaan. Lapsien takia tätä on jaksanut.

Olen hakeutunut psykiatrille useinkin elämäni aikana, nuorena masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, päihteiden käytöstä ja riippuvuuksista. Noista olen jo päässyt vuosia sitten pahimman yli, mutta haluaisin yhä selvittää onko minulla ADHD. Vaimo vähättelee tätä asiaa ja on loukkaantunut, koska olen 10-vuotta sitten sanonut, ettei diagnooseilla tee yhtään mitään. En kyllä muista sanoneeni näin, mutta muistiani en voi kehua muutenkaan.

Jos kauppalistasta sattuu unohtumaan juuri se hänen haluamansa rahka tai muu, niin teen sen tahallani tai aina vain hänen kohdallaan. No en ainakaan tietoisesti.

Pahinta on etten osaa tällä hetkellä olla tunteiden kanssa. Periaatteessa jäminun pitäisi uskaltaa puhua erosta, mutta mykkänä oleminen tuntuu turvallisemmalta. Ei kai keskustelu erosta mahdollisuutena voi olla pahempaa kuin tälläiset pahoinvoinnit riidan ja syyttelyn jälkeen.

Vaikka minä koen, että minua loukataan ilkeilemällä tai vähättelemällä, niin seuraavana päivänä vaimoni onkin se jota on loukattu ja kai minä uskon tämän?
 
Huoh, vaihteeksi yksi tälläinen viikonloppu jossa vaimo väläyttää avioeron uhkaa. Ehkäpä se olisi paras ratkaisu.

Minusta tuntuu, että riidat lähtee aivan pienistä liikkeelle ja sanomiseni käännetään muotoon "mutta tarkoitit tätä". Kuinka siinä sitten vastata enään hetkeen yhtään mihinkään, kun en vaan jaksa vääntää mitä olin sanonut ja seuraavaksi se tulkitaan miten olin sanonut.

En ole itse mikään puhdas pulmunen ja myönnän etten juurikaan viitsi kertoa asioita joista uskon saavani paskaa niskaan. Lapsien takia tätä on jaksanut.

Olen hakeutunut psykiatrille useinkin elämäni aikana, nuorena masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, päihteiden käytöstä ja riippuvuuksista. Noista olen jo päässyt vuosia sitten pahimman yli, mutta haluaisin yhä selvittää onko minulla ADHD. Vaimo vähättelee tätä asiaa ja on loukkaantunut, koska olen 10-vuotta sitten sanonut, ettei diagnooseilla tee yhtään mitään. En kyllä muista sanoneeni näin, mutta muistiani en voi kehua muutenkaan.

Jos kauppalistasta sattuu unohtumaan juuri se hänen haluamansa rahka tai muu, niin teen sen tahallani tai aina vain hänen kohdallaan. No en ainakaan tietoisesti.

Pahinta on etten osaa tällä hetkellä olla tunteiden kanssa. Periaatteessa jäminun pitäisi uskaltaa puhua erosta, mutta mykkänä oleminen tuntuu turvallisemmalta. Ei kai keskustelu erosta mahdollisuutena voi olla pahempaa kuin tälläiset pahoinvoinnit riidan ja syyttelyn jälkeen.

Vaikka minä koen, että minua loukataan ilkeilemällä tai vähättelemällä, niin seuraavana päivänä vaimoni onkin se jota on loukattu ja kai minä uskon tämän?
Kuulostaa kirjoituksen perusteella että ainakin vaimolla aika kovat vuosien kertyneet antipatiat päällä(pitäisi vaimon versiokin kuulla että sinun osalta osaisi sanoa paremmin). Jos tosissaan haluaa vielä yrittää pelastaa liittoa niin suosittelen pariterapiaa. Kuullut että tästä ollut monelle pariskunnalle apua monessakin suhteessa, opittu riitelemään ja keskustelemaan "oikein". Joillekkin taas se on vaan näyttänyt sen että ei tosiaankaan ole enään mitään minkä takia pysyä yhdessä.
Toisaalta avioerokaan ei ole maailmanloppu ja vaikka sitä monesti ajattelee että "lasten takia" niin voi olla että tälläinen tulehtunut tilanne vain huonompi tilanne lapsille kuin se eroaminen. Vuosia vuotaa toksinen ilmapiiri suorasti ja epäsuorasti lasten elämiin ja mistä muualta niitä parisuhteen taitoja opitaan omaan elämään kuin omilta vanhemmilta, puhumattakaan muista mahdollisista vaikutuksista.
 
Viimeksi muokattu:
Sellainen rattoisa lauantai-ilta, että kuulemma on sopivaa veistä jo katsottu.

Huomautin että kyseessä on laiton uhkaus ja taidan vetää sängyn oven eteen.

On jo edes läpällä sen verran huono heitto kun en ole mitään pahaa tehnyt, että kyselin jo exältäänkin ja vähäsen samaa vikaa on tuntunut olevan..

Luonnollisesti en tähän oikein mitään vastausta saanut joten tein ihan omat ratkaisuni ja etsiköön ihan oman kämpän.

En halua tulla puukotetuksi omassa kodissani.

Toki olisi kiva jos näistä vaikka kerrottaisiin ihan ajoissa. :beye:
 
En halua tulla puukotetuksi omassa kodissani.

No HUH HUH, kuulostaa kyllä hurjalta, - tämän perusteella ratkaisusi on aivan oikea, muuten saisit tulevaisuudessa nukkua vähintäänkin toinen silmä auki.


Toki olisi kiva jos näistä vaikka kerrottaisiin ihan ajoissa. :beye:

Suhteen alussahan se hulluinkin jaksaa pitää fasadin yllä vähintään 6kk ajan.
 
Sitten kun se keskustelu alkoi riittävillä kannustimilla kiinnostamaan, niin tilanne onkin hitusen toinen.

Pistäähän se tietysti hitusen miettimään, että mitäs kun seuraavan kerran ottaa päähän..

Olen kyllä vastaavasti ilmoittanut että jos minun päälleni käydään, niin puolustan itseäni.

Mutta kun se viestittely ei koskaan ole se oikea vaihtoehto parisuhteen hoitamiseen.

Ja karma oli jälleen asialla.

Sunnuntaina alkoi taas seura kiinnostamaan ja maanantaina taittoi nilkkansa ja yhtäkkiä minua taas tarvittiinkin.
 
Sitten kun se keskustelu alkoi riittävillä kannustimilla kiinnostamaan, niin tilanne onkin hitusen toinen.

Pistäähän se tietysti hitusen miettimään, että mitäs kun seuraavan kerran ottaa päähän..

Olen kyllä vastaavasti ilmoittanut että jos minun päälleni käydään, niin puolustan itseäni.

Mutta kun se viestittely ei koskaan ole se oikea vaihtoehto parisuhteen hoitamiseen.

Ja karma oli jälleen asialla.

Sunnuntaina alkoi taas seura kiinnostamaan ja maanantaina taittoi nilkkansa ja yhtäkkiä minua taas tarvittiinkin.

Itse pistäisin välit heti poikki, kyllä näitä saa lukea vähän väliä kun nainen puukottanut miestä.
 
Sitten kun se keskustelu alkoi riittävillä kannustimilla kiinnostamaan, niin tilanne onkin hitusen toinen.

Pistäähän se tietysti hitusen miettimään, että mitäs kun seuraavan kerran ottaa päähän..

Olen kyllä vastaavasti ilmoittanut että jos minun päälleni käydään, niin puolustan itseäni.

Mutta kun se viestittely ei koskaan ole se oikea vaihtoehto parisuhteen hoitamiseen.

Ja karma oli jälleen asialla.

Sunnuntaina alkoi taas seura kiinnostamaan ja maanantaina taittoi nilkkansa ja yhtäkkiä minua taas tarvittiinkin.
Älä ota riskiä. Voi lyödä sillä puukolla, kun nukut.
 
Sellainen rattoisa lauantai-ilta, että kuulemma on sopivaa veistä jo katsottu.

Huomautin että kyseessä on laiton uhkaus ja taidan vetää sängyn oven eteen.

On jo edes läpällä sen verran huono heitto kun en ole mitään pahaa tehnyt, että kyselin jo exältäänkin ja vähäsen samaa vikaa on tuntunut olevan..

Luonnollisesti en tähän oikein mitään vastausta saanut joten tein ihan omat ratkaisuni ja etsiköön ihan oman kämpän.

En halua tulla puukotetuksi omassa kodissani.

Toki olisi kiva jos näistä vaikka kerrottaisiin ihan ajoissa. :beye:
Itse en väkivaltauhkailua sietäisi ollenkaan. En, vaikka uhkaus olisi paljon tuota miedompi. Sellainen ei vain yksinkertaisesti kuulu elämääni ja kaikista vähiten kodissani.

Joskus henkilö ymmärtää kerrasta, kuinka tuli mokattua, ja ettei edes yltiöpäinen suuttuminen oikeuta tuollaiseen uhkailuun, eikä samankaltaista enää koskaan tapahdu. Yleisempää kuitenkin on, että vastaava toistuu, koska henkilö tietää saavansa sillä voimakkaan reaktion toisessa. Ja mitä enemmän tuollaista ajattelee ja sanoo sitä lähempänä sen tekeminen on.
 
Itse en väkivaltauhkailua sietäisi ollenkaan. En, vaikka uhkaus olisi paljon tuota miedompi. Sellainen ei vain yksinkertaisesti kuulu elämääni ja kaikista vähiten kodissani.

Joskus henkilö ymmärtää kerrasta, kuinka tuli mokattua, ja ettei edes yltiöpäinen suuttuminen oikeuta tuollaiseen uhkailuun, eikä samankaltaista enää koskaan tapahdu. Yleisempää kuitenkin on, että vastaava toistuu, koska henkilö tietää saavansa sillä voimakkaan reaktion toisessa. Ja mitä enemmän tuollaista ajattelee ja sanoo sitä lähempänä sen tekeminen on.
Tämä kuulostaa järkevältä mutta miten paljon järjellä on sijaa näissä tunne- ja parisuhdeasioissa. Kai sitä aina haluaa uskoa parasta, antaa mahdollisuuden, ei se tarkoittanut oikeasti jne
 
En viitsi nyt lähteä puimaan enempää mutta ilmeisesti viesti ei ollut tarkoitettu uhkaukseksi minua kohtaan, vaan ajatuksena itsensä vahingoittamiselle.

Niin ehkä nyt parempi vaan koettaa edetä sovussa eteenpäin. Myönnettäköön edelleen, että vikaa on varmasti ollut ihan yhtä paljon molemmissa.
 
En viitsi nyt lähteä puimaan enempää mutta ilmeisesti viesti ei ollut tarkoitettu uhkaukseksi minua kohtaan, vaan ajatuksena itsensä vahingoittamiselle.

Niin ehkä nyt parempi vaan koettaa edetä sovussa eteenpäin. Myönnettäköön edelleen, että vikaa on varmasti ollut ihan yhtä paljon molemmissa.
En tiedä, onko itsensä vahingottamisuhkaukset yhtään sen parempia. Itse kuitenkin tiedät tilanteen parhaiten, mutta kuulostaa huonolle.
 
En viitsi nyt lähteä puimaan enempää mutta ilmeisesti viesti ei ollut tarkoitettu uhkaukseksi minua kohtaan, vaan ajatuksena itsensä vahingoittamiselle.

Niin ehkä nyt parempi vaan koettaa edetä sovussa eteenpäin. Myönnettäköön edelleen, että vikaa on varmasti ollut ihan yhtä paljon molemmissa.

Onko tää parisuhde sun mielestä parasta mitä voit saada? Kun katselet jälkeenpäin elämää niin luuletko että asiat johtaa sellaiseen pisteeseen että toteat "Olipa kyllä hyvä päätös että pistin paukkuja ja jäin tähän parisuhteeseen"?

En halua holhota ketään, puhun vaan omasta kokemuksesta jota olen tännekin muistaakseni joskus jakanut. Oli vähän vastaavaa settiä kun sulla, ei tosin ehkä ihan noin suoraa (mitä nyt vähän uhkas hyppäävänsä sillalta).

Lähdin menemään parisuhteesta melko lyhyellä varoitusajalla ja oli paras päätös mitä ikinä tullut tehtyä.
 
En viitsi nyt lähteä puimaan enempää mutta ilmeisesti viesti ei ollut tarkoitettu uhkaukseksi minua kohtaan, vaan ajatuksena itsensä vahingoittamiselle.

Niin ehkä nyt parempi vaan koettaa edetä sovussa eteenpäin. Myönnettäköön edelleen, että vikaa on varmasti ollut ihan yhtä paljon molemmissa.
Sinulla on nyt defencit päällä. Tottakai se muija sanoo noin. Selvästikkin elät jo nyt pelossa. Tiedät itsekkin, että mitään hyvää ei ole tulevaisuudessa tiedossa. Tuo pelko ja kyvyttömyys toimia on yleistä parisuhdeväkivallan uhreille.

 
En tiedä, onko itsensä vahingottamisuhkaukset yhtään sen parempia. Itse kuitenkin tiedät tilanteen parhaiten, mutta kuulostaa huonolle.
Ei oo. Tai no siinä mielessä on et se väkivallan uhka ei välttämättä kohdistu itteen, mut kyl se silti siitä kertoo et joku on aika pahasti vialla ja se ammattiapu olis tässä vaiheessa oikee ratkasu. Luo sellasen tilanteen et sua kiristetään sillä ittensä vahingoittamisella ja se on tosi vittumainen tilanne mihin laittaa toinen ihminen. Sanomattakin varmaan selvää et tervejärkinen ihminen ei toimi suhteessa tolla tavalla, mut valtaosa ei myöskään lähe ottamaan selvää et onks se pelkkä uhkaus vai toteutuuks se.
 
Pohtikaapas nyt ihan rauhassa. Itselläkin tahtoo etenkin ärsytettynä olla hyvinkin helposti sitä ongelmaa, että sanon, mitä sylki suuhun tuo. Varmasti tähän on jokaisella ihan oma mielipide. Mutta jokainen tekee, kuten hyvälle tuntuu.
 
Pohtikaapas nyt ihan rauhassa. Itselläkin tahtoo etenkin ärsytettynä olla hyvinkin helposti sitä ongelmaa, että sanon, mitä sylki suuhun tuo. Varmasti tähän on jokaisella ihan oma mielipide. Mutta jokainen tekee, kuten hyvälle tuntuu.
Mikäs siinä eksässä oli vikana, kun sitäkin on ilmeisesti uhkailtu terällä?

Ja ei tässä meillä muilla ole mitään pohdittavaa. Olet vähintäänkin henkisen lähisuhdeväkivallan uhri.
 
Pohtikaapas nyt ihan rauhassa. Itselläkin tahtoo etenkin ärsytettynä olla hyvinkin helposti sitä ongelmaa, että sanon, mitä sylki suuhun tuo. Varmasti tähän on jokaisella ihan oma mielipide. Mutta jokainen tekee, kuten hyvälle tuntuu.
Ei. Vaikka tuntuisi miltä, ei ketään saa uhkailla veitsellä.
 
Mikäs siinä eksässä oli vikana, kun sitäkin on ilmeisesti uhkailtu terällä?

Ja ei tässä meillä muilla ole mitään pohdittavaa. Olet vähintäänkin henkisen lähisuhdeväkivallan uhri.

Se petti..

Mutta ehkä tässä on tullut oltua liian kiltti ihan kaikin puolin ja huomaa, ettei töissäkään arvosteta, vaikka kuinka tekisit kaikkesi, että hommat edistyy.

Kyllä minä jo suhteellisen selvästi ilmoitin viikonloppuna, että sai muuten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta tämänlaatuista viestintää - koski se sitten ketä hyvänsä. Minä en ole tuon exä eikä se minun, niin on aivan turha verrata ketään toiseen tai tehdä sen perusteella mitään johtopäätöksiä.

Ja on tuo ymmärtänyt jättää mm. alkoholin kokonaan pois, joten raivokohtauksetkin loistaa poissaolollaan. Ja ohjastin myös, että tietenkään ei pidä kaikkea antaa anteeksi, mutta ei niitä asioita myöskään kannata hillota vuosikausia sisällään, kun ne kertautuu.

Tässä on kumpikin kasarin lapsena tullut kohdelluksi enemmän tai vähemmän kaltoin, niin yhteisessä tekemisessä on vielä ajoittain hiukan työstettävää..

Mutta ilokseni voin kertoa, että parempaan suuntaan ollaan menossa - sitä en tiedä, mikä ihmeen notkahdus tuo edellinen viikonloppu oli, mutta neuvoin, että puhu nyt ihmeellä ajoissa ensi kerralla.

e. Oho, mikähän helkutin vanha lainaus tonne jäi. Mobiililla mitään näyttänyt
:D
 
Viimeksi muokattu:
Sinulla on nyt defencit päällä. Tottakai se muija sanoo noin. Selvästikkin elät jo nyt pelossa. Tiedät itsekkin, että mitään hyvää ei ole tulevaisuudessa tiedossa. Tuo pelko ja kyvyttömyys toimia on yleistä parisuhdeväkivallan uhreille.


Onhan tässä kieltämättä totuuden siemen. Mutta sanalla sanoen en ole itsekään ihan kaikkein helpoin ihminen ja alan muistuttaa vanhemmiten yhä enemmän äitiäni.

Jotainhan se ehkä kertoo vanhempienkin keskinäisestä suhteesta, että nyt kun äidin kontrolli on hävinnyt muistisairauden takia, niin isä ei kutsu enää kuin nimeltä..

Ei toi väkivaltainen ole, tilanteet on liittyneet aina johonkin täysin älyttömään tilanteeseen. Mutta eihän tuollaisilla asioilla silti tarvitsisi leikkimään lähteä..

Käytöksestä on sen kyllä huomannut ihan pitkin viikkoa sikäli kun on ehtinyt seuraamaan.

On ollut sanalla sanoen muutakin pohdittavaa..
 
Onhan tässä kieltämättä totuuden siemen. Mutta sanalla sanoen en ole itsekään ihan kaikkein helpoin ihminen ja alan muistuttaa vanhemmiten yhä enemmän äitiäni.

Jotainhan se ehkä kertoo vanhempienkin keskinäisestä suhteesta, että nyt kun äidin kontrolli on hävinnyt muistisairauden takia, niin isä ei kutsu enää kuin nimeltä..

Ei toi väkivaltainen ole, tilanteet on liittyneet aina johonkin täysin älyttömään tilanteeseen. Mutta eihän tuollaisilla asioilla silti tarvitsisi leikkimään lähteä..

Käytöksestä on sen kyllä huomannut ihan pitkin viikkoa sikäli kun on ehtinyt seuraamaan.

On ollut sanalla sanoen muutakin pohdittavaa..
Parisuhdeväkivallan uhreille on yleistä etsiä syitä itsestään vaikka se syy on aina väkivaltaa harrastavalla. Tästä syystä useimmat roikkuvat suhteessa liian kauan, tai kunnes on liian myöhäistä.
 
Viimeksi muokattu:
En viitsi nyt lähteä puimaan enempää mutta ilmeisesti viesti ei ollut tarkoitettu uhkaukseksi minua kohtaan, vaan ajatuksena itsensä vahingoittamiselle.

Niin ehkä nyt parempi vaan koettaa edetä sovussa eteenpäin. Myönnettäköön edelleen, että vikaa on varmasti ollut ihan yhtä paljon molemmissa.
Ja sinä uskot tuota paskaa?

Ymmärrätkö tämän kaavan, se vähän uhkailee, hakee rajaa missä hermostut, ottaa puheitaan takaisin keksimällä tarinaan jatkoa että haluaa vahingoittaa itseään. Kunnes eräänä päivänä sanoista tekoihin ja iltapäivälehtien kanteen!

Kasarin lapsi tarinan selitykset ei anna mitään anteeksi. Naisella ongelmia hermojen ja alkoholin kanssa joka paljastuu exää myöden väkivaltana ja sinä vain keksit tarinaa itsestäsi ja sivuutat olankohautuksella sen että pettämisen takia exää sai uhkailla väkivallalla. :facepalm:

Itse olen kasarin lapsi, syntynyt alkoholisti perheeseen helsinkiläiseen kerrostalo lähiöön, varastanut ruuat milloin mistäkin kun vanhempia ei kiinnostanut lastenhoito, asunut lastenkodeissa ja nähnyt koko sen puolen ja silti mulla ei ole ongelmia väkivallan, alkoholin tai itseni kanssa.

Mä olen aina miettinyt, miksi ihmiset jää väkivaltaiseen tai edes epäterveeseen suhteeseen, en ymmärrä vieläkään.
 
Onhan tässä kieltämättä totuuden siemen. Mutta sanalla sanoen en ole itsekään ihan kaikkein helpoin ihminen ja alan muistuttaa vanhemmiten yhä enemmän äitiäni.

Jotainhan se ehkä kertoo vanhempienkin keskinäisestä suhteesta, että nyt kun äidin kontrolli on hävinnyt muistisairauden takia, niin isä ei kutsu enää kuin nimeltä..

Ei toi väkivaltainen ole, tilanteet on liittyneet aina johonkin täysin älyttömään tilanteeseen. Mutta eihän tuollaisilla asioilla silti tarvitsisi leikkimään lähteä..

Käytöksestä on sen kyllä huomannut ihan pitkin viikkoa sikäli kun on ehtinyt seuraamaan.

On ollut sanalla sanoen muutakin pohdittavaa..

Toivottavasti kuitenkin ymmärrät että tavallisessa parisuhteessa ja ihmisten kanssakäynnissä tuommoinen touhu ei ole millään tavalla normaalia.

Johtuu se sitten kenestä tahansa, niin ei ole millään tavalla järkevää pysyä tuollaisessa suhteessa.
 
Kyllä pointtinne on tullut jo selväksi kiitokset.

Ihan se on kuitenkin oma päätökseni että miten mäkeni lasken.
Tottakai se on sinun päätöksesi - voit päättää joko fiksusti tai typerästi. :thumbsup: Muista että suhteestalähtemis-päätöksen tekemättä jättäminenkin on päätös.
 
Kyllä pointtinne on tullut jo selväksi kiitokset.

Ihan se on kuitenkin oma päätökseni että miten mäkeni lasken.
Näissä kannattaa ajatella, mitä sanoisi siskolleen tai muulle läheiselle vastaavassa tilanteessa. Jos ei etäännytä itseään, ei näe kokonaiskuvaa. Sinun päätös se on, tiedät paremmin tapauksen yksityiskohdat kuin me.
 
En nyt jaksa sen pidemmälti raportoida, mutta ilmeisen hyvä meno näyttää taas olevan.

Saatoin ehkä mainita, että niistä asioista ei voi kyllä keskustella per ikinä, jos odottaa sitä ns. täydellistä paikkaa.

Taidan vaan pyytää backlogin, niin päästään vähemmällä..
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 310
Viestejä
5 127 357
Jäsenet
81 977
Uusin jäsen
Leppis87

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom