Parisuhteen kiemurat

[Frankie]

Kuten sanoin, luet asioita rivien välistä. En myöskään puhunut "kaikista naisista" ja sanoin että itse luotan intuitioon jonka avulla itsekin nämä prinsessat olen onnistunut kiertämään, mutta kyllähän nämä parisuhde markkinat on siihen kääntynyt että naisella on valta olla prinsessa koska seuraava mies on helposti saatavilla, kun esimerkiksi miesten ei ole niin helppo löytää itselleen seuraa.

Olen vahvasti eri mieltä naisen valta-asemasta parisuhdemarkkinoilla, joten ehkä meidän ei kannata jatkaa tätä sivujuonta. Sen verran toki vielä voin kysäistä, että kun ei puhuta kaikista naisista, vaan 8 kymmenestä, niin puhutaanko 80 % naisista vai oikeasti tasan kymmenestä naisesta, joista kahdeksan sattui olemaan prinsessoja?

 

[IoOras]

Suurin osa näistä tapauksista on kuitenkin vain niitä, että kaksi ihmistä joko eivät sovi yhteen, tai ovat eri käsityksessä siitä, minkälaista heidän yhteiselämänsä pitäisi olla. Pienistä puroista kasvaa iso virta, jos ei tee omaan käytökseensä tarvittavia korjausliikkeitä. Saahan sitä olla oma itsensä ja tuijottaa vain omaan napaansa, mutta sitten voi vaan syyttää itseään, jos homma menee karille.

Tätähän se minäkin sanoin "Päällimmäisenä jäi kuva että nämä kaksi ihmistä haki liian eri asioita, nainen halusi lapsia ja perheen ja huomiolta mieheltä 24/7 ja mies halusi vapaamman parisuhteen koska omia harrastuksia ja elämä eri kaupungissa."

Täällä foorumilla on hankala saada yhteen viestiin kirjoitettua koko ajatuksen kaari.

Tuolla Tinder-ketjussa on hyvää keskustelua naisten ja miesten eroista deittimarkkinoilla ja mitä omaa lähipiiriä seurannut niin kyllähän miehet itselleen parisuhteen löytää, mutta se ottaa aikaa ja yrityksiä paljon enemmän kuin naisilla.

 

[Frankie]

Tuolla Tinder-ketjussa on hyvää keskustelua naisten ja miesten eroista deittimarkkinoilla ja mitä omaa lähipiiriä seurannut niin kyllähän miehet itselleen parisuhteen löytää, mutta se ottaa aikaa ja yrityksiä paljon enemmän kuin naisilla.

Pitää vaan ensin tehdä ero parisuhteen ja irtoseksin välillä. Nyt ollaan parisuhdeketjussa. Tinder ei ollut silloin vielä olemassa, kun meikäläinen oli sinkku, joten en puutu sen vääristämään maailmankuvaan. Mutta lentokentällä törmään usein sellaiseen pieneen huomioon, että nuorehkot ja varsinkin ihan aikuiset suomalaiset miehet ovat keskimäärin aika urpoa porukkaa. Mun kuplassa noita junttieinareita ei pyöri kovinkaan monta, mutta ulkoisen olemuksen ja parisuhdestatuksen kohdalla on kyllä niin merkittävä korrelaatio, että meikäläisen yhden yliopiston tilastomatematiikan kurssin perusteella tuo on täysin selviö. Mitä siis haluan tällä sanoa? Kannattaa ensin opetella a) pukeutumaan b) käyttäytymään, jos haluaa seuraa. Siitä voi seurata vaikka parisuhde.

 

[IoOras]

Pitää vaan ensin tehdä ero parisuhteen ja irtoseksin välillä. Nyt ollaan parisuhdeketjussa. Tinder ei ollut silloin vielä olemassa, kun meikäläinen oli sinkku, joten en puutu sen vääristämään maailmankuvaan. Mutta lentokentällä törmään usein sellaiseen pieneen huomioon, että nuorehkot ja varsinkin ihan aikuiset suomalaiset miehet ovat keskimäärin aika urpoa porukkaa. Mun kuplassa noita junttieinareita ei pyöri kovinkaan monta, mutta ulkoisen olemuksen ja parisuhdestatuksen kohdalla on kyllä niin merkittävä korrelaatio, että meikäläisen yhden yliopiston tilastomatematiikan kurssin perusteella tuo on täysin selviö. Mitä siis haluan tällä sanoa? Kannattaa ensin opetella a) pukeutumaan b) käyttäytymään, jos haluaa seuraa. Siitä voi seurata vaikka parisuhde.

En ole itsekkään mitään sovelluksia käyttänyt, mutta on silti mielenkiintoista lukea ja oppia asioita myös sieltä oman kuplan ulkopuolelta, avaa silmiä ja laajentaa näkökulmaa eri asioihin, eikä koske nyt pelkkää parisuhde tai sen hakemiseen liittyvää.

 

[jefreitteri]

Minulla on ollut parisuhteessa kiemuroita melkein sen alusta asti, eli noin vuoden ajan. Oli tarkoitus kirjoitella ongelmista tähän ketjuun jo aiemmin talven mittaan, mutta en oikein tiennyt edes mistä aloittaa. Se mitä @Jermulison ja @jexa tarinoivat naisten mielenoikuista, tuntui sattumalta koskettavan myös itseä ja omaa tilannettani. Tuo mitä tähän ketjuun vastailtiin varsinkin Jermulisonille, niin on todella arvokasta tukea myös muille vastaavissa tilanteissa eläville, ainakin itselleni. Ajattelin itsekin kirjoittaa lyhyesti omiakin kokemuksia nykyisestä suhteesta, koska se helpottaa ajattelua ja voin saada uusia näkökulmiakin.

Ollaan naikkosen kanssa tultu pääosin aivan hyvin juttuun. Asutaan erillään tunnin ajomatkan päästä melkein etäsuhteessa. Yleeensä ollaan ainakin pari viikonloppua kuukaudessa yhdessä ja usein olen myös viikot naisen luona jos ei ole mitään ihmeellisiä menoja. Ei ole mitään lapsia tai muuta.

Kuitenkin aika vuoristorataa on tuntunut olevan naisen mielialoissa. Välillä se on maailman ihanin tyttöystävä, huomioi, hoivaa ja hoitaa oman osuutensa arjen ja suhteen jutuista enemmän kuin hyvin. Hän on silloin hyvinä hetkinä todella reagoiva, huomiova, ja jopa yliystävällinen. Sanotaan vaikka esimerkiksi, että jos mulla vähänkin pää pyörii puolelta toiselle, niin hän heti reagoi kysymällä mitä etsin, tai voi olla, että aavistaa mitä etsin ja ojentaa tavaran minulle. Tuo nyt tollainen tyhmä esimerkki, mutta sellainen vähän ylikorostuneen avulias jne.

Aika pienestäkin vastoinkäymisestä käytös voi muuttua ihan päinvastaiseksi, jolloin jättää täysin huomiotta ja käyttäytyy melkein kuin minua ei olisi. Yleensä taustalla se, että naikkonen loukkaantuu jostain aika mitättömästä asiasta. Tavallaan siitä alkaa sellainen mykkäkoulu, vaikka saattaa kysymyksiin vastata juu tai jaa. Jonkin ajan kuluttua, yleensä seuraavaksi päiväksi palautuu. Noita on ollut silloin tällöin ja ne ovat vituttaneet minua aivan kunnolla. Asiasta on puhuttu ja temppuilu on vähentynyt ja se on maltillisempaa, mutta ei ole loppunut kokonaan. Nyt se on opetellut puhumaankin mykistelyn sijaan, mutta perusongelma taustalla on pysynyt; todella helppo loukkaantumaan pienistäkin jutuista. Aiheesta on keskusteltu, muutosta on tapahtunut parempaan, mutta ei lopulta paljon. Tavallaan sellainen ilmapiiri on, että joko olen varpaillani tai saan kokea tuota henkistä väkivaltaa. Koska en yleensä ole varpaillani, niin ongelma toistuu silloin tällöin.

Lisäksi suhteessa on ollut vähän sellaista ongelmaa, kun minä itse tykkään saada paljon omaa aikaa ja pärjään mielelläni viikon tai parikin ihan yksin harrastusten ym. parissa. Tyttöstävän kanssa voin toki päivittäin jonkun viestin vaihtaa, mutta siitäkin voi tulla vittuilua, jos en vastaile tarpeeksi nopeasti jne. Nyt kevättäalvella olen ollut enemmän omassa kodissa ja en ole nyt viettänyt viikkoja hänen luonaan. Tyttöystävä tarvitsee enemmän jatkuvaa huomiota, ja haluaisi nähdä enemmän, ja kun ei tavata, niin pitäisi olla sitten päivittäin videopuhelua ja sellaista. Ollaan niitä harrastettu, mutta tuntuu että hän haluaisi paljon enemmnän huomiota kuin mitä jaksan antaa. Omasta mielestäni olen joustanut tässä asiassa ns. maksimit antamalla enemmän huomiota kuin mikä minusta tuntuu hyvältä. Mutta se ei riitä ja tuntuu kyllä pahalta saada siitä kritiikkiä.

Tuon kanssa on pärjäilty. Mutta en näe, että pidemmän päälle edes oikein sovitaan yhteen. Tytön käytös on välillä niin luotaantyöntävää ja ahdistavaa, että en usko hankkivani hänen kanssaan lapsia, vaikka hän jo kovasti suunnittelee aihetta. Olen rehellisesti ja avoimesti hänelle kertonut, että en ole lähiaikoina tekemässä lapsia. Sillä itsellään toki on jo 27 vuotta mittarissa, eli kello tikittää siellä.

Oloni ei kokonaisuudessaan ole rakastettu suhteessa, jossa olen välillä toiselle kuin ilmaa. Silloinkin kun menee hienosti, niin sitä tavallaan osaa jo miettiä, että tämäkään ei ole aina tällaista, ja pianko se jostain taas kiukuttelee ja ilo kääntyy vitutukseksi. En ihan tosissaan edes ole varma, mikä tyttöystävän persoona oikeasti edes on. Se on niin vaihtelevaa. Hänellä on myös lisäksi erittäin voimakas silmä silmästä -asenne ja kostonhalu. Yhtenä esimerkkinä, että katseltiin elokuvaa sylikkäin. Tyttöystävä hiplaaa minun kämmentä, mutta se kutittaa koska olen aika herkkä sellaiselle kosketukselle. Otan käden pois ja vaihdan asentoa niin että ei pääse enää kutittamaan hiplailullaan. Hän tietää, että olen herkkä tuolla tavalla. No kuluu muutama minuutti, niin hieron hänen selkäänsä siinä elokuvan pyöriessä. Hän työntää minut kyynärpäällä pois ja sanoo että älä koske, hän on herkkä. Hän siis loukkaantui ja osoitti mieltään, ja matki minua. Tuo nyt vaan yhtenä esimerkkinä.

Suhde on nyt rakoillut viime kuukaudet siihen malliin, että tyttöystävä vei vaatteensa ja tavaransa minun luota ja otti myös avaimen kotiinsa pois minulta. Ollaan vähän niin kuin lähtökuopissa oltu kohti eroa. Minäkin vein valtaosan tavaroistani pois hänen kotoaan pari kuukautta sitten. Ei kai olla ongelmia sen syvemmin yritetty ratkoa, mutta tytöllä on välillä ollut suunnitelmia yhteisestä asunnosta ja vastaavia suunnitelmia, niin olen suoraan sanonut että meidän suhde voi huonosti ja tuollaisista ei ole nyt ajankohtaista puhua.

Viime viikonloppuna minula tuli mitta täyteen ja erottiin. Kyllä se ero minun aloitteestani tuli, mutta tavallaan yhdessä siinä edettiin. Ehdittiin siinä jonkin aikaa jutella asioita selväksi, mutta sitten olikin jo aika viedä naikkonen junalle. Hän on nyt viikonlopusta saakka soitellut minulle ja laittanut viestejä, mutta olen vastannut vain viesteihin satunnaisesti. Hän halaisi jatkaa suhdetta ja hänellä on ikävä, hän haluaa muuttua jne. Minua ei homma kiinnosta. Ja nyt kun kirjoitin tätä tähän auki, niin taitaa kiinnostaa vielä vähemmän.

Minä en osaa oikein ottaa selvää, että mikä sitä vaivaa. Jotain hämärää hänessä kyllä on. Ja tietysti nyt kun taas yksi suhde päätyy eroon, niin tuntuu että itsessäkin on jotain vialla.

Aika pienestä ihmiset eroaa. Varmaan jotain harmittaa tämäkin kommentti.

Otetaan nyt tämä kohta vielä erikseen.

Oloni ei kokonaisuudessaan ole rakastettu suhteessa, jossa olen välillä toiselle kuin ilmaa.

Ja itse kuitenkin haluat omaa aikaa välillä parikin viikkoa? Miltä lie se tuntuu vastapuolella..

Ilmeisesti olet siis eronnut jo useamman kerran? Mikä on suhteiden kesto noin suunnilleen?

Siis sinänsä ihan sama miten ihmiset päätyy eroon yms. mutta monessa keskustelussa tuntuu ettei ole oikeastaan edes yritetty tai sitten jollain suhteen osapuolella tulee joku mystinen sitoutumiskammo ja keksitään eri näköisiä syitä, että kyllä tässä nyt pitää erota jne.

 

[BongisKhan]

Nää on aina hiukan mutkat suoriksi -analyysejä. Ja sitten asioissa on aina vähintään kaksi puolta. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lapsiasia. Ei siinä ole mitään aikarajaa asian esille nostamisen suhteen. Ja vaikka asiasta keskustellaan, ei se aina tarkoita sitä, että ihan oikeasti suunniteltaisiin lapsentekoa. Minusta on ihan luonnollista, että kerrotaan mahdollisimman ajoissa oma kanta lapsien haluamiseen. Se on monelle aika tärkeä asia.

Naulan kantaan. Olisikohan ollut tyyliin toiset treffit kun otin puheeksi lapsiasian nykyisen vaimon kanssa. Itselleni oli selvää, että haluan perheen ja lapsia, mieluiten vielä kohtuullisen pian, eikä olisi tullut kuuloonkaan haaskata aikaani kenenkään "emt, ehkä joskus, kattellaan" - naisen kanssa. Kysyin ihan suoraan, että mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan ja omalta kohdaltani totesin, että olen tässä etsimässä (toivottavasti) loppuelämän kumppania ja tulevien lasteni äitiä. Jos vastaus lapsiasiaan olisi ollut mikään muu kuin yksiselitteinen "kyllä", niin olisin toivottanut hyvät päivänjatkot ja loppuelämät. Pointtina ei ollut, että samantien lähdetään siitä sitten tekemään lapsia, vaan lähinnä varmistaa, että ollaan alusta asti samalla sivulla siitä, mitä ollaan molemmat tässä hakemassa, jottei lähdetä turhaan haaskaamaan kummankaan aikaa.

27-vuotiaalla ei todellakaan kello vielä tikitä, kaukana siitä.

Tähän pitää kyllä sen verran todeta, että tuo on kyllä hyvin monella naisella varsin ideaalinen ikä alkaa lapsia tekemään tai ihan vähintään alkaa vakavasti suunnittelemaan niiden tekemistä. Fysiologisesti olisi hyvä aloittaa aikaisemminkin. Hedelmällisyyden realiteetit on aika brutaaleja, varsinkin jos haaveilee useammasta lapsesta ja jo kolmikymppisillä hedelmällisyys lähtee jyrkkään laskuun, puhumattakaan muista riskeistä joita myöhäisemmällä iällä raskauteen liittyy. Monilla naisilla ja varsinkin miehillä on aivan liian ruusuinen kuva naisten hedelmällisyydestä ja heikko ymmärrys siitä, miten ikä siihen lasten tekoon vaikuttaa. Eli jos nainen tietää varmasti haluavansa lapsia, niin kyllä tuossa iässä jo kello aika vahvasti tikittää, tai ainakin pitäisi tikittää. Ihan vähintään olisi hyvä olla jo tai tähdätä sellaiseen parisuhteeseen, jossa lapsia voisi kuvitella tekevänsä. Onkin varmasti monille naisille aika turhauttavaaa, kun tuossa iässä iso osa miehistä on vielä sitoumispelkoisia ja vastuuta karttelevia mieslapsia.

 

[Frankie]

Tähän pitää kyllä sen verran todeta, että tuo on kyllä hyvin monella naisella varsin ideaalinen ikä alkaa lapsia tekemään tai ihan vähintään alkaa vakavasti suunnittelemaan niiden tekemistä. Fysiologisesti olisi hyvä aloittaa aikaisemminkin. Hedelmällisyyden realiteetit on aika brutaaleja, varsinkin jos haaveilee useammasta lapsesta ja jo kolmikymppisillä hedelmällisyys lähtee jyrkkään laskuun, puhumattakaan muista riskeistä joita myöhäisemmällä iällä raskauteen liittyy.

Mulla ei tietenkään ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tilastojen mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on yli 30 vuotta Suomessa tällä hetkellä. Ja yli neljännes kaikista synnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. Oma systeri sai lapsensa yli nelikymppisenä. Toki en tietenkään kiistä tuota, mitä tässä sanoit. Sen verran kuitenkin selvennän, että moni mieltää kellon tikittämisen ikäänkuin nyt tai ei koskaan. Sitä vaan tähdensin, että aikaa 27-vuotiaalla todennäköisesti on vielä lapsien suhteen runsaasti.

 

[Francis Ford Mondeo]

Muumin kertomuksen perusteella nainen vaikutti hieman raskaalta ja epävakaalta tapaukselta ja ero varmasti oli oikea ratkaisu.

Oliko @Muumi sinulla itselläsi jotain suunnitelmia yhteenmuuttoon liittyen vai olitko tyytyväinen tilanteeseen, jossa näit tätä naista pari kertaa kuukaudessa + nämä satunnaiset arkiviikot tilanteen salliessa?

 

[IoOras]

Otetaan nyt tämä kohta vielä erikseen.

Ja itse kuitenkin haluat omaa aikaa välillä parikin viikkoa? Miltä lie se tuntuu vastapuolella..

Sä irroitat yhden lauseen pitkästä tekstistä niin totta kai se näyttää kummalliselta.

Kysehän oli naisen käyttäytymismallista jossa hän alkoi kiukuttelemaan ja kostamaan jotain mistä toinen ei ollut edes tietoinen.


Ei meilläkään vaimo tykkää hipsuttamisesta tai silittelystä ja jos vahingossa teen sitä ja hän sanoo että lopeta, niin en minä siitä suutu ja ala kostamaan mykkäkoululla ja toisen henkisellä alentamisella.

 

[Muumi]

Seurustelitte vain vuoden ja nainen puhui jo lapsien hankkimisesta. Tuollaista päätöstä ei saa mennä tekemään vuoden seurustelun perusteella.

Aika normaalia keskustella lasten hankinnasta jo suhteen alussa. Tässä tapauksessa naisen toiveena oli laittaa pullat uuniin ensi vuoden aikana. Tässä karvan alle kolmikymppisenä ei paha juttu katsella kumppania sen mukaan, että lapsia hankitaan jos niitä on tarkoitus hankkia.

Voi olla, että suhteen ongelmat naisen osalta, kiukuttelu ja muu, juontaa juurensa siitä, että hän ei ollut varma sinusta. Roikuit mukana, koska kello tikittää ja olet periaatteessa paperilla kiva mies ja varmasti hyvä isä. Et kuitenkaan sytyttänyt muuten riittävästi.

Syksyllä saattoi jopa kenties olla kiikarissa toinen potentiaalinen kumppaniehdokas, mutta se kariutui ja sinut otettiin nopeasti takaisin.

Siitä en osaa sanoa mistä kiukuttelu juontaa juurensa. Voi olla, että olet oikeassa. Toiseen mieheen kiikarissa en ihan heti usko, mutta mistä näitä tietää. Se ero ja halu palata yhteen oli ihan parin päivän sisällä. Kai se oli jotain äkkipikaisuutta, vaikka ihan tosissaan tuntui olevan.

Ja sitten tässä on vielä toinen puoli. Minusta tämä on ollut enemmänkin säännöllistä tapailua kuin vakava parisuhde. Eikä minusta vuoden viikonlopputapailun kohdalla olla lähelläkään sitä pistettä, missä oikeasti suunnitellaan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Ei sillä, että olisin tuon kuvauksen perusteella lyönyt kovinkaan suurella panoksella vetoa siitä, että se olisi kestänyt kovinkaan pitkään saman katon alle muuttamisen jälkeen. --

Tapailtiin kyllä myös arkisin, ja vietin hänen luonaan paljon aikaa arkisin. Sanoisin, että puolet ajasta olin kotona yksin ja puolet ajasta hänen kanssaan joko minun luona tai hänen luona.

Tuo nainenhan oli aivan selkeesti mielisairas. Tollasta tartte kenenkään kestää. Tai jos haluaa nii sitten. Mutta mielenterveys menee noiden mykkäkoulujen ja kostamisen kanssa lopulta. Ja tosiaankaan meinaa jos tuollaisesta eroaa, että ole sitten yksin kun et osaa parisuhteessa olla. Introverttinä voi olla raskasta tuollainen päivittäinen löpertely. Ja pitäisikö silloin teeskennellä?

Minulla on ollut omia epäilyksiäni aiheesta. Todella herkkä persoona ainakin.

Itselleni päivittäinenkin lörpöttely voi olla ihan ok, mutta jos haluan omaa aikaa, niin silloin haluaisin omaa aikaa enkä syyllistystä siitä. Joskus tosiaan jos omien harrastusten keskeltä koitti toista huomioida ja laittaa jotain viestiä, niin siitäkin tuli vittuilua, kun en vastannut takaisin tarpeeksi nopeasti. Eli olisi pitänyt antaa huomiota kunnolla. Ei hän mitään kohtuuttomia toisaalta vaatinut. Tiedostan, että olen antanut vähemmän huomiota kuin ihmiset yleensä antavat, ja nainen on kärsinyt tästä. Mutta itsestä tuntui, ettei mikään riitä tai ole tarpeeksi hyvä.

Suhteen loppupuolella tähän on vaikuttanut paljon se, että ilmassa on ollut paljon negatiivista. Nainen on todella ollut keskusteluhaluinen ja haluaisi ratkoa kaikki ongelmamme puhumalle, mutta itse en jaksaisi koko ajan jauhaa suhteesta ja sen ongelmista. Niistä pitää puhua, mutta jos kanssakäyminen on pelkästään sitä, niin mua ainakin se on alkanut vituttaa.

Ja itse kuitenkin haluat omaa aikaa välillä parikin viikkoa? Miltä lie se tuntuu vastapuolella..

Ainakin tässä suhteen loppupuolella olen arvottanut omaa aikaa enemmän ja enemmän. Kyllä me normaalisti soiteltiin ihan päivittäinkin ja nähtiin melkein puolet ajasta. Nyt kevättalvella en ole ollut niin innokas, osittain siksi että joka kerta on pitänyt puida jotain ongelmia tai puutteita suhteessa, eli sellainen normaali yhdessäolo on ollut vähemmällä siinä.

Muumin kertomuksen perusteella nainen vaikutti hieman raskaalta ja epävakaalta tapaukselta ja ero varmasti oli oikea ratkaisu.

Oliko @Muumi sinulla itselläsi jotain suunnitelmia yhteenmuuttoon liittyen vai olitko tyytyväinen tilanteeseen, jossa näit tätä naista pari kertaa kuukaudessa + nämä satunnaiset arkiviikot tilanteen salliessa?

Me näimme enemmän kuin pari kertaa kuukaudessa. Yleensä joka toinen viikonloppu yhdessä ja lisäksi arkisin olin hänen luonaan pitkiäkin aikoja, joskus viikkojakin kerrallaan. Ne eivät olleet ihan satunnaisia arkiviikkoja, yleensä olin hänen luonaan viikon kerrallaan. Se on vaihdellut, mutta yleensä luokkaa viikko hänen luonaa ja viikko kotona yksin. Ja hän on käynyt kerran kuukaudessa mun luona.

Suunnitelmia yhteenmuutosta oli aiemmin, ja oltiin katseltu kämppiä hänen paikkakunnaltaan siinä mielessä.

 

[IoOras]

Tähän pitää kyllä sen verran todeta, että tuo on kyllä hyvin monella naisella varsin ideaalinen ikä alkaa lapsia tekemään tai ihan vähintään alkaa vakavasti suunnittelemaan niiden tekemistä. Fysiologisesti olisi hyvä aloittaa aikaisemminkin. Hedelmällisyyden realiteetit on aika brutaaleja, varsinkin jos haaveilee useammasta lapsesta ja jo kolmikymppisillä hedelmällisyys lähtee jyrkkään laskuun, puhumattakaan muista riskeistä joita myöhäisemmällä iällä raskauteen liittyy. Monilla naisilla ja varsinkin miehillä on aivan liian ruusuinen kuva naisten hedelmällisyydestä ja heikko ymmärrys siitä, miten ikä siihen lasten tekoon vaikuttaa. Eli jos nainen tietää varmasti haluavansa lapsia, niin kyllä tuossa iässä jo kello aika vahvasti tikittää, tai ainakin pitäisi tikittää. Ihan vähintään olisi hyvä olla jo tai tähdätä sellaiseen parisuhteeseen, jossa lapsia voisi kuvitella tekevänsä. Onkin varmasti monille naisille aika turhauttavaaa, kun tuossa iässä iso osa miehistä on vielä sitoumispelkoisia ja vastuuta karttelevia mieslapsia.

Tästä olen samaa mieltä ja aina pitää muistaa myös se että vaikka yli 40v nainen voi vielä saada lapsen, niin riskit lapsen kehityshäiriöille on valtavat! Toinen asia on myös se että vaikka silloin 30-40v välissä taloudellinen tilanne on varmasti parempi kuin 20-30v isässä, niin jaksaako oikeasti 40v ja yli jatkuvia yö herätyksiä, pitkiä päiviä ja 24/7 kiinni lapsessa ja sen askareissa.

Kolmas asia tuosta mieslapsi kommentista, niin moni mies ei tätä oikeasti ymmärrä että 30v nainen haluaa jo kovasti lapsia, miehellä kun ei ole kiire asian suhteen samalla tavalla kuin naisella, siksi se terve keskustelu aiheesta on rakentavampaa kuin mieslapseksi haukkuminen asiasta jota mies ei välttämättä tajua kun se ei häntä koske.

 

[IoOras]

Me näimme enemmän kuin pari kertaa kuukaudessa. Yleensä joka toinen viikonloppu yhdessä ja lisäksi arkisin olin hänen luonaan pitkiäkin aikoja, joskus viikkojakin kerrallaan. Ne eivät olleet ihan satunnaisia arkiviikkoja, yleensä olin hänen luonaan viikon kerrallaan.

Suunnitelmia yhteenmuutosta oli aiemmin, ja oltiin katseltu kämppiä hänen paikkakunnaltaan siinä mielessä.

Saan näistä viesteistäsi käsityksen että tykkäsit ihmisestä, pidit kaikki kortit alussa auki ja suunitelitte yhteistä tulevaisuutta, mutta ei hätiköiden, koska teillä oli etäisyyttä ja se on lopulta iso askel.

Kun aikaa kului, alkoi naisen käytös rasittaa sinua ja sitä kautta parisuhdetta, mikä johti lopulta eroon, mikä on ihan ymmärrettävää, hän vaikutti hyvin raskaalta ihmiseltä ja kaikki henkinen kostaminen ja mykkäkoulut saa itselläkin niskakarvat heti pystyyn enkä katsoisi sellaista toimintaa hetkeäkään!

 

[Muumi]

Kysehän oli naisen käyttäytymismallista jossa hän alkoi kiukuttelemaan ja kostamaan jotain mistä toinen ei ollut edes tietoinen.


Ei meilläkään vaimo tykkää hipsuttamisesta tai silittelystä ja jos vahingossa teen sitä ja hän sanoo että lopeta, niin en minä siitä suutu ja ala kostamaan mykkäkoululla ja toisen henkisellä alentamisella.

Nää oli jänniä tapauksia, kun sen käytös yhtäkkiä muuttui ja monesti minulla ei ollut mitään hajua mistä se nyt kiukuttelee. Silloin se oli useimmiten joku ihan mitätön juttu.

Tää yksi tapaus jossa hipsuteltiin oli yksi harvoja joissa tajusin heti koko tilanteen. Ja niitä harvoja, joissa voin olla varma, että en nyt varmasti tehnyt mitään väärää häntä kohtaan, ja sillä tavalla näin sen epäreiluuden selkeästi.

 

[Hessuhoo]

Kuulostaa siltä että odotukset suhteelle oli vaan liikaa toisistaan poikkeavat. Nainen tunsi itsensä ehkä syrjään jääväksi tai torjutuksi kun hänellä olisi ollut tarve tiiviimmälle suhteelle, ja sinulle se tiiviimpi suhde ei ollut sopiva kun on iso oman ajan tarve. Molempia puolia on helppo ymmärtää eikä siinä ole muuta harmillista kuin että ne on vaikea sovittaa yhteen.

Nainen yritti puhua asioista mikä on kai jokaisen suhteen elinehto, piste siitä hänelle. Jos toista osapuolta ei kinostele puhua suhdetta kuntoon niin kyllähän siinä aloitteelliselle kelmeä olo jää että eikö sen vertaa suhde merkkaa.

Samaa mieltä kuin @Frankie , on helvetin normaalia kaivata suhteessa huomiota toiselta, alkuvaiheessa etenkin mutta itse tarvitsen sitä vaimolta vuosien jälkeen yhä ja joku viikon vetäytyminen omalle ajalle tuntuisi varmasti pahalta. Sanoisin että normaalisti sitä huomiota on myös luontevaa antaa jos toisesta tykkää, happy wife, happy life.
Kummallinen ajatus että pitäisi varoa nostamasta naistaan jalustalle, ihan kuin se siitä ylpistyisi ja että nöyränä kuuluu olla ja palvella miestä ilman että liikoja kehutaan? Vaimo on minulle jalustalla ja minä myös hänelle ja molemmille hyvä niin, ollaan nyt kuotenkin toistemme nro 1 ihmiset sentään eikä mitään saman lätkäseuran pakkeja. No vähän OT.
Mutta jos useampi suhde on saman tapaiseen ongelmaan loppunut niin voithan olla suhteissa etäisempi kuin naiset keskimäärin toivovat ja se on hyvä tiedostaa jatkoa varten.

 

[ironth]

Tästä olen samaa mieltä ja aina pitää muistaa myös se että vaikka yli 40v nainen voi vielä saada lapsen, niin riskit lapsen kehityshäiriöille on valtavat! Toinen asia on myös se että vaikka silloin 30-40v välissä taloudellinen tilanne on varmasti parempi kuin 20-30v isässä, niin jaksaako oikeasti 40v ja yli jatkuvia yö herätyksiä, pitkiä päiviä ja 24/7 kiinni lapsessa ja sen askareissa.

Kolmas asia tuosta mieslapsi kommentista, niin moni mies ei tätä oikeasti ymmärrä että 30v nainen haluaa jo kovasti lapsia, miehellä kun ei ole kiire asian suhteen samalla tavalla kuin naisella, siksi se terve keskustelu aiheesta on rakentavampaa kuin mieslapseksi haukkuminen asiasta jota mies ei välttämättä tajua kun se ei häntä koske.

Ei kai ne parikymppisetkään jaksa, kun uupuvat jo lukiossa.
Enihau miehilläkin sopisi olla kiire. Miesten tutkiminen lapsettomuudesta on ollut vähäisempää, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että sperman laatukin heikentyy 35v ja ylöspäin, ja myös keskenmenon riski kasvaa miehen iän myötä.
Ja spermahan on heikentynyt nuorillakin ympäri maailman.

Yli 30-vuotiailla vanhemmilla voi olla myös realistisemmat ajatukset perhe-elämästä ja he priorisoivat omaa jaksamistaan ja terveyttään verrattuna nuorempiin. Jaksaminen voi siis olla suurempaakin.

 

[ironth]

Mä en viitannut tuossa oikeastaan kehenkään suoraan, siksi en lainannut mitään enkä ketään. Mua ihmetyttää ihan oikeasti, että tämä sama juttu toistuu aika useasti näissä kiemuroissa. Ihan kuin se huomion antaminen olisi vastenmielistä. Ja toisekseen, "vaatii jatkuvaa huomiota" ei todellakaan ole sama kuin 24/7, kun mennään reaalimaailmaan keskustelupalstan ulkopuolelle. Se on mitä todennäköisimmin oikeasti pari pientä asiaa, mitä ihmissuhdevammainen ei vain tajua.

Suosittelen edelleen vahvasti pistämään aina pienen filtterin noihin tulkintoihin. Onhan varmasti jollain ollut ongelmia jonkun puolipsykon kanssa, joka siis on oikeasti sairaalloisen mustasukkainen tai muuten vaan jotain sellaista, mikä ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Suurin osa näistä tapauksista on kuitenkin vain niitä, että kaksi ihmistä joko eivät sovi yhteen, tai ovat eri käsityksessä siitä, minkälaista heidän yhteiselämänsä pitäisi olla. Pienistä puroista kasvaa iso virta, jos ei tee omaan käytökseensä tarvittavia korjausliikkeitä. Saahan sitä olla oma itsensä ja tuijottaa vain omaan napaansa, mutta sitten voi vaan syyttää itseään, jos homma menee karille.

Tän ketjun miesten teoriat ovat monta kertaa villimpiä kuin omien, naisvoittoisten someryhmien jutut siellä kerrotuista parisuhteen kiemuroista.

 

[pneumatic]

Kirjoitetaan tänne omakin kokemus kun aihe liippaa hyvin lähelle.

Päätin juuri melkein vuoden kestäneen parisuhteen. Alkuhuuman jälkeen alkoi kuukausittainen säännöllinen riitely. Suurin osa asioista joista ei pitäisi edes saada riitaa aikaiseksi. Käytös oli myös hyvin kylmää ja ilkeää minua kohtaan. Kysyttäessä asiasta, "kaikki on hyvin, ei mikään ole pielessä". Muutaman kuukauden jälkeen kuvio alkoi olla selkeämpi, 7-10 päivää ennen kuukautisten alkua naisen persoonallisuus muuttui rakastavasta ja empaattisesta tuoksi yllä kuvatuksi.

Ja luonnollisesti heti kun kuukautiset alkoivat, persoonallisuus oli taas "normaali". Ja tätähän ei tietenkään voinut myöntää, vaan väitti vastaan viimeiseen asti. Olin liian herkkä jne.

No kuten arvata saattaa, tuo ajoi välillemme melkoisen kiilan ja minulta loppui mielenkiinto koko suhteeseen kun toinen ei pystynyt ottamaan vastuuta käytöksestään, vaikka hormoneista olikin kyse. Minun olisi pitänyt vain sietää tuota.

 

[O&G]

Älkää nyt herran tähden lopettako suhdetta sen vuoksi, että nainen käyttäytyy "huonosti/oudosti" kerran kuukaudessa! Jumalauta jätkät, tuonhan pitäisi olla jo jokaisen pojan ensimmäisten neuvojen katalogissa. PMS oireet ennen kuukautisia..
He eivät oikeasti voi sille mitään, heidän hormoonit pistää sillä hetkellä tunnepuolen ja ymmärtääkseni kaiken muunkin sekaisin noin viikon ajaksi kierron aikana. Sen vuoksi kilteimmätkin naiset hairahtuvat joskus pettämämään.

Mielestäni on hölmöä laittaa heitä siitä "tilille" tai lopettaa suhdetta.

 

[Kvarkki]

Jos on murjottavaan taipuva PMS monsteri, niin ei se vanhemmiten ainakaan parane. Vaihtamalla paranee.

 

[O&G]

Kyllä varmastikin niin. Toisaalta voi miettiä, että olinko itse sen monsterin arvoinen alun ja perinkään. Vaihtamalla saa uutta virtaa kyllä.

 

[O&G]

Sen haluan vielä sanoa, että noiden suhteiden eteen pitää oikeasti tehdä töitä. Siinä on aina kaksi ihmistä haluineen ja toiveineen. Näistä ihmisistä toiset saattavat olla mieleltään rationaalisia ja toiset ei. Kuunnelkaa, keskustelkaa ja suudelkaa.

 

[Esinahkatakki]

Älkää nyt herran tähden lopettako suhdetta sen vuoksi, että nainen käyttäytyy "huonosti/oudosti" kerran kuukaudessa! Jumalauta jätkät, tuonhan pitäisi olla jo jokaisen pojan ensimmäisten neuvojen katalogissa. PMS oireet ennen kuukautisia..
He eivät oikeasti voi sille mitään, heidän hormoonit pistää sillä hetkellä tunnepuolen ja ymmärtääkseni kaiken muunkin sekaisin noin viikon ajaksi kierron aikana. Sen vuoksi kilteimmätkin naiset hairahtuvat joskus pettämämään.

Mielestäni on hölmöä laittaa heitä siitä "tilille" tai lopettaa suhdetta.

Ei kenenkään tarvitse sietää paskaa kohtelua, varsinkin kun noihin oireisiin on lääkkeitä olemassa.

Ja pettämistä ei voi todellakaan selitellä hormoneilla, se on tietoinen valinta.

 

[taski]

Älkää nyt herran tähden lopettako suhdetta sen vuoksi, että nainen käyttäytyy "huonosti/oudosti" kerran kuukaudessa! Jumalauta jätkät, tuonhan pitäisi olla jo jokaisen pojan ensimmäisten neuvojen katalogissa. PMS oireet ennen kuukautisia..
He eivät oikeasti voi sille mitään, heidän hormoonit pistää sillä hetkellä tunnepuolen ja ymmärtääkseni kaiken muunkin sekaisin noin viikon ajaksi kierron aikana. Sen vuoksi kilteimmätkin naiset hairahtuvat joskus pettämämään.

Mielestäni on hölmöä laittaa heitä siitä "tilille" tai lopettaa suhdetta.

Ei mulla kyllä yksikään pidempiaikainen seurustelukumppani ole ollut tuollainen. Hyvinkin asiallisia ja säyseitä. Vuosien varrella eri henkilöillä muutama erikoinen "tempaus", mutta ei mitään säännöllistä vittumaisuutta.
Yksi tapailukumppani kuvaili itseään "Tempperamenttiseksi" ja "Latinomaiseksi". Se paljastui hyvin pian sellaiseksi kiukutteluksi ja ailahtelevaisuudeksi --> Luiskaan.

 

[ironth]

Kirjoitetaan tänne omakin kokemus kun aihe liippaa hyvin lähelle.

Päätin juuri melkein vuoden kestäneen parisuhteen. Alkuhuuman jälkeen alkoi kuukausittainen säännöllinen riitely. Suurin osa asioista joista ei pitäisi edes saada riitaa aikaiseksi. Käytös oli myös hyvin kylmää ja ilkeää minua kohtaan. Kysyttäessä asiasta, "kaikki on hyvin, ei mikään ole pielessä". Muutaman kuukauden jälkeen kuvio alkoi olla selkeämpi, 7-10 päivää ennen kuukautisten alkua naisen persoonallisuus muuttui rakastavasta ja empaattisesta tuoksi yllä kuvatuksi.

Ja luonnollisesti heti kun kuukautiset alkoivat, persoonallisuus oli taas "normaali". Ja tätähän ei tietenkään voinut myöntää, vaan väitti vastaan viimeiseen asti. Olin liian herkkä jne.

No kuten arvata saattaa, tuo ajoi välillemme melkoisen kiilan ja minulta loppui mielenkiinto koko suhteeseen kun toinen ei pystynyt ottamaan vastuuta käytöksestään, vaikka hormoneista olikin kyse. Minun olisi pitänyt vain sietää tuota.

Onpas perseestä hänelle itselleenkin, jos ei tunnista omaa kiertoaan ja tilojaan. Helpottaisi oloa jo sekin.

Ei kenenkään tarvitse sietää paskaa kohtelua, varsinkin kun noihin oireisiin on lääkkeitä olemassa.

Ja pettämistä ei voi todellakaan selitellä hormoneilla, se on tietoinen valinta.

Mitä lääkkeitä ja mihin oireisiin?

 

[Mörtti Röppönen]

Älkää nyt herran tähden lopettako suhdetta sen vuoksi, että nainen käyttäytyy "huonosti/oudosti" kerran kuukaudessa! Jumalauta jätkät, tuonhan pitäisi olla jo jokaisen pojan ensimmäisten neuvojen katalogissa. PMS oireet ennen kuukautisia..
He eivät oikeasti voi sille mitään, heidän hormoonit pistää sillä hetkellä tunnepuolen ja ymmärtääkseni kaiken muunkin sekaisin noin viikon ajaksi kierron aikana. Sen vuoksi kilteimmätkin naiset hairahtuvat joskus pettämämään.

Mielestäni on hölmöä laittaa heitä siitä "tilille" tai lopettaa suhdetta.

Kyllähän parisuhteessa on tärkeää yrittää ymmärtää toisen näkökantaa, mutta ei nyt miksikään kynnysmatoksi aleta.

Pettämistä ei nyt vaan voi perustella millään muulla, kuin henkilön itsekkyydellä.

 

[VanhaVihtahousu]

Kirjoitetaan tänne omakin kokemus kun aihe liippaa hyvin lähelle.

Päätin juuri melkein vuoden kestäneen parisuhteen. Alkuhuuman jälkeen alkoi kuukausittainen säännöllinen riitely. Suurin osa asioista joista ei pitäisi edes saada riitaa aikaiseksi. Käytös oli myös hyvin kylmää ja ilkeää minua kohtaan. Kysyttäessä asiasta, "kaikki on hyvin, ei mikään ole pielessä". Muutaman kuukauden jälkeen kuvio alkoi olla selkeämpi, 7-10 päivää ennen kuukautisten alkua naisen persoonallisuus muuttui rakastavasta ja empaattisesta tuoksi yllä kuvatuksi.

Ja luonnollisesti heti kun kuukautiset alkoivat, persoonallisuus oli taas "normaali". Ja tätähän ei tietenkään voinut myöntää, vaan väitti vastaan viimeiseen asti. Olin liian herkkä jne.

No kuten arvata saattaa, tuo ajoi välillemme melkoisen kiilan ja minulta loppui mielenkiinto koko suhteeseen kun toinen ei pystynyt ottamaan vastuuta käytöksestään, vaikka hormoneista olikin kyse. Minun olisi pitänyt vain sietää tuota.

Ihan täsmälleen samat täällä ex vaimon kanssa!
Sit kun ne menkat oli alkaneet niin tunnelma tasoittui mutta juuri ehkä viikkoa ennen menkkoja alkoi ihan jäätävät riidat mistä ei ollut tietoakaan muina ajakohtina.
Ja mitä pidemmälle yhdessä kuljettiin sitä pahemmaksi meni mutta ikinä ei voinut myöntää sitä vaikka sen myöntäminen olisi mun kirjoissa tarkoittanut sitä että sille olisi ehkä voinut tehdäkin jotain.

 

[pneumatic]

Ihan täsmälleen samat täällä ex vaimon kanssa!
Sit kun ne menkat oli alkaneet niin tunnelma tasoittui mutta juuri ehkä viikkoa ennen menkkoja alkoi ihan jäätävät riidat mistä ei ollut tietoakaan muina ajakohtina.
Ja mitä pidemmälle yhdessä kuljettiin sitä pahemmaksi meni mutta ikinä ei voinut myöntää sitä vaikka sen myöntäminen olisi mun kirjoissa tarkoittanut sitä että sille olisi ehkä voinut tehdäkin jotain.

Itse saatoin sen viikon aikana mm. hengittää väärin ja liian äänekkäästi, siitä voi tietysti alkaa riidellä. Lisäksi melkein kaikki mitä sanoin tai tein oli henkilökohtainen hyökkäys häntä kohtaan tai vähintäänkin piilotettua kritiikkiä. Ihan kuin olisi elänyt kahden eri naisen kanssa. Hän ei myöskään ollut innokas tekemään asialle mitään koska sehän olisi loukannut hänen naiseuttaan. Väliäkös sillä että kumppani saa perusteettomasti kylmää kyytiä kerran viikko/kuukausi.

 

[Esinahkatakki]

Onpas perseestä hänelle itselleenkin, jos ei tunnista omaa kiertoaan ja tilojaan. Helpottaisi oloa jo sekin.


Mitä lääkkeitä ja mihin oireisiin?

PMS oireisiin voidaan määrätä mielialalääkkeitä. Joillakin ehkäisypillerit auttaa, toisilla taas pahentaa oireita. Yhden tapauksen tiedän, jolla säännöllinen liikunta oli ainoa "lääke", joka auttoi.

 

[ironth]

PMS oireisiin voidaan määrätä mielialalääkkeitä. Joillakin ehkäisypillerit auttaa, toisilla taas pahentaa oireita. Yhden tapauksen tiedän, jolla säännöllinen liikunta oli ainoa "lääke", joka auttoi.

Mä en näe mieliala- tai ehkäisypillereitä apuna ollenkaan, sieltä tulee sit vaan muuta paskaa. Musta on oikeastaan aivan järkyttävä idea laittaa aivokemialääkitys normaalin, luonnollisen kierron takia. Toisesta voi saada masiksen ihan koko ajaksi ja toisesta itsemurhariskin, toki molemmat voi viedä koko seksuaalisen halun. Ja entäs sitten, jos toimisikin? Sitten elämä on ihanaa ja halutaan lapsi. Lääkkeet pois. Helvetti alkaa. Helvetti jatkuu, ero tulee kuitenkin. Käteen jäi muutama vuosi elämästä ja puolikas lapsi.

Joo, pms-vitutus voi mennä överiksi, ja se kertoo, ettei kroppa ole ihan tasapainossa - eikä se johdu aivoista. Elämäntavat voi auttaa jonkin verran, mutta suurin tekijä on kyllä naisen tunnistaa itse oma kiertonsa ja vaiheensa. Sitähän nykymaailma ei halua meidän tehdä, koska siitä ei saa rahaa.

 

[pneumatic]

Mä en näe mieliala- tai ehkäisypillereitä apuna ollenkaan, sieltä tulee sit vaan muuta paskaa. Musta on oikeastaan aivan järkyttävä idea laittaa aivokemialääkitys normaalin, luonnollisen kierron takia. Toisesta voi saada masiksen ihan koko ajaksi ja toisesta itsemurhariskin, toki molemmat voi viedä koko seksuaalisen halun. Ja entäs sitten, jos toimisikin? Sitten elämä on ihanaa ja halutaan lapsi. Lääkkeet pois. Helvetti alkaa. Helvetti jatkuu, ero tulee kuitenkin. Käteen jäi muutama vuosi elämästä ja puolikas lapsi.

Joo, pms-vitutus voi mennä överiksi, ja se kertoo, ettei kroppa ole ihan tasapainossa - eikä se johdu aivoista. Elämäntavat voi auttaa jonkin verran, mutta suurin tekijä on kyllä naisen tunnistaa itse oma kiertonsa ja vaiheensa. Sitähän nykymaailma ei halua meidän tehdä, koska siitä ei saa rahaa.

Suosittelen että tutustut PMS/PMDD asioihin hieman tuota enemmän, kyse on aivokemiallisesta(hormonien aiheuttamaa) häiriöstä. Siksi sitä käytöstä on vaikea itse kontrolloida, sitä varten noita lääkkeitä määrätään. Joillakin naisilla tilanne menee niin pahaksi että yrittävät kuukausittain päättää elämänsä tai eroavat kumppanistaan joka kuukausi. Jotkut eivät pysty hillitsemään raivoaan tai käytöstään pätkääkään. Kirjo on laaja.

 

[ironth]

Suosittelen että tutustut PMS/PMDD asioihin hieman tuota enemmän, kyse on aivokemiallisesta(hormonien aiheuttamaa) häiriöstä. Siksi sitä käytöstä on vaikea itse kontrolloida, sitä varten noita lääkkeitä määrätään. Joillakin naisilla tilanne menee niin pahaksi että yrittävät kuukausittain päättää elämänsä tai eroavat kumppanistaan joka kuukausi. Jotkut eivät pysty hillitsemään raivoaan tai käytöstään pätkääkään. Kirjo on laaja.

Tiedän asiasta aika paljon, kiitos vaan. Haluatko linkata jotain kiinnostavaa?

Eta. Ja siis PMDD on dysforinen häiriö. Tässä mainittiin vain PMS? Kai se nyt on selvää, että normaalista reilusti poikkeava tila on eri asia.

 

[AnnaKoo]

En ymmärrä, miksei hormonaalista hoitoa voi edes kokeilla jos elämänlaatu on noin huono ja negatiivinen vaikutus muihinkin ihmisiin ja ihmissuhteisiin suuri. Ymmärrän hormonikriittisyyden silloin, kun hormoneja painostetaan naisille vain ehkäisymenetelmänä lähtökohtana miehen intressit, viis naisen mahdollisista sivuoireista ja terveysriskeistä. Ei hormonaalista ehkäisyä pidä silti demonisoidakaan ja tuomita kokeilematta, jos käyttöaiheita kuitenkin olisi. Silloin kyse on ensisijaisesti lääkityksestä, jonka aloittamisessa punnitaan hyötyjä ja haittavaikutuksia aivan kuten minkä tahansa muunkin lääkkeen kohdalla.

Oman hyvinvointini hormonaalinen ehkäisy on pelastanut ja olen hormoneja popsinut teinistä saakka. Ihoni ne ovat pilanneet, mutta se on pieni hinta siitä, ettei minun tarvitse kärsiä sukurasitteena periytyvistä poikkeuksellisen kivuliaista, runsaista ja pitkistä vuodoista, joihin ainut muu vaihtoehto olisi kohdun poltto (ennen vanhaan kohdun poistaminen kokonaan). Minulle e-pillerit ovat siis sairauden hoitoon, ja tilannehan on aivan sama myös heillä, joille ne kirjoitetaan rajuihin PMS-oireisiin.

Sitäpaitsi nykyäänhän myös vaihdevuosioireita hoidetaan enenevissä määrin hormoneilla, ja sitä kyllä pidetään yleisesti vain positiivisena asiana.

Kyllä meillä naisillakin on velvollisuus hoitaa itseämme ja hakea tarvittaessa apua, jos käyttäydymme kuin ihmisperseet. Oli vika sitten missä tahansa ja tarvittava hoitomuoto mikä hyvänsä.

 

[ironth]

En ymmärrä, miksei hormonaalista hoitoa voi edes kokeilla jos elämänlaatu on noin huono ja negatiivinen vaikutus muihinkin ihmisiin ja ihmissuhteisiin suuri. Ymmärrän hormonikriittisyyden silloin, kun hormoneja painostetaan naisille vain ehkäisymenetelmänä lähtökohtana miehen intressit, viis naisen mahdollisista sivuoireista ja terveysriskeistä. Ei hormonaalista ehkäisyä pidä silti demonisoidakaan ja tuomita kokeilematta, jos käyttöaiheita kuitenkin olisi. Silloin kyse on ensisijaisesti lääkityksestä, jonka aloittamisessa punnitaan hyötyjä ja haittavaikutuksia aivan kuten minkä tahansa muunkin lääkkeen kohdalla.

Oman hyvinvointini hormonaalinen ehkäisy on pelastanut ja olen hormoneja popsinut teinistä saakka. Ihoni ne ovat pilanneet, mutta se on pieni hinta siitä, ettei minun tarvitse kärsiä sukurasitteena periytyvistä poikkeuksellisen kivuliaista, runsaista ja pitkistä vuodoista, joihin ainut muu vaihtoehto olisi kohdun poltto (ennen vanhaan kohdun poistaminen kokonaan). Minulle e-pillerit ovat siis sairauden hoitoon, ja tilannehan on aivan sama myös heillä, joille ne kirjoitetaan rajuihin PMS-oireisiin.

Sitäpaitsi nykyäänhän myös vaihdevuosioireita hoidetaan enenevissä määrin hormoneilla, ja sitä kyllä pidetään yleisesti vain positiivisena asiana.

Kyllä meillä naisillakin on velvollisuus hoitaa itseämme ja hakea tarvittaessa apua, jos käyttäydymme kuin ihmisperseet. Oli vika sitten missä tahansa ja tarvittava hoitomuoto mikä hyvänsä.

Pointtini oli lähinnä, ettei se ole mikään varmasti autuaaksi tekevä ratkaisu, jota kannattaa lähteä ensimmäisenä kokeilemaan. Etenkään jos nainen ei itse ole perillä kierrostaan - pelkästään tiedostaminen voi auttaa. Murhanhimoon tuleekin järkevä syy ja sen voi tietoisesti ohittaa, tai ainakin yrittää. Jos oireina on pelkkä äkkipikaisuus ja kiukuttelu, niin siihenkin helposti auttaa tiedostaminen ja esim. verensokerista huolta pitäminen.

Vrt. kannattaako elää energiajuomalla koko päivä vai nukkua paremmin. Jotkut eivät vaan saa untaan priorisoituja, tuijottavat puhelinta sängyssä ja valittavat kun eivät saa unta, eivätkä suostu uskomaan, että asialle voisi tehdä jotain. Sille en ymmärrä syytä, miksei nainen suostu kuulemaan, jos hänelle kerrotaan, että on huomattu tällainen ajallinen yhteys riitojen ja tulevien menkkojen kanssa. Mutta kai meitä on joka lähtöön.

Mutta joo siksi musta on vähän absurdia miehen sanoa, että no lääkkeitä vaan... Sekä mielialalääkkeet, että ehkäisypillerit ovat vähän isompi juttu naisen elämälle kuin sen muutaman päivän kiukun kuunteleminen miehelle. Vaikka se PMS naista rasittaa häntä itseäänkin.

Se nyt on fakta, että naisen elämä on syklistä, miehellä jokainen päivä on samanlainen. Maailma odottaa samaa panosta joka päivä, ja se on oikeasti vastoin naisen luontoa. Tämä on yksi syistä, mikä voi pahentaa oireita. Musta on myös erikoista, että samaan aikaan vaaditaan naiselta luonnollisuutta, mutta samalla tehdään pilaa puolta maailmaa koskevasta, maailman luonnollisimmasta asiasta. ("Ööh onksulla menkat kun oot noin kiukkuinen" (kaiken lisäksi naurattaa, että eihän menkoissa ole enää kiukkua vaan sitä ennen, eli pieleen meni sekin ymmärrys).)

 

[AnnaKoo]

Kuvaillulla tasolla olevat PMS-oireet eivät todellakaan ole mitään pientä kiukkua eikä millään muotoa normaalia tai luonnollista naisen elämää. Läheskään kaikilla naisilla ei ylipäätään ole psyykkistä oireilua (ei ole minullakaan silloin kun olen syömättä pillereitä, mulla on vain erilaisia fyysisiä tuntemuksia ja "oireita" kierron eri vaiheissa, ja tämän ovat myös kumppanini minulle vahvistaneet). Mielestäni aika toksista normalisoida kuvaillunlaista käytöstä ja vaatia, että kenenkään täytyisi sellaista toiselta sietää. Ei tarvitse.

Myöskään tuolla tasolla olevaa oireilua tuskin järkeillään pois. Yhtä absurdia olisi väittää, että minäkin olisin voinut vain ajatella kipuni pois koska tiesinhän niiden syyn. Kuullostaa melkein Nordinin kamalta.

 

[ironth]

Kuvaillulla tasolla olevat PMS-oireet eivät todellakaan ole mitään pientä kiukkua eikä millään muotoa normaalia tai luonnollista naisen elämää. Läheskään kaikilla naisilla ei ylipäätään ole psyykkistä oireilua (ei ole minullakaan silloin kun olen syömättä pillereitä, mulla on vain erilaisia fyysisiä tuntemuksia ja "oireita" kierron eri vaiheissa, ja tämän ovat myös kumppanini minulle vahvistaneet). Mielestäni aika toksista normalisoida kuvaillunlaista käytöstä ja vaatia, että kenenkään täytyisi sellaista toiselta sietää. Ei tarvitse.

Oliko tää nyt mulle? Ei voi olla, kun en ole sanonut mistään sietämisestä mitään. Mä en ole ottanut täällä kerrottuihin juttuihin mitään kantaa, vaan lähdin vain kyselemään, mikä oli jonkun mielestä tämä auttava lääkitys.

Mun mielestä täällä kerrotun yhden tunteidenpurkausviestin perusteella ei kuitenkaan voi tietää millainen tilanne oikeasti on, miehetkin voivat herkkiä ja ottaa ilman hymyä sanotun pyynnön nalkutuksena jne. Mutta tietenkään ei kenenkään todellakaan tartte kuunnella suhteessa turhaa kiukuttelua, tiuskimista ym. alentavaa käytöstä. Minkään sukupuolen.

Eta. tuo sanomani muutaman päivän kiukun kuunteleminen oli vertaus siihen, että tuo ei ole syy vaatia toiselle lääkitystä, joka vaikuttaa joka päivä.

 

[AnnaKoo]

Oliko tää nyt mulle? Ei voi olla, kun en ole sanonut mistään sietämisestä mitään. Mä en ole ottanut täällä kerrottuihin juttuihin mitään kantaa, vaan lähdin vain kyselemään, mikä oli jonkun mielestä tämä auttava lääkitys.

Mun mielestä täällä kerrotun yhden tunteidenpurkausviestin perusteella ei kuitenkaan voi tietää millainen tilanne oikeasti on, miehetkin voivat herkkiä ja ottaa ilman hymyä sanotun pyynnön nalkutuksena jne. Mutta tietenkään ei kenenkään todellakaan tartte kuunnella suhteessa turhaa kiukuttelua, tiuskimista ym. alentavaa käytöstä. Minkään sukupuolen.

Eta. tuo sanomani muutaman päivän kiukun kuunteleminen oli vertaus siihen, että tuo ei ole syy vaatia toiselle lääkitystä, joka vaikuttaa joka päivä.

Tässä on useampi kirjoittaja kertonut kokemuksiaan naisen muuttuvasta persoonallisuudesta, poikkeuksellisesta ilkeydestä ja jäätävistä, tyhjästä nousevista riidoista. Käytöksestä, joka toistuu ja toistuu ja jonka lopettamiseksi nainen ei edes yritä tehdä mitään. En pysty tuomitsemaan ketään, joka valitsee olla sietämättä sellaista. Jos tilanne käännettäisiin toisinpäin ja se olisikin mies, joka suunnilleen sekoaisi joka kuukausi, ei kukaan neuvoisi vain sietämään ja ymmärtämään vedoten luonnollisuuteen ja tilapäisyyteen. Tai sanoisi, että nainen on vain herkkä jos ei jaksa toistuvia usean päivän vittuilu- ja riitelyputkia.

Aika moniin sairauksiin lääkitys on päivittäinen, pysyvä ja jopa elinikäinen, vaikkei sairaus oireilisikaan joka päivä. Ei se ole mikään syy olla hoitamatta sairautta.

 

[ironth]

Tässä on useampi kirjoittaja kertonut kokemuksiaan naisen muuttuvasta persoonallisuudesta, poikkeuksellisesta ilkeydestä ja jäätävistä, tyhjästä nousevista riidoista. Käytöksestä, joka toistuu ja toistuu ja jonka lopettamiseksi nainen ei edes yritä tehdä mitään. En pysty tuomitsemaan ketään, joka valitsee olla sietämättä sellaista. Jos tilanne käännettäisiin toisinpäin ja se olisikin mies, joka suunnilleen sekoaisi joka kuukausi, ei kukaan neuvoisi vain sietämään ja ymmärtämään vedoten luonnollisuuteen ja tilapäisyyteen. Tai sanoisi, että nainen on vain herkkä jos ei jaksa toistuvia usean päivän vittuilu- ja riitelyputkia.

Aika moniin sairauksiin lääkitys on päivittäinen, pysyvä ja jopa elinikäinen, vaikkei sairaus oireilisikaan joka päivä. Ei se ole mikään syy olla hoitamatta sairautta.

Mutta ei noiden tilantiden taustasta ole mitään tietoa siitä, johtuuko se PMStä vai ei. Olen ihan samaa mieltä. Itse en ole missään heitä neuvonut sietämään tai ymmärtämään.
Eli oli mulle suunnattu vai? Mikset sit vastannut suoraan? Ihan turha kuitenkaan väittää vastaan sellaiseen, mitä minä en ole sanonut.

Kuukautiskierto ei ole sairaus. Hormonien ollessa epätasapainon vallassa sairauksien tai huonojen elämäntapojen takia voi aiheutua kaikenlaisia oireita. PMDDlle ei tiedetä mitään spesifiä syytä, ja edelleen sekin on eri asia. Se on hyvä, jos joku saa lääkkeistä apua mihin ikinä hakeekin. Sitäkin pitää silti itse haluta.

 

[AnnaKoo]

Sekä mielialalääkkeet, että ehkäisypillerit ovat vähän isompi juttu naisen elämälle kuin sen muutaman päivän kiukun kuunteleminen miehelle.

Tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että mielestäsi miehen tulisi sietää "muutaman päivän kiukku" jos nainen päättää olla haluamatta lääkitystä. Pahoittelut, jos tulkinta oli väärä.

Tämä vertaus on mielestäni muutenkin eettisesti ongelmallinen. Tottakai naisella on oikeus päättää mitä kemikaaleja kroppaansa haluaa tai ei halua, mutta silloin on hyväksyttävä myös toisten ihmisten oikeus valita millaisen kumppanin kanssa haluaa elää. Erikoista on sekin, jos ei yritä löytää mitään muutakaan ratkaisua käytöksensä hillitsemiseksi. On valinta olla hoitamatta käytöstään siedettäväksi, ja silläkin valinnalla on seurauksensa. Koskee ihan kaikkia sukupuolia ja kaikkia mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmia.

 

[ironth]

Tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että mielestäsi miehen tulisi sietää "muutaman päivän kiukku" jos nainen päättää olla haluamatta lääkitystä. Pahoittelut, jos tulkinta oli väärä.

Tämä vertaus on mielestäni muutenkin eettisesti ongelmallinen. Tottakai naisella on oikeus päättää mitä kemikaaleja kroppaansa haluaa tai ei halua, mutta silloin on hyväksyttävä myös toisten ihmisten oikeus valita millaisen kumppanin kanssa haluaa elää. Erikoista on sekin, jos ei yritä löytää mitään muutakaan ratkaisua käytöksensä hillitsemiseksi. On valinta olla hoitamatta käytöstään siedettäväksi, ja silläkin valinnalla on seurauksensa. Koskee ihan kaikkia sukupuolia ja kaikkia mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmia.

Joo mä oletin, että se oli siitä ja lisäsin, että se oli tosiaan vain ajallinen vertailu, jonka perusteella toinen ei voi vaatia toiselle mitåän lääkkeitä. Ihan alussa sanoinkin - ainoa, jossa otin kantaa kyseiseen aiheeseen - että tosi perseestä jos nainen ei itse suostu tunnustamaan omaa tilaansa/kuulemaan, mitä toisella on sanottavaa. Ja jotenkin hämmentävää, mutta jotain siellä on taustalla päässä, mikä estää hyväksymästä. Tai joku kontrolli ikään kuin menisi, jos hyväksyisi olevansa hormoniensa alainen tms.

 

[AnnaKoo]

En muista onko tätä linkitetty tänne jo aiemmin. Valitettavasti maksumuurin takana. Jutussa nainen käyttäytyi jopa aggressiivisesti ja esim. halusi avioeroa puolisostaan joka kuukausi. Perheessä on myös lapsia, jotka kärsivät äidin raivareista. Ei tuollaisessa ole enää vain omasta henkilökohtaisesta valinnasta kyse, kun vaarannetaan puolison ja lastenkin mielenterveys. Toki voidaan kysyä, miksi mies on pysynyt suhteessa ja vielä tehnyt siihen lapsiakin. Jutun nainen oli ottanut lopulta hormonikierukan, mikä oli ilmeisesti jossain määrin vähentänyt oireilua.

Terveys | Kerran kuussa kuukautiskierto ajaa Marian avioeron partaalle

Kerran kuussa Maria haluaa avioeron ja raivoaa läheisilleen. Jopa 30 prosenttia naisista kärsii kuukautisia edeltävästä PMS-oireyhtymästä. Silti harva tunnistaa oireet, ymmärtää niitä tai saa niihin apua.

www.hs.fi

 

[ironth]

En muista onko tätä linkitetty tänne jo aiemmin. Valitettavasti maksumuurin takana. Jutussa nainen käyttäytyi jopa aggressiivisesti ja esim. halusi avioeroa puolisostaan joka kuukausi. Perheessä on myös lapsia, jotka kärsivät äidin raivareista. Ei tuollaisessa ole enää vain omasta henkilökohtaisesta valinnasta kyse, kun vaarannetaan puolison ja lastenkin mielenterveys. Toki voidaan kysyä, miksi mies on pysynyt suhteessa ja vielä tehnyt siihen lapsiakin. Jutun nainen oli ottanut lopulta hormonikierukan, mikä oli ilmeisesti jossain määrin vähentänyt oireilua.

Terveys | Kerran kuussa kuukautiskierto ajaa Marian avioeron partaalle

Kerran kuussa Maria haluaa avioeron ja raivoaa läheisilleen. Jopa 30 prosenttia naisista kärsii kuukautisia edeltävästä PMS-oireyhtymästä. Silti harva tunnistaa oireet, ymmärtää niitä tai saa niihin apua.

www.hs.fi

Sit myös tuo vaiva on vaikea tunnistaa itse, jos ei tiedä PMDDstä. Ja mikä nyt on "normaalia" pmssää, ja mikä ei... Henkkoht mielestäni jo kuukautiskivut eivät ole normaaleja, koska en ymmärrä mikä sen evolutiivinen tarkoitus olisi. Mutta ne mielletään kovinkin normaaleiksi ja siksikin endometrioosin diagnosoinnin viivästyminen on kai jotain kymmenisen vuotta. (Ja itsekin kärsin ja annan olla, koska pärjään.)

Ja sitten tpisaalta jotkut ovat voineet hakea apua, mutta saavat vähättelyä tai sitten ei ole ymmärrystä kysellä, liittyykö masentuneisuus, väsymys jne kiertoon, ja kaikki tulkitaan vain masennukseksi. Harva lääkäri tutkii hormonitasojakaan ja etsisi estrogeenin epätasapainoa/progestronin alhaisuutta. Näitä voi aiheuttaa PCOS, myös alidiagnosoitu mutta yleinen vaiva. Julkisella ei oikein pääse gynellekään, kun jo oireet torpataan jo apua kysellessä. Ai että. Toki niitä sairauksia on niin kamalasti, että ei kai kukaan ammattilainen voi niiden perässä pysyä.

Tässä mielessä some on tehnyt hyvää, kun asioista voidaan puhua ja verrata, oli se sitten naisten kesken tai miesten huomiota puolisoistaan. Monessa uutisjutussakin korostuu se, että henkilö luki jostain tai kuuli ystävältä, että voisiko tällaista olla itsellään.

 

[Tonnin Seteli]

Jos sikailu on niin patologisella tasolla että toimitaan jopa väkivaltaisesti tai leikitään huutoero kuukausittain, voisi arvella että monessa tapauksessa normaalit ruumiintoiminnot eivät ole se todellinen ongelma vaan pelkästään rytmittävä tekijä. Todellinen ongelman syy voi olla vaikka persoonallisuushäiriö tai mielisairaus.

 

[AnnaKoo]

Uskon, että lievempiä PMS-oireita on vaikea havaita tai niiden voimakkuutta arvioida itse. Siksi minäkin hormoonittomina kausina kyselin kumppaneiltani, huomaavatko he mussa mielialavaihteluita tai muuta kummallista. Mutta mun on hirveän vaikea käsittää, miten kukaan voisi olla huomaamatta käytöksessään tuollaista flippailua, jossa loukataan tahallaan toista ja saadaan jopa raivareita, jos se ei ole lainkaan tyypillistä käytöstä itselle muulloin. Eli voisiko kyse olla kuitenkin persoonallisuuspiirteestä, tai jopa -häiriöstä joka vain korostuu hormonitasapainon muuttuessa ennen kuukautisia, kuten @Tonnin Seteli tuossa arvelikin. Kyllä mä ainakin säikähtäisin pahanpäiväisesti, jos yht´äkkiä alkaisin raivota ja solvata ilman mitään syytä. Pelkäisin varmaan seonneeni, tai että mulla on aivokasvain tai joku muu kammottava neurologinen sairaus ja hakeutuisin tutkimuksiin.

Muoks. Tarkoitus ei ole väittää, etteikö PMDD olisi oikea juttu. Varmasti on, mutta kuvittelisin että siitä kärsivät huomaavat myös itse valtavan muutoksen ja kärsivät siitä paljon itsekin, ja olisivat siten myös hoitomyönteisiä. Sen sijaan "sairaudentunnoton" PMDD, eli että henkilö itse ei havaitsisi muutosta tai ei pitäisi sitä niin merkittävänä että sitä pitäisi hoitaa, tuntuu jotenkin epäuskottavalta.

 

[Tonnin Seteli]

Sen sijaan "sairaudentunnoton" PMDD, eli että henkilö itse ei havaitsisi muutosta tai ei pitäisi sitä niin merkittävänä että sitä pitäisi hoitaa, tuntuu jotenkin epäuskottavalta.

Minustakin moinen tuntuu epäuskottavalta, siis oman ajattelutavan ja elämänkokemuksen puitteissa. Toisaalta kyseenalaistan käsitykseni välittömästi koska kulttuurisyyt. Osa ihmisistä on saattanut saada sellaisen kasvatuksen ja koulusivistyksen*, jonka jäljiltä aika voimakaskin tuittuilu, huutoriitely, mykkistely sun muu pahansuopuus mielletään normaaliksi tai jopa ihailtavaksi aikuisen ihmisen käyttäytymiseksi. Jotkut ihmiset käyttäytyvät hämmentävän huonosti jopa vailla persoonallisuushäiriötä.

*Lisättäköön vielä, etten rajoita tätä vanhempien tekemisiin kotona ja opettajien esiintymiseen koulussa vaan tarkoitan elämän eväitä muilta ihmisiltä ylipäänsä. Voimakkaina vaikuttimina voivat olla ainakin kaveripiirin asenteet ja tavat sekä näihin liittyen populaarikulttuuri, jonka lajit ja genret porukoittain keskittyvät, miksei aika isona nykyään myös sosiaalinen media algoritmeineen.

 

[AnnaKoo]

Minustakin moinen tuntuu epäuskottavalta, siis oman ajattelutavan ja elämänkokemuksen puitteissa. Toisaalta kyseenalaistan käsitykseni välittömästi koska kulttuurisyyt. Osa ihmisistä on saattanut saada sellaisen kasvatuksen ja koulusivistyksen, jonka jäljiltä aika voimakaskin tuittuilu, huutoriitely, mykkistely sun muu pahansuopuus mielletään normaaliksi tai jopa ihailtavaksi aikuisen ihmisen käyttäytymiseksi. Jotkut ihmiset käyttäytyvät hämmentävän huonosti jopa vailla persoonallisuushäiriötä.

Tämäkin on totta. Tottumushan on toinen luonto. Onhan sellaisia pariskuntia paljonkin, joille tuollainen tuntuu olevan normaalia toimintaa parisuhteessa ja pysyvät yhdessä kymmeniä vuosia. Itse en kestäisi viikkoakaan. Enkä kyllä muutenkaan päästä lähelleni noin käyttäytyviä tai muillakaan tavoin draamailevia tai kusipäisiä ihmisiä. Minusta kellään ei ole sellaista velvollisuutta, vaan kaikilla on oikeus asettaa rajat sille, millaista käytöstä sietää. Tästä ei itseasiassa ole kauan, kun otin reilusti etäisyyttä naispuoliseen henkilöön, jonka persoonallisuus osoittautui hyvinkin haastavaksi. Saattoihan hänelläkin olla taustalla PMS, mutta itse katsoin parhaimmaksi minimoida kanssakäymisen ensimmäisen käsittämättömän kilahduksen ja draamakohtauksen jälkeen.

 

[Tonnin Seteli]

Näinhän se on. On hyvin luonnollista ja normaalia että hormonit vaikuttavat käytökseen tai ainakin sen takana oleviin tuntemuksiin, mutta ei se ole mikään syy tai perustelu käyttäytyä aikuisiällä jatkuvasti hyvin huonosti. Sitä pitää kyetä hallitsemaan ja rajoittamaan ja varsinkin pitää osata pyrkiä hankkimaan apua, jos käytös menee sairaalloisen puolelle. Vankiloissa on yliedustetusti ihmisiä, jotka ovat olleet hormonien vietävissä tehdessään heikkoja valintoja liian vakavista asioista.

 

[Esinahkatakki]

Mä en näe mieliala- tai ehkäisypillereitä apuna ollenkaan, sieltä tulee sit vaan muuta paskaa. Musta on oikeastaan aivan järkyttävä idea laittaa aivokemialääkitys normaalin, luonnollisen kierron takia. Toisesta voi saada masiksen ihan koko ajaksi ja toisesta itsemurhariskin, toki molemmat voi viedä koko seksuaalisen halun. Ja entäs sitten, jos toimisikin? Sitten elämä on ihanaa ja halutaan lapsi. Lääkkeet pois. Helvetti alkaa. Helvetti jatkuu, ero tulee kuitenkin. Käteen jäi muutama vuosi elämästä ja puolikas lapsi.

Joo, pms-vitutus voi mennä överiksi, ja se kertoo, ettei kroppa ole ihan tasapainossa - eikä se johdu aivoista. Elämäntavat voi auttaa jonkin verran, mutta suurin tekijä on kyllä naisen tunnistaa itse oma kiertonsa ja vaiheensa. Sitähän nykymaailma ei halua meidän tehdä, koska siitä ei saa rahaa.

Jokaisen oma valinta tietenkin haluaako kokeilla lääkkeitä tai ei, mutta jos oireet ovat pientä kiukuttelua suurempia, en itse ainakaan jaksaisi katsella tuollaista joka kuukausi.

Rupesin miettimään olikohan edellisellä kumppanilla PMDD-oireita, mutta en jaksa muistella tai pysty yhdistämään toistuvia räjähtelyjä, sekä henkistä- ja fyysistä väkivaltaa hänen kiertoonsa. Narsistia veikkaisin vahvasti, mutta en ole psykiatri.

 

[ironth]

En nyt lähde ollenkaan tohon tuntemattomien ja kuvitteellisten ihmisten diagnosoimiseen (ihan samaa kastia kuin "eksäni oli narsisti"), mutta kyllähän ihmiset ovat aivan helvetin paskoissa suhteissa. Tai siis ihmiset ovat aivan solmussa itsensäkin kanssa.

Tää on myös narratiivi, jota ihmiset ihan itse pitävät yllä. Vaimo nalkuttaa, mies tarvii miesluolan ja kaljaa, nainen ei anna, äiti tarvii viiniä kestääkseen penskoja, blaa blaa blaa. Joku randommainos mainosti just hupipaitaa, jossa peruspyöreät tikku-ukot hääasuissa ja päällä teksti game over. En muista, miten siitä ilmeni, että game oli over lähinnä miehen osalta vai tulkitsinko sen vain itse, mutta hauskaa, että todellisuudessahan avioliitto nostaa miehen onnellisuutta ja laskee naisen. Silti elämme niin, että ainoastaan naiset haluavat naimisiin, huijaavat jopa, ja sitten miehen elämä on kärsimystä, kun ei pääse enää riiaamaan. Tai sitten miehen on pakko pettää.

Toki tällaista on. Avioon ja lapsiin on painostettu, minkä tahansa sukupuolen toimesta. Naisen halut lähtevät ehkäisyn tai paskan seksin takia. Varatut miehet etsivät somessa seuraa. Kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa asioita, mutta yhdessä ollaan. Arki painaa päälle ja pyhät tapellaan. Lapsia kuvioon ja kaikki pahenee sata kertaa mutta "kaikki on sen arvoista". Jepjep, lisää kotiväkivaltaa, päihteitä, mielialalääkitys lapsille ja eläimille.

Toisaalla puhutaan vähän väliä siitä, että kumppania etsiessä naiset kaipaavat sitä henkistä yhteyttä, mutta miehelle yleensä kelpaa kuka vaan. Järkevintä ois varmaan miehenkin vähän miettiä sitä tulevaa, onnistuuko se ihan kenen kanssa tahansa, vai onko tavoitteena tosiaan elää vapaa-aikansa miesluolassa ja valittaa kun valitetaan. Mitä ihan oikeasti haluaa elämältä ja suhteelta.

Enihau, kaikki tarve valittaa puolisosta muualla tarkoittaa sitä, että asia tulisi käsitellä siellä suhteessa. Mä olen totaalisen kyllästynyt lukemaan naisvaltaisten paikkojen valitusta miehistään, siinä kanssa kiteytyy sellainen vähättelevä dialogi, jossa ihminen typistetään sukupuolensa edustajaksi ja oletetaan, että sen on mahdotonta laittaa roskat roskiin tai pestä lakanat. Keskustelisivat saatana siellä kotonansa. Aivan varmasti alkaa eksä tuntua psykopaatilta, kun on itse paisuteltu ties mitä mielikuvia toisen käytöksestä, kun ei ollut yhteisiä sanoja. Tää ketju on semihiljainen, mutta aika kovalla kiihtyvyydellä mennään kans.

Kukaan tuskin kuvittelee kumppania etsiessään, että ihanaa, kun pääsee sitten tissuttelemaan ja tiuskimaan loppuelämänsä tuon kanssa. Se ei ole koskaan vain toisesta osapuolesta kiinni - toisinaan ei ole edes virheitä, vain epäsopivuutta.

 

[ironth]

On muuten äärimmäisen raskasta olla jossain pariskunnalla tai perheessä kylässä ja niillä alkaa se pieni vittuilutiuskiminen. Kerran seurasin, miten se tarttui koko perheeseen. Joku lapsi vähän sotki jälkiruokaa, toinen vanhempi alkoi kiukutella, toinen kiukutteli sille, että anna nyt olla kun herkkua, sit nönnönnöö. Tunti niin kaikki lapset itkee, kun sokeri heitti ylös ja alas ja vanhempien skisma heitti sivulta toiselle. Oon työskennellyt perheiden kanssa ja mua hämmentää, miten moni vanhempi ei ymmärrä, miten heidän fiiliksensä kertoo jo parivuotiaalle lapselle paljon. Koko lapsen käytös voi muuttua sen takia, että vanhemmalla on huoli pois juuri siitä ensimmäisestä käytöksestä. Mikään muu lapsen elämässä ei muuttunut.

Varmaan tasapainoisin perhe, jonka tiedän, on sellainen, jossa mentiin samoihin aikoihin lasten kanssa nukkumaan, tai siis ainakin petiin. Vanhempien oma aika oli aamulla ennen lasten heräämistä. Tavallaan tosi pieni asia, mutta monelle aivan mahdoton - en varmasti kykenisi itse, vaikka aikaista rytmiä haluankin pitää yllä.

Mut joo en tiedä pitäiskö jotenkin puuttua tai huomauttaa siitä, kun joutuu kuuntelemaan jotain puolison haukkumista, siis puolison ollessa paikalla. Todella kurjaa ja vahingollista kaikille. Toivottavasti en ole itse tehnyt niin. Ja kun äsken sanoin, että pitää puhua suhteessa, niin toki pitää olla mahdollisuus purkaa höyryjä muuallakin. Senkin vaan voi tehdä rakentavasti, eikä ajautua siihen yleiseen mussutukseen, mikä ei vie asiaa mihinkään. Asioista puhuminen tai kirjoittaminen voi selkeyttää omia ajatuksia todella hyvin.

 

[Esinahkatakki]

On muuten äärimmäisen raskasta olla jossain pariskunnalla tai perheessä kylässä ja niillä alkaa se pieni vittuilutiuskiminen. Kerran seurasin, miten se tarttui koko perheeseen. Joku lapsi vähän sotki jälkiruokaa, toinen vanhempi alkoi kiukutella, toinen kiukutteli sille, että anna nyt olla kun herkkua, sit nönnönnöö. Tunti niin kaikki lapset itkee, kun sokeri heitti ylös ja alas ja vanhempien skisma heitti sivulta toiselle. Oon työskennellyt perheiden kanssa ja mua hämmentää, miten moni vanhempi ei ymmärrä, miten heidän fiiliksensä kertoo jo parivuotiaalle lapselle paljon. Koko lapsen käytös voi muuttua sen takia, että vanhemmalla on huoli pois juuri siitä ensimmäisestä käytöksestä. Mikään muu lapsen elämässä ei muuttunut.

Varmaan tasapainoisin perhe, jonka tiedän, on sellainen, jossa mentiin samoihin aikoihin lasten kanssa nukkumaan, tai siis ainakin petiin. Vanhempien oma aika oli aamulla ennen lasten heräämistä. Tavallaan tosi pieni asia, mutta monelle aivan mahdoton - en varmasti kykenisi itse, vaikka aikaista rytmiä haluankin pitää yllä.

Mut joo en tiedä pitäiskö jotenkin puuttua tai huomauttaa siitä, kun joutuu kuuntelemaan jotain puolison haukkumista, siis puolison ollessa paikalla. Todella kurjaa ja vahingollista kaikille. Toivottavasti en ole itse tehnyt niin. Ja kun äsken sanoin, että pitää puhua suhteessa, niin toki pitää olla mahdollisuus purkaa höyryjä muuallakin. Senkin vaan voi tehdä rakentavasti, eikä ajautua siihen yleiseen mussutukseen, mikä ei vie asiaa mihinkään. Asioista puhuminen tai kirjoittaminen voi selkeyttää omia ajatuksia todella hyvin.

Vaikea sanoa muiden perheistä mitään, koska en ole kysellyt heidän päivärytmeistään, mutta omalla kokemuksella voin sanoa, että pahimmat aikataulunatsit ovat juuri niitä, jotka tiuskivat ja huutavat lapsilleen ja puolisolleen.