Parisuhteen kiemurat

Tiedän yhden naispuolisen henkilön, jonka on käytännössä pakko saada seksiä joka päivä ja mielellään moneen kertaan jos vain miehensä on käytettävissä. Joillakin on varsin voimakas vietti. Sanoi minulle kerran, että vaikka rakastaa miestään niin lähtisi suhteesta jos seksin harrastaminen ei enää onnistuisi vaikka jonkun onnettomuuden takia.

Varmaan äijän mukava lähteä näiden ukaasien jälkeen työreissulle tai lomamatkalle ilman seksihullua. Kuulostaa lähinnä seksiriippuvuudelta eikä miltään "varsin voimakkaalta vietiltä".
 
En kyllä jaksaisi itse jölpöttää kerran päivässä. Eihän se edes tunnu miltään kun ei ehdi paineet yhtään kasautua

Itselläni päinvastoin, jos ei saa vähintään kerta päivässä niin alkaa jo tulemaan fyysisiä oireita. Esim alhaalla on niin jäykkänä koko yön että ei saa unta ja päivällä ei pysty keksittymään töihin kun vaan p*llu mielessä. Ihmisiä on joka lähtöön ja en ole varmasti ainoa.
Elämäntyyli varmasti vaikuttaa, yritän itse elää mahdollisimman stressivapaana ja tälllä iso merkitys. Olen huomannut että jos jostain tulee stressiä, niin halut laskevat, mutta onneksi jos tavoite on stressitön elämä, voi siihen vaikuttaa paljon itse.

Varmaan äijän mukava lähteä näiden ukaasien jälkeen työreissulle tai lomamatkalle ilman seksihullua. Kuulostaa lähinnä seksiriippuvuudelta eikä miltään "varsin voimakkaalta vietiltä".
Jos reissussa niin silloin pitää tehdä tuttavuutta oman käden kanssa. :)
 
Itselläni päinvastoin, jos ei saa vähintään kerta päivässä niin alkaa jo tulemaan fyysisiä oireita. Esim alhaalla on niin jäykkänä koko yön että ei saa unta ja päivällä ei pysty keksittymään töihin kun vaan p*llu mielessä. Ihmisiä on joka lähtöön ja en ole varmasti ainoa.
Elämäntyyli varmasti vaikuttaa, yritän itse elää mahdollisimman stressivapaana ja tälllä iso merkitys. Olen huomannut että jos jostain tulee stressiä, niin halut laskevat, mutta onneksi jos tavoite on stressitön elämä, voi siihen vaikuttaa paljon itse.


Jos reissussa niin silloin pitää tehdä tuttavuutta oman käden kanssa. :)
Ikä oli mikä? On aika oleellista.
 
Varmaan äijän mukava lähteä näiden ukaasien jälkeen työreissulle tai lomamatkalle ilman seksihullua. Kuulostaa lähinnä seksiriippuvuudelta eikä miltään "varsin voimakkaalta vietiltä".
Olen itse tulkinnut, että taustalla on joku lapsuuden trauma, hänellä on selkeä hylätyksi tulemisen pelko. Ei ole tottunut siihen, että hänen lihastaan kieltäydytään niin sanotusti.

Silloin kun miehellä on työputki tms. niin pysyy kyllä aloillaan. Humalassa ollessaan hakee kyllä miespuolisten huomiota heti, jos oma ei ole matkassa. Ei kuitenkaan lähde kenenkään matkaan.
 
Itselläni päinvastoin, jos ei saa vähintään kerta päivässä niin alkaa jo tulemaan fyysisiä oireita. Esim alhaalla on niin jäykkänä koko yön että ei saa unta ja päivällä ei pysty keksittymään töihin kun vaan p*llu mielessä. Ihmisiä on joka lähtöön ja en ole varmasti ainoa.
Elämäntyyli varmasti vaikuttaa, yritän itse elää mahdollisimman stressivapaana ja tälllä iso merkitys. Olen huomannut että jos jostain tulee stressiä, niin halut laskevat, mutta onneksi jos tavoite on stressitön elämä, voi siihen vaikuttaa paljon itse.

Eipä toi normaalilta kuulosta jos pillu kokoajan mielessä, eikä pysty muuhun keskittymään.
 
Eipä toi normaalilta kuulosta jos pillu kokoajan mielessä, eikä pysty muuhun keskittymään.

Parempi näin päin kuitenkin kuin toisinpäin. Muita "addiktioita" ei ole, niin ehkä sen takia keho/aivot reagoi miten reagoi. Ja niinkuin mainitsin, niin jos ei tartte mistään stressata ja seurataan Maslowin hierarkiaa niin normaalilta ainakin omaan korvaan kuulostaa.
Tekemisen puutetta ei ole koska työ + pienet lapset vievät käytännössä kaiken ajan. Ja nämä arjen "pyykinpesupaussit" tuovat kivaa maustetta päivään.

Stressi on varmasti isoin halujenrikkoja, olettaen että parisuhde itsessään on muuten kunnossa.
 
Koska mikään parisuhde ei ole mutkatonta, pääsen itsekin tänne osallistumaan. Tässä nyt tapailua (tai voisi tätä parisuhteeksi jo pikkuhiljaa kutsua, vaikka ei me olla sitä ns. "virallisesti" vielä kerrottu ääneen) 6kk takana. Etäsuhde, mutta omat etätyöskentelyt mahdollistaa usein läsnäolon. Nähdään siis about kahdesti kuukaudessa 4-6 päivää kerrallaan riippuen miten työt ja muut menot sallii. Välillä lyhyemmin ja/tai useammin. Varsin hyvin siis 300km välimatkaan nähden. Kaikin puolin on mennyt hyvin ja pienet haasteet aina selviteltyä mitä vastaan tullut. Tällainen lyhyt esittely.

Nyt viime päivinä ykskaks vastapuoli on alkanut vetää kylmäksi ja pakittaa, enkä itse mitään isompaa syytä tälle keksi omasta toiminnasta, tai jos on, niin näistä mielellään kuulisin. Ulosanti on myös kylmempää kuin mihin tottunut. Tähän mennessä siis pitkälti asiat rullannut hyvin ja intiimi yhdessäolo mennyt mutkattomasti. Huomattakoon tässä 6kk voi olla hyvinkin "käännepiste" ja usein se "ensihuuma" hälvenee, jolla voi olla vaikutusta eli suhde vain hakee ns. paikkaansa.

Hankalaksi tekee se, että kun tiedustelen, ei toisesta saa mitään irti ja hiljaiselo jatkuu. En ole paljoa tiedustelut ja elänyt sen kanssa, yrittänyt pitää ilmapiiriä positiivisena, ja antanut tilaa. Itse siis nyt naisen luona ja todennäköisesti tänään palaan taas omalle reviirilleni, joten tässä tulee jälleen väliä näkemiseen, mikä toki voi olla hyväkin asia kun nähtävästi suhde on nyt jossain lievässä emotionaalisessa jumitilassa, pääsen toteuttaa omia juttuja taas paremmin.

Itse siis olen myös pakittanut nyt hieman ja antanut tilaa. Ja pakitan itse enemmän ja enemmän jos toinen ei ns. tule puoleenväliin. Asiathan ei hoidu ja ratkaisua ei tule ellei ole valmis nostamaan kissaa pöydälle mikä mieltä painaa, johon luonnollisesti etsittäisiin ratkaisu.

Voihan se olla, että asia itsestään tässä palautuu ja loksahtaa paikalleen, mikä ei omalta osalta vaadi mitään sen suurempaa analyysiä, elämä jatkuu. Tai sitten ei, ja jotain tulee tapahtumaan suuntaan tai toiseen.

Ja nyt huom. näen vain omin silmin tilannetta, mut pyrin reflektoimaan asioita. Taisin todeta suhteen alussa, arvostan avointa ilmapiiriä ja itse ainakin sanon todella nopeasti jos jokin asia häiritsee mieltä.
Voisiko olla välttelevä turvaton kiintymyssuhdemalli kumppanillasi?


 
Hyvä kysymys. Mulla ei oo missää suhteessa ollut näin paljoa seksiä, jos pitäisi verrata. Mut se siitä. Jos homma menisi toisen puolesta poikki, menisi kyllä loputkin uskosta naisoletettuihin tässä elämässä :D Toisaalta osaan jo ottaa mitä vaan vastaan, eli eipä tuo erokaan isommin hetkauttaisi, toki hetken se ottaisi yöunista siivunsa.

Ennen tätä suhdetta olin melkee 3v sinkkuna ja kyllä siinä löysi itsensä uudelleen ja samalla oon huomannut, että olen parisuhdetta kaipaava yksilö. Tällä mentaaliteetilla hyvä jatkaa joka tapauksessa.

Mutta ei piruja sen enempää. Päivitän tänne tilannetta.
Ei kannata noin vaan menettää toivorikkauttaan. Ennemmin ajatella, että jos näin hyvä löytyi näinkin helposti, niin vielä parempi saattaa odottaa nurķan takana. Jos nyt siihen siis päädytään. Mutta kuten jo muutkin kirjoittivat,älä ylianalysoi. Äläkä hätiköi tai tee hätiköityjä ratkaisuja. Naiset nyt vaan usein ovat.... no naisia. 🤷🏼‍♂️
 
Ei kannata noin vaan menettää toivorikkauttaan. Ennemmin ajatella, että jos näin hyvä löytyi näinkin helposti, niin vielä parempi saattaa odottaa nurķan takana. Jos nyt siihen siis päädytään. Mutta kuten jo muutkin kirjoittivat,älä ylianalysoi. Äläkä hätiköi tai tee hätiköityjä ratkaisuja. Naiset nyt vaan usein ovat.... no naisia. 🤷🏼‍♂️

Ei se kyllä helposti löytynyt.. :D Mut joo, positive vibes elämään joka tapauksessa. Välil se kirves lentää kaivoon, mut tulee se haettua takaisin. Joka tapauksessa en sen kummemmin ottanut asiaa puheeksi kun illalla oli jo vähä eri ääni kellossa (stressi ja huonoja yöunia takana vaikuttanut) ja kuten totesit, naiset on naisia. Tunteet ja mieliala vaihtelee aika vauhdilla. Mut selvästi huomaa tässä pientä pakkia kuitenkin ja itse aion ottaa myös, ns. vastata energiaan. Toki ei se "love bombing" loputtomiinkaan jatku, joten onhan se tavallaan myös paikan hakemista. Mut muutamia kysymyksiä on noussut mieleen jotka aion ennemmin tai myöhemmin tässä ottaa esille, mm. avoimuuteen liittyen sekä risut ja ruusut. Joskus se pitää syvällisempiäkin asioita käydä läpi eikä vaan pitää hauskaa. Mut laittelen statusta taas tänne.
 
^ Lisäyksenä omaan viestiin. Hän ei suoraan sanonut, että on stressiä tai huonoja unia, mutta ne on tullu kyllä ilmi eri tavalla. Joten annoin asian olla, koska mitä todennäköisimmin omat tunnelukot ne rupes tykittää taustalla ilman todellista ongelmaa, vaikka nyt varmasti antaa jotain suuntaa ainakin sille, että "kaikki ei ole nyt hyvin", mikä taas voi tarkoittaa mitä vaan. Parempi nyt antaa vähä aikaa ja keskustella sitten syvempiä.

Jo se avoimuus tulee tässä osaksi kokonaisuutta mitä painotin jo aikasemmin, ja mitä tulen nyt korostamamaan. Varmaan se ykkösprio asioiden sujuvuuteen on itselleni se, että kertoo avoimesti, oli se ongelma hänessä itsessään tai jossain muualla
 
Jo se avoimuus tulee tässä osaksi kokonaisuutta mitä painotin jo aikasemmin, ja mitä tulen nyt korostamamaan. Varmaan se ykkösprio asioiden sujuvuuteen on itselleni se, että kertoo avoimesti, oli se ongelma hänessä itsessään tai jossain muualla
En tiedä onko tämä sinun tapaukseesi soveltuva kommentti, mutta tuli tuosta mieleen.

Yksi asia naisen kanssa olemisesta, minkä olen tässä vuosien varrella tajunnut: Jos ja kun sitä avoimuutta haluaa, niin se ei kovin helposti tule vain sillä että muodossa tai toisessa "pyytää" sitä naiselta. Se avoimuus kun on varsinkin naisille korostetusti sellainen luottamuusjuttu, jota on hankala vaatia/pyytää/toivoa, vaan se tulee sen luottamuksen kautta. Avoimuuden peräänkuuluttaminen suhteen alussa voi olla pikemmin sellainen poistyöntävä juttu, jonkun mielestä.

Joten: se toisen avoimuus tulee parhaiten sillä, että itse on avoin. Ihan vaan on, ilman mitään pyyteitä. Ja se on muutenkin ihan hyvä tapa elää.

Itse tuon tyyppisessä tilanteessa en varmaan lähtisi nostamaan kissaa pöydälle eli käymään mitään "voitaisiin vähän jutella" -tyyppistä keskustelua, jossa ilmaisisin toivetta parempaan avoimuuteen. Esim. tuo teidän 6 kk tapailua on kuitenkin niin lyhyt aika ja vieläpä jos olette viettäneet sen lähinnä hauskaa pitäen, niin on aika tyypillistä ettei nainen vielä siinä kohtaa ole emotionaalisesti tarpeeksi luottavainen ja läheinen että uskaltaisi olla aidosti avoin. Hän voi toki vastata jotain jos pyydät kertomaan, mutta eri asia onko se sitten niitä hänen oikeita ajatuksiaan jos hän ei oikeasti koe vielä sitä avoimuutta teidän välillä.

Sen sijaan se jos itse yrittää vähän pehmentyä ja raottaa sitä sydämensä sisempää ovea toiselle, se on toimivampi tie kohti sitä että toinenkin pystyy sitten pikku hiljaa kokemaan vähän syvempää yhteyttä ja luottavaisuutta.

Tilanteet tietysti erilaisia, mutta ajattelin vaan kertoa että noin niinkuin yleisfilosofiana olen ottanut tämän tyyppisen asenteen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
268 761
Viestejä
4 647 671
Jäsenet
76 304
Uusin jäsen
uzer

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom